On erittäin ihailtavaa, että tällaista kauhua osataan yhäkin tehdä kaikkien näiden sieluttomien "hyppypelästysvaltavirtakauhujen" oheessa. Samanlaista puistattavan ahdistavaa tunnelmaa ja julmaakin julmempaa melankolista kauhua en ole kohdannut vuosikausiin. Lapsinäyttelijät hoitivat myös hommansa kympillä kotiin ilman sen suurempaa ärsytyksen makua. Pakko on suositella jokaiselle TUNNELMALLISESTA kauhusta pitävän pakkokatseltavaksi samalla kun kädet ristissä rukoilen että tällaista elämystä ei saisi enää näin harvakseltaan.

Elokuva on kieltämättä yksi erikoisimpia kauhuelokuvia, joita olen koskaan nähnyt. Tunnelma on hyvin unenomainen ja outo, mutta silti niin ahdistavalla tavalla painostava, ja joka kerta kun Angus Scrimmin esittämä Tall Man tuli ruudulle, tuntui se selkäytimessä asti, sillä sen verran vakuuttava ilmestys on kyseessä. Ja ne lentävät kuulat oli kyllä päheintä ikinä! Jos leffasta pitää jotain huonoa sanoa, niin paikoittain leikkaus on yhtä eriskummallista kuin leffan tunnelmakin ja ohjauksesta näkee, että Don Coscarelli ei pahemmin omannut kokemusta elokuvantekoon tätä tehdessä. Suosittelen elokuvaa, mutta lähinnä muistuttaen, että tässä kauhistelussa lähdetään nyt kyllä syville vesille!

Harvinaislaatuisen kelvollinen uusintaversio, joka tutusta pohjarakenteesta huolimatta käsittää nyt kaiken älylaiteteknologian vinkkelistä voodoo-rituaalien sijasta, mikä antaa aihetta tarkastella Chucky-nukkea ihan usin silmin. Ja vaikka Brad Dourifin asettamaa rimaa nuken äänenä on yhäkin vaikea ylittää, en edes pystyisi kuvittelemaan ketään muuta kuin Mark Hamillia pääsemään lähimmäksi Dourifin tasoa, ja senhän Hamill todellakin tekee kunniakkaasti lähtemättä turhalle apinointi-linjalle.

Jos nyt jotain huomautettavaa heikoista puolista pitäisi sanoa niin paria hahmoa lukuunottamatta jotkut ovat melkoisen pinnallisen oloisia (etenkin Aubrey Plaza vetää aika kehnon suorituksen) ja nykykauhuelokuvien perisynniksi tunnustetut halpishyppypelästykset eivät tässäkään loista poissaolollaan, eli turhankin tuttuihin kliseisiin on syytäkin varautua. Onneksi vastapainoksi gore-efektit pistävät kyllä kihertelemään, sillä sen verran ärtsyjä ne paikoittain ovat ja antavat täten hyvinkin aihetta K-18 -luokitukselle.

Eihän tämä oikeastaan huono ollut, teki joissain asioissa jopa paremminkin kuin vuoden 1989 adaptio (näyttelijät eivät tällä kertaa koostuneet suurimmalta määrin sellaisista puunaamoista), mutta parantamisen varaa siinä olisi voinut vielä olla, esim. loppukliimaksi tuntui intensiivisistä hetkistä huolimatta melko laahaavalta, vaikka muutoin sopivan tyly olikin.

Helvetin hyvä leffa! Michael Sopkiw vetää suorastaan upean roolisuorituksen ja George Eastman erottui hienosti joukosta näyttelyllään. Jos leffasta jotain miinusta voi oikeastaan heittää niin leffan nimen ja posterin lupaamaa kunnon räiskettä saa odottaa loppuun sillä olisin niin halunnut nähdä päähenkilömme superaseensa kanssa pidempäänkin kuin vain loppumittelön verran. Toisaalta taas leffalla on oikeasti hyvä ja ihanan nihilistinen tarinakin kerrottavana, joten en voi olla suosittelematta katsomaan tätä. Yleensä Lamberto Bavan leffat ei aina osu maaliin, mutta joskus poikkeus vahvistaa säännön.

Maailman ensimmäinen Star Wars -parodia, heti seuraava suosikkini Avaruusboltsien jälkeen.

Minä niin rakastuin tähän elokuvaan. Pituutta oli riittävästi, tunnelma oli kohdillaan niin kauhu- ja draamapuoliltaan, lapsinäyttelijät loistavasti hommansa kotiin hoitavia ja tietysti Bill Skarsgård on paras Pennywise tähän mennessä.

Lyhyesti siis virsi kaunis: Se vuosimallia 2017 oli lähestulkoon täydellinen, jota voin suositella (klovnin) hymysuin.

Välillä ihanan hellyyttävä mutta silti niin melankolisen tummanpuhuva teos, joka monitasoisuutensa ja syvällisen juonensa avulla pisti allekirjoittaneen täysin vaiteliaaksi leffan päästyään loppuun. Jos haluatte nähdä SITÄ TODELLISTA taidetta, tsekatkaa.

Ajatella, että varsin mainion Elämä on ihanaa -leffan ohjannut James L. Brooks onnistuu ryssimään täysin tämän leffan. Leffa sai minut pääasiassa tiirailemaan kelloa ja niin dialogi kuin myös ylinäyttely aiheuttivat lähinnä vaivaantumista. Jos jotain hyvää on sanottava, niin Paul Ruddin ja Jack Nicholsonin yhteiset hetken piristivät hieman.

Aika hupsu – ja paikoin sairaanloinen – pikku filkka Bob Clarkin uran alkuajoilta. Amatöörileffasta todella voidaan puhua, sillä leffa näyttää äärimmäisen huonolaatuiselta ja näyttelijät ovat niin surkeita kuin vain voi kuvitella. Elävät kuolleet ja leffan sysikiero idea tuovat ehkä hieman lisäpisteitä.

Tämä on ehdottomasti se sarjan paskin, vaikkei voida sarjan muista osistakaan puhua minkäänlaisina laatukauhuina. Tämä vain limboaa riman ali yrittämällä poiketa kokonaan juonesta, sillä leffa ei liity mitenkään tanssiaisiin toisin kuin aiemmat jatkot edes jotenkin.

Jos et ole tutustunut Prom Nighteihin, en suosittele tutustumaankaan, mutta jos silti HALUAT, katso sitten aiemmat kolme, mutta luojan tähden vältä tämä nelonen!!!

Lähes erinomainen Disney-lyhäri, vaikken paremmin olekkaan Mikki-fani. Kauhuelementtejä ja huumoria yhdistellään taitavasti eikä elokuva näytä lainkaan hassumalta, vaikka väritön ja kuluneen näköinen onkin. Välillä se saikin (oikeasti) karvat nousemaan pystyyn, esim. kohdassa, jossa hullu tohtori leikkeli saksillaansa Pluton varjon kahtia.

Elokuva on lyhyydestään huolimatta erittäin viihdyttävä. Frank Darabontin tyylin tunnistaa juuri ja juuri ja tässäkin hän saa dramatiikan toimimaan. En lähde vertailemaan tätä Stephen Kingin alkuperäiseen tarinaan, sillä en ole koskaan lukenut sitä (se löytyy ainoastaan Yön äänet -kokoelman englanninkielisessä versiossa).

Toimivammat kohtaukset olivat (ihan oikeasti) helvetin pelottava painajaisunikohtaus sekä kolkko ja koskettava loppukohtaus, mistä syystä allekirjoittanut antaa hyvät pisteet. Darabont se ei petä ikinä!

Tämä niin sanottu "elokuva" on helvetinmoinen häpeä. Kadun, että edes lähdin katsomaan nähdäkseni, miksi tämä on niin haukuttu. Tämä ei ole ansainnut minkäänlaista hatun nostoa. Sain viimeinkin selville, mikä on maailman huonoin elokuva. Uwe Boll pitäisi tästä hyvästä tappaa tuskallisella tavalla.

Selvä klassikko ja uuden kauhun lajityypin alkuunpanija. Kuva on ikävän rosoinen, mutta se ei haittaa paljoakaan menoa, sillä tämä tarjoaa paljon asioita, mitä zombie-elokuvalta vaaditaan.

Herk Harvey on selvä ammattilainen, sillä hän on saanut elokuvaansa mukavaa tunnelmaa ylle. Elokuvan juoni kuulostaa paikoin tutun oloiselta, mutta se ei haittaa. Ainoa harmi oli, ettei tämä niinkään ollut pelottava, jännittävä vain.

Hiukan tökeröä, odotin paljon enemmän elokuvalta. Oli kyllä paikoin jännittävä ja mukavan mysteerinen.

Hyvin teatraalinen ja hauska kertomus. Loppu jätti ikävästi laimeaksi ja muutenkin mentiin liian yli näyttelyssä. Lisäksi lyhyys jäi vähäsen päänimään. Plussaa ehdottomasti Jack Nicholsonin hyvin pienestä, mutta silti todella hauskasta roolityöstä.

Huomattavasti paljon parempi mörkö-aiheinen elokuva kuin vuoden 2005 Boogeyman. Näyttelijätyö ei kovinkaan vakuuta (kuten myös käsikirjoitus) ja kuvan laatu on jumalattoman huono. Sen sijaan tunnelma ollaan saatu hyviin lukemiin (kiitos ohjaajan), sillä elokuva osasi olla hyvällä tavalla kolkko. Loppu oli yhtä järkyttävä kuin Stephen Kingin alkuunpanemassa novellissa, mihin tämä alle puolituntinen pätkä perustuu.

Toistoa, ei mitään muuta. Tällä kertaa murhaajan motiivi oli todella naurettavaa: palaa kuolleista ja tappaa lisää tyhmiä nuoria siksi, että hänet lavastettiin syylliseksi?!

Loppu antoi jälleen mahiksen seuraavalle jatko-osalle, mutta tämän jälkeen en toivo mitään seuraavaa. Tämä oli jo niin huono, että huonoudelle pitäisi jo keksiä uusia ilmauksia.

Ainut hyvä asia oli nähdä Jack Black pienehkössä mutta hauskassa roolissa. Muuten leffa oli paskaa, pahimpina tapauksena koukun terän ollessa hirveän tylppä ja leffan lopun ollessa älyvapainta, jota olen missään kauhuleffassa ikinä nähnyt. Ja tietenkin se hyvin tuttu ennalta-arvattavuus...

Tämän jälkeen ei voi muuta kuin hävetä silmät päästään tekijöiden puolesta. Eikö näille voisi tulla loppu, kun laatu huononee koko ajan?!

Huoh! Sitä samaa teinisirkusta, millaista nykypäivän kauhuleffoissa saa nähdä. Elokuva oli hyvin kaukana sanasta "pelottava". Plussaa tulee ainoastaan Ryan Philippen näyttelemän Barryn kuolemasta, sillä se oli koko leffan ärsyttävin hahmo.

Tätä voisi jo melkein sanoa mestariteokseksi legoista tehdylle elokuvalle. Tapporalli 2066 on paljon parempi jatko Tapporalli 2020:lle, sillä se on selvempi, vauhdikkaampi ja pidempi. Ainut miinus tulee kuusi minuuttia pitkästä seksikohtauksesta, sillä sitä oli tylsä katsella.

Mukava ja hauska leffa legoista. Harmi vain, että kuva on niin epäselvä koko elokuvan ajan.

Miten sen nyt ottaa... Ei mikään huono elokuva, mutta ideat olivat aika puhkikäytettyjä, jos tätä näin nykypäivänä katsoo. Mutta kuten sanoin: ei huono.

Itsenäisenä tämä voisi olla vielä siedettävä, mutta näin sarjaan kuuluvana paskimmasta päästä. Älkää fanit katsoko!

Hupaisa elokuva, aina jossain kohdassa tulee pyrskähdettyä, mutta ehdottomasti siinä oravakohtauksessa. Leffaa heikentää ikävästi leffan punaisen langan uupuminen ja jotkut tylsät kohdat.

Matami Mimmi on seko, mutta silti leffan parhain hahmo. Ei kai mikään ihme, että tämä akka nähtiin vielä myöhemmin Aku Ankka -sarjiksissa?

Hienoimpia Disney-animaatioita, joita olen koskaan nähnyt. Vaikka viimeksi näin tämän yli 15 vuotta sitten, muistan yhäkin jokaisen yksityiskohdan koko leffassa. Hauskinta antia on prinssi Juhana peukunimijänä!

Ihan keskitason animaatiota. Melko yksinkertainen ja liian monesti nähtyä tavaraa. Robin Williamsin ja Tim Curryn kuuleminen leffassa on mukavaa piristettä.

Eipä kovin paljon säväyttänyt, melko keskitason kohellusta. Hanna Barberan piirretyt ovat ihan klassikkoja leffoihin verrattuna. Huonoa tässä elokuvassa oli ärsyttävä Alicia Silverstone.

Ihmeen hyvä näin tuntemattomaksi, vaikka idealtaan tämä on niitä samoja, mitä on saanut nähdä muissakin slasher -leffoissa. Elokuva ei ole pelkkää kauhua, niin kuin leffa julistaa. Lopussa oli eräänlaista satumaisuutta, joka nostatti hymyn huulille. Eikä pääosan esiintyjä tee hahmostaan huonoa, kun tämä vetää pukin tamineet niskaansa; hän vetäsi minulta sympatiat ainakin niissä kohdissa, missä hän ei rankaise ketään kovakourasesti. Elokuva ei myöskään sorru liiallisuuksiin vaan antaa leffassa muullekkin tilaa kuin tappamiselle.

Mikki Hiiri ei ole Aku Ankkaan verrattuna ikinä ollut maailman parhaimmasta päästä, mutta nostan hattua animaatiolle, sen piirrosjäljelle ja äänille, ottaen huomioon, milloin tämä leffa on tehty. Miinusta tulee psykoottisesta eläinkidutuksesta, jos sitä niin voi ymmärtää. Kaikkea sekin jyrsijä keksii saadakseen ääntä kuulumaan.

Kyseessä on heikko jatko-osa Kubrickin klassikolle, mutta pitää tämä sisällään muutaman hyvän asian.

En oikein voi verrata tätä pelin kanssa, sillä peli on jäänyt minulta väliin (mistä olen syvästi pahoillani). Muussa tapauksessa ei mikään huono, vaikka parempaakin olisi voitu ehkä saada.

Keskinkertainen tekele Tekken -pelisarjasta. Ei mikään kovin ihmeellinen.

Menettelee aika lailla hyvän ja huonon välimaastossa. Välillä tuo rotoscope-tekniikka toimii, mutta enimmäkseen se näyttää karmean näköiseltä - vaikkakin hyvää yritystä löytyy. Melko kiva venäläisanimaatio Stephen Kingin novellista. Pidin silti enemmän Painajaisia & unikuvia -kokoelman Taistelukenttä -pätkästä.

Ellei minun muistissani ole vikaa, olen kaiketi nähnyt tämän joskus taaperona. Sen verran muistan, ettei kyseessä ollut ihan roskaa. Ei silti mitään Don Bluthin parhaimmistoa.

Mukavaa kauhistelua. Linda Blair oli koko leffan parhainta antia - niin pirun hyvin kun se likka osaa näytellä ja eläytyä.

Mahtavaa jälkeä! Kyllä tämä kuuluu niihin parhaimpiin klassikoihin! Leatherface rulettaa!

Jaa, empä oikein pitänyt koko pätkästä. Välillä hyvä, kun jännitystä osattiin luoda, mutta muuten...

Läppäleffa! Suosittelen jokaiselle!

Täytyy lopputulokseksi myöntää, että jopa tästä leffasta tehty sarjakuva päihittää ihan reippaasti. Ainoastaan Dupondista ja Dupontista sekä Rastapopouluksesta heruu vähäsen plussaa.

Ei kovin kummoinen tapaus, mutta ihan hyvä lyhäri Kingin kirjoittamasta runosta. Lyhyys jää vähän tökkimään.

Selkokielellä: säälittävä tapaus!

Juu, meikä muistaa tämän oikein hyvin. Olin itse nuori pojankloppi, kun katsoin tämän ensimäisen kerran ja se oli aika pelottava Disneyn leffaksi. Hornansarvi oli aika paha tyyppi.

Ihan hyvä, vaikka grafiikka on laadultaan huonompaa kuin muut näkemistäni.

Viimeinkin hieno Kingin tarinaan perustuva elokuva. Loppu pisti hiukan mielen matalaksi surullisuuden takia, mutta muuten tämä on parhaimpia, mitä on ikinä tehty! Hyvä King! Hyvä Darabont!