Limaa roiskuu kiitettävästi, mutta veri sen sijaan on hieman vähemmälle jätetty elementti.

30.9.2008 21:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Troll 2
Valmistusvuosi:1990
Pituus:95 min

Elokuvanteon alusta asti jokainen ohjaaja on pelännyt yhtä asiaa: epäonnistumista. Tämä voidaan välttää hyvillä näyttelijöillä, hyvällä ohjauksellla, hyvällä käsikirjoituksella ja innovaatiolla. Tai sitten aletaan sähläämään: surkeat näyttelijät, surkea ohjaus, surkea käsikirjoitus ja hätiköinti.

Onneksi on keksitty b-elokuvat eli puoliksi tahallaan huonot räpellykset. Jotkut voivat olla taas aivan vahingossa pieleen menneitä tahattoman koomisia kultti-klassikkoja. Mikä onni että tällaiset on keksitty muuten olisi Troll-trilogia jäänyt heitteille. Ensimmäinen Troll muistetaan lähinnä sen varsin omalaatuisesta tunnarista. Muuten se olisi kai jäänyt ikiajoiksi historian hämäriin. Kolmaskin osa on ilmestynyt eikä sitäkään voi elokuvataiteen riemuvoitoksi kutsua.

Nyt syynin alla oleva kakkososa lienee näistä elokuvista kuuluisin ja se on kerännyt ympärilleen pienen fanikunnan. Mutta nyt elokuvaan. Juoni: kuolleen isoisänsä kanssa hengaava poika lähtee perheineen lomalle pieneen maalaiskylään. Perässä kaahaavat perheen esikoisen poikaystävä ja tämän pöhköt kaverit. Varsin pian käy ilmi että kylän asukkaat ovat menninkäisiä (miksi sitten elokuvan nimi viittaa peikkoihin?!). Nämä otukset ovat pojan isoisän stooreista tuttuja riiviöitä, jotka syöttävät uhrilleen ensin puuksi muuttavaa vihreää tököttiä ja sitten syövät tämän. Ja siinä alkavat kirveet paukkua, perunakepit lennellä ja Molotovin cokctailit räjähdellä.

Kuten varmaan huomasitte elokuvan juoni on melko lapsellinen kun taas äsköinen tiivistelmä kertoo että ipanoille se ei sovi. Toisaalta pelottavakaan se ei ole mutta sehän oli arvattavissa. Sen sijaan kammottavan huonot näyttelijät aiheuttavat vilun väristyksiä. Ei ihme ettei McFarland kehdannut tunnustaa näyttelevänsä tässä ennen elokuvan kulttiutumista. Ja kyllä: tässä todetaan se huudahdus, joka saisi Jack Nicholsonin häpeämään silmät päästään.

-Oh my Goooossshhhh!

En osaa sanoa oliko se yli- vai alinäyttelemistä vai jotain siltä väliltä. Joka tapauksessa noita kahta, ja niiden sekoitusta, tullaan näkemään lähes jokaisessa kohtauksessa. Stephenson on todella surkea perheen Joshua-kakarana. Vai pitäisikö sanoa hyvä sillä enpä voi kieltää etteikö ole huvittavaa katsella tuota ipanaa kuseksimassa perheen päivällispöydälle tai huutamassa täyttä kurkkua kameraa kohti. No, voisi todeta niidenkin olevan hauskoja vain Stephensonin lahjattomuuden vuoksi. Vielä hauskempi on kyllä McFarlandin pojalle esitttämä uhkaus. Ohjaajakaan ei siis oikein osaa asiaansa. Claudio Fragassosta ei olekaan viime aikoina paljon kuulunut.

Efektit ovat perinteistä indie-materiaalia jonkin verran parempia. Limaa roiskuu kiitettävästi, mutta veri sen sijaan on hieman vähemmälle jätetty elementti. Kun isoisä Seth katkoo kirveellä eräältä menninkäiseltä käden ei siitä jää lattialle tahraakaan. Erään menninkäisen tuleen syttyminen on vähän vaikuttavampi näky. Menninkäiset itse on tehty suhtkoht hyvin ja ne onnistuvat olemaan vaikuttavampia kuin nämä nykyajan efektimonsterit. Mitään Evil Dead -mömmöjä niistä ei tosin saada. Yksi mieleenpainuva efektikohtaus onneksi löytyy. Nimittäin se kuuluisa maissiseksi! Vaan eipä tuokaan valtavia bravuureja kerää. Se on vain hauskan näköistä. Lopussa (melko typerän ratkaisun jälkeen) alkaakin sitten hieman se punainen elämänneste roiskua ja silloinkin melko hillitysti. Braindeadin kilpailijaksi tästä ei siis todellakaan ole. Ja itse loppu-kohtaus on se perinteistäkin perinteisempi kauhuelokuvan loppu, joka jättää tilaa jatko-osalle.

Mutta älkääs nyt suoraan tätä tekelettä tuomitko. Meikän aika kulki tätä tsiigaillessa mukavasti ja kun elokuvaa on haukuttu yhdeksi huonoimmista kauhareista ikinä ei sitä voi olla tarkastamatta.

PS: Pisteet annettu hyvän ja huonon tasapainottamiseksi tasan.

Arvosteltu: 30.09.2008

Lisää luettavaa