Vuoden huikein elokuvateatterikokemus.

5/5

Persoonaton ja tylsä säikyttelyelokuva. Aubrey Plaza on tietty aina ihana.

Erinomainen elokuva. Ei niin kova kuin Good Time, joka on mahdollisesti vuoden 2017 paras elokuva, mutta silti suorastaan inhottavan ja ärsyttävän jännittävä elokuva. Adam Sandler on huikean hyvä ja uskottava pääroolissa.

Yllättävän metka elokuva. Toimintakohtaukset ovat mielenkiintoisesti toteutettuja ja loppu mukavan vinksahtanut. Sääli, että toimintakohtausten ulkopuolella elokuva on erittäin geneerinen, kliseinen ja epälooginen.

Tämä elokuva on liian tyhmä, että sille voisi antaa edes mahdollisuuden. Päähahmot ovat niin idiootteja, ettei heidän kohtalostaan välitä, musiikki on naurettavan leimaavaa ja alleviivaavaa ja kauhukin jää periamerikkalaiseen tyyliin böö-säikähdysten tasolle. Hyvin kuvattu kuitenkin, eivätkä näyttelijät ole aivan huonoja.

Elokuva on täysin hukassa sanomansa kanssa eikä tielle osuva huono kauhuelokuva ainakaan helpota asiaa. Velvet Buzzsaw vielä kaiken lisäksi näyttää visuaalisesti yhtä uljaalta kuin Frendit-jakso, joten tämä ei ole oikeastaan minkään arvoinen tekele. Välttäkää.

Välillä huutonauruhauskan huono, siitä hieman pisteitä. Tyhmä ja huonosti näytelty. Viimeiset 30 minuuttia ovat typerintä, mitä olen elokuvassa hetkeen nähnyt, mutta pilvessä katsottuna naurulle ei meinannut tulla loppua.

Ei ihmeellinen, hyvin unohdettava, mutta silti sydämellinen ja sympaattinen, joka on yllättävää supersankarielokuvalta.

Erinomainen ja erilainen western upeilla näyttelijöillä.

Nokkela ja absurdi mysteerikomedia Hollywoodista. Mulholland Driven sukulaissielu.

Miten tämä on saanut täällä näin hyvät arviot? Eivätkö elokuvien katsojat vaadi elokuvalta enää mitään?

Amerikkalaistettu (tässä tapauksessa tyhmennetty) versio The Handmaidenista.

Epähauskuudessaan jo ihan omaa luokkaansa. Ehkä tälle nauraisi, jos olisi 12, vailla minkäänlaista makua ja idiootti, mutta nyt kypsässä seniori-iässä odotan roskaltani edes vähän innovatiivisuutta.
Tästähän on tehty myöhemmin täyspitkäkin versio. Hyi saatana.

80 minuuttia tarinaa venytettynä kolmeen tuntiin. Infinity War on mitä mainiointa popcorn-viihdettä, tämä taas ei niinkään. Heikko päätös herää hetkittäin henkiin ja johtaa melkein tyydyttävään lopetukseen.
Parasta tässä on se, ettei tämän jälkeen tarvitse enää katsoa yhtäkään Marvel-elokuvaa.

Nokkela ja hyvin näytelty teinitrilleri ei onneksi ole kaavamainen.

Niin hyvä elokuva, että katsoin sen kolme päivää sitten, enkä muista siitä enää juuri mitään. Lupaavan alun jälkeen elokuva lässähtää eikä löydä oikein enää suuntaa.

Ei niin hyvä kuin Get Out. Ärsyttävää, kun mitään ei jätetä katsojan mietittäväksi, vaan kaikki selitetään perusteellisesti. Mukana on myös paljon huumoria, joka ei vain sovi tähän tunnelmaan/tarinaan. Ei kuitenkaan huono, paikoitellen ihan tehokas jännäri.

Unbreakable on erinomainen, Split on toimiva ja tämä trilogian päätös, Glass, puhdasta paskaa. Missään ei ole mitään järkeä ja suurin tunne, mitä elokuvan aikana tuntee, on myötähäpeä. No, onneksi elokuva on niin tyhmä ja huono, että se on tahattoman koominen, joten komediana tämä on loistava.

Joskus lapsena ihmettelin, kun arvostelijat puhuivat siitä, että onko elokuvalla sydän vai ei, niin tässä on kaikille, joita asia ehkä vielä hämmentää, oiva esimerkki elokuvasta, jolla on valtavan suuri sydän. Vaikka jotkut koomiset hetket ampuvatkin jo hitusen liikaa yli ja lopetus on vähän turhankin siisti, on Hunt for the Wilderpeople erittäin hauska ja hyvin tehty elokuva. Ja mikä parasta, se sopii kaikenikäisille.

Tämä elokuva säntäilee ympäriinsä kuin päätön kana, koska tarinalta puuttuu fokus tai pointti. Lopussa yritetään jollain pierufilosofialla vetää homma jonkinlaiseen pakettiin, mutta todellisuudessa elokvua ei missään vaiheessa osaa päättää, mitä se tarkalleen haluaa olla. Näyttelijät tuntuvat olevan yhtä hukassa.

Rob Zombie ei ole ohjaaja, jolta odottaisi paljon, mutta tämä alittaa kaikki rimat. Hyvä jumala, miten ruma tämä elokuva onkaan. Surkeasti näytelty, kuvattu ja leikattu.

Hauska perusidea ja energia pitävät kauhukomedian pinnalla silloinkin kun käsikirjoitus ja näyttelijät pettävät.

Kammottavan ruma ja epähauska toimintaelokuva turhauttaa, koska noin 15 minuuttia sen tarinasta oikeasti toimii.

Slow burner. Haastava ja ristiriitainen uudelleentulkinta Argenton klassikosta on viime vuoden kiehtovimpia elokuvia.

Ihan ok, yhtä hyvä/huono kuin edellinen. Välillä ihan hyvää ja viihdyttävää toimintaa, välillä sekavasti leikattua CGI-verellä höystettyä paskaa. Keanu Reeves on pyörinyt Hollywoodissa jo 30 vuotta eikä vieläkään osaa näytellä. No, ainakin hän on cool.
Vihaan muuten Ruby Rosea. Miksi hänet tungetaan nykyään kaikkialle? Rose oli kovanaamaisena palkkatappajana about yhtä uskottava kuin Tom Holland 60-vuotiaana mustana jazz-muusikkona.

Tehokas aloitus latistuu nopeasti mielikuvituksettomaan gorepornoiluun. Jotkut ovat pitäneet lopusta, ja vaikka myönnänkin, että se tarjoaa mielenkiintoisen kulman, tekijöillä ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa tutkia asiaa syvemmin, vaan ovat sen sijaan he keskittyät mieluummin vereen, suoliin ja kärsimykseen. Kukin tyylillään, mutta aika vi**n tylsä ja helppo ratkaisu.

Gaspar Noe on ehdottomasti lahjakas visuaaliselta tyyliltään ja rytmiltään, mutta hänen elokuvansa - erityisesti tämä - ovat niin vieraantuneita ihmistunteista, ettei niiden katsomisessa ole oikein pointtia.

Naurettavan typerä ja tyylitajuton elokuva. Ryppyotsainen asennoituminen opiskelijaelokuvatason juoneen synnyttää muutaman tahattoman koomisen hetken, joten pilvessä tämä elokuva saattaa olla hysteerisen hauska kokemus. Mutta muuten tämä on täyttä paskaa.

Pätevät näyttelijät eivät kykene kiskomaan tahmeasti etenevää ja intohimotonta gangsteridraamaa loppuun asti. Hyvin tehty elokuva tuntuu tuhat kertaa nähdyltä.

Komea mutta ontto kuin mikä. Aivan liian pitkäksi venytetty tarina alkaa lupaavasti, mutta lässähtää nopeasti, kun mitään kerrottavaa ei sitten oikeastaan ole.

Edellinen osa oli yksi 2000-luvun mitättömimmistä komedioista. Tämä jatko-osa on vielä heikompi.

Viipyilevä ja tunnelmalliinen In the Mood for Love on paras elokuvallinen kuvaus rakkaudesta ikinä. Se tapa, se inhimillisyys ja herkkyys, jolla elokuva lähestyy hahmojaan ja heidän välilleen kehittyvää sidettä, on ainutlaatuinen.
Tämä upeasti kuvattu rakkaustarina on absoluuttinen mestariteos.

Yllättävän tehokas uusi Michael Myers-sekoilu. Sopivan yksinkertainen ja suoraviivainen tarina ei aivan peitä elokuvan olemassaolon turhuutta, mutta kyllä tämän kerran katsoo. Halloweenin jatko-osista/rebooteista tämä on kirkkaasti ja helposti paras.

Tyhjänpäiväinen mutta sujuva teinitrilleri ylikulutetulla kasarinostalgialla. Hyvä lopetus!

Eero Aho on erinomainen, mutta juuri muuta hyvää tästä epäuskottavasta tyylikokeilusta ei jää mieleen. Pari ihan kivaa kuvaa, jes. Mikael Gabriel on luonteva näyttelijä ainoastaan Junoon verrattuna.

Huikea.

Näkemistäni Argenton elokuvista se paras. Jopa parempi kuin Suspiria. Ei välttämättä tarinallisesti eheä tai täydellinen ja leikkauksessa on omituista heittoa, mutta tyylitaju, tunnelma, musiikki...kaikki on 5/5. On ihanaa, kun kauhuelokuvan kuvakompositioihin nähdään näin paljon vaivaa.

Kammottava, aivan kammottava.

Käsittämättömän epätoivoinen tekele on vielä huonosti leikattukin.

Kammottavan epähauskaa sekoilua. Workaholics oli vielä ihan jees, vaikea uskoa, että sama porukka teki tämän.

Puhdas mestariteos, mitä muutakaan Kurosawalta voi odottaa.

Ainoa katsomisen arvoinen Friday the 13th-elokuva. Kaikki kliseet ovat mukavan helppona pakettina tarjolla kera terveen itseironian.

Yllättävän idearikas, ainakin visuaalisesti. Tarina on lopulta sitä samaa hollyhuttua tyypillisen ohuella rikosjuonella. Sääli, koska potentiaalia olisi ollut. Puutteineen silti paikoitellen ihan hauska ja vaivaton elokuva.

Tehokas mutta tyhmä.

Taidokas rikosmysteeri, jonka ymmärtää paremmin, jos tutustuu edes hieman Etelä-Korean poliittiseen ilmapiiriin 80-luvulla. Hauska, jännittävä ja erittäin upeasti kuvattu Memories of Murder on teemoiltaan ja sommitelmiltaan puhdas mestariteos. Huikean hieno elokuva.

Kahden surkean Thor-elokuvan jälkeen kolmas vasaramäiske pääsi todella yllättämään. Ei tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta MCU-aatelia kuitenkin. Tarina on sitä samaa yksiulotteista lokaa, mutta yksittäiset elementit, vinkeät ideat ja paikoitellen ihan hyvin toimiva huumori saavat homman toimimaan. Hyvä viihde-elokuva.

Hetkittäin sopivan ahdistava ja kuumottava. Ei kuitenkaan keksi hyvää tapaa päättää tarinaansa ja lopulta elokuvasta jää hyvin vaisu maku.

Yllättävän hyvin näytelty toistaa uskollisesti kaikki genren kliseet ja konventiot. Ei kammottavan huono, mutta ei mitään uutta zombieauringon alla.

Miksi katsoin tämän?

Josef Stalin-Levittin egoprojekti, ei muuta. Olen todella yllättnyt - ja pettynyt -, jos hän vielä joskus ohjaa toisen elokuvan.