Nosfecoff

Nosfecoff

Käyttäjä, 47 fania

Kivenkovat action-klassikot

1

Conan hävittäjä (1984)

Miekat kilisevät, miehet murisevat ja hevoset kolisevat pitkälti entiseen malliin, mutta kaikki vain on halvempaa, muovisempaa ja vähemmän laadukkaasti toteutettua. Yrityksen puutteesta sen sijaan ei ole merkkiäkään, ja tunnetta on paketissa enemmän kuin taitoa. Tämä elokuva toimisi parhaiten 80-lukulaisella videokasetilla katseltuna, jolloin sen vastustamaton olemus pääsisi oikeuksiinsa. Myös käytetty dvd kelpaa.Tarinasta ei jää lapsenlapsille mitään kerrottavaa ja päämäärättömältä tuntuvan seikkailun olisi voinut toteuttaa yhtä hyvin kokonaan ilman käsikirjoitusta. Arnold on yhtä hölmistyneen oloinen kuin aiemmissakin rooleissaan ja matkakumppanit säestävät muskelijuhlaa vähän miten sattuu. Kunnollista superpahaa ilkimystä en havainnut olevan.Silloin tällöin komeitakin hetkiä on, ja kuten oikeastaan kaikissa miekkafantasiaelokuvissa, parhaaksi puoleksi osoittautuu hienot lavasteet. Huumorilta ei kuitenkaan voi välttyä: erityisesti Enter the Dragon -tyylinen peilihuonekamppailu todella sympaattisen näköistä hirviötä vastaan on hulvattoman camp.John Miliuksen teoksen huikeaa verisyyttä on hieman ikävä, mutta kyllä Ric Fleischerin hassun höpsö jatkokin tarjoaa rahalle vastinetta. Onhan alussa kohtaus, jossa Conan on pyytämässä anteeksi aiemmassa osassa hakkaamaltaan kamelilta - vain saadakseen rähmät naamalleen. Kyllä, hän lyö uudestaan..

Conan hävittäjä rating 2,97

2

Kaappaus merellä (1992)

Kukaan ei voi perustellusti väittää, että Under Siege EI olisi yksi 90-luvun suurista toimintaklassikoista. Kyseessä on Seagalin kehutuin elokuva, ja vaikka se ei omasta mielestäni ihan täydellisin niistä olekaan, on se silti lähes täyttä nautintoa.Laiva on ehkä paras tapahtumapaikka koskaan, sillä ahtaat käytävät tuovat huikeaa jännitystä. Kaappaajina toimivat Jones ja Busey ovat törkeän häijyjä ja Seagal on vuosikymmenen sankareista se kaikkein sankarillisin.Yksinkertainen ja yllätyksetön juoni toimii täydellisenä pohjana hämmästyttävän kovaotteiselle actionille. Luoteja lentelee hengästyttävässä tahdissa Seagalin käyttäessä kahta konepistoolia samaan aikaan, ja vaikka turpiinvedon määrässä ei ihan Marked for Deathin tasolla ollakaan, niin myöskään lähitaistelun ystävät eivät tule pettymään. Puukottelua, sirkkelöintiä ja kurkun auki REPIMISTÄ. Niin. Repimistä.Ainoa huono puoli elokuvassa on hiton ärsyttävä miss heinäkuu, tosin ei hänkään kauaa ärsytä. Onneksi mukana ei ollut lainkaan draamaa!Miehen lävistävä pylväs on yksi toimintahistorian parhaista tapoista.

Kaappaus merellä rating 3,34

3

The Glimmer Man (1996)

Vitsailua, verta sekä todella asiallinen määrä tappelua -klassista 90-luvun actionia, joka olisi toki pärjännyt vähäisemmälläkin juonella. Kahden aikaan yöllä on joskus vaikeuksia seurata venäläisiä mafioita ja rikostarinoita, mutta tylsää ei tule sekunniksikaan.Seagal tekee yhden hauskimmista rooleistaan kaljun Keenenin läpättäessä vierellä. Lethal Weapon -tyyppistä buddycopmeininkiä on tarjolla oikein kunnolla, ja paikoin raakaakin materiaalia sisältävää leffaa ei kauaa vakavalla naamalla tuijoteta. Vitsit naurattavat ainakin tätä mauttoman ja ala-arvoisen huumorintajun omaavaa katsojaa. Chaplinistit menkööt katsomaan jotain muuta.

The Glimmer Man rating 3,43

4

The Long Kiss Goodnight (1996)

Puhdasta Harlinia: Elokuva jossa räjähdyspitoisen toiminnan, räiskimisen, huumorin ja silkan viihdyttävyyden merkitys on moninkertaisesti tärkeämpi kuin juonen uskottavuuden. Ja sen vuoksi LKG viihdyttää todennäköisesti kaikkia jotka haluavat nähdä kunnon toimintaelokuvan eikä mitään älyttömän älykästä.Enpä ole Rennyltä vielä kehnoa leffaa tai pettymystä nähnyt, eikä tämä todellakaan ole listan ensimmäinen nimi.Kuten monet muut ysäri-Harlinit, ansaitsee tämäkin .

The Long Kiss Goodnight rating 3,46

5

Tappava ase (1987)

Kasaritoiminnan yleissivistykseen kuuluva klassikko kestää aikaa. Gibson ja Glover ovat vaan niin helvetin kovia kyttiä huumoripitoisessa rellestyksessä, jonka joka ikinen actionista vähänkään pitävä on varmasti katsonut jo monta kertaa. Myös vakavahenkisempi draamamateriaali toimi oikein hyvin.

Tappava ase rating 3,88

6

Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli (1988)

Fuck this film. Arvostelukelvoton.

Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli rating 4,21

7

Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli (1990)

Ei jää kauas ykkösen loistosta, vaikka vähän samankaltainen onkin. Täynnä jännitystä, huumoria, väkivaltaa, Willisiä, sekä sitä tärkeintä eli tietenkin tiukkaa toimintaa! Renny Harlinin kolmanneksi paras elokuva!

Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli rating 3,67

8

Tappava ase 2 (1989)

Silkkaa laatuviihdettä alusta loppuun. Täynnä toimintaa ja huumoria Gibsonin, Gloverin ja Pescin loistavilla roolisuorituksilla höystettynä.Vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Toiminnan ystävät eivät tule pettymään.

Tappava ase 2 rating 3,74

9

Total Recall - unohda tai kuole (1990)

Jumalainen elokuva.Arnoldin paras. Helposti. Ylivoimaisesti.

Total Recall - unohda tai kuole rating 3,81

10

Cobra (1986)

Taattua viihdettä kaikille 80-luvun aidoista toimintaelokuvista pitävälle. Aseet paukkuvat, one-linerit lentävät ja Slyn aurinkolasit pysyvät lähes koko ajan päässä. Stallone hoitaa roolinsa oikein tyylikkäästi.Lisäpisteitä loistavasta musiikista.Kasaritoiminnan ystävien on ehdottoman pakko hankkia Cobra, sillä se on kasaritoimintaa aidoimmillaan. Yksi viihdyttävimmistä kasaritoiminnoista, mitä 80-luvulla tehtiin. Loistava!

Cobra rating 3,57

11

Hard Target (1993)

Mitä kannattaa odottaa John Woon ohjaamalta Van Damme -elokuvalta 90-luvun alkupuolelta?Saatanan tiukkaa räiskintää ja turpasaunaa. Hämmästyttävällä tukalla varustettu Jean-Claude potkii naamoja kurttuun ja tyhjentää lippaallisen kuteja äijän rintaan. Hidastusta käytetään miltei jokaisessa tapossa, moottoripyörän selästä ammutaan seisoen, käärmettä lyödään naamaan.. Pelkkää puhdasta nautintoa tämä leffa on.Lance Henriksen suorittaa äärimmäisen häijyn roolin todella pahana miehenä. Henriksen on niin perkeleen kova, että katsoja alkaa melkein kannustamaan häntä, tietäen kuitenkin, että eihän Dammea kukaan voita. Lopussa Woo-meininki on jotain käsittämätöntä.Järkyttävän kova elokuva.

Hard Target rating 2,94

12

Kuoleman merkki (1990)

Huumesotaa, luiden rusauttelua, hurjaa väkivaltaa ja kaikkea muuta kaunista, mitä tällaiselta elokuvalta voi odottaa.Tekken -mies Dwight Little tekee hienoa työtä ainakin siinä, että Stevenin mahtavat aikido-kuritukset näytetään kunnolla ja niitä on oikeasti paljon. Ja kuinka monessa toimintaelokuvassa pääpahis tapetaan näin tyydyttävällä tavalla? Sormet silmään, selkä poikki ja vielä korkea pudotus.. Huoh. Tulkaa takaisin, 90-luvun alun toimintaleffat.Eihän tätä voi kukaan olla rakastamatta.

Kuoleman merkki rating 3,48

13

Predator - saalistaja (1987)

80 -luvun machokauden ehdottomasti hikisimpiin ja laadukkaimpiin teoksiin kuuluva Predator on uskomaton elokuva. Se alkaa rajulla räiskinnällä, jonka jumalainen ruumisluku ja one-linerit täydentävät tunnelman euphorisiin mittoihin. Sitten kun kauhea olio alkaa tappamaan, tulee mukaan paitsi hienoja tehosteita, myös aitoa jännitystä. Tapot ovat raakoja ja verenpuute ei tämän elokuvan katsojia pääse haittaamaan.Commandoryhmän näyttelijäkaarti on uskomaton. Arnold on yhdessä parhaista rooleistaan, Apollo "Carl Weathers" Creed paiskaa hänen kanssaan kättä ja myöhemmin menettää sen, Jesse Ventura viiksineen on kovin asia mitä valkokankaalla on koskaan nähty, ja henkilökohtainen suosikkini Bill Duke tappaisi Predatorin pelkällä tylyllä katseellaan.Ikävä kyllä loppupuolella meno menettää suuren osan viihdyttävyydestään siinä vaiheessa, kun Arnie on yksin. Tämä kestää kymmeniä minuutteja, mikä on harmi, sillä kiinnostavammalla lopulla elokuva olisi erittäin helposti neljän ja puolen ellei peräti viiden arvoinen.

Predator - saalistaja rating 4,09

14

Täydellinen sotilas (1992)

Silkkaa viihdettä. Dammen ja Dylpän klassikoihin kuuluva Unisol onkin myös ainoa Emmerichin tekele, mitä haluan ikinä katsoa. Vaan mitäpä on tarjolla tällä kertaa?Tieteishömppäjuoni, asiallinen määrä ampumista, turpasaunaa, Van Damme's ass, räjähdyksiä, Dylppä Lundgreeni poikkeuksellisen sadistisena tappajana, muutama raju tappo, hyvää huumoria.. Jos odotit jotain muuta, suosittelen ottamaan yhteyttä kriisikeskukseen.

Täydellinen sotilas rating 3,28

15

Juokse tai kuole (1987)

Totaalisen pöhkö, erittäin viihdyttävä ja todella naurettava kasaripelleily, jonka parissa ei todellakaan tule tylsää. Varmaan puolet Arnoldin (ja 96% "vaanijoiden) repliikeistä olivat lähinnä karjumista, ja keltaiset tiukat puvut ovat hassuja. Näyttelijöiden suoritukset olivat juuri niin häikäiseviä kuin kasaritoimintapölhöilyissä yleensä oli. Erityismaininta Maria Alonsolle ja hänen aksentilleen.Itse pidän näistä "massaviihdettä kilpailijoiden hengen kustannuksella"-elokuvista, kuten Death Race ja Gamer. Kriitikkona antasin ehkä puolitoista, nyt lähtee . Silkkaa viihdettä.

Juokse tai kuole rating 3,36

16

Rocky IV (1985)

Ehtaa klassikkomateriaalia, joka sisältää aivan fantastisen soundtrackin. Ivan Dragon legendaariset lausahdukset eivät unohdu.

Rocky IV rating 3,63

17

Cliffhanger - kuilun partaalla (1993)

Aivan loistava elokuva, jossa on upeita maisemia, paljon hienoja toimintakohtauksia, verta ja väkivaltaa enemmän kuin tarpeeksi sekä erittäin iljettäviä roistoja.Rennyn uran kohokohta ja yksi 90-luvun toimintaelokuvallisuuden parhaista!

Cliffhanger - kuilun partaalla rating 3,66

18

Commando (1985)

Commando aiheuttaa monet naurut. Niin kasaria, että heikompia (ja kriitikoita) hirvittää. Lähes jokainen lause, jonka Arnold tässä elokuvassa lausuu, on legendaarinen. Muukin dialogi on täydellisen sitaattikelpoista: muunmuassa David Patrick Kellyn ikimuistoinen keskustelu Rae Dawn Chongin kanssa: "You know, I've got something I'd really like to give you"..."you fucking whore."Tai Bill Duke: "You scared, mothafucka?"Commando ei ole maailman paras elokuva, mutta silti Commando on yksi maailman viihdyttävimmistä elokuvista, ja machobullshit-lajin todellinen suunnannäyttäjä.Tällaisia ei enää tehdä, eikä voida tehdä. 80-luku on mennyttä aikaa, ja machobullshit meni mukana.

Commando rating 3,82

19

Robocop 2 (1990)

Kunnon toiminta- ja tehostetykitystä, ja vieläpä hävyttömän aliarvostettua sellaista. Juoni oli hyvä ja erilainen ykkösosaan verrattuna ja säälimätöntä väkivaltaa nähtiin tälläkin kerralla ja paljon.Moraalisesti kyseenalaiset seikat kuten lasten käyttö ryöstön työkaluina, kuvottava rasvatukkainen huumelordi (niin, lapsi hänkin) ja läpeensä mädät "johtajat" tekemässä maailmasta paskempaa paikkaa ovat RoboCop kakkosen tulevaisuusvision avainsanat. Hyviä ihmisiä on harvassa, mutta heidän alhaisten elämien tarkoituksena onkin toimia PeterCopin maalitauluina. Veri lentää ja kaikilla on hyvä mieli. Kaikilla.

Robocop 2 rating 2,65

20

Robocop (1987)

Hämmästyttävän väkivaltainen, juoneltaan loistava ja kaikin puolin hienosti toteutettu mestariteos. Yksi 80-lukulaisten toimintatäydellisyyden kirkkaimmista timanteista. Peter Weller ja Nancy Allen ovat 80-luvun parhaita leffapoliiseja ja Ronny Cox osaa olla todella häijy mies. Kurtwoodin tilalla oli vaihtoehtoisesti voinut olla huikea Michael Ironside, mutta näinkin on hyvä. Rob Bottin on kovan luokan ammattilainen, joten luomukset ovat jälleen huippuluokkaa ja robottitehosteet ovat todella onnistuneita. Veri lentää kovaan tahtiin ja kuolemat ovat raakoja. Se jos mikä innostaa kaltaistani viihdesadistia, joka ei voi sietää alhaisen ikärajan tavoittelua maksimaalisten lipputulojen toivossa. Verhoeven on melkoinen mestari ja Robocop on mestariteos.Ostaisin Takenin kaltaisen paskan dollarilla, mutta Robocopista voi maksaa vaikka kolmekymppiä. Se on sen arvoinen.Lähes täydellinen.

Robocop rating 4,10

21

Predator 2 - Saalistaja (1990)

Tässä on yksi niistä toimintapläjäyksistä, joiden katselukerroista olen parissa vuodessa mennyt sekaisin. Niitä on niin monta.Oikeasti, Predator kakkosen mahtavuus ylittää ihmisen käsityskyvyn moninkertaisesti. Tolkutonta väkivaltarallia, hurjaa kiroilua, nauruun tappavaa huulenheittoa.. Jatkanko? Uskomaton näyttelijäkaarti pistää parastaan jatkuvasti: Danny Glover johtaa show'ta huippuviihdyttävästi, Gary Busey häijyilee naama irvessä katsojan nauttiessa, Maria Alonso (McBain, Running Man, Extreme Prejudice) on kovempi kuin Paxton ja Baldwin yhteensä.. ja hekin ovat aivan v1#@n kovia. Upeaa. Jamaikalaisroistojen fucking voodoo magic mon räjäyttää tajunnan ja verenvuodatus on tauotonta.Erikoistehosteet olivat aikansa parhaimmistoa ja toimintakohtauksissa katsojan sydän tykyttää armotonta tahtia. Voimakas uhka on jatkuvasti läsnä, eikä kerrostalon katolla ole koskaan ollut näin pelottavaa. Nyljetyt ruumiit tuovat ihastuttavaa graafisuutta mukaan ja pääkallon puhdistus onnistuu muutamassa sekunnissa oikeilla työkaluilla.Hyvin realistisen näköiset Hard Core -ohjelmat ovat parasta ikinä ja Predator 2 on ehkä rankin action-klassikko ikinä. Totaalisen täydellistä viihdettä. En tule koskaan käsittämään, miten joku ihminen voi pitää tätä edeltäjäänsä heikompana elokuvana.

Predator 2 - Saalistaja rating 3,22

22

Aliens - Paluu (1986)

Miten tällainen elokuva voi olla olemassa? Uskomattomat lavastukset, uskomattomat tehosteet, uskomattomat hahmot ja näyttelijät, uskomaton dialogi, uskomattomat toimintakohtaukset ja kaiken lisäksi vielä Henriksen? Lopetan kommentoimisen tähän, koska se on turhaa, sillä tätä elokuvaa ei ole olemassa eikä näin ollen tätä sivuakaan. Tämän elokuvan näkeminen on pelkkää mielikuvitusta - niin uskomaton se on.

Aliens - Paluu rating 4,16

23

Conan - barbaari (1982)

Loistavasti toteutettu elokuva, visuaalisuudeltaan sekä viihdyttävyydeltään. Kaikkiin tällainen barbaaripullistelu ei varmasti iske, ja toki mukana on myös sopiva annos tahatonta koomisuutta, mutta se on vain pieni osa Conanin viehätyksestä.Tässä elokuvassa kaikki on eeppistä. Kertojaääni ja musiikki tulevat ensimmäisinä mieleen.Myös verenhimoisille katsojille Conan on herkkua. Päitä irtoilee ja ihmisiä kuolee mukavaan tahtiin (usein verisin seurauksin), ja jättiläiskäärmeen silpominenkin oli "sopivan" iljettävää.Arnoldin roolisuoritus on, mitäpä muutakaan kuin klassista Arnoldia. Kyseessä on yksi hänelle sopivimmista rooleista koskaan.Mainitaan nyt vielä James Earl Jonesin HIRVEÄ tukka ja mahtava roolisuoritus ikävänä ihmisenä, joka osaa muuttua ilman syytä käärmeeksi.Kamelitkaan eivät säästy Conanin vihalta.Machofantasiasarjakuvahömppää? Tietenkin. Yksi 80-luvun alun viihdyttävimmistä elokuvista? Kyllä!

Conan - barbaari rating 3,63

24

Demolition Man (1993)

Hulvaton toimintapelleily, joka miellyttänee kaikkia tulevaisuuden ystäviä. Joissakin vaiheissa futuristisilla tietokoneilla näpyttely alkoi hieman ärsyttää, mutta tyylikkäästihän se "väkivallaton maailma" oli luotu. Demomanissa on todella typeriä henkilöiden nimiä: John Spartan, joka huonoudessaan voittaa jopa John Matrixin.Elokuvasta ei todellakaan puutu huumoria, ja mukana on myös hauskoja viittauksia 80- ja 90-lukujen elämään (Lethal Weapon, Schwarzenegger, ja paljon muuta).Kiroilukieltokin aiheutti huvitusta.. Lisäksi tässä nähdään historian ehkä oudoin sex-scene, joka ei ihme kyllä edes v-tuttanut!Verta ei D-Manissa lennä, mutta sen korvaa loistavan Wesley Snipesin mielipuolisen hullu roolisuoritus. Sylvesteriin voi aina luottaa kun odottaa viihdyttävyyttä. . Demo Man on humoristisen toimintaelokuvallisuuden ystäville suositeltava ja sopii myös ipanoille.

Demolition Man rating 3,65

25

The Killer (1989)

Uskomattoman Hardboiledin jälkeen luulin, että ainoat leffat, mitkä voivat olla yhtä hyviä kuin se ovat John Woon aiemmat honkkikset. Taisin olla oikeassa. Killer on nimittäin ihan yhtä jumalaudan käsittämättömän hieno elokuva kuin sekin.Toiminnan todellinen mestari Woo pisti kaiken peliin maailman kaikkien aikojen henkeäsalpaavimmilla räiskintäkohtauksilla. Kukaan ei tee veristä tappamista näin kauniin näköiseksi, ja taustalla soivalla musiikilla on myös osuutta asiaan. Leffan tunnelma on ensisekunneilta asti ylittämätön.Paikoin jopa traagiseksi yltävän draaman ja sydämenpysäyttävän actionin välillä pompitaan koko keston ajan. Kovin monesta toimintaleffasta ei voi näin sanoa, mutta Killer on oikeasti todella KOSKETTAVA, enkä ihmettelisi, vaikka iso mies itkisi loppukohtauksen aikana.Ammuskeluissa veri sitten lentää häpeilemättömän runsaissa roiskeissa, mikä on jotain, mitä näkee aivan liian harvassa elokuvassa. Mikään ei ole syvemmältä kuin alhaisen ikärajan tavoittelu isompien rahasummien toivossa. Tässä onkin selvästi yksi väkivaltaisimmista elokuvista mitä olen nähnyt. Nolon teinimäisesti voisin todeta Killerin olevan todellinen Woo-rgasmi.Jokainen, joka sanoo, että leffan juoni on huono, epäomaperäinen, liian yksinkertainen tai epäuskottava, on idiootti, jolta actionin katsominen pitäisi kieltää vankilan uhalla. Juoni on erittäin onnistunut ja tarjoaa täydelliset puiteet sille uskomattomalle ryminälle, jota olen ylistänyt jo ihan tarpeeksi.Chow Yun-Fat on kovin äijä missään milloinkaan tehdyssä elokuvassa.Viisi.

The Killer rating 4,31

26

Hard Boiled (1992)

Varoitus! Kommentti sisältää tautonta ylistystä!John Woon ohjaama Hard Boiler on toimintaelokuva vuodelta 1992. Lisäksi se on elämääkin suurempi, parempi ja hitosti viihdyttävämpi upea mestariteos. Tunnelma on jo parista ensimmäisestä sekunnista lähtien täysin ylittämätön, keskivaiheilla mennään yhtä kovaa ja viimeinen puolituntinen onkin sitten parasta mitä filmille on koskaan kuvattu. Juoneen keskittyvissä osuuksissa loistavat näyttelijät pistävät parastaan jatkuvasti, eivätkä ne kyllästytä vielä X:nnelläkään katselukerralla.The Killeristä ja Bullet in the Headista (jotka ovat sattumoisin myös aivan helvetin upeita) tuttua draamaa on tällä kertaa vähemmän, mutta sitäkin on, vieläpä niin kovin, kovin toimivaa sellaista. Tony Leung ei todellakaan jää Maailman Tyylikkäimmän miehen varjoon, vaan saa tehdä runsaasti ultracooleja juttuja ja omaa myös mielenkiintoisen origamiharrastuksen. Hän saa myös haulikosta selkäänsä, eikä sekään pysäytä häntä. Yksi kovimmista undercover-kytistä koskaan. Roistot ovat juuri niin ilkeitä kuin pitääkin, ja Mr. Woon elämänohjeet kannattaa ottaa tosissaan. Niin, hänen nimensä elokuvassa on Mr. Woo.Jo alkuminuuteilla käynnistyvän ensimmäisen "pienen ampumavälikohtauksen" jälkeen ehditään jopa hieman hengähtää, katsella kauniita kaupunkimaisemia ja kuunnella komeaa musiikkia. Supertyylikkään kirjastokohtauksen myötä päästään seuraamaan taas tajunnanräjäyttävää actionia, jossa kuulia kalloihinsa saavat niin ihmiset kuin mopotkin. Ei mikään ole niin hienoa kuin prätkän selästä hyppäävä konepistoolimies, siis jumavitunlauta sentään. Woo hidastaa melkein jokaisen kuoleman näyttämään samaan aikaan niin karulta ja niin tyylikkäältä. Akrobaattisia asetemppuja tarjoillaan paksuhkon toimintaelokuvanteko-oppikirjan verran ja punaroiskeita lentelee siinä sivussa niin ihanasti. Ei liene vaikea arvata, että killcountin laskeminen vastaa vaivannäöltään uuden syöpälääkkeen luomista..Niin, ja sitten päästään sinne sairaalaan. Sinne perkeleen sairaalaan, missä gangsterit säilyttävät valtavasti tappovälineitään, minne lahjoitetaan mutkia kukkalaatikoissa ja missä ammuskellaan puolisen taivaallista tuntia non-stoppina. Ilman hidastuksia elokuva olisi paljon lyhyempi ja särkyneen lasin määrälle verää vertoja vain kipinöiden ja veren määrä. Rajuakin rajummassa loppukohtauksessa käy hyvin, huonosti, hyvin huonosti tai aitoon Hong Kong -tyyliin kaikin tavoin samanaikaisesti. Chow Yun-Fat säilyttää arvokkuutensa koko keston ajan, luoden yhden elokuvahistorian ehdottomasti ylivoimaisimmista toimintasankareista niin kykyjensä kuin silkan tyylikkyytensäkin puolesta.Pisteistä ei liene epäselvyyttä. Tätä on toiminta. Tätä on viihde.

Hard Boiled rating 4,18

27

Bullet In The Head (1990)

Tämän leffan tapauksessa olisi varmaankin parasta antaa pisteet ja pitää turpa tukossa, mutta jos on ihan pakko kommentoida jotenkin..Kyseessähän on yksi maailman parhaista elokuvista. Voin liioittelematta sanoa, että yksikään koskaan näkemäni draama ei ole tuntunut läheskään yhtä voimakkaalta kuin tämä. Vaikka kammottavan väkivaltainen leffa onkin täynnä verta ja tappamista, on sen tärkein sisältö nimenomaan se draama. Äärimmäisen raskas tunnelma saavutetaan paikoin suorastaan hypnoottisella musiikilla ja jopa subliminaalisilta tuntuvilla fläsbäkeillä.Yksikään tappamisesta kertova elokuva ei ole saanut välittämään päähenkilöistä samalla tavalla kuin tämä, ja yksikään sodasta kertova elokuva ei ole yhtä onnistuneesti kuvannut sodan ulkopuolelle sijoittuvia kohtauksia.Ai niin, ja yksikään näkemäni elokuva ei sisällä yhtä paljon ultraverisiä teloituksia kuin tämä. Päätä itse, onko se hyvä vai huono asia..Elokuvallisia osa-alueita on turha sen kummemmin eritellä, mutta ohjaus on uskomatonta, näyttely on täydellistä, juoni on erinomainen ja actionkohtausten toteutus poikkeuksetta huippuluokkaakin ylempää. Antaisin seitsemän tähteä jos voisin, mutta nyt täytyy tyytyä alhaiseen arvosanaan .Täydellinen.

Bullet In The Head rating 4,08

28

A Better Tomorrow (1986)

Vaikka leffa onkin lähinnä lämmittelyä Woon myöhemmille mestariteoksille, on kyseessä silti ehdottomasti todella hyvin toimiva, tiukka ja anteeksipyytelemätön action. Monet Johnin tutut elementit ovat mukana ja tunnelmaan on panostettu, kuitenkin ilman Killerin ylidramaattisuutta (josta pidän todella, todella paljon). Musiikki on tärkeässä asemassa ja herra Wookin viihtyy ruudulla melkeinpä yhtä kauan kuin Chow, kuka, sanon tämän kolmatta kertaa, on kovin äijä missään koskaan tehdyssä elokuvassa. Vaikka rei banit eivät olekaan päässä.Räiskinnöissä ja brutaaleissa turpiinvedoissa ei todellakaan säästellä verta ja mukana on muutama todella raaka tappo. Juoni olisi saanut olla ehkä hieman helpommin seurattava, mutta sekavuuden puolelta pysytään onneksi poissa. Henkilöistä alkaa välittämään ja ketään ei oikein osaa vihata. Haliwuud -leffoissa pahikset ovat aina niin selkeitä, honkkiksissa hekin saattavat olla jopa katsojan kannatuksen kohteita. Ei tätä jenkkileffoihin pidä eikä kannata verrata, sillä honkkis-Woo loi kokonaisen genren ja ne elävät ikuisesti. Pakollista katsottavaa niille, jotka teeskentelevät pitävänsä tämän lajin leffoista vähintäänkin sivistyksellisistä syistä.

A Better Tomorrow rating 3,94

29

Matkustaja 57 (1992)

Vuonna 1992 kaapattiin muutakin kuin laiva. Seagalin pelastaessa laivaa Snipes teki saman lentokoneelle, mutta toisin kuin Willis kaksi vuotta aiemmin, oli hän myös itse kyydissä. Juoni on siis tuttu, ja lopun arvaa, joten jos luulet näkeväsi venäläistä mafiaa, likaisia poliitikoita tai muita älyttömän omaperäisiä twistejä, kehotan ottamaan yhteyttä kriisikeskukseen. Luvassa on Snipesin sankarillisuutta, äärimmäisen pahismaiset pahikset jotka on nähty melkeinpä jokaisessa koskaan tehdyssä actionleffassa, kovaa jännitystä, ällöttävää viattomien ihmisten tappamista, viihdyttävää roistojen tappamista sekä hemmetin hieno alkutekstikohtaus.Lisäksi päähenkilön vaimo on tapettu.Omaperäisyydellä ei siis tällä palkintoja kahmita, mutta actionfanin se saa iloiseksi, eikä muuta tarvitsekaan.

Matkustaja 57 rating 3,18

30

A Better Tomorrow II (1987)

Wuu tarjoilee tässäkin kaikkea sitä, mikä teki Killeristä, Bulletista ja Boiledista maailman viihdyttävimmät, jopa parhaat elokuvat. Äärimmäisen toiminnan ja voimakkaan draaman yhdistelmä on osoittaunut voitokkaaksi.Juoni toimii varsin hyvin eikä siitä pahasti pää pyörälle mene, mutta ammuskelukohtaukset ovat niin hurjia, että sanatkaan eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta Chow'n liukuessa portaita alas kumpikin pistooli paukkuen, jokainen luoti aiheuttaen verisen tahran takkiin ja seinään. Lopun kansanmurha on maineensa veroinen ja Chow'n riisikohtaus jää tehokkaasti mieleen.Mieleen jää myös lievästi järkyttävä ruuan tuhlaaminen Chow'n tajuttua, ettei se perkeleen Dean Shek kuitenkaan mitään syö. Dean Shekin hulluustulkinta ampui tietyissä kohdissa toki yli, mutta normaalimmassa olotilassa hänkin suoritti oikein hyvin ja sai osakseen myös sympatiaa. Taas yksi Woon elokuvien hyvä puoli on siinä, että roistotkin ovat ajattelevia ihmisiä. Väkivaltaisia, ehkä, mutta usein syyllisyyttä tuntevia, ja saattavat jopa viedä juuri ampumansa ihmisen sairaalaan. Jenkkitoiminnassa ei yksinkertaisesti näe tällaisia roistoja.Huikea elokuva.

A Better Tomorrow II rating 3,87

31

Tiger on Beat (1988)

Tiger on the Beat on humoristinen toimintakohellus, jota on verrattu Lethal Weaponiin. Chow Yun-Fatin pösilökyttä ja hänen kamppailuun erikoistunut parinsa saavat aikaan varsin hauskoja tapauksia, mutta siitä huolimatta varsinkin viimeisen vartin aikana nähdään myös todella asiallinen annostus kunnon väkivaltaa.Toiminta on todella tyylikkään näköistä, ja upean moottorisahatappelun lisäksi mieleen jää myös Maailman Tyylikkäimmän Miehen haulikko-narutemppu, jota DMX käytti Exit Woundsissa vuosia myöhemmin. Elokuvan alussa ja lopussa kuullaan myös vaarallisen tarttuvaa cantopoppia.

Tiger on Beat rating 3,43

32

City On Fire (1987)

Ringo Lamin City on Fire on suurelle yleisölle (ainakin nimeltä) tuttu yhdestä syystä: se toimi inspiraationa Reservoir Dogsille. Ennen katselua vähän epäilytti, mutta nyt voin onneksi todeta, ettei Tarantiinon tekele muutamaa tismalleen samanlaista kohtausta lukuun ottamatta mikään kopio sentään ole. Onneksi.Maailman Tyylikkäin Mies Chow esittää undercover-kyttää, jonka nimi on Chow. Näin ollen Dogsin katsoneet tietävät, kuinka tarina tulee päättymään, mutta juoniltaan teokset ovat kuitenkin varsin erilaisia ja CoF:ssa on muutaman tiukan toimintakohtauksen lisäksi mukana myös laadukasta draamaa. Kuten kaksi vuotta myöhemmin The Killerissä, on Chow'n lisäksi mukana menossa erinomainen Danny Lee, ja heidän hahmojensa kehitys on pitkälti samanlaista kuin kyseisessä elokuvassa.Riittävän (muttei liian) monipuolinen tarina pitää jännityksen ja kiinnostuksen yllä.Lamin tyyli toimintakohtauksissa on Woomaisen tyylikkyyden sijaan selvästi realistisempaa, ja vaikka toimintakohtauksia ei olekaan kovin montaa, ovat ne ehdottomasti onnistuneita. Kaikin puolin City on Fire on toimiva paketti täynnä thrillejä, killejä ja vastustamatonta Hong Kongilaista tunnelmaa -eikä se ainakaan kovin tehokkaasti tappanut arvostusta Tarantiinoa kohtaan, mikä on oikeastaan ihan hyvä asia.

City On Fire rating 3,74

33

Katujen laki (1991)

Joillekin ihmisille saattaa tulla hyvä mieli siitä, että Steven Seagal hakkaa äijän hampaat irti biljardipallolla, niittaa käden veitsellä seinään, ampuu haulikolla jalan irti, puhuu hauskalla italiaanoaksentilla, ja pitää helvetin tyylikästä hattua päässä. Minä kuulun tähän ryhmään.Out for Justice on väkivaltainen elokuva. Se ei sovellu niille, jotka eivät halua nähdä verta kuolemaa. Se sopii niille, jotka haluavat nähdä 90-luvun ehdottomasti kovimpiin kuuluvan leffan.Uskomaton toiminta, hämmästyttävä soundtrack, hauska huumori ja itse "toiminnan kuningas" tekevät tästä jotain.. Todellakin "jotain".Onhan näitä kostotarinoita nähty ennenkin, mutta rehellisesti, tarviiko mitään muuta? Katsoja ei halua sekoittaa päätään monimutkaisilla juonikuvioilla ja koskettavalla draamalla, vaan haluaa nähdä oikeuden toteutuvan. No, ainakin minä haluan.Out for Justice on yksi viihdyttävimmistä elokuvista mitä olen nähnyt. Miksi? Koska. Se vain on. Annan täydet pisteet.Eikä sitten kannata heitellä niitä koiria autojen ikkunoista. Gino on nimittäin eläinrakas.

Katujen laki rating 3,76

34

Viimeinen partiopoika (1991)

Nyt pitäisi kai sanoa jotain nokkelaa, mutta uskokaa pois, tämä elokuva on niin helvetin mahtava, että sanoilla ei ole enää mitään merkitystä. Voihan sitä kuitenkin yrittää.. Ensinnäkin, Bruce Willis esittää uransa ehdottomasti parasta hahmoa uransa parhaassa elokuvassa. Tony Topgun Scott ohjaa mukaansatempaavaa tarinaa, joka saa voimansa Shane Blackin upeasta screenplaysta, jossa sankarit ovat lähes yhtä anteja kuin roistot.Veri lentää usein, luodit useammin, kirosanat jatkuvasti ja tolkuttoman hauskoista repliikeistä muodostuu jo todellinen tulva. Henkeä on sen alta hieman vaikea saada, kunnes henkeä salpaa entistä enemmän fantastinen loppunäytös jalkapallo-ottelussa. Eihän tässä ole enää mitään järkeä.Last Boyscout on täydellinen ysäriaction monella tavalla. Väkivaltaa löytyy joka lähtöön -on yhden lyönnin tappoa, on auton päälle putoamista, on helikopteria.. Juonessa on pientä mutkikkuuden tynkää uudelleenkatseluarvon maksimoimiseksi, ja toki löytyy myös Se Roisto, jonka kohtalona on toimia esimerkkinä siitä, että päähenkilön puhetta kannattaa uskoa -tällä kertaa loistava Kim Coates. Jopa pikku-Danielle pääsi suorastaan loistamaan tyttärenä, joka poikkeuksellisesti sai tehdä muutakin kuin joutua kaapatuksi. Ja onko olemassa yhtäkään toista toimintakuvaa, jossa pakollisessa koskettavassa jälleennäkemisessä päähenkilö sanoo vaimolleen "fuck you, lying bitch" -hymyillen ja tätä halaten?Toki joku voisi näin räväkästä menosta pahastua, mutta toiminnan ystävät saavat hyvän muistutuksen siitä, miksi elokuvia ylipäätänsä katsellaan.

Viimeinen partiopoika rating 3,61

35

The Rookie - tulokas (1990)

Klassikoksi tästä ei ehkä ole, mutta kunnon toiminnan ystäville leffa tarjoaa varsin nautittavaa viihdettä alusta loppuun. Näin lyhyesti tällä kertaa.

The Rookie - tulokas rating 3,10

36

Showdown in Little Tokyo (1991)

Legendaarisella Commandolla ohjaaja Lester osoitti olevansa typeryyden mestari, mutta eipä tämä jää vähäisemmäksi millään osa-alueella.Kyseessä on homppelihenkistä muskelihömppää parhaimmillaan Dylppä Lundgreenin heiluessa iliman paitaa ase kädessä -osuen jokaisella luodilla ja ladaten silloin kun huvittaa.Brandon Lee ei jää Ruotsin kansallissankarin varjoon, vaan tarjoaa tiukkoja potkuja, tiukkoja paitoja ja ainakin yhden uskomattoman lausahduksen.Cary-Hiroyuki Tagawa on yksi parhaista näyttelijöistä koskaan, ja tekee huikean roolisuorituksen pelottavana Jakutsa-pomona, joka katkoo käsiä ja päitä. Miekalla.Maailman parhaalla kansikuvalla ja huikeilla actionmusiikeilla varustettu Showdown sisältää juuri sitä, mitä tällaisia elokuvia katsovat haluavat. Räiskintää, turpasaunaa, verta, huutonaurattavaa huumoria ja tällä kertaa myös poikkeuksellisen paljon alastomuutta.Kukaan ei voi olla rakastamatta tätä.Kukaan.

Showdown in Little Tokyo rating 3,23

37

Kovaa peliä Chinatownissa (1999)

Korruptiokytistä kertovat leffat ne vain jaksavat kiinnostaa. Peli on todellakin kovaa, sillä Corruptor kuuluu 90-luvun loppupään kovimpiin toimintapommeihin. Hahmot ja juoni ovat genren varmaa perusosastoa hyvin toteutettuina, ja veriset ammuskelut, joita on runsaasti, ampuvat kovilla.Chow tekee hänelle ominaisen huipputyylikästä ja hyvin kirjoitettua roolia, eikä tällä kertaa ole turvauduttu John Woon kuvista tuttuun asetelmaan. Marky Mark ei jää hänen varjoonsa, vaan sopii mainiosti hierarkian alempaan päähän tyypillisenä "tulokkaana". Kovistelua ja kovia otteita nähdään kummaltakin, ja taustalla pyörii -kuten kaikissa hyvissä samankaltaisissa elokuvissa- ärsyttävä ja kusipäinen poliisipäällikkö.

Kovaa peliä Chinatownissa rating 3,07

38

48 tuntia (1982)

Pirun viihdyttävää ja kivikovaa kaheksakytluvun alkupuolen kyttäilyä, jossa hulvaton huumori ja jännitys ovat yhtä tärkeitä. Nolte ähisee ja puhkuu äijämäisesti, Murphy on hauska ja tarvittaessa tiukka, James Remar on jälleen maailman paras näyttelijä ja Kellyä ei voi edelleenkään katsoa sekuntiakaan vakavalla naamalla. Mukana on 80's actionin tuttuja elementtejä, kuten loistava musiikki ja paikoin kusipäisiltä vaikuttavat kytät, jotka aina pilaavat päähenkilön hommat.Jokainen tähän asti katsomani Walter Hill -leffa on ollut loistava, ja yksikään genren ystävä ei voi olla pitämättä 48 hoursista. Miten muuten nimi liittyy elokuvan sisältöön..?

48 tuntia rating 3,48

39

Vaarallisella alueella (1994)

Steven Seagalin oma maailmanparannusfantasia ei ehkä toimi parhaiten luonnonsuojelun tärkeyden ylistyksenä, mutta helvetin tiukkaa toimintaa se tarjoaa taidolla, tunteella ja verisenä.Baaritappelut ovat parasta ikinä, useita erityisen rajuja killejä näytetään häpeilemättä ja huolestuneen soturin taistelu pahaa mahtimiestä vastaan koskettaa niin, että tuntuu. Ihan meinaa itku tulla Stevenin suojellessa alkuperäiskansalaisten tulevaisuutta.Michael Cainen motivaationa mukanaoloon on helppo pitää jotain muuta kuin lumoavaa käsikirjoitusta, ja mies suorittaa sen mukaisesti: ei ole liioiteltua väittää, että Cainen esittämä öljypaskiainen on yksi toimintaelokuvien historian pahismaisimmista pahiksista. Äijä vetää niin törkeästi yli, että huutonaurukaan ei enää riitä reaktioksi.Seagalin loppupuhe on sitten se viimeinen silaus, mikä oikeuttaa On Deadly Groundin aseman toimintaklassikkona.

Vaarallisella alueella rating 2,45

40

Vaikeasti tapettava (1990)

Koskettava, kaunis, väkivaltainen.. Lähes täydellinen omassa genressään. Steven katkoo käsiä ja jalkoja, pahikset ovat kusipäitä, biljardikepit menevät kaulasta läpi ja musiikki on mahtavaa. Rocky-tyylinen treenimontaasi, onelinerit ja (tahaton?) huumori tekevät Hard to Killistä niin mahtavan, että se ansaitsee .

Vaikeasti tapettava rating 3,64

41

Yksinäinen susi McQuade (1983)

Capone-mies Carverin ohjaama Chuckailu on erinomaista viihdettä. Elokuvassa on monta hyvää asiaa, kuten molemmat "Carr" -alkuiset näyttelijät (toinen kaunis ja toinen todella tyly), musiikki, länsimäinen tyyli, niljakas kääpiö (kuinka monessa toimintaelokuvassa on niljakas kääpiö?) ja räiskintäkohtaukset. Suurin syy tämän katsomiseen on tietenkin se, että Chuck ja David pääsevät jakelemaan kunnon turpasaunoja sekä toisilleen että monelle muullekin. Lopputappelu on parhautta.Kaikesta internet-vitsailusta huolimatta se Chuck on sittenkin ihan kova.

Yksinäinen susi McQuade rating 3,59

42

Full Contact (1992)

Full Contactia pidetään HK-toiminnan klassikkona, ja pitihän se arvata, että sen maineen se myös enemmän kuin ansaitsee. Ei näiltä herroilta uskalla oikein muuta odottaa kuin ultratyylikästä actionia, karun rujoa ruumiillista kuritusta, mukaansatempaavaa rikostarinaa sekä mitä menevimpiä roolisuorituksia. Kohtalaisen yksnkertertainen juoni saa potkua Ringon räjähtävästä ohjauksesta ja, no, räjähdyksistä. Niitähän riittää sitten melkein yhtä paljon kuin luoteja.Leffa ei ole ihan läpeensä täynnä toimintaa, kuten ei City- tai Prison on Firekaan. Silloin kun toimitaan, toimitaan tappavan tehokkaasti muummuassa hienojen luotikameroiden avulla. Meininki on veristä, kuten aina. Chow'n päähenkilö ottaa itsekin yhtö paljon vahinkoa kuin useimmissa jenkkitoiminnoissa koko roistojoukko yhteensä, mutta onnistuu silti jotenkin säilyttämään ikuisen arvokkuutensa.Ainoa merkittävä kritiikin aihe on heikohko äänimaailma. Samankaltaista hiljaista outoutta on kuultu ainakin Once a Thiefissä; joskus äänitehosteet kuulostavat hyvin päällelätkäistyiltä ja vain puhe erottuu selvästi. Silloin kuin soi musiikki, siis äärimmäisen hieno ja tunnelmaa korostava canto-pop, on kaikki paremmin. Hurjissa ammuskeluissa sitä ei juuri huomaa. Kaikki muu onkin sitten sellaista loistoa, että sanoilla ei ole enää mitään merkitystä. Ase laukeaa, veri roiskahtaa ja tähteä napsahtaa.

Full Contact rating 4,14

43

Delta Force (1986)

Chuck ja Lee samassa elokuvassa jo toista kertaa.. Delta Force on epäilemättä yksi legendaarisen Kanuunaryhmän suurimmista saavutuksista. Ensimmäisen tunnin aikana suoritetaan todella hyvin toteutettu kaappaus ja toisella sitten ammuskellaan oikein kunnolla. Turpaan potkiminen jää vähäiseksi, eikä kyseessä muutenkaan ole mikään yhden Chuckin show, mikä on olennainen osa "miehet tehtävällä" -elokuvia. Törkytusinasta pitävät tulevat todennäköisesti viihtymään tämänkin parissa.Yksinkertainen tarina on täyttä actionia ja vauhdin ohella myöskään jännityksestä ei ole puutetta. Kuten mainittu, on lentokonekaappaus oikein hyvää katseltavaa, eikä vähiten Robert Forsterin ja muiden abdul-hassan -terroristien roolisuoritusten vuoksi. Viikset, parrat ja aksentit kunnossa, mitäpä muuta hyvältä arabijoukolta voi odottaa.. Tyhmää poliittista sisältöä on enemmän kuin sitä tarvitaan ja tunnusmusiikkia, vaikka koko 80's actionin sankarillisimmin soiva onkin, toistettiin hieman liian usein.Chuck ja kuusikymppinen Lee toimivat tilanteen vaatiessa oikein hyvin, ja mukana ovat myös Robert Vaughn ja viihdyttävä Steve James. Chuckin mopon etu- ja takatykit ovat tappavaa tavaraa ja leffan posteri, jossa Marvin ampuu singolla täysin ilmeettömästi Chuckin räiskiessä vieressä on parasta ikinä.Tuttua, turvallista ja tasokasta äijäviihdettä neljän tähden edestä. Kiitos, Golan!

Delta Force rating 2,92

44

Bloodsport - viimeiseen asti (1988)

Viihdyttävä leffa, jossa on surkeaa näyttelyä, hauska juoni, loistavaa musiikkia sekä hienoja otteluita.Näyttely on tosiaankin kehnoa, mutta tätä ei katsota draaman takia. Sen sijaan taisteluelokuvien ystäville tämä on herkkua. Matsit ovat jännittäviä, viihdyttäviä, rajuja ja tyylikkäitä. Leffa etenee kuin arcade-tappelupeli. Lopputaistelu on erittäin hidastuspitoinen, joten se toimii hyvin myös nopeutettuna. Elokuva on kaikin puolin erittäin viihdyttävää tavaraa alusta loppuun.

Bloodsport - viimeiseen asti rating 3,71

45

Cyborg (1989)

Raakalaismaisten ja aivotoiminnan puutteesta kärsivien sadististen tappajien täyttämässä maailmassa ei kenelläkään ole kivaa. Paitsi katsojalla.Cyborg on huono elokuva, sitä ei voi kiistää, mutta Cyborg on äärimmöisen nautittava huono elokuva. Attack Forcen tavoin se on ihastuttavan halpamainen ja herkullinen kalkkuna, jota ei voi olla rakastamatta.Huonous käy ilmi melkein kaikesta -juoni, käsikirjoitus, näyttely, äänet- mutta ei ihan kaikesta, sillä visuaalisesti elokuva on tyylikästä -mutta ei kaunista- katseltavaa. Dialogia on todella vähän, eikä sillä ole oikein mitään merkitystä. Fläsbäkkien ylikäytön ja oudohkojen äänien vuoksi tunnelma käy paikoin jopa surrealismin puolella, mitä Albertti on todennäköisesti hakenutkin. Juonen selittää kahdella lauseella, mutta turpasaunaa ja naamaan potkimista on paljon, ja löytyyhän sieltä käden katkaisu ja ristiinnaulitseminenkin. Tuo viimeksi mainittu on yksi 80-luvun toiminnan koskettavimmista ja rankimmista hetkistä -kunnes nähdään äärimmäisen ruma ristin kaatuminen. Hahaha!Yksi elokuvan saavutuksista on se, että se onnistui luomaan 80-luvun toimintaleffojen historian kyrvimmän pääilkimyksen, jolle edes Bennett tai Night Slasher eivät pärjää. Vincent Klyn tekee hämmästyttävän huonon roolisuorituksen hämmästyttävän huonosti kirjoitettuna tappokoneena, jonka nimi oli Fender, Marshall, Amp, Rytmimuna, Nuottikirja, RocknRolla, tai mikä tahansa muu musiikkiin liittyvä, ja joka murisee ja karjuu pelottavammin kuin kymmenen vihaista leijonaa. Hänen voimansa ovat vähintään yhtä pelottavat, ja niin on ulkonäkökin. Hän on täydellinen, halveksuttava, itse Saatana -siis kaikkea, mitä kehnon kasaritoiminnan pahikselta voi toivoa.Muut näyttelijät eivät toki ole paljoa parempia, mutta Vincent Klyn vie pääpalkinnon kotiin. Elokuvahistoriassa samaan on yltänyt ainoastaan Brian Thompson MK Annihilationissa täydellisellä yliampuvalla järjettömyydellään.Hetken mietin jo nelosen näpäyttämistä, mutta Cyborg saa nyt tyytyä kahteen ja puoleen. Se on melko alhainen, mutta muistutan, että minä tosiaan ihastuin tähän tekeleeseen jo ennen sen katsomista. Sen katsominen vakiinnutti tekeleen paikan kaikkien aikojen sympaattisimpien väkivaltaleffojen joukossa.Tämän jälkeen mikään ei tunnu enää miltään.

Cyborg rating 2,31

46

Kaksoisisku (1991)

Van Dammen "klassikoihin" lukeutuva räiskepätkä on hauska, hölmö ja tolkuttoman väkivaltainen. Ennen kaikkea sen toimintaskeneissä on havaittavissa jopa Woomaista tyylikkyyttä hidastuksineen ja akimboineen, naamapotkujen ollessa sitä klassisinta Dammea. Hikeä virtaa tuplasti, sillä tuplasti Jean-Claudea tarkoittaa tuplasti toimintaa. Tämähän ei tunnetusti jäänyt miehen ainoaksi "tuplarooliksi". Lähtökohta on idioottimainen, mutta jokin siinä toimii, että yksi on jumpparyhmää vetävä nössö ja toinen rankka roisto.Alun todella brutaalin murhakohtauksen jälkeen mennään (onneksi) selvästi kevyempään suuntaan ja vaikka huumori ei juuri kukoista, ei tätä kauaa tule vakavalla naamalla katsottua. Ainakaan silloin kun Bolo on ruudulla: äijä vääntelee naamaansa ihan samalla tavalla kuin muutamaa vuotta aiemmin Bloodsportin legendaarisessa ug-kumitessa. Lisäplussaa tulee siitä, että osa tapahtumista sijoittuu toimintamaailmaan pyhään paikkaan, aina yhtä kauniiseen öiseen Hong Kongiin.

Kaksoisisku rating 3,08

47

Sarjatulta (1992)

Tässäpä taas aivan pakollista katsottavaa 90-luvun alun actionista elämänhalunsa saaville: Rapid Fire on lajissaan melkoinen herkku.Huikean Marked for Deathin ohjannut Dwight Little teki tästä yhtä huikean ja Brandon -josta olisi ehdottomasti voinut tulla yksi maailman parhaista toimintasankareista- potkii parastaan.Mitäpä on tarjolla tällä kertaa? Hämmästyttävän hyviä taistelukohtauksia, järkyttävän hurjaa räiskintää, mahtavaa musiikkia, juoni, kourallinen huumoria ja tonnin verran väkivaltaa.Bruce Lee -viittaukset ovat myös hyvä lisä.Aliarvostettu klassikko.

Sarjatulta rating 3,42

48

Äkkikuolema (1995)

Van Damme näyttää jälleen, mitä on olla aito toimintasankari. Kuka hitto jostain varapresidentistä välittää? Mutta kun oma pieni tytär on kaapattu myös, niin eiköhän saada Jean-Claudeen puhtia. Moinen hävytön teko tekee isistä sankareita.. Ainakin elokuvissa.Lopun voikin jo arvata, mutta eipä se nyt katselukokemusta kauheasti latista vaikka saman onkin nähnyt jo viidessäkymmenessä eri Damme-Seagal-Arnold-leffassa. Eihän tämä nyt omaperäisyydellään loista, mutta kyllä tämän tyyppisten leffojen ystävät saavat tästä ihan mukavasti viihdettä. Sekään ei haittaa, että jääkiekko on paskaa!

Äkkikuolema rating 3,15

49

Väkivallan vihollinen 3 (1985)

New York on paska paikka. Ainakin Kuolontoive kolmosen antaman vaikutelman mukaan. Puolet "kansalaisista" ovat ryöstäjiä, raiskaajia tai muuten vain ihmiskunnan pohjamutia. Onneksi siellä on sentään entinen leppoisa kotifaija Paul Kersey, joka on nyt yhden miehen armeija, joka voittaisi vaikka kolmesataa spartalaista. Yksin.Järki on kaukana poissa, mutta minä en sellaista kaivannutkaan. Kahden aiemman osan brutaali synkkyys on muuttunut kahdeksankymmentäluvun puolivälille tyypilliseen räiskintäpöljäilyyn, jossa bodycount vetää vertoja nykyajan räiskintäpeleille.Muutos on suuri, mutta elokuvasarjojen pitääkin muuttua tarpeeksi pysyäkseen kiinnostavina.Charles "armoton mies" Bronson oli hieno mies.

Väkivallan vihollinen 3 rating 3,61

50

Raaka keikka (1986)

Aikamoista hevonvittua tämäkin.

Raaka keikka rating 3,12

51

Nico (1988)

Mitäpä Niksusta, toiminnan kuninkaan legendaarisesta debyyttileffasta voi edes sanoa? 80's action saavutti melkeinpä huippunsa, tai ainakin yhden suurimmista tähtihetkistä tässä kivenkovassa kyttäklassikossa.Tässähän toimii ihan kaikki. Oli kyse sitten juonesta, joka on monipuolinen ja otteessaan pitävä, näyttelijöistä, jotka ovat täydellisiä, tai toiminnasta, joka on parasta mitä genre tarjoaa, Niksu on täydellisyyttä hipova teos omassa genressään.Leffa olisi toki pärjännyt vähäisemmälläkin juonella, mutta sekavaksi meno ei mennyt. Uusinta-arvo on korkealla juuri monipuolisuuden vuoksi. Turpiinvetämiset hoidetaan nopeasti, mutta ei suinkaan kivuttomasti, ja räiskinnästä ei ole puutetta. Mistään ei ole puutetta, sillä leffassa on myös loistavat näyttelijät. Seagalin roolisuoritus on lähestulkoon hänen parhaansa -johtunee tietysti erinomaisesta käsikirjoituksesta-, Henry Silva on onnistunut limanulju ja Pam Grier ihastuttaa alusta loppuun. Musiikki on ajan actionille tyypillistä, tarttuvaa ja toimivaa.Niksu ei missään nimessä ansaitse vähempää kuin neljää ja puolta, mutta se hipoo sormenpäillään peräti viittä, sillä esittelihän se maailmalle Seagalin. Ja mikään ei ollut sen jälkeen ennallaan.

Nico rating 3,56

52

Timecop (1994)

Ihan kiva aikamatkailu -aiheinen action. Juoni on paikoin nokkelakin ja kokonaisuus on tasaisen viihdyttävää katseltavaa, mutta mikään kohtaus ei kannusta antamaan aploodeja ja huutamaan fuck yeah, kuten vaikkapa Bloodsportissa. Veri ei vuoda juuri laisinkaan, mikä on harmi, mutta se ei missään nimessä pilaa leffaa.Toimivaa tavaraa kohdeyleisölleen, taidekriitikot voivat puolestaan mennä nuolemaan Bryan Millssiään. Ai mitäkö leffaa tarkoitan?

Timecop rating 3,07

53

Lionheart - liian kova kuolemaan (1990)

Koskettava, voimakas.. Lionheart on 90-luvun toimintaklassikko. Potkut kovimmillaan, paidat tiukimmillaan ja aksentti paksuimmillaan.. Paljonkin Bloodsportilta vaikuttava juoni on tuttu juttu ja ihan ok, mutta tappeluiden takia tämä elokuva on olemassa. Ketään ei ammuta, eli kamppailulle uhrataan oikein tyydyttävä minuuttimäärä.Kokemus on lähes sama kuin nykyajan tappelupelien "tarinatilat": ottelu, draamaa, ottelu, draamaa, final boss. Kohokohta on uima-allasottelu, missä iskut ovat vähintään yhtä napakat kuin uimapuvut. Toki loppuottelussa nähdään ultrakliseinen comeback, mutta sen jokainen tietää, ymmärtää ja hyväksyy jo ennen katsomista.Mainitsemisen ansaitsee myös Harrison Page, ehkä koko Damme-filmografian viihdyttävin co-star. Tämä neljä tähteä ansaitseva elokuva on todellinen herkku kevyen MA-actionin ystäville.

Lionheart - liian kova kuolemaan rating 3,17

54

Once a Thief - Kerran varas, aina varas (1991)

Toiminnan mestari yritti tehdä tyylistään poikkeavan kevyemmän ja hauskemman elokuvan. Olisiko paremmin voinut onnistua? Once a Thief osoittautuu hämmästyttävän viihdyttäväksi tekeleeksi jo ensimmäisillä minuuteilla. Viihdearvo menee katostakin läpi ja huumori toimii loistavasti. Loppufarssi saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä jo liian idioottimaiselta, mutta sitä ennen pysytään..öh, mielenterveyden rajoissa.Toiminta on jälleen hämmästyttävän näyttävää. Noin 45 minuutin kohdalla nähtävä kaahailu huimaa päätä ja Killer -tyylinen massiivinen räiskintä talon sisällä on parasta ikinä. Action ampuu sopivasti yli ja veriroiskeet ovat harvassa -mikä oli juuri oikea ratkaisu tähän elokuvaan. Juoni on hyvä, ja kovana Woo -fanina voin todeta draamapuolenkin olevan erittäin kunnossa. Se ei itketä kuin Killer tai aiheuta hurjaa tuskaa kuin Bullet in the Head, vaan tuo asiallista koskettavuutta tähän muutenkin melkoisen kauniiseen kokonaisuuteen.Kaiken hyvyyden lisäksi vielä elokuvan musiikki on uskomattoman onnistunutta, mikä ei myöskään tule Johnin aiempiin honkkiksiin ihastuneille suurena yllätyksenä.Ainoa heikkous kokonaisuudessa on dubbaus, mikä ei kuulosta lainkaan luonnolliselta ja aiheuttaa toki paikoin myös tahatonta komiikkaa. Eräässä kaahailukohtauksessa ei kuulunut mitään muuta kuin musiikki ja puhe, se oli kieltämättä outoa.Kokonaisuutena elokuva on pelkkää loistavuutta, ja on hämmästyttävää, miten ahdasmieliset ihmiset tuomitsevat sen pelkäksi komediaksi, joka ei ole riittävän hauska ollakseen komedia. Puolustus: se on toimintaelokuva, joka sisältää MYÖS huumoria. Ja vieläpä erittäin hyvää.Upea elokuva, joka ruokkii HK Woo -palvontaani entistäkin läskimmäksi.

Once a Thief - Kerran varas, aina varas rating 2,82

55

Tappava salaisuus (1997)

Sanattomaksi jättävä elokuva. On ilmiselvää, että olen Seagalin filmografian suurin fani maailmassa, mutta se ei ole ainoa syy, miksi tämä on yksi 90-luvun mukaansatempaavimmista leffoista. Draaman ja toimintatrillerin yhdistelmä toimii täydellisesti, enkä edes liioittele!Ilmiselvää on myös se, että aikidomestarin elokuvat saavat todella heikkoja keskiarvoja batman-massoilta ja niin edelleen. Myöskään jotkut miehen neljän ensimmäisen elokuvan fanit eivät tunnu nauttivan tästä, mitä en käsitä, sillä fyysisesti kivuliasta näpäyttelyä on todella runsaasti tälläkin kerralla, ammuskelua unohtamatta.Suurin syy on elokuvan On Deadly Ground -mestariteoksen tapainen luonnonsuojelujuoni. Kyseisen leffan kaltaista loppupuhetta ei kuulla, mutta sanokaa mitä sanotte, Fire Down Below'n kirkkosaarnakohtaus on yksi Seagalin parhaista hetkistä koskaan. "Koskettava" ei ole ensimmäinen sana, mikä tulee mieleen useimpia actionleffoja kuvailtaessa, mutta tämä on juurikin sellainen. Ei siis todellakaan missään itkumielessä, vaan siinä mielessä, että hillbilly-small townin rento kantrihenkinen meininki yhdistettynä hyvän asian puolesta taisteluun toimii paremmin kuin loistavasti.Huumoria, naamaan hakkaamista, äärimmäisen sopivaa musiikkia ja viihdyttäviä näyttelijöitä.. Loistava juoni, poninhäntä pisimmillään, ylittämätön tunnelma. Jopa osa roistoista oli sympaattisia.No eipä tässä sanattomaksi jääty, mutta loppukommenttina todettakoon, että Fire Down Below on yksi ihastuttavimmista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt. Täydet pisteet. Täydet!

Tappava salaisuus rating 2,74

56

Säpinää Chinatownissa (1986)

Huumori- ja tehostepitoista toimintaa ehdottomasti parhaasta päästä ja epäilemättä John Carpenterin mestariteos, vaikka Prince of Darknessia ei ihan tuosta vain ylitetäkään. Lähes tauoton action, hulvaton huumori, viihdyttävät roolisuoritukset sekä näyttävät ja sympaattiset tehosteet tekevät tästä leffasta yksinkertaisesti huikean.Russelin Kurtti tekee koomisimman suorituksensa rähjäisenä rekkakuskina. Yliampuvia turpasaunoja tapahtuu runsaasti ja hulvattomasti leijuville kiinalaissotureille tai typerälle oranssille apinalle ei voi olla nauramatta. Toimintakohtauksissa komeat tehosteet täyttävät usein ruudun - kyllä, 80-luvulla sekin VOI olla hyvä asia. (Remaken todennäköisyys : 120%)Halloween sux azz.

Säpinää Chinatownissa rating 3,45

57

Blastfighter (1984)

Tällaisia elokuvia ei ole maan päällä liikaa. Helvetin hyvillä actionmusiikeilla käynnistyvän leffan loppuratkaisun, keskivaiheen tapahtumat ja kaiken siltä välita arvaa jo valikon aikana, mutta jotain vastustamatonta näissä likaisissa kostofantasioissa on aina. Viiksisankari Sopkiw tarjoaa asiallisen ja jopa uskottavan suorituksen "miehenä, jota tönittiin liian pitkälle", mutta joka ikisen roiston niska oli ehkä vähän liiankin punainen. Punaista oli myös veri, jota vuodatettiin lähinnä viimeisen viiden minuutin aikana. Sopkiwin helvetin rankka haulikko on melkeinpä leffan kolmanneksi tärkein hahmo, sillä roistot ovat genren moniin muihin edustajiin verrattuna melkoisen heikkoja eivätkä painu mieleen. En edes muista heidän nimiään. Keski- ja loppuvaiheiden perhedraama oli kuitenkin yllättävän onnistunutta, sillä Sopkiwin tytär ei, yllättävästi, ollut pelkkä tapettavaksi tarkoitettu koston oikeutus, vaan ihan kunnon hahmo, mikä ei näinkin törkymäisten elokuvien joukossa ole mikään itsestäänselvyys.Väkivallan päästessä valloilleen saavat raajatkin kyytiä, mutta räjäytyslaukauksia pidän varsin tylsäna tappotapana. Päävihollinen oli niin mitäänsanomaton ilmestys, että ultrabrutaalia, katarttista lopputappoakaan ei tietenkään ollut. Varmasti jokainen tätä katsova toivoi Sopkiwin käyttävän superhaulikkonsa "perustoimintoa" häneenkin, mutta tästä huolimatta Blastfighter on hyvä elokuva, joka ei todellakaan ansaitse aliarvostusta kasaritoiminnan klassikoiden joukossa.

Blastfighter rating 3,68

58

Oikeuden puolesta (1987)

Likainen, hikinen äijäelokuva, joka sisältää rajua väkivaltaa ja tyypillistä kasaritoimintaa paremman tarinan. Nick Nolte viiksineen on kaikin puolin vakuuttava, ja leffassa nähdään loistamassa myös Michael Ironside ja Maria Alonso, jotka molemmat ovat itselleni tuttuja "maailman parhaasta toimintaelokuvasta".Loistavaa.

Oikeuden puolesta rating 3,72

59

Vaikenemisen laki (1985)

Järjettömän kova ja huippuviihdyttävä äijäelokuva, joka todellakin ansaitsisi enemmän arvostusta. Rajua toimintaa, loistavaa musiikkia, huikeita näyttelijöitä ja erittäin toimiva juoni.

Vaikenemisen laki rating 3,29

60

Soldier (1998)

Paul W.S. Andersonin mestariteos! Soldier on niin nautittava elokuva, että puolitoista tuntia sitä katsoessa tuntuu vain yhdeltä kokonaiselta. Anderssonia ei minään draaman mestarina tunneta, mutta Soldierin alkupuolella nähdään jopa oikeasti koskettavaa tavaraa. Russelin Kurtti onnistuu esittämään lähes mitään sanomatonta sotilasta todella uskottavasti.Visuaalisestihan Soldier on äärimmäisen onnistunut. Paikat, alukset ja tehosteet ovat huippuluokkaa, ja leffalla onkin jossain määrin jonkinlaista tekemistä Blade Runner -mestariteoksen kanssa. Teokset eivät kuitenkaan ole lainkaan samankaltaisia, vaikka kirjoittaja onkin sama.Suurin syy Soldierin loistavuuteen on, yllättäen, jälkipuolella nähtävä tiukkaakin tiukempi action. "Tapan heidät kaikki, sir" sanoo Russelin Kurtti, ja lopussa voimme todeta, että kun Russeli puhuu, puhuu hän asiaa.Kovemman levelin väkivaltaa on luvassa räiskinnän ja kivuliaan turpasaunan muodossa.Tieteiselokuvan suuri merkkipaalu tämä ei ole, koska jostain perkeleen syystä sekö suurella yleisöllä että kriitikoilla oli parempaa tekemistä. Ilmeisesti siis Takenin ensimmäinen raileri julkaistiin kymmenen vuotta ennen itse elokuvaa, ja kaikki kuolasivat sen perään ja runk.. No, ymmärrätte varmaan. Soldier on siis mielestäni genren törkeän aliarvostettuja jalokiviä. Neljä ja puoli.

Soldier rating 3,03

61

McBain - Sankareiden aika (1991)

Aivan uskomattoman aliarvostettu, unohdettu, suorastaan lytätty elokuva.OIKEASTI McBain - Sankareiden Aika on yksinkertaisesti ja rehellisesti sanottuna lajinsa aatelia ja yksi maailman viihdyttävimmistä elokuvista.Elokuva on läpeensä täynnä hurjaa toimintaa, väkivaltaa, verta, ei-niin-Oscar-tasoisia roolisuorituksia ja Wolkkenia, ettei yksikään toiminnan ystävä voi olla rakastamatta sitä! Ei pidä unohtaa myöskään huumoria, jolle saa nauraa ääneen. Esimerkiksi kun Walken sanoo kaipaavansa takaisin taistelemaan, Michael Ironside heittää: "Kaipaatko napalmin tuoksua aamuisin, häh?"Haluan myös mainita hahmojen tyylitajun. Kun näet Walkenin hatun ja löysän pitkähihaisen paidan, tai vaikkapa sen perhanan Havaijipaidan, et voi olla nauramatta.Elokuvassa on hyvä juoni, joka ei tällä kertaa ole pelkkä tekosyy väkivallalle, vaan ihan oikea tarina joka pitää otteessaan. McBain ei ole mitään bullshit-toimintaa vaikka mukana on myös kunnon machokohtauksia ja one-linereita.Ja sitten se uskomattoman sankarillinen loppu. Standing ovation...Kohtaus, jossa Robert McBain ampuu lentokoneen pilotin kuoliaaksi toisesta lentokoneesta, on ikimuistoinen, ja jää mieleen leffan hulluimpana hetkenä.Koska tätä elokuvaa ei voi kehua tarpeeksi, jätän tähän.Annan McBainille täydet viisi tähteä.James Glickenhaus on luonut viihdyttävän toimintaelokuvallisuuden mestariteoksen ja merkkipaalun, enkä liioittele yhtään. Uskomaton kokemus, täydellistä viihdettä!

McBain - Sankareiden aika rating 3,25

62

Syntynyt vaaralliseksi (1991)

Lueppa tämä.Stone Coldin alussa on kohtaus, jossa ysäritoiminnan yhden (s)hitin ihme Brian "Boz" Bosworth tekee valtavalle lemmikkiliskolleen pirtelön, johon kuuluu-2 Snickers -patukkaa-perunalastuja-banaani-runsaasti tabascoa.Yritäppä tuon jälkeen tosissasi väittää, että kyseessä ei ole yksi maailman äijimmistä elokuvista. Motoristien rähjäinen sikailu, kiroilu ja silmitön väkivalta aiheuttavat monta hurjaa hetkeä. Naisia kohdellaan kuin saastaa ja jokainen henki on halpa. Kuolleen toverin hautajaisissakin moottoripyörän päälle asetettu ruumis sytytetään palamaan. Siinä todellinen esimerkki kunnioituksesta..Pahan porukan pomona Lance fakin Henriksen on jälleen ilmiömäinen ja vähäisempänä roistona vakuuttaa (?) ja huvittaa William "I like pain" Forsythe. Ensimmäinen ja lähes ainoa asia, mitä karismaattisesta päätähdestä voi sanoa, on hänen uskomaton mullet.Ei, ysäritoiminnan hämmästyttävin tukka ei kuulu Hard Targetin Van Dammelle tai Hitmanin Norrisille vaan Stone Coldin Bosworthille. Ansio sekin.Onhan tämä aivan hemmetin viihdyttävää rähmää. Neljä tähteä tippuu helposti.

Syntynyt vaaralliseksi rating 3,59

63

Blue Jean Cop - Farkkukyttä (1988)

Vaikka vietinkin ison osan kestosta ihmetellen juonta, en voi väittää etteikö tämän kasarikyttäilyn parissa olisi viihtynyt. Vähemmälläkin juonella olisi kieltämättä pärjätty, mutta huumoria, toimintaa ja äijäilyä ei ole koskaan liikaa. Naurettavasta kiroilusta ei voi olla antamatta plussaa.Peter Weller on parhaimmillaan ja Sam Elliot murisee ja puhisee tyylillä. John McGinleyn hulvatonta naamaakin päästään ihastelemaan, mutta säästeliäästi. Lopun yliampuva action bullshit on kuin Commandosta ja vaikka leffa ei ihan sitä glikkaavinta Glickenhaus -tuotantoa edustakaan (siitä pitävät Walken ja kumppanit huolen), on tämäkin täysin katsomiskelpoista tavaraa.Lopputekstien aikana soiva loistava biisi on paras mahdollinen lopetus.

Blue Jean Cop - Farkkukyttä rating 2,71

64

Lupa tappaa (1990)

Tuttu juttu: päähenkilö pannaan vankilaan joko syyttömänä tai tässä tapauksessa kyttänä, päähenkilöä kuritetaan kuin pahinta saastaa, vartijat ovat sadistipaskoja. Mutta pahinta tässä kaikessa ei ole vankilakliseet, vaan sen perkeleen killpatrickin sietämätön lärvi. Se sai ihan oikeasti haluamaan painaa stop-nappulaa.Näistä karmeuksista huolimatta kyseessä on erittäin toimiva toiminta. Tuolloin vielä hyvinkin pökkelö Damme tekee monessa kohtauksessa sitä mitä parhaiten osaa, turpaan tulee, kipu on kovaa ja juonikin toimii siinä taustalla ihan mallikkaasti. Väkivaltaa on mukavasti ja lopputekstien biisi on parasta action-poppia sitten Bloodsportin. Suosittelen lämpimästi jokaiselle maailman ihmiselle kaikissa olosuhteissa. Harmi, että tällaisen loiston jälkeen käsikirjoittaja David Goyerista tuli supersankarisaastan suurlähettiläs ja Nolania nuoleva turhake.

Lupa tappaa rating 3,07

65

Mission of Justice (1992)

Hyvää turpaviihdettä niille, joille lähes tauoton toisten satuttaminen on tärkeämpää kuin mikään, millä on mitään tekemistä älyn kanssa. Toimintaa pursuava ysärirähmä, joka jo ihan periaatesyistä ei ansaitse alle kolmea ja puolta.

Mission of Justice rating 3,20

66

Martial Law 2: Undercover (1991)

Want some more Wincott? Täältä sitä saa, ja odotetusti vieläpä kunnollisen turpasaunan kera. Undercover on todennäköisesti paras näkemäni "huono" toimintakuva. Ensimmäisen osan puutteet ja huonoudet on jätetty täysin pois ja tilalle on asetettu parempaa juonta, parempaa skriptiä, parempaa toimintaa ja parempaa kaikkea. Lopputuloksena on paljon parempi, kiinnostavampi, väkivaltaisempi, jopa järkevämpi elokuva. Järjellisyydestä ei kuitenkaan kannata innostua, sillä sitä ei paljoa ole tarjolla!Jeff Winkotin näyttely ei aiheuta pientäkään myötähäpeää, eikä Rothrock jää hänen varjoonsa. Kun näin Billy Dragon poliisipäällikkönä, tiesin heti, että hän on likainen tai ainakin joskus ollut. Roistot olivat hieman mitäänsanomattomia, olisipa siellä vielä ollut joku Matthias Huesin kaltainen muskelipelle.Kokonaisuus on erinomaista viihdettä olematta kuitenkaan erinomainen elokuva. Rehellisesti sanottuna loppupuolella nähdyt Jeffin haulikkohommat ansaitsevat jo yksin neljä tähteä.

Martial Law 2: Undercover rating 3,58

67

Veriveljet (1989)

Yksi 80-luvun jälkimmäisen puoliskon PARHAISTA toimintakuvista, enkä liioittele yhtään. Viihdyttävä, kiinnostava, koskettava ja paikoin hyvinkin jännittävä aliarvostettu klassikko.Juoni on kohtalaisen tavanomaista tavaraa sisältäen mafiaa ja veljen puolesta kostamista, mutta se tarjoaa myös yllättävän paljon yllätyksiä satoja kertoja nähdyn hutun sijaan. Kovaotteista toimintaa on ilo katsella kaiken sen (oikeasti laadukkaan) draamallisen sisällön ohella.Spoileri: näytä lisäksi massiivinen kehu siitä, että päähenkilön vaimoa EI kaapattu tai surmattu! Genren ystävät tietävät, että kyseinen tarinakäänne on surullisen yleinen. Patrick Swayze näyttelee pääosan kerrassaan loistavasti ja osaa tarvittaessa olla hyvinkin kova. Liam Neeson tekee varsin hyvää työtä myös, ottaen huomioon, että vuosia myöhemmin mies esiintyi Takenissa. Next of Kin on loistava elokuva, jolle alle neljän ja puolen tähden arvosanan antaminen on rikos.

Veriveljet rating 3,50