Nosfecoff

Nosfecoff

Käyttäjä, 47 fania

AASIALAISTA PARHAUTTA (Top 2 + random order)

1

Audition (1999)

Tässä on selkeästi kahtia jakautunut elokuva. Alkupuolella tutustutaan henkilöihin rauhalliseen tahtiin ja kaikilla on hyvä mieli. Etenemistä voisi joku sanoa hitaaksi, mutta tylsyyden puolella ei todellakaan käydä. Päähenkilö on mukavan oloinen mies, draama on hyvää ja huumoriakin löytyy.En seurannut aikaa, mutta noin puolessavälissä alkaa alamäki -eikä missään nimessä laadullinen sellainen. Ikäviä asioita alkaa tapahtumaan pikkuhiljaa, ja kun elokuvan pimeä puoli tulee esille.. Se todellakin tulee esille. Tunnelmallinen äänimaailma, hurjat montaasimaiset uni/näky/mikäliekohtaukset, lähes aina paikallaan pysyvä kuvaus ja kehuttavat roolisuoritukset -kyllä. Inhottavaa kidutusta ja psykologista kauhua taidokkaasti toteutettuna sisältävä Audition on kerrassaan kiehtova paketti.Spoileri: näytä Pidin erityisesti Eihi Shiinan tavasta hihitellä ja hymyillä söpösti hänen sahatessa toisen jalkaa. Suloista.

Audition rating 3,77

2

Ichi the Killer (2001)

Ichi the Killeristä puhuttaessa tulee monille ensimmäisinä mieleen sanat veri, väkivalta ja splatter. Mahtaakohan se johtua elokuvan monista suihkuavista kaulahaavoista, irti leikatuista kasvoista, lävistyskidutuksista ja suolistamisista? Niin tai näin, olisi tähän pelkkänä löträysviihteenä suhtautuminen vakavaa aliarvioimista. Teos ei ole syvällinen, pohdiskeleva tai hieno, vaan häpeilemättömän raju, ilkeän inhottava ja suorasukaisen sairaita hahmoja kuvaava karmeuskertomus. Menoon mahtuu paljon muutakin kuin verenvuodatusta - niin, siis monenlaista kidutusta, raiskauksia ja mitä mielettömimpiä perversioita!Silti kaiken tämän takaa löytyy, vieläpä tärkeimpinä piirteinä mukaansatempaava juoni ja erittäin, erittäin laadukas toteutus.Jokainen enemmän Miiken elokuvia katsellut on tietysti jo tottunut kaikenlaiseen hurjuuteen, mutta niin on myös harvinaisen tyylikkääseen ohjaukseen ja aina vain kieroutuneempiin hahmoihin. Tavallisia ihmisiä ei tässäkään elokuvassa näytetä sekuntiakaan, vaan huomio keskittyy niin sadisteihin, masokisteihin kuin niiden yhdistelmiinkin. Hyväksikäytön uhreja ja väkivaltaisia rikollisjengiläisiä täydentää suorastaan pelottavan katukuvan. Synkkien "luolien" toiminnan näyttämisessä ei säästellä sen enempää raivokkaan raakoja efektejä kuin katsojan hermojakaan, ja elokuvan väkivalta on toimiva yhdistelmä suoranaista kauheutta ja hulvattoman yliampuvaa löträystä.Tyyli on kuitenkin tärkeintä. Miike ohjaa tarinaa lievällä surrealistisuudella, säilyttämällä kuitenkin kaiken sen likaisuuden, mitä pahasti mielenvikaisen Ichin ja äärimmäisen kieroutuneen arpinaama Kakiharan tekojen esittäminen vaatiikin. Visuaalisesti hienoja ja mieleenpainuvia kohtauksia on runsaasti, vaikka lähes koko elokuva sijoittuu ahtaisiin, saastaisiin sisätiloihin.Tadanobu Asanon esittämä kidutusintoilija ansaitsee paikan vastenmielisimpien ja ehdottomasti kiinnostavimpien päähenkilöjen joukossa sekä mielensä että ulkoisen olemuksensa puolesta, eikä itse nimikkotappajakaan ole todellakaan mikään tavallinen tappaja: tavalliset tappajat tappavat, koska haluavat - Ichi tappaa, koska ei voi lopettaa. Full Metal Yakuzasta muistuttava kummallinen haarniska lisää kierouskerrointa entisestään.Ichi the Killer on tyylikkyydessään ja omaperäisyydessään mestarillisuutta hipova elokuva. Se on ehdottomasti extremeä, mutta ei missään nimessä pelkkää väkivaltaroskaa. Veri ei runsaudestaan huolimatta onnistu hukuttamaan varsinaista sisältöä, joka ei edelleenkään yritä ruokkia aivoja tai avartaa katsojan arvomaailmaa. Se on vain jotain niin hiton hienoa. Ja tottahan toki Tekken -fani arvostaa Ichin televisioruudulla tapahtuvaa Tag Tournament -mäiskettä!

Ichi the Killer rating 3,76

3

The Killer (1989)

Uskomattoman Hardboiledin jälkeen luulin, että ainoat leffat, mitkä voivat olla yhtä hyviä kuin se ovat John Woon aiemmat honkkikset. Taisin olla oikeassa. Killer on nimittäin ihan yhtä jumalaudan käsittämättömän hieno elokuva kuin sekin.Toiminnan todellinen mestari Woo pisti kaiken peliin maailman kaikkien aikojen henkeäsalpaavimmilla räiskintäkohtauksilla. Kukaan ei tee veristä tappamista näin kauniin näköiseksi, ja taustalla soivalla musiikilla on myös osuutta asiaan. Leffan tunnelma on ensisekunneilta asti ylittämätön.Paikoin jopa traagiseksi yltävän draaman ja sydämenpysäyttävän actionin välillä pompitaan koko keston ajan. Kovin monesta toimintaleffasta ei voi näin sanoa, mutta Killer on oikeasti todella KOSKETTAVA, enkä ihmettelisi, vaikka iso mies itkisi loppukohtauksen aikana.Ammuskeluissa veri sitten lentää häpeilemättömän runsaissa roiskeissa, mikä on jotain, mitä näkee aivan liian harvassa elokuvassa. Mikään ei ole syvemmältä kuin alhaisen ikärajan tavoittelu isompien rahasummien toivossa. Tässä onkin selvästi yksi väkivaltaisimmista elokuvista mitä olen nähnyt. Nolon teinimäisesti voisin todeta Killerin olevan todellinen Woo-rgasmi.Jokainen, joka sanoo, että leffan juoni on huono, epäomaperäinen, liian yksinkertainen tai epäuskottava, on idiootti, jolta actionin katsominen pitäisi kieltää vankilan uhalla. Juoni on erittäin onnistunut ja tarjoaa täydelliset puiteet sille uskomattomalle ryminälle, jota olen ylistänyt jo ihan tarpeeksi.Chow Yun-Fat on kovin äijä missään milloinkaan tehdyssä elokuvassa.Viisi.

The Killer rating 4,31

4

Hard Boiled (1992)

Varoitus! Kommentti sisältää tautonta ylistystä!John Woon ohjaama Hard Boiler on toimintaelokuva vuodelta 1992. Lisäksi se on elämääkin suurempi, parempi ja hitosti viihdyttävämpi upea mestariteos. Tunnelma on jo parista ensimmäisestä sekunnista lähtien täysin ylittämätön, keskivaiheilla mennään yhtä kovaa ja viimeinen puolituntinen onkin sitten parasta mitä filmille on koskaan kuvattu. Juoneen keskittyvissä osuuksissa loistavat näyttelijät pistävät parastaan jatkuvasti, eivätkä ne kyllästytä vielä X:nnelläkään katselukerralla.The Killeristä ja Bullet in the Headista (jotka ovat sattumoisin myös aivan helvetin upeita) tuttua draamaa on tällä kertaa vähemmän, mutta sitäkin on, vieläpä niin kovin, kovin toimivaa sellaista. Tony Leung ei todellakaan jää Maailman Tyylikkäimmän miehen varjoon, vaan saa tehdä runsaasti ultracooleja juttuja ja omaa myös mielenkiintoisen origamiharrastuksen. Hän saa myös haulikosta selkäänsä, eikä sekään pysäytä häntä. Yksi kovimmista undercover-kytistä koskaan. Roistot ovat juuri niin ilkeitä kuin pitääkin, ja Mr. Woon elämänohjeet kannattaa ottaa tosissaan. Niin, hänen nimensä elokuvassa on Mr. Woo.Jo alkuminuuteilla käynnistyvän ensimmäisen "pienen ampumavälikohtauksen" jälkeen ehditään jopa hieman hengähtää, katsella kauniita kaupunkimaisemia ja kuunnella komeaa musiikkia. Supertyylikkään kirjastokohtauksen myötä päästään seuraamaan taas tajunnanräjäyttävää actionia, jossa kuulia kalloihinsa saavat niin ihmiset kuin mopotkin. Ei mikään ole niin hienoa kuin prätkän selästä hyppäävä konepistoolimies, siis jumavitunlauta sentään. Woo hidastaa melkein jokaisen kuoleman näyttämään samaan aikaan niin karulta ja niin tyylikkäältä. Akrobaattisia asetemppuja tarjoillaan paksuhkon toimintaelokuvanteko-oppikirjan verran ja punaroiskeita lentelee siinä sivussa niin ihanasti. Ei liene vaikea arvata, että killcountin laskeminen vastaa vaivannäöltään uuden syöpälääkkeen luomista..Niin, ja sitten päästään sinne sairaalaan. Sinne perkeleen sairaalaan, missä gangsterit säilyttävät valtavasti tappovälineitään, minne lahjoitetaan mutkia kukkalaatikoissa ja missä ammuskellaan puolisen taivaallista tuntia non-stoppina. Ilman hidastuksia elokuva olisi paljon lyhyempi ja särkyneen lasin määrälle verää vertoja vain kipinöiden ja veren määrä. Rajuakin rajummassa loppukohtauksessa käy hyvin, huonosti, hyvin huonosti tai aitoon Hong Kong -tyyliin kaikin tavoin samanaikaisesti. Chow Yun-Fat säilyttää arvokkuutensa koko keston ajan, luoden yhden elokuvahistorian ehdottomasti ylivoimaisimmista toimintasankareista niin kykyjensä kuin silkan tyylikkyytensäkin puolesta.Pisteistä ei liene epäselvyyttä. Tätä on toiminta. Tätä on viihde.

Hard Boiled rating 4,18

5

Bullet In The Head (1990)

Tämän leffan tapauksessa olisi varmaankin parasta antaa pisteet ja pitää turpa tukossa, mutta jos on ihan pakko kommentoida jotenkin..Kyseessähän on yksi maailman parhaista elokuvista. Voin liioittelematta sanoa, että yksikään koskaan näkemäni draama ei ole tuntunut läheskään yhtä voimakkaalta kuin tämä. Vaikka kammottavan väkivaltainen leffa onkin täynnä verta ja tappamista, on sen tärkein sisältö nimenomaan se draama. Äärimmäisen raskas tunnelma saavutetaan paikoin suorastaan hypnoottisella musiikilla ja jopa subliminaalisilta tuntuvilla fläsbäkeillä.Yksikään tappamisesta kertova elokuva ei ole saanut välittämään päähenkilöistä samalla tavalla kuin tämä, ja yksikään sodasta kertova elokuva ei ole yhtä onnistuneesti kuvannut sodan ulkopuolelle sijoittuvia kohtauksia.Ai niin, ja yksikään näkemäni elokuva ei sisällä yhtä paljon ultraverisiä teloituksia kuin tämä. Päätä itse, onko se hyvä vai huono asia..Elokuvallisia osa-alueita on turha sen kummemmin eritellä, mutta ohjaus on uskomatonta, näyttely on täydellistä, juoni on erinomainen ja actionkohtausten toteutus poikkeuksetta huippuluokkaakin ylempää. Antaisin seitsemän tähteä jos voisin, mutta nyt täytyy tyytyä alhaiseen arvosanaan .Täydellinen.

Bullet In The Head rating 4,08

6

A Better Tomorrow (1986)

Vaikka leffa onkin lähinnä lämmittelyä Woon myöhemmille mestariteoksille, on kyseessä silti ehdottomasti todella hyvin toimiva, tiukka ja anteeksipyytelemätön action. Monet Johnin tutut elementit ovat mukana ja tunnelmaan on panostettu, kuitenkin ilman Killerin ylidramaattisuutta (josta pidän todella, todella paljon). Musiikki on tärkeässä asemassa ja herra Wookin viihtyy ruudulla melkeinpä yhtä kauan kuin Chow, kuka, sanon tämän kolmatta kertaa, on kovin äijä missään koskaan tehdyssä elokuvassa. Vaikka rei banit eivät olekaan päässä.Räiskinnöissä ja brutaaleissa turpiinvedoissa ei todellakaan säästellä verta ja mukana on muutama todella raaka tappo. Juoni olisi saanut olla ehkä hieman helpommin seurattava, mutta sekavuuden puolelta pysytään onneksi poissa. Henkilöistä alkaa välittämään ja ketään ei oikein osaa vihata. Haliwuud -leffoissa pahikset ovat aina niin selkeitä, honkkiksissa hekin saattavat olla jopa katsojan kannatuksen kohteita. Ei tätä jenkkileffoihin pidä eikä kannata verrata, sillä honkkis-Woo loi kokonaisen genren ja ne elävät ikuisesti. Pakollista katsottavaa niille, jotka teeskentelevät pitävänsä tämän lajin leffoista vähintäänkin sivistyksellisistä syistä.

A Better Tomorrow rating 3,94

7

Violent Cop (1989)

Kovaotteisista kytistä kertovia elokuvia ei ole vieläkään liikaa, ainakaan hyviä sellaisia. Violent Cop on erittäin hyvä, mutta hyvää mieltä se tuskin tuottaa oikein kenellekään.Takeshi tosiaankin on väkivaltainen kyttä, tosin elokuvan alkuperäinen nimi "Varokaa, tämä mies on vaarallinen" kuvaa hahmoa vielä paremmin. Tuntuu kuin mies olisi tarkoituksella halunnut tehdä joistakin hahmoistaan mahdollisimman vastenmielisiä, ikään kuin liiallisen koomikon maineen vähentämiseksi. En voi sanoa, etteikö hieman liialliseen voimankäyttöön erikoistunut kyttä saisi silloin tällöin myös vähän kannatusta..Viihdyttävän räiskimisen sijaan väkivaltaosasto on parin asteen verran inhottavampaa eikä minkäänlaisia jenkkikliseitä nähdä. Tällä kertaa taustalla soi myös erittäin hyvää musiikkia, erityisesti takaa-ajossa, jossa tyypillisen vauhtiroskan sijaan kuuluu.. keskitempoista jazzia? Boiling Point -tyylinen huumori on kuitenkin hyvin vähäistä. Naurukin on vähissä, mutta tapa, jolla Takeshi kohtelee kaltoin kaikkea, mikä liikkuu, on vain jotenkin hauskaa. Pidän erityisesti yhden oton kohtauksesta, jossa hän läpsii äijää naamaan aika monta kertaa.

Violent Cop rating 3,84

8

Sympathy for Mr. Vengeance (2002)

Kolme ensimmäisenä lopputekstien alettua mieleen tulevaa sanaa ovat "voimakas", "väkevä", ja "vaikuttava". Chan Wook Parkin kostosarjan ensimmäinen osa on juuri tätä. Läpi käydään kaikki mahdolliset ihmisen mielialat ja tunteet ilosta suoranaiseen kidutukseen ja hermoja raastavaan jännitykseen. Tarina ja hahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia. Parkilla on myös kyky sekoittaa erinomaisesti rankkaan draamatrilleriin mukaan lämmintä ja paikoin melkoisen ronskiakin huumoria.Ohjauksessa on samaa nerokasta todellista ja kuviteltua kuvastoa yhdistelevää tyyliä kuin Oldboyssa, ei kuitenkaan vielä ihan niin taiteellisena. Juonenkäänteet yllättävät, imaisevat mukaansa ja suorastaan shokeeraavat. Kaiken lisäksi soppaan on lisätty vielä määrältään vähäistä, mutta tasoltaan hurjaa väkivaltaa.Herra Koston sympaattisuuden saa jokainen päättää itse..Hipoo kynnenpäillään täyttä pistesaalista.

Sympathy for Mr. Vengeance rating 4,30

9

Dead or Alive 2: Birds (2000)

Ensimmäisen osan ollessa taitavasti luotu sekoitus rauhallisesti etenevää tarinaa ja absurdia törkyä, "Birds" tarjoilee sitä samaa jättäen kuitenkin shokkikohtaukset vähiin. Lopputuloksena on hahmoihin keskittyvä, monessa kohdassa koskettava rikosdraama, jossa on sinne tänne ripoteltu miikemäisiä outouksia. Ensimmäisen osan loppukohtauksen armageddonisiin mittoihin ei kuitenkaan läheskään mennä.Toki mukana on myös runsaasti "voimakasta ja järkyttävää väkivaltaista väkivaltaa". Tappohommat ovat tällä kertaa hyvinkin raakoja verrattuna ykkösen yliampuvuuteen. Pahaa sanottavaa en tästä erinomaisesta, jopa kauniista elokuvasta keksi. Ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni japanilaiskuvista.

Dead or Alive 2: Birds rating 3,38

10

A Better Tomorrow II (1987)

Wuu tarjoilee tässäkin kaikkea sitä, mikä teki Killeristä, Bulletista ja Boiledista maailman viihdyttävimmät, jopa parhaat elokuvat. Äärimmäisen toiminnan ja voimakkaan draaman yhdistelmä on osoittaunut voitokkaaksi.Juoni toimii varsin hyvin eikä siitä pahasti pää pyörälle mene, mutta ammuskelukohtaukset ovat niin hurjia, että sanatkaan eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta Chow'n liukuessa portaita alas kumpikin pistooli paukkuen, jokainen luoti aiheuttaen verisen tahran takkiin ja seinään. Lopun kansanmurha on maineensa veroinen ja Chow'n riisikohtaus jää tehokkaasti mieleen.Mieleen jää myös lievästi järkyttävä ruuan tuhlaaminen Chow'n tajuttua, ettei se perkeleen Dean Shek kuitenkaan mitään syö. Dean Shekin hulluustulkinta ampui tietyissä kohdissa toki yli, mutta normaalimmassa olotilassa hänkin suoritti oikein hyvin ja sai osakseen myös sympatiaa. Taas yksi Woon elokuvien hyvä puoli on siinä, että roistotkin ovat ajattelevia ihmisiä. Väkivaltaisia, ehkä, mutta usein syyllisyyttä tuntevia, ja saattavat jopa viedä juuri ampumansa ihmisen sairaalaan. Jenkkitoiminnassa ei yksinkertaisesti näe tällaisia roistoja.Huikea elokuva.

A Better Tomorrow II rating 3,87

11

Visitor Q (2001)

Tämä Miiken kieroutunut perversioteatteri saa Auditionin ja Ichin näyttämään melkein vain tavallisilta elokuvilta ja naurattaa kohdissa, joita katsoessa tavallinen katsoja ei haluaisi myöntää nauraneensa. Sopimattomia tekoja on yhtä paljon kuin kestossa minuutteja, eikä niiden näyttämisessä (japanilaisille tyypillistä blurraamista lukuunottamatta) häpeillä oikeastaan lainkaan.Viisihenkinen näyttelijäjoukko tekee parhaansa saadakseen hahmonsa näyttämään mahdollisimman häiriintyneiltä. Tätä edesauttaa myös normaaliuden rajat säälimättä särkevä absurdi dialogi. Erityisesti perheenisä heittää kaikki tunteensa ja ihmisyytensä peliin hurjassa, mutta hauskassa (?) rigor mortis-kohtauksessa.Kyllähän tätä katsoessa saa What The Fuckia toistella toistakymmentä kertaa. Miiken fanit nauttivat varmasti tästäkin, kuitenkin ihan elokuvallisella tavalla, ei "sillä" tavalla.

Visitor Q rating 3,86

12

Full Metal Yakuza (1997)

Tämä ei ole mikään köyhän miehen Robocop - enemmänkin täysin mielipuolisen miehen Robocop. Tavallisen toimintaelokuvan ominaisuudet heitetään pois jo aikaisessa vaiheessa monenlaisten outouksien myötä. Verhoevenin teoksen vaikutteet ovat ilmeisiä joidenkin kohtausten ollessa melkein suoria remakeja, kuitenkin omalla hullulla tyylillä.Huumoria löytyy, eikä katsoja usein edes tiedä, onko se mustaa vai vain idioottimaista. Joka tapauksessa yliampuvuus on alusta loppuun läsnä, eivätkä oikeasti vakavat kohtaukset kestä montaakaan minuuttia. Tatuoidun teräskuoren omaava metallisoturi kostaa kohtalonsa paikoin ultraväkivaltaisissa, joskus taas aivan hulvattomissa merkeissä. "Hintahtava" puolustusmekanismi lienee hauskin esimerkki leffan vakavasti otettavuudesta. Metalligokudon haarniska on selvä edeltäjä Ichi the Killer -teoksen samankaltaiselle tappajalle.Taattua, tuttua ja arvaamatonta Miike-tuotantoa.

Full Metal Yakuza rating 3,32

13

Tiger on Beat (1988)

Tiger on the Beat on humoristinen toimintakohellus, jota on verrattu Lethal Weaponiin. Chow Yun-Fatin pösilökyttä ja hänen kamppailuun erikoistunut parinsa saavat aikaan varsin hauskoja tapauksia, mutta siitä huolimatta varsinkin viimeisen vartin aikana nähdään myös todella asiallinen annostus kunnon väkivaltaa.Toiminta on todella tyylikkään näköistä, ja upean moottorisahatappelun lisäksi mieleen jää myös Maailman Tyylikkäimmän Miehen haulikko-narutemppu, jota DMX käytti Exit Woundsissa vuosia myöhemmin. Elokuvan alussa ja lopussa kuullaan myös vaarallisen tarttuvaa cantopoppia.

Tiger on Beat rating 3,43

14

City On Fire (1987)

Ringo Lamin City on Fire on suurelle yleisölle (ainakin nimeltä) tuttu yhdestä syystä: se toimi inspiraationa Reservoir Dogsille. Ennen katselua vähän epäilytti, mutta nyt voin onneksi todeta, ettei Tarantiinon tekele muutamaa tismalleen samanlaista kohtausta lukuun ottamatta mikään kopio sentään ole. Onneksi.Maailman Tyylikkäin Mies Chow esittää undercover-kyttää, jonka nimi on Chow. Näin ollen Dogsin katsoneet tietävät, kuinka tarina tulee päättymään, mutta juoniltaan teokset ovat kuitenkin varsin erilaisia ja CoF:ssa on muutaman tiukan toimintakohtauksen lisäksi mukana myös laadukasta draamaa. Kuten kaksi vuotta myöhemmin The Killerissä, on Chow'n lisäksi mukana menossa erinomainen Danny Lee, ja heidän hahmojensa kehitys on pitkälti samanlaista kuin kyseisessä elokuvassa.Riittävän (muttei liian) monipuolinen tarina pitää jännityksen ja kiinnostuksen yllä.Lamin tyyli toimintakohtauksissa on Woomaisen tyylikkyyden sijaan selvästi realistisempaa, ja vaikka toimintakohtauksia ei olekaan kovin montaa, ovat ne ehdottomasti onnistuneita. Kaikin puolin City on Fire on toimiva paketti täynnä thrillejä, killejä ja vastustamatonta Hong Kongilaista tunnelmaa -eikä se ainakaan kovin tehokkaasti tappanut arvostusta Tarantiinoa kohtaan, mikä on oikeastaan ihan hyvä asia.

City On Fire rating 3,74

15

Lady Snowblood (1973)

Tekivätpä jenkit minkälaisia tribuutteja ja viittauksia tahansa, eivät ne tämän teoksen tunnelmaa tai henkeä voi mitenkään tavoittaa. Kyseessä on exploitaatiotyylisestä ultraväkivallasta huolimatta paljon muutakin kuin massamurhaa sisältävä, juoneltaan synkkä kostotarina ajalta, jolta muutkin maailman huikeimmat ja verisimmät taisteluelokuvat ovat peräisin.Traagista päähenkilöä esittävä Meiko Kaji on kaunis tappaja vailla vertaa ja tunnuskappale on järkyttävän hyvä. Miekan aiheuttamista haavoista kirkkaan punainen verentapainen suihkuaa kolmella kapealla letkulla korkealle. Seinien maalaaminenkin on helppoa ja nopeaa, kunhan osuu oikeaan kohtaan.Melkoista legendaarisuutta alusta loppuun, vaikka ilman Tarantiinon jopa liiallista lainailua olisi tämä tekele saattanut joutua unohduksiin. Onneksi ei.

Lady Snowblood rating 3,93

16

Fulltime Killer (2001)

Vuonna 2001 HK pudotti taas melkoisen pommin toimintamaailmaan; Fulltime Killerissä on tismalleen samaa fantastista tyylikkyyttä kuin kymmenen vuoden takaisissa kovaksikeitetyissä esikuvissaan, ja jo siksi se ansaitsee kovat, kovat kehut. Ohjaajat pitävät homman niin vauhdikkaana, että sataan minuuttiin mahtuu todella paljon kaikkea. Tärkeimpänä tietenkin runsaasti toimintaa - ylityylikkäästi ja roiskivana, eli juuri niin kuin pitääkin. Veren tuhrimista ammuskeluista otetaan kaikki ilo irti huikealla kameratyöskentelyllä, eikä hidastuksiltakaan voida välttyä. Haulikkohommat jäävät usein elokuvissa melkoisen vähäisiksi, ja myös sen puutteen korjaamiseen Fulltime Killer on loistovalinta.En todellakaan voi väittää ymmärtäneeni juonesta läheskään kaikkea, mikä ei kai tulevaisuuden kannalta ole huono asia, sillä toiminnalliset viihdepommit jaksaa tuijottaa moneen kertaan. Kiinnostusta tarina kuitenkin herättää, eikä se ennen loppua lopukaan. Olisi vain kiva tietää, miksi tuokin mies ammuttiin.. Ja tuo, ja tuokin. Sitten vielä yksi. Oho, elää vielä. Ammutaan sitten vielä kerran. Noin. Eipähän liiku enää.Ei Fulltime Killeriä voi toiminnan ystävä olla kehumatta. Kaikki, mikä siinä on tehty, on tehty hyvin.

Fulltime Killer rating 4,26

17

Oldboy (2003)

Neljä ja puoli

Oldboy rating 4,32

18

Dead or Alive: Final (2002)

Kolmas osa lopettaa DOAn arvokkaasti. Ja todellakin lopettaa, sillä pari viimeistä minuuttia (ja erityisesti sekuntia) ennen lopputekstejä ovat jopa ensimmäisen leffan legendaarisen finaalin tasoista what the hell -shittiä, joka ei jätä paljoakaan arvailujen varaan. Jos siis siitä naurettavuudesta selviää edes hengissä.Mutta kuten aiemmatkin DOAt, on kolmaskin tuota kohtausta ennen varsin asiallinen ja yllättävän rauhallinenkin elokuva. Tulevaisuus on synkkä ja elämä siellä ei ole elämisen arvoista. Mitään spektaakkelimaisia Blade Runner -lavastuksia on turha odottaa, eikä leffa näytä miltään scifitä muutenkaan. Yliampuvuutta tapahtuu loppujen lopuksi varsin harvoin ja Miiken klassisia shokkikohtauksia ei tällä kertaa löydy (edelleen ihan loppua lukuunottamatta). Trilogian pääosanäyttelijät, Aikawa ja Takeuchi, ovat melkoisen mahtavia tälläkin kertaa ja pääroistokaan ei jätä kylmäksi.Tarinaltaan ihan kiinnostavan ja jossain määrin jopa ymmärrettävän elokuvan ainoana moitittavana asiana voisi pitää vähäistä väkivaltaa hurjiin edellisiin osiin verrattuna, mutta sekään ei haittaa, koska ainahan leffan katselun jälkeen voi pelata Postalia. Ei tästä siis pahaa sanottavaa keksi. Napsautan tällekin nelosen.DOA- Trilogia: 13 / 15 tähteä

Dead or Alive: Final rating 2,78

19

Versus (2000)

Joillakin on tämä homma hallussa: miltei kaksituntinen väkivaltaspektaakkeli, jossa metsä on ainoa tapahtumapaikka, jonka "tarinassa" ei ole perkeleenkään järkeä ja jossa lennätetyn tekoveren määrä on niin suuri, että pitkän sukeltamisen jälkeen tulee vasta uponnut laiva esille. Leffan aikana en ollut missään vaiheessa alkuunkaan selvillä juonesta, tarinasta tai tolkusta, mutta huomasin noin kahden minuutin kohdalla, että jos jollakin ei tässä maailmassa ole väliä, niin sillä. Tämä elokuva on täyttä toimintaa. Täyttä tappamista, silpomista, rei'ittämistä, liiskaamista, roiskutusta ja kaikkea, mikä on hauskaa.Todella runsaslukuisten verestyskohtausten välissä oli jotain. Ei siitä sen enempää tarvitse.Ryuhei Kitamura vaikuttaa tutustumisen arvoiselta ohjustelijalta. Tämän rainan tyylin perusteella ukko voisi olla vaikkapa Sam Raimin ja Peter Jacksonin vahinkolapsi, jonka kummina toimi Romero. Hyperliikkuvat ja hyperväkivaltaiset taistelunäytökset ovat silkkaa visuaalisuutta vailla tolkun häivää, kuin suoraan halvalle paperille painetun pulppimangan sivuilta live-actioniksi muutettuna. Japanilaiset ovat elokuvaväkivallan maailmanmestareita, ja tämän katsojat voivatkin odottaa vaikka minkälaisia reikiä vatsoissa, katkenneita kauloja ja ulospursuavia urkuja. Jotkut tykkäävät tällaisesta.Mitäpä sitä Versuksesta turhia turisemaan: levy koneeseen ja veri lentämään. Siinä vaiheessa lentää ylös ja ulos myös päivän ateria.

Versus rating 3,53

20

Gozu (2003)

Gozussa mestari Miike tarjoilee jälleen itselleen tyypillistä mutta koko muulle maailmalle täysin epätyypillistä, absurdin hulvatonta, synkän humoristista ja maukkaan mystistä yakuzatarinaa. Pelin henki tehdään selväksi jo heti alussa, jossa aina yhtä mainion Sho Aikawan esittämä gangsteri kokee ennennäkemättömän voimakasta vainoharhaa pienestä ja harmittomasta koirasta. En usko, että herkimmätkään eläinrakkaat voivat olla räjähtämättä huutonauruun kohtauksessa, jossa jäykkää lelukoiraa heitellään kovalla voimalla maahan ja ikkunaan.Tämä tapahtuu siis ennen elokuvan alkutekstiä.Myös muilta osin Gozu on pitkälti sitä tuttua Miikeä, mikäli sellainen on mitenkään mahdollista. Kohtaukset vaihtelevat hyvinkin normaalin oloisista keskusteluista uskomattoman kummastuttaviin näkyihin, joiden aikana katsoja voi tuntea olonsa yhtä hämmentyneeksi kuin hahmotkin. Tarina itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta kuten sellaisetkin upeat teokset kuin Dead or Alive sekä Ichi the Killer ovat osoittaneet, ei tärkeintä ole se, mitä tapahtuu vaan se, MITEN.Gozun kahteen kiehtovaan tuntiin mahtuu niin lehmäpäisiä hallusinaatioita kuin kauhaperseisiä yakuza-pomojakin (älä kysy lisätietoja), eikä siitä voi juuri tällaisten erikoisuuksien vuoksi mitenkään olla pitämättä. Tottahan toki mukana menossa on myös Miike-elokuvien kieroutuneisiin limanuljaskarooleihin erikoistunut Renji Ishibashi aiemmin mainittuna kauhoista pitävänä big bossina.

Gozu rating 3,86

21

Lohikäärmeen nyrkki (1971)

Maailman ensimmäisellä "kunnon Bruce Lee-elokuvalla" on toki historiallista arvoa, mutta ihan elokuvallisilta -siis taisteluelokuvallisilta- arvoiltaankin voimme huoletta todeta Big Bossin olevan ÄÄRIMMÄISEN viihdyttävä teos. Hong Kong Legendsin upeassa julkaisussa saa nauttia vieläpä alkuperäisestä kiinalaisääniraidasta. Huh.Upean alkutekstiosion myötä käynnistyvä juoni pysyy loppuun asti ihan kiinnostavana ja seuraamisen arvoisena, eikä katselu suinkaan ole pelkkää seuraavan tappelun odotusta. Odotus kuitenkin palkitaan äärimmäisen väkivaltaisilla, upeasti toteutetuilla joukkokahakoilla, joissa veri todella virtaa. 70-luvun alulle tyypillisen yliampuvien äänitehosteiden ansiosta katsoja tuntee jokaisen iskun ja mielikuvituksellisia aseiden käyttötapoja sekä kuolemia ei voi kuin hämmästellä.Wei Lo'n ohjaus on näyttävää, ainoana pikkuvikana on hieman liian epärealistiset ilmalennot, jotka tehdään lähes ponnistelematta.Supertähti Leen karisma ilmenee paremmin kiinaksi kuin hulvattomilla enkkudubbauksilla, ja taistelukohtauksista puhuttaessa ei ole ketään parempaa. Kyseessä on mahtava tekele, jonka parissa pahastikin elämäänsä kyllästynyt martial arts-actionin ystävä ei voi olla viihtymättä. Todellinen klassikko.

Lohikäärmeen nyrkki rating 3,83

22

Sonatine (1993)

(Ilmiselvistä syistä) täysin epähollywoodmaista gangsteritarinaa tarjoileva kivikasvo-Kitano näyttelee tunteella ja ohjaa harvinaisella tyylillä. Sonatine onnistuu sisältämään jännitystä, lämmintä huumoria, graafista väkivaltaa ja tietenkin laadukasta draamaa yhdessä tiiviissä paketissa.Elokuva on usein tunnelmallinen ja jopa kaunis -Woon honkkisten ja Dead or Alive 2:n tapaan- yhdistellen mm. ystävyysteemaa ja kovan luokan gangsteriväkivaltaa. Rantamökki-osio on alusta loppuun varsin upeaa katseltavaa niin visuaalisesti kuin muutenkin ja vie huomion usein johonkin ihan muualle kuin tappohommiin. Pistooleilla leikitään huoletta ja nopeutettu sumo/tanssi/mikälie-kohtaus oli hulvaton välikevennys. Takeshi ja muut osasivat olla tarvittaessa myös hyvin sympaattisia.Kokonaisuus toimii kerrassaan loistavasti, vaikka juoni ei kovin helposti seurattava ollutkaan. Katsoin jopa heti perään ensimmäiset parikymmentä minuuttia uudestaan. Kokonaiskuvan juonesta kuitenkin saa, mutta jotkut tapahtumat vaikuttivat täysin selittämättömiltä ja jopa lievästi surrealistisilta. Aina ei ollut selvää, kuka tappoi kenet, ja ennen kaikkea miksi. Vielä tärkeämpien osa-alueiden ollessa loistavasti kunnossa, se ei kuitenkaan kovin pahaa mieltä aiheuta. Loistava.

Sonatine rating 4,10

23

Full Contact (1992)

Full Contactia pidetään HK-toiminnan klassikkona, ja pitihän se arvata, että sen maineen se myös enemmän kuin ansaitsee. Ei näiltä herroilta uskalla oikein muuta odottaa kuin ultratyylikästä actionia, karun rujoa ruumiillista kuritusta, mukaansatempaavaa rikostarinaa sekä mitä menevimpiä roolisuorituksia. Kohtalaisen yksnkertertainen juoni saa potkua Ringon räjähtävästä ohjauksesta ja, no, räjähdyksistä. Niitähän riittää sitten melkein yhtä paljon kuin luoteja.Leffa ei ole ihan läpeensä täynnä toimintaa, kuten ei City- tai Prison on Firekaan. Silloin kun toimitaan, toimitaan tappavan tehokkaasti muummuassa hienojen luotikameroiden avulla. Meininki on veristä, kuten aina. Chow'n päähenkilö ottaa itsekin yhtö paljon vahinkoa kuin useimmissa jenkkitoiminnoissa koko roistojoukko yhteensä, mutta onnistuu silti jotenkin säilyttämään ikuisen arvokkuutensa.Ainoa merkittävä kritiikin aihe on heikohko äänimaailma. Samankaltaista hiljaista outoutta on kuultu ainakin Once a Thiefissä; joskus äänitehosteet kuulostavat hyvin päällelätkäistyiltä ja vain puhe erottuu selvästi. Silloin kuin soi musiikki, siis äärimmäisen hieno ja tunnelmaa korostava canto-pop, on kaikki paremmin. Hurjissa ammuskeluissa sitä ei juuri huomaa. Kaikki muu onkin sitten sellaista loistoa, että sanoilla ei ole enää mitään merkitystä. Ase laukeaa, veri roiskahtaa ja tähteä napsahtaa.

Full Contact rating 4,14

24

Ley Lines (1999)

Ei sisällä yksittäisiä ylilyöntejä, jotka osoittautuvat jopa itse elokuvaa tärkeämmiksi.

Ley Lines rating 3,29

25

Tetsuo: Ironman (1988)

Tetsuo lienee äärimmäisin näkemäni esimerkki visuaalisesta "taiteesta", mikä ei voisi tulla mistään muualta kuin hullusta Japanista. Elokuvanteon sääntökirja heitetään heti alussa takkaan ja vyörytetään pahaa aavistamattoman katsojan, tai enemmänkin uhrin, silmille 65 minuutin verran ultrasurrealistista ja poikkeuksellisen makaaberia shokkikuvastoa.Juoni pitelee kokonaisuutta hyvin löyhästi kasassa, ainoan edes melkein järkevän kuvauksenkin kuulostavan tavallisia elokuvia katsovalle yleisölle täysin järjenvastaiselta.Vähäinen dialogi selittää lopussa juonen pääpiirteet, ihmisäänten valikoiman koostuessa miltei kokonaan tuskallisesta karjumisesta. Äänimaailma ahdistaa kuoliaaksi.Uskomattominta tässä kaikessa on erilaisten rautamiehen olomuotojen määrä ja graafisuus. Mitään tietämättömänä en voi edes kuvitella, millainen prosessi tämän elokuvan luominen oli, sillä kokonaiskestosta hyvin suuri määrä käytettiin animaatioihin. Niiden tekeminen ei vielä tuolloin tapahtunut parin napin painalluksella.Stop motionin suurena ystävänä en voinut olla pitämättä Tetsuon tarjoamista muuntautumiskohtauksista ja kaikesta muusta häiriintyneestä sillisalaatista.Tulkintojen keksimistä ei kukaan kiellä, mutta parasta on katsoa tätä elokuvaa vain sinä, mitä se on: painajaismainen kostokuvaus lihan ja metallin väkivaltaisesta kohtaamisesta äärimmäisen perversseillä seksuaalisilla mausteilla. Lopun miehinen rakkaus on julmuudessaan jopa koskettavaa..Ja mikä onkaan tarinan opetus?Älä koskaan aseta sisällesi ruostunutta metallia. Ruoste aiheuttaa ei-toivotunlaisen reaktion solujen kanssa.Spoileri: näytä drill dick.

Tetsuo: Ironman rating 3,64

26

Shogun Assassin (1980)

Vuosien odotus on päättynyt.. Olen vihdoin nähnyt Shogun Assassinin -enkä ole pettynyt. Tekele menee suoraan Enter the Dragonin ja Satsujin kenin joukkoon ihmiskunnan historian eeppisimpien taisteluelokuvien joukkoon.Tunnelma on kohdillaan, mutta se olisi ollut vielä enemmän kohdillaan ilman huonoa jenkkivoicea. Jos siitä pitää hyvää keksiä, niin kyllähän siitä tahatonta komiikkaa syntyy. Musiikki on todella upeaa, suorastaan hypnoottista, ja siitä suuret kehut. Ikävä kyllä taistelukohtausten äänitehosteet ovat suoraan sanottuna from the ass, mutta se korvataan....Verellä! Jumankauta, mitkä suihkut. Väkivalta on useissa kohdissa ällöttävää, mutta myös tietyllä tavalla kaunista. Ihmetyttää, miksi naissamuraiden kehoissa ei ole verta läheskään yhtä paljon kuin miesten.. Mutta sehän on pikkuvika. Verestys ei naurata, vaikka 70 -lukulainen tomaattisoossi onkin herkullisen kirkkaan punaista. Ja se kallonhalkaisu.. Hyi hitto. En menisi tätä teosta lapsille näyttämään, kuten killibilli kakkosessa tehdään.Hurmetta on hurjasti, mutta elokuva ei silti ole pelkkää pöljää exploitationia. Isän ja pojan yhteinen matka onnistuu paikoin jopa koskettamaan, ja ohjaaja on tehnyt useita hienoja, jopa taiteellisia ratkaisuja. Silti suurin syy tämän hankkimiseen on se katanointi ja raa'an taistelun ihannointi.

Shogun Assassin rating 3,35

27

Shinjuku Triad Society (1995)

Ihan tavallinen rikostarina.. tietenkin ääriväkivallalla, homoprostituutiolla ja monelaisilla raiskauskohtauksilla höystettynä. Shinjuku Triad Society, eli Tokion kiinalaisgangsterien yhteisö on täydellä taidolla ja kovalla teholla toteutettu monipuolinen soppa, jossa perinteinen rikostarina kerrotaan vähemmän perinteisin keinoin. Hyvää juonta täydennetään melkoisella verenvuodatuksella sekä vähäisellä vauhdikkaammallakin toiminnalla, ja kuten mainittu, ei elokuvan "seksisisältö" ole mitään miellyttävää. Sitä on myös paljon.Kansikuvassa nähtävä viiksimies hoitaa rajun roolinsa tyylillä, eikä leffasta kovin montaa "normaalia" henkilöä löydy. Miiken ohjaus on tyyliltään oikeastaan tismalleen samanlaista kuin muutamaa vuotta myöhäisemmässä Dead or Alivessa ja samankaltaisuuksia tuohon löytyy muiltakin osin mukava määrä. Elokuvan hurjuus jakaa varmasti mielipiteitä, mutta tuskin kukaan Miikeen tottumaton tämän pariin edes eksyy..

Shinjuku Triad Society rating 3,17

28

Once a Thief - Kerran varas, aina varas (1991)

Toiminnan mestari yritti tehdä tyylistään poikkeavan kevyemmän ja hauskemman elokuvan. Olisiko paremmin voinut onnistua? Once a Thief osoittautuu hämmästyttävän viihdyttäväksi tekeleeksi jo ensimmäisillä minuuteilla. Viihdearvo menee katostakin läpi ja huumori toimii loistavasti. Loppufarssi saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä jo liian idioottimaiselta, mutta sitä ennen pysytään..öh, mielenterveyden rajoissa.Toiminta on jälleen hämmästyttävän näyttävää. Noin 45 minuutin kohdalla nähtävä kaahailu huimaa päätä ja Killer -tyylinen massiivinen räiskintä talon sisällä on parasta ikinä. Action ampuu sopivasti yli ja veriroiskeet ovat harvassa -mikä oli juuri oikea ratkaisu tähän elokuvaan. Juoni on hyvä, ja kovana Woo -fanina voin todeta draamapuolenkin olevan erittäin kunnossa. Se ei itketä kuin Killer tai aiheuta hurjaa tuskaa kuin Bullet in the Head, vaan tuo asiallista koskettavuutta tähän muutenkin melkoisen kauniiseen kokonaisuuteen.Kaiken hyvyyden lisäksi vielä elokuvan musiikki on uskomattoman onnistunutta, mikä ei myöskään tule Johnin aiempiin honkkiksiin ihastuneille suurena yllätyksenä.Ainoa heikkous kokonaisuudessa on dubbaus, mikä ei kuulosta lainkaan luonnolliselta ja aiheuttaa toki paikoin myös tahatonta komiikkaa. Eräässä kaahailukohtauksessa ei kuulunut mitään muuta kuin musiikki ja puhe, se oli kieltämättä outoa.Kokonaisuutena elokuva on pelkkää loistavuutta, ja on hämmästyttävää, miten ahdasmieliset ihmiset tuomitsevat sen pelkäksi komediaksi, joka ei ole riittävän hauska ollakseen komedia. Puolustus: se on toimintaelokuva, joka sisältää MYÖS huumoria. Ja vieläpä erittäin hyvää.Upea elokuva, joka ruokkii HK Woo -palvontaani entistäkin läskimmäksi.

Once a Thief - Kerran varas, aina varas rating 2,82

29

Fearless (2006)

Jet Li potkii parastaan henkeäsalpaavia taisteluita, laadukasta draamaa ja visuaalista kauneutta pursuavassa kiinalaisspektaakkelissa. Kamppailuista saa todellakin selvää ja niistä ei ole puutetta. Musiikki on hienoa. Kaikki on hienoa.

Fearless rating 3,88

30

A Bittersweet Life (2005)

Jee jee, Jee-Woon Kim. Huomasin vain hetkeä ennen tämän katsomista, että sama tyyppihän se ohjasi myös The Last Standin. Pari tuntia myöhemmin huomasin, että tyyli todellakin voi muuttua, sillä kyseisen viihderainan hauskuuden sijaan Bittersweet Life on armottoman brutaali, synkän dramaattinen ja niin lähellä taidetta kuin rankka toimintakuva voi olla.Ohjaus on yhtä tyylitajun juhlaa olematta kuitenkaan efekteillä leikittelyä, juoni on suoraviivaisuudessaan juuri oikeanlainen ja päähenkilö ei todellakaan ole mikään yhdentekevä ammuskelija.Lohduton tarina kertoo mistäpä muustakaan kuin kostosta, mutta kuten pitääkin, on päähenkilöllä todellakin syy kostaa. Inhottavinta on se, miten pienestä asiasta kerrassaan loistavan roolisuorituksen tekevä Buyng-hun Lee joutuu maksamaan. Gangsterien moraalin mätyyttä ei voi mitata, joten luoti päähän lienee ainoa vaihtoehto. Myös palava puupölkky sopii hyvin. Väkivalta on veristä ja extremeä, joten perinteiseen hollywood-paukutteluun tottuneille tämä mestarillinen, viittä tähteä sormenpäillään hipova teos voi olla herätys tappamisen ainakin-melkein-todellisuuteen.

A Bittersweet Life rating 3,80

31

A Better Tomorrow III (1989)

Tsui Harkin mestarillinen teos kuuluu Better Tomorrow -trilogiaan vain nimellisesti. Kuitenkaan Woon ja Harkin ohjauksessa ei ainakaan tässä sarjassa ole kovinkaan suuria eroja, joten kolmosen saama aliarvostus on suorastaan hämmästyttävä.Chow Yun-Fat ja Tony "se toinen Tony Leung" Leung ovat parhautta ja tunnelma on erittäin kohdillaan. Draamaa on enemmän kuin räiskintää, mutta silloin kun räiskitään, on luoteja loputtomasti ja hidastusta runsaasti. Musiikki on upeaa ja Woon ultrarankkaan Bullet in the Headiin verrattuna tämä on jopa helppoa katseltavaa. Mutta vain siihen verrattuna!Mahtavan trilogian päätösosa on viihdyttävä, koskettava, kiehtova ja loistava elokuva, joka ei ansaitse pienintäkään aliarvostusta sarjassaan.

A Better Tomorrow III rating 2,80

32

The Street Fighter (1974)

Äärimmäisen viihdyttävä elokuva. Armottoman väkivallan juhlaa. Sonny Chiba tekee upean roolisuorituksen äärimmäisen "kovaotteisena miehenä" ja tappelukohtaukset ovat silkkaa parhautta. Juonikin löytyy, mutta se ei nyt ole pääasia.Sympaattisen Rakudan kuolema on yksi surullisimmista elokuvakohtauksista mitä olen koskaan nähnyt.Pääasia on, että tämä on yksinkertaisesti yksi kaikkien aikojen kovimmista, munakkaimmista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt. "Street Fighter" on unohtumaton katselukokemus ja trilogia kokonaisuudessaan pakollinen jokaiselle verisen lähitaistelutoiminnan ystävälle. Tunnusmusiikin täydellisyys ylittää inhimimmisen käsityskyvyn.

The Street Fighter rating 3,69

33

Dead or Alive (1999)

Nauttii siitä tai ei, on näin ainutlaatuinen kokonaisuus ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Dead or Alive rating 3,10

34

Boiling Point (1990)

Ensimmäisellä kerralla en tajunnut tätä elokuvaa. Toisella suorastaan lähes rakastin sitä. Takeshi ei välitä suurta yleisöä miellyttävän elokuvanteon oppikirjasta vaan hoitaa homman omilla säännöillään. Sen vuoksi tarinan seuraaminen voi tuottaa ongelmia kuten minulle ensikatselulla. Varsinainen juoni on kuitenkin varsin yksinkertainen ja mutkaton -se vain kerrotaan kiireettömästi ja välissä monenlaisia merkityksettömältä tuntuvia kohtauksia näyttäen. Boiling Pointissa pelataan pesäpalloa, leikitään rannalla ja tapetaan gangstereita, mikä saattaa kuulostaa oudolta kokonaisuudelta, mutta Kitanon omaperäinen ja riisuttu ohjaus saa kaiken vaikuttamaan jotenkin niin kiinnostavalta. Musiikkia hän käyttää ainoastaan silloin, kun katsoja tietää mistä se tulee, ja usein paikallaan pysyvä kamera tekee kaikesta miellyttävää sekä hyvällä tavalla karua katseltavaa.Huumoria on todella paljon mukana -oli se sitten hauskaa tai inhottavalla tavalla hauskaa. Esimerkiksi Takeshi itse esittää sellaista kusipäätä, että hänen kaikin puolin sopimattomille tavoille (jatkuva naisen kaltoinkohtelu, nuoren miehen outo raiskaus, väkivaltaisuus) ei mitenkään voi olla nauramatta. Elokuvan parhaassa kohtauksessa hän istuu karaokebaarissa ja lyö ilman syytä edessä istuvaa äijää pullolla päähän. Kaksi kertaa.Kaikesta huumorista huolimatta myös rajut väkivaltakohtaukset istuvat saumattomasti kokonaisuuteen, ja lopputuloksena on erittäin hyvä, suorastaan loistava elokuva.Jos et nauttinut ensimmäisellä kerralla, anna toinen mahdollisuus!

Boiling Point rating 3,29

35

Outrage (2010)

Koska elokuva kertoo jakutsan toiminnasta, voi katsoja olla varma siitä, että sormia katkeilee tälläkin kerralla. Jokainen pettää jossakin vaiheessa jonkun ja raju pahoinpitely on lievintä, mitä siinä tapauksessa voi tehdä.Kivikasvo-Kitano on raivokas gangsteri, joka tappaa, tappaa, huutaa päin naamaa ja vielä vähän tappaa. Kuvasto vaihtelee pysäyttävän karusta suorastaan todella komeaan, eikä Takeshin ohjaustyyli ole (onneksi) ehtinyt kahdessakymmenessä vuodessa juurikaan nykyaikaistumaan ainakaan tunnistamattomaksi asti.Outrage on tuttu juttu, mutta todella laadukas tuttu juttu, ja sehän on tärkeintä. Jatko-osaa odottelen enemmän kuin kohtalaisella, mutta kohtuuden rajoissa pysyvällä mielenkiinnolla.

Outrage rating 3,35

36

Cold Fish (2010)

Kommentin lukeminen saattaa pilata yllätyksellisen katselukokemuksenErikoisen, erityisen ja ehdottomasti viihdyttävän Suicide Clubin ohjaaja vie katsojan tällä kertaa sarjamurhaamiseen maailmaan. Alkupäässä runsaana kukoistava tyypillisen hullu japanilaishuumori aiheuttaa naurukohtauksia, jotka kuitenkin myöhemmin muuttuvat inhonväristyksiksi Cold Fishin osoittautuessa yhdeksi inhottavimmista ja graafisimmista elokuvista, joita olen mahdollisesti koskaan katsonut.Tarina tavallisen miehen "napsahtamisesta" on kerrottu usein aiemminkin, mutta Taxi Driveria lukuunottamatta tuskin koskaan näin kiehtovasti. Mitään yliluonnollisuuksia ei ole mukana sen enempää kuin psykologisen kauhun tehokeinojakaan, joten tunnelma on raakalaismaisen rehellinen. Yleensä tällaisia murhatarinoita kevennetään esimerkiksi visuaalisella tyylittelyllä tai vaihtoehtoisesti yliammutuilla verisuihkuilla. Tässä elokuvassa ei kuitenkaan tyylillä leikitä. Ohjustelija Sion Sono ei säästele ketään tai mitään: väkivallan rujous, realistisen graafinen gore ja uskottavuudessaan kauhistuttavat roolisuoritukset luovat tylyimmissä kohtauksissa helvetillisen tiukan tunnelman. Tapahtumapaikatkaan eivät rankkaan tarinaan sopivasti ole mitään kauneinta ja postikorttimaisinta Japania.Hassuttelevana kalakauppiaana esiintyvää murhamies Mr. Murataa esittävä Denden tekee hahmostaan yhden vaikuttavimmista elokuvailkimyksistä, joita olen pitkään aikaan nähnyt. Hahmo hyppii joissakin kohtauksissa niin rajusti koomisuudesta häikäilemättömään raakalaismaisuuteen, ettei voi kuin ihailla. Pääosan tavallisemman oloisena äijänä M. Fukikoshi puolestaan kerää sympatiapisteet ensin ja aiheuttaa puhdasta kammoa lopussa. Toimivaa tukea tarjoaa mm. Muratan vaimo, joka on lyhyesti sanottuna äärimmäisen säälittävä, ristiriitainen, sadistisuutensa ohella myös kieroutuneen masokistinen, ja näin ollen varsin hienosti kirjoitettu hahmo. Elokuva pyörii vahvasti kahden tai kolmen henkilön ympärillä kerrallaan, ja kautta linjan älyttömän hyvin toimivan käsikirjoituksen kuljettamana kerronta ei juuri parantamisen varaa jätäkään.Pisteytys ei jää kauas viidestä tähdestä. Puolikas boonuspojo olisi ansaittu päähenkilön "napsahtamisen" edes lievästä dramaattisesta pitkittämisestä. Tällaisenaan elokuva ei juuri tutki hänen päänsä sisältöä. Ehkä sitä tarkoituksellisesti vältettiinkin (jo mainitun karun tyylin saavuttamiseksi), mutta täydelliseen hulluuteen vajoamisen parempi esittäminen olisi antanut viimeisen silauksen jo valmiiksi loistavan elokuvan vieläkin suuremmalle loistavuudelle.

Cold Fish rating 3,61

37

I Saw the Devil (2010)

Jee jee, Jee-woon Kim. Bittersweet Life -pätkän ohjaajan ja pääosanesittäjän yhteistyö vakuuttaa tälläkin kerralla ja on varsin samankaltainenkin: hyvinkin yksinkertaisella tarinalla varustettu raivokas kostotarina, joka yhdistelee suorastaan taiteellista tyyliä äärimmäisen väkivaltaiseen väkivaltaan. Tappaja vapaana -genren äärirajoja venytetään ennennäkemättömällä hurjuudella ja pahimmalla mahdollisella tappajalla.Joissakin hyvin rankoissa silpomisrainoissa on taustalla jonkinlainen viesti tai kritiikki, mutta tässä ei. Väkivalta on vain väkivaltaa ilman syytä ja sankareita ei ole. Jee-woon on tajunnut, että jos tehdään elokuva pelkästä tappamisesta, niin tehdään se sitten kunnolla eikä leikellä kohtausta pois heti kun tapahtuu: lopputuloksena on armotonta graafisuutta. Vastenmielistä, ehkä, mutta helvetin hyvin toteutettua. Kostajan ilmiömäinen taito jäljittää pahat miehet herättää hieman kummastusta, mutta turhan ja tylsän salapoliisistelun puolelle meneminen olisikin vähentänyt teoksen tehoa varsin tehokkaasti.Min-sik Choin suoritusta ei voi kehua liikaa ja Buyng-hun lienee yksi Aasian viileimmistä kovanaamoista, vaikka ei tyypilliseltä kostajalta ihan näytäkään. Kaksikon välisissä kohtaamisissa on sellaista veristä raivoa, että aina ei meinaa muistaa tämän kaiken olevan vain elokuvaa.

I Saw the Devil rating 3,98

38

13 Assassins (2010)

Visuaalisesti hämmästyttävän hieno ja muutenkin tunnelmallinen elokuva. Ensimmäiset 50 minuuttia kului juonta ihmetellen ja nimet sekoittaen, mutta leffa on niin upean näköinen, että tylsyys ei ollut edes vaihtoehto. Loppupuolen taistelut ovat hurjia, vaikka Realismin Ystävät ry. saattaakin pahastua siitä, että 12 hyvää voittaa kymmenkertaisen määrän pahoja.

13 Assassins rating 3,40

39

Rainy Dog (1997)

Et tunne Takashi Miikeä, jos et ole nähnyt Rainy Dogia. Elokuva ei sisällä yliampuvuutta, pikimustaa huumoria, outoja perversioita eikä minkäänlaista "ultraa", ainoastaan tunnetta ja tunnelmaa. Rajulta väkivallalta ei tälläkään kerralla vältytä, mutta pääosin keskitytään draamaan, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä synkän lohdutonta että oikeasti lämmintä. Henkilöt ovat karikatyyrimaisten likakyttien ja sadistien sijaan ihmisiä, eikä kukaan ole sankari.DOA-suosikki Shô Aikawa pääsee todella loistamaan pääroolissa, joka ei vaadi minkäänlaista dramatisointia tai alleviivaamista. Suurimmaksi osaksi kiinalaisvoimin toteutetun tarinan "maisemat" ovat pitkälti masentavaa slummia ja tauotonta kaatosadetta, eikä öisen Shinjukun valoja tule ikävä. Mitään outouksia ja äärimmäisyyksiä ei ole mitään syytä kaivata elokuvan ollessa toteutettu niin upeasti, että pelkkä koruton rehellisyys riittää. Loppupään veriteoissakin veri tuhrii kyllä paikkoja, mutta ei lennä kaarella.Jokaisen gangsteritarinoista pitävän on pakko hankkia käsiinsä Rainy Dog. Vastalauseita ei oteta vastaan.

Rainy Dog rating 3,13

40

Prison on Fire (1987)

Tässä vankilatarinassa on paljon samaa kuin saman miehen 16 vuotta myöhemmin ohjaamassa In Hellissä. Jopa lopun "puraisu - ulospärskäytys" -temppu toistetaan kyseisessä Dammekuvassa, ikään kuin self-referenssinä. Kapinointia, joukkotappeluita ja tutun Hong Kongilaista draamaa tarjoillaan alusta loppuun laadukkaissa merkeissä. Varsinaista toimintaa ei ole, kukaan ei saa luodista ja yllätyksekseni myöskään vartijoita ei kuvattu verenhimoisina sadisteina.Ringo Lamin karun realistinen tyyli on paikallaan ja sopii hyvin harmaaseen betonimiljööseen. Välillä kolmannesta Paremmasta huomisestakin tuttu kaksikko vaihtaa kuulumisia paikoin koskettavaankin sävyyn, mutta lämpimiä tunteita runsain määrin odottava katsoja ei tule saamaan tyydytystä. Myöskään Woo-tyyliseen melodraamaan ei ryhdytä.Tony "Se toinen Tony Leung" Leung Ka-Fai on oikein hyvä ja ankea vankila saa jopa, hämmästyttävää kyllä, Maailman Tyylikkäimmän Miehen eli Chow'n näyttämään vain.. tavalliselta vangilta.Se vaatii jo arvoisen yrityksen.

Prison on Fire rating 3,75