Madagascarissa kyllä tietää milloin pitäisi nauraa, mutta kun ei vaan millään naurata. Hahmojen "nokkela" sanailu vaan ärsytti ja tuntui tekohauskalta sekä laskelmoidulta.

Hauskuuden puutteenkin saisi anteeksi, jos tarina herättäisi muuten kiinnostusta. Sitä se ei kuitenkaan valitettavasti tehnyt, joten täytyy tunnustaa että kelailin välillä yrittäen kuitenkin samalla epätoivoisesti metsästää niitä hauskoja repliikkejä. Huonolla menestyksellä.

Luin aikoinaan ohjaajan haastattelun, jossa hän päivitteli miten paljon Arthur ja minimoit on vienyt aikaa ja kuinka erilaista sen tekeminen on ollut verrattuna "normaaleihin" elokuviin. Tekninen toteutus lieneekin kohdallaan, mutta itse tarina on lähinnä valikoima lainauksia jo olemassaolevista kertomuksista.

Elokuvaa katsoessa tuli hieman liian usein "Hei, täähän on ihan niinkuin siinä yhdessä toisessa leffassa!"- tuntemuksia. Voldemort 2 pääpahiksena oli erityisen huono valinta. Olisin siis kaivannut vähän enemmän omaperäisyyttä. Jos kerta tekee elokuvan suurella vaivalla, niin kannattaisi ensin keksiä (oma) juoni.

Suomiäänet ei oikeen toimi. Varsinkin niissä kohtauksissa, joissa näyttelevät oikeat ihmiset. Kuulostavat epäaidolta.

Siitä huolimatta, että Vicky Cristina Barcelona on Allenin elokuva, en odottanut siltä juuri mitään, sillä trailerit tai arvostelut eivät olleet saaneet minua vakuuttumaan. Kävin sen kuitenkin katsomassa. Vaikka menin teatteriin hiukset vettä valuen ja märkänä ja nälkäisenä, sai elokuva hyvälle tuulelle.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole ainoastaan hyvänmielen-elokuva, jossa ei ole syvällisempä sisältöä. Elokuva kuvasi monia tunteita hyvin ja henkilöihin sekä heidän tunteisiinsa oli helppo samaistua. Ainakin minun, sillä löysin jokaisesta jotain samaa itseni kanssa. Ihan sitä erityisesti hakematta. Joten minulle tämä oli hyvin läheinen jopa inspiroiva ja terapeuttinen elokuva. Asiat kuvattiin luontevasti. Täydellinen elokuva juuri tähän tilanteeseen.

Monien kauhuelokuvien ystävien suosikki, The kauhuelokuva Manaaja, oli karvas pettymys. Luulin, että nyt tulee jotain niin kamalaa, että yöunet menee pitkäksi aikaa. Turhaan pelkäsin, sillä ei tämä vienyt muuta kuin ajoittain ruokahalun.
Oli tällä ansionsakin, mutta jos kauhuelokuvasta puuttuu se varsinainen kauhu, niin on siinä jokin pielessä. Niiden muiden ansioiden vuoksi kuitenkin kaksi tähteä.

Kevyt elokuva, jonka juoni oli kuin suoraan saippuasarjasta. Eteni ihan kivasti ja onnistui viihdyttämään. Ei kuitenkaan vastannut kaikessa hömppyydessään odotuksia.
Casanova itse vaikutti mukavalta ;)

Taas yksi kauhuelokuva, jossa on pieni tyttö kera mustien pitkien kutrien.
Ihme örvelötkään eivät ole pelottavia, vaan lähinnä ärsyttäviä. "äh..taas ne tulee."
Olin pettynyt, sillä en säikähtänyt kertaakaan. Tosin täytyy myöntää, että tällainen hirviökauhu ei oikein ole mulle toiminut koskaan. Homma menee pilalle viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen otus astuu näkyviin.
Varmasti pelinä toimii paremmin. Enkä usko, että pitäisin tästä tarinasta elokuvana, vaikka olisi miten toteutettu.

Aivan käsittämättömän huono. Ei onnistu pelottamaan eikä ole tarinakaan erikoinen.

Paras Batman elokuva tähän asti. Ei epäilystäkään. Piti otteessaan eikä pituus haitannut lainkaan.

Tiesin jo katsomaan mennessäni, että tuskin on ihan minun elokuva. En voi siis sanoa olevani pettynyt.
Koko juonen perusta on heikko, sillä pääongelman alku on epäuskottava. Kärpäsestä tehtiin härkänen- Lopputuloksena kahden ja puolen tunnin elokuva täynnä vaatteita, suhdekiemuroita ja sitä samaa vanhaa. Toisin sanoen ylipitkä jakso.
En voi sanoa inhonneeni, mutta en kyllä pitänytkään. Katsottava, vaikkei olekaan mitenkään erityinen tai oivaltava. Olisi ollut parempi jättää elokuva tekemättä. Idea ei mielestäni ollut niin erikoinen, että tällainen vaiva kannatti nähdä. Liian tyttömäinen ja arvattava.

Ei oikein iskenyt.
DiCapriosta pitävälle varma valinta, muille ei niinkään. Tässä ei ollut oikeastaan mitään mistä olisin pitänyt. Lopputulos on outo, kun Romeo ja kumppanit puhuvat runollisesti ammuskelun lomassa. Loistavasta tarinasta huolimatta ei herättänyt oikeastaan mitään tuntemuksia ja jätti kylmäksi. Aikamoinen pettymys kaiken kuulemani ja Moulin Rougen jälkeen.

Poistin. Harvinaisen turha kommentti.

Piristävä elokuva. Ei mielestäni kuitenkaan ärsyttävä, kunhan katsoo oikealla mielellä. Muistakaa myös huomioida kohderyhmä!! Pääpari on tylsä ja lattea, mutta Ryanin ja Sharpayn yhteisesitykset ovat elokuvan suola.

Antoi sen mitä hain. Säikäytti ekalla kerralla. Toista katselukertaa ei kestä. Ensimmäisellä kerralla pelottikin sitten senkin edestä.