Leffakliseet | autoilu

Vaikka ajat viivasuoraa tietä, niin rattia pitää koko ajan heilutella puolelta toisella.

Autolle on aina sopiva parkkitila juuri sen talon edessä johon sinulla on asiaa.

Auton sivuikkuna on aina sopivasti auki, jotta henkilö voi keskustella auton ulkopuolella seisovan henkilön kanssa. Sitä ei koskaan veivata auki tai kiinni.

Jos elokuvassa joku myöhästyy tapaamisesta tms. hän syyttää aina ruuhkaa. Kuitenkin, jos autolla ajoa kuvataan, tie on melkein tyhjä eikä muita autoja näy kuin korkeintaan liikennevalojen kohdalla.

Kun auto jätetään parkkipaikalle tai mihin tahansa, niin ovia ei laiteta ikinä lukkoon.

Renkaat ulvovat jos on kiire. Aina. Hiekallakin.

Kaikki normaalit autot ovat uusia ja vahattu peilikirkkaiksi. Kirkkaus ei himmene.

Jos päähenkilö jostain syystä joutuu ajamaan vara-autolla tai käytetyllä autolla, on se aina yltä päältä kurassa.

Kun nainen nousee toimintaelokuvassa autoon, heilauttaa hän aina ensin hiuksiansa puolelta toiselle.

Liikenneonnettomuuden sattuessa tai esteen ilmaantuessa tielle on kaikissa autoissa takapainoiset jarrut. Autot nimittäin kääntyvät jarrutettaessa aina poikittain. Samoin jos amerikkalaiset poliisit saapuvat pillit päällä rikospaikalle pysäytetään autot aina jarruttamalla poikittain.

Autot saadaan käyttöön lyömällä kyynärpäällä sivuikkuna sisään, repäisemällä varashälyttimen johto ja käynnistämällä moottori käyttämällä käsiä mittariston alla. Lasinsirut eivät haittaa koskaan autoon istuttaessa.

Jos autoa yritetään kiilata tieltä, kiilattava ei koskaan paina jarrua.

Päähenkilön auto on joko avolavapaku tai vanha muskelijenkki.

Poliisiauto joutuu aina tekemään u-käännöksen saadessaan hälytyksen kesken rauhallisen ajeleskelun.

Auton varastamisessa ei yleensä tarvita muuta kuin lasi sisään, starttipiuhat yhteen, auto käyntiin ja eikun matkaan. Ajohan onnistuu aivan mainiosti, vaikka luulisi rattilukon hieman haittaavan asiaa.

Kun auto ei käynnisty pakomatkaa varten, siihen auttaa, kun lyö kämmenellä kojelautaan ja kiroaa, jolloin auto käynnistyy heti seuraavalla yrityksellä.

Aina kun elokuvassa ajetaan lujaa nopealla autolla, vaihdetta vaihdetaan koko ajan isommalle. Autoissa tuntuu olevan loputon vaihdelaatikko.

Amerikkalaisissa elokuvissa autolla ajetaan tuhatta ja sataa, mutta silti siitä vauhdista on mahdollista tehdä esim. 90 asteen käännös hidastamatta lainkaan.

Pako- ja takaa-ajoautojen renkaat ulvovat jopa ajettaessa hiekka-aavikolla.

Elokuvissa autoa ajava henkilö pystyy katsomaan vierustoveriaan tai takapenkille vaikka kuinka pitkään ja samalla pitää auto hyvin kaistalla.

New Yorkin tai muun ison amerikkalaisen kaupungin kaduilla on lähes poikkeuksetta jumalaton tööttäilysirkus, vaikkei autoja näkyisi lähimaillakaan.

Päähenkilöllä on aina poliisivarusteet (radio, vilkku, räikkä) omassa autossaan.

Pakoautona toimivan pakun takaovet heilahtelevat holtittomasti muutaman kerran ennen kuin ne saadaan viime tingassa kiinni.

Jos keskeisessä osassa on auto/moottoripyörä/helikopteri/jne., se on musta.

Takaa-ajo ajautuu aina jossain vaiheessa torille ja tapahtuu törmäys torivaunuihin.

Paettaessa tappajaa autoon, ovet saadaan lukittua vasta viime hetkellä ja avaimet tippuvat vähintään kerran pakenijan kädestä. Auto ei koskaan käynnisty ekalla startilla vaan vasta kun murhaaja lyö auton ikkunan kirveellä sisään ja kuski hokee muutaman kerran "Come on". Pakoauton kuljettaja on poikkeuksetta "ajotaidoton" nainen.

Auton takaa-ajama sankari juoksee aina suoraan eteenpäin, eikä esimerkiksi käänny ahtaalle sivukujalle tai heittäydy sivuun ennen kuin on jo melkein myöhäistä. Vaikka takaa-ajo tapahtuisi keskellä autiomaata, sankari juoksee silti suoraan.

Takaa-ajokohtauksissa suoralla tai melko suoralla tiellä saatetaan vaihtaa vaihdetta ylöspäin kymmeniä kertoja kohtauksen aikana.

Henkilö pysähtyy odottelemaan ja katselemaan taaksepäin, ja jatkaa pakenemista vasta kun jahtaaja on taas päässyt tarpeeksi lähelle.

Kauhuelokuvissa uhri juoksee pakoon, mutta takaa-ajaja saavuttaa hänet rauhallisesti kävelemällä.

Takaa-ajettavan auton kuljettaja kääntelee aina päätään katsoessaan taaksepäin takaa-ajajaa. Hän ei koskaan katso taakse peilistä.

Mikäli autotakaa-ajo tapahtuu San Fransiscossa, lentää autoista aina pölykapselit irti. Ja ilmeisesti koko kaupungista ei löydy ainoatakaan tasaista tienpätkää.

Bondin urheiluautolla on vaikeuksia päästä karkuun itätsekkoslovakian santarmin farmariladoja.

Takaa-ajoleffoissa tulee aina rekka poikittain eteen.

Pahista pakoon juostessa on aina pakko katsoa monta kertaa taakseen ja kaaduttava vähintään yhden kerran.

Takaa-ajokohtauksissa ajetaan aina punaisia päin, jolloin muut autot tööttäävät ja äkkijarruttavat, mutta pieniä peltikolareita kummempaa ei koskaan satu.

Takaa-ajotilanteissa sattuu harvemmin kuolonkolareita.

Kauhuleffoissa murhaaja ei ikinä juokse. Hysteeriset (yleensä) teinit juoksevat minkä kintuistaan pääsevät, kompastelevat, kaatuilevat. Murhaaja kävelee uhkaavan hitaasti heidän perässään, tuijottaen heitä. Vaikka maasto olisi kuinka vaikea, murhaaja ei kompastele.

Aina kun on paniikkitilanne ja pitää nopeasti päästä autoon. Auto on kuitenkin lukossa ja avaimet tippuvat maahan.

Urheiluautoilla (esim. uudet Porschet, Ferrarit), jotka ovat puolueettomien vertailutestien mukaan todella nopeita radalla, ei pääse takaa-ajotilanteessa pakoon tavallista perheautoa joka useimmiten on vielä vellovalla alustalla ja huonoilla ajo-ominaisuuksilla varustettu jenkki.

Kauhuelokuvissa naisilla on aina korkokengät joilla he kompastelevat juuri silloin kun se pahin mörkö on perässä.

Kaikki juoksevat mörköjä omakotitalon yläkertaan piiloon, yleensä vaatekaappiin sen sijaan, että menisivät ikkunasta ulos.

Jos henkilö on peloissaan kun esim. valot sammuvat, tyttö aina huutaa jotain tyyliin "hei jerry, tämä ei ole hauskaa, lopeta jo!" luullen siis että poikaystävä on tehnyt hassun kepposen vaikka tosiasiassa mörköhän se siellä on asialla.