Pelielokuvat & elokuvapelit

Näin tiivistetysti...

1. Oletteko kertaakaan kohdanneet mielestänne tasokasta pelistä tehtyä leffaa ja/tai leffasta tehtyä peliä?

2. Ja mistä pelistä mahdollisesti haluaisitte ehdottomasti nähdä tehtävän leffaversion ja/tai päinvastoin leffasta peliversion?

3. Myös sarjat lasketaan mukaan

Silent Hill oli ihan kelvollinen, muita hyviä ei tuu kyllä mieleen. Red dead redemption oli niin elokuvamainen peli että siitä väsätty elokuva olis ihan hieno nähdä.

Rakastan Tekkeniä sekä pelien että vuoden 2010 ultraviihdyttävän elokuvan muodossa. Mortal Kombatit kuuluvat myös lähiaikojen hakatuimpiin ja onhan niistä 90-luvun koomisista hullutteluleffoista mahdoton olla pitämättä. Doomiin perustuvalle elokuvalle annoin neljä tähteä, Max Paynelle kolme, ja tappelupeli Dead or Alive onkin sitten leffana aivan järkyttävä.

Aivan! Itse unohdin mortal kombatin!

Itse odotan saapuvaksi Splinter Cell-leffaa, mut myöskin vaikkapa Dead to Rights-leffa vois olla kiva - varsinkin jos siihen saataisiin mukaan myös päähenkilön koira, jonka nimi niissä peleissä on Shadow...

1. En voi sanoa, että tasokasta. Yleensä ne ovat aika lapsille suunnattuja, tai ainakin siltä vaikuttaa. Ehkä The Incredible Hulk leffasta tehty peli voisi olla melko lähellä "hyvää" käännöstä. Ei tule muita mieleen, kun en ole niin laajasti pelannut myydyimpiä pelejä.

2. No Expendablesista tietenkin, sillä suoraan PS Storeen tehty peli oli aika hirvittävä räpellys.

3. Smallvillesta saisi kai vähän Rocksteady Studiosin Batman-pelien tyyppisen toimintaseikkailun. Pari ensimmäistä kautta kuitenkin tuossa sarjassa tarjosi ihan mielenkiintoisia historian pätkiä menneisyydestä, joita voisi hyvinkin käyttää bonustehtävien tekemiseen. Ideoita tulee varmaan enemmän mieleen, mutta jätetään siihen.

En jaksaisi luoda uutta artikkelia luoda tätä varten, joten jaan mielipiteeni täällä. Poistin Steamin alennuksesta tuon Game of Thrones rp:ng. Odotukset olivat matalalla, mutta kuultuani että pelin juonen on kirjoittanut kirjojen isä, George martin, kiinostukseni nousi heti aivan uudelle tasolle ja pelasin sen lävitte.

Peli on tyypillinen roolipeli, jossa hahmoillensa voi valita hahmoluokka ja taistelutapa. Mikäli olette pelanneet "Dragon Agea" huomaatte pelin olen hyvin samanlainen. Keskusteluissa kätetään rinkulaa, josta valitaan mitä haluaa hahmonsa sanovan. Taisteluissa ja tehtäviä suorittaessa hahmon taso kasvaa jolloin voi taasen valita uusia kykyjä ja voimia hahmollensa. Taisteluissa luotetaan eilaisiin erikoisiskuihin joita lauotaan numeronäppäimistä tai klikkailemalla kuvakkeita. Välilyönnistä aikaa hidastetaan, jolloin voi miettiä enemmän seuraavaa liikettänsä. Taistelusysteemistä voin sanoa että se ei ole esikuvansa kanssa samalla tasolla, mutta eipä se toisaalta mikään hirveä ole. Noin tunnissa siihen tottuu. Joku voisi vielä valittaa kopioimisesta. Kopioinnin kohde on kuitenkin paras mahdollinen, joten en valita.

Peli kerrotaan kahden eri hahmon vinkkelistä. Ensimmäisenä Mors Westeros. Hän on karski kouluttaja Mustan linnan poppoossa kaukana pohjoisella muurilla. Morssin tarina lähtee liikkeelle kouluttamalla uusia alokkaita puolustamaan muuria villi-ihmisiä vastaan. Myöhemmin mukaan tulee Harmaahiuksinen nuori tyttö ja ongelmia.
Toinen sankari on Alester Sarwyck, "Riwerwood" nimisen kaupungin kruununperijä, joka lähti viisitoista vuotta sitten mystisesti kotoa ja ryhtyi tulenjumala "Rhllorin" papiksi. Hän palaa vihdoinkin kotio ja huomaa kaupunkinsa köyhtyneen kapinapisteeseen asti. Pelin alussa hänellä onkin paljon siivottavaa.

Pienenä omana juttunansa on Morssin koira, jonka silmiin voi hypätä R näppäimellä. Tällöin koiraa voi ohjata ja etsiä hajuvanoja jotka vievät aarteille, tai auttavat tehtävissä. Koiralla pystyy myös vihollisien taakse juoksemaan jolloin nämä pystyy helposti kaatamaan ja raatelemaan ilman että aiheuttaa turhaa hälyä. Taisteluissa koira on pienenä apuna. Alaster osaa R näppäimellä etsiä Rhlonin voimilla erilaisia romuja tai rahoja. Ja taisteluissa käyttä niitä apuna samalla tavalla kuin tulimaagit.

Grafiikoista jos ruvetaan puhumaan niin hahmoanimointi on hieman kankeaa. Pelattavat hahmon toki synkkaavat hyvin puheidensa kanssa, mutta parempaankin oltaisiin varmasti pystytty. Grafiikat eivät ole kuuminta hottia, mutta muistakaa että peleissä ne eivät ole tärkeintä ja eivätpä George Martinin kirjatkaan sisällä paria karttaa lukuunottamatta kuvan kuvaa.

Ja syy miksi näitä kuvattomia kirjoja ylistetään on se tarina, jossa ei ole tanssivia tonttuja tai söpöjä haltijoita. Kirjat ovat armottomia pakkauksia täynnä poliittista juonittelua ja raakuutta. Koskaan ei tiedä mitä hirveätä seuraavassa kappaleessa tapahtuu ja se lukitsee silmät sivuille. Onkin suuri ilo huomata että pelin tarina on aivan puhdasta valtaistuinpeliä. Se on parhaimpia koskaan kokemiani tarinoita peleissä eikä häpeile yhtään tv sarjan tai kirjojen vieressä. Pelin juoni ujuttautuu syvälle Westerosin Loreen ja lähtee alun surkean parin tunnin jälkeen vyörymään kuin lumipallo mäessä. Nostan hattua Cyaniden pojille, koska he ovat tehneet Martinin tasoisen tarinan peliänsä varten, josta en muuten spoilaa mitään. Saatte pelata ja huomata sen jostakin neljästä vaihtoehtoisesta lopusta. Varautukaa kuitenkin saamaan silitysraudasta päähän, sillä Valtaistuinpelissä joko kuollaan tai eletään. Vaihtoehtoja ei taaskaan ole.

TV sarjasta tuttuja paikkoja nähdään muuria ja kuninkaansatamaan myöten eivätkä ne juuri eroa peliversiossa. Sarjan ääninäyttelijöitä kuullaan muunmuassa James Cosmo ja Conleth Hill. Myöskin itse George Martin kuulaan pelissä. Etsikää "hänet" ja hämmästytte. Muuten ääninäyttelyn taso vaihtelee ärsyttävästä erinomaiseen. Pelin päähenkilöiden äänet ovat sentään kunnosa.

Pari bugia ja itse pelin ongelmat rasittavat aikansa ja myönnän että tämä peli ei tarjoa mitään niille jotka eivät Westerosista perusta. Jos olet fani, niin kyllä minä kehtaan yskimättä suositella tätä viidentoista tunnin tarinaa koettavaksi. Harvoin näkee näin hyvin kirjoitettua tarinaa peleissä ja se riittää jo syyksí ostaa ja pelata pelin.

Itse olen pelielokuvista nähnyt vain Uwe Bollin house of the dead (2003), joka oli aika kehno. Elokuvaan sijoittuvaa peliä beverly hills cop (2006), oli myös kehno ja varsinainen löytö, jos puhutaan huonoista peleistä.

Olen miettinyt kahta peliä, mistä voisi tehdä elokuvan. Ps2:n vuoden 2003 ghosthunter voisi ehkä jotenkin kääntyä elokuvaksi tai paremmin televisiosarjaksi. Tietenkin joitain kohtia voisi muokata käsikirjoituksessa, niin että sopisi paremmin elokuvaksi/televisiosarjaksi.

Toinen mikä voisi kääntyä elokuvaksi olisi Amnesia: The dark descent (2010). Linnan mystinen ja synkkä tunnelma voisi kääntyä hyvin kauhuelokuvaksi. Lisäksi suurimman osan ajasta on vain yksi hahmo.

Yleensä pelit eivät käänny hyvin elokuviksi toiminta ja tasomaisen rakenteen takia. Lisäksi pelien ja elokuvien viihdyttävyys koostuu täysin eri asioista.

Transformers ja Batman ovat ainoat elokuviin perustuvat pelit, joita pelasin. Katsoin äskettäin kasinoelokuvan, kortit eivät todellakaan ole huonoja, muistin ajat, jolloin pidin pelaamisesta, kokeilin online-kasinoa https://boostcasino.com/fi ja päätin testata onneani, se ei osoittautunut huonoksi

Resident Evil : Welcome to racoon city
Ostin tarjouksesta tämmöisen leffan pelien fanina. Elokuva yhdistää pelien RE1 kartanon ja RE2 kaupungin ja poliisiaseman tapahtumat sopivasti toisiinsa. Pelejä pelanneet voivat löytää peleistä tuttuja kohtauksia, joita vyörytetään ruudulle sopivin välein. Ainut miinus on, ettei näyttelijät näytä ollenkaan peleissä nähdyiltä hahmoilta

Suurin osa leffoihin perustuvista peleistä on ainakin omalla kokemuksella pelkkää alkuperäisteoksen nimellä ratsastavaa tuubaa. Muistan joskus mukulana kun käytännössä jokainen lisenssipeli mitä tyhmyyksissään meni hankkimaan osoittautuikin kotona ihan kamalaksi. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä mitään mistä olisi tiennyt, joten se pelkkä nimi oli tosi iso vetovoimatekijä monelle.

Harvoja oikeasti hyviä ja oikeastaan paraskin tässä lajissa taitaa olla Sunsoftin NESille tekemä Batman-peli. Varmaan jokainen kasibittistä Nintendoa pelannut lienee tuttu tuon kanssa, se on niin viimeisen päälle hiottu kontrolleiltaan ja reilulta vaikeustasoltaankin että muistan jo ensimmäistä kenttää aloittaessa intuition todenneen kyseessä olevan mestariteoksen. Jos tuon pelaa jotenkin huijaamatta läpi niin pitäisi mitali saada - ja kaikki tosimiehet onkin varmasti kerran elämänsä aikana pelanneet.

Itse en ole.