The Wolf

The Wolf

Tähtääjä, 47 fania

Top-50

1

Blue Velvet - ja sinisempi oli yö (1986)

David Lynchin mestariteos, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin.

Blue Velvet - ja sinisempi oli yö rating 4,10

2

(1963)

8½ rating 3,86

3

Huuliharppukostaja rating 4,47

4

2001: Avaruusseikkailu rating 4,20

5

Monty Pythonin Hullu maailma (1975)

Paitsi hauskin koskaan näkemäni elokuva, joka jaksaa iskeä useiden kymmenienkin katselukertojen jälkeen, myös erittäin kekseliäs (jopa nerokas) kuvaus nykymaailman ja historian kohtaamisesta. Lopetus on täyttä neroutta, vaikka ammentaakin ideansa suoraan Jodorowskyn mestariteoksesta, The Holy Mountain. Elämmekö elokuvaa, vai elääkö se meidän elämäämme?

Monty Pythonin Hullu maailma rating 4,10

6

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)

Kaikkien moraalien vastainen ja monia kammoksuttava alku on vain lämmittelyä.

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini rating 4,16

7

Ilmestyskirja. Nyt (1979)

Coppolan Vietnam-helvetti ei yritäkään olla kaikkein realistisin sotakuvaus.

Ilmestyskirja. Nyt rating 4,31

8

Kummisetä (1972)

Kummisetä rating 4,33

9

Kummisetä osa II rating 4,29

10

Pahan kosketus rating 4,09

11

Stalker (1979)

Stalker rating 4,11

12

Eraserhead (1977)

Eraserhead rating 3,72

13

Auringonlaskun katu rating 4,10

14

Kolmas mies (1949)

Kolmas mies rating 4,14

15

Kuin raivo härkä (1980)

Ajaton mestariteos, joka kannattaa ehdottomasti hankkia kokoelmiinsa.

Kuin raivo härkä rating 4,16

16

Rashômon - paholaisen temppeli rating 4,28

17

Peili (1975)

Peili rating 3,88

18

Kuiskauksia ja huutoja rating 4,24

19

Seitsemäs sinetti rating 3,94

20

Hiljaisuus (1963)

Hiljaisuus rating 4,13

21

Räsynukke (1955)

Räsynukke rating 4,58

22

Pitkät jäähyväiset rating 3,90

23

Julma maa (1973)

Julma maa rating 4,05

24

Fanny ja Alexander rating 4,09

25

Blow-up - erään suudelman jälkeen rating 3,86

26

Persona - naisen naamio (1966)

Taidetta todellisessa merkityksessään.

Persona - naisen naamio rating 4,11

27

Aguirre - Jumalan viha rating 4,03

28

Funny Games (1997)

Funny Games rating 3,98

29

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita rating 4,02

30

Sodoman 120 päivää rating 2,81

31

Viikonloppu (1967)

Viikonloppu rating 3,91

32

Kiitorata (1962)

Kiitorata rating 3,98

33

Ihana elämä (1960)

Ihana elämä rating 3,86

34

Keskipäivän aave rating 4,15

35

Lyhyt elokuva tappamisesta (1988)

Aiheuttaa jokaisessa katsojassaan reilua ajatusten juoksua ja tunteiden heittelehtimistä.

Lyhyt elokuva tappamisesta rating 3,76

36

Auringonnousu (1927)

Auringonnousu rating 3,92

37

There Will Be Blood (2007)

Villeimmätkin odotukseni ylittävä amerikkalaisen nykyelokuvan todellinen helmi, joka on kuin Citizen Kanen synkempi ja pessimistisempi velipuoli. Mahtava kertomus ahneudesta on kerrottu klassisia keinoja kunnioittaen ja tuo mieleen Citizen Kanen lisäksi mm. Huuliharppukostajan ja Barry Lyndonin. Tavallaan vaativakin elokuva, muutenkin kuin pituutensa puolesta, palkitsee ja tyydyttää. Day-Lewisin ylistetty suoritus on toki kaikessa maanisuudessaan loistokas, mutta ei mielestäni nouse erityisesti elokuvan kantavaksi voimaksi, kun näyttely on kauttaaltaan niinkin hienoa. Puhutteleva, taidokkaasti kasattu ja tyylillä toteutettu klassikkoaineksia omaava moderni mestariteos.

There Will Be Blood rating 4,07

38

El Topo (1970)

Jodorowskyn varsinainen läpimurtoteos on silmittömästä väkivallastaan huolimatta (jollain sairaalla tavalla) todella kaunis teos. Surrealistinen spagettiwesternin johdannainen, jonka uskonnollinen ja seksuaalinen symboliikka saa katsojan hyvin mieluusti uppoutumaan tämän mestariteoksen pariin useammankin kerran.

El Topo rating 3,75

39

The Holy Mountain (1973)

Jodorowskyn ja Pythoneiden vuorovaikutuksen suhde näkyy tässä selvästi. Siinä missä Jodo ottaa Holy Mountainissa vaikutteita Lentävästä sirkuksessa, tekivät Pythonit Holy Grail -elokuvansa tämän rakenteen kautta. Holy Mountain on äärisurrealstinen ja El Topon tavoin symboliikkaan upotettu mestariteos, jonka absurdien visioden parissa vuoroin nauraa ja ällistyy. Avauskohtaus on kuvastoltaan eräs tyylikkäimmistä koskaan filmatuista kohtauksista ja tajuntaa laajentava lopetus on neroutta puhtaimmillaan.

The Holy Mountain rating 4,01

40

Jules ja Jim (1962)

Jules ja Jim rating 3,71

41

Jeanne d'Arcin kärsimys (1928)

Saksalaisen ekspressionismin tyylikikkoja ammentaen Dreyr on luonut yhden historiamme vavisuttavimmista elokuvaelämyksistä. Emotionaalisesti musertava elokuva, menemättä hetkeksikään sentimentalian puolelle, taikka ylilyöväksi. Falconettin työskentely nimikkoroolissa on rooliin eläytymistä täydellisimmillään ja Dreyerin antaumus elämänsä työhön kerää allekirjoittaneen täydet ihailut. Lyhyt kesto osoittautuu loppujen lopuksi elokuvan eduksi, sillä ainuttakaan löysää kohtaa ei Dreyer ole elokuvaansa päästänyt. Dreyer ei kerro Jeanne d'Arcin elämäntarinaa, vaan keskittyy ainoastaan oikeudenkäyntiin ja tästä seuraavaan tuomioon - sekin tiivistettynä yhteen päivään, eikä pitempään ajanjaksoon, kuten historia kertoo. Dreyerin kuvaama Jeanne on selkeä Jeesus-allegoria, mikä vain lisää hahmon kiehtovuutta. Dreyer ei itse halunnut elokuvaansa musiikkisäestystä, mutta myöhemmin vuonna 1985 lisätty Richard Einhornin säveltämä Voices of Light sopii elokuvaan kuin nyrkki silmään ja täydentää elokuvan voimakasta tunnelatausta täydellisesti. Kehtaisin kutsua Jeanne d'Arcin kärsimystä täydelliseksi elokuvaksi.

Jeanne d'Arcin kärsimys rating 4,23

42

Hullu Pierrot (1965)

Hullu Pierrot rating 3,76

43

Kasvoja (1968)

Kasvoja rating 4,56

44

Veronikan kaksoiselämä (1991)

Visuaalisesti tajuttoman komea elokuva. Kieslowskin ensimmäinen Ranskassa tuotettu elokuva on totuttua huomattavasti kikkailevampi, mutta syvät teemat ovat kuitenkin vahvasti läsnä ja tunnelmakin on mahtava. Ohjaajansa parhaimmistoa.

Veronikan kaksoiselämä rating 3,70

45

Kaspar Hauserin tapaus rating 4,01

46

Stroszek - Bruno S.:n tarina rating 4,07

47

Alaston saari (1960)

Jopa odotuksiani hienompi elämys. Silmiähivelevän ja lyyrisen kaunista kuvakerrontaa, vailla huolta juonesta, dialogista tai muista "turhuuksista". En ole kyllä aikoihin nähnyt mitään näin kaunista. Pelkän veden kantelun ämpärissä ja kasvien kastelun on Shindô onnistunut kuvaamaan niin tajuttoman kauniisti, että teki jo mieli pari kyyneltäkin vierättää (kuivana kyllä selvisin elokuvan loppuun, mutta aivan mykistyneenä olin elokuvan loputtua). Elokuva ei sisällä yhtäkään varsinaista repliikkiä, vain jotain laulunpätkiä, mikä on mahtava ratkaisu. Tätä katsellessa tuli tosissaan pohdittua, onko ne niin tärkeänä yleensä pidetyt juoni, dialogi ja käsikirjoitus noin yleensäkin ollenkaan niin tärkeä osa kokonaisuutta. Tämän kohdalla ainakin pelkkä tunnelma ja kuvasto ovat jotain niin upeaa, että joku syrjähyppyteema tai ihan mikä tahansa olisi ollut niin kova tyylirikko, että taso olisi varmasti laskenut ja roimasti. Nousi suoraapäätä korkealle top-listalleni.

Alaston saari rating 4,29

48

Early Summer (1951)

Miltein maagisen kaunis ja herkkä perhetarina, joka aukenee länsimaisellekin katsojalle helposti, selkeistä kulttuurieroioista huolimatta. Upein näyttelysuoritusten ja Ozun ilmiömäisen tunnelmanluonnintaidon avuin Early Summer kohoaa yhdeksi koskettavimmista näkemistäni elokuvista, jossa ei turhia alleviivailla tai sorruta edes sentimentalismiin. Varsinainen feel good -elokuva Early Summer ei ole, vaikka sitä katsoessa huomaa paikoin hymyilevänsä leveämmin, kuin aikoihin. Etenkin lapsinäyttelijöiden eläytymistä rooleihinsa seuraa väkisinkin hymyissäsuin. Early Summer käsittelee tärkeitä ja arkisiakin asioita, joita voi hyvin soveltaa myös länsimaiseen maailmankuvaan, kun mistään äärimmäisistä kulttuurieroista ei kuitenkaan ole kyse. Ozun kamera ei turhia liiku, vaan pysyy liikkumattomana matalassa perspektiivissä, liikkuen ainoastaan leikattaessa hahmosta toiseen, mitä ei usein tapahdu sitäkään. Early Summeria voi hyvällä syyllä (vähän kuluneesti kyllä) kutsua ajattomaksi mestariteokseksi. Säilynyt jo lähemmäs 60 vuotta yhtä helpostilähestyttävänä ja puhuttelevana, joten olisi rikos, ellei tämä säily vielä seuraavillekin sukupolville.

Early Summer rating 4,79

49

Rocco ja hänen veljensä rating 4,31

50

400 kepposta (1959)

Jean-Pierre Léaud loistaa jo teini-iässä aikamiesvuosiensa tavoin. Valloittava, mutta koruton kuvaus varhaisnuoruudesta on semi-omaelämänkerrallinen ja ohjaajalleen hyvin henkilökohtainen. Ranskalaisen Uuden aallon keskeisin työ yhdessä Godardin esikoisen kanssa on säilyttänyt tehonsa liki 50 vuotta myöhemminkin ja poikinut useita jäljittelijöitä. Vaikutusvaltainen pätkä, joka ei kuitenkaan ole teknisesti mitenkään erityinen, toisin kuin jo mainittu Viimeiseen hengenvetoon, mutta muutoin onkin parhaimpia Uuden aallon elokuvia, vaikka Keskipäivän aave ja Hullu Pierrot itselleni rakkaampia ovatkin. 400 kepposta on haikea, mutta Truffaut ei alleviivaile eikä sorru missään vaiheessa spielbergismiin, vaan elokuva etenee omalla painollaan mahtavasti ilman minkään tahon kosiskelua. Universaali elokuva, joka jokaisen lapsuutensa jo eläneen pitäisi nähdä.

400 kepposta rating 4,14

51

Polkupyörävaras rating 4,05

52

Tuhkaa ja timanttia (1958)

"Menetetty ihmisarvo ja uudelleen herännyt elämänilo sodan viimeisenä päivänä."

Tuhkaa ja timanttia rating 4,00

Profiilin tiedot

TOP-listat