Mask
Käyttäjä, 8 fania
Oma statistiikka: Elokuva-arvostelut (174)
Teloittaja - Avenging Force (1986)
Tappeluissa kiehtoo reipas turpaanmättämisen meininki.
Enter the Ninja (1981)
Välipala kaikille epämääräisen elokuvasaastan ihailijoille.
Tulivoimaa - Firepower (1993)
Heittää kaikki laatuelokuvan kriteerit nurkkaan ja tarjoilee roskaelokuvien ystäville kaikkea mitä he kaipaavat.
Romanovin kivet (1993)
Päihittääkin monet amerikkalaiset ö-luokan äksönleffat.
Sabata - salaperäinen ratsastaja - Ehi amico... c'è Sabata, hai chiuso! (1969)
Mainio western, jonka parissa jaksaa istua eikä aika käy pitkäksi.
Scarface - arpinaama - Scarface (1983)
Ruuti haisee, kokaiini pöllyää ja keneen ei voi luottaa. Joka tapauksessa Scarface on mestaritason elokuva.
Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli - Die Hard 2 (1990)
Sukat ja takki sentään pysyvät tällä kertaa päällä.
Point Men - salaisen palvelun valiojoukko - The Point Men (2001)
Tusina-action, jota on vaikea uskoa viiden Bondin ohjaajan John Glennin elokuvaksi.
Tosinuija ja vielä nuijempi - kun Harry tapasi Lloydin - Dumb and Dumberer: When Harry Met Lloyd (2003)
Huonoimpia komedioita miesmuistiin.
Navy Seals - erikoisjoukot - Navy Seals (1990)
Viihdyttävä ja hyvin rullaava äksönpläjäys joka ei aivoja paljon vaadi.
Lällärit lakoon - Any Which Way You Can (1980)
Viihdyttävää äijämeininkiä, joka uppoaa itseeni kuin veitsi kuumaan voihin.
Sarjatulta - Rapid Fire (1992)
Mukavaa toimintaviihdettä niille jotka haluavat nähdä kunnon mäiskettä ja räjähdyksiä.
Predator - saalistaja - Predator (1987)
Yksi toimintaelokuvan kulmakivistä, joka kestää aikaa, sillä toiminnassa on munaa ja katsojaa piinataan vähän väliä.
Mies San Fernandosta - Every Which Way But Loose (1978)
Lämminhenkinen kuvaus duunareista joille oluenkittaus ja nyrkkitappelut on kaikki kaikessa.
Yhden miehen armeija - A Force of One (1979)
Aika keskinkertainen toimintaelokuva, joka kuitenkin kestää sen yhden kuuluisan katselukerran.
Kuoleman merkki - Marked for Death (1990)
Seagalin kultakaudella tehty toimintaleffa mikä noudattaa perinteistä kaavaa.
Kuusi urhoa - Hell Is for Heroes (1962)
Loistava pienimuotoinen sotaleffa.
Kylmä keikka - Chill Factor (1999)
Pääkaksikon sanailu ja homma toimii kuin rasvattu, perinteisiä latuja kuljeskellen.
Road House - kuuma kapakka - Road House (1989)
Mukavan yksinkertainen turpaanmättöleffa, joka on sisällöltään taattua kasaria.
Banaanipojat Hula-Hula saarella - Chi trova un amico, trova un tesoro (1981)
Letkeään meininkiin ja kohellushuumoriin vahvasti nojaava huumoripätkä.
Mutaa kuonoon! sano virtahepo - Io sto con gli ippopotami (1979)
Tappelukerroin on kohdalleen ja rento meininki on ilmassa koko leffan ajan.
Miamin superkytät - Miami Supercops (1985)
Räväkkää italialaista toimintakomediaa kultaiselta 1980-luvulta.
Kovat sotilaat - Platoon Leader (1988)
Ei kaikkein parhaita sotaleffoja, mutta hyvä kuitenkin.
Kaappaus raiteilla - Under Siege 2: Dark Territory (1995)
Seagalin faneille on tiedossa hulppea katselukokemus ajoilta jolloin hän vielä osasi tehdä elokuvia.
Helvetti on irti - Hangfire (1991)
Tuikitavallinen toimintapläjäys, joka sisältää yksinkertaisen juonen, joka on vain tekosyy räjähtävään toimintaan.
Linnoitus 2 - Fortress 2 (1999)
Ponnetonta liukuhihna-toimintaa, joka ei pääse säväyttämään oikein missään vaiheessa.
Charlien enkelit - Charlie's Angels (2000)
Enkelit osaavat jossain muodossa viihdyttääkin ja ajaa asiansa kertakäyttöhölynpölynä.
Määränpäänä Graceland - 3000 miles to Graceland (2001)
Tekijöillä on ollut kieli poskessa leffaa tehdessä.
Poikkeuksellista rohkeutta - Uncommon Valor (1982)
Liian vähälle huomille jäänyt sotadraama.
Lättäjalka Kaukoidässä - Piedone a Hong Kong (1975)
Ei kuulu Bud Spencerin soololeffojen parhaimmistoon. Sisältö on jokseenkin laimea.
Piru naiseksi - Saving Silverman (2001)
Kohtalaisen hauska komedia, jonka koomisuus perustuu alapäähuumoriin.
Vaikeasti tapettava - Hard to Kill (1990)
Laadukas toimintapätkä jos unohtaa kaikki epäloogisuudet.
Katujen laki - Out for Justice (1991)
Tyypillinen Seagal-elokuva, joka sisältää rautaisen annoksen julmaa väkivaltaa.
Walking Tall (2004)
Tehty vanhojen kunnon toimintaelokuvien malliin ja pääosassakin on siedettävä jyrmy.
The Mighty Quinn (1989)
Hyvä tarina, jota siivittävät kohtalaiset näyttelijät ja loistava musiikki.
Ernest Saves Christmas (1988)
Massaan hukkuva joulukomedia, joka jatkaa nolojen tilanteiden miehen Ernestin tarinaa.
Next Friday (2000)
Mukiinmenevä ja ihan hauska komedia, jonka kaikki vitsit tosin eivät aukene jos ei tunne yhtään ghettokulttuuria.
Porkyn kosto - Porky's Revenge (1985)
Kun aiemmat Porkyt olivat vielä raikkaita ja hauskoja niin kolmonen tyytyy vain kierrättämään näiden osien ideoita ja vitsejä.
Nimeni on Nobody - Il Mio nome è Nessuno (1973)
Sujuva lännenkomedia, jonka huumori iskee eniten niihin jotka tuntevat western-lajityyppiä.
Youngblood - lätkä veressä - Youngblood (1986)
Korni urheiluelokuva suoraan 80-luvulta varustettuna sen ajan nuorisoidoleilla.
Fifty/Fifty (1992)
Viihdyttävä buddy-leffa 90-luvun alkupuoliskolta. Kieli poskessa tehtyä Rambo-meininkiä.
Commando (1985)
Toimintaa ja machoilua riittää vaikka muille jakaa sillä onhan tämä yksi machoimpia elokuvia mitä on ikinä tehty.
Delta Force (1986)
Ei mikään toimintaelokuvien uranuurtaja vaan ihan keskitason rymistely.
Pääkallolipun alla - Il corsaro nero (1971)
Ihan kivaa ajanvietettä, jota katselee siinä sivussa kun tekee omia askareita.
Luoja armahtaa, minä en - Dio perdona... Io no! (1967)
Huumoria tästä elokuvasta on turha hakea sillä tämä taitaa olla niitä harvoja Budin ja Terencen vakavampia elokuvia.
Villit fiftarit - Porky's II - Porky's II: The Next Day (1983)
Härskiä dialogia ja hävyttömiä kepposia tarjoillaan tuutin täydeltä.
Kaksi pölkkypäätä - Block-Heads (1938)
Suositellaan kaikille kermakakkukomedioiden ystäville, sillä ette pety.
Tuomion torstai - Thursday (1998)
Sähäkkyyttä ja energisyyttä elokuvassa riittää, mutta se viimeinen pinnistys puuttuu.
Once Upon a Texas Train (1988)
Vaivaannuttava western, joka toistaa itseään.
Siitä vaan pojat - All the Way Boys (1972)
Hauska ja nostalginen elokuva, mutta ei kuitenkaan läheskään Spencerin ja Hillin parhaita.