Harvinaisen huono elokuva. Ei mitään järkeä juonessa, eikä hahmoissa.

Shokeeraavan hyvä elokuva. Voidaan hyvillä mielin sijoittaa muiden mafialeffaklassikoiden jatkoksi.

Järkyttävän huono elokuva. Varsinkin golf-harrastajalle elokuva on silkkaa tuskaa katsoa.

Jostain syystä pidin tästä. Muutamia yllätyksellisiä ja hauskoja kohtauksia, mutta loppuratkaisu olisi voinut olla jotain muuta.

Hurjatasoista kuraa laatunäyttelijöiltä. Juonessa ei ole päätä, eikä häntää. Eikä varsinkaan mitään uutta ja tuoretta.

Erittäin hyvä elokuva. Juoni pitää katsojan liimattuna ruutuun. Tunnelma on realistinen ja visuaalisuus aina auringonsäteistä sataman laatikoiden kolinaan tuo jännityksen sohvalle saakka.

Yksi 2010-luvun huonoimmista komedioista.

Järjettömän outojuoninen elokuva, missä alku lähtee yllättävän vauhdikkaasti ja laadukkaasti liikkeelle. Ajatus loppuu kesken, kun pienten ihmisten olemista omassa maailmassa aletaan kuvata. Matt Damon ei saa itsestään parasta irti, mutta joku elokuvassa silti kiehtoo. Ehkä juuri sen järjettömyys ja mielikuvitus.

Ihan kiva nostalgian vuoksi, mutta ei mitään alkuperäiseen verrattuna.

Elokuvamaiset hahmot jäävät paitsi personaallisuudesta, eikä hahmoja meinaa välillä edes tunnistaa. Can You Feel the Love Tonight ilman Elton Johnin ääntä on myös teeskentelyä.

Hirvittävän huono ja myötähäpeää aiheuttava komedia. Ei tuonut mitään uutta ja hauskaa näkökulmaa bailaaviin äiteihin.

Siirappia valui popcorneihin ja valkokankaalle. Cooperin esikoisohjaus ei tuo mitään uutta genreen. Täytyy tosin mainita, että Cooper rokkasi lujaa elokuvan alkupuolella, mitä näkee näinä päivinä harvoin.

Harvinaisen kuiva ja mitäänsanomaton tarina. Will Smith tekee kelpo roolin, mutta siinäpä se.

Ei aiheuttanut suurta säväytystä. Alku oli lupaava ja Harri Rinteen / Juicen dialogi oli mukavaa seurattavaa ja hyvin tehtyä.

Loppua kohden tarinalla tuntuu tulevan kiire. Konserttisali on ilmeisesti koko ajan Tampereen YO-talo, eikä läpikoluttujen hittien lisäksi kuulla muita Juicen loistavia kappaleita miltään vuosikymmeneltä.

Juicesta olisi saanut mielenkiintoisemman elokuvan.

Rami Malekin suoritus on kirkas viisitähtinen, eikä muissakaan roolisuorituksissa juuri puutteita ole.

Elokuva on kuitenkin musiikillinen nautinto. Juoni ja kuvaus yhtyeen vaiheista jää aika ohueksi.

Ei tämä nyt ihan niin huono ollut kuin ennakkokohu antoi ymmärtää. Jussi Parviaisen kohtaus kesti jostain syystä luvattoman kauan ja melko dramaattista paasaamista oli leffa täysi, mutta kyllä siinä jotain kuitenkin oli.

Simppeli tarina, täydellinen soundtrack ja Gary Buseyn upea rooli Buddy Hollyna:

Haluan tuon käyttöjärjestelmän. Ja piste.

Niin syvää dialogia ja pohdintaa, että liimauduin välillä suu auki seuraamaan ruudun tapahtumia. Erittäin hyvä ja koskettava elokuva.

Baseball-elokuvien Stand By Me. Sortuu kuitenkin ennalta-arvattavaan imelyyteen aika ajoin ja lasten kehittelemät ideat ovat välillä absurdin epärealistisia.

Lämminhenkinen ja koskettava.

Elokuva takaa juuri sen, mitä olet aikonutkin katsoa. Aivottoman, kohtuullisen hauskan komedian. Amy Schumer on hervottoman hauska, tässäkin elokuvassa.

Rohkea ja paikoin niin tuskainen katsoa. Silti ikuisesti mieleen jäävä elokuva, ei voi unohtaa.

Aika karmea leffa. Al Pacinokin onnistutaan häpäisemään täydellisesti ja Adam Sandlerin rooli kaksoissiskona on laittoman huono. EI!

Inhottavan ahdistava kuvaus siitä, miten vuosikymmenet eivät tunnu muuttavan ihmistä mihinkään.

Kaikilla tavoin melko hyödytön kolmas osa. Toivottavasti leffasarja päättyy tähän.

Ei ollut nyt Stilleristä mihinkään. Hämmästyttävän tylsä ja mitäänsanomaton elokuva.

Annan puhtaan vitosen. Yksi 2000-luvun TOP-5 elokuvista.

Järkyttävän huono ja monilta osin korni elokuva. Nollasin ajatukseni, lähdin ennakkoluulottomasti ja yritin etsiä hyviä asioita leffasta, mutta ei auttanut.

Roolisuoritukset ovat epätasaisia, tosin välillä jopa hyviä. Mutta käsikirjoitus on ankea. Laulujen sanojen sijoittaminen elokuvan kohtauksiin on karmeaa kuultavaa. "Luuletsä olevas joku James Bond?" "En mä tiedä, mut jotain samaa meis on.." Syvä huokaus.

Loistava ja raaka elokuva. Vince Vaughn hyppäsi ihan uudelle tasolle, ollen jo ennestään korkean luokan ukko. Puolikas piste lähteköön lopun surkeista tehosteista, mutta muutoin todella laadukasta tavaraa.

Aika surkeaa ja sekavaa. Kolme mukana kulkevaa tarinaa eivät oikein mitenkään linkittäydy toisiinsa ja jäävät kaikki kesken.

Lisäksi Curren näkemä valkoinen hevonen oli niin kliseinen, että sydän huokaili turhautumistaan.

Erinomainen elokuva. Olen sanonut tämän kai ennenkin, mutta sanonpa taas, että Seth Rogenin roolit tulevat liian lähelle. Tässäkin.

Hienoa ja uutta näkökulmaa tylsään rutinoituneeseen rakkauteen.

Ihan ok uudelleenlämmitys. Elokuvan alku oli jäykkä, mutta parani selvästi loppua kohti. Hirviniemi Hietasena oli jopa erityisen huono ensimmäisten kohtauksien aikana, mutta lopussa alkoi löytyä jo luonnetta. Pidin Joonas Saartamon roolista Lahtisena. Saartamo oli löytänyt hyvin oman tyylinsä ja toi uusia sävyjä Lahtisen hahmoon.

Olivatko lisätyt kohtaukset sitten sen arvoisia, että niiden edestä kannatti jättää pois vanhoja tärkeitä kohtauksia? Enpä usko.

Huono elokuva. Ajattelin saavani kunnon feminististä ryöpytystä, mutta loppujen lopuksi tarinan sisältö oli limainen ja aivan liian tavallinen.

Kuudes kerta ei auennut kunnolla edes terminä, koska se mainitaan elokuvassa vain yhden lyhyen kohtauksen aikana. Kiihko puuttui ja kiinteistövälittäjän romanssi jäi vaisuksi.

Umpisurkea räpellys. Katsoin seuraavana päivänä välittömästi vuoden 1990 version, jotta sain huuhdeltua tämän mielestäni.

Loogisista liikkumisista lasten näkyjen välillä ei ollut tietoakaan. Lisäksi leffaan oli lisätty mielikuvituksettomia kauhuhahmoja, jotka olivat kuin Linnanmäen kummitusjunasta vuodelta 1965.

Ja sitten huonoin, eli Pennywise 2017. Onneksi Tim Curry osasi tehdä aikanaan mahtavan roolisuorituksen oikeasti pelottavana klovnina, joten siihen saa halutessaan palata. Ja ennen kaikkea voin jättää menemättä katsomaan tämän läjän kakkososan.

Hyvin perinteinen ja aina jollakin tavalla toimiva "nörtistä voittajaksi" -leffa. Elokuvasta jäi mieleen parhaiten, että haluan päästä tuolle samalle kurssille.

Todella puuduttava ja hengetön elokuva. Ai että, miten Kidmanin rooli osasi olla ärsyttävä. Typerä alku ja typerä loppu, väkisin puskettu leffa.

Kolmas osa oli jollain tapaa trilogian hauskin. Toivottavasti sarja jää kuitenkin tähän, vaikka ihan viihdyttävä kolmikko onkin.

Ihan ok komedia, minkä jälleen kerran halusin katsoa Owen Wilsonin takia. Muutama hauska kohtaus ja se riittää.

Tykkäsin paljon ja samalla vihasin elokuvassa olleita asioita. Netin mukanaantuomat ilmiöt ärsyttivät välillä niin paljon, että tippa meinasi tulla silmään.

Ensimmäisen osan kaltaiset ylettömät sekoilut jäivät pois tässä toisessa osassa. Tässä jatko-osassakin on hetkiä, missä naurua ei voi välttää, mutta ei yllä mitenkään normaalin tason yläpuolelle. Pidän yhä Ben Stillerin ja Owen Wilsonin välisistä dialogeista (vaikka tässä elokuvassa olivatkin sivuosassa), lähes kaikissa heidän tähdittämissään leffoissa!

Vuoden parhaita elokuvia bisnesmaailman täydellisestä törkeydestä ja toisaalta taas määrätietoisesta intohimosta. "It tastes like a real delicious vanilla milkshake..:"

Aika pysäyttävä puolitoistatuntinen.

Ei uponnut muotimaailman komedia edes kovalla näyttelijäkattauksella. Koko kuvio menee täysin överiksi, eikä naurua irronnut muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Owen Wilson Hanselin roolissa oli yksi harvoista valopilkuista.

Odotin koskettavaa draamaa, jossa Sandler näyttäisi taitonsa vakavammassa roolissa. Mutta ei oikein osunut maaliin. Sekava ja monin paikoin venytetty elokuva.

Hyvän puolelle kallistuva komedia. Useassa kohdassa sai nauraa aidosti ja ääneen.

Ei saa aikaan oikein mitään tuntemuksia. Kunnon feministinen ote olisi sopinut paremmin leffan kulkuun, mutta aikakausi huomioonottaen se ei liene ole käynyt tuotannolla mielessäkään.

Juoni on melkoista pomppimista roolista toiseen, eikä tarina löydä koukkua ja yhtenäisyyttä.

Tylsää ja ennalta-arvattavaa. 2010-luvun alku muistetaan varmaan ikuisesti tämän aihepiirin elokuvista... Ainakin jos jokin katastrofi repii ihmisten aivot.

Yksi huonoimmista Adam Sandlerin elokuvista. Juomahemmon yksinkertaisuus menee yli samoin kuin Sandlerin roolisuoritus. Eikä Henry Winkler välttämättä ole paras valinta tällaisen elokuvan futisvalmentajan rooliin...

Ihan hyvä elokuva muiden kaltaistensa musiikkitarinoiden joukkoon. Mark Ruffalo jonain muuna kuin rikostutkijana on mukava poikkeus.

Ahdistava aihe ja painostavia kohtauksia. Keira Knightleyn rooli on välillä juuri niin ärsyttävä, kuin se tällaisessa elokuvassa tulee ollakin. Siitä huolimatta leffan ydin jää laimeaksi ja odotin muuta, kuin limaisia puheita ajoista Pariisissa ja lasillisten juomista hotellihuoneissa. Haistoin partavedenkin ruudun läpi.