Ehkä pikkuisin turhan pitkitetty kausi, mutta onhan tässä loistavia jaksoja. Tämä päätöskausi on jopa hämmentävän surullinen. Pahan olon kuvaus ja näytteleminen on uskomattoman syvälle menevästi tehty.

Ohjaajan taidekikkailut jatkuvat tälläkin sesongilla, mutta ne kuuluvat tähän sarjaan kuin näppis Elliotin käsiin. Eikä sekavuudeltakaan pelastuta, mutta onhan lopun twistit aika lailla kaiken avaavia. Huippusarjan huippupäätös. Kiitos Sam Esmail! 9/10

Sherlock löysi tasaisuutensa jo kolmoskaudella eikä nelosessakaan olla vuoristoradassa. Onneksemme kolmosen alustus ei tuonut sitä mitä lupasi vaan todella kovan twistin. Sitä se kausi sitten kaikkine dramaattisine käänteineen olikin.

Välillä mentiin valitettavasti liikaa jamesbond-osastolle, mutta periaatteessa viihdyttävämmin sekin on tässä tehty. Päätösjakso on kokonaisuutena todella raskas ja surullinen. Ja se yhteen tarinaan juuttuminen oli hieman yksipuolista aiempien jaksojen monipuolisuuteen nähden.

Mutta kyllä siinä Sherlockin tunnevammaisuus niputetaan hienosti ja samalla koko perheen kirous. Pikkasen viihdyttävämpi siis olisi päätös saanut olla. Missään vaiheessa sarja ei palannut kakkoskauden loistoavauksen tasolle, mutta hyvä, kaikin puolin kasvanut, vaikkakin uskottavuutta pahiten koetellut kausi tämän tarinan päätti. 8/10

Kolmoskaudella on paljon enemmän syventymistä pääahahmoihin ja silloin tilaa viedään itse rikosjutuilta. Mutta se teki sarjasta lähestyttävämmän ja koskettavamman. Päätösjaksohan on sitten melkoinen twistitykitys, mutta varsin viihdyttävä sellainen. Lähes erinomainen kausi kokonaisuutena. En kuitenkaan ole varma mitä neloskauden alustuksena tulleesta käänteestä pitäisi olla mieltä. Toivottavasti päätöskausi ei petä. 8,5/10

Toinen kausi alkoi aivan loistavalla jaksolla, jossa oli juuri sitä mitä tämän sarjan piti parhaimmillaan tarjotakin: nerokasta, viihdyttävää päättelyä, kisailua, huumoria, toimintaa, hienoja käänteitä ja yllättäen hieman romantiikkaakin.

Harmi vaan että kakkosjakso olikin sitten ihan perushuttua, jopa tylsää, joka jo loppuun parani, mutta vielä yksi twisti pilasi senkin. Kolmosjakso taas oli odotetunlainen, mutta loppukäänteet aika dramaattisia. Kokonaisuutena parempi kausi kuin ensimmäine, mutta epätasaisuus vaivaa edelleen. 7,75/10

Hyvää esittelyjaksoa seurasi pari melko vaisua, perusbrittityyliin kasattua salapoliisitutkiskelua. Aloitusjakson huumoriakaan ei enää pahemmin näkynyt. Cucumberbats on aina ollut vähän ärsyttävä eikä tämä nyt sitä ajatusta ainakaan poista. Noh, päätösjakson lopputwisti oli ihan mainio ja ehkä tätä kattoo sitten toisenkin kauden, toivottavasti paranee. 7/10

Ehkä pikkaisen liian isoa kakkua lähtivät tekijät ahmimaan. Se näkyy päätösjaksossa vuodenajankin ehtiessä vaihtua kesken tapahtumia, jotka tarinassa kestävät alle viikon. Lasse Maasalon hahmossa on paljon hyvää, mutta hienouden ja korniuden raja on varsin kapea ja helppo ylittää. Epäuskottavuuttakin on päätöskauden tarinoissa paljon.

Eihän tämä nyt ihan sysipaskaa kuitenkaan ole. Ajoittain draama toimii mainiosti ja Sorjosen sisäiset keskustelut surun ja aivotyön keskellä on tyylikästä näyttelijätyötä. Pakkaspäivät tuppukylän lahkolaisten keskuudessa olivat kauniisti kuvattu.

Loppukädessä kuitenkin päätöskausi on valitettavasti sarjan heikoin. 6,5/10

Rikostarinat ovat tällä kaudella syvempiä, monikerroksisempia ja jopa dramaattisempia kuin ensimmäisellä. Varsinkin Kevätuhri on karua kertomaa kaikin puolin. Myös päähenkilöiden kemiat pelaa jo paremmin.

Kauden suurimmat ongelmat on uskottavuudessa liittyen esimerkiksi Lenan taustatarinan ja viimeisen rikostarinan kulkuun. Ja olisi hyvä, jos pääteinit eivät liittyisi jokaiseen rikoksiin vaan pysyisivät taustatarinoissaan.

Kokonaisuutena kausi on kuitenkin ekaa parempi. Melkein kahdeksan, mutta 7,5/10.

Tuotanto on yllättävän laadukkaan oloinen, mutta kässäriä olisi pari kertaa pitänyt vielä kehittää. Dialogissa perussuomalaista tökkimistä.

Päätarinassa ja rikosjutuissa riittävästi kiinnostusta, mutta toivottavasti teinien osuutta vähennetään toiselle kaudelle. Virtanen on ihan sama kuin siinä ikivanhassa poliisisarjassaan. Ihan hyvä siis.

Katsottavaa rikosviihdettä, kun parempaakaan ei ole tarjolla. 7/10

Kyllähän tässä vaaran merkit on ilmassa että kikkailu osuu vielä omaan nilkkaan. Loistavaa ideaa ollaan sittenkin viemässä liian pitkälle ja liian kapean porukan sisällä.

Eipä siinä. Vaikka uutuudenviehätys onkin kadonnut niin Dark on toisellakin kaudellaan koukuttava sarja. Twistejä pomppaa silmille lähes joka jaksossa, eikä niitä aina väännetä rautalangasta, kuten joissakin jenkkisarjoissa tehdään. Ekan kauden mystisiä kohtaloita on saatu avattua ja vielä on jotain avaamattakin.

Yksi paha "ei näin" -käänne kuitenkin jo tuli ja pelkään että kolmoskaudella tulee lisää. Silti sitä odotan kovin. 8/10

Saksalaissarja Dark on tunnelmaltaan erinomainen, kauhu-/trillerielementein viritetty scifidraama, jonka avauskausi yllätti täysin. Niin, Stranger Thingsiin tätä voi verrata vain siinä mielessä, että pääosissa on myös lapsia ja teinejä.

Vaikka molemmat sarjat perustuvatkin epäuskottavaan scifihäröilyyn niin Darkin maailma ja tunnelma ovat maanläheisempiä. Eli siis synkempiä. Poissa on kevyt hollywoodhupailu.

Epäuskottavuuden lisäksi Darkin ongelma on hahmogallerian laajuus ja hahmojen toisiinsa liittymisen seuraamisen vaikeus. Sitä kyllä onneksi kauden aikana helpotetaan, mutta silti aivoille on tätä seuratessa käyttöä, jos meinaa kaikki tapahtumat ja kytkökset tajuta tai mielessä pitää.

Ja se tekee sarjasta mielenkiintoisen. Tällä hetkellä tuntuu että Darkissa on riskinsä levitä käsiin kuten Westworld, mutta jospa niin ei kävisi. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. 8,5/10

Kolmoskaudella hypätään ympyröihin, joista on aiemmin nähty vain pieniä väläyksiä. Willistä lännestä paluu tulevaisuuteen. Dolores on entistäkin pahempi bitch ja lähtee pelastamaan robotit. Njoo, sanotaanko näin että kausi on edeltäjäänsä selkeämpi, mutta toisaalta uutta asiaa puskee edeleen vauhdilla naamaan ja paljon menee ohikin. Lienee tekijöiden tarkoituskin ettei kaikkea ehdi analysoimaan ja toteamaan täysin typeräksi tai mahdottomaksi.

Hieman oudoillakin tekosyillä henkiin herätetyt vanhat tutut hahmot tappelevat keskenään maailmassa, jossa kulkevat itseohjautuvat moottoripyörät, mutta ovet kuitenkin aukeavat vielä kulkukorteilla. No toisaalta osittain tykkäsin kaudesta ja sen watchdogsmaisesta teknojättien aiheuttamasta ihmistuhosta, mutta ei tämä ole se Westworld joka avauskaudellaan ihastutti. Varsinkaan kun hahmotkaan eivät ole sitä mitä ennen. Toisella kaudella sentään oli hienojakin jaksoja, tällä ei. Tämä on hölmö ja marvelhenkinen toimintapläjäys. Ja tämähän siis ei loppunut vielä tähän... 6/10

Dramaattisin kaikista kausista, mutta toisaalta sisälsi paljon hölömöä tarinaa ja varsin ailahtelevanlaatuisia jaksoja. Parani loppua kohden, mutta päätösjakso ei ehkä ihan kruunannut kautta. 7/10

Täällä on näköjään laitettu kaudet miten sattuu. Mutta tässä kommenttia tähän "2. tuotantokauteen" kuuluvista osista, ja yksi osa on vasta tekeillä.

La Casa de Papel s03

Kolmannen kauden alkusysäys oli vähemmän yllättävä, mutta se että miten tilannetta lähdettiin ratkomaan olikin sitten melkoinen käänne. Uskottavuusongelma on hiukan suurempi kuin ensimmäisellä keikalla, mutta kun sen yli pääsee niin kausi on ihan viihdyttävä. Varsinkin kun päätösjakso nostaa sarjan dramaattisuustasoa kahdeksan pykälää ylöspäin. Päätös onkin varsin mainio ja parantaa kauden kokonaisarvosanan kahdeksaan.

Uskottavuuden lisäksi tai siihen liittyen ongelmana on myös hahmojen sekopäisyys. On selvää että todellisuudessa ei tuollaisella joukolla saisi mitään ryöstöä edes aloitettua saatikka vietyä loppuun. Mutta viihdettähän se tuo. 8/10

La Casa de Papel s04

Neloskausi on vähähuumorisin, dramaattisin ja synkin kausi koko sarjassa. Kaikki eivät näköjään ole tykänneet, mutta minulle kelpasi. Jättiryöstöt eivät ole mitään pelletouhua ja nyt se totuus valkenee kaupunkilaisillekin. Tuttuja viime hetken käänteitä ja takaumien kautta avattua tarinaa edelleenkin. Myös typerän huono ampumatarkkuus jopa ex-sotilaillakin on vielä tallella. Hyvä kausi, jonka odotin päättävän tämän keikan, mutta näköjään ei. Vitosta siis odotellaan. 8/10

Espanjassa osataan jännitystä tehdä. Rahapajakin on varsin tiivistunnelmainen, kiehtova sarja, joka avautuu pikkuhiljaa takaumien kautta paremmin ja paremmin. Tuotanto on varsin laadukasta, näyttelijät mainioita ja tarinan kiemurat ovat varsin kekseliäitä. Ehkä jopa liiankin.

Ei tämä täydellinen sarja ole, mutta riittävän loistokas. Ryöstöryhmän rekrytointi on aika lailla reisille kusten tehty, eli siis ristiriitoja riittää. Mikä tietysti tuo lisää viihdettä katsojille. Parisuhdedraamaa on kaivettu 24-sarjasta eli aivan liikaa.

Suosittelemisen arvoinen jännäri siis kuitenkin kyseessä. Toivottavasti taso pysyy yllä loppuun saakka. 8/10

La Casa de Papel s02 - osa joka kuuluu tähän Leffatykin "1. tuotantokauteen"

Toinen kausi, eli ryöstön loppupuoli, oli ykkösen tapaan täynnä jännitystä ja parisuhdepölhöilyä, mutta oli mukana muutama mainio ja dramaattinen käännekin. Poliiseilla alkoivat aivot raksuttaa ja toimintaa tuli sieltäkin kautta, mutta ampumataidot he unohtivat tyystin.

Tosin räiskintäkohtaukset oli muutenkin melkein naurettavan hölmöjä. Hölmöä oli myös muutaman kaverin muuttuminen varsin stereotypian mukaisesti pahaksi poliisiksi.

Ei siis ihan niin hyvä loppu kuin olisi voinut toivoa, mutta toisaalta hyviä puolia oli enemmän kuin huonoja. Katsomisen arvoista siis edelleen. Mutta mitähän ittua ne lisäkaudet tarjoaa? 7,5/10

Todella epätasalaatuinen kausi. Alkoi vähän hölmösti ja oli jopa naurettava, mutta hyvin ne hölmöydetkin sitten hyödynnettiin jälkeenpäin. Ja loppupuolella oli muutama loistelias jakso ja upea hahmonkohtalo. Jonathan Rhys Meyersin hämmentävän surkea roolityökään ei sesonkia lopulta pilannut. Hienosti rakennettu ja komeasti tuotettu kausi, 8/10.

Paljon on hahmoja, mutta pikkuhiljaa ne muistuivat avauskaudelta mieleen. Ja hyvin saavat kukin käänteitä tarinaan aikaan tahollaan. Rajua ja ajoin brutaaliakin kerrontaa Meksikon rikollisjärjestöjen toiminnasta todellisilla tapahtumilla höystettynä. Siis isolta osinhan tarinan henkilötkin ovat todellisia.

Jännittävä ja toiminnantäytteinen kausi sisältää myös mainiota hahmojen kehitystä, draamaa, huumoriakin sekä loistavaa näyttelijätyötä. Tyylikkäästi toteutettu kakkoskausi on parasta rikosviihdettä vähään aikaan! 9/10

Tässä alkoi valitettavasti taas näkyä käsikirjoittamisen vaikeus eli hahmoja sekä tapahtumia vähän töksähteli sieltä täältä. Olihan tällä kaudella muutama hieno, mystinen kohtaus, joissa lupailtiin tulevaa, mutta toivottavasti Flokin muslimiseikkailu ei kasva...

Ajoittain tyylikäs kausi, mutta liian pitkä ja töksähtelevä eli hieman heikompi kuin s03. 7,5/10

Tämähän paranee kausi kaudelta. Ja kun vielä huipentui moiseen twistitykitykseen niin melkein tätä voi jo kehua.

Ärsyttävä kielillä kikkailu vaan jatkuu ja onhan osa näyttelijöistä edelleen varsin heikkoja. Mutta olen oppinut tykkäämään Travis Fimmelistä, mukavan psykopaattisen hauskasti, vaikkakin melko vähäeleisesti päähahmoa esittää.

Taistelukohtauksetkin alkavat olla melko näyttäivä jo tässä vaiheessa. Samoin tuotanto muutenkin kehittyy koko ajan. Nyt jopa odottaa lisää. 8/10

Toinen kausihan oli jo vähän niin kuin sinnepäin varsin paskan avauskauden jälkeen. Tässä oli jo juonenkäänteitä, hahmoissa hieman syvyyttäkin ja kokonaisuudessa tuotannon laatu selvästi parempi. Jospa tämä tästä 7/10

Harrastajateatteritouhua käsikirjoituksesta näyttelijäsuorituksiin, mutta liian hyvien arvosanojen takia jaksoi kauden loppuun saakka. No tulihan siihen sitten syvyyttä ja juonenkäänteitä parin viimeisen jakson verran ja ne nostavat kokonaisarvosanaa.

Hahmogalleriakin oli alkuun niin typerän ohut ettei tarinassa oikein ollut mitään, mutta jospa se tosiaan toiselle kaudelle paranisi. Jos vaikka olisivat oppineet jotain. Toivottavasti se pappi oikeasti lunastetaan merkittäväksi hahmoksi. Ja kyllä joo, Game of Thronesia ikävöidessähän tätä katsoo. 6/10

Jotenkin kuivempi, mutta samalla surullisempi kausi kuin edelliset. Voi johtua näyttelijävaihdoksista, Churchillin puuttumisesta tai kauden tapahtumistakin.

Käsittämättömän tyylikästä laatutyötähän tämä edelleen on. Ne ottaantumiset todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin, miten hienoa taustatyötä onkaan tehty. Tulispa jo neljäs kausi pian! 8,5/10

Kyllä joo, toisella kaudella oli pari vähän kevyempää tai siis täytteeksi väkisinväännetyn tuntuista jaksoa, mutta ehkä ne jäi vaan poikimaan tulevaisuutta varten...

Mutta parhaimmat jaksot olivatkin loistavia jälleen. Pienieleistä, mutta osuvaa draamaa kaikin puolin. Mainiota historiallisten henkilöiden ja tapahtumien hyväksikäyttöä viihteen vuoksi. Lisää, kiitos! 8,5/10

Laatua, laatua, laatua. En olisi ikinä uskonut että käytännössä pelkästä Britannian kuninkaallisista ja valtion hallinnosta saadaan näin laadukasta viihdettä aikaan.

Lavastuksesta näyttelijätyöhön, dramaturgiasta kuvaukseen. Puhumattakaan musiikista. Kaikki on ihan parasta A-ryhmää ja sen ylikin. Siihen kun lisätään se että puhutaan oikeista henkilöstä ja heidän elämänkuvastaan sekä oikeista historiallisista tapahtumista.

Ällistyttävän hienosti onnistunut laatusarja. Ensimmäiselle kaudelle täydet 9/10.

Valitettavasti Handmaid's talessa alkaa vähän ote lipsua. Onni on, että vain vähän.

Kolmoskausi on alkupuoleltaan hieman vanhan jankkausta. Junen ja Serenan poukkoilu antaa molemmista hahmoista vähän tyhmän kuvan.

Kauden ongelma on myös tapahtumien rytmitys, joka vaihtuu vanhan jankkauksesta supervauhtiin yhdessä jaksossa. Jaksossa myös hukataan kauden alkupuolella hienosti alustettu hahmo, josta olisi ollut potentiaalia isoksi osaksi sarjan tulevaisuutta.

Myöskin Junen loogisuus on ajoin hukassa, mutta se saadaan kohtalaisesti raiteilleen loppua kohden. Kauden kokonaiskuva on kaikesta huolimatta handmaidsimaisen tyylikkään karu pienillä toivon hetkillä.

Kaudesta jää siis ristiriitaiset fiilikset ja jokseenkin epäilys onko käsikirjoittajat ja ohjaajat sittenkään kykeneviä käsittelemään sarjan idean tarjoama potentiaali. 7,5/10

Muutamat jaksot oli kyllä niin hirveetä kuraa että meinas jäädä kausi kesken. Parani osittain loppua kohti, mutta ihan helevetin typeriä kohtauksia tuli vastaan edelleen. Panokohtauksia oli vissiin pakko saada hetkiin joihin se ei mitenkään hahmojen logiikan mukaan sopinut. 5,5/10

Rankkaa katsottavaa, mutta sen arvoista. Hienoa näyttelijätyötä nuorilta tyypeiltä. You Must See This. 9/10

Kutoskauden kökköosasto jatkaa tälläkin kaudella, pääkökköilijä mukaan lukien... Mutta kausi kasvaa edellistään järkevämmin, jännittävämmin ja ennen kaikkea Carrie hahmona kehittyy. Vihdoinkin näiden vuosien jälkeen siinä on kaiken sekopäisyyden ytimessä jokin logiikka, uskottavuus. 8/10

Menee vähän liikaa kökköosastolle ja Carrien sekoilu on turhan poukkoilevaa. Hienoja käänteitä toki mukana, ja jännääkin oli. 7/10

Hämmentävän sekavaksi karkaavaa hömppäsci-fidraamaa... Sarjan idea antaa melkoiset vapaudet sisällölle ja tätä myös hyödynnetään rohkeasti. Tämän tästä siis mielikuvitukselle annetaan täydet valtuudet tehdä mitä huvittaa.

Mutta melko lailla älyvapaata on touhu ajoittain sarjan reaalimaailmassakin ja hahmojen mielenterveyden rajat rutisevat viimeistään loppujaksoissa antaumuksella.

Niin että mitenkä -hetkiä on siis luvassa, osa niistä naurattaa ja osa on tyylikkäästi sarjan ytimessä, mutta mukana on myös yliammuntaa, jolla ei tunnu olevan mitään kosketuspintaa mihinkään.

Kerran tämän parissa viihtyi, mutta loppujen lopuksi päätarina jää ennalta-arvattavaksi ja ehkäpä jopa pliisuksi. 7/10

Varhaisteineistä on tullut teinejä ja touhu on sen mukaista. Mutta myös pahuus on varttunut...

Hieman kauhumpi, mutta myös hieman hauskempi kausi kuin kaksi edellistä. Tässä vaan tulee ehkä hieman enemmän hölmöjä tai loogisesti typeriä kohtauksia.

Hahmojen määrä on kasvanut ja ruutuaika tasoittunut. Enää ei olla liikaa Elevenin varasssa. Mikä lienee huumorin kasvamisen mahdollistanutkin.

Viihdyttävä kausi pienine vikoineenkin. 8/10

Halpaa saippuaoopperaa vähän paremmilla näyttelijöillä, mutta päätösjakso pelasti kaudesta paljon. 7/10

Njoo... melko lyhyesti: muutamia hienoja jaksoja, jotka olisivat paremmassa kokonaisuudessa olleet kruununjalokiviä. Mutta... mikä vitun hoppu tässä piti olla...

Teleporttaus paikasta toiseen, selittämättömät käänteet, tunteiden näyttämisen vähyys, tekojen seurausten olematon pohdinta ja päähahmoruumiiden vähyys... Isoja vikoja ja puutteita, vaikka sinällään käänteet olivatkin suurin piirtein hyväksyttäviä.

Ristiriitaiset fiilikset siis jäi, kun aineksia oli TV-historian loistokkaimpaan kauteen. 7/10

Aika lailla ailahtelevaa pehmopornodraamaa. Tuntui ettei viiteen-kuuteen ekaan jaksoon mitään tapahdu, ja sitten jotenkin kaikki maailman draama lyödään yhteen jaksoon. Rytmitys jotenkin pahasti pielessä.

West oli hyvässä vireessä ja Wilsonkin vetää hienosti tunteikkaimmat kohtaukset.

Päätösjakso vaan on jotenkin halpaa käsikirjoitusta ja se sai ailahtelun päättymään alamäkeen, valitettavasti. Noinkohan toista kautta edes jaksaa. 6,5/10

Tuntui että vielä hidastempoisempi kuin verrannollinen ykköskausi. Periaatteessa mielenkiintoinen tarina, mutta jäi vähän twistit vähiin. Paitsi päätösjakson kökköilyt... pöh.

Hyvin veti marsahallahalallah, mutta ei tämä nyt ihan parasta a-ryhmää ollut. 6,5/10

Ajoin rankkaakin draamaa ihmiselosta ja sen kurjuudesta. Välillä se jopa nauratti. Björkman on aika lailla loistava, mutta ihan kaikki hahmot ei niinkään. Korpelan Gusu oli suoraan Julmahuvista repäisty ja ei oikein toiminut tässä ympäristössä. Ja mystinen molskahdus? Pettymyshän se oli.

Ajoittain hienosti toimi kerronnan ajassa kikkailut ja ohimennen kohtaamiset hahmojen kesken, mutta ehkä draama olisi voitu viedä vielä pidemmälle, kun huumorikaan ei mitään parasta A-ryhmää ollut. Keskivertoa onnistuneempaa suomiviihdettä kuitenkin. 7/10

Olihan se... Paskaa.

Ihan turhaan tähän oli väkisin väännetty uutta, kökköä tarinaa pölhöillä hahmoilla, kun vanhoissakin olisi ollut työstämistä. Tai siis työstettiinhä niitäkin... päin persettä.

Pari hyvää twistiä ja Robin Wrightin hienot eläytymiset eivät tätä pystyneet pelastamaan. Lopun twisti ei kuulunut niihin hyviin... 3,5/10

Loppujen lopuksi yllättävän hyvin toimiva kausi. Kliseinen joo, mutta silti osasi historiaa tuntemattomalle tarjota hienoja käänteitäkin. Narcosmainen meininki ja tunnelma oli hyvin säilytetty, vaikka tarina oli uusi. 8/10

Onhan se hieno. Jännitystä, draamaa ja rajuja käänteitä. Tosin tällä kertaa osa twisteistä oli typerästi toteutettu niin että katsojia suorastaan huijattiin, eivät ne mitenkään voineet niin mennä "perheen" sisällä. Kuitenkin vitoskautta odotellaan innolla. 8/10

Olipas se... erilainen. Ja hyvä että tulee erilaisia sarjoja. Happy! on sekoitus kevyttä jouluhömppää, tummaa draamaa, härskiä komediaa, lastenanimaatiota ja erittäin väkivaltaista toimintaa. Siihen vielä lisätään vähintäänkin sekopäisiä hahmoja. Mutta kokonaisuus viihdyttää, eli tämä sekamelska toimii sittenkin.

Melonihan on huikea pääosan roolissa ja myös muutama sivuosa toimii mainiosti. Sarjan ongelma on ehkä liiankin nippuun nitoutuva tarina ja loppua kohden yli äyräidensä pursuava sekopäisyys, joka vie huumorilta tilaa.

Mutta kyllä tämä joulun tienoilla kävi varsin osuvaksi viihteeksi. 8/10

Joo-o, olihan se hieno kausi. Alku oli vähän outo ja sekava, mutta sitten parani huimasti. Ja mitä käänteitä, tyylikkäiden takaumien kauttakin. Loistavaa nörttijännitysviihdettä ihmismielen kummallisuuksia sivuten. 8,5/10

Ei tämä järkkykauhua ole millään muotoa. Toki muutama varsin hyvä säikky on 10 jakson aikana, eli siis vähän. Parasta sarjassa on rakenne ja hahmojen tarinoiden nivoutuminen loppua kohden. Harmittavasti vaan pari viimeistä jaksoa on taiteellista lätinää.

Potentiaalia olisi tässä tarinassa ollut vääntyä karmivampaankin lopputuotokseen, mutta ehkä nykyversiolla haettiinkin suurempaa yleisöä perhedraamalla, jossa kauhullisia sivuelementtejä. Siinä se on jokseenkin onnistunut. Kerran katsottavaa jännäriviihdettä. 7,5/10

Synkempään suuntaan meni Peaky. Tyylikästä, mutta samalla rujoa touhua. Juonittelun juonittelun juonittelua. Pääosat ovat kyllä todella sisällä rooleissaan, hyvin ne vetää.

8,5/10

Olihan taas ahdistavan kuumottavaa jännitystä. Ykköskauden tapahtumia ja niistä seuranneita ihmiskohtaloita purettiin aika rankalla kädellä. Ruumiita tuli ehkä liikaakin. Sanoisin että hahmot olivat nyt eheämpiä, ja näyttelijätyö parempaa kuin ensimmäisellä kaudella. Hienoa jännitysviihdettä. 8,5/10

On se kyllä vaan huikea sarja. Pääosin lohduttoman synkkää lähes kaikille hahmoille, myös valtaapitäville. Tietenkin pienin toivonrippein maustettuna.

Tähän kauteen mahtui pari rajua käännettä vielä ennen hienosti yhteen kietoutunutta loppuakin. Jännitys säilyi yllä koko kauden ajan. Ja edelleenkin kuvaus ja lavastus on hämmentävän kauniin karua.

Jäin vaan miettimään, noinko sisältöä riittää kolmannen kauden jälkeenkin. Vaikka tällä toisella kyllä laajennettiin tapahtumia selkeästi. Toivoa pitää että sarja pitää tasonsa ja tyylinsä. Please. 9/10

Peaky Blindersilla lähtee vähän hommat leviämään käsiin. Toinen kausi on kyllä ekaa parempi, kun esittelyt on tehty ja tapahtumatkin etenevät tasaisen kiihtyvään tahtiin eikä hurjalla loppukirillä, kuten avauskaudella.

Hienoja käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Ja edelleen todella tyylikästä lavastusta ja puvustusta. Tom Hardy on... Tom Hardy. Alkaa vähän siihen joka roolissa nähtyyn sekopäiseen murinaan kyllästyä, mutta kyllä se tässäkin toimi.

Kolmoskausi lähtenee katseluun, kunhan välissä ensin jotain muutakin... hyvää viihdettä 8/10

Tyylikkäästi puvustettua ja lavastettua ajankuvaa Englannista. Rikostarinana ei oikeastaan uutta tarjoa, mutta mielenkiintoisa hahmoja kuitenkin. Itse en tykännyt "loppukiristä", jonka ensimmäinen kausi ottaa. Käänteet hyppäsivät eteen turhan pikavauhtia. Silti varsin hyvää rikosviihdettä. 7,5/10

Njaa-a... kauden alku sekavaa, kauden loppu sekavaa... Välissä sentään todella hienoja, tarinaa avaavia jaksoja ja pari mainiota juonenkäännettä.

Eihän vaan lähtenyt käsistä? Toivotaan että kolmoskausi kaiken korjaa. 7/10

Tyylikästä ameriikan bättre folkin elämän kuvausta. Jännityksen tiivistyminen oli hienosti rakennettu, mutta ehkä loppukäänne oli sittenkin pettymys...

Kidman on loistava eikä edes Adam Scott ärsytä. Laadukasta draamaviihdettä. 8/10

Hitaasti käynnistyvä, omalaatuinen sarja 1800-luvun Lontoosta. Kohtalaisen sekavakin tarina oli, ja hahmojen kehitys poukkoilevaa.

Tom Hardy on hyvä, vaikkakin maneeriensa vanki jo hänkin. Lavastus ja puvustus on sarjassa tyylikästä.

Periaatteessa hyvä, mutta parempikin olisi voinut olla. Toinen kausi on tulossa. 7/10

Erittäin fargomaista toimintaa ja juonen vääntelyä. Hienoja hahmoja, karuja ihmiskohtaloita ja loistavaa näyttelijätyötä. Kakkoskauden kaltaista kompastumistakaan ei tarvitse tässä pelätä.

Tarina itsessään on jopa parempi kuin ykköskaudella, ja päätösjakso ei tällä kertaa olle pelkkää jäähdyttelyä... Toivottavasti sarja vielä jatkuu joskus yhtä laadukkaana. 9/10