Hiukan skeptisenä aloitin tätä katsomaan koska juonikuvaus ei herättänyt sen suurempaa intohimoa aiheeseen. Kuitenkin katsellessa alkoi enemmän ja enemmän päästä hahmoihin sisään ja näki tarinaa usealta kantilta.

Erittäin viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kausi. Tämä pitäisi melkein olla pakollisena katsottavana jossain yläasteella jossa meno voi oikeastikin olla todella brutaalia.

Tämä oli kanssa yksi mikä piti boxilta katsastaa, jonka tallensin. Aloittelin tätäkin joskus aiemmin, mutta se jostain syystä jäi. Kuten nimi kertookin, kyseessä on tällä kertaa noitia. Ihan mielenkiintoinen asetelma ja juoni, päähenkilöiden taustat ovat myös erikoisia. Ihan viihdyttävä sarja sinänsä ja jäi jännään kohtaan, saas nähdä tuleeko joskus katsottua jatkoakin tälle, mikäli sitä nyt on luvassa.

Aloitin joskus katsomaan tätä sarjaa ja nyt sain viimein katsottua ensimmäisen kauden loppuun. Sarjahan kertoo siis ihmissusista. Tarinan keskiössä on lauma, joiden mailla alkaa tapahtua kummia. Ihmissudet ovat levottomia ja kostoa täynnä, siitä on kausi tehty.

Erittäin viihdyttävä, joskin myös raaka ja surullinenkin, kaikkea sopivassa suhteessa ettei käy liian tylsäksi. Pakkohan se oli aloittaa seuraavaksi toinen kausi putkeen, ei käy aika pitkäksi! Ehkei tämä sarja herätä suurinta fanityttöinnostusta, mutta viihdyttävä se on.

Jostain syystä en saanut yhtään kiinni alkuperäissarjasta kun katsoin sitä muutaman jakson, mutta tämä kolahti kyllä. Spinoff sijoittuu aikaan ennen suurta zombievallankumousta ja se keskittyy uusioperheen ympärille ja heidän selviytymistaisteluunsa verenhimoisia zombeja vastaan. Jotenkin mielenkiintoista ja karmaisevaa seurata kun tutusta ja turvallisesta ympäristöstä tuleekin vaaravyöhyke, jossa jokainen virheliike ja puraisu voi olla kohtalokas. Ensimmäisellä kaudella oli vain kuusi jaksoa, toisella kaudella niitä on jo 15 kappaletta. Kolmas kausi on suunnitteilla ensi vuodelle. Varmasti miellyttää ainakin zombiefaneja, jos veri ja epämuodostuneet raajat eivät aiheuta kauhistusta. Aion kyllä katsastaa tätä eteenpäinkin!

Kesti kauan aikaa, että sain tartuttua tähän kauteen koska oikeastaan minua ei kauheasti houkuttanut koko sarja. Nyt se on kuitenkin katsottu. Pidin sarjassa erityisesti hahmoista, joita oli ujutettu muista tarinoista yhteen ja punottu niiden tarinat samaan sarjaan kuten esim. Frankenstein tai Van Helsing. Juoni ja tarinan kulku olivat tavallaan karuja, pieniltä säikähdyselementeiltä ei vältytty ja tapahtumaa riitti. Silti tästä sarjasta puuttuu se "jokin", joka saisi minut tykkäämään tästä enemmän. Ehkä joskus katsastan toisen kauden, siihen saattaa mennä kyllä aikaa.

Brannon Bragan ja Adam Simonin luoma noita-sarja starttasi jenkeissä huhtikuussa 2014. Se sijoittuu 1690-luvulle pieneen Salemin kaupunkiin jota riivaa noita-ongelma. Cotton Mather (Seth Gabel) toimii kaupungin saarnaajamiehenä joka yrittää erottaa väärän oikeasta ja hänen rinnallaan työskentelee sodasta palannut John Alden (Shane West), joka haikailee vanhan rakkautensa Mary Sibleyn (Janet Montgomery) perään, jolla tuntuu olevan uusi elämä.

Sarja lupaa juuri samaa kuin trailerikin eli jännittäviä tapahtumia, hiukan jopa puistattavia henkilöhahmoja eikä myöskään raakuudelta vältytä hirttoköysien ja veren roiskutuksen ansiosta. Sarja esittelee katsojalleen kasan erilaisia henkilöhahmoja jotka vihastuttavat ja ihastuttavat alusta loppuun asti. Katselu alkoi ehkä vähän tahmeasti ja meinasin menettää pariin otteeseen ruokahalunikin, mutta mitä pidemmälle tätä katso, sitä koukuttavammaksi se kävi. Mutta olenkin aina ollut vähän outojen sarjojen fani. Loppua kohden katsojalle myös jätetään pari koukkua seuraavaa kautta varten jotta varmasti jatkaa sarjan katsomista.

Perus Sabrina-teininoitaa ei siis ole tiedossa vaan voimakkaita ja armottomia noitia, kiellettyä rakkautta, epäoikeudenmukaisuutta ja kammottavia tapahtumia. Kelpo viihdettä, ei niinkään pelottavaa, mutta välillä jännittävää! Suosittelen!

Mulla loppuu jo ylistyssanat pikkuhiljaa. En millään kaudella muistanut hihkuneeni ja vähä tirauttaneeni kyyneliäkin. Tämä sarja vaan paranee!! Pari vähän tylsempää jaksoa oli välissä, mutta sitten kausi kiihdytti aivan mahtavaan kahteen viimeiseen jaksoon enkä malta pysyä pöksyissäni! Kiitos HBO

CW-kanavalla startannut iZombie perustuu löyhästi Chris Robersonin ja Michael Allredin samannimiseen sarjakuvaan. Sarja kertoo lääketiedettä opiskelevasta Liv Mooresta (Rose McIver), joka kohtalokkaan illan seurauksena herää rannalta... hiukan muuttuneena. Zombieksi muuttuneen Livin elämä muuttuu radikaalisti ja hän joutuu tekemään töitä salatakseen oikean luontonsa. Siinä Liviä auttaa hänen sympaattinen pomonsa Ravi (Rahul Kohli). Liv tutustuu myös murhayksikössä toimivaan poliisiin nimeltä Clive (Malcolm Goodwin), jota hän auttaa murhatutkimuksessa zombiekykyjensä avulla. Mukaan soppaan mahtuu myös Livin kämppis Peyton (Aly Michalka) ja hänen ex-sulhasensa Major (Robert Buckley).

Ensimmäisen kerran kun kuulin tästä sarjasta niin kohottelin vähän kulmiani. Traileri ei oikein vakuuttanut minua sarjasta. Se näytti vähän huonolta komedialta. Jostain syystä kuitenkin myöhemmin päätin katsastaa ensimmäisen jakson ja ennen kuin huomasinkaan, olin pahasti koukussa. Olen ennättänyt jo koukuttaa yhden ystävänikin tähän sarjaan.

Hiukan vakavamielinen Liv siirtyy zombieksi muuttumisen jälkeen työskentelemään oikeuslääkärinä ruumishuoneelle, jossa hänellä on mahdollisuus saada niin paljon tuoreita aivoja syötäväksi kuin mahdollista, pienellä sivuvaikutuksella... nimittäin Liv saa syömänsä henkilön aivojen mukana tämän muistoja, unia ja luonteenpiirteitä. Muistoja hyödyntämällä hän auttaa Clivea ratkaisemaan murhia.

Sarja on ehkä suurilta osin eräänlainen rikossarja, maustettuna tietenkin Livin oman elämän draamalla ja tapahtumilla, huumoria unohtamatta. Sanoisinko, että tavallaan tämä sarja on ns. hyvänmielen zombie-sarja. Tietenkin ajottaiselta raakuudelta ei vältytä, ollaanhan tekemisissä rikollisten ja murhaajien kanssa, mutta kuitenkin. Liv jaksaa huvitaa joka kerta kun hän omaksuu syömiensä aivojen omistajien erikoispiirteitä.

Toinen kausi on parhaillaan käynnissä ja jaksoja on ilmeisesti määrä tulla 19, kun taas tässä ensimmäisessä kaudessa niitä oli 13. Suosiota on siis alkanut niittää tämäkin sarja. Kannattaa joskus katsastaa!

Ne jotka eivät tiedä niin sarja perustuu Cassandra Claren kuusiosaiseen kirjasarjaan The Mortal Instruments. Ensimmäinen tuotantokausi pitää sisällään 13 jaksoa ja se perustuu Luukaupunki-nimiseen kirjaan. Sarja sai ensi-iltansa jenkeissä eilen ABC Familylla ja tänään se oli suomessakin katsottavissa Netflixissä. Seuraava jakso on katsottavissa suomessa ensi viikon keskiviikkona.

Pitipä nyt äkkiä heittää jotain tuntoja kun sain katsastettua jakson. Tämä teksti saattaa sisältää spoilereita, joten lue omalla vastuulla! Tuo yllä mainitsemani kirjasarja lukeutuu yhteen lempisarjoistani, jotka ovat olleet aina lähellä sydäntä. Suorastaan hihkuin innosta kun kuulin, että sarjasta tehdään elokuva. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt vaikka minä kyllä pidin siitä kovasti. Vielä enemmän innoissani olin kun sain kuulla tulevasta sarjasta!

Tottakai näyttelijät castattiin uudelleen, mutta minusta nämä uudet sopivat itse asiassa todella hyvin rooleihinsa. Ainut kelle en ole vielä lämmennyt on Magnusta näyttelevä Harry Shum Jr. Pidän kyllä näyttelijästä, mutta minusta Godfrey Gao on edelleen ainoa ja oikea Magnus Bane. Ehkä paras castaus oli Isabellen rooliin astuva Emeraude Toubia, joka on minusta 100% Isabelle. Myös Alecin roolissa näyttelevä Matthew Daddario on äärimmäisen söpö. Hiukan hämmennyin Luken roolissa Isaiah Mustafasta, mutta perun epäilykseni ekan jakson nähtyäni. Hodgen roolissa oleva Jon Cor taas tuntui liian nuorelta. Useammasta roolihahmosta oli hiukan epäilyksiä, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Ehkäpä se kannattaa!

En ole aikoihin lukenut Luukaupunki-kirjaa, mutta jonkunlainen käsitys tarinan kulusta on. En kuitenkaan muista tarkkaan miten jotkut asiat menevät, mutta minusta sarjassa vaikutti olevan ihan hyvä juonenkulku. Hiukan oli havaittavissa tönkköyttä joissakin kohtauksissa näyttelemisen suhteen, mutta tämäkin asia varmasti kehittyy matkalla. Luken muuttuminen kirjakauppiaasta poliisiksi ei häirinnyt niin paljon kuin aluksi luulin.

Jos nyt pitäisi jotain kritiikkiä antaa niin piirin jäsenet matrix-asuissaan herättivät vähän enemmän hilpeyttä kuin uskottavuutta. Lisäksi varjometsästäjien päämajassa oli salainen "kellari", jossa oli uusinta huutoa olevat laitteet sekä kasa muita varjometsästäjiä, se hiukan sai kurtistamaan kulmia. Sanoisinko, että Pandemonium-kohtaus oli hienommin toteutettu elokuvassa kuin sarjassa.

Tästä se alkaa kehittyä ja muuttua! Toivon todella, että sarja saa paljon faneja ja aktiivisia katsojia koska haluan saada lisää kausia! Eniten minua närkästyttää "fanien" ainainen valittaminen siitä, että miks tuo ei ole niin tai miks tuo ei ole näin, koska se oli kirjassakin. Kaikkien pitäisi muistaa, että tämä vain perustuu kirjasarjaan, ei täysin kopioi sitä. Seuraavia jaksoja odotellessa!

Tässä tekstissä hiukan SPOILAUSTA, joten lue omalla vastuulla.

Viidennellä kaudella meno jatkuu, julmuuksia tehdään ja shokeerataan jälleen kerran katsojia ihan urakalla. Viides kausi oli omasta mielestäni ensimmäinen kausi joka meni monestakin kohtaa eri tavalla kuin kirjat. Ei oikein tiennyt mitä odottaa. Monet ovat puhuneet, että tämä kausi on ollut tähän mennessä tylsin, mutta minusta tämä oli kyllä melko hyvä eikä niin tylsä kuin voisi luulla.

Tylsin kuvio oli ehkä tällä erää Aryan kuvio. Vaikka pidänkin hahmosta niin tämä Aryan päätyminen Braavosiin oli sarjassa ja kirjoissa melko tylsähköä luettavaa. Enkä oikein vielä ole perillä mitä Aryasta on määrä tulla sen kaiken koulutuksen jälkeen. Loppupuolella Arya saa jälleen kostonsa ja melkoisen raa'alla tavalla. Minä näkisin tämän tytön tulevaisuudessa palkkamurhaajana

Cersei kyllä kasvattaa minua inhoani kausi kaudelta enkä ollut kuin riemuissani kauden lopulla kun hän joutui vähän maistamaan omaa lääkettään. Margaeryn kohtalo jäi kyllä nyt harmittamaan. Toivottavasti hänelle käy hyvin ensi kaudella. Jaimesta pidän kyllä melkein joka kaudella enemmän ja enemmän koska hän kasvaa ihmisenä todella paljon kausien aikana. Minua harmitti suuresti Myrcellan kohtalo ja ainakaan minun silmissäni tällä kaudella esitellyt Hietakyyt eivät herättäneet suurta mielenkiintoa, päinvastoin.

Oma suosikkini Daenerys koettaa selvitä Meereenissä ja Tyrionin seikkailut ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Näiden kahden kanssakäymistä oli ilo seurata ja toivottavasti sitä on tiedossa myös jatkossa. Khalasarin ilmaantuminen lopulla Daeneryksen luokse oli vähän yllättävää enkä osaa nyt yhtään päätellä mitä tulee tapahtumaan. Toteuttaako sarjan luojat pahimman painajaiseni Danyn suhteen ensi kaudella?

Voi Sansa-reppanaa. Hiljaisesta ja naiivista tytöstä on kasvanut nainen joka on menettänyt lähestulkoon koko perheensä ja osan olemassaolosta hän ei ole varma. Kirjoissahan Ramsay meni naimisiin feikki-Aryan kanssa, mutta Sansan naittaminen hänelle sarjassa oli toisaalta aika nerokas veto. Uskoisin, että Sansa tulee vielä yllättämään muut tempauksillaan.

Stannis on ollut itselle aika mitäänsanomaton hahmo ja oli se sitä tälläkin kaudella. Oli aika mielenkiintoista seurata synkän kuninkaan muuttumista entistäkin synkemmäksi ja tällä kaudella hahmo saakin kunnolla vihaa niskaansa uhraamalla omaa verta ja lihaansa.

Toinen kauhistuksen aihe on Jon Snow, jonka Yövartio pettää pahimmalla tavalla. Fanit eivät ole vielä luopuneet toivosta koska Punainen Papitar on paikalla ja voi kyetä mihin tahansa. Toivottavasti Jonin susi Aave on hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Yövartion osuudet olivatkin tällä kaudella erikoisia ja yhdessä jaksossa nähdään massiivinen elävien kuolleiden kohtaus jota ei kirjoista löydy, ja se on aivan mahtava!

Kaikenkaikkiaan tapahtumarikas ja tunteita herättävä kausi. Miten tässä jaksaa taas odottaa vuoden seuraavaa?

Kirjoja lukeneena osasin jo odottaa mitä tulee tapahtumaan, mutta olihan kohtaukset hienoa nähdä ihan tv-ruudulta. Ei kyllä jäänyt tämäkään kausi yhtään huonommaksi ja GoT sen kun jatkaa ällistyttävän tasokasta sarjaansa kausi kaudelta eteenpäin. Olen aivan koukussa tähän!

Suurin suosikkini Daenerys ei ehkä ollut ihan niiiin suuressa roolissa tällä kaudella, mutta hän on kyllä edelleen yksi parhaita hahmoja ja jonka menestystä toivon kovasti. Tällä kaudella nähtiin hänenkin suunnaltaan hiukan takaiskuja joka oli minusta ikävää, mutta juonellisesti tietysti virkistävää monen mielestä.

Muurilla olevat tapahtumat kiinnostivat minua yllättävän vähän vaikka Jon Nietos onkin loistava hahmo. Meinasin ehkä hiukan kuolla tylsyyteen toiseksi viimeisen jakson kohdalla vaikka se olikin kauden kohokohta ja juonellisesti todella tärkeä. En vaan saa oikein mitään irti Muurin tapahtumista kuten en oikein Branninkaan seikkailuista sisarusten ja Hodorin kanssa. Se kuvio on minulle täysin vieras koska kirjoissakaan en ole päässyt sinne asti, että hommaa olisi selitetty enemmän.

Kauden kohokohtia oli ehdottomasti Joffreyn kuolema. Lapsikuningas on käynyt pahasti hermoon heti alusta enkä malttanut millään odottaa tyypin kupsahtamista. Se sai ilkeästi sanottuna hymyn huulille vaikka Joffreyn näyttelijä tekikin loistavaa työtä luodessaan niin vastenmielisen hahmon. Tyrion joutui tietysti kohdevaloihin tapahtumien ansiosta, mutta kun tiesi miten juoni tulee kulkemaan, ei tullut mitään paniikin kaltaista olotilaa. Tyrionin kosto Shaelle ja isälleen oli mitä mahtavin.

Sansassa huomasi henkistä kasvua tällä kaudella. Olen aina pitänyt neitokaista vähän nössykkänä ja melko yhdentekevänä hahmona, mutta hänen tuli vähän uutta särmää itkuisen valehtelushown myötä ja hänestä saattaisi tulla vaikka minkälainen pelaaja Pikkusormen kynsissä. Saa nähdä mitä tästä kehkeytyy.

Dornen prinssi Oberynin ilmestyminen tällä kaudella toi uutta säpinää ja pidin todella Oberynin näyttelijästä joka oli äärettömän charmantti. Harmi vain, että Oberynin kohtalo oli vähän julma.

Hurtta ja Arya sekä Brienne ja Podrick olivat kyllä mielenkiintoisia ja näiden neljän kohtaaminen unohtumaton. Aloin pitää Hurtasta loppua kohden joten sääli, että hänkin poistui sarjasta hiukahkon kivuliaalla tavalla.

Pidän kyllä tämän sarjan "raadollisuudesta" koska veri roiskuu ja ällöttävät kuolemat seuraavat toisiaan, puhumattakaan kieroista suhdekiemuroista. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaita sarjoja. Eikun seuraavaa odottelemaan...

Minulle tuli tällä kaudella vähän sellainen olo, että sarjan luojat eivät tienneet yhtään mitä ovat tekemässä. Tuntui ettei koko kaudella ollut minkäänlaista oikeasti järjellistä juonta vaan tapahtumia tuli toisensa jälkeen ja ne vaihtuivat nopeasti uusiin.

Uutena hahmona mukaan tuli räväkkä Tamsin (Rachel Skarsten), pahojen puolella oleva Valkyria, joka oli aivan loistava! Pidin hahmon nenäkkäästä persoonasta todella paljon. Tottakai Kenzi kuuluu edelleen suosikkeihin ja ah, Vex (Paul Amos) on aivan ihana hahmo! Toivon, että tästä murteella vääntävästä goottimiehestä kuullaan vielä paljon lisää. Ainakin kauden loppu antoi jotakin ymmärtää siihen suuntaan. Älkää nyt kertoko kellekään, mutta haluaisin kuollakseni, että Kenzin ja Vexin välille tulisi jonkinlaista sutinaa!

Yliluonnollisille sarjoille tyypillisesti tässäkin sarjassa näköjään otettiin esiin metsästäjät, jotka halusivat "pelastaa" ihmiskunnan. Koko systeemi vain jäi ensinnäkin aivan liian laihaksi kauden loppupuolelle. Tietysti tavallisen ihmisen kyky omaksua jokin Faen kyky oli aika yllättävä ja jään seuraamaan muuttuuko Kenzin tilanne tämän osalta. Kaudella olisi ollut monta hienoa aihetta, joista olisi saanut säpäkkää menoa aikaiseksi, mutta ne oli jotenkin kauhean hutaisemalla tehty ja juuri kun katsoja pääsi nauttimaan uudesta käänteestä, se oli jo kuollut ja kuopattu.

Lauren oli tällä kaudella entistä ärsyttävämpi mikäli se enää on mahdollista. En ole koskaan pitänyt tästä hahmosta enkä pidä edelleenkään. Hänen ja Bon juttu oli lähinnä tylsää katsottavaa siinä missä olisin mieluummin ihaillut Dysonin ja Bon välistä jännitettä.

Yllätti hiukan tämä Halen Ash-juttu, mutta eipä tuo sinänsä muuten haitannut. Kaikenkaikkiaan tämä kausi oli aika sekava vaikka mukaan mahtuikin kyllä muutama aivan loisto jakso ja nauraa sai taas kerran. Loppuun oli tietysti pudotettu mystinen isä-pommi, joten jään odottamaan jatkoa!

Toinen kausi oli tottakai myös aivan mahtava kuten edellinenkin, mutta jotenkin olin aistivinani tässä kaudessa hiukan paikallaan junnaamista. Kaudesta olisi varmasti saanut hyvän jos se olisi ollut vähän yksinkertaisempikin. Tosin en valita, Bon seikkailut ovat aina loistavia.

Suosikkina pysyy kuitenkin edelleen goottityttö Kenzi, jonka huumori on aivan mahtavaa. Ksenia Solo tuo todellakin oman räväkkyytensä hahmoon ja sen kyllä huomaa. En sano etteivätkö muutkin hahmot olisi hyviä, mutta Kenzi paistaa edukseen muiden joukossa.

Melkein koko kauden Bo valmistautuu suureen pahaan, Garudaan, mutta sivussa hän hoitaa muita mystisiä tehtäviä ja yrittää samalla pitää omat parisuhteensa kasassa. Dysonin tunteettomuus satuttaa häntä samalla kun Lauren herättää hänessä uusia tuntemuksia. Pakkaa sekoittaa myös pahojen puolelle kuuluva Ryan.

Kauden loppu huipentuu suureen taisteluun, joka vaatii useammaltakin ihmiseltä uhrauksia, mutta jotenkin koko systeemi oli liian nopeasti ohi. Tosin loppu enteilee selvästi sitä, että Bo joutuu vielä suuriin ongelmiin itsensä kanssa. Siis innolla kolmannen kauden kimppuun.

Kuudes kausi starttaa samasta kohdasta mihin viides päättyi. Sookie ja vampyyrit pakenevat Lilithin kuvaksi muuttunutta Billiä, joka näyttää unohtaneen täysin kuka hän on. Odotin tältä Bill-kuviolta paljon tuhoa ja kuolemaa, mutta Billille ilmestyvä Lilith omaakin paljon enemmän inhimillisyyttä kuin aluksi kuvittelinkaan. Bill ei ole koskaan ollut mikään suosikkini, mutta olin helpottunut, että hänestä ei tullut überpahaa vampyyria vaan vampyyrien pelastaja.

Hiukan pyörittelin silmiäni tälle vampyyrien tutkimuslaitokselle, joka on jotenkin melko kulutettu idea kaikissa muodoissaan. Sarah Newlinin ilmestyminen kuvioihin ärsytti entistä enemmän. Siinäpä hahmo, jota Anna Camp osaa näytellä melko mallikkaasti. Kuvernöörin kaunis tytär Willa on kiva lisä näyttelijäkaartiin ja toivon kuulevani hänestä vielä paljon lisää tarinan edetessä. Sookien veli Jason sen sijaan taas osasi sotkea itsensä melkoiseen soppaan. Oikeastaan ihan hyvä, että hänen ja Jessican systeemi alkaa vähän lauhtua koska se oli aika tylsää katseltavaa siinä missä komean Jamesin ilmestyminen oli virkistävää vaihtelua tähänkin sarjaan ja parisuhde-kuvioon. Olin aika pettynyt Warlow - juonikuvioon koska Warlow on todella charmantti näytteijä ja häntä olisin mieluusti katsellut lisääkin. Myös Sookien isoisä oli mielenkiintoinen.

Sarja ei kyllä laisinkaan seuraa enää kirjojen maailmaa vaikkakin joitakin asioita ja hahmoja on poimittu sieltäkin sarjaan. Alcide pysyy myös kuvioissa ja olin melko yllättynyt siitä, että hän päätyi loppuvaiheessa yhteen Sookien kanssa. Olin odottanut, että Eric ja Sookie alkaisivat lämmitellä uudelleen välejään, mutta Ericin käytös muuttuikin täysin toiseen suuntaan. Kausi jäi Eric-fanien näkökulmasta karmaisevaan kohtaan ja saa kaikki odottamaan sormet syyhyten miten viikinkivampyyrin käy. Minusta olisi myös melkein ollut siistiä, että pieni kourallinen vampyyreja olisi saanut pitää kykynsä kävellä auringossa, mutta olisiko vampyyrien uskottavuus silloin kärsinyt? Kaikenkaikkiaan minusta kuudes kausi oli huomattavasti parempi kuin viides, joka keskittyi oikeastaan vain vampyyrien johtokunnan Lilith-sekoiluun. Tällä kaudella päästiin vähän enemmän sukeltamaan kaikkien hahmojen elämään ja menetettiin myös eräs kaikilla kausilla esillä ollut rakas hahmo. Tämän kauden loppu lupasi ainakin verenvuodatusta eikä ihmekään?!

Jään odottamaan seitsemättä kautta, joka tulee olemaan viimeinen!

Robb etenee edelleen sotajoukkojensa kanssa kohti Kuninkaansatamaa. Vaikka tämä hahmo ei ole koskaan ollut minulle kauhean läheinen muiden Starkien lisäksi, oli kirjailija ja sarjan tekijät pudottaneet aikamoisen pommin kauden loppupuolelle, josta en varmaan ihan heti toivu. Sarjan fanit tulevat varmasti muistamaan sen jatkossakin. Sarjan luojat ovat tehneet mahtavaa työtä.

Kun Robb rallailee armeijansa kanssa, sillä aikaa Daenerys kasvattaa omaa armeijaansa sekä lohikäärmeitään ja niittää mainettaan hyväsydämisenä ja reiluna johtajana. Dani-kohdat olivat edelleen parhainta antia sarjassa ja minä tulen pitämään jatkossakin peukut pystyssä tälle kaunokaiselle, joka ansaitsee paikkansa kuningattarena.

Kuningas Joffreyn tuleva vaimo Margarey Tyrell (Natalie Dormer) ystävystyy Sansan kanssa ja kaavailee tälle avioliittoa veljensä Lorasin (Finn Jones) kanssa, mutta Lannisterit eivät ole samaa mieltä avioliitosta. Sansa aiotaan naittaa Tyrionille ja Loras Cerseille. Margarey on valloittava hahmo, joka voitti minut puolelleen hyväsydämmisyydellään kun taas inhoamastani Joffreystä paljastuu lisää vastenmielisiä asioita tällä kaudella. Kieltämättä Sansa-Tyrion-kuvio on hyvin mielenkiintoinen ja odotan innolla mitä tuleman pitää.

Sillä aikaa Jaime Lannister taittaa matkaa Brienne Tarthin kanssa (Gwendoline Christie) eikä kaksikon matka suju ongelmitta. Heidän välilleen kuitenkin kehittyy merkillinen side. En ole koskaan pitänyt Jaimesta, mutta tässä kaudessa hahmoon tuli uusia ulottuvuuksia.

Jon on liittyy villeihin ja yhdessä Ygritten (Rose Leslie) kanssa ja villit päättävät ylittää Muurin. Ah, Jon & Ygritte - ei lisättävää ;) Yövartioiden vierailu vanhan tutun luona leviää käsiin ja niinpä Sam pakenee paikalta Gillyn (Hannah Murray) ja tämän vastasyntyneen pojan kanssa.

Theonilla ei mene hyvin jouduttuaan kidutetuksi (ihan oikein sille) ja Stannis Baratheon nuolee haavojaan Melisandren hellässä ja juonittelevassa huomassa. Siinäpä kaksi vallan turhaa hahmoa. Arya sen sijaan eksyy Veljeskunnan matkaan ja tapaa vanhan "ystävänsä" Hurtan. Aryan koettelemuksia katselee mieluusti lisääkin. Ihanan pippurinen tyttö!

No niin, voisipa vaikka sanoa, että tämä sarja sen kun paranee kausi kaudelta! Tällä kaudella saatiin mukaan taas muutama uusi hahmo ja pääsi myös jotenkin enemmän syventymään ennestään tuttuihin hahmoihin. Esimerkiksi Jaime oli minusta erittäin vastenmielinen hahmo, mutta tässä aloin jopa hieman pitää hänestä. Toivon, että matkan koettelemukset ovat kasvattaneet häntä ihmisenä seuraavalle kaudelle. Suureksi suosikiksi nousi myös Jonin ja Ygritten kuvio. Rakastuin sarjaan jakso jaksolta enemmän, mutta tottakai itse kirjailija ja sarjan tuottajat olivat saaneet taiottua televisioruudulle myös jotain todella shokeeraavaa GoT:n faneille, joten tämä kausi ei ainakaan jätä ketään kylmäksi.

Minusta neljäs kausi jatkaa aika pitkälti samoissa jalanjäljissä kuin kolmoskausi, eli kaikki menee hyvin tasapaksusti eteenpäin. Melkein hyvältä tuntuvaa juonta on venytetty äärimmäisen moneen jaksoon, joten välillä ei voinut kuin pyöritellä silmiään.

Joistakin alkuperäisistä hahmoista on kadonnut täysin niiden hienous ja suosikkina pysyy ehkä edelleen viime kaudeltakin tuttu Rebekah.

Elena on vampyyrina ihan mielenkiintoinen hahmo vaikka ehkä koko kuvio oli jo odotettavissakin kun menee ja rakastuu vampyyriin.

Elenasta nähdään tällä kaudella erilainen puoli, joka jaksoi vuoronperään ihastuttaa ja vihastuttaa. Lisäksi en ole lainkaan tyytyväinen sarjan luojien tyyliin ns. alkuperäishahmojen suhteen. Ups, eihän niitä enää montaa olekaan kun kaikki on jo tapettu!

Katerinan kohtalo lopussa vähän yllätti kun taas Stefan-Silas-kuvio sai minut huokaamaan raskaasti.

Näemmä sama kuvio jatkaa toistoaan, vain eri hahmojen muodossa. Ihan katsottava kausi, mutta tasapaksu.

Aika samoilla linjoilla mennään ekan kauden kanssa. Tykkään suuresti juuri eniten siitä, että tässä sarjassa esitetään loistavia kappaleita entistä loistavampina.

Tapahtumaa jälleen kerran riitti ja sai nauraa ihan urakalla hahmojen toilailuille.

Kolmannella kaudella ehkä Gleessäkin keskityttiin vakaviin aiheisiin eikä huumori ehkä ollut niin se pääasia niin kuin esimerkiksi ekalla kaudella.

Tutut hahmot olivat tottakai mukana ja vaikka mitä äksöniä tapahtui, mutta jotenkin tää kausi jäi musta tylsimmäksi kaudeksi. Se käynnistyi jotenkin hitaasti ja parani vasta loppua kohden.

Joku tätä netissä hehkutteli niin hetken mielijohteesta katsastin ekan jakson ja jäin koukkuun. Sarja pursuaa rumaa kieltä ja räävitöntä menoa, sitä kunnon "teiniangstia", joka on kuitenkin tässä sarjassa ihan mahtavuutta. Olen hulluna kaikenlaisiin mustan huumorin tekeleisiin ja tämä sarja kyllä kuvastaa kieroa mielikuvitustani täysin. Kaiken tämän keskellä nuorilla on kuitenkin omat huolensa ja murheensa ja siihen päälle vielä uusi ja erikoinen kyky, jonka kanssa on tultava toimeen. Ja tottakai kun on kyse ongelmanuorista niin konflikteilta ei säästytä. Itselle suosikiksi nousi rääväsuinen Nathan, jota esittää Robert Sheehan. Samainen näyttelijä on kiinnitetty Simonin rooliin City of Bones - leffassa enkä tiedä miten pystyn koskaan ajattelemaan loistavaa näyttelijää Nathanin sijasta jonkun kiltin hissukan rooliin. Kerta kaikkiaan mahtavaa viihdettä. Tässä kaudessa oli kuusi jaksoa + jouluextra eli kausia ei ainakaan pitkiksi voi moittia. Suosittelen rämäpäille ;)

Karsastin jotenkin pitkään tätä sarjaa, koska pidin tätä jotenkin "teinimäisenä". Tylsyyksissäni sitten aloin katsomaan tätä kun ei muutakaan ollut ja jäin koukkuun. Tässä sarjassa sitä ihmissuhdedraamaa ja vauhdikkaita käänteitä ei puutu! Hahmot ovat jokainen omalla tavallaan herkullisia ja heitä on todellakin laidasta laitaan.

Ensimmäinen kausi taitaa olla enemmänkin sellainen hahmojen esittely-pohjainen ja heidän elämänsä puidaan perusteellisesti 18 jakson aikana. Kun on tästä sarjasta kyse, mitä tahansa voi tapahtua.

Olin ilahtunut, että välillä keskitytään enemmän ihmissusiin kuin vampyyreihin tai noitiin, mutta tämä sarja oli pienoinen pettymys. Susien grafiikka oli aika kehno ja juonikin hiukan ontui, mutta joka tapauksessa tämä jaksoi viihdyttää vaatimatonta katsojaa sen yhden kerran.

Valemont on amerikkalainen minisarja. Tarina kertoo Sophie Fieldsistä (Kristen Hager), joka soluttautuu Valemont-nimiseen kouluun tutkiakseen veljensä Ericin (Eric Balfour) murhaa, joka on lievästi sanottuna erikoinen. Ainoana johtolankana Sophiella on veljensä puhelin, johon Eric on nauhoittanut video-pätkiä. Kaikki ei olekaan niin mustavalkoista kuin Sophie on kuvitellut. Hän tutustuu Gabriel Ryaniin (Tyler Hynes), joka oli Ericin paras ystävä. Lisäksi häntä kiehtoo komea Sebastian (Dillon Casey). Pian Sophielle selviää Valemontin tarkoin varjeltu salaisuus... koulu on alunperin tehty vampyyreja varten...

Hiukan kummallinen sarja, joista ei tiedä mitä ajatella, mutta kunhan saa joskus sen toisen kauden käsiinsä niin voishan tuon katsastaa.

Sarja perustuu Liz Braswellin kirjasarjaan The Chosen. Sarja kertoo Chloe King (Skyler Samuels) - nimisestä tytöstä, joka huomaa omaavansa erikoisia kykyjä. Alek (Benjamin Stone) ja Jasmine (Alyssa Diaz) kertovat tytölle hänen syntyperästään. Chloe saa tietää olevansa Mai. Puoliksi ihminen, puoliksi kissa. Mait ovat muinaisen egyptiläisen Bast - kissan jälkeläisiä. Yhdessä ystäviensä Amyn (Grace Phipps) ja Paulin (Ki Hong Lee) kanssa Chloe yrittää sopeutua kissapuoleensa. Lisäksi hän tapaa vastustamattoman Brian Rezzan (Grey Damon) sekä ilkeän The Roguen (Kiko Ellsworth), joka yrittää päästä eroon Chloesta. Mies kuuluu sotureihin, jotka ovat metsästäneet ja tappaneet Mai-ihmisiä jo vuosisatojen ajan.

Ihan sellaista mukiinmenevää viihdettä vaikka välillä juoni ontuukin. Kyllä jenkeissä sitten tehdä vaikka sun minkälaista "fantasiaa".

En tiedä mikä tässä sarjassa kolahti, mutta nousi ehdottomasti suosikkisarjojeni joukkoon. Kriitikot varmaan nostelisivat kulmiaan "kuluneelle" idealle yliluonnollisesta tyypistä, joka päättää ratkoa mystisiä tapahtumia ja auttaa hädässä olevia, mutta näissä henkilöissä vaan on niin erilaista särmää kuin muiden sarjojen hahmoissa. Bo on itsenäinen, viettelevä ja topakka succubus, joka päättää pärjätä maailmassa ongelmista huolimatta. Kenzi on hänen suurisuinen apurinsa, jonka letkautukset ja rento olemus jaksavat naurattaa aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi kolmiodraamat ja täysin erilaiset demonit jne. värittävät tätä sarjaa, josta jää vain janoamaan jatkoa.

Huokailin enemmän kuin kerran aloittaessani tätä kautta. Tuntui, että juoni ei oikein suostunut edistymään millään tavalla ja jätinkin monta jaksoa odottamaan katsomista. Suunnilleen puolen välin jälkeen aloin vasta pitää tästä kaudesta. Alkuperäiset olivat aika kiinnostava aihe, mutta sitten koko kuvio tuntui kaivautuvan maan alle siksi aikaa, että sekaan sujautettiin vielä pari muuta juonenkäännettä. Vaikka loppua kohden parani niin alkoi tuntua, että muutamaan jaksoon loppupäässä oli keksitty väkisin viihdettä, jotta kaudesta tulisi yhtä pitkä kuin aiemmat. Tällä kaudella suosikiksi nousi ihana, kaunis Rebekah.

Sattumien kautta törmäsin tähän sarjaan ja kun huomasin, että sen luoja on sama kuin Vampyyripäiväkirjoilla niin pitihän sitä tutustua tähänkin. En ole koskaan ollut Vampyyripäiväkirjojen fani ja tämä sarja menikin sen ohi. Tässä sarjassa ei mälläillä älyttömyyksillä ja yliluonnollisilla kuolemilla samalla tavalla kuin Vamppareissa. Pidin jokaisesta hahmosta omalla tavallaan, koska he ovat täysin omia persooniaan. Pari ensimmäistä jaksoa ehkä vähän tökki, mutta kun aloin päästä sisälle tarinaan, en voinut lopettaa katsomista laisinkaan. Mielenkiintoinen juoni, ei liian monimutkainen sekä realistisesti toteutettu sarja muutenkin kokonaisuudessaan. Noituus ei mennyt minusta liian pitkälle tai älyttömyyksiin. Loppui todella jännästi, joten olen aika katkera koska tähän ei ilmeisesti ole jatkoa tulossa laisinkaan.

Alussa idea vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja olen aina pitänyt Jessica Alban roolisuorituksista, mutta jotenkin juttu vaan alkoi tavalla jos toisella kuihtua kasaan vaikka tässä ihan mielenkiintoisia tapahtumia olikin. Tästä sarjasta vaan puuttuu se "jokin".

Buffyjen jälkeen tämä oli aika erilaista mihin oli tottunut eikä tuntunut samalta katsella tätä kuin edellä mainittua. Angel on kieltämättä hyvä hahmo ja tässä ekassa kaudessa kai oli se uutuudenviehätys uusiin hahmoihin ja tapahtumiin.

Okei, jos pitää yhtään tällaisista sarjoisa, on koukussa jo ensi metreillä. Olen hulluna kaikenlaisiin teinidraamoihin, jossa on salaisia suhteita ja tunteiden roihua. Välillä sarjan tapahtumat suorastaan yllättivät, koska en ollut osannut odottaa jotakin tiettyä käännettä. Samaan aikaan heidän täytyy myös selvittää Alisonin mysteeriä, joka tuntuu mutkistuvan kerta kerralta. Rakastuin kaikkiin päähenkilöihin hetkessä ja haluaisin jo kahmia itselleni toisenkin kauden. Jos pitää jotain miinusta etsiä niin välillä tämän mystisen A:n selviäminen tuntui olevan todella lähellä, mutta ei sittenkään. Hiukan otti päähän se, että jutun selvittämistä riitti koko kauden ajan eikä silti päästy hullua hurskaammaksi. Pelissä on kuitenkin kovat panokset ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää. Suosittelen lämpimästi!

Supernaturalien taso pysyy aika samana kaudesta toiseen, mutta jo esim. tässä kaudessa keskitytään enemmän veljesten välisiin ongelmiin ja heidän selviämiseen päivästä toiseen. Ohella tapetaan muutama demoni ja tutustutaan uuteen maailmaan. Helvetin sijasta kuvioihin astuu myös taivas ja sen mukana tulevat enkelit, langenneet enkelit ja profeetat. Ajatuksena koko systeemi on vähän jotenkin korni, mutta esimerkiksi Castiel aiheuttaa suurta huvia useaan otteeseen. Langenneiden enkeleiden ja muiden enkeleiden väliset selvittelyt ovat ihan mielenkiintoisia, mutta juonellisesti tämä ei nyt ihan kauheasti poikkea aiemmista kausista. Vaikka olihan sitä kiva nähdä kun veljekset vetävät Paris Hiltonia ihan kymmenen - nolla turpaan, joten kieroa huumoria ei puutu.

Kauden alkaessa olin ihan innoissani koska edellinen jäi niin jännään kohtaan. Odotin innoissani uusia hahmoja ja odotin kuumia hetkiä Sookien ja Alciden välille. Tämä kausi ei oikein vakuuttanut. Pidin paljon mielenkiintoisempana sivujuonia kuin itse pääjuonta, joka keskittyi pelkkään Lilith-jeesusteluun ja maailman saattamista kaaokseen. Bill oli tällä kaudella rasittavin hahmo ja Eric sai vähän uskottavuuttaan takaisin. Uusista hahmoista Nora oli ehkä mielenkiintoisin. Kaudella tuli aika monesti tunne, että se oli vähän tekemällä tehty eikä tämä kausi oikeastaan miltään osin mennyt kirjojen mukaan. Ainut kirjoista löytyvä yhtäläisyys oli pieni juonikuvio muodonmuuttajia tappavista tyypeistä eikä sekään ihan samanlainen kuin kirjoissa. Vaikka sekaan mahtuikin vallan hauskoja käänteitä, olin aika pettynyt kauteen. Loppu oli aika yllätys eikä ole kyllä mitään hajua seuraavan kauden tapahtumista.

Vaikka tämä toinen kausi olikin paljon ensimmäistä synkempi, se oli kuitenkin minusta parempi kausi. Tässä kaudessa nähdään paljon enemmän väkivaltaa ja kuolemaa. Muutama uusi hahmo saatiin mukaan ja jatkettiin myös vanhojen hahmojen kanssa, joiden edesottamuksia oli hyvin mielenkiintoista katsoa. Vaikka tapahtumaa riittää kymmenen jakson verran, ei tarina mennyt missään vaiheessa sekavaksi. Tarinan juonessa edettiin sopivaa vauhtia, mutta kyllä minä mieluusti olisin katsonut jaksoja vielä puolet lisää. Tässä kaudessa päästiin myös vihdoin tutustumaan tarkemmin Valkoisiin kulkijoihin ja viimeisessä jaksossa saatiin jo ihan kylmiä väreitäkin loppupuolella. Ei kyllä millään malttaisi odottaa seuraavaa kautta, koska tässä kaikkien hahmojen tulevaisuus jäi todella auki.

Aika samoilla linjoilla mennään edellisen kauden kanssa, mutta minusta tässä kaudessa juoni oli vähän puuromaista ja tekemällä tehtyä. Rakastan tämän sarjan hahmoja, joten niille uskollisena piti katsoa tämäkin läpi vaikka ei millään oikein olisi kiinnostanut.

Onhan tätä tullut seurattua tylsinä hetkinä, mutta ei kyllä yllä True Bloodin ohi. Meno tässä sarjassa on enemmän sellaista nuorten koulumeininkiä, johon on sekoitettu hiukan kauhua, romantiikkaa ja draamaa. Juoni on tässä kaudessa hyvä. Näyttelijät vetävät hyvin roolinsa ja Ian osaa vetää hienosti sekopäisen Damonin roolia. Siskon tyttöni, joka on 16-vuotias rakastaa tätä sarjaa, joten veikkaisin, että tämä miellyttää ehkä eniten tuota ikäluokkaa.

Vaikea arvioida tätä sarjaa kun minusta kaikki kaudet ovat aika samanlaisia ja melkein yhtä hyviä. En tiedä onko se samanlaisuus nyt hyvä vai paha juttu, mutta ainakin juonet ovat erilaisia. Tässä kaudessa juonittelua ja juonenkäänteitä on sitten ihan urakalla. Lisäksi pakkaa sotkee Deanin ja Samin tulehtuneet välit, Ruby, demonit ja vielä enkelitkin. Jotkut kohdat saavat puistelemaan päätään älyttömyydellään, mutta silti oli katsottava jokainen jakso alusta loppuun. Lisäksi kausi loppuu niin jännään kohtaan, että senkin takia on pakko korkata pian viides kausi.

Sarja jatkaa aika samoilla kannattimilla kuin aiemmatkin kaudet. Jokaisella kaudella on jonkinlainen pääjuoni, joka etenee taustalla samalla kun veljekset ratkovat erilaisia mysteerejä. Tässä kaudessa panokset hiukan nousevat Deanin miettiessä olematonta tulevaisuuttaan ja Lilithin ilmestyminen kiristää selviytymismahdollisuuksia. Veljesten välinen huumori kukkii edelleen ja tapaamme taas liudan erilaisia olioita. Ehkä tämä kausi ei nosta niin kivoja fiiliksiä kuin ensimmäinen kausi, mutta katsomisen arvoinen ehdottomasti!

Jatkaa aika samoilla kannattimilla kuin eka kausi, joten huonoa ei ole luvassa. Taas iso kasa erilaisia demoneita ja haasteita veljeksille. Täytyy myöntää, että aloitin sarjaa katsomaan ekan kerran vasta pari kk sitten Enkä kyllä kadu

Tämä kausi on kyllä loistava Paaaaljon yliluonnollisia asioita, kummituksia ja muita myyttejä sarjan tyyliin muokattuna. Sam ja Dean ovat aidon oloisia veljeksiä, jotka naljailevat toisilleen. Dean on aikamoinen naistenmies ja Sam keskittyy yleensä vain näppäilemään konettaan ja etsimään havaintoja mystisistä tapahtumista. Hienoa, että jokaisella jaksolla on oma mysteerinsä, mutta silti taustalla pyörii koko ajan se suurempi uhka, jonka yleensä kohtaamme vasta kauden lopulla.

En tiedä miksi rakastuin tähän sarjaan, mutta niin kävi. Pidän siitä, että rikossarjaan on upotettu vampyyreja. Alex O'Loughlin on käsittämättömän komea ja juuri sopiva Mickin rooliin. Hahmot ovat mielenkiintoisia vaikka jotkut kohdat jäivätkin vähän valjuiksi välillä. Mielenkiinnolla olisin tätä sarjaa seurannut pidemmällekin, mutta nyt on tyytyminen yhteen kauteen.

Samalla tasolla ensimmäisen kauden kanssa. Samanlaisia jänniä tapahtumia ja juonenkäänteitä luvassa. Sarja saa jännittymään, henkäilemään, nauramaan ja odottamaan seuraavaa käännettä.

Ihana sarja. Taianomainen, josta ei puutu huumoria ja jännittäviä käänteitä. Merlin on varsin hellyyttävä hiukan dumbomaisten korviensa kanssa ja Arthur on komea nuorukainen, joka on joskus vähän tyhmä. Kuitenkin hänen sydämensä on puhdasta kultaa. Arthurin isä on pelottava diktaattori ja Morgana kaunis nainen, jolta voidaan odottaa suuria tapahtuvaksi. Ei nyt mikään mestarituotos ole tämä sarja, mutta ehdottomasti hyvää vietettä illalle... ainakin fantasian ystäville.

MISSÄ KOHDASSA TÄSSÄ SARJASSA ON OTETTU "MALLIA POTTERISTA"? Aiempaan kommentoijaan viitaten Ois kiva tietää. En nimittäin huomannu

Ah, rakastan tätä sarjaa! Kun katsoin ekan jakson, halusin heti katsoa kaikki muutkin. Hienosti toteutettu sarja, jonka lavasteisiin on nähty vaivaa. Rhys Meyers vetää hienosti ylpeän ja kiihkeän kuninkaan roolia. Jos koulussa opetettaisiin tällä tavalla historiaa, olisin kuunnellut enemmän Sarjasta löytyy juonittelun lisäksi hiukan raakuutta ja paljasta pintaa.

(p.s. eikä kolme muuta kautta jää yhtään huonommaksi)

Tää oli taas vähän tylsistyttävä. En ole vieläkään katsonut viimeisiä jaksoja, joten se kertoo jo jotain Kaikenlisäksi tämä jää kesken. Viides kausihan piti olla tulossa, mutta sitä ei tehdä. On kuitenkin huhuja, että lopun tapahtumista tehtäisiin esim. elokuva tai vastaavaa.

Tämä kausi tekee vähän parannusta aiemmasta ja juoni vaikuttaa taas vähän mielenkiintoisemmalta. Mitäpä tähän lisäämään kun ei osaa Tämäkin katsomisen arvoinen!

Taso valitettavasti laski tässä toisessa kaudessa, joka ei herättänyt samanlaista odotuksen tunnetta kuin aiempi. Kuitenkin ihan katsottava ja tapahtumia riittää tässäkin kaudessa ihan riittämiin.

Tätä sarjaa oli vain pakko jäädä tuijottamaan kun ensimmäisen jakson katsoin Lisäksi on ihan suotavaa, että katsoo kaikki jaksot ja vielä järjestyksessä, koska tässä hypitään nykyajasta menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Pidin siitä, että jokaisesta hahmosta oli kerrottu edes vähän jotain, joten tiesi niiden taustat jne. Mahtavaa viihdettä upeiden hahmojen siivittämänä.

Ei nyt lukeudu suosikkisarjojeni kärkikolmikkoon, mutta loistava joka tapauksessa. Luen itseasiassa tällä hetkellä tätä kirjaa ja täytyy sanoa, että sarja on pysynyt 98% uskollisena kirjalle. Hieno historiallinen sarja, jossa päästään sukeltamaan erilaisten ihmisten elämiin ja valtakuntiin. Omaksi suosikiksi nousi heti Khal Drokon klaani. Loistava sarja, joka on kuitenkin ajoittain väkivaltainen eikä paljaalta pinnaltakaan säästytä.

Jos ensimmäiset kaudet sisältivät sinusta friikkiä menoa niin kyllä sitä löytyy tästäkin! Crystal ja kumppanit nappaavat Jasonin erikoiseen käyttöön ja se on menoa. Draamaa on kiitettävästi tässäkin kaudessa kun kaikkien suhteissa taitaa olla säröjä. Eric menettää muistinsa ja kiltti Sookie pelastaa miehen kotiinsa. Sen arvaa mitä siitä seuraa? Lisäksi kuvioihin astuu noitia ja kummituksia, joten tapahtumaa riittää. Tutustumme siis liutaan uusia hahmoja mm. muodonmuuttaja Lunaan ja hänen turhan mustasukkaiseen exäänsä. Kausi keskittyy lähinnä siihen, että vampyyrit yrittävät paikkailla ihmisten epäluuloja Russelin tv-tempauksen jälkeen ja sillä aikaa vahva noita päättää päästä vampyyreista eroon kertaheitolla.

Minusta tämä kausi jää pahasti ykkösen varjoon. Tuntui kuin kaikki vitsit olisi käytetty jo ensimmäisellä kaudella. Hahmot ovat tottakai edelleen loistavia, mutta juoni tuntuu tönköltä ja vähän epäuskottavalta.

Ihan mukavaa vaihtelua jenkkisarjoihin. Hahmot ovat hienosti luotu ja kaikki ovat persoonallisia. Vampyyrit ja sudet ovat omansalaisia ja miljöö täysin eri luokkaa kuin muissa tämän kaltaisissa jenkkiversioissa. Itse juoni jää vähän valjuksi ja tönköksi, mutta Georgen huumorille ja Annien sekoiluille ei voi olla nauramatta. Aika keskiluokkaista viihdettä, mutta ajaa asiansa. Plussa brittiaksentille!