Nosfecoff

Nosfecoff

Käyttäjä, 47 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (1409)

26.04.2022 klo 20:44

Skandaali tyttökoulussa

Vaikka tämän Edvin-laineilun "skandaalit" ovat nykynäkökulmasta katsottuna kovin pieniä ja kuvaukset oppilaitosten toimintatavoista historiallisia, ei sen tarina ja erinomaiset hahmot ole ajan hampaasta kärsineet. Koulun diktaattorijohtajan ja nuorten kapinallisten yhteenottoja on erityisen hauska seurata, ja lisämausteena tarjoillaan ihan kelpoja suhdedraamakuvioita. Liisa Roine on loistava juonittelevana, johtajan kusipäisyyteen kyllästyneenä silmätikkuoppilaana, ja kärttyisen professoripapparaisen suorasukasista kommenteista saattaisi loukkaantua vielä tänäkin päivänä.

rating 60,000

26.04.2022 klo 20:23

Palava enkeli

Mielisairaala tapahtumapaikkana antaa hyvät puitteet mitä dramaattisimmalla draamalle ja paikoin jopa kauhuelokuvamaiseksi yltyvälle synkkyydelle, ja Vares-direktööri Lauri Lörhelö ottaa aiheesta ilon irti. Henkilökohtaisen kokemuksen puutteesta johtuen en tiedä elokuvan hoitolakuvauksen autenttisuudesta, mutta sen uskottavat henkilöt luonnevikoineen sekä rajut tapahtumat tekevät meiningin seuraamisesta pirun mielenkiintoista. Musiikin mestari Hector loi kaiken tämän päälle vielä tunnelmaan äärimmäisen hyvin soveltuvaa, tunnelmallista ääniraitaa.

rating 70,000

26.04.2022 klo 20:06

Lumikuningatar

Ozin synkän jatko-osan, neverending stooryn ja muiden kasarin fantasiaseikkalujen suurena fanina olin lievästi hämmästynyt huomatessani, että meilläkin on sellaista yritetty. Sen kummempia taustatutkimuksia tekemättä en tiedä, oliko leffa erityisen onnistunut kaupallisesti, mutta ainakin taiteellisesti se ehdottomasti on. Lumikuningatar laittaa merkinnän miltei jokaiseen kohtaan hyvän kasarifantasian vaatimuslistalla sekä näyttää alusta loppuun korkeatasoiselta elokuvalta, jonka valmistuksessa kaikkeen on panostettu. Arvonsanaan voi vielä lisätä parikymmentä tähteä Sielun Veljien esiintymisestä.

rating 80,000

27.03.2022 klo 17:11

Iloinen Linnanmäki

Kuudenkymmenen vuoden takaista lintsiä ja stadia on kiva nähdä vieläpä nätisti väreissä, mutta elokuvalliselta sisällöltään on tämä tekele melkoistä tuubatöhnää. Juonenkuvatus on silkkaa pelleilyä ja esiintyjät ampuvat yli kuin kanuunat. Huonointa tässä ovat ylipitkät, editoimattomat teatteriesitykset, joista osa oli kiltisti sanottuna persuksesta. Silti kokonaisuutena mielenkiintoinen, joskin mainosmainen, osa kotimaista kuuskytluvun elokuvastoa.

rating 50,000

27.03.2022 klo 17:05

Tuntematon sotilas

Tämä Mollbergin möllötys oli ensimmäinen katsomani versio tästä kertomuksesta, ja pidin sitä jo silloin mestarillisena. Nyt, viitisen vuotta myöhemmin koin tämän järkyttävän paljon paremmalla kuvanlaadulla sekä runsaalla lisäkestolla, ja se oli vielä kymmenenkertaisesti parempi. Viiskytluvun version ollessa aikakautensa näköinen tuotos ja Suomi 100-version ollessa onnistunut modernisointi, on tämä näistä kolmesta se kaikkein autenttisin. Joka ikisessä kohtauksessa tuntee olevansa itse paikalla, eikä tämä monin paikoin tunnu elokuvalta laisinkaan.

rating 100,000

27.03.2022 klo 16:54

Suomen hauskin mies

Hulvattoman hauskaa ja teloituksientäyteistä menoa vankileirillä. Ryönässä rämpivien kuolemaantuomittujen olojen kuvauksessa ei ole karuudessa säästely, ja siihen on todella panostettu. Aina niin perkeleen hyvä Martti Suosalo on tässä miltei parhaimmillaan, ja ehkä kaikkein ansiokkainta elokuvassa on kummankin puolen edustajien inhimillisyyden esittäminen.

Pientä paikallisuusplussaa on pakko antaa, sillä leffaa kuvattiin itselleni läheisissä maisemissa ja lopputeksteissä kiitetään monia tuttuja paikallisia tukijoita.

rating 80,000

27.03.2022 klo 16:42

Taistelu Näsilinnasta 1918

Kompaktilla kestolla ja dokumentaarisella tyylillä toteutettu teos antaa hyvän kuvan sisällissodan meiningistä, vaikka keskittyykin vain yhteen taisteluun, kuten nimikin jo hieman vihjaa. Mitään tuntemattomiensotilaiden kaltaista suuren kokoluokan sotakuvausta on turha tältä odottaa. Koska en odottanut, en myöskään pettynyt. Nicke on jees pääosassa.

rating 60,000

03.10.2021 klo 18:49

Mortal Kombat: The Journey Begins

Tällainen 39-minuuttinen ysärin aarre löytyy ensimmäisen Mortal Kombat -filmatisoinnin bluureikiekolta. The Journey Begins, kuten nimestä voi päätellä, toimii (tai yrittää toimia) MK:n todella, todella syvällistä "lorea" avaavana esiosana, ja oli aikanaan tarkoitettu lähinnä vain mainostamaan kyseistä leffaa. Jos tämä jostain muistetaan, niin siitä, että kaiken muun ollessa perinteistä piirrettyä, on kahden taistelijan väliset kohtaamiset toteutettu aivan helevetinmoisen hianolla kolmedee-seegeeiillä. Lelufiguureilta näyttävien dorkien liikehdintä on sulavaa, mutta äärimmäisen jäykkää, ja graafisesti ne näyttävät erittäin halvoilta ja yksityiskohdattomilta.

Matka alkaata ei ole liiallisella laadulla täysin tuhoon tuomittu, mutta se on oikeastaan jopa melko viihdyttävä Mortal Kombat-fanituote, jossa saa nähdä ensimmäisestä pelistä tutut turnajaislaiset (tai ainakin osan heistä) lapsellisessa ja höperössä tunnelmassa. Dialogi on sarjalle tyypillistä, joskin ihan hyvin ääninäyteltyä huttua.

rating 50,000

03.10.2021 klo 18:39

Päättymätön tarina

Das Boot-direktööri Petersen siirtyi hieman erilaisiin maisemiin ohjatessaan genrelleen tyypillisen, mutta myös genrelleen tyypillisesti yllätyksellisen fantasiahassuttelun. Tunnari on kaikkien aikojen parhaita, tehosteet sympaattisesti ikääntyneitä, ja tarinassa sopivan vähäisesti päätä sekä häntää. Lapsille tämä on varmasti hieno seikkailu, itselleni tämä puolestaan oli hieno uuden television testausleffa. Enkä tiedä, antaisinko ihan neljää tähteä, jos en olisi juonut viittä kaljaa tätä katsellessa. Joka tapauksessa tämä on arvokas klassikko joka ansaitsee katselun.

rating 80,000

05.05.2021 klo 01:14

Zack Snyder's Justice League

Tsäk Snaiderin ihan ikioma leikkaus tarjoaa nostalgisen aikamatkan videokasettien, pleikkari ykkösten ja scart-liitinten maailmaan esittämällä "taiteellisen visionsa" 4:3 -kuvaformaatissa. Ysärin skidit saattavat tästä nauttiakin, mutta kukaan ei koskaan tule vakuuttamaan minua siitä, että ratkaisu oli oikea. Justice League on, oli taiteilija itse mitä mieltä hyvänsä, puhdas tehoste-elokuva, ja 4:3 saa sen näyttämään lähes suorastaan kuvottavalta mössöltä.

Se siitä visuaalisuudesta sitten. Elokuva muuten on ihan hyvä. Hahmot saavat enemmän taustatarinaa, kaikkea selitetään enemmän, ja niin edelleen. On sanomattakin selvää, että tarina on parempi kuin teatteriversiossa. Mutta se on silti sama tarina. Olin ennen tätä katsonut originaalin kaksi kertaa ja se oli tuoreessa muistissa, joten en henkilökohtaisesti tarvinut tätä elokuvaa, varsinkin siksi että supersankarifilmien loret eivät todellakaan ole se syy, miksi niitä katson. Katselinkin tämän suurimmaksi osaksi sivusilmällä Tekkeniä pelaillen ja taplettia selaillen.
Olen kuitenkin tyytyväinen siitä että katsoin, sillä tuplasti kestoa tarkoittaa myös tuplasti GG:n esittämää Wonder Womania.

rating 70,000

05.05.2021 klo 01:02

Kadun haukat

Nighthawks on käsittämättömän äijä elokuva. 90-luvun überäijämäisen Hard to Killin myöhemmin direktoinut Bruce Malmuth direktoi maailman kovimpia äijiä Stallonea, Rutgeria ja Billy Dee Landoa pitkin öisiä katuja, uhkaavia kujia ja hikisiä diskoja, pihtailematta kiroilusta sekä herkullisen brutaalista väkivallasta. Jo valmiiksi äärimmäisen laadukkaaseen teokseen on vielä kaiken huipuksi saatu sen tunnelmaan täydellisesti istuva, tajuntaan porautuvan psykedeelinen soundträkki prog-rockin mestareihin kuuluvalta Keith Emersonilta. Miten tällainen elokuva voi olla edes olemassa?

rating 90,000

05.05.2021 klo 00:55

Ip Man 3

Ensimmäinen Ip Man on 2000-luvun martial arts-elokuvan huipputasoa, ja kakkonenkin on liiallisesta Rocky-maisuudestaan huolimatta katselun ansaitsevaa huitelua. Wilsonin ja Donnien kolmas Ip-yhteistyö jatkaa aiempien osien korkeaa tasoa kamppailusisällön osalta, eikä tarinapuolellakaan häviä niille lainkaan. Draaman ja toiminnan välillä vaihdellaan taitavasti, ja Mike Tysonin rooli (jota aluksi pelkäsin sanoinkuvaamattoman järkyttävän China Salesman -elokuvan vuoksi) oli ymmärretty jättää riittävän pieneksi ja dialogiltaan vähäiseksi.

rating 80,000

18.04.2021 klo 20:11

Once Upon a Time in China VI

Honkkarin toimintamestarit valloittivat neljännessä Jet Li'n tähdittämässä Wong Fei-hung -tarinassa Amerikan, ja lopputuloksena oli edeltäjistään huomattavasti poikkeava, mutta monet niiden parhaista puolista edelleen säilyttävä, viihdyttävä vauhtiralli. Sammo Hungin direktoima meininki on monin paikoin täyttä lännenelokuvaa, ja käyttääkin hyväkseen lukuisia tuttuja tyylikeinoja ja hahmokliseitä - hyvällä maulla ja huumorintajulla. Natiivi-amerikkalaisten kuvauksen autenttisuudesta en tiedä, mutta mitään huomattavan stereotyyppistä näkemystä teos ei piirrä kenestäkään. Hyvät ovat hyviä ja roistot rötöstelevät, kuten pitääkin. Jeff Wolfe rokkitähtimäisenä pistoleerona sekä (mm. hilpeästä ysärin Conan -barbaarisarjasta itselleni tuttu) TJ Storm pitävät hauskaa, ja hauskaa on myös katsojalla.

Revolverien, jousien ja keihäiden runsaasta mukanaolosta huolimatta kung fu ei ole missään nimessä jäänyt taka-alalle, vaan kaikenlaiselle äksonille annetaan tasaisesti tilaa koko keston ajan. Räiskeen ja mäiskeen määrä ei todellakaan petä, ja Sammo hallitsee sen ohjaamisen mestarin lailla. Juoni siinä sivussa ei maailmankaikkeuden syvällisin ole eikä turhia twistaile, mutta se tarjoaa mielenkiintoisen skenaarion jossa Fei-hung on ison osan kestosta erillään ystävistään. Valitettavasti roistopuolella asiat eivät tällä kerralla ole ihan parhaalla mahdollisella tasolla.. ja se onkin sitten ainoa merkittävä moite tästä viihdepommista.

rating 80,000

18.04.2021 klo 19:13

Once Upon a Time in China III

On vaikea käsittää, miten Harkki, Jetti ja toverit onnistuivat valmistamaan näin hienoa elokuvasarjaa näin nopealla tahdilla. Kolme erinomaista osaa kahdessa vuodessa - ja siinä välissä vielä muitakin teoksia, mm. hupaisa Twin Dragons. Once Upon a Time -sarjaa äärimmäisen onnistuneesti jatkava kolmonen ei tyylillisesti poikkea edeltäjistään eikä siinä mielessä ota mitään riskejä, mutta miksi ottaa riskejä, jos laatu on edelleen mielettömän korkealla? Kiinnostavalla juonella, upealla combatilla ja näyttävillä suuren kokoluokan joukkokohtauksilla päästään jo pitkälle, ja kaiken kruunaa ehkä jopa aiempiakin osia parempi päähenkilöiden syventäminen - huumoria unohtamatta.

rating 90,000

05.04.2021 klo 20:26

Once Upon a Time in China II

Tästä lähtien yksi ensimmäisistä mieleeni tulevista elokuvista "täydellistä jatko-osaa" etsiessä on tämä. Olipa toisen kerran kiinassa sisältää joka ikisen ykkösestä hyvän tehneen elementin, mutta tekee kaiken vielä hiukan paremmin. Samoja teemoja läpikäyvä, mutta onnistuneemmin kerrottu juoni säilyttää mielenkiinnon loppuun asti, Jetin Wong Fei-Hungista sekä muista hyvän puolella olevista henkilöistä saadaan vielä enemmän irti, vastapuolen motivaatiot ovat selkeämpiä, Tsui Hark on nostanut ohjauksen tyylikkyysasetuksensa maksimiin, ja taistelut... niin, taistelut. Ne ovat ihan jees.

Tämän elokuvan kung fu on enemmän kuin taivaallista. Jetti, Harkki ja kymmenet tai jopa sadat stunttimiehet laittavat kaiken peliin eivätkä säästele yhtäkään lavastetta täydelliseltä tuholta. Kamppailu on niin nopeaa, että sitä pitäisi melkein katsella hidastettuna, sekä niin kivuliasta, että jokaisen iskun tuntee lähes fyysiselläkin tasolla. Kuvakulmat ja kameran käyttö ovat kuin huuruisesta unesta, mutta näyttävät kaiken täydellisen selkeästi. Jetin ja Donnie "Ip Man" Yenin kohtaamiset on itse nähtävä, jotta ne voi uskoa todeksi, eikä niitä usko silloinkaan. Yhdessä tai parissa freimissä näin selkeästi pari vaijeria, mutta näin hienon toiminnan pilaamiseen olisi tarvittu tuhat vaijeria.

Kuten ensimmäisessäkin osassa, on tämänkin historiallinen tyyli aikakonemaisen tarkkaa työtä. Jokainen kohtaus on äärimmäisen komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa musiikinkin ollessa kuuloaistia hyväilevää. Jet Li johtaa show'ta itsevarmasti, mutta yksikään tärkeä henkilö ei tunnu jäävän liian vähälle huomiolle. Donnie sekä Jetin sympaattiset ystävät tulkitsevat hienosti kaikkia tunteitaan ilosta suruun, ja leffan käytännössä ainoana naisena upea Rosamund Kwan on suorastaan tarinan sielu.

rating 100,000

05.04.2021 klo 20:06

Once Upon a Time in China

Kun toiminnan mestari ja.. toinen toiminnan mestari yhdistävät voimansa ja taitonsa, ei lopputuloksena voi erityisen huono elokuva olla. Tsui Harkin nerokkaan visuaalisen ohjauksen sekä Jet Li'n käsittämättömän kung fun yhdistelmä on parhaimmillaan silkkaa taikaa, ja koska tässä elokuvassa on todella paljon taistelukohtauksia, saa siitä nauttia ison osan kestosta. Vaikka teoksen tarinasisältö onkin mielenkiintoiselta vaikuttavaa, historiallista ja kunnianhimoista, jää se toissijaiseksi sisällöksi kamppailun ja muun actionin ollessa äärimmäisen korkealla tasolla. En tiedä johtuiko se itsestäni, elokuvasta vaiko teksitysten käännöksen tasosta, mutta juonen seuraaminen oli hieman sekavaa ja vaivalloista. Tapahtumat rullaavat sen verran kovalla tahdilla eteenpäin, että olisi kiva ymmärtää kiinaa. Toisaalta luojan kiitos tätä ei kuitenkaan ollut pilattu kuvottavalla pakkodubbauksella.

Tämä oli varmasti aikanaan melkoinen suurtuotanto, ja lavastukset, puvustukset ja kaikki muut tunnelmanluontikeinot ovat mielettömällä ammattitaidolla toteutettua elokuvallista nautintoa. Jetin johtama näyttelijäjoukko eläytyy menoon täydellisesti, ja vakavammat osuudet toimivat yhtä hyvin kuin kevyt huumorikin. Tuttuun Hong Kong-tyyliin hassuttelu että paikoin rajuksikin yltyvä väkivalta ovat sulassa sovussa keskenään, eikä se - jälleen tuttuun Hong Kong -tyyliin, häiritse laisinkaan.

rating 80,000

05.04.2021 klo 19:29

Wonder Woman 1984

Varoitus! Tämä teksti sisältää mänspleinaamista, feminismiä, sovinismisikailua, toksista fanipoikuutta, toksista maskuliinisuutta, sekä rasismia!

Wonder Woman 84 on jatko-osa sarjakuvaan perustuvalle supersankaritarinalle. Jos siltä odottaa järkevää ja syvällistä sisältöä, saa syyttää pettymyksestä vain itseään. En tiedä, mitä helvettiä ihmiset muutama vuosi sitten vielä ilmeisen hyvin kelvanneilta supersankaritarinoilta vuonna 2021 odottavat, mutta omalla kohdallani tämä toimii. Lähivuosien elokuvitettuun Ihmenaiseen voimakkaasti tykästyneenä (ja fanituotteita hankkineena) tämäkin leffa tarjosi tasokasta viihdettä sekä kovan budjetin toimintaskeneissä että hiljaisemmissa draamailuissa. Gal Gadot on tässä roolissa edelleen äärimmäisen lämmin ja tarvittaessa sankarillinen, eikä ilman aina niin sympaattista Chris Pineä homma olisi toiminut laisinkaan.

Aladdinin taikalampun ja toiveidentoteuttamisen ympärillä pyörivä juoni ei ole nerokkaimmasta päästä, mutta se mikä siitä tekee mielenkiintoisen, on sen rajoittamattomuus. Tässä tarinassa ihan kirjaimellisesti mitä tahansa voi tapahtua, mutta kerrankin sille on selitys. Yleensä tämän lajityypin elokuvissa hahmot voivat tehdä mitä ikinä haluavat vain siksi, että he ovat supersankareita tai superilkimyksiä. Esimerkiksi Avengersin umpipaska Tohtori Outo teki mitä ikinä halusi vailla mitään logiikan perhanaakaan.

Ihan kivan (teatterikokemusta varten selvästi suunnitellun) takauma-intron jälkeen WW84 alkaa karusti, ja antaa reheliisesti sanottuna todella huonon kuvan itsestään melko karmealla ostoskeskuskohtauksella sekä masentavalla pääroiston esittelyllä. Onneksi tämä kehnous ei kestä kauan. Meininki paranee hyvin nopeasti ja pysyy sellaisena loppuun asti, eikä Pedro Pascalin näyttelemä äntägönisti ole loppujen lopuksi lainkaan hassumpi. Hän ei ole tyypillinen roisto, joka on paha vain siksi, että on kivaa olla paha. Erikoismaininta vielä siitä, että siitä huolimatta, että tämä sijoittuu kaikkien nykyään niin ****n nostalgisesti rakastamalle kasikytluvulle, onnistuu leffa jotenkin hillitsemään niiden ****n kliseisten ja kuluneiden kasarihittishittien soittamista. Luojan kiitos.

ps. elokuvien striimaaminen on syvältä. HBO näytti tämän elokuvan masentavan alhaisella kuvanlaadulla.

rating 70,000

05.04.2021 klo 19:00

The Art of Self-Defense

(( jokseenkin spoilaava ))

Tämä nerokas, mustaakin synkempi "komedia" huijaa katsojaansa täydellisesti ja aiheuttaa säälimättä vuorotellen naurunhöhötyksiä ja kauhistuksia. Vaikka tarina ei erityisen lepposasti edes ala, ei sen pimeän puolelle kääntymistä silti osaa ennakoida, ainakaan mikäli ei ole lukenut tästä etukäteen mitään tämän kaltaisia kommentteja. Juonen kehittyminen ja suuret paljastukset, puhumattakaan graafisista pahoinpitelyistä, ovat niin julmia että melkein naurattaa. Eikä edes melkein!

Aisenbergin Jesse oli itselleni tuttu lähinnä ärsyttävänä Lex Luuttorina, mutta tässä hänen nörttiolemuksensa toimii erittäin hienosti. Erikoisesti käyttäytyvä, nyhverö päähenkilö on samaistuttava ja todentuntuinen, ja hänen sukelluksensa hulluuden maailmaan on kuvattu kerrassaan herkullisen ahdistavana. Alessandro Nivolasta en viitsi tässä sanoa muuta, kuin että hänen hahmonsa on lähivuosien parhaiten kirjoitettuja ja mielenkiintoisimpia.

rating 90,000

05.04.2021 klo 18:40

Faster

Tällaisia elokuvia Iso-D Johnsonin pitäisi tehdä enemmän niiden perhanan löysien, lörppien komedioiden sijaan. Yksinkertaisen tarinan vihaisesta you killed my fukin brother -tyylisestä kostosta kertova Faster on rehellisen väkivaltainen, häpeilemättömän suora ja anteeksipyytelemätön mättö, jossa pahoinpidellään, kiroillaan ja kuollaan. Yllättävän vähäpuheisena päähenkilönä nähtävä Rocky Maivia on tällaisessa menossa parhaimmillaan, ja vaikka mies on ehdottomasti karismaattinen, on tällä kertaa liialliset puheidenpidot jätetty Billy Bobin ja Carla Guginon kaltaisille mainiolle näyttelijöille. Ainoana heikompana lenkkinä heiluu Oliver Jackson Cohen, jolla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä, miten hänen tulisi hahmoaan esittää, ja näin ollen hän vain vääntelee jotain kamalia aksentteja ja ylinäyttelee vailla mitään rotia. Onneksi hän ei ole päähenkilö, ja tulee todennäköisesti kuolemaan... ja tämä ei ollut spoileri.

rating 80,000

05.04.2021 klo 18:23

Noitapiiri

The Craft on mahdollisesti ysärin "ysärein" elokuva. Jos olisin syntynyt viitisentoista vuotta aiemmin ja nähnyt tämän ilmestyessään, antaisin helposti viisi tähteä. Itse asiassa annan sen helposti nytkin, sillä riippumatta siitä millä vuosikymmenellä tätä katsoo, ei tämän tunnelmallisempaa ja viihdyttävämpää menoa kovin usein tule vastaan. Erityisesti kevyempi ja tavallisempi alkupuoli iskee järjettömän kovaa, vaikka sitä ei aihepiiri huomioon ottaen uskoisi. Päänelikon hahmonkehitys on kerrassaan ilmiömäistä, ja heidän roolisuorituksensa ovat sekä uskottavuudessaan että persoonallisuuksissan täydellisiä täysosumia. Siinä sivussa sivuhenkilötkin saavat tilaa, mutta eivät liikaa.

Loppupuolen yliampuvat ja ylitsepursuavat perinteiset kauhuelokuvan tyylikeinot eivät ole Craftia parhaimmillaan, mutta toisaalta antavat onnistunutta vastapainoa aiemmin nähdylle kevyemmälle hauskanpidolle, eivätkä ne todellakaan tule kuvioihin yhtäkkiä. Panosten koveneminen ja meiningin hullummaksi muuttuminen on koko elokuvan kestävä, nerokkaasti toteutettu ja katselijan mielenkiintoa vahvasti ylläpitävä prosessi.

Ymmärrän miksi tästä ei puhuta samalla tavalla kuin elokuvataiteen merkkiteoksista, mutta se ansaitsee viisi tähteä samasta syystä kuin esimerkiksi samana vuonna ilmestynyt Beavis & Butthead -elokuva: se on kuin aikansa parhaat vaihtoehtorock-albumit puristettuna elokuvan muotoon, ja siinä on aivan helvetillisesti asennetta ja tyyliä.

rating 100,000

05.04.2021 klo 17:51

Dinosaurus

Tämä laimean idioottimaisesti nimetty, mutta hienosti kokoon kasattu dokkari on äärimmäisen mielenkiintoista katseltavaa vuosikymmenten takaisen kotimaisen (ja erityisesti Mollbergin itsensä tekemän) elokuvan kuluttajan silmin, sillä se tarjoaa runsaasti sensuroimattomia katsauksia kulissien taakse. Tässä nähdään, että kansan viihdyttämistyössä on myös varjopuolensa. Teosten teossa itse mukana olleiden henkilöiden pölinät antavat erinomaisen kuvan tapahtumista, ja sitä olisin mielelläni kuunnellut paljon kauemminkin. Materiaalia olisi varmasti riittänyt mittavampaan kestoon, ja tällaisenaan tämä tuntuu hyppivän hieman liian nopeasti elokuvasta toiseen. Silti erinomainen.

rating 80,000

28.03.2021 klo 21:50

Matka 2: Salainen saari

Matka kaksi on harmiton ja höperö seikkailu, joka ei loukkaa ketään, aiheuta vihaa, tai yritä epätoivoisesti olla räväkkä. Toki sen tarinasisältö on täysin merkityksetöntä, huumori on löysää pelleilyä, musiikki ei voisi kornimpaa olla ja niin edelleen, mutta uskon sen uppoavan ainakin kohtalaisesti kohdeyleisöönsä. Dwayne "Kallio" Johnson muskelipaitoineen ja hikitahroineen näyttää isolta, Michael Caine on hämmästyttävän energinen ja porukan klovnina nähtävä Luis Guzman toimii aina.

rating 50,000

28.03.2021 klo 21:40

Baywatch

Kun Baywatch ilmestyi, ajattelin ettei minun tarvitse koskaan katsoa tätä äärimmäisen "kusipäiseltä" vaikuttavaa elokuvaa. Katsoinpa sen nyt kuitenkin, ja alkupuolen onnettomien nauratusyritysten takaa paljastuukin yllättävän siedettävä kokonaisuus. Menon muuttuessa kurjasta komediasta enemmän suorastaan trillerimäiseen suuntaan se paranee huomattavasti, eikä huumorisisällöstäkään kaikki roskaa ole.

Dwayne The Boulder tekee sitä mitä osaa, eli pukeutuu muskelipaitoihin ja näyttää isolta, mutta hänen roolinsa olisi voinut olla todella paljon huonommin käsikirjoitettu sieluton lihaskimppu. Mies pääsee jopa hieman näyttelemään. Alexandra Daddario oli järkyttävässä San Adreasissa ainoa syy katsoa se hirvitys loppuun, ja olisi varmasti ollut sellainen tässäkin, mikäli jokainen muu osa-alue olisi epäonnistunut täysin.

rating 50,000

28.03.2021 klo 21:09

Star Wars Episodi III - Sithin Kosto

Neljännellä tähtisota-ohjauksellaan Lucasin Yrkki onnistui tekemään myöhemmin yhdeksänoisaiseksi paisuvan pääsarjan parhaan episodin. Synkkyys toimii yllättävän hyvin, ja aiemmassa osassa tönkkö Hayden on parantanut menoaan huomattavasti.

rating 90,000

28.03.2021 klo 20:51

Star Wars Episodi II - Kloonien hyökkäys

Viihdyttävää lämmittelyä erinomaista kolmosepisodia varten.

rating 70,000

04.03.2021 klo 22:28

Star Wars Episodi I - Pimeä uhka

Riippumatta siitä, olenko koskaan aiemmin katsonut tätä kokonaan, oli Phantom Menacen tuijottelu tavallaan nostalgista. Lukuisien ennalta tuttujen kohtauksien ja bluureillä oikeuksiinsa pääsevän edelleen näyttävän tehosteherkuttelun siivittämä vähän yli kaksituntinen oli erittäin jees kokemus. Tästä huolimatta ymmärrän täysin, miksi keskiarvot eivät kurottele tähtiä. Aina kun Jarjari oli äänessä, toivoin hänen olevan hiljaa, ja mukana on muutenkin liikaa hölmösti äänteleviä, lastenelokuvamaisia avaruusötököitä. Oli niitä Jedin paluussakin melko runsaasti, mutta tässä mennään monessa kohdassa vähän liian Disneymäisissä tunnelmissa. Kuinka ironista. Lisäksi poliittiset juonittelut ja intergalaktisen eduskunnan kokoontumiset eivät ole sitä kaikkien mielenkiintoisinta tähtisotimista.

Moiset seikat on kuitenkin helppo antaa anteeksi klassikkotrilogian kaltaisen jeditoiminnan ja tykinruokadroidien tuhoamisen ollessa jälleen korkealla tasolla. Myös pitkä ja intensiivinen aavikkoralli sekä Darth Martial Artistin valomiekkamukilointi ovat kerrassaan komeaa katseltavaa. Hahmot eivät persoonallisuuksien värikkyydessä pärjää missään nimessä aiemmille kuville (mikäpä pärjäisi), mutta heistä on helppo pitää. Neesoni ja Alec G... eikun Ewan McGregor muodostavat oivan kaksikon ja vastaavat teoksen parhaista hetkistä.

rating 70,000

04.03.2021 klo 22:03

San Andreas

Minun on todella vaikea kirjoittaa tästä elokuvasta yhtään mitään käyttämättä törkeää kieltä, sillä San Andreas ei ole ainoastaan ala-arvoisin koskaan näkemäni elokuva (viimeksi saman tittelin ansaitsi muutamaa kuukautta aiemmin Gutshot Straight), vaan se on elokuva, jonka katsominen sai minut vihaisemmaksi kuin ehkä yhdenkään muun. Jos olisin maksanut tästä, matkustaisin tietoisesti katastrofialueelle. The Boulderin elokuvat ovat nykyisin melko masentavaa muovista saastetta, mutta Suck Andreas räjäyttää kaupunkien ja pilvenpiirtäjien lisäksi myös kaikki odotukset siitä, miten kammottava elokuva voi olla.

Ihan jokainen pienikin yksityiskohta elokuvassa on sanoinkuvaamattoman hirveä. Harmaaseen muskelipaitaan pukeutunut The Boulder on häkellyttävän yksiulotteinen elokuvatähti, jonka lausumista vitseistä ja nokkeluuksista jokainen sai sormet tavoittelemaan stoppinappia. Ainoa asia, mitä The Boulder enää osaa elokuvissa tehdä, on pitää sitä samaa harmaata paitaa ja näyttää isolta.

Elokuvatuksen räminäsisältö puolestaan on laahavinta, kuolleinta, sieluttominta, masentavinta ja tyhjintä, mitä ruudulta voisi ikinä katsoa. Joka ikisen hetken päästä tapahtuvan tapahtuman ennakoi sadan prosentin tarkkuudella, jos on ikinä katsonut yhdenkään elokuvan. Joka ikinen surullisen epätoivoinen yritys aiheuttaa katsojassa jännitystä on samaa oksettavan moneen miljoonaan kertaan nähtyä läheltä piti-aasinpaskaa, mitä ei minkäänlaiset tosi hianon näköset spesial effektit voi pelastaa.

Nolla tähteä ja kaksi keskisormea pystyyn.

rating 10,000

04.03.2021 klo 21:46

The Condemned 2

Tämän toiminta- ja tapporallin idea ei ole millään mittarilla tai mittakaavalla omaperäinen eikä edes kovin hyvä, mutta se antaa riittävän tekosyyn erinomaiselle ohjaajalle Roel Reinélle tehdä sitä mitä hän osaa: ohjata toimintaa ja tappamista. Randall Keith Ortonin tutulla tuimalla tyylillä näyttelemä pakomatka/kostoretki/mikäikinäsenytolikaan on täynnä viihdyttävää rymistelyä ja räjähtelyä. 495 elokuvaa vuodessa tekevä Eric Robertsikin oli yllättävän isossa osassa sen sijaan, että hän olisi vain käynyt näyttäytymässä saadakseen nimensä krediitteihin.

rating 70,000

04.03.2021 klo 21:32

Thunderstruck

Tämä elokuva tehtiin selvästi mainostamaan silloin vielä melko uutta Oklahoma Cityn Thunder -joukkuetta, mutta oli tämä häpeilemätön mainos tai ei, niin viihdyttävää palloilua se on alusta loppuun. Nuoremmalle väelle suunnatun urheiluelokuvan kaikki kliseet ovat tottahan toki tukevasti paikoillaan, enkä mitään muuta odottanutkaan. Siitä huolimatta huumori toimii ja itse urheilusisältö on laadukasta. Vahvasti NBA:han kytköksissä olevassa elokuvassa on parasta ollakin. Liigan supertähti Kevin Durant näyttelee vähän sinne päin ja miten sattuu, kuten kunnon atleetin kuuluukin. Opettikohan Steel -klassikossa nähty Shaq O'Neil hänelle tunteiden tulkinnan salat?

rating 60,000

04.03.2021 klo 21:23

The Hard Way

Kova äijä Michael Jai White ja kova äijä Luke Goss kovistelevat tässä ihan kivassa toimintakuvassa. Gossi kiroilee joka kolmannella sanomallaan sanalla, ja siitä tuleekin teoksen merkittävin viihdearvo.

rating 60,000

04.03.2021 klo 21:20

Fire with Fire

Se siinä Last Boyscout -leffassa joskus näytellyt tyyppi on jälleen kusettajatuottajien Emmettin ja Furlan nukkena tässä elokuvassa, joka on olemassa ja jossa tapahtuu asioita. Vincent Donofferio on überultrasuperkliseinen ilkimys ja Vinnie Jones se sama ärisevä älykääpio kuin aina. Melkoista töhnää siis.

rating 50,000

04.03.2021 klo 21:17

Extraction

Tämä elokuva on... olemassa. Willis oli vissiin siellä. Kellani ja Ginacarano ovat hyviä eikä toimintakaan masenna. Ainakaan kovin paljoa.

rating 50,000

04.03.2021 klo 21:16

The Prince

Wruce Billis rumassa, likaisessa kotifaijapaidassaan "esittää" jotain "rikollispomoa". Eipä siitä sen enempää. Plussat kusakista ja zeison pätrikistä. Ei Prinssi mitään kuraa varsinaisesti ole, mutta sinne suuntaan se on jo matkalla - kusettajatuottajat Emmett ja Furla tulevat tekemään sen Die Hard -tyypin kanssa vielä paljon pahempaakin.

rating 60,000

12.02.2021 klo 21:10

Vendetta

Olen yllättynyt siitä, että näin törkeän väkivaltainen vankilaan sijoittuva tappojuhla on WWE:n omaa tuotantoa. En kuitenkaan valita, sillä hauskahan tätä oli katsoa: teloituksia, joukkomurjomisia, kurkunviiltämisiä ja teräaseen käyttöä kunnon vankilaelokuvassa pitääkin olla. Firestormissa vuosia sitten vaikutuksen tehnyt Dean Cain on pääosassa oikein hyvä peruspoliisista armottomaksi tappajaksi muuttuva mies, ja painin puolelta aina jonkinmoisiin suosikkeihini lukeutunut Big Show puolestaan uskottava... armoton tappaja hänkin. Tappamisesta tykkäämättömien katsojien kannattaa siis harkita tämän väliin jättämistä.
Juonelta on turha odottaa pienintäkään omaperäisyyteen tai yllätyksellisyyteen viittaavaa, mutta se on helppo antaa anteeksi viihdyttävyyden ollessa korkealla tasolla.

rating 60,000

06.02.2021 klo 18:39

The Fanatic

Limp Piskitin vokalisti ohjaa rumalla tukalla aseistettua Travolttaa hulvattoman kurjassa ahdistelijatrillerissä. Sanaa trilleri tulee kuitenkin tässä tapauksessa käyttää varoen, sillä tämä lipsahtaa vahvasti farssin puolelle. Loppupuolen kauhuelokuvamaiset veriteot nostavat teoksen arvoa hieman, mutta eihän tämä nyt mikään kovin hyvä ole. Devon Sawa (joka otettiin rooliin siksi, että esitti itse fanaatikkoa Eminemin Stan -musiikkivideossa) ei myöskään ole yksi maailman parhaista näyttelijöistä. (Katsottu 19.12.20)

Minulla on muuten Limp Piskitin levy. Piraattikopio 20 vuoden takaa, ja edelleen olemassa. Sillä on yksi aika hyvä biisi.

rating 30,000

06.02.2021 klo 18:33

Precious Cargo

Precious Cargossa ei ole mitään sen nimen mukaiseen arvokkuuteen viittavaa. John McClanen uran ylivoimaisesti paskin pohjanoteeraus on periaatteessa sitä samaa roskaa kuin kaikki muutkin Emmett/Furla -tuotannon aarteet, mutta erona esimerkiksi Reprisaliin ja Survive the Nightiin on se, että Precious Cargoa ei pysty katsomaan edes loppuun. Tauteja aiheuttavat henkilöt ja puhdasta vihaa aiheuttavan ala-arvoinen laatu murskaavat kenen tahansa katselijan sielun. Euron maksanut DVD meni väkivaltaisesti palasiksi ennen kuin elokuva edes loppui. Yritä katsoa, niin ymmärrät miksi. (Katsottu 19.12.20)

rating 10,000

06.02.2021 klo 18:27

The Poison Rose

Tuttujen nimien täyttämä kästi ja ihan mukava juoni ovat kaksi hyvää syytä katsastaa tämä kelpo yksityisetsivätarina. Alun höperöt film noir-vaikutteet lähinnä naurattavat, joskaan eivät siinä määrin, etteikö tätä voisi vakavasti ottaa. Brendan Fraser tuo mukanaan komediaelokuvista tuttua pösilönäyttelyä, joskaan ei siinä määrin, että se tekisi elokuvasta vitsin. Katsottu 12.12.20.

rating 70,000

06.02.2021 klo 18:21

Closed Circuit

Hienoa ja tiivistunnemaista terrorismithrilleriä Lontoon maisemissa. Juonittelua ja jännitystä löytyy ensisekunneilta asti eikä käsikirjoituksesta moitittavaa löydy. Lajityyppiin kuuluvat lakisääteiset pettämiset ja you sold me outit ovat tukevasti paikallaan, mutta mikäpä siinä, kun se toimii. Jokseenkin persoonattomana Pekka Perusnäyttelijänä aiemmin pitämäni Eric Bana tekee sen veroisen vaikutuksen, että kirjaimellisesti täydellistä roolityötä tekevä Rebecca Hall ei joudu kannattelemaan koko elokuvaa, vaikka siihen helposti kykenisikin. (Katsottu 1.12.20)

rating 80,000

06.02.2021 klo 18:06

Lost Boys

Katsoin tämän kuukausia sitten teatterissa, ja kokemus oli niin mitäänsanomaton, etten "jaksanut" edes pisteyttää. Karun ja kotivideoista koostuvaan Reindeerspottingiin verrattuna paljon elokuvamaisempi ote tavallaan toimii, mutta toisaalta "juonivetoinen" eteneminen enemmän pilaa menoa kuin parantaa sitä. Koko elokuva on ohjaajan henkilökohtainen tarina, johon en tuntenut kiintymystä tai kiinnostusta. Ylipitkät keskustelut eivät auttaneet asiaa. Pekka Strangin kertojaääni tavallaan toimii ja tavallaan ei, sillä hänet laitettiin puhumaan enkkua.

rating 50,000

12.12.2020 klo 00:22

16 Blocks

Viiksi-Willis puhahtelee ja puhkuu, Mos Def vinkuu ja piipittää, Morse on pahalla päällä ja pyssyt paukkuvat. Hieno elokuva on siis kyseessä.

rating 70,000

02.12.2020 klo 22:20

Legenda

Legenda ei ole legendaarinen elokuva. Se on todella hienon näköinen fantasiatarina, jossa hädin tuskin on lainkaan tarinaa. Upeat tehosteet, lavasteet ja puvusteet eivät onnistu kannattelemaan teosta, jossa ei yksinkertaisesti tapahdu mitään kiinnostavaa missään vaiheessa, ja jopa Cruise-fanina minun on todettava, että tämän leffan nuori Cruise on kerrassaan uskomattoman dorka ilmestys hirveällä tukankuvatuksellaan. Tim Curryn äänestä tulee plussaa.

rating 40,000

02.12.2020 klo 21:48

Nouseva aurinko

Rising Sunin VHS-kasettini on odotellut katselua arviolta yli 15 vuoden ajan. En tiedä miksi, sillä siinä on Snaipsia, Conneryä, Harvi Kaitelia ja Cary-Hiroyuki Tagawaa, eli kovimpia äijiä ikinä. Lisäksi se on takakannen lainauksen mukaan "Karhea, tyylikäs, ja NIIN seksikäs! Vuoden paras elokuva"! Karheudesta en tiedä, mutta elokuva ei todellakaan ole seksikäs. Ainoa siihen viittaava sisältö on alun raiskausmurha, jonka ympärillä koko juoni pyörii. En tuomitse muiden mieltymyksiä, mutta itse en kohtausta kovin seksikkäänä pitänyt. Tyyliä kuitenkin piisaa, sillä Wesleyn ja Seanin salapoliisiseikkailuissa öisessä los ängelesissä on todellista tunnelmaa. Kovien äijien sanailua on kiinnostava ja usein hauskakin kuunnella, eikä juoni ole lainkaan hassumpi.

rating 60,000

02.12.2020 klo 21:32

Beyond the Law

Aiemmasta Seagalokuvasta, Perfect Weaponista, tuttu yrmyilijä Johny Messner pääosittaa tätäkin varsin menevää toimintadraamatrilleriä. Toiminnan määrä ei hivo taivaita, mutta toteutus on laadukasta ja tarinassa on runsaasti tunnetta. Zack Ward on myös hyvä ärsyttävänä roistona. DMX:n energisyys puolestaan ei ole ihan 2000-luvun alun räminärallien tasolla.

Hauskinta leffassa on se, että vaikka Seagal on pahojen puolella, ei hän kuole tai ota edes osumaa tappelussa - hänet yksinkertaisesti viedään vankilaan, eikä katsojalle edes näytetä sitä. Tiedän että miehen ego on aina ollut mittava, mutta nyt on kyse sentään toimintakuvasta, ja toimintakuva, jossa roiston kohtaloa ei näytetä, on melkoista jumalanpilkkaa. Miettikääpä, jos samanlaista ratkaisua olisi käytetty väkivaltaleffa Machetessa, jossa Steven esittää murhanhimoista huumelordia.

rating 70,000

15.11.2020 klo 22:30

007 ja kuoleman katse

Ihan ok. Juoni on ihan ok. Roger Mooresta pidän. Ihan kivoja rymistelykohtauksia. Pyssyt laukeilevat ja roistot roistoilevat. Jee jee.

Wolkkeni on kyllä aivan käsittämättömän loistava tässäkin. Ilman häntä ja hänen legendaarisia wolkken-maneereitaan tämä olisi ollut niin paljon mitäänsanomattomampi seikkailu.

rating 50,000

15.11.2020 klo 21:59

End of Days

Päivien lopun juonen pääpiirteet kuulostavat kieltämättä hieman tolloilta. Pari kovaa vandammea ohjannut ohjustelija ja erinomaiset esiintyjät nostavat tämän kuitenkin pirun viihdyttäväksi pirunmetsästysseikkailuksi. Arnoldin hupsuimpiin räiskintäralleihin verrattuna vakavahko myöhäisysärille tyypillinen synkistely saa vastapainoa Gabriel Byrnen hihityttävän hauskasta roolista tavalliseksi mieheksi pukeutuneena "saatanana", joka yliluonnollisien kykyjensä voimin tarjoaa Arskalle uhkaavimman vastuksensa sitten One Ugly Motherfuckerin. Ja jos hyvällä tavalla dorkasta pahiksesta ei saa päivän huumoriannosta täyteen, tarjoaa mainio Kevin Pollak sitä vielä lisää. Veteraaninäyttelijä Rod Steiger ja poliisiroolien mestari CCH Pounder viimeistään tekevät Päivien lopusta elokuvan, jonka katsomatta jättäminen olisi kuolemansynti.

Ps. Katsoin tämän videokasetilta. Ennen elokuvaa näytettiin ilahduttava aikamatka 21 vuoden taakse uutta ja kotikatsomoelämyksen mullistavaa DVD-formaattia hehkuttavan mainoksen muodossa. Vaikka nyt monet eivät niistäkään enää välitä, niin on silti mukava huomata että formaatin end of days ei vielä ole koittanut.

rating 70,000

04.11.2020 klo 01:12

Contract to Kill

Keoni Waxmanin (kenenpä muunkaan, jälleen kerran) directoima toimintapommi on pätevää peruspauketta, jossa kovasta kielenkäytöstä ja väkivallasta ei ole epäterveellisen suurta puutetta. En voinut olla huomaamatta, että teoksen alkupäässä Waxman päätti ohjata menoa hieman "taiteellisemmin" kuin yleensä, mutta kunnon ryminän alkaessa moinen huuhaa unhoittuu yhtä nopeasti kuin nyrkki osuu roiston naamaan. Juoni on hyvä, mutta roistot eivät ihan niinkään. Seagalin tiimitoverit Jemma Dallender ja Russel Wong ovat sen sijaan aivan loistavia, ja edellä mainitun hahmolla on myös aivan älyttömän hyödyllinen ja syvällinen... ja suorastaan häiriintyneen graafinen sexscene Steven F. Seagalin kanssa. Saatat miettiä, että miksi. Parempi kysymys olisi, että miksi ei?

rating 70,000

04.11.2020 klo 00:39

Cartels

Toiminnan Kuninkaan elokuvien taso vaihteli 2010-luvun jälkimmäisen puoliskon ajan täydellisen kammottavasta... lähes täydelliseen. Keoni Waxmanin (kenenpä muunkaan) (onneksi) ohjaama Killing Salazar kuuluu aivan helevetin vahvasti jälkimmäiseen kategoriaan ja antaa armottomasti turpaan Code of Honorin kaltaiselle kuraryönälle. Eurooppaan (minnepä muualle) sijoittuvat tapahtumapaikat säästyvät juuri ja juuri täydelliseltä tuholta leffan toiminnan ollessa aivan jumalattomalla - tai enemmänkin jumalaisella tasolla. Ammuskelua, hakkaamista, rusauttelua, kipua ja verta haluamattomien katselijoiden lienee parasta hakeutua toisenlaisen elokuvan pariin.

Steven F. Seagal on viime vuosina tykästynyt erilaisten ylipäällikköjen rooleihin. Tässä hän toimii suuren osan ruutuajastaan kuulustelijana, jonka Luke Gossin kanssa käydystä keskustelusta muodostuu takaumina kerrottavan nokkelan juonen runko. Harvoin on elokuvissa nähtävänä tällaista kahden yliluonnollisella karismalla varustetun kovan äijän keskustelua, joka onnistuu luomaan jännitystä ja jännitettä pelkän dialogin voimin. Tämä ei sitten ole mikään vitsi tai liioittelua.
Voin myös melkeinpä vannoa, Että Steven ei ole missään muussa leffassa kiroillut näin estoitta. Kummankaan osa ei onneksi rajoitu pelkän sanan voimaan, vaan ihan kunnon voimankäyttöä pääsee kumpikin toteuttamaan. Mukana menossa on myös UFC-äijä GSP, joka ei kummoisesti näyttele, mutta pääsee näyttämään kirjaimellisesti tappavia taistelutaitojaan.

Ps. Tiesitkö, että Seagalin vuonna 2010 ilmestyneen Born to Raise Helln ohjaaja näyttelee tässä? Tajunnanräjäyttävää, eikö olekin. No ei ole.

rating 90,000

04.11.2020 klo 00:16

Pufnstuf

Tämä viidenkymmenen vuoden ikään yltänyt, lohikäärmettä etäisesti muistuttavan nimikkohenkilönsä ja muiden hulvattomien hörhöjen edesottamuksia seuraava musikaalia ja muunlaisia wizardofozmaisuuksia runsaasti sisältävä ja surrealistiseksikin kutsuttava lapsille ja lapsellisille suunnattu, sanoinkuvaamattoman viihdyttävä ja värikkäiden lavasteiden läpeensä täyttämä riemurellestys on yksi parhaista asioista, jota olen tänä vuonna nähnyt. Yhdellä lyhyehköllä lauseella selostettava juoni kulkee laulujen ja erittäin innokkaasti näyteltyjen dialogien voimin läpi elokuvan koko keston jättämättä tilaa yhdellekään hiljaiselle hetkelle, mutta biisien ollessa oikeasti hyviä ja näyttelijöiden ollessa häkellyttävän energisia en sellaisia kaivannutkaan.

Pääosan ikäistään nuoremman oloinen ja kunnon cockneyaksentilla varustettu Jack Wild on melkeinpä ilmiömäisen hyvä heiluessaan eläinhahmojen ja noitien joukossa. Pääilkimysnoidan hyvällä tavalla korvia raastava rääkyminen on parhaiden black metal-vokalistien tasolla. Hillitympää ja tyylikkäämpää roolisuorittamista - noitamaskeerauksesta huolimatta - tarjoaa "erikoisvieraaksi" mainittu, sen ajan laulajien kärkikastiin kuuluva "Mama" Cass Elliot, jonka elämää ja tekoja tarkastellessa itse asiassa tämän koko elokuvan olemassaolosta sain tietää. Hänellä on jopa oma laulukohtaus. Jos ei olisi ollut, olisin ollut pettynyt.

Sympaattisen sarjakuvamaisten lavasteiden ja tunteella sekä taidolla luotujen eläinpuppettien joukossa oli kyllä yksi silmiinpistävä ja lievästi häiritsevä yksilö: natsirotta. Germaaniaksentilla sönköttävä, Himmler-rilleillä ja upseeripuvulla varustettu natsirotta, joka asiaan kuuluvasti oli tietenkin pahojen puolella. Swastikan tilalla oli sentään rotan päätä muistuttava merkki. Sen kummempia symboliikkoja, ajankohtaisuuksia ja yhteiskuntakriittisyyksiä ei kannata tästä leffasta etsiskellä.

rating 90,000

23.10.2020 klo 21:49

Birds of Prey (and the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn)

Suicide Squadin onnistuneimman hahmon oma elokuva ei ole lisää sitä samaa, vaan huomattavasti hullumpaa, hulvattomampaa, hauskempaa, hävyttömämpää ja hyvällä tavalla hölmömpää sarjakuvafilmatisointia. Siinä on juuri sellaista tyyliä, jota "edeltäjässään" olisi saanut olla. CGI:tä on ihastuttavan vähäisesti, äksönissä on kunnon väkivaltaa, ja kiroilukin kukoistaa kehujen arvoisesti. Kaikki tämä antaa kovaa lisäpotkua nokkelalle ja takaumientäyteiselle juonelle. Pakkohan se on mainita myös Ewan Mäkregor, jonka äärimmäisen ilkeä roisto ei ole ehkä elokuvanäyttelytaidetta parhaimmillaan, mutta jonka sanomista (ja huutamista) repliikeistä jokainen sai minut tukehtumaan nauruun. Jokainen.

rating 80,000

20.10.2020 klo 00:12

Suicide Squad

Kaikki nämä elokuvankatseluvuodet olen paria leffaa lukuunottamatta vältellyt Will Smithiä kuin ruttoa koronaa, ja Suicide Squad on hyvä osoitus siitä, miksi näin on. Hän on tässäkin kerrassaan karmaiseva. Mutta koska kyseessä on usean päähenkilön leffa, joka ei muutenkaan ole mitään draamanäyttelyn masterclassia, niin menköön. Kyseessä on hahmojen alkuperätarinat tarkasti läpikäyvä ja hyvin perinteisen ison pahan cgi-pahiksen kukistamiseen keskittyvällä juonella varustettu sarjakuvamäiskintä, jonka katselu ei kokonaisuutena ollut kurjaa, mutta jossa on kolme vakavaa vikaa, joiden ansiosta katselunautinto kärsii merkittävästi.

Ensinnäkin, tämän elokuvan lisensoitujen musiikkien soundtrack ansaitsee tulla väkivaltaisesti murhatuksi ja kidutetuksi. Suorastaan syöpäinen kappalevalikoima on varsinkin alkupuolella laimeudessaan jotain aivan käsittämätöntä. Joka ikisessä alkavassa uudessa kohtauksessa pitää soittaa jokin kliseinen vanha paska, josta jokainen on ollut kolmessasadassa elokuvassa tätä ennen. Musiikkivideomainen tyyli häiritsee, saa vihaiseksi ja säteilee epätoivoa. Ikään kuin elokuvan tekijät eivät luota oman teoksensa vetovoimaan käyttämättä tuttuja hittejä.

Toinen karmeus elokuvassa on sen surkea pääpahis, jossa ei ole päätä, häntää eikä järkeä. Lopputaistelu on samaa tehostesirkusta kuin lähes kaikissa muissakin sarjakuvafilmeissä, enkä muista sitä enää tuntia katselun jälkeen. Kolmas on tietysti Jared Leton järkyttävästi esittämä, järkyttävän näköinen, ja kaikin tavoin järkyttävä jokeri. Inhoan koko hahmoa nykyään muutenkin, mutta Jared-versio vie hahmon kuraisuuden aivan uusiin aurinkokuntiin asti.

Negatiivisuudestani huolimatta en toivonut elokuvan olevan lyhyempi. Hahmojoukko on paria heikompaa esittäjää lukuunottamatta varsin kiinnostava, ja yliselittelevät esittelyjaksot ovat paikallaan, sillä en muuten tietäisi heistä mitään. Davis, Kinnaman ja Robbie ovat oikein hyviä, toiminta on enimmäkseen mukavaa ja huumori huvittaa. Saatan joskus katsoa myös pidennetyn version. Siinä on jopa huikeat kymmenen minuuttia lisää materiaalia.

rating 50,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 29 | Seuraava sivu