Earwig and the Witchistä on sanottu, että siinä missä Goro Miyazakin aiemmat elokuvat ovat todellisuudessa olleet Ghibli-veteraanien kädestä pitäen tehtyjä turvallisia tuotoksia, niin tällä kertaa poika Miyazaki päätti tehdä elokuvansa oikeasti ihan itse ilman kenenkään apua.

Reisillehän se homma sitten menikin. Earwig ei oikeasti ole mitenkään loukkaava tai silmille räjähtävän huono elokuva, mutta siinä ei käytännössä ole mitään kirjoittamisen arvoista sisältöä. Koko Earwigin vähä tarina esimerkiksi sijoittuu yhteen taloon ja muutamaan huoneeseen, mitään näkemisen arvoista ei puolitoistatuntisessa leffassa tapahdu ennen kuin viimeisen muutaman minuutin kohdalla ja sitten elokuva jo loppuukin käytännössä kesken.

Ennustan, että tulevaisuudessa Earwig tullaan vielä pyyhkimään Ghiblin virallisesta katalogista, sen viimeiset kopiot tuhoutuvat salaperäisessä tulipalossa ja Goro joko vaihtaa ammattia tai jatkaa uraansa kokeneempien veteraanien alaisuudessa.

Löysin sattumalta netistä, ja onpahan edelleen vaikuttava dokumentti.

Petteri Jussila oli 2000-luvun alussa vähän samanlainen roskalehtien suosikkihahmo mitä joku Jari Mentula on nykyään. Jussila löi kunnolla rahoiksi menemällä mukaan ajan muodikkaaseen verkostomarkkinointihuijaukseen, jonka ternimaitohöpöjuttuihin saatiin mukaan poliitikkoja ja julkkisurheilijoita vaikka kuinka paljon. Rahaa tuli parhaimmillaan miljoonakaupalla ovista ja ikkunoista, mutta lopussa ilmakupla puhkesi kun julkisuuteen alkoi valua tietoja mestarin itsensä veropetoksista ja muista hämäristä järjestelyistä.

Lopussa Jussila tietysti kuoli kesken kuvausten auttaessaan veden varaan joutunutta poikaansa takaisin veneeseen. Paljon on teorisoitu siitä, miten kymmeniä kiloja lyhyessä ajassa pudottanut ja aiemmin pahoinvointia valittanut Jussila todennäköisesti sai bodauselämäntapojensa seurauksena jonkun kohtauksen vedessä ja hukkui, mutta tätä ei missään kohtaa saatu varmasti tutkittua. Jälkiviisaana mitään yksinkertaisimpiakaan turvallisuusmääräyksiä ei veneillessä tietenkään noudatettu ja onnettomuus olikin vain ajan kysymys.

Loppujen lopuksi koko ukkohan bisneksineen olikin täyttä ilmaa ja suurta huijausta. Jussila oli mestarillinen esiintyjä ja karismaattinen puhuja, eikä tällä oikeasti ollut muuta myytävää kuin suuret puheet ja fantastiset mielikuvat. Yksittäiset markkinointitilanteetkin miehellä lähentelivät jotain hurmoksellista uskonnollista seremoniaa, jossa pauhataan pää märkänä tuotteen sijasta suurista elämän suuntaviivoista ja viisauksista maestron itse kehuessa kuolleita sukulaisia vilisevissä puheissaan omaa menestystään, vilpittömyyttään ja rehellisyyttään, rakkauttaan rahaan ja välistä taas vaatimattomuuttaan.

Uskomattoman hieno kotimainen dokkari pohjattomasta rahan- ja vallanhimosta ja siitä mihin se voi lopulta johtaa.

Se tosiasia että tämä koko elokuva on menty tekemään hämmentää ja ihmetyttää aivan täysillä. Ace Venturan koko pointti oli olla Jim Carreyn improvisaatioalusta, joten miehen itsensä loistaessa poissaolollaan tässä ei ole yhtään mitään sisältöä. Lapsinäyttelijän heittäminen tällaisen varman fiaskon pääosaan ihmisten dissattavaksi jonkun potentiaalisesti hommansa osaavan ammattikoomikon sijaan oli kyllä aika mauton temppu.