Kerrassaan ratkiriemukas! Olen nauraa rätkättänyt monet kerrat - kyynelet silmissä.

Ihan ok. Vähän ohuenpuoleinen. Sitä vähemmän tietysti yliyrittämistä.

Länteen lähtenyt mies saa aikaan melkoisen hullunmyllyn omassa ja muitten elämässä, kunnes kaikki käsittämättömän nopeasti selviää. Jos alkaisi loppukuvaa tuumailemaan liian syvällisesti, voisi siitä putkahtaa mielleyhtymä vaikkapa Kafkan novellin Muodonmuutos loppuun, jossa perhe vapauduttuaan syöpäläisestä, lähtee ajelulle, tosin raitiovaunulla. Keatonin elokuvassa eläin on mukana henkilöauton takapenkillä, eikä sitä oikein syöpäläiseksi voi nimitellä, pikemminkin asia lienee päinvastoin.

Paikoin rasittavia paikoin yllättäviä käänteitä. Loppupuolen sukellusjakso on aika hillitön. "Men at work".

Hieno hitchcockmainen jännäri. Enteilee muita samanaiheisia, kuten Notorious - kohtalon avain.

Tämä elokuva on varmaan ollut Bond-elokuvien takaa-ajokohtausten mallina ja esikuvana. Muuten ihan hauska harrastajasalapoliisitarina.

Varsin mainio elokuva jalkapallosta. Tai oikeammin pelin kulisseitten suojista. Pelejä ei juurikaan näytetä, mikä on aikamoinen puute. Lapsena pelasin KPT:n kaupunginosajoukkueessa, jonka nimeksi oli annettu Derby. Sittemmin Derby County myös vieraili Kuopiossa, mutta enpä päässyt heidän pelaamistaan näkemään. Tämän elokuvan myötä tietouteni Derbysta kasvoi moninkertaiseksi.

Koska en tajua taiteesta paljoakaan laitan tälle tähdenpuolikkaan ekstraa. Eihän sitä muutenkaan kaikkea honaa, joten ottaa vaan sen minkä sattuu saamaan ja loput jääpi sitten muille.

Vaimon kanssa ei päästä täyteen varmuuteen, oltiinko jo joskus katseltu tämä elokuva, ehkä oltiin ehkä ei. Tässä on omia hyviä kohtiaan ja luultavasti elokuva on vaikuttanut myöhempiin länkkäreihin. Loppupuolen lippukohtauksesta tuli jopa mieleen varsin tuore Appaloosa. Tanssiaisista tuli mieleen montakin lännenkuvaa, esimerkiksi Etsijät, jossa Waynen esittämä hahmo tulee paikalle ja kaamee tappelu käynnistyy. Hiljattain Teemalla esitetyssä Rajarosvojen voittaja-elokuvassa tanssivat mormoonit, Portti ikuisuuteen taas sisältää kerrassaan hämmentävät siirtolaisten rullaluistintanssiaiset!

Päädyin antamaan tälle .

On kateltu vaikka miten monta kertaa, mutta tähdet on näköjään jääneet taivaalle. Tällä katselukerralla loppu jäi minulta näkemättä simahtamisen takia. Parhaimmat palat ovatkin siinä tarinan kehittelyssä. Elokuvaan on tehty kaksi loppuratkaisua, jotka ainakin dvd:ltä on katseltavissa. Toinen on vähän parempi, mutta en muista millainen se on ja mikä siinä on hyvempee.

Ihan oukkelidoukkeli jännäri.

Elokuvan kerronta perustuu pitkälti isää ja tytärtä esittäväin näyttelijäin yhteistyölle, joka toimii kiitettävästi. Jotkut sivuhahmot jäävät niin valitettavasti sivuun, että eiköpähän tälle jatko-osia pamahtane.

Kirjoitan tähän nyt kommentin. Joskus 1970-luvulla taisin tämän elokuvan eka kerran nähdä, isänikin sitä katseli ja kauhisteli. Tietysti kerronta on vanhentunutta, minäkin olen vanhentunut noista ajoista, kun pystyin isän kanssa rupattelemaan. Mutta kun leikkaa elokuvaelämyksestään pois nuo teatteri- tai mykkäfilmi eleet ja ilmeet, niin tarina sinänsä on ihan katseltavissa.

Tulinen järvi mainitaan Raamatussa Ilmestyskirjassa. Sinne meidät huonot viskataan kärsimään vielä lisää tämän maallisen taaperruksen jälkeen. Hyvät saavat sijansa herran kartanossa niin kuin tässä elokuvassakin.

Tämä on sikäli scifiä, että voidaan tosiaan puhua tieteiselokuvasta. Painopiste on tieteellisen tutkimusryhmän työskentelyssä eikä missään sotatoimissa Telluksen puolesta. Hapot ja emäkset valuivat minun tajunnastani kuin happosade hanhen selästä, mutta tenu sentään piti pintansa.

Filosofista otettakin voi havaita. Kuvaako elokuva vanhemmuutta, lapset ovat meille lainaa vain? Lähiö josta ei pääse pois on kohtalona myös monella suomalaisella, jautsi mukaan lukien. Kun ei saa mökkiä myytyä eikä oikein lainojakaan maksettua, niin siinähän sitten asut. Eikä aina käy niin kuin elokuvassa, etteivät naapurit häiritse tahi kytistä. Välillä torkahdin, niin tuli kotoinen olo.

Isäni kertoi hankkineensa joskus 1940-luvulla ensimmäisiä päihtymyskokemuksiaan juomalla Monika-viiniä. Minäkin sitä maistoin kun sitä vielä 1980-luvulla oli myynnissä. Sellaista makkeeta punaista litkua.

Sen sijaan tämä Ingmar Bergmanin elokuva ei mielestäni ole makeeta eikä litkua. Nuoren kesäromanssin kuvaus yllätti minut kasvamalla aikuisiin mittoihin loppua kohden. Elokuvan pohjana olleella romaanilla on varmaan osuutensa asiaan, onhan kirjailija ollut laatimassa myös elokuvan käsikirjoitusta. Pidin molemmista päähenkilöistä. Harry on alkuvaiheissa vähän ailahteleva, mutta kasvaa monella tapaa tarinan myötä, kun taas Monika jää hellydenkipeän alkusoinnun tasolle, mikä hahmon ikä huomioiden ei ole erityisen yllättävää.

Reipasta meininkiä, siit mie pien. Aihe ei varmaankaan tule käsiteltyä ihan perinpohjaisesti, nimittäin mikäli aiheena pitää sitä, miten pyykit kannattaa pestä, jos asuu kerrostalossa. Voisi ajatella vielä itsepalvelupesulan käyttöä, niissähän saa aika nopeesti puhdasta. Tietysti siinä voisi olla jatko-osan paikka: "Painajainen itsepalvelupesulassa".

Todella mainio fantasiakertomus. On selkeä hyvä puoli ja paha puoli, jotka sitten kohtaavat ja Dina joutuu ottamaan selvää, mikä tässä on oikeesti hyvää ja mikä pahaa. Tykkäsin huilusta taikavälineenä ja sen vaikutuksesta. Upeita maisemia ja muuta maskeerausta. Toivottavasti saan vielä nähdä tälle jatkoa.

Aivan karmaiseva. Voi paikoin olla rankasti liioiteltu, joskin viime kuukausien uutisten mukaan voisi toisinkin ajatella. Suosittelen sotaelokuvien ystäville.

Kyllä tämän kahtelee, on pientä räväkkyyttäkin muassa, jopa hautuumuassa.

Selkeäpiirteinen tarina, siit mie pien.

Hienosti tehty elokuva, josta en pitänyt (paitsi musiikista ja sen strudelin olisin kernaasti nauttinut) ja jolle en sen vuoksi voi antaa enempää tähtösiä. En ymmärrä mitä elokuvalla halutaan sanoa. Olemmeko me ihmiset siis mätiä paskiaisia, mutta jotkut meistä soittavat kauniisti musiikki-instrumenttia ja toiset vielä valmistavatkin niitä? Elokuvan nimi on ranskaksi L'Audition, joten saksankielisen nimen toiset merkitykset eivät kenties ole kurantteja vaikka viittauksia niihinkin elokuvassa esiintyy.

Sujuvasti kerrottu tarina Angolan sodasta, jossa näyttää olleen osittain samoja piirteitä kuin Ukrainan sodassa. Animaatiota tukevat valokuvat, filmipätkät ja tarinan todellisten henkilöitten haastattelut. Söikö vallankumous omat lapsisotilaansa, tuliko mitään vallankumousta vai päättyikö siirtomaavalta vain sekavaan konfliktiin? Ehkä se oli sitä de-kolonalisaatiota?

Kivan vanhanaikainen kerrostalotunnelma. Mies osaa hyödyntää rehevää olemustaan einehtiessään olohuoneessa tv:n ääressä. Toimin itse usein samalla tavalla. Näin Jautsina tykkäsin myös tutunoloisesta puheenparresta, ainut sana elokuvassa taisi olla "Jau", jota käytetään monitulkintaisesti.

Vaimo tykkäs tästä. Mitähän sitten jos joku tosiaan koputtais seinään?

Meleko hauska!

Meni enemmän tykkäämisen puolelle.

Tästä tulee mieleen kuulemani viisaus, jonka mukaan menestyselokuvan aineksiin ei kuulu realismi. Onneksi voin pitää muistakin kuin kassamagneeteista, menestystähän tälle elokuvalle on kyllä tullut. Erityisen koskettava on haastattelujakso aborttiklinikalla, johon jaksoon elokuvan nimikin suoraan viittaa. No kai minä siitä voin yhden tähdenpuolikkaan lisää tälle upealle suoritukselle heittää.

Pääosassa Robin Wright, joka esitti Jennyä elokuvassa Forrest Gump. Tämä elokuva on eräänlainen Walden-viritelmä vahvalla surukuorrutuksella. Komeet on maisemat.

Hieno kertomus elokuvaohjaaja Bunuelista tekemässä dokumenttia rutiköyhässä espanjalaisessa vuoristokylässä. Tykkäsin kovasti musiikista, jonka on säveltänyt Arturo Cardelús. Jakso, jossa filmiryhmä vierailee koulussa, kosketti minua todella vahvasti. Sille ja musiikille antaa mieluusti tähdenpuolikkaan ekstraa.

Kivoja maisemia, joita oli käytetty turhan säästeliäästi. Musiikki välillä melko outoa, tapahtumat vaihtelivat koomisen naisenergian ja traagisen sisarusvallan välillä. Etäiseksi jäi pointti, ulkomailla tässä varmaan nähtäisiin tuntemattomien suomalaisten aihelmien kirjoa.

Lola ei tykkää puikkojäätelöistä, tötteröt sen sijaan saattavat menetellä. Ehkä vähän pitkänpuoleinen, mutta sanotaanko vaikka huolellisesti kerrottu tarina. Tykkäsin tyylistä, seutukunnan vartiotorni oli aika hyvin keksitty. Varmaan minuakin alkaisivat meluisat naapurit rasittaa.

Hyvää on todentuntuinen kuvaus sekä ympäristöstä että siellä asujista ja vierailijoista. Piinallinen tunnelma, joka kääntyy vastenmieliseen suuntaan, olisi ansainnut jotenkin rauhoittavamman purkautumistien.

Perheen miesten on vaikea sulattaa avioeroa ja äidin lähtöä kauas pois. Isän tunneskaala on kaventunut ja pojan änkytys pahentunut. Välittäjiä ja helpotusta olisi tarjolla, mutta avun vastaanottaminen ei käy noin vain.

Hitaasti etenevä kertomus syöttää katsojalle arkista realismia syksyn hengessä.

Useamman kippiksen arvoinen elokuva! Jos tähän sarjaan saisi vielä kolmannen osan, voisi siinä käydä vaihteeksi niin, että tanskalaiset nappaisivat Tuhkapojan kiinni, Tuhkapojan veljet lähtisivät vapauttamaan hänta, mutta eivät tietenkään onnistuisi ja lopulta prinsessan olisi lähdettävä Paulin vaimon avustamana vapauttamaan veljeksiä. Reissun myötä Pärre yhyttäisi itselleen tanskalaisen vaimon!

Ensikatselulla häiritsi seksinpaljous, mutta toisella yrittämällä siihen osasi suhtautua rennommin ja katseli elokuvaa toisin silmin. Meidän ajallemmehan näitä elokuvia tehdään, ei kannata ajatella oliko elämä tuommoista 1800-luvun lopulla vaiko eikö.

Onhan tällä puolensa, mutta loppuratkaisu ei mielestäni lukeudu niihin parempiin puoliin. Hotakaisen teksti asettaa lukijan rämpimään monimielisyyden ryteikössä: "Sinulla keppi, minulla porkkana." Luultavasti kirja olisi vielä kaameempi risusavotta.

Alussa taisi olla mottona joku viisaus, jonka mukaan ulkoa tuhottavissa olevan yhteiskunnan tulee olla mätä jo sisältäpäin. Joutuu miettimään, että oliko viidakossa elävä luonnonkansa mätä sisältäpäin, kun se kyettiin tuhoamaan ulkoapäin? Mutta upeasti visualisoitu ihmisuhrikulttuuri äklöttävimmillään se maijja-populan kuvaus. Aika paljon tapahtumia lyhyeen aikaan, se on sitä elokuvaa.

Pimee elokuva. Ennakoineeko Blade Runneria?

Tykkään tästä piirrostyylistä vaikka kyllä teevatia pienemmätkin silmät kelpaisivat. Aiheessa on myös sopivasti maailmoita syleilevää runollisuutta, mikä piristää elokuvaa kummasti.

Oikein kivoja elokuvia nämä Tuhkapoijjaat. Hahmo kuuluu olevan peräisin kansantaruista. Komediallisuus sopii mainiosti keventämään muuten ehkä vähän ahdistamaan pyrkivää tunnelmaa.

Tämä laittais tähän puoli tähteä ekstraa siitä, että se Moonika tai joku mikä lie oli säilyttänyt vanhat kännykkänsä. Minusta se oli hienosti keksitty.

Yhteiskunnallinen aihe elokuvassa eli herkästi solmittujen avioliittojen nopea purkautuminen on kiinnostava. Komedia saattaisi sopia sen käsittelemiseen. Valitettavasti erityisen syvälle aiheen käsittelyssä ei päästä. Tosin alkuvaiheessa päähenkilö toteaa pitkään kestävän sellaisten avioliittojen, joihin puolisot suhtautuvat sopimuksena, johon molemmat osapuolet sitoutuvat - sitähän se avioliitto tarkoittaa. Hurmiossa solmitut liitot purkautuvat helpommin. Tästä pikku toteamuksesta annan puoli tähteä ekstraa.

Kelpo katseltavaa. Tykkäsin mormonijoukosta. Ehkä ongelmallisen asetelman ratkaisu olisi vaatinut jonkin nokkelamman käänteen, kenties vielä jonkun uuden hahmon, joka olisi kyennyt hoitamaan homman.

Onhan elokuvassa ihan kivojakin katseltavia kohtia, mutta enimmäkseen aika hidastempoista, räväkät jaksot eivät jaksa nostaa elokuvaa lentoon. Kyllä tämän silti katselee, mikäpä siinä. Lisää runollisuutta olisin kaivannut.

Tämä on siinä mielessä kivampi katsoa kuin monet muut kauhuelokuvat, että iso osa tapahtumista esiintyy päivänvalossa. Öisiä tai muuten vain pimeitäkin jaksoja on, mutta kun ollaan kauniissa maisemissa, niin niitä on ihan hyvä vähän nähdäkin. Arvelen, että olisin kuollut ennen ensimmäistäkään elokuvan raatoa, ainoa toivoni olisi kohdistunut siihen tosiseikkaan, että varovaisena immeisenä en olisi todellakaan poikennut merkityltä reitiltä. Toisaalta ymmärrän, että nuoret niin tekivät, nuo kallionkielekkeet ja niiltä avautuvat näkymät ovat varmaan hienointa koko seudussa.

Elokuva tosiaankin pysyttelee vahvasti Jobin kirjan teemoissa, asiaa ei suuremmin salailla, ajattelin jopa, että jossain suomalaisessa elokuvassa olisi saatettu testata katsojan kärsivällisyyttä tiputtamalla Raamattu parikymmentä kertaa peräkkäin laattialle ja tarkasteltu, että aukeaako se juuri Jobin kirjan alusta. Henkilöhahmojen pysyvyys uskollisena alkutilalleen oli ehkä se mikä sai minut ajoittaisesta nukahtelusta huolimatta jaksamaan loppuun asti elokuvan parissa.

Tämä elokuva perustuu Stanislaw Lemin romaaniin, joka on suomennettu nimellä Futurologinen kongressi. Tottahan toki varsinkin animaatio-osuus sisältää paljon samankaltaista ainesta kuin romaanikin. Tulkitsen kumminkin elokuvan kertovan erilaisiin tarinoihin - tässä nimenomaan elokuviin - hurahtamisen maailmankuvaa vengoittelevasta vaikutuksesta. Loppupuolella Robin saa kuulla seuraavanlaisen viisauden:

"Ennen piilouduimme totuudelta masennuslääkkeiden avulla. Ne syöttivät meille valheita. Nyt keksimme totuuden uudestaan."

Elokuvassa hallusinogeenin avulla voi elää haluamansakaltaista elämää, jossa saastaisen totuuden vaihtoehto on unelmointi hallusinaatioitten maalimoissa. Elokuvan tekijä on kyhännyt maailman, jossa elokuvatähtönen muuntuu hallusinogeenin avulla itse kunkin halajamaksi unelmaksi. Raskas ja harmaa elämä muuntuu kauniiksi ja värikkääksi epätodeksi, joka on sitten vissiin kivampi sietää. Tätähän minä olen aina sanonut, että kun ihmiset älyäisivät lopettaa kirjojen lukemisen ja elokuvien katselun, olisi oman elämän tyhjyys paljon helpompi löytää.

Tässä on toisaalta samaa ja toisaalta vastakkaista kuin japanilaiselokuvassa Ensimmäinen matka. Näinkin pahasti vanhentuneena narrihenkilönä koin matkailutunnelman puhuttelevana, samoin kuin pariskunnan tottuneesti toimivan yhteispelin. Kuten japanilaiselokuvassa myös tässä lapset elävät jo pääosin omaa, irrallista eloaan ja silta Key Westin saarelle saa esittää aallonmurtajaa.

Moonlight versus Sunlight. Mieluummin jälkimmäinen.