Nosfecoff

Nosfecoff

Käyttäjä, 47 fania

2000-luvun parhaat toimintakuvat (Ei järjestyksessä!)

1

Exit Wounds (2001)

Järkyttävän viihdyttävä elokuva. Läpeensä täynnä hulvatonta huumoria, kovaa toimintaa ja.. DMX:n musiikkia. Leffa näyttää halvoille kriitikoille keskisormea tarjoamalla kaiken räimeen ohella myös erittäin toimivan juonen ja kaikkien aikojen parhaat ja hävyttömimmät lopputekstit.Seagalismin osalta elokuva ei ole ihan täydellinen, sillä Gino Felinon kaltaisten armottomien kuritusten sijaan nähdään hassuja ilmalentoja ja elokuvamaisia koreografioita. Toki turpaan tulee oikein mukavasti, mutta ei ihan yhtä rajusti kuin yleensä. Tässä nähdään kuitenkin yksi Stevenin parhaista roolisuorituksista. Onneksi mukana on myös monia muita fantastisia näyttelijöitä, joiden ansiosta tylsää ei tule puoleksi sekunniksikaan.Näyttävää räiskintää tarjoillaan ihan alussa ja ihan lopussa. Välissä nähdään hieman turpasaunaa ja kaahailua. Kaikki tämä on toteutettu hienosti. Lopun verilöyly hämmästyttää kovuudellaan ja 90-luvun alusta muistuttava seiväskuolema näyttää aivan järjettömän kivuliaalta. Mainitsinko jo lopputekstit?

Exit Wounds rating 3,34

2

Replicant - tappajan kopio (2001)

Kaksi Van Dammea yhden hinnalla - jälleen. Toisella niistä on kuitenkin hurja peruukki päässä. Peruukista huolimatta kyseessä on yksi miehen parhaista elokuvista.Juoni on hassuudestaan huolimatta toimiva ja kakkos-damme kerää suuret sympatiapisteet. Tämähän ei ole ainoa elokuva, missä JC esittää "erityistä" henkilöä. Tappelemista on luvassa rajulla tavalla kahden Vanin hakatessa toisiaan hämmästyttävän huolellisesti luodussa kohtauksessa.Todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin action-kovanaama Michael Rooker helvetin kovalla suorituksella. Paikoin raakaakin materiaalia sisältävä leffa kuuluu niihin rankempiin Damme-kuviin (In Hell, Until Death..) ja huumoria ei juurikaan ole eikä kaivata. Synkkyyden puolelta poistutaan oikeastaan vasta viimeisten sekuntien kevennyksen ajaksi. Ringo Lamin loistavuus on huomattu jo kolmen ehdottomasti neljä tähteä ansaitsevan Claude-elokuvan - sekä tietysti räiskyvien honkkisklassikoiden voimin.

Replicant - tappajan kopio rating 2,74

3

Windtalkers (2002)

Näyttävää ja viihdyttävää sotimista John Woon tyyliin. Tyylille uskollisesti ruudulla nähdään siis satoja kuolemia, usein vieläpä hidastettuna ja roiskivana. Mikään maailman uskottavin sotakuvaus ei ehdottomasti ole kyseessä, vaan puhdasta Woo-actionia.Juonta ei ole nimeksikään, mikä ei ole harvinaista sotaelokuville. Siitä huolimatta yli kaksituntinen kesto ei päätä huimaa, sillä miltei nonstoppina vyöryävät shootoutit ja räjähdykset pitävät kyllä hereillä. Nic Cage suorittaa tunteella, ja sopiva annos Christian Slateria on aina paikallaan.Ei mitään omaperäisyyden juhlaa, mutta harmittavan alhaisiin keskiarvoihin nähden erittäin pätevää räiskettä ja räminää.

Windtalkers rating 3,13

4

In Hell (2003)

Karu ja masentava turpasauna. Tyypillistä Dammeilua, eli hikistä muskelibalettia ja tyylikkäitä taistelukoreografioita etsivät tulevat varmasti pettymään. Sen sijaan "Helvetissä" on paljon vakavammin otettavaa tavaraa, jossa väkivalta ja likaisuus menee joissakin kohdissa pahoinvointia aiheuttaviin mittasuhteisiin. Harvoin menee päähenkilöllä näin paskasti.Aplodit Jean-Claudelle, sillä ihan kuka tahansa toimintasankari ei välttämättä olisi tällaiseen elokuvaan edes lähtenyt.Ehdottomasti arvoinen tekele.

In Hell rating 3,10

5

Out for a Kill (2003)

Alkaa naurattaa tämä ainainen kostaminen, mutta OFAK (oh f*ck) on muutakin kuin kostamista. Kannessakin lukee "out for revenge...out for payback", eli eiköhän tuo ole jo kaikille selvää. Siitä huolimatta juonessa on riittävästi asioita pitämään homman kiinnostavana ja otteessaan pitävänä.Steven Seagal loistaa. Hän jos kuka sopii taisteluntäyteiseen videotoimintaan, josta suuri osa sijoittuu tyylikkääseen, öiseen Chinatowniin. Varsinainen näyttely on vähemmän tärkeää, mutta tässä genressä pärjää yhdellä äänensävyllä ja kunnon taistelutaidoilla.Ohjaaja itse sanoi elokuvan olevan "homage" John Woon kaltaisten tekijöiden leffoille, ja sen kyllä huomaa.Paikoin suorastaan psykedeelinen ja videopelimäinen visuaalinen ilme on ihan tyylikästä nähtävää, ja ohjaaja Oblowitz osaa hommansa. Hidastuksesta äijä kyllä tykkää.Out for a Kill on yksi parhaista 'suoraan videolle' -toiminnoista mitä löytyy.

Out for a Kill rating 2,50

6

Fulltime Killer (2001)

Vuonna 2001 HK pudotti taas melkoisen pommin toimintamaailmaan; Fulltime Killerissä on tismalleen samaa fantastista tyylikkyyttä kuin kymmenen vuoden takaisissa kovaksikeitetyissä esikuvissaan, ja jo siksi se ansaitsee kovat, kovat kehut. Ohjaajat pitävät homman niin vauhdikkaana, että sataan minuuttiin mahtuu todella paljon kaikkea. Tärkeimpänä tietenkin runsaasti toimintaa - ylityylikkäästi ja roiskivana, eli juuri niin kuin pitääkin. Veren tuhrimista ammuskeluista otetaan kaikki ilo irti huikealla kameratyöskentelyllä, eikä hidastuksiltakaan voida välttyä. Haulikkohommat jäävät usein elokuvissa melkoisen vähäisiksi, ja myös sen puutteen korjaamiseen Fulltime Killer on loistovalinta.En todellakaan voi väittää ymmärtäneeni juonesta läheskään kaikkea, mikä ei kai tulevaisuuden kannalta ole huono asia, sillä toiminnalliset viihdepommit jaksaa tuijottaa moneen kertaan. Kiinnostusta tarina kuitenkin herättää, eikä se ennen loppua lopukaan. Olisi vain kiva tietää, miksi tuokin mies ammuttiin.. Ja tuo, ja tuokin. Sitten vielä yksi. Oho, elää vielä. Ammutaan sitten vielä kerran. Noin. Eipähän liiku enää.Ei Fulltime Killeriä voi toiminnan ystävä olla kehumatta. Kaikki, mikä siinä on tehty, on tehty hyvin.

Fulltime Killer rating 4,26

7

Pako viidakkoon (2003)

Kuoliaaksi naurattava viihdepommi. S.W.Scott on mukavan ärsyttävä pelle, ja Walken on pääpahiksena aivan uskomaton. Tätä elokuvaa voi lämpimästi suositella toiminnan ystäville, jotka haluavat joskus nauraa. Mahtavia repliikkejä on elokuvassa paljon, useimmiten Walkenin sanomana.Yksi suosikkielokuvistani, sillä se on vain niin hemmetin hauska ja rento leffa jota ei pidä eikä voi ottaa vakavasti.

Pako viidakkoon rating 3,22

8

Into the Sun (2005)

Tällä kertaa Steven pääsee todella kurittamaan pahoja poikia käsin, mikä on vielä viihdyttävämpää kuin silmitön räiskintä. Loppupuolella nähdään myös brutaalia katana-väkivaltaa, jossa veri suihkuaa ja raajat irtoavat. Huh!Kyseessä on erittäin viihdyttävä tekele, joka saa suurta plussaa sijoittamalla tapahtumat tyylikkääseen Japaniin sen ainaisen Euroopan sijaan. Musiikkipuoli on erittäin kunnossa ja lopputeksien ajan kuunnellaan Stevenin esittämä kappale, joka on paras biisi, mitä kukaan on koskaan tehnyt ja voi mitenkään koskaan tulla tekemään.

Into the Sun rating 2,48

9

Pedon kehto (2003)

Stevenin tytär kaapataan. Tuttu juttu? Kyllä, mutta juonestaan huolimatta Pedon maha on yksi äijän kovimmista leffoista.Elokuva on tungettu täyteen rajua toimintaa, jossa verta ei säästellä. Lähitaistelukohtaukset ovat melkeinpä liian hyviä ollakseen totta, mutta myös räiskinnät ovat perhanan viihdyttävää tavaraa. Erityisesti kohtaus, jossa Steven on kärryn kyydissä ja ampuu liikkeestä hidastettuna on loistava.Steven jopa ottaa tällä kertaa osumaa, mutta sekin on voodoo-nukesta, jota ei tietenkään pysty vastustamaan.Pedon maha on alusta loppuun hämmästyttävän viihdyttävä leffa, joka sisältää yhden parhaista räiskintäkohtauksista koskaan. Tämä saa kaikki Hollywoodin jättituotannot näyttämään pelkältä säälittävältä pelleilyltä, pahimpana esimerkkina Taken, jonka säälimättömän kopioinnin uhriksi tämäkin huippuleffa on joutunut.

Pedon kehto rating 3,24

10

Submerged (2005)

Mitä kertoo elokuvasta se, että minä olen katsonut sen neljän kuukauden aikana kolme kertaa?Sen, että se on aivan uskomattoman viihdyttävä B-toiminnan mestariteos.Lopetan tämän pelleilyn kahden ja puolen kanssa ja nostan scoren neljään ja puoleen. Submerged on sen ansainnut. Harva elokuva on tarjonnut näin monet naurut ja nautinnot. Submerged on täydellistä viihdettä, olematta kuitenkaan täydellinen elokuva laadullisesti.Ei tätä siis liiallisella laadulla ole ainakaan pilattu. Seagalin dubbaus pursuaa kaiuttimista melkein kaikkien hänen repliikkiensä ajan, vaikka ei nyt sentään ihan kaikkien. Pahin pettymys on huikean kickboxaaja Gary Danielsin tuhlaaminen. Äijällä on potentiaalia vaikka mihin, ja onkin yksi harvoista tarpeeksi kovista haastamaan kaikista kovimman (Stevenin). Ikävä kyllä mies ottaa puukkoa muutamassa sekunnissa Seagalin huudettua päin naamaa ehkä tylyimmän loukkauksensa koskaan. Elokuvan martial arts -kuritus jää melko vähäiseksi, mutta täydellistä puutetta ei ole siitäkään. Siinä oikeastaan kaikki valituksen aiheeni. Monet ovat itkeneet leffan päin hemmettiä olevasta Uruguayn kuvaamisesta, mutta itseäni se ei haittaa, koska en ole sieltä päin.Vinnie Jones on uskomaton. Jos et saanut tarpeeksesi tämän röyhkeän britin sekoilusta Guy Ritchien mestariteoksissa, katsoppa tämä. Tässä mies kiroilee, tappaa, kiroilee, tappaa, ja vielä vähän lisää. Hän nousee jopa elokuvan suurimmaksi tähdeksi, varsinkin onelinerien osalta: "Luuletko että tulin pelaamaan jotain hiton shakkia?" "Kun pääsen näistä kahleista, sinut raiskataan.."Kaikki näyttelijät ovat alusta loppuun viihdyttäviä ja ylitsevuotavan äijäenergian lisäksi mukana on myös pari naista, jotka osaavat myös vetää turpaan oikein kunnolla.Seagal itse näyttelee äärimmäisen hauskasti, vai mitä mieltä itse olette "Alligator" -sanan käytöstä ja naurettavasta "white ass" -lauseesta jonka hän sanoo Vinnie Jonesille? Muutama hymykin sieltä löytyy. Jos vain ei olisi sitä dubbausta..Juoni aukeaa ehkä vasta kolmannella kerralla, mutta hemmetti, että se on hyvä. Sotilaiden aivopesu ja hullut tohtorit saattavat vaikuttaa hassuilta, ja sellaisia ne ovatkin. En minäkään mitään tarkkaa kuvausta osaisi kirjoittaa, mutta juoni ei olekaan se pääasia. Sen sijaan Submerged on läpeensä täynnä hurjaa toimintaa. Luoteja lentelee järjetön määrä ja verta melkein yhtä paljon. Tässä nähdään monta raakaa tappoa ja veristä kuolemaa, joten jos kovemman levelin väkivalta aiheuttaa pahennusta, meneppä katsomaan jotain muuta. Minun kaltaisilleni sadisteille varsinkin viimeiset minuutit ovat todellista herkkua: Seagal teurastaa pistoolilla ja haulikolla varmaan kaksikymmentä äijää ja Anthony Hickox ottaa hetkestä ilon irti. Hissikohtaus ansaitsisi paikan elokuvan historiassa.Mitä muuta voin sanoa? Submerged on yksi vuosikymmenensä viihdyttävimmistä toimintaelokuvista, enkä edes liioittele. Se ei tule koskaan saamaan mitään ansiopalkintoja, hall of fame -paikkoja tai korkeita keskiarvoja. Se on uskomattoman viihdyttävä, ja siksi se ansaitsee neljä ja puoli.

Submerged rating 2,85

11

Fearless (2006)

Jet Li potkii parastaan henkeäsalpaavia taisteluita, laadukasta draamaa ja visuaalista kauneutta pursuavassa kiinalaisspektaakkelissa. Kamppailuista saa todellakin selvää ja niistä ei ole puutetta. Musiikki on hienoa. Kaikki on hienoa.

Fearless rating 3,88

12

Crank (2006)

Yksi omaperäisimmistä ja rajuimmista toiminnoista mitä olen nähnyt. Helvetisti kiroilua, verta ja (turhaa) seksiä, sekä Stathamin ehkä paras roolisuoritus.Ainutlaatuinen ja loistava. Huumori on jotain niin älytöntä, että tätä katsoessa saattaa maha kääntyä ylösalaisin naurusta. Crank aiheuttaa (erityisesti porukalla katsottuna) niin monta voimakasta reaktiota ("tuo mies hyppäsi kranaatin päälle ja räjähti veriseksi mäskiksi!"), että annan sille niinkin korkean pistemäärän kuin neljä ja puoli tähteä. Se on paljon, mutta ansaittu.En suosittele Crankia sydänvikaisille..

Crank rating 3,81

13

The Hard Corps (2006)

Toimintaleffa, jonka nimi on hauska väännös sanasta "hardcore", kannattaa katsoa, josA) pitää Van Dammesta.B) pitää gangstaräpistä, jossa hoetaan N-sanaa.C) pitää gangstaräppäreistä, jotka puhuvat hauskalla tavalla. Tuosta tulee mieleen Seagal-leffa Urban Justice, sillä siinäkin on todella paljon bitch-sanaa käyttäviä black guysejä, niinkuin tässäkin.Meneekö kommenttini sekavaksi? Totta hitossa. Siksi lopetan sanomalla, että "hardcore" on jopa arvoinen lätty täynnä toimintaa, toimivaa juonta.. Sekä niitä gangstoja. Katsokaa jos uskallatte!

The Hard Corps rating 2,37

14

Until Death - kosto tai kuolema (2007)

Hyvääkin parempi elokuva, mutta myös yllättävän synkkä, raakalaismainen ja verinen. Jean-Claude suorittaa yhden onnistuneimmista rooleistaan miehenä, jolla menee jopa yhtä huonosti kuin In Hell -elokuvan Kylellä. Juoni on sen verran mutkikas, että tarkat kuvaukset jätän muiden kirjoitettaviksi, mutta mielenkiinto ja jännitys pysyivät alusta loppuun.Ainoastaan klassista päähän potkimista jää hieman kaipaamaan, sitä kun ei tällä kertaa tarjoilla laisinkaan. Kuitenkaan se ei synkkään tunnelmaan olisi ehkä sopinutkaan.Lopussa tulevatkin sitten kovimmat räiskinnät ja murhaamiset piinaavan jännittävän aseellaosoittelun perään. Anthony Stowe ei ole mikään maailman ihanin äijä, mutta Until Death on erittäin onnistunut elokuva!

Until Death - kosto tai kuolema rating 2,92

15

Rambo (2008)

Sarjansa neljäs, todennäköisesti viimeinen ja ehdottomasti paras osa. Nykyajalle ominaisesti meno on vakavoitunut täysin, sillä minkäänlaisesta huumorista ei ole jämien rippeitäkään jäljellä. Hyvä asia, sillä Rambo neljä on raaka elokuva. Helvetin raaka.Juoni on viisaasti jätetty vähäiseen arvoon, ja Sly tekee sitä mistä kunnon toiminnan ystävät nauttivat: todella paljon toimintaa. Leffa on läpeensä täynnä puukottamista, polttamista, ampumista, räjäyttelyä, sadismia ja muuta kuvottavaa. Miltei jokainen mahdollinen tappotapa käydään läpi. Veren määrä on jotain järjetöntä ja inhimillisyys on kaukana poissa. Mikäli veret olisivat olleet kunnon tekoverta tietokonegrafiikan sijaan, olisi elokuva niin raaka, että sitä ei olisi sallittu maailman synkimmissä koloissakaan, saati sitten sivistyneessä Suomessa.Graham McTavish tekee poikkeuksellisen onnistuneen ja tarvittaessa röyhkeän roolisuorituksen, ja Stallone pistää parastaan.Elokuva on näyttävä, laadukas, ja toimintafaneille pakollista katsottavaa, mutta se on kaikkea muuta kuin kaunis.

Rambo rating 3,87

16

Death Sentence (2007)

James Saw oli oikea mies ohjaamaan oman vigilanttielokuvansa. Joku muu olisi voinut kääntää kuluneen genren ihan uuteen uskoon menemällä äärimmäisyyksienkin yli (Hobo with a Shotgun), mutta James meni perinteisempiä polkuja Kuolintoiveen (johon koko leffa perustuukin) hengessä, tehden menosta pelottavaa, visvaista ja surullista. Viihdyttävyys heitetään jo alussa hittoon synkän synkkyyden tieltä, ja ei-niin-yllättäen ratkaisu osoittautuu täysin oikeaksi. John Goodmanin läpeensä moraaliton asekauppias on loistava esimerkki koko teoksen tunnelmasta.Tarina ei (tietenkään) tarjoile yhtikäs mitään, mutta Sawin ohjaus todellakin tarjoilee. Hard Boiledmaisen pitkäksi venyvillä, hämmästyttävillä otoksilla hoidetut toimintakohdat ovat huipputasoa, jännitys kovaa ja väkivalta näyttää oikeasti väkivallalta. Lopussa mennään ihan rehellisesti ja häpeilemättä silkan actionin puolelle, ja sekin tehdään tyylillä, ei kasarityylillä.Kevin Beicconilta nähdään todella loistavaa roolisuorittamista alusta loppuun, varsinkin ensimmäisen kostosurman aiheuttama "mitä helvettiä minusta on tullut" -ilme. Nick-isi ansaitsee kunnialla paikan vigilanttien hall of famessa Paul Kerseyn, John Eastlandin, Harry ja Foxy Brownin sekä tietysti kodittoman kulkurin joukossa.

Death Sentence rating 3,54

17

The Marker (2008)

Tässä todistetaan taas useimpien arvostelijoiden mätyys. Leffa, jossa on Seagal, on katsomatta kuraa. OIKEASTI, oikean action-katsojan silmin kyseessä on kuitenkin lähes järkyttävän hyvä, mukaansatempaava ja piinaavan jännittävä tekele. Juoni on hyvä ja mukana on myös onnistunutta draamaa.Lajissaan jopa lievän mestarillisuuden puolella käyvä huippuleffa tarjoaa parhautta Seagalin faneille, mutta tyhmän ja ultraviihdyttävän "action bullshitin" kaipaajat saattavat pettyä. Ei tämä mikään haastava leffa missään nimessä ole, mutta ei missään nimessä tyhmäkään.

The Marker rating 3,03

18

Flight of Fury (2007)

Tuttua 2000-luvun Steveniä, eli paljon räiskintää ja tappamista, ihan-ok-juoni (joka on kuitenkin tässä erään lähteen mukaan pöllitty vanhemmasta elokuvasta), sekä paljon dubbausta. Arkistomateriaalin käyttö aiheuttaa pientä huvitusta, mutta se ei myöskään häiritse paljoa. Lentämiskohtaukset ovat ihan viihdyttäviä, Top Gun niistä tulee mieleen.Ohjaaja Michael Keusch selvästi pitää paljaasta pinnasta, sillä tässäkin sitä nähdään yhden erittäin häpeilemättömän ja hassun kohtauksen ajan.Flight of Fury on elokuva, joka kannattaa katsoa suomenkielisellä tekstityksellä: Tässä on nimittäin harvinaisen viihdyttävä kääntäjä ollut hommissa. Erityisen hauska ilmaisu oli "paskalortti" (=motherf*cker).FoF (ei pidä sekoittaa paskaan suomalaiseen musiikkipeliin) tarjoaa hyvää väkivallantäyteistä viihdettä.

Flight of Fury rating 2,50

19

9 Lives (2004)

Waikka Wesley wiettääkin suurimman osan ajasta ihan pihalla todellisuudesta, ei se estä häntä snaippaamasta ilkeitä pahiksia viimeiseen hengenvetoon asti. Elokuvassa oikeastaan kaikki toimii ihan mallikkaasti ja juonikaan ei ole mikään pelkän kahvitauon aikana hutaistu pelleily.Toiminnasta ei ole puutetta ja Wesleyn lisäksi Jacqueline Obradors oli ihan uskomattoman loistava, suorastaan täydellinen poliisiroolissaan.Ehkä vähän vähemmän fläshbäkkiä ja hallusinaatiota olisi voinut käyttää.Aliarvostettu, oikein toimiva toiminta.

9 Lives rating 2,35

20

A Bittersweet Life (2005)

Jee jee, Jee-Woon Kim. Huomasin vain hetkeä ennen tämän katsomista, että sama tyyppihän se ohjasi myös The Last Standin. Pari tuntia myöhemmin huomasin, että tyyli todellakin voi muuttua, sillä kyseisen viihderainan hauskuuden sijaan Bittersweet Life on armottoman brutaali, synkän dramaattinen ja niin lähellä taidetta kuin rankka toimintakuva voi olla.Ohjaus on yhtä tyylitajun juhlaa olematta kuitenkaan efekteillä leikittelyä, juoni on suoraviivaisuudessaan juuri oikeanlainen ja päähenkilö ei todellakaan ole mikään yhdentekevä ammuskelija.Lohduton tarina kertoo mistäpä muustakaan kuin kostosta, mutta kuten pitääkin, on päähenkilöllä todellakin syy kostaa. Inhottavinta on se, miten pienestä asiasta kerrassaan loistavan roolisuorituksen tekevä Buyng-hun Lee joutuu maksamaan. Gangsterien moraalin mätyyttä ei voi mitata, joten luoti päähän lienee ainoa vaihtoehto. Myös palava puupölkky sopii hyvin. Väkivalta on veristä ja extremeä, joten perinteiseen hollywood-paukutteluun tottuneille tämä mestarillinen, viittä tähteä sormenpäillään hipova teos voi olla herätys tappamisen ainakin-melkein-todellisuuteen.

A Bittersweet Life rating 3,80

21

Tekken (2010)

Tekkeneitä paljon pelanneelle elokuva on pettymys, koska hahmoja on niin vähän ja tarinalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä pelien kanssa. Tappelukohtaukset ovat ihan hyviä, mutta peleistä tuttuja liikkeitä olisi pitänyt olla.Eniten harmitti Jinin ylityperät ja nolot flashbackit, jotka (tietenkin) antavat voimaa. VIELÄ pahempaa elokuvassa olivat kuitenkin umpiturhat ja Tekkeniin totaalisopimattomat sex-scenet, joita en olisi halunnut nähdä.SILTI: Koska Tekken on suosikkipelini tai ainakin yksi kovimmista, on tässä elokuvassa jotain pöhköä magiaa. On tietenkin hienoa nähdä Tekken -tappelijoita tappelemassa ihan elokuvan muodossa, vaikka hahmovalikoima onkin pettymys. Tietyllä tavalla pidän tästä elokuvasta paljon enemmän kuin pistemääräni mukaan pitäisi, mutta syynä on se, että suhtaudun tähän sopivalla huumorilla.Elokuva on viihdyttävä, mutta pistemäärä jää keskitasoon. Vakavasti tätä ei missään nimessä kannata ottaa.

Tekken rating 2,35

22

Punisher: War Zone (2008)

Tämähän toimii, enkä epäillyt yhtään. Punisher 2K4:n tylsä löysäily on jätetty taakse ja Tuomas Jaanan niin anteliaasti antama armo unohdettu: Ray Stevensonin haulikko-uhkailu ei jää pelkäksi uhkailuksi. Ensimmäisen osan lopussa Frankista vasta varsinaisesti tulee Rankaisija, ja tässä osassa siitä otetaan kaikki ilo irti.Sarjakuvista ammentava juoni oli itselleni ei yhtikäs mitään ja stereotyyppiset gangsterit ylinäyttelevine pomoineen olivat mukana ainoastaan Frank Kastlen maalitauluina - mikä ei sinänsä haitannut lainkaan runsaan toiminnan ollessa tyylikästä, viihdyttävää ja hämmästyttävän rajua. Kaikki kohtaukset, joissa keskityttiin rikollisten keskusteluihin olisi melkeinpä voinut vaikka kelata, mutta rooliinsa loistavasti sopivan Ray Stevensonin ollessa ruudulla nousee viihdyttävyys aivan eri tasolle, jättäen koko elokuvan selvästi plussan puolelle.

Punisher: War Zone rating 3,10

23

Control (2004)

Pirun hyvä, piinaavan jännittävä ja täysin toimivalla juonella varustettu elokuva. Tämä ilmeisesti julkaistiin suoraan videolevitykseen, mikä on hieman yllättävää ottaen huomioon pääosien esittäjät ja muutenkin teoksen laadun.Toki tuo seikka aiheuttaa myös ennakkoluuloja, mikä tietenkin johtaa aliarvostukseen. Control on kuitenkin helvetin hyvä leffa, jossa jokainen osa-alue toimii. Ray "mafiaveli" Liotta sopii lääke-huumerooliin erinomaisesti, ja Willem Dafoe tekee tuttuun tapaan vakuuttavaa työtä. Juoni on helposti seurattava mutta riittävän monipuolinen. Lisäksi elokuvan tunnelma ja päähenkilö ovat hermoja raastavaa seurattavaa. Kyseessä ei siis ole mikään miellyttävä elokuva.

Control rating 3,57

24

The Detonator (2006)

Snaips on aika hauskan näköinen noissa aurinkolaseissa. Detonator on oikein kelpo leffa täynnä räiskimistä, tappelua ja halpoja aksentteja. Taas..Juonikin siellä taisi olla, mutta toimintakohtaukset olivat sen verran tasokkaita, että napsahtaa kohtalaisen helposti. William Hope (Submerged, Marksman) häikäisee jälleen sivuosassa. William Hopen pitäisi esiintyä sivuosassa joka ikisessä 2000-luvun dtv-toimintakuvassa.

The Detonator rating 2,58

25

Direct Contact (2009)

Uskomattoman viihdyttävä, 2000-luvun videotoiminnan klassinen huippuyksilö. Tämä ei toki tarkoita, että tämä olisi hieno elokuva. Se on elokuva, jossa Dylppä hakkaa ja ampuu kymmenittäin ilkimyksiä ja jossa yksi heistä räjähtää veriseksi rähmäksi ilmassa. Siksi se on mahtava elokuva.Kammottavassa kansikuvassa on kaksi mokaa: Dylpällä on siinä haulikko kädessään, mutta elokuvassa ei hän haulikkoa käsittele kertaakaan. Myöskin lause "They thought he was dead.." ei liity tähän millään tavalla, ei mitenkään tai missään muodossa. Mutta kansikuvahan ei leffaa pilaa, ja jos väkivaltainen massatappaminen, takaa-ajot tai Lundgreeni miellyttävät, katsoppa Direct Contact.

Direct Contact rating 2,40

26

Today You Die (2005)

Odotin tältä hupaisaa gangstakeskustelua, tauotonta kiroilua, Mestarin dubbausta, pölvästiä juonta ja sitä tärkeintä, eli tolkutonta tappamista.Kaikkea tätä myös sain.Tämän teoksen huumoriarvo lähtee kovaan nousuun jo nimen ja kansikuvan myötä, mutta jos luulet, että ote helpottaa leffan edetessä, olet väärässä. Seagalin robin hoodia leikkivä päähenkilö on samanaikaisesti hyväsydäminen lahjoittaja sekä hurja tappaja, roistot eivät edelleenkään saa vahinkoa aikaan, pitkä nahkatakki pysyy tiukasti päällä, typeriä mokia ja arkistomateriaalia löytyy.. Tämähän toimii. Lähitaistelut ovat tietenkin pikaisia rusauttelusessioita ja ammuskelut ihanan verisiä väkivaltaralleja, vaikka ihan Urban Justicen yliampuvuuteen ei ylletä.Räppäri sivuosassa tuo aina hymyn naamalle, ja tällä kertaa ei kyseessä olekaan ihan mitätön räppäri vaan 90-luvun genren suurmies, Naughty by Naturen Treach. You down with OPP? Äijä pääsee loistamaan mielin määrin hulvattoman dialogin ja iskevien comebackien avulla. Seagal korottaa yhdessä kohtauksessa ääntäänkin oikein kunnolla ja lausuu itsekin paikoin melkoisia absurdiuksia.Alkupuolen vankilaosuus on yhtä idioottimainen kuin hauskakin ja lopun ammuskelu varaston näköisessä tilassa (joka arkistomateriaalissa paljastuukin korkeaksi lasitaloksi) ei takuulla jätä yhtäkään toimintahullua tyytymättömäksi.Tänään kuolet koneeseen ja hurjasta menosta nauttimaan. Et pety.

Today You Die rating 2,66

27

Ruslan (2009)

Venäläiset vladimirpahikset pistetään pinoon, kun Steven antaa armon sijaan nyrkkiä. Tyttären "vienti" on tuttu juttu kaikille, jotka ovat koskaan katsoneet actionia, ja actionia onkin sitten vähintäänkin tarpeeksi. Lopputaistelussa nähdään varsin ällöttävä tappokin, mikä on aina plussaa.Tämän leffan aikana ei oikein meinannut erottaa, kuka puhuu -Seagal vaiko dubbaaja. Kyllä, dubbausta oli tälläkin kerralla, mutta ei mitään Hyökkäysjoukon kaltaista lastenohjelmamurinaa. Venäläisaksentti taisi kyllä välillä päästä unohtumaan, kuten kävi myös Hopperille Tickerissä. Pikkuvika.Kovan kostamisen puutteessa Ruslan pelastaa päiväsi.

Ruslan rating 2,86

28

Gamer (2009)

Omaperäinen, viihdyttävä elokuva jossa on paljon rajua toimintaa.Michael C.Hall onnistui pahiksen roolissaan hienosti, ja Butler sopi päärooliin.Puolitoista tuntia menee oikein mukavasti, ja jos räiskintäpeleistä pidät, niin anna Gamerille mahdollisuus.Hyvä elokuva.

Gamer rating 2,79

29

Hard Luck - kovan onnen keikka (2006)

Äärimmäisen viihdyttävä, paikoin hyvinkin jännittävä, ääneen naurattava, yliampuva ja suorastaan törkeä pulpfiction -tyylinen rikosrellestys onnistuneella juonella ja tyylikkäällä ohjauksella. Hahmot ovat hulvattomia, roolisuoritukset vielä hulvattomampia, actionia ja pop-viittauksiakin löytyy mukavasti. Luis Guzman naurattaa kuoliaaksi ja olisi kiinnostava tietää, mitä Van Peebles juniorin mielessä oikeastaan liikkui hänen ohjatessaan elokuvan videomurhaaja-osioita.Aina loistavan Wesley Snipesin tähdittämä Hard Luck kuuluu ehdottomasti suoraan videolle -trillerien parhaimmistoon ja osoittaa, että edellytys teatteriin pääsylle ei todellakaan ole laatu.

Hard Luck - kovan onnen keikka rating 2,72

30

A Dangerous Man (2009)

Hulvaton määrä luoteja ja karmeita turpasaunoja lentelee onnistuneessa ja viihdyttävässä leffassa. Stevenin roolisuoritus on jopa totuttua parempi ja Keoni Waxman on tämän hetken kovimpia toimintaohjaajia. Veristä viihdettä!Juoni on toimiva ja näyttelijät viihdyttäviä. Kyseessä on kuitenkin puhdas väkivaltafilmi, ja sellaista sitten löytyykin oikein kunnolla. Toiminta ei ole mitään half past deadia, vaan raakaa tappamista, jossa armoa ei anneta ja inhimillisyyttä ei tunneta. Ehkä raakalaismaisin kaikista Seagalokuvista, mikäli vertailu on edes mahdollista!Vaarallinen mies loistaa!

A Dangerous Man rating 2,46

31

Predators (2010)

Kuten Adrien Brody nokkelasti elokuvan alussa sanoo: "Ei ole väliä mitä tapahtui ja miksi, pääasia on, että ihmisiä kuolee ja yleisöllä on hauskaa."Jos katsoja kykenee ajattelemaan tuolla tavoin, on Predators silkkaa laatuviihdettä. Meno on jännittävää, brutaalia ja paikoin hyvinkin machoa. Brodyn roolisuoritus on kaikin puolin hyvä, enkä voi ymmärtää, miksi häntä pitää jatkuvasti verrata Arnoldiin. Tämä ei ole Remake!Juonessa ei siis kuitenkaan paljon järkeä ole, eikä itselleni ainakaan selvinnyt, miksi ihmiset tuolle planeetalle olivat joutuneet.Pieninä miinuksina juonen lisäksi voisin pitää stereotyyppistä ryhmää (päähenkilö on kaikessa hyvä, yksi bad-ass mothafucka, yksi black guy, yksi "nössö", yksi nainen ja yksi japanilainen joka ei puhu kuin pari lausetta) sekä melkoisen ennalta-arvattavaa loppua.Ykkösen ja kakkosen ystävien ei kannata jättää tätä väliin. Yksi viime aikojen parhaista toimintapläjäyksistä.

Predators rating 3,10

32

Streets of Blood (2009)

Halvan näköinen elokuva. Heiluvan kameratyöskentelyn vuoksi joissakin kohdissa voisi luulla katsovansa kyttä-realityä, ja nämä eivät ole huonoja puolia. Niillä saadaan varsin mielenkiintoinen tyyli muuten varsin perinteiseen rikostarinaan.Niin.. Tarinaan. Puheesta ei aina oikein saanut selvää eikä se aina kuulunutkaan taustamelun alta, joten varsinainen juoni jäi itselleni mysteeriksi. Onneksi se ei haitannut, sillä leffa on täynnä kunnon väkivaltakohtauksia ja tuttuja kasvoja. Kilmer on miltei parhaimmillaan, Jose Pablo Cantillo on jälleen hulvaton ja Michael Biehnillä ja Sharonilla on kunnon roolit. Fifty Centin puheesta ei VIELÄKÄÄN saa kunnolla selvää, mutta äijän leffoista kyllä pidän.

Streets of Blood rating 2,73

33

22 Bullets (2010)

Todella laadukasta ranskalaista rikostarinaa tarjoilee 22 Bullets, joka ampuu säälimättä 22 luotia Takenin persiille. Epämiellyttävän armotonta menoa alusta loppuun -tai ei ihan alusta, sillä alku vaikuttaisi kauniilta perhedraamalta, mikäli leffasta ei tietäisi mitään etukäteen.Jean Reno ase kädessä säteilee uhkaa kuin Bronssoni aikoinaan, ja on ilmiselvää, että roistot eivät tule nauttimaan käsittelystä. Kostotarina olisi toki pärjännyt vähäisemmälläkin juonella, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, sillä uusintakatseluarvoahan siitä seuraa.Missään vaiheessa ei tullut tylsää ja rankkaotteiset veriteot tehdään mitään ja ketään säästelemättä.Piinaavien rikoselokuvien ystävien tulisi hankkia tämä erittäin onnistunut elokuva mahdollisimman pian.

22 Bullets rating 3,35

34

Hero Wanted (2008)

Kyllä, se on mahdollista: Kuuba Guuding ja Ray Liotta todellakin esiintyvät samoissa kohtauksissa. Kun tuosta positiivisesta järkytyksestä toipuu, huomaa myös itse sisällön olevan erinomaisessa kunnossa.Epäkronologisesti kerrottu juoni jaksaa kiinnostaa hyvin, toimintakohtausten laatu korvaa määrän ja draamaosasto on varsin erinomaista. Guuding esittää uransa ehkä rankinta hahmoa totutun hienosti ja Liotta vaan on täysin ylittämätön kyttänäyttelijä. Roistojoukosta mieleen jää hieman OTT, mutta viihdyttävä Tommy Flanegan ja tietenkin Kim fucking Coates, joka on aiheuttanut Kuuballe päänvaivaa eräässä toisessakin yhtä hyvässä videotoiminnassa, jossa oli Liottan tilalla eräs toinen yhtä hyvä näyttelijä. Tämä kaikki kertoo siitä, että nämä tällaiset elokuvat ovat vaan niin perkeleen loistavia. Ei voi Hero Wantediakaan oikein muuta kuin kehua. Ei vaan voi. En yritäkään, koska siihen ei ole mitään syytä.

Hero Wanted rating 3,21

35

Hunt to Kill (2010)

Säälimättömän brutaali, yksinkertaisella juonella varustettu aito toimintatrilleri, joka ei yritäkään mullistaa koko genreä. Hunt to Kill yrittää olla viihdyttävä, ja sitä se onkin.Itse olen sitä mieltä, että tämä elokuva on aivan selvä kunnianosoitus vanhan ajan rajuille toimintaleffoille, joissa toiminta on pääasia, kuten Schwarzenegger-klassikko Commandolle. Vai mitä sanotte tästä: Jim laittaa naamalleen "taisteluraidat" ja seisoo aivan samassa asennossa kuin Arnold vuonna 85.Kaikkein paras on kuitenkin tämä kohtaus: "I'm not gonna kill you. Jensen, shoot this piece of shit." 1983-Scarfacen ystävät huomaavat heti mistä on kyse.Gil Bellows suorittaa huippuviihdyttävän ja äärimmäisen häijyn ilkimysroolin, ollen yksi onnistuneimmista kusipäistä pitkään aikaan. Kovaakin kovempi kickboxaaja Gary Daniels tappelee Austinia vastaan todella rankassa turpakohtauksessa ja on erittäin hyvä muutenkin. Steve Austin on ehdottomasti parhaita toiminnan miehiä tällä hetkellä.Ruumiita tulee ja verta lentää, ja Hunt to Kill on viihdyttävä teos, jos siihen osaa suhtautua oikein. Älä odota tajunnanräjäyttävää juonta.

Hunt to Kill rating 2,65

36

Gun (2010)

"Less bullshit more action"Toisen katselukerran myötä en voinut olla nostamatta tähtimäärää neljään. Leffaa on tietenkin haukuttu turhaan, koska se on DTV, mutta OIKEASTI kyseessä on todella hyvin tehty draamallinen toimintakuva.Fifty Centin käsikirjoitus toimii hyvin ja mukana on helvetin kovat näyttelijät Kilmer ja James Remar (!). Curtisin näyttelystäkään en menisi varsinaisesti pahaa sanomaan. Jacksonin räppiä kuullaan paljon, kiroilua enemmän ja muutenkin tunnelma on ihan fakin gangstabaunssia. Trejokin käy kuolemassa.Varsin onnistunutta draamaa on mukana kautta linjan ja lopun suuren ammuskelun aikana siinä sivussa kahden antisankarin kohtaamisessa pukkaa jo itkua silmään.Osta Gun, katso se avoimin mielin ja huomaa, että se on todella hyvä elokuva."One gun. Many lives lost."

Gun rating 2,38

37

Game of Death (2010)

Loistava Wesley Snipes ei ole tämän elokuvan ainoa hyvä puoli, sillä jännitys, toiminta, yksinkertainen mutta toimiva juoni sekä pahikset olivat kohdillaan. Lopussa nähtävä lähitaistelu Snipesin ja kickboksaaja Gary Danielsin välillä on hyvää tavaraa.Ainoa huono puoli oli se, että pistooleissa oli uskomaton määrä luoteja lippaassa. No, pikkumoka. Myös viattomien ihmisten massamurhaaminen Garyn toimesta oli ikävää katseltavaa. Hieman vähemmän fläshbäkkiä ja mustavalkoisuutta, niin Game of Death olisi ollut vielä parempi kuin mitä se on nyt.

Game of Death rating 2,47

38

Death Race 2 (2010)

Huikealla näyttelijäjoukolla varustettu, hävyttömän viihdyttävä elokuva on silkkaa hupia eikä yritäkään olla mitään muuta. Ja siksi se toimii.Vaikka leffa onkin oikeastaan hyvinkin samanlainen kuin muutaman vuoden takainen Anderssonin tekele, ei se lakkaa viihdyttämästä hetkeksikään. Meno on röyhkeää, sadistista ja mielenvikaista ja törkeitä kirosanoja viljellään huimaan tahtiin. Luke Goss on jälleen erinomainen, toimintaleffojen vähemmän tunnettu hullu Deobia Oparei esittää sadistikusipäätä ja legendaarinen Robin Shou ei liikoja puhu. Parhaista suorituksista vastasivat ilkeä Sean Bean ja tietenkin häijy Ving Rhames. Vaikka turpasaunaverestystä olisi toki saanut näyttää enemmänkin, ovat kaahailukohtaukset hauskoja tälläkin kertaa.Kuoleman Kisa Kaksi tarjoaa runsaat naurut, todella paljon tappamista ja terveellisen annoksen Danny Trejoa, joten kenelläkään ei tule olemaan paha mieli. Mestariteos? Ei nyt sentään.

Death Race 2 rating 2,77

39

The Hit List (2011)

Cuba Gooding onkin tällä kertaa Cuba Badding yhtenä kylmimmistä ja uhkaavimmista päähenkilöistä mitä on vähään aikaan nähty. Cole Hauserin john smithmäinen jokamies-olemus sopii mitä täydellisimmin osaksi veristä soppaa, jossa kymmenien ihmisten kuolemat lähtivät alun perin pelkästä harmittomasta vitsistä..Alkutekstiosio on lajityypissään harvinainen ja potkaisee mahtavan elokuvan käyntiin. Juoni ei todellakaan sisällä mitään turhaa, jännitys on piinaavaa, käsikirjoitusta ei voi kuin kehua ja suoranaista toimintaakin on varsin paljon. Alussa seurataan kiinnostavinta kuppilakeskustelua sitten Pulpfictionin ja lopun amoklauffissa Cuba Badding jr. on postaalimpi kuin itse Postal Dude. Lopputekstejäkään ei viitsi kelata loistavien biisien takia.Rankka ja mahtava rilleri, jonka parissa puolitoista tuntia tuntuu hädin tuskin yhdeltä kokonaiselta.

The Hit List rating 2,75

40

The Expendables 2 (2012)

Elokuvan jokaisesta kohtauksesta huomaa, että tämän olemassaolon tarkoitus on miellyttää niitä, joille toimintaelokuvat ja -sankarit ovat lähellä sydäntä. Siinä onnistutaankin uskomattoman hyvin, sillä hengästyttävässä tahdissa tulevia viittauksia ja vitsejä ei kukaan toiminnasta jotain tietävä voi olla rakastamatta. Toki räiskintä- ja turpiinvetokohtaukset olivat mahtavia, mutta sankareiden huulenheittoa olisin mielelläni kuunnellut vaikka koko päivän.Harva elokuva saa nauramaan yhtä paljon kuin tämä. Varsinkin se Chuck-vitsi.Expendables 2 on lähes sanoinkuvaamattoman viihdyttävä elokuva. Sankarikaarti on henkeäsalpaava, sillä ykkösen veteraanien lisäksi myös Norris ja Van Damme ovat upeita. Mukana oli myös Liam naiskatsojien mieliksi, ja sattuneesta syystä hän olikin porukan ainoa vakava henkilö. Itseäni huolestutti ohjaajan vaihdos, mutta Simon West osoitti kaikki huolet turhiksi.Jos toimintaelokuvat eivät ole suuri osa elämääsi, mene katsomaan jotain muuta.Jokaisen aidon toiminnan ystävän on pakko nähdä tämä. Se ei ole suositus, vaan totuus.

The Expendables 2 rating 3,58

41

Bullet to the Head (2012)

Nykyään tehdään niin paljon kammottavaa saastaa, että tällaisia rehellisen väkivaltaisia aitoja action-elokuvia arvostaa enemmän ja enemmän. Walter Hill ja Joel Silver, äijäelokuvien kaksi luotettavaa nimeä, tarjoavat helpotusta ongelmaan. Luoti päähän pysäyttää pahimmankin teinivampyyrin ja rebootatun supersankarin. Luoti päähän on elokuva, jonka tarkoituksena on viihdyttää.Tässä tekeleessä toimii lähestulkoon kaikki, millä on mitään merkitystä. Osa-alueiden erottelu on turhaa. Luoti päähän on toimintaelokuva, jonka hyvät ja huonot puolet ovat tismalleen samat kuin hyvin monessa lajitoverissaan, mutta sen tylyys, hillityt kliseet ja yleinen nautittavuus jättävät hyvin vähän syytä antaa alle neljää tähteä.Ja onhan Christian Slater vaan niin hemmetin loistava näyttelijä, että pienelläkin roolilla on elämää suurempi merkitys. Luoti päähän on viihdettä.

Bullet to the Head rating 2,84

42

The Raid: Redemption (2011)

Tässä on aito toimintaelokuva. Tämä sisältää noin kolmen minuutin verran koskettavaa perhedraamaa, mutta muut minuutit ovatkin sitten suurimmaksi osaksi todella tiukkaa tappamista. Juoni selvitetään ihan alussa, jonka jälkeen alkaa hurjuus, mille harva elokuva tänä päivänä vetää vertoja. Mitään ei ole uhrattu alhaisten ikärajojen ja maksimaalisen massakassatulojen vuoksi.Raakalaismaista ja sadistista menoa riittää, ja elokuva ansaitsee kiitosta siitä, että se uskaltaa olla juuri sellaista.Pitkät ja äärimmäisen kovaotteiset lähitaistelut ovat parasta antia, ja kerrostalon saastaiset käytävät ja likaiset parketit sopivat karuun tunnelmaan täydellisesti.Turhaan ei tätä teosta ole kehuttu.Ja mainittakoon vielä, jälleen kerran, että Taken on edelleen todella syvältä.

The Raid: Redemption rating 3,70

43

Sacrifice (2011)

Hetken ajan Sacrifice vaikuttaa poikkeuksellisen halvan oloiselta ja sekavalta sopalta, mutta kovin kauaa ei tarvitse seurata mukaansatempaavaa juonta ja kahden huikean tähden näyttelyä todetakseen kyseessä olevan sittenkin todella hyvä rilleri.Vaikka viikon suositeltu Slater -annos ei ehkä ihan täytykään, on hän aina näkyessään parhaimmillaan sympaattisena pappina, joka ei esiinny kertaakaan kirkon komeiden tilojen ulkopuolella. Kuuba Guuding junioria olen kehunut paljon, ja taas nähdään hyvin miksi. Tässä lienee paras tähän asti näkemäni Guuding -roolisuoritus! Kovan kaksikon ohella muutkin näyttelijät ovat oikein hyviä, varsinkin dtv action -asteikolla.Yksikään roisto ei puhu euroaksentilla, luojan kiitos, tämäntyyppiselle elokuvalle lakisääteinen ja turha klubivierailu nähdään, tietenkin, kiroilu kukoistaa niin hitosti ja lopun "kirjaimellisesti jumalainen" ammuskelu on niin John Woota, toki pienemmällä ruumisluvulla.Katso!

Sacrifice rating 2,29

44

Kaupungin pimeä puoli (2010)

Läpimätä, umpipaska wrestpoiltaatiotoiminta jonka olemassaolon ainoa tarkoitus on tehdä painijoista toimintatähtiä."What happened to no man left behind?"Aloitetaan vaikkapa introsta. James Bond-tyylinen alkutekstiosio on ihan tyylikäs, mutta ei sovi tämänkaltaiseen elokuvaan lainkaan. Alkukohtaus on säälittävä."Why don't we just fuck ya ass up?"Juoneen on onneksi saatu muutakin kuin se perinteinen tyttären kidnappaus ja kosto, mutta siihen se loppujen lopuksi päätyy."I took a bullet for you!"Toiminta on paikoin ihan kelvollista. Tappelukohtaukset onnistuvat jopa viihdyttämään, mutta niissäkin soi paskaa musiikkia. Huh."Bobby-fuckin'-K. In my place."Ja sitten näyttelyyn. Olen varmaan ainoa, mutta mielestäni Batista oli aika hyvä. Rob Van Dam sen sijaan näyttelee päin perkelettä, mutta hyvä puoli on siinä, että hänelle saa nauraa. Pääpahis, hänen kätyrinsä ja Bobbyn kaveri eivät onnistu vakuuttamaan kuten ei myöskään tyypillinen kindapattu tytär."My dad's gonna kick your ass."Wrong side of town on täynnä hassuja mokia, joita on mielenkiintoista spottailla läpi leffan. Tekijät unohtivat, mitä edellisessä kohtauksessa tapahtui. Toteutus on surkeaa."Go fuck yourself, I'm taking the man."Tätä kurakasaa kuvaa parhaiten kaksi sanaa: "viihdyttävää paskaa". Elokuvallisesta hyvyydestä ei ole tietoakaan, mutta sen sijaan mukana on yliannostus tahattoman huumorin, höpsön käsikirjoituksen, typerien hetkien, kauniiden naisten ja nolon räp-musiikin sekoitusta, joka tuskin jättää ketään kylmäksi.

Kaupungin pimeä puoli rating 1,64

45

Universal Soldier: Day of Reckoning (2012)

John Hyams osoitti osaavansa homman jo edellisillä Damme -leffoillaan, mutta toisessa Universalsoldierissaan hän osoittaa jo mestarillisuuden merkkejä. Uusin Universaali ei todellakaan noudata suoraviivaisten kostoelokuvien kaavaa, vaan pistää homma suorastaan surrealistiseksi ja mystiseksi. Tunnelma on ihan alusta viimeisille sekunneille piinaava, ja yhdessäkään kohdassa ei naurata. Paitsi ehkä Dolphin lausuessa ensimmäisestä osasta tutun onelinerinsa.Juonipuolella mennään lähestulkoon psykologisen trillerin puolelle ja tarkkojen analyysien kirjoittamisen jätän muiden hommaksi. En menisi haukkumaan tätä sekavaksikaan, sillä lopussa palaset yhdistyvät enemmän tai vähemmän -tai sitten eivät.Jälleen kerran, juoni ei kuitenkaan ole suurin syy tämän katsomiseen. Raakalaismaiset ja ultrabrutaalit action-kohtaukset nostattavat pulssia paitsi häijyydellään, myös huikealla tyylikkyydellään. Lopun järjetön tappaminen sekä Dylpän ja Dammen kanssa käydyt kaksintaistelut ovat parasta, mitä kukaan on missään elokuvassa koskaan tehnyt. No ei ihan, mutta..Dammen Deverauxin muuttaminen pahaksi Brandoksi oli viisas veto, ja Dolphin hahmon hulluus on vain lisääntynyt. Kyseessä on ensimmäinen katsomani Adkinsin leffa, ja pirun hyvinhän mies pääroolin suorittaa. Arlovski ei sano yhtäkään oikeaa sanaa ja pystyy tappamaan pelkällä katseellaan.Näkemästäni kolmesta Universal Soldierista tämä on yksinkertaisesti paras. En vastustaisi yhtään, vaikka Hyams jatkaisi sarjaa edelleen. Katson aivan varmasti jokaisen Johnin ohjaaman elokuvan, oli se sitten Dammea tai Disneytä.

Universal Soldier: Day of Reckoning rating 2,62

46

Dredd 3D (2012)

Synkkää sarjakuva-actionia ja söpöä ultraväkivaltaa tarjoilee DREDD ja näyttää lähivuosien supersankarisaastalle pitkää keskisormea. The Raid -tyyppisesti etenevä leffa viihdyttää hyvin kestonsa ajan, tylsiä hetkiä ei ole laisinkaan. Suurin syy on tietysti se, että melkein koko ajan tapetaan, tapetaan, ja tapetaan, ja silloin kun tapetaan, ei touhu ole mitään kivan näköistä. Urbaani tekee varsin hyvän pääroolisuorituksen ja pitää onneksi murinankin kurissa eikä sorru esimerkiksi Bätti-beilin kaltaiseen äärimmäiseen nolouteen. Roistot EIVÄT ole venäläisiä eikä pendejo -sanaa kuultu kertaakaan, mikä on ehdottomasti plussaa.Juoni ei sisällä likaisten senaattorien, russian mobien tai romantiikan kaltaisia turhuuksia vaan keskittyy olennaiseen. Huumoria ei juuri ole, ja jos on, se on hyvin mustaa. Olisihan leffa ehkä ollut ihan kiva kolmedeenä, mutta liiallisen tehostepelleilyn puolelle mentiin vain muutamassa kohdassa. Mikä parasta, mukana on myös kaikkien aikojen kovin kaljupää Deobia Oparei. Ai kuka?Raidin ja Universal Soldierin ohella vuoden 2012 rajuinta action-antia. Ei lapsille eikä kulttuuritosikoille.

Dredd 3D rating 3,47

47

Maximum Conviction (2012)

Järkyttävän kauan odotettu leffa on vihdoin täällä. Kaksi Steveä ja Waxman yhdessä paketissa oli kuitenkin odottamisen arvoinen spektaakkeli. Perusasiat ovat kunnossa, sillä juoni toimii, venäläisiä pahiksia ei ole yhtäkään, ja mikä tärkeintä, viimeinen roisto tapetaan tyydyttävällä tavalla. Mikä voisi mennä vikaan?Hieman humoristisen näköisellä lippiksellä varustettu Seagal pääsee tekemään klassisia luiden rusautteluja, ja ne ovatkin tällä kertaa jopa poikkeuksellisen kivuliaita. Austinkin tappelee, ja taidetaanpa siellä yksi wrestling-liikekin nähdä. Sekä legendaarinen putki äijän läpi -kuolema. Leikkaus ei ole liian sekavaa, joten kipu näkyy kunnolla!Raskaasti aseistettu räiskintä on viihdyttävää katseltavaa, vaikka näyttäviä killejä onkin harmittavan vähän. Mitään ylinykyaikaista räjähtelyroskaa ei todellakaan ole, vaan taattua suoraan-videolle-tyylistä toimintaa, joka ei yritä miellyttää massoja. Max Con on nimenomaan päätähtien elokuvien ystäville tarkoitettu eikä muiden tarvikaan siitä nauttia. Toivottavasti tämän hetken kovimmat Stevet palaavat vielä samalle ruudulle. Joskus.

Maximum Conviction rating 2,68

48

One in the Chamber (2012)

Ensimmäisen aksenttitaudista kärsivän vladimir-pahiksen avatessa turpansa ajattelin, että vituiksi meni. Niinhän se on, että alkupuolella seurataan ihan liikaa oksettavien mikhail vladivostokkien päänaukomista, eikä se kiinnosta ketään. Aksentit aiheuttavat aivokuolemaa, mutta aina pääkaksikon ilmestyttyä ruutuun lievenee kipu. Juoni on edellä mainitun seikan vuoksi aika heikko.Lopummassa meno paranee sitten todella huomattavasti. Kuuban ja Dylpän ilmestyessä ruutuun useammin, varsinkin kovien toimintakohtausten myötä, viihdearvo on huipussaan ja boris ivanovitsit (melkein) unohtuvat. Guuding jr. tekee todella hyvän suorituksen (mitäs muutakaan?) ja Lundgren tekee vaimennetuista pistooleista taidetta. Lopussa räiskitään todella paljon, kaadetaan monta miestä ja lopetetaan hyvä leffa arvokkaasti.Dylpän koirasta ei voi olla antamatta pientä plussaa, ja onhan tämä jo toinen näkemäni leffa, jossa Guuding jr. puhuu voice-overina jotain filosofiaa. Kuuba on paras!

One in the Chamber rating 3,00

49

Tarkka-ampuja (2007)

James Remar on taitava tappaja pienimuotoisessa toimintakuvassa, joka noudattaa tuttua "tämä on ehdottomasti viimeinen keikkani ja vanha ystäväkään ei enää ole puolellani" -kuviota sisältäen viihdyttävää toimintaa, kelpo juonen sekä komeita tapahtumapaikkoja. Kertojaääntä pitäisi olla useammassakin genren edustajassa, sillä hyvinhän tuo toimii. Ainakin Remarin ollessa asialla. James Remar loistaa läpi koko lyhyen keston, mutta myös muut näyttelijät Van Peeblesin johdolla onnistuvat varsin hyvin.Tarkka-ammuskelua ja muuta väkivaltaa on tarjolla hyvä annos kestoon nähden, sillä n. 80 minuuttia menee näin viihdyttävää materiaalia tuijottaessa hyvin nopeasti. Kyseessä on televisiota varten tehty sympaattinen ja hyvä pikkutoiminta, jossa ei ole varsinaisia huonoja puolia, ja koska minä nyt vain pidän tällaisista ja kannatan niiden olemassaoloa, on kolme ja puoli tähteä ainakin melkein riittävä pisteytys.

Tarkka-ampuja rating 2,30

50

Soldiers of Fortune (2012)

Mikäli laatu on sinulle tärkeää nauttimisen kannalta, kierräppä tämä läjä kaukaa. Laatua ei nimittäin tällä leffalla ole paljoa tarjottavana. Kyseessä ei ole mitään muuta kuin itsetietoisen hupsua dtv-action bullshittiä. Sympaattinen pieni toiminta, johon itse en pysty suhtautumaan negatiivisesti.Leffaa, jonka kannessa on Slater, Rhames ja Bean, ei voi jättää hyllylle. Äijät tekevät hyvää työtä, ja afrikkalaista esittävää Vingiä ei voi eikä tarvitse ottaa vakavasti. Oikeastaan mitään tässä leffassa ei voi ottaa vakavasti. Idioottimainen juoni, rento meininki, over-the-topit henkilöiden esittelyt.. Koitappa katsoa tämä nauramatta ääneen. Et pysty.Viihdyttävää ja hykerryttävän hilpeää tavaraa luvassa paskojen vanhan ajan "klassikoiden" sijaan. Bondit teloitukseen, palkkasoturit hommiin! Kaksi ja puoli!

Soldiers of Fortune rating 2,27

51

The Package (2013)

Kokonaisuutena entistäkin parempaa Austinia. Äijä on todella osoittanut olevansa yksi videotoiminnan suurimmista sankareista. Dylpän rooli jää pitkälti tyypilliseksi filosofialla höystetyksi uhkailuksi (tällä kertaa erikoisena tapana on jatkuva hedelmien popsiminen), mutta potkukone Darren Shahlavi on kovempi kuin koskaan, vieläpä yhdessä elokuvan näkyvimmistä rooleista. Kaksintaistelu Stone Coldin kanssa on hyvää viihdettä, kuten voi olettaa.Juonesta, joka ei kuitenkaan ole sinänsä huono, ei juurikaan lapsenlapsille kerrottavaa jää, eikä sen herättämä mielenkiinto päätä täytä. Toiminta sen sijaan on pelkkää loistoa -ja sitä on paljon. Otteet ovat alusta loppuun kovat, armoa annetaan vain erityistapauksissa ja Bald Bad Black Man ammuskelee konekiväärillä massivisen jatkuvuusvirheen voimin. Ei tästä vaan voi olla pitämättä.

The Package rating 2,68

52

Death Race 3: Inferno (2013)

Kuolonkisat jatkuvat entistä rajumpina. Hauskasta kakkososasta tuttu rähjäinen hävyttömyys ja kunnon väkivalta ovat täällä taas, ja missään ei edelleenkään -onneksi- ole järjen perkelettäkään. Yrittää olla, mutta sopii yrittää.Lopun mitä-todella-tapahtui -montaasi on kuitenkin yllättävän onnistunut ratkaisu, eikä edes vaikuta miltään nololta yliselittelyltä, mihin esimerkiksi jotkut sekavat mindfuck-trillerit syyllistyvät.Afrikkaiset maisemat ovat komeaa katseltavaa ja visuaalisesti hieno meno pääsee todella oikeuksiinsa bluureillä.Kovan luokan kaahailua on kolmannessa osassa entistä enemmän. Thrillejä ja killejä on paljon, edellä mainittuja kuitenkin enemmän. Tappelukohtaukset ovat toimivia ja Reine osoittaa kautta linjan hallitsevansa actionin ohjaamisen, kuten on huomattu aiemminkin. Vähemmillä räjähdyksillä olisi toki pärjätty, mutta hyväksytään sekin aihepiiriin sopivana ryminänä ja räiskeenä. Hulvattomia veripurskahduksia aiheuttaa tällä kertaa sekä raketit että autot!Luke Goss jatkaa hommiaan asiallisen vakavaan tapaan, kun taas Trejo tarjoaa parit hyvät huvitukset. Edellisestä osasta tutut kasvot tekevät hienot paluut, mutta yksi asia harmitti: legendaarinen Robin Shou ei päässyt potkimaan ja hakkaamaan yhtikäs ketään. Kaljun pään vielä ymmärtää, mutta kyllähän hitto sentään Robin Shoulla pitäisi olla enemmän tekemistä kuin auton ratin räpelöiminen.. Esimerkiksi tulipallojen heittely, saksipotkut ja bruce leemäinen ulvominen..

Death Race 3: Inferno rating 2,98

53

The Devil's Tomb (2009)

Kuuba Guuding kaikki pakolliset taistelijatyypit (rillipää, kusipää, pendejo..) sisältävän joukkonsa kanssa lähtee etsimään Ron Perlmania jostain likaisesta kolosta ja jotain hiton uskontokiihkoilijatsombeja tulee vastaan. Sitten ammutaan muutaman tartunnan saaneen aivot ulos ja tallotaan päälle. What the shit?Järkeä leffasta ei löydy kiikareillakaan, joten käsikirjoittajan todelliset aikeet jäävät täysin hämäriksi. Mikään muukaan laadullinen seikka ei tajuntaa räjäytä, mutta hirvittävät örkkitehosteet ovat onnistuneita.Viihdearvoa on. Paikoin jopa tahattoman komiikan puolelle menevä örmyily pitää motivaation yllä, verta ja mansikkakiisseliä on niin paljon että lapsia hirvittää ja Kuuba Guuding sekä Ron Perlman tarjoavat elämiensä roolit. Ihan kivaa väkivaltaviihdettä niille, keille kelpaavat muutkin kuin viime vuoden oscar-voittajat. Hyi! Roskaa! Ei tämä, vaan ne. Ihan totta.

The Devil's Tomb rating 1,50

54

Force of Execution (2013)

Uuden Seagaleffan ensikatselu on aina iso juttu, ja Force of Execution (Teloituksen voima vai Toteutuksen voima?) pitää minkä lupaa ja tuo ruudulle myös Vingiä ja Trejoa, ukkoja joista allekirjoittanut videotoiminnan ystävä ei meinaa saada tarpeekseen. Kuitenkin teos on "vain" kelpoa mättöä eikä yllä hienon Max-Conin tasolle. Kauaskaan ei kuiteskaan jäädä.Seagal on mukava nähdä vaihteeksi rikollisena, ja suorittaakin sen roolin mukaisesti: uhkaavasti, vakavasti ja rajuin ottein. Kuten aina, mutta kuitenkin. Kauan odotetun leffadebyyttinsä tekee tällä kertaa Stevenin parta, josta sai teaseria jo haastatteluissa aikoja sitten.Missään nimessä tämä ei ole pelkkää lokkishow'ta, sillä kingpin-Ving ja Trejo saavat ruutuaikaa mielin määrin. Rhames nähdään TAAS vankilassa ja tottahan toki usein niissä ainaisissa saatanan klubiluolissa. Trejo on sama Trejo kuin aina - muuta ei tarvitsekaan. Ehkä Steveniäkin enemmän ruudulla viihtyy semmoinen tyyppi kuin Bren Foster. Kelpo äijä, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa aika ilmeetön ja tylsä. Action sujuu kuitenkin, turha valittaa.(Tässä kohdassa puhutaan juonesta.)Force of Execution on ehdottomasti menevä actionläjä, mutta nimilistaa lukiessa olisi voinut odottaa ehkä hieman enemmän. Ainakin väkivallan kanssa Waxman olisi voinut mennä huomattavasti pidemmällekin. Varsinkin Dangerous Manin ja Hunt to Killin brutaaliuteen verrattuna tämän tekeleen surmaukset näyttivät usein jopa hieman kesyiltä. Turha kuitenkin luulla, etteikö kipu olisi kovaa ja turpaan tulisi tälläkin kerralla kunnolla! Kiroilua puolestaan on hitosti, joten kyllä tämä on paikkansa toimintamaailmassa kunnialla ansainnut.

Force of Execution rating 2,50

55

Tuntematon vihollinen III: Kosto (2009)

Elokuva, jossa miltei jokainen osa-alue on oikein kunnolla päin perkelettä. Naurua on lähes koko lyhyen keston ajan oikeasti mahdoton pidätellä. Toisin sanoen kyseessä on D-luokan actionoksennus parhaasta päästä!Juoni on päätähuimaavaa roskaa ja jo kansikuva paljastaa lopputwistin. Joe Halpinin (!!) käsikirjoitus sisältää idioottimaista Art of Warin lainailua ilman minkäänlaista syyn kaltaista täysin satunnaisissa kohdissa.. Ja mitä on tuo punainen valo, mikä lelupyssyjen piipuista välähtelee? Pyssyjen rätinä on muutenkin.. no, RÄTINÄÄ. Pääosuman sattuessa veri suihkuaakin puolen metrin päästä auton tuulilasiin ja onnistuu samalla raapaisemaan toisen henkilön kättäkin. Mitä hittoa juuri katsoin?Niin.. Näyttely. Räppisankari "Treachin" (joka on oikeasti loistava räppäri) eboniikeilla täytetty "näyttely" on komediaa parhaimmillaan, ja siitä on kuulkaa agenttimainen olemus kaukana. Äijä on kuin tavallinen kaduntallaaja, John Smith, jonka "UN" on ottanut hommiin. Niin.. "UN". Jaa. Täysin toivoton tapaus ei Treach ole, sillä hänen kahden lelupistoolin tuplaräiskinnästä olisivat Woo ja Chowkin kateellisia, niin tyylikkäällä ilmeellä hän sen hoitaa.Aasialainen pleipoimallikaan ei tainnut montaa palkintoa roolistaan kahmia.Räiskintäkohtausten haukkuminen on minulle todella harvinaista, mutta herranjumalauta miten surkeita ne tässä olivatkaan. Pojat hyppivät suojasta suojaan ja ampuivat AINA silloin, kun vihollinen oli suojan TAKANA. He eivät yrittäneet ampua suojan (=sohvan) lävitse, vaan SEINÄÄ. Lähitaistelu oli sentään vähän parempaa, ja onneksi sentään veristä väkivaltaa oli lieventämässä tätä humoristista tuskaa..Ja mikä parasta, elokuvan nimestä huolimatta kukaan ei kostanut yhtikäs mitään!Kokonaisuus? Huikeaa roskaa, mutta aivan järkyttävän viihdyttävää sellaista.Blackman and Robin at it again!-Treach

Tuntematon vihollinen III: Kosto rating 1,50