Tuli katsottua pitkästä aikaa taas tuo Tom Hanksin tähdittämä Cast Away -tuuliajolla. Tästä vahvimmin on jäänyt mieleen, että aikoinaan kun se näytettiin maikkarilla joskus 2000-luvun alussa, niin sitä seurasi yksi kaikkien aikojen ennätysyleisöistä, siis aivan käsittämättömät määrät silmäpareja. Hankshan esittää tässä autiolle saarelle haaksirikkoutuvaa gaiffaria ja tarina seuraa tämän pyrkimyksiä saada yhteys ulkomaailmaan. Ehkä silmiinpistävinpänä puolena tämä on tungettu täyteen tökeröä tuotesijoittelua, kun se puolet leffasta nähtävä Wilson-lentopallo ja ne FedExin lentokoneet ym.

Mad-lehteä lukeneena on ikinä pysty katsomaan tuota leffaa kauhean vakavissani. Siinä Kanttuvei-nimisessä parodiassa Hanks muistaakseni kieltäytyy lopussa rakastamansa naisen seurasta ja meneekin treffeille mukanaan säkillinen niitä lentopalloja. 😀

Oma suhtautuminen Tom Hanksiin on viime aikoina muutenkin muuttunut positiivisempaan suuntaan, koska olen ollut opiskelemassa vähän ilmaisutaitoja, ja siellä on analysoitu Amerikan kultapojankin esiintymistä. Näissä leffoissaan Hanks tyypillisesti on varsin yksi-ilmeinen ja monotoninen, mutta sopivasti vapautuneessa tilanteessa oikeassa elämässä Tomppa onkin mitä värikkäin seuramies ja synnynnäinen viihdyttäjä. Ero näiden kahden välillä on kuin yöllä ja päivällä.