Joku

Joku

Käyttäjä, 27 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (860)

14.02.2021 klo 09:59

Banaani Joe

Banaani Joe on aika perinteistä Bud Spencer -elokuvaa, niin hyvässä kuin pahassa. Huumori osuu puoliksi maaliin, ja välillä lähinnä aiheuttaa myötähäpeää. Etenkin se armeijan kersantti oli vaivaannuttavaa katsottavaa. Budia itseään nyt tietenkin katselee aina mielellään, ja tässäkin ne perinteiset nyrkiniskut lähtee totuttuun tyyliin hienosti. Banaani Joessa oli ehkä silti hiukan liian vähän just tota nyrkkitappelupuolta, joka on usein höntin huumorin lisäks näiden elokuvien suola. Italoelokuvien vakkarisäveltäjien Guido & Maurizio de Angelisin musiikit on taas kohdallaan elokuvan tunnelman kanssa, löysän leppoisaa kesämusaa. Elokuvan ohjannut Steno on tehnyt aiemminkin Spencerin kanssa yhteistyötä esim. Lättäjalka -elokuvissa, ja kyllähän tuo ohjauspuoli tässäkin sujuu. Ehkä isommat viat on hiukan laahustavan ja paikoin liian oikaistun kässärin puolella.

Elokuvaa itseään muistettavampi on tuo ikoninen ja upea juliste, jossa Bud Spencer kanniskelee helkkarin isoa banaaniterttua!

+

rating 50,000

10.02.2021 klo 21:15

Lupin III: Cagliostron linna

Olipas todella toimiva anime-elokuva! Meininki on paikoin todella hauskaa ja toimintakohtaukset on ihan oikeesti näyttäviä, myös animointi/piirrosjälki on todella upeaa katsottavaa. Juonenkaan puolella ei ole oikeastaan juuri mitään valittamisen sijaa. Tästä myös puuttuu itseäni ärsyttävät animen kliseet ja ominaiset sudenkuopat lähes täysin. Sellanen yleinen slapstick-koheltaminenkin on tässä jotenkin tyylillä toteutettu.

Rautainen seikkailuelokuva, ja komea lähtölaukaus alan mestarille Hayao Miyazakille pitkien elokuvien parissa.

rating 80,000

08.02.2021 klo 20:37

Brain Damage

Henenlotter on kyllä suppeasta tuotannostaan huolimatta ohjaaja mun makuun, ja Brain Damage on lähestulkoon täydellinen kasari-splätter-kauhu-huumehoure-komedia. Goremittaria olis ehkä voinu vielä yhden asteen ruuvata ylemmäskin, ei tässä sentään mikään Braindead ole kyseessä, vaikka aivojen parissa liikutaankin. Meininki on jokatapauksessa ihan totaalisen älytöntä heti alkumetreiltä saakka, eikä kaasupoljin nouse lattiasta oikeestaan missään kohtaa. Visuaalinen puoli on nätisti kohdillaan, puhumattakaan mainiosta scoresta! Ihan helvetin hyvä. Brittiläisen Arrow Videon blu-ray julkaisulla on myös julmettu määrä extroja joiden seassa suht tuorettakin dokumenttia ja haastattelua elokuvan teosta. Pökäle-aivomonsterin persoonallisena äänenä oli muuten kauhuhosti John Zacherle!

Mainiota ryönää.

rating 80,000

06.02.2021 klo 16:15

Puhdistuksen yö

Viihdyttävä ja sopivan lyhyt home-invasion pätkä. Yrittää ehkä olla enemmän, kuin on paukkuja olla. Konsepti on hyvä, ja peilailee kyllä nyky-yhteiskuntaa välillä ihan osuvastikkin. Välillä puolestaan kaatuu kömpelösti omaan nokkeluuteensa. Ennalta-arvattavuus syö kans leffan tehoja melkoisesti, jokainen hahmo on kirjoitettu sisään ollakseen katalyytti seuraavalle "yllätyskäänteelle" jotka ei onnistu yllättämään kertaakaan. Jump-scareja oli myös ajan hengen mukaisesti ihan liian monta, vaikkei sentään ihan raivostuttavuuteen asti.

Hukattua potentiaalia, mutta tälläsenäänkin menee kertaviihteenä ihan mukavasti. Jatko-osia tuskin tarvii silti ruveta kattoon.

rating 50,000

06.02.2021 klo 16:11

Natsat

Paikoin ihan hersyvän hauska, mutta suurimmaks osaks melko keskinkertainen komedia. Ei todellakaan Ivan Reitmanin parhaita osumia. Cast on kyllä vakuuttava, on nuo aikansa legendaariset SNL-tähdet, ja Warren goddämn Oates!

Kannattaa katsoa jos tykkää esim Caddyshackista tai Meatballsista.

rating 60,000

25.01.2021 klo 13:41

Psyko III

Paikoin varsin viihdyttävä, mutta osittain puuduttava Psyko kolmonen on ehkä eniten muistettava sen visuaalisesta tyylikkyydestä. Perkins on varmaan pyöritelly Argenton ja kumppanien filmejä ennen tätä nauhurissa ahkerasti, sillä tyyliltään tää muistuttaa enemmän noita italianserkkuja, kuin itse Hitchcockin originaalia tyyliä. Tokihan Argento ja muut on alunalkaen velkaa nimenomaan siihen suuntaan. Kelpo ohjauksesta huolimatta itse päästara Perkins tuntuu olevan jotenkin puolivaloilla tässä mukana. Jeff Fahey meinaakin varastaa shown Batesin hotellille saapuvana rokkari-raiskarina. Ihan hulvatonta kamaa paikoin. Verta ja tappoja on myös ympätty ajan hengen mukaan, veikkaankin että 80-luvun slasherbuumilla on isosti tekemistä sen kanssa, että Psykolle ylipäätään tehtiin nää jatko-osat. Rahakasta hommaa.

Hyvä viihdepaukku, mutta jää kakkosen, ja luonnollisesti ykkösen jalkoihin ihan täysin. Tän pidemmälle en tätä sarjaa tällä kertaa aio katsoa, vaikka tiedän että olis vielä se neljäs osa, joka on tv-elokuva. Sekä tietysti Gus van Santin kuvasta kuvaan samantoistava remake. Ei vaan jaksa innostaa, ainakaan nyt.

rating 50,000

24.01.2021 klo 01:14

Neukku New Yorkissa

Ihan kelvollinen kylmänsodan aikainen komediaelokuva neukusta joka loikkaa jenkkeihin. Siinähän sitä ihmeteltävää riittää. Robin Williams loistaa jo elokuvauransa alkutaipaleella. Oliskohan ollu äijän neljäs täyspitkä elokuva? Perushyvää draamakomediaa, hiukan jopa ajatuksia herättävällä juonella ladattuna.

rating 60,000

23.01.2021 klo 14:34

Psyko II

Kokolailla turha ja typerä elokuva, ennenkaikkea turha jatko-osa hienosti paketoidulle alkuperäisteokselle, mutta sangen viihdyttävä filmi silti. Perkins psykoilee edelleen tyylillä, ja veitsenheiluttelua on riittämiin. Tätä ei vaan missään nimessä kannata lähteä vertaamaan tuohon originaaliin, vaikka Richard Franklin kuinka yrittää ohjaajanpallilla imitoida Hitchcockia. Perkinsin Batesin lisäks tässä on muita ihan mielenkiintoisia hahmoja joista osa pääsee erottumaan edukseen ja osa jätetään enemmän taka-alalle. Juoni on täysin aivoton mitä pidemmälle mennään, ja lopetus kruunaa pölhöydessään koko komeuden. Sentään tässä ei ihan samanlaiseen selityksen ja lopputuleman katsojan kurkusta alas vääntämiseen menty kuin ensimmäisen lopussa, mutta silti, hohhoijjaa.

Kaikenkaikkiaan niinkuin todettu, todella viihdyttävä, mutta hölmö elokuva. Olisin pärjännyt ilmankin, mutta toisaalta jätti pienoisen fiiliksen, että ehkä tähän voi joskus vaikka vielä palatakin. Jerry Goldsmithin musiikeista pieni plussa päälle.

+

rating 50,000

20.01.2021 klo 21:25

Pikku Odessa

Tyylikäs ja tyly, mutta ikävä kyllä myös paikoin melko tympeä ja tylsä elokuva. Pitkillä otoksilla kasattu Pikku Odessa on vähän levällään siellä täällä. Annetaan monta mielenkiintoista hahmoa, ja sitten kehenkään ei syvennytä sen enempää, eikä anneta katsojallekaan aikaa syventyä. Silti kuitenkin samaan aikaan kaikki loksahtaa ihan kohtalaisesti paikalleen.

Keskitasoinen rikoselokuva, joka ei kantaisi loppuun saakka ilman Tim Roth & Edward Furlong -kaksikkoa.

-

rating 60,000

18.01.2021 klo 20:02

Merenpohjan hirviö

Täytyy ottaa kyllä hattua päästä jälleen kerran kun katsoo Ray Harryhausenin stop-motion tehosteita. Mies todella oli sen alan pioneeri, ja legenda. Muuten Merenpohjan hirviö on todella keskinkertainen monsterirymistely. Kesto on onneks maltillinen, ja lopussa saadaan vihdoin sitä hirviötä oikein kunnolla esille. Harryhausen-diggareille en nää mitään syytä sivuuttaa tätä, muille taas, no en keksi montaa syytä katsoa tätä.

+

rating 50,000

17.01.2021 klo 14:31

Willie Dynamite

Willie Dynamite kertoo nimensä mukaisesti New Yorkilaisesta sutenöörien kunkusta Willie Dynamitesta. Dynamitea näyttelee elokuvadebyytissään Roscoe Orman. Mies lienee tunnetuin roolistaan Seesamitien Gordonina. Tässä äijä ei kuitenkaan ole mikään seesamikadun nynnerö, vaan kovaakin kovempi parittaja, joka on suorastaan pirullinen mies, ja käyttää häikäilemättömiä keinoja päästäkseen tavoitteeseensa. Tavoitehan on tietysti olla New Yorkin kovin sutenööri ja prostituution sekä huumekaupan ykkösnimi. Aika perinteisellä linjalla mennään siis. Dynamiten suunnitelmat ottaa kuitenkin takapakkia, kun hän ylimielisenä kieltäytyy solmimasta bisnesliittoa kaupungin muiden sutenöörien kanssa. Tän jälkeen alkaa tulla hiillostusta poliisilta, muilta kriminaaleilta sekä eräältä tiukalta sossutädiltä, joka yrittää pelastaa nuoria tyttöjä joutumasta väärälle polulle. Perinteisestä "nousu ja tuho" -perusideastaan huolimatta Willie Dynamite on aivan pirun viihdyttävä ja hienosti rullaava elokuva. Se sekoittelee hienosti vakavampaa otetta, huumoria ja toimintaa. Toimintaa olis tosin saanu olla vielä enemmänkin. Elokuvan kesto on 1h 40min, ja se tuntu just kompaktilta tälle paketille. Sivuosissa nähdään monia tuttuja naamoja muista blaxploitaatioelokuvista, ja hahmokatras onkin aika monenkirjava tässä. Hauskimpana jäi mieleen ehkä kaupungin toisiksi kovin sutenööri, jota esitti vanhoista rikossarjoista tunnettu Roger Robinson. Äijä näyttelee roolinsa suurieleisesti ja pilke silmäkulmassa, ja eihän tästä voinu kun nauttia. Musiikkipuolesta vastaa legendaariselle Motown-yhtiölle levyttänyt soul-laulaja Martha Reeves, ja leffan tunnari onkin taas erittäin groovea ja hyvää meininkiä. Ennenkaikkea mieleenpainuva. Kappaleet on säveltänyt J.J Thompson.

Willie Dynamite on siis kaikinpuolin varsin toimiva paketti, mutta se joka nostaa tän ikimuistoiseksi blaxploitaatioleffaksi on nimenomaan itse pääjehu Willie Dynamite. Mies on todella mulkku, mutta hänen kehitystään seuraa todella mielellään. Äijä myös käyttää taatusti värikkäimpiä ja erikoisimpia pimp-asuja mitä oon kuunaan elokuvassa nähnyt! Ja ellei se riitä, niin ajelee vielä purppuranvärisellä Cadillacilla, jossa on kullatut puskurit ym! Huh.

Ehdoton suositus tälle jos haluaa lähteä genren elokuviin tutustumaan. Helposti lähestyttävä elokuva yksinkertaisella mutta todella toimivalla tarinalla höystettynä. Arrow Videon blu-raylle heitän myös suosituksen, kuva ja äänenlaatu on taatusti ruuvattu niin hyväksi, mitä on saatu. Extrana levyllä myös räppäri Ice-T:n juontama vajaa puolituntinen katsaus blaxploitaatioelokuviin ja niiden historiaan. Hyvää settiä, löytyy Youtubestakin, mutta todella kämäisellä laadulla. Löytyy tubesta nimellä: Kiss My Baad Assss Ice-T's Guide to Blaxploitation.

rating 80,000

08.01.2021 klo 15:54

Biljardihait

Huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi The Hustler tai Color of Money, mutta ihan pätevä biljardielokuva tämäkin on. Mars Callahan ei oo mikään maailman karismaattisin näyttelijä, mutta vetää pääroolin ohjaamassaan elokuvassa jokseenkin kohtuudella. Paremmin esiin kuitenkin nousee vakiomafioso Chazz Palmintieri ja tietysti Christopher Walken. Etenkin Walkenin osio viimeisessä ottelussa on hienoa katsottavaa. Kaikki muut sivuosanäyttelijät on ikävä kyllä enemmän tai vähemmän köykäsiä, etenkin päähenkilön nuoret ystävät on vaivaannuttavaa seurattavaa. Joko näyttelijät vetää ihan pirusti yli, tai sitten vika on jo kässärissä. Hahmot on revitty suoraan jostain American Pie -tyylisestä hutusta tälläseen elokuvaan johon ne ei kuuluisi missään nimessä. Myös musiikkivalinnat herättää hämmästystä paikotellen.

Kohtalaisen hyvä bilisfilmi, ei tyylilajinsa parhaita, mutta hyvää viihdettä jokatapauksessa. Jos pääsee paikoin huonoista näyttelijäsuorituksista ja kliseisestä juonesta yli.

rating 60,000

03.01.2021 klo 15:27

Kellyn veljekset

Ihan hyvä elokuva Australian Robin Hoodista, Ned Kellystä. Mies nauttii kyllä edelleen sellasta kansansankarin mainetta tuolla ausseissa. Tarinat on tietysti väritettyjä, mutta Kellyn elämäntarina, ja etenkin rällästys on venynyt legendaarisiin mittoihin, ja kyllähän se kieltämättä on kiehtova tarina. Legendaarista oli myös miehen kiinniotto. Äijä paineli kotikutoinen panssari päällä virkavaltaa vastaan, ja otti 28 kiväärinosumaa, ennenkuin suostui tipahtamaan ja sillonkin oli vielä elossa. Kelly sai loppujenlopuksi hirttotuomion, jota täytäntöönpannessa totesi viimeiset sanansa: "Such is life".

Tony Richardsonin leffa rullaa ihan mukavasti, ja kantrilaulaja Waylon Jenningsin tarinaa kertovat biisit sopii saumattomasti siihen taustaksi. Paikoin meininki vähän lässähtää tylsänpuoleiseksi, mutta onneks kestoa on vaan sen reilut puolitoista tuntia, niin varsinaisesti puuduttavaksi homma ei äidy missään vaiheessa. Siitä täytyy muuten antaa pisteitä, että osa elokuvasta on kuvattu autenttisissa paikoissa (hirttopaikka ja vankila). Sitten puolestaan miinusta on pakko antaa rollarimies Mick Jaggerin roolisuorituksesta. Jagger ei sovi Kellyksi yhtään. Mieheltä vaan puuttuu täysin sellainen karu karisma ja uskottava olemus. Lisäksi Jagger ähisee niinkun kokoajan olis hirvee krapula päällä, ja ylinäyttelee ison osan dialogistaan. Ei hyvä. Sanonkin, että tää ois ollu jopa parempi elokuva jos pääosaan olis castattu joku muu.

Jaggerin puisevasta pökkelönäyttelystä huolimatta, Ned Kelly on hyvä filmi, joskin tarina johon elokuva pohjaa on tuhat kertaa mielenkiintoisempi.

rating 60,000

02.01.2021 klo 22:03

Afrikan salaisuudet

Tän katsomisesta oli tuhottomasti aikaa, ja muistin että kyseessä oli todella keskinkertainen kokoperheenelokuva, mutta tämähän oli positiivinen yllätys. Vaikka tämäntapaiset juonet onkin varmaan jo loppuun kaluttu muissa elokuvissa, ja elokuvan loppuosio yltiösiirappista kyyneleidenkalastelua, on tää silti varsin hauska ja hyvä filmi. Eikä vähiten aivan mahtavan parivaljakon Michael Cainen ja Robert Duvallin ansiosta. Myös Haley Joel Osment vetää roolinsa ihan mukiinmenevästi.

Tarinan ollessa melko simppeli ja ohut, on näyttelijäsuoritukset tässä poikkeuksellisen hyvät 2000-luvun alun perhe-leffaksi. Duvall ja Caine ihan tosissaan muuttuu elokuvassa McCannin veljeksiksi. Hyvää kevyttä viihdettä!

+

rating 70,000

02.01.2021 klo 00:23

Pieni tyttö joka asuu kujan päässä

Ihan jees elokuva trillerien ja kauhuelokuvien mahtavalta vuosikymmeneltä, eli 70-luvulta. Mihinkään genren klassikoihin tai huippuihin ei ylletä, mutta kyllä tässäkin hyvä tunnelma oli, ja varsin omaperäinen juoni. Jodie Fosterin loistavasta roolisuorituksesta puhumattakaan. Martin Sheen veti myös mainion roolin limaisena pedofiilina. Kokonaisuutena elokuva jäi ehkä hiukan vaisuksi, tai sitten odotin vähän erilaista meininkiä, ihmisten puheiden perusteella.

Ei mene omiin suosikkeihin ainakaan ekan katselukerran perusteella, mutta kyllä tässäkin jonkinlaisesta unohdetusta pikku helmestä voidaan puhua, ja etenkin 70-luvun trillerien ja kauhuelokuvien ystäville tätä voi helposti suositella.

+

rating 60,000

28.12.2020 klo 16:04

The Black Godfather

Hienon exploitatiivisen nimen omaava The Black Godfather eli musta kummisetä on bläkkärien aallonharjalla 1974 valmistunut rikoselokuva. Tyyliltään suorastaan erittäin tyypillinen yksilö genreään ajatellen. Tarina kertoo pikkurikollisesta nimeltä JJ, joka sattuman kautta päätyy oman alueensa rikollispomoksi. JJ:n ainoa este koko mestojen haltuunottamiselle on valkoisten johtama heroiniikartelli, joka pukkaa herskaa mustille köyhille jatkuvalla syötöllä. JJ saa puolelleen huumeiden vastaiset radikaalit, ja myös entisen oppi-isänsä, paikallisen gangsteripomon kukistaakseen valkoiset huumediilerit.

Leffa on kokonaisuutena melko tasapaksu. Pääosan esittäjä Rod Perry (The Black Gestapo) on tässä melko karismaton ilmestys, ja hahmona JJ jää monessa kohtauksessa muiden jalkoihin, vaikka hänen olis tarkoitus olla se baddest muthafucka of them all. Black Godfatheria riivaa myös hitaus. Toimintaa on aivan liian vähän, ja vaikka tässä rakennetaan ihan hienosti jännitettä elokuva loppua kohti, on nimenomaan elokuvan lopetus varsinainen pannukakku. Hyvä musiikki ja ihan hauskat sivuhahmot pelastaa sentään aika paljon. Kuitenkin lopputulos jää todella keskinkertaiseksi, ja täytyykin suositella mielummin hyvin samankaltaista, mutta todella paljon parempaa Larry Cohenin ohjaamaa Black Caesaria, jossa pääosan vetävä Fred Williamson on kaikkea muuta kuin karismaton!

Katsoin tän Elstreet Hill Entertainment nimisen brittiläisen levittäjän dvd:ltä. Ei voi julkaisua kyllä kehua, tää oli just näitä halvimpia mahdollisia kämä-dvd:itä. Ei tekstitystä, suoraan VHS:ltä ripattu leffa ja rupinen ääniraita. Parissa kohtaa oli oikeesti vaikee nähdä mitä ruudulla tapahtuu, ja osa dialogista meni myös ohi tuon tunkkaisen äänen takia. Leffa löytyy muuten todennäköisesti Youtubesta, jos kiinnostaa katsoa.

Ei huono missään nimessä, mutta melko mitäänsanomaton ja lattea genrensä edustaja.

rating 50,000

26.12.2020 klo 12:18

Primal

Kelvollinen viihdepaukku todella paskoilla tietokone-efekteillä ryyditettynä. Ilmeisesti todella kevyellä budjetilla tehty, sillä eläimet ihan oikeesti näytti joltain 2000-luvun alun tuotoksilta. Premissihän tässä puolestaan on loistava, ja harmi että elokuva saatiin tehtyä vasta hiljattain, sillä sitä oli yritetty saada tuotantoon jo 90-luvun puolivälissä. Veikkaankin että tohon aikaan tästä olis saatu revittyä kunnon toimintaspektaakkeli Bruckheimer -tyyliin. No, jokatapauksessa ihan kertaalleen katsottava filmi, ja pikku nippelitietona mainittakoon, että "Mimir" niminen laiva jossa tässä pööpöillään, on Suomen Ahvenanmaalta kotoisin.

rating 50,000

22.12.2020 klo 16:23

The Mighty Quinn

Melko hyvä rikospätkä joka sijoittuu mukavasti perinteisten jenkkilän katumaisemien sijaan Jamaikalle. Denzel näyttelee Xavier "Mighty" Quinnia, paikallista jeparia joka alkaa epäillä että saarella pelataan jonkinsortin fiilunkia, sen jälkeen kun hänen vanhasta ystävästään aletaan vääntää hämärän murhan syntipukkia. Mighty Quinn on Denzel Washingtonin uran alkupäätä, oliskohan ollu joku miehen viides teatterielokuva, tai jotain sinnepäin. Itsekään en ollut tästä kuullut ikinä aiemmin, mutta täytyy sanoa että kyseessähän oli varsin positiivinen yllätys. Juoni on kyllä tuttuakin tutumpi, ja paikoin leffa tuntuu juoksevan asiasta toiseen vähän kiirehdityn oloisesti. Myös tuossa aiemminkin jo mainittu elokuvan lopetus on melkoinen pannukakku. Paitsi sitten ihan viimeinen silmänisku elokuvassa taas puolestaan jätti sellasen hyvän veijarimaisen fiiliksen. Veijarimainen on itseasiassa hyvä sana kuvastaan tätä elokuvaa, sillä vaikka kyseessä on murhamysteeri, on ilmassa koko leffan ajan sellanen hyväntuulinen fiilis. Reggaesta koostuva soundtrack vielä korostaa tätä fiilistä. Denzelin lisäks tässä nähdään jenkkilän vastine Risto Salmelle, eli M. Emmet Walsh. Myös koomikko Robert Townsend on keskeisessä roolissa. Hauskana nippelitietona mainittakoon vielä, että steadicamia kuvausporukassa ohjusteli Street Trash -roskafilmin tekijä Jim Muro!!

Kokonaisuutena epätasainen, mutta maaliin kantava kevyt rikoselokuva joka on helppo kyllä katsoa ihan koska vaan. Simppeli juoni pitää huolen että aivoja ei tarvitse juuri rasittaa.

+

rating 60,000

22.12.2020 klo 12:41

Sirius 6B - tuhon planeetta

Scannersin jatko-osien ohjaajan Christian Duguayn elokuva Screamers on harmillisen pienelle huomiolle jäänyt scifipätkä. Leffa perustuu Philip K. Dickin novelliin, joskin vissiin tarinaa on muutettu aika reippaasti elokuvasovituksessa. Jokatapauksessa ihan viihdyttävä ja toimiva elokuva on kyseessä. Vähän sellasta Aliens -henkistä meininkiä. Screenplayn muuten kirjoittikin ehkä parhaiten Alienin kässäristä tunnettu Dan O'Bannon.

Kyllä tätä voi scifielokuvien ystäville suositella, jos pystyy antamaan anteeksi hiukan ajan kaluaman yleisilmeen.

rating 60,000

21.12.2020 klo 19:57

Oblivion

Mielettömän komean kuoren alla on aika perinteinen scifielokuva ihan kelvollisella juonella ja teemoilla varustettuna. Ei jätä kauheesti katsojan mietiskelyn varaan asioita, tai herätä mitään elämää suurempia ajatuksia, mutta toimii viihteenä ihan hienosti. Skientologihörhö-Tomppa vetää roolinsa totuttuun tapaan ihan kohtuullisesti, ja kaikenmaailman tulevaisuudenhärvelit on komeaa katseltavaa, puhumattakaan maisemista. Hienosti toteutettuja juttuja. Musiikkipuoli oli myös (sillon kun se ei kuulostanu ylisentimentaaliselta sankarimusalta) kohdallaan ihan hyvin.

Kaikenkaikkiaan ihan kelpo viihdettä, tuskin tulee ihan äkkiä uudelleen katsottua, mutta varmaan joskus tähän vois kuvitella palaavansakin.

rating 60,000

21.12.2020 klo 16:35

Hevi reissu

Ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen. Hevikliseistä on saatu ihan hyvin revittyä huumoria, mutta itse päänelikkoa hauskemmiks hahmoiks nousee Kai Lehtisen näyttelemä poliisi sekä Ville Tiihosen limainen iskelmälaulaja. Lentäviä lausahduksiahan tässä riittää, ja luulenkin että tää voi olla nuoremmalle sukupolvelle sellanen tulevaisuuden nostalgiapätkä. Vähän samaantyyliin kuin Pitkä kuuma kesä on tietylle ikäpolvelle. Aina näitä kulttiaineksia omaavia komedioita syntyy, muttei koskaan liikaa, joten siinämielessä kyllä Hevi reissulla on paikkansa kotimaisten elokuvien tasaisen harmaalla rintamalla.

rating 60,000

17.12.2020 klo 20:31

Chernobyl Diaries

Melkoinen kummitusjuna-ajeluhan tää on. Aluks pieni pohjustus, sitten oikeestaan aika hyvä tunnelman nosto aina sinne pakettiautokohtaukseen asti. Sen jälkeen böö, bää, uu, ää, böö böö, yyh, ääh! Jumpscareja ja kiljumista, sitten töksähtävä lopetus ja se oli siinä. Plussapuolina sanottakoon, että maisemat meni aivan täydestä. Olin ihan varma, että ainakin osa kohtauksista olis kuvattu oikeessa Pripyatin kaupungissa, vaikka todellisuudessa leffa oli kuvattu Serbiassa ja Unkarissa. Myös kuumottavista kulkukoirista voi antaa plussaa, ne oli paljon häijympiä kuin kaljupäiset örkkimörkit.

Helppo pala ajatappoon, muttei kyllä tarjoa mitään mieleenpainuvaa. Tsernobyl-päiväkirjat on myös jotenkin vitun tyhmä nimi.

+

rating 40,000

14.12.2020 klo 19:37

Everly

Kaikesta mättämisestä huolimatta varsin mitäänsanomaton ja laiska elokuva. Hahmot on Salma Hayekin pääosa Everlyä lukuunottamatta jotenkin puisevia, ja epäuskottavia. No uskottavaa tuskin on ex-prostituoitukaan joka pistää yksin lihoiks lauman yakuzoja ja muita kriminaaleja. Myös väkisinväännetyt Tarantino-karikatyyri-hahmot aiheutti myötähäpeää. Elokuvan visuaalinenkaan puoli ei oikein vakuuttanu, vaan vaikutti lähinnä huonolla tavalla halvalta surkeine tietokonetehosteineen. Mikähän vittu siinä on ettei tänäpäivänä voi käyttää veripanoksia jne edes toimintaelokuvissa. Oli tässä nyt sentään jotain perinteistä käsityötehostettakin mukana, mutta osa efekteistä oli tosi paskaa cgi:tä. Tärkeimpänä plussana kuitenkin ihka aito Salma Hayek silmänilona!

Kertaalleen meni siinä ja siinä. Toiste en katsois.

rating 40,000

08.12.2020 klo 19:17

Hullu Pierrot

No eipä se tämäkään herättäny mitään suuria tunteita meikäläisessä. Ei huono, muttei mitään kovin muistettavaakaan. Kaunista kuvastoa on kyllä tarjolla tälläkin kertaa, ja Godardille ominaista pilkettä silmäkulmassa. Varmaan ihan mukava elokuva ollut kuvata ja tehdä, tästä välittyy sellanen tietynlainen hyväntuulisuus, elokuvan paikoin väkivaltaisestakin luonteesta huolimatta. Siltikin kokonaisuus jää jotenkin yhdentekeväks, kaikkine viittauksineen ja neljännen seinän rikkomisineen. Road movienakin Hullu Pierrot on hiukan liian kankea.

Katsomisen arvoinen elokuva, ja parempaa osastoa Godardin filmografiassa. Ei siltikään oikein vastaa omaa elokuvamakua. Godard-fanit saa tästä kyllä taatusti paljon irti.

rating 60,000

07.12.2020 klo 20:38

Etunimi: Carmen

Kokolailla puiseva ja mitäänsanomaton katsaus hiukan kieroutuneeseen ihmissuhteeseen, näitähän on Godardilta nähty useampiakin. Hahmot on ärsyttäviä, ja monessa kohtaa herää kysymys, "kuka helvetti tosielämässä ajattelee tai toimii muka näin?". Loppuun asti katsominen teki vähän kipeetä, kun mielenkiinto lopahti jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä. Kun ei oo mitään tarttumapintaa, on vaikea yrittää väkisinkään tempautua elokuvan mukaan. Parasta antia oli varmaankin Godardin taattu silmä visuaalisuudelle ja komeille taide-otoksille, sekä miehen esiintyminen itse elokuvassa. Siinäpä ne plussat sitten olikin. Ei täysin luokaton elokuva, mutta uudestaan en lähtis tätä katsomaan.

rating 40,000

07.12.2020 klo 20:31

Valuva kauhu

Varsin kelvollinen camp-klassikko. Rick Bakerin laadukkaat tehosteet, ja sopivan ryönäinen meininki takaa viihtyvyyden koko elokuvan maltillisen keston ajan. Hyvää kaljotteluviihdettä, ei sen enempää, eikä vähempää.

Arrowin blu-ray ehdottomasti julkaisu, jos tämä kiinnostaa.

rating 60,000

05.12.2020 klo 12:11

Return to Horror High

Return to Horror High tekee vähän samanlaista juttua kuin sittemmin Scary Moviet ynnä muut parodiaelokuvat. Leffa naureskelee slashergenren kliseille, mutta ampuu samalla itseään jalkaan ollessaan liian sekava ja englantilaisittain sanoen "all over the place". Toisinaan vitsit osuu todella hyvin maaliin, esimerkiks Alex Roccon esittämä sleazy tuottaja on ihan malliesimerkki siitä, millaisia tyyppejä ihan oikeesti työskenteli aikoinaan b-elokuvien parissa. Hienosti rakennettu karikatyyri siis. Muut hahmot onkin sitten vähemmän mielenkiintoisia. Myös goren täydestä poissaolosta täytyy antaa miinusta, kun tätä kuitenkin on markkinoitu slasher-elokuvana. Tässä ei juuri minkäänlaisia raakuuksia näytetä. Siihen päälle kun törkkästään vielä aika nopeasti mielenkiinnotomaksi käyvä juoni, niin eipä tästä paljoa irti saa. Satunnaisina hyvinä hetkinä on juuri nuo pienet hauskat oivallukset genren kliseistä, ja limaisen tuottajan sekoilut. Niitä lukuunottamatta on kyseessä äärimmäisen keskinkertainen elokuva.

George Clooneyhan muuten kans vilahtaa tässä, debyyttiroolissaan. Siinä mielessä tän voi vaikka ihan kuriositeettina katsella. 88 filmsin blu-raylla on myös mielenkiintoinen haastattelu scream-queen Lori Lethiniltä.

+

rating 40,000

03.12.2020 klo 21:26

Lemmy Caution - piru mieheksi

Paras tähän asti näkemäni Godard-leffa. Hieno sekoitus noiria ja scifiä. Pääosan Eddie Constantine on sopivan karismaattinen sälli vetäseen agentti Lemmy Cautionin roolin. Myös Anna Karinaa kelpaa aina katsella ruudulla. Juoni on perusrakenteeltaan oikeestaan kuin mikä tahansa etsivä/agentti-jännäri, mutta sitä on maustettu reippaasti yhteiskuntakritiikillä ja filosofisella pohdinnalla. Oikeestaan parhaimmillaan meininki tasapainottelee just sopivasti korkealentoisemman kerronnan ja suoraviivaisen välillä. Välillä vyörytetään erilaisia vertauskuvia katsojan eteen, ja välillä vedetään perinteistä takaa-ajoa autoilla. Toimii ihan kivasti. Oikeestaan tätä ois helppo suositella ensimmäiseks elokuvaks johon tutustuis Godardilta.

Puutteensa ja hölmöytensä tässäkin on, mutta kokonaisuus jää vahvasti plussan puolelle.

rating 70,000

01.12.2020 klo 20:22

Giallo

Voi voi voi.... Tulee mieleen ihan kuin joku amatööri-elokuvantekijä olis vääntäny Argento-pastissin ihan muna vaahdossa, mutta ei, maestrohan se itse siellä heiluu puikoissa. Kyllä on kauas tultu miehen kulta-aikojen tyylistä ja tunnelmasta. Giallo on todella köyhä ja juosten kustun oloinen niin tarinaltaan kuin ohjaukseltaankin. Adrien Brody vetää tuplaroolin, joskin ukon klyyvari paljastaa heti miehen vaikka kuinka paksun meikin alta. Katoin heti alkuun että aha Brodyn hahmo on itse se murhaaja, mutta se vaan näyttelikin sitäkin. Äääärhgh. Jotenkin pahaa tekee katsoa tämmöstä räpellystä, tietäen että sen on tehnyt ohjaaja, joka on luonut kuitenkin tuon aikanaan kukoistaneen giallon genreen useammankin merkkiteoksen. Giallo tän elokuva nimenä on jo jotenkin sellanen isku genren kasvoihin.

Argento on jo pidempään tehny vähemmän hyviä filmejä, ja terä niistä siedettävistäkin teoksista oli tylstyny jo 90-luvulla. Silti en ois uskonu, että joudun laittamaan yhden tähden miehen elokuvalle, joka kuitenkin on ohjannut Suspirian ja Tenebren.

rating 20,000

01.12.2020 klo 17:57

Keskipäivän aave

Ei vaan lähe. Näyttelijät suoriutuu rooleistaan hienosti, mukava nähdä mm. Fritz Lang esittämässä itseään jne. Visuaalisesti tämä on myös osittain suorastaan silmiä hivelevää katsottavaa (muutkin kun Brigitte Bardotin osuudet). Mutta, suurin tökkäsy itsellä on tässä se jankuttava tyyli. Voi helvetti kun samaa asiaa jankataan ja hierotaan oikeesti siihen asti että alkaa vituttaan koko elokuva. Jooooo siinä on pariskunta jotka ei osaa puhua asioita halki, rakastavat toisiaan mutta molemmat on aivan liian lapsellisia ja ylimielisiä aidosti kuunteleen toista. Tätä riitelyä ja kämättämistä pyöritetään sitten kohtauksena ihan oikeesti pahimmillaan tyyliin puoli tuntia kerralla. Ja kun missään vaiheessa se suhteen taso ei syvene tarpeeksi, tai saa minkäänlaista kiinnostavaa käännettä, että sitä jaksais enää seurata mielenkiinnolla. Jossain vaiheessa homma alkaa tuntua pakkopullalta ja mukana roikkumisen viimeiseks oljenkorreks jää hienot otokset joita ihastella.

Ei osunu, eikä uponnu.

rating 50,000

29.11.2020 klo 21:23

Pieni sotilas

Paikoin aika puuduttava, mutta paikoin sykähdyttävän tehokas agenttijännäri. Tiettyjä hetkiä on, joissa Godard on todella onnistunu luomaan jännitettä, kuten se kidutuskohtaus. En tiedä oliko se juuri syynä, vai elokuvan vahvan poliittinen sanoma, että tää elokuva aikoinaan seisoi Ranskan sensorien käsissä useita vuosia. Loppupuolella olevasta monologista täytyy myös antaa plussaa.

+

rating 60,000

25.11.2020 klo 22:28

Nainen on aina nainen

Aika sekava kokonaisuus. Godard vyöryttää tässä paljon sellasta matskua ruudulle, jota on myöhemmin apinoitu ties missä elokuvissa, mutta se ei oikein riitä siihen että tää olis iskeny sen syvemmin. Jokseenkin tuo itse tarina jäi vähän yhdentekeväksi, kun hahmot on enemmän tai vähemmän raskasta seurattavaa. Anna Karina poikkeuksena tähän, hänen roolinsa oli jokseenkin piristävä ruiske tähän elokuvaan ja paikoin suorastaan loistava. Visuaalinen puoli on kohdillaan, kuten Godardin filmeissä yleensäkin, ja äkkiväärä musiikin käyttö toimii toki leffan eduks.

En yhdy ylistyskuoroon, mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos joku rakastuu tähän leffaan. Ihan kiva.

Ainiin, mitä tuohon neljännen seinän rikkomiseen tulee, niin jotenkin se tuntuu nykyään niin kulahtaneelta jutulta. Tottakai tässä pitää pistää asia perspektiiviin, kun leffa on vuodelta 1961, niin taatusti se on tuohon aikaan ollut todella paljon tehokkaampi vitsi. Syytetään siis pikemminkin sen viljelyä sadoissa myöhemmissä komedioissa, eikä suinkaan lasketa sitä heikkoudeks tässä elokuvassa.

rating 60,000

24.11.2020 klo 20:29

The Hunt

Viihdyttävä pläjäys, ja hauskaa piikittelyä suuntaan jos toiseenkin satiirisella otteella. Toimii! Oikeestaan pitkästä aikaa uusi tän genren filmi, joka ei yritä keksiä pyörää uudestaan, ei myöskään ole remake mistään aiemmasta teoksesta, eikä perustu pelkkiin jumpscareihin ja johonkin mukapelottaviin nukkeihin. Pojot siitä.

rating 70,000

21.11.2020 klo 14:45

Pedon on kuoltava

Aivan mainio ihmissusi-mysteerielokuva legendaariselta brittistudio Amicusilta. Homman nimi on se, että rikas metsästäjä kutsuu potentiaalisia ihmissusikandidaatteja talolleen keskelle korpea, ja sitten alkaa selvittely, että kuka mahtaakaan olla ihmissusi! Tässä on jopa minuutin väliaika, jonka aikana katsojan pitää heittää arvauksensa ilmoille, ja sitten katsotaan että osuuko arvaus nappiin vai ei. Ihan huippuviihdettä! Sopivasti camp-arvoa, aidosti hyvää jännitettä, hauskoja roolisuorituksia (mukana aina mainio Peter Cushing) ja aivan mielettömän käppästä ihmissusi-actionia! Mukana on kyllä myöskin aidosti näyttäviä erikoistehosteita, ettei homma jää pelkän lisäkarvalla varustetun koiran varaan! Täydellinen elokuva esimerkiks illanistujaisiin jollon voidaan vertailla että kuka arvas oikein ja kuka ei, tai sitten ihan vaikka sellasia seuraaviin aamuihin. Ainiin, ja scoresta täytyy mainita, että se vois yhtä hyvin soida jossain 70-lukulaisessa blaxploitaatiofilmissä, sen verran groovea matskua on.

Kaikenkaikkiaan The Beast Must Die omaa mahtavaa vanhanajan kauhuelokuvien fiilistä ja sopivasti juonenkäänteitä tyylikkäästi niputettuna, unohtamatta camp-arvoja.

rating 80,000

21.11.2020 klo 11:58

Beyond the Darkness

Italian vastine Roger Cormanille, eli Joe D'Amato sylki kyllä uransa aikana maailmaan jos jonkinlaista ryönää ja käppää. Buio Omega edustaa sitä laadukkaampaa osastoa miehen filmografiassa, vaikkei tääkään mitään genren mestariteoksia todellakaan ole. Omaperäinen juoni kuitenkin löytyy, riittävästi gorea ja ällötyksiä, sekä hyvä score. Tässä myös näkyy D'Amatolle tyypillinen sleazymainen ote hyvin, ja leffan jälkeen jäikin vähän sellanen olo että suihkuun ois melkein tarvinnu mennä. Lopetus oli muuten päräyttävän hieno!

Kokonaisuutena ehkä hiukan turhan sekava ja hidas, mutta valonvälähdyksiä on siellätäällä, sekä hieno loppuosio.

+

Suosittelen jos leffa kiinnostaa niin ehdottomasti hankkimaan brittiläisen 88-filmsin blu-rayn. Hintaa on öpaut 15€ ja tästä löytyy todella hyvä yli tunnin muisteludokkari Joe D'Amatosta, jossa puhuu muunmuassa miehen filmeissä useamman kerran esiintynyt George Eastman. Todellista pakkokatseltavaa italo-trashin historiasta kiinnostuneille. Sitten on lyhyempi kuvauslokaatiokatsaus, jossa käydään Buio Omegan kuvauspaikoilla tänäpäivänä. Todella mainio julkaisu.

rating 50,000

17.11.2020 klo 22:16

Vastaisku

Enemmänkin tuottajanpenkillä kunnostautuneen Sean S. Cunninghamin ohjustelema The New Kids on äärimmäisen tasapaksu 80-luvun teini-trilleri. Homma ei oikein lähe lentoon missään vaiheessa, ja sitten kun lopuks päästään asiaan, jää se payoffi aika vaisuksi. On tässä silti hieno kasaritunnelma, ja Tom Atkinsin höystämät montaasikohtaukset on koomisuudessaan ihan mahtavaa settiä. Myös James Spaderille täytyy antaa pointsit äärimmäisen sleazysta ja limaisesta roolisuorituksesta. Sääli että loput "jengiläiset" oli tosi epäuskottavia karikatyyreja.

Kyllä tän katsoo, mutta suosittelen vahvasti mielummin katsomaan hyvin samankaltaisen, Mark L Lesterin ohjaaman elokuvan Luokka 1984. Se on kaikinpuolin väkevämpi ja vahvempi saman genren edustaja.

rating 50,000

16.11.2020 klo 21:26

Kiihottava kosketus

Taas näitä italialaisia vaikka kuinka monella eri nimellä tunnettuja elokuvia. Kesti hetken etsiä, että mikä tän alkuperäinen nimi oli, kun tämä tunnetaan myös nimellä "Venus in Furs". Elokuva on pikkupervoiluelokuva joka käsittelee teemoinaan tirkistelyä ja sadomasokismia. Meno on verkkaista, ja ajan henkeen ryyditetty kummallisen tarttuvilla ja groovaavilla biiseillä. Nakukuvasto on pehmo-osastoa, eli ei tässä perus hinkutusta kummempaa näy. Tissejä kyllä esitellään senkin edestä. Tarina ei jaksa juurikaan herättää minkäänsorttisia tuntemuksia, ja koko kieroutunut rakkaustarina on jotenkin pölhön oloinen.

Idealtaan hyvä elokuva, toteutukseltaan ei niinkään. Bruno -nimiselle alfa-viiksivallulle lisäpointsit huutonauruista!

rating 40,000

16.11.2020 klo 16:41

Liisa ihmemaassa

Oli kai tässä jotain hauskojakin hetkiä, mutta suurimmaks osaks 2010-vuoden Liisa Tietokonemaassa on todella tasapaksua puurtamista. Burton on ajanut itsensä tyylillisesti pisteeseen, jossa hänen elokuvansa näyttää Burton-elokuvan sijaan siltä kun joku yrittäis ihan kaikkien voimiensa takaa vääntää väkisin Burton-tyyliä elokuvaan. Ei hyvä. Tää putoaa tavallaan vähän samaan kökkökastiin miehen filmografiassa kuin Jali ja suklaatehdas. Se oli kans tosi mitäänsanomattoman platku väripommi tarinasta, josta on tehty jo parempi filmatisointi. Aivan kuten tästäkin. Johnny Depp on myös kangistunut samaan ilveilyyn pahemman kerran, vaikka aikoinaan mies oli todella monipuolinen näyttelijä.

Tyhjää hölynpölyä kauniissa paketissa.

rating 50,000

15.11.2020 klo 12:10

Skinner

Elokuva itsessään on melko kämäinen, hiukan William Lustigin ja Abel Ferraran -tyyliin tehty sarjamurhaajatrilleri. Lähinnä kuriositeetti tämän genren filmeissä. Tarina elokuvan taustalla sen sijaan on aivan älyttömän kiehtova, ja siitä olikin kattavat haastattelut ynnä muut 101 filmsin laadukkaalla blu-ray julkaisulla. Suosittelen vahvasti.

Elokuva itsessään max ..
101 Filmsin julkaisu puolestaan ansaitsisi täydet pisteet.

rating 50,000

11.11.2020 klo 21:23

Judge Dredd - tuomari

Oudon poukkoileva elokuva, ja tuntuu ettei tässä tekijät oikein oo osannu päättää tehdäänkö komediaa, vai vakavaa elokuvaa. Rob Schneider koomisena sidekickinä on tapansa mukaan ihan vitun ärsyttävä, eikä muutkaan oikein rooleissaan loista. Sylttyhän on naamansa puolesta hyvä valinta Dreddiksi, mutta ei tässä oikein minkäänlaista kosketuspintaa koko hahmoon saada tuotua. Tehosteet on aikansa eläneitä ja huumori pääosin paskoja onelinereitä ja Schneiderin typerää ilveilyä. Äh. On tässä tavallaan sellasta hauskaa "so bad its good" -aspektiakin, mutta pääosin mennään miinuksen puolella silläkin saralla.

Stallone-tuomari viihdyttää kyllä kestonsa ajan, mutta suosittelen silti erittäin vahvasti katsomaan vaan suoraan tuon 2012 vuoden version, sillä se on kerrassaan mainio.

rating 40,000

01.11.2020 klo 15:21

Pawn Shop Chronicles

Melkonen outolintu Wayne Kramerilta. Mukana on liuta loistavia näyttelijöitä mitä oudommissa rooleissa. Pawn Shop Chronicles on tavallaan kuin jostain Hämärän rajamailla ja Quentin Tarantino -maailmoista väännetty antologiafilmi. Paikoin toimii pirullisen hyvin, paikoin taas töksähdellen ja väkinäisesti. Omaperäisyyden puutteesta ei tätä voi syyttää, ja meininki on samaan tapaan vinksahtanutta kuin ohjaajan aiemmassa toimintapätkässä Running Scaredissa. Se on muuten huomattavasti tätä nautittavampi pätkä kuitenkin, samoin kuin kasinomaailmaan sijoittuva The Cooler.

Viihdyttävä mutta epätasainen vuoristorata-ajelu vaikkapa perjantai-illan ratoks tai krapulaiseen aamuun. Brendan Fraser epätoivoisena Elvis-imitaattorina ei voi olla naurattamatta.

rating 60,000

26.10.2020 klo 21:35

The Shadow

Sarjakuvaan perustuva The Shadow on visuaalisesti upea, ja tavoittaa sarjakuvamaisen tunnelman todella hienosti. Harmi ettei elokuvan tarina varsinaisesti tarjoa mitään mieleenpainuvaa. Musiikit tuo mieleen vahvasti Burtonin Bätmänit. Meininki on viihdyttävää kyllä, mutta ehkä ihan snadisti olis ollu varaa leikatakin. Tsingis-kaani ei myöskään oo pahiksena mitenkään kauheen loistavasti toteutettu, vaikka se paperilla saattaa hienolta kuulostaakin. Miehen entranssi sieltä hopea-arkusta oli kyllä kieltämättä mahtava! Rooleista täytyy nostaa ylös aina loistava Tim Curry, sekä pääosan Alec Baldwin, joka vetää roolin just oikeenlainen pilke silmäkulmassa.

The Shadowissa on tosi paljon pieniä juttuja joista tykkäsin, mutta kokonaisuus ei siltikään tuntunu kauheen merkittävältä. Viihde-elokuvana toki tällä on potkua ihan riittämiin. Mainettaan parempi elokuva ehdottomasti.

rating 60,000

26.10.2020 klo 09:57

Maximum Overdrive

Niinhän se herra King on itsekin sanonut, että tässä on paskin filmatisointi hänen kirjoistaan. No vähänpä tiesi sillon, mitä on tulossa vielä jatkossa. Maximum Overdrive ei nimittäin ole lähelläkään huonointa King-leffaa. Tää on jopa typeryydessään ja kökköydessään erittäin viihdyttävä elokuva. Välillä ehkä hiukan poljetaan paikoillaan, mutta kun meno on parhaimmillaan, on se hulvattoman hauskaa kalkkunameininkiä. Monta kertaa pääsi suusta ääneen, että mitä vittua nyt taas?! AC/DC:n soundtrack tietysti vielä on niin absurdia kuunneltavaa tappajarekkojen ajellessa ympäriinsä, että se vaan nostaa pisteitä. Niin ja tietysti Emilio Estevez on kasarifilmien vakiokalustoa ja pelaa paikkansa nappiin kuten yleensä.

Tarinan mukaan King oli niin kokkelipäissään elokuvan tekoaikana, ettei muista koko prosessista mitään. Oli tai ei, niin kyllä Maximum Overdrive väistää paikan top-5 surkeimmissa King-filmatisoinneissa ihan tyylikkäästi. Ehkä jopa kympinkin.

rating 60,000

24.10.2020 klo 15:50

Salem's Lot

Lievään krapulaan nautittuna toimi ihan kohtuullisesti. Harmi että viimenen puolituntinen surkeine efektipelleilyineen oli aivan perseestä. Alkuun vaikutti jopa suht lupaavalta King -adaptaatiolta, mutta ääääh. Pitäis tietää jo tässä vaiheessa, että miehen kirjoihin pohjautuvista filmeistä ja minisarjoista valtaosa on kuraa. Tälläkin kertaa mukana on muutama tosi hienostikin toteutettu kohtaus ja hyviä näyttelijöitäkin, mutta silti lopputulos painuu miinuksen puolelle. En silti voi kiistää, ettenkö olis viihtyny tän parissa ihan kivasti sohvalla lojuessani. Rutger Hauerista ja Donald Sutherlandista toki iso plussa.

Jatkossa jos tekee mieli katsoa Saalemin lottia, niin palaan mielummin sen Hooperin 70-lukulaisen version pariin.

rating 50,000

24.10.2020 klo 10:23

Urban Legend - kauhutarinoita

Viime katselukerrasta oli varmaan sen likemmäs 20 vuotta. Tää on näitä slasherin uuden aallon elokuvia, jotka syntyi Screamin suosion vanavedessä. Siinä missä Wes Cravenin Scream oli varsin hauska ja toimiva satiiri, on nämä halpakopiot yleensä vaan kalpeita varjoja siitä. Niin myös tälläkin kertaa.

Urban Legendistä keksimällä yritin keksiä jotain hyvää sanottavaa, ja sain aikaseks tälläsen listan.

+ Robert Englund
+ Brad Dourif
+ Hauska viittaus "Rollercoaster" -biisiin liittyvään urbaanilegendaan

Siinäpä se. Näillä nyt ei oikein vielä leffaa kannattele.

+

rating 20,000

21.10.2020 klo 22:14

8 miljoonaa tapaa kuolla

Tämän aikoinaan flopanneen elokuvan tuotanto oli ainakin käsikirjoituksen puolesta sellanen sekamelska, etten yhtään ihmettele lopputuloksen olevan näin epätasainen. Siellä täällä leffa laahaa todella paljon, ja tuntuu ettei homma tahdo käynnistyä millään, sitten rypistetään koko paska kasaan kauheella vauhdilla. Tästä olis saanu todella kompaktin elokuvan lyhentämällä sitä puolella tunnilla, ja napakoittamalla tarinaa. Oliver Stonehan teki alkuperäisen käsiksen Lawrence Blockin dekkarien pohjalta, mutta sitäkin sitten kirjoiteltiin uusiks useemman ihmisen toimesta, ja se näkyy lopputuloksessa ikävästi. Onneksi kuitenkin Jeff Bridges on tässäkin mainio, kuten yleensä, ja pelastaakin roolillaan paljon. Myös Rosanna Arquette on ihan jees, ja Andy Garcia limaisena huumejehuna varsin huvittava ilmestys. Toimintaa on melko vähän, mutta kun sitä on, se on ihan mukiinmenevää. Myös kasarivibat on vahvasti tunnelmassa mukana, ja nimenomaan positiivisessa mielessä, syntsasoundtrackin pauhatessa.

Ei missään nimessä huono elokuva, muttei kyllä kovin vakuuttavakaan. Tuskin tulee uudelleen katsottua, mutta kertakatseluun ihan kelpo pätkä. Kunhan pääsee laahustavan ja ankean alkupuoliskon ohi.

rating 60,000

20.10.2020 klo 23:37

R.I.P.D. - Haamukytät

Ei huono, vaan ei kovin hyväkään. Toi jossain määrin mieleen Men in Black -elokuvat. Mainiosta ideasta ei valitettavasti saada valjastettua kaikkia tehoja irti. Myös leffan efektit sattuu silmiin jo nyt, eikä tää ole kuin seitsemän vuotta vanha filmi. Lähes samasta ideasta huomattavasti paremmin toimiva pätkä on jo kasarilla valmistunut Dead Heat. Tässä parhaaksi antimeksi jää Ryan Reynoldsin ja Jeff Bridgesin välinen suunpiekseminen. Kevin Bacon nilviäisenä myös melko perusvarma valinta.

Tuskin tulee toistamiseen katsottua.

rating 50,000

19.10.2020 klo 21:10

Kaksintaistelu

Ei kovin kaksinen westerni mielenkiintoisesta lähtöasetelmastaan huolimatta. Johnny Cash on toki hauska nähdä valkokankaalla, samoin kuin aina yhtä karismaattinen Kirk Douglas. Kaksintaistelu on kuitenkin kerronnaltaan jokseenkin laahaava ja paikallaan junnaava. Se ei myöskään erotu mitenkään (muuten kuin pääosakaksikon osalta) edukseen jenkkilänkkärien harmaasta massasta. Perushuttua niinsanotusti. Kertaalleen katsottava puolitoistatuntinen kuitenkin helposti. Ainiin ja olihan tässä hauska pieni debyyttirooli Keith Carradinelta.

+

Kotimaiselle dvd-julkasulle täytyy muuten antaa risuja. Aivan helvetin tunkkanen kuvanlaatu sekä ääni.

rating 50,000

16.10.2020 klo 23:44

Phenomena - Ilmiö

Phenomena on ilmestymisvuoteensa mennessä tulleista Dario Argenton elokuvista selkeästi huonoin. Katsoin tän nyt tokaa kertaa, ja ei se vaan toimi vieläkään. Leffa rimpuilee sinne tänne, eikä siitä saa oikein minkäänlaista punaista lankaa kiinni. Claudio Simonettin musat on timanttia taas kerran, mutta sitten taas Iron Maiden ja Motörhead ei istu kaavaan ei sitten yhtään. Molemmat on siis ihan mahtavia bändejä, Motörhead oikeestaan oma suosikkibändi kautta aikain, mutta kun ei vaan sovi tähän elokuvaan, ei sitten mitenkään päin. No, sekin on vielä pieni ongelma kun alkaa miettimään kokonaisuutta. Kestoa on ensinnäkin ihan liikaa, ja valtaosa intensiivisemmistä kohtauksista tökkäsee naurettavuuden puolelle kun Argento tekee pastissia omista elokuvistaan. Ei helvetti. Näyttelijät tuntuu myös olevan Donald Pleasencea lukuunottamatta täysin puolivaloilla mukana. Visuaalinen puoli onneksi on taas ohjaajallensa totuttuun tapaan hallussa, muttei se juuri auta kun kokonaisuutena elokuva on todella kökkö.

Paria hetkeä lukuunottamatta varsinainen mahalasku.

+

rating 40,000

13.10.2020 klo 11:50

Emanuelle ja viimeiset kannibaalit

Exploitaatio ja sleaze -mestari Joe D'Amaton pyrkimys napsia kassavirtoja yhdistämällä sekä pehmopornon että kannibaalielokuvan. Kohtuu hyvin se sitten onnistuikin. Totuttuun "Black Emmanuelle" -tyyliin Laura Gemser nusustelee kaikkia vastaantulijoita, ja lopussa sitten viidakossa homma kääntyy goremehusteluksi. Ihan viihdyttävää ryönää, mutta elokuvan varsinainen käynnistyminen kestää vähän turhan kauan. Muusikit oli tyypillistä laatua, ja veriefektit, noh, pääsääntösesti ihan kelpo kamaa!

rating 50,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 18 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat