Hempeilyosio

Nutipää pohjolasta kirjoitti:

Poikamiehenä on mukava olla, enkä ihan heti tätä ihanuutta mihinkään muikkeliin vaihtaisi.

Näin minäkin joskus siinä loppuvuodesta olin asennoitunut ja olin jo valmistautunut pitämään asenteen pitempäänkin. Nyt asiat ovat täysin päinvastaisesti kohdallani. Tänään 3kk täyteen, ja kyllä - olen onneni huipuilla.

The Wolf kirjoitti:

Tänään 3kk täyteen, ja kyllä - olen onneni huipuilla. :)

Se taitaakin siis olla onnittelun paikka tähän väliin.

^^ Jännä täälläkin on samaa vikaa. Kohta tulee pari kuukautta täyteen ja mikäs tässä ollessa.

Kun te pojat eroatte, toteatte kumminkin, että onhan tässä yksin(lue: jouten)olossakin puolensa... Ja sitten taas toisinpäin.

^ Mutta hei, enhä mie aio erota. Herranen aika sentäs.

^ Ni, perkele!

Näin mielenkiinnon vuoksi ajattelin kysellä, että löytykööhän Tykin siimeksistä muuten yhtään naimisissa olevaa persoonaa?

The Wolf kirjoitti:

^ Ni, perkele!

Näin mielenkiinnon vuoksi ajattelin kysellä, että löytykööhän Tykin siimeksistä muuten yhtään naimisissa olevaa persoonaa?

No ei kai täällä roikkuvilla voi olla muuta elämää

^ Sitä vähän epäilinkin.

Itse nyt vuoden sinkkuna häärineenä alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tällainen tapa elää... Erinäisiä tarpeita/mukavuuksia kaipaa seurustelusuhteelta, mutta eihän se seuraava välttämättä etsimällä tule vaan ajan kanssa...

Kaksi vuotta sinkkuna, taidanpa olla liian outo tapaus naisten mielestä.

On se kumma kun en tunne yhtäkään miespuolista henkilöä, joka katsoisi naisessa muutakin kuin ulkonäköä. Jos kaikki kundit on samanlaisia, meikäläisen sosiaalinen elämää taitaa pysyä leffatykin ja oman blogin piirissä.

kurkkuharja kirjoitti:

Kaksi vuotta sinkkuna, taidanpa olla liian outo tapaus naisten mielestä. :(

Niin minäkin kuvittelin, mutta elän nyt avoliitossa.

Viimeksi oli sutinaa vastakkaisen sukupuolen kanssa joskus Jeesuksen ylösnousemuksen aikoihin. Alkaa kyllä kieltämättä tulla jo hieman yksinäinen olo. Löytyy toki sinkkuna olostakin omat puolensa.

Huoh. Täälläkin ollaan sinkkuna. Ei ole koskaan edes ollut mitään vipinää. Toisaalta olen vielä aika nuori.
Vanhempana olis tarkoitus hankkia lapsia ja olishan se kiva elellä nätin naaraan kanssa.
Ei tosiaankaan ole kokemusta seurustelusta niin en tiedä minkälaista se on.

The Wolf kirjoitti:

Näin mielenkiinnon vuoksi ajattelin kysellä, että löytykööhän Tykin siimeksistä muuten yhtään naimisissa olevaa persoonaa?

Onkohan kenelläkään tykkiläisellä lapsia?

Entä kuinka yleinen on sellainen ajattelumalli, että ei koskaan naimisiin eikä koskaan lapsia?

Itse olen ollut tätä mieltä aina siitä lähtien, kun asioista jotain aloin ymmärtämään. Ja vieläkään ei ole mieli muuttunut. En vaan näe itseäni sellaisena perheellisenä miehenä. Pelkkä ajatuskin siitä, että vasemmassa nimettömässäni olisi jotain ylimääräistä, ahdistaa ihan helvetisti. Ahdistun jopa siitä, jos näen jonkun toisen henkilön vasemmassa nimettömässä jotain ylimääräistä.

Ymmärrän kyllä, että monella on vielä nuoremmalla iällä kovat puheet tyyliin "mä en tartte ketään enkä pidä lapsista". Mutta sitten he kuitenkin perustavat perheen kun biologinen kello alkaa huutamaan hoosiannaa ja sitoutumisen tarve/paine kasvaa sietämättömän suureksi.

Tiedostan kyllä, että itsekin joudun todennäköisesti kohtaamaan nämä asiat tässä seuraavan 5-10 vuoden aikana. Täytyy vaan sitten taistella kahta kauheammin ja paeta vaikka Pattayalle.

edit

Ja nyt joku tulee tietty sanomaan, että "sä et vaan ole tavannut sitä oikeaa". Mä en usko mihinkään "Se Ainoa Oikea"-puheisiin. Eikös se ole joku wanha Esson mainoslause? Jonkun tutkimuksen mukaan jokaisella suomalaisella on noin 400 "ainoaa oikeaa".

Oon ollu rakastunu. Upea mimmi oli kyseessä, mutta edes hänen kanssaan en haluaisi naimisiin enkä perustaa perhettä!

Oho, tämähän meni ihan vuodattamiseksi heti näin aamutuimaan! Otin näköjään tuon topicin nimen "Hempeilyosio" liian kirjaimellisesti. Nyt täytyy äkkiä mennä tekemään jotain miehekästä ja lopettaa nämä akkamaiset spekulaatiot.

Lähden salille tekemään maastavetoa!

Itse ainaskin haluan tulevaisuudessa joskus lapsia ja tottakai avioitua vaimokkeen kanssa. Iso tontti, puolitoistakerroksinen omakotitalo, talli sekä pari autoa ois kanssa kivoja.

Pari vuotta sitten en edes haaveillut moisesta, tai edes juurikaan ajatellut koko asiaa. Isosiskollani kuitenkin on kolme lasta (4-vuotias sylikummipoikani, 5-vuotias ja noin puolivuotias). Kaikkien kersojen vauvaiässä ja lapsuudessa olen ollut ja olen edelleenkin tiiviisti mukana ja mikäs sen mahtavampaa kuin seurata lapsen kehitystä nuoreksi ja siitä aikuiseksi, sekä opastaa henkilöä elämässään kutakuinkin oikeaan suuntaan. Hyvin olen heidän kanssaan viihtynyt, mutta hankalaksikin ovat joskus ruvenneet ja äidillä se vasta kova homma onkin hoitaa koko perhettä (isäukko luonollisesti katsoo jotain veikkaustuloksia teksti-tv:stä, nukkuu tai on töissä), mutta loppujen lopuksi moiset ongelmat ovat vielä pieniä verrattuna vaikkapa murrosikään (tietenkin riippuu ihmisestäkin).

Kovempi homma mielestäni on yrittää pysyä seurustelukumppanin/vaimon/avovaimon kanssa yhdessä loppuun asti. Joka suhteessa kyllä on suvantokohtia ja joskus niinkin hankalia, ettei niistä pääse yli eikä ali. Silloin täytyy vain toivoa, ettei ole lapsia.

Heittäydyimpäs hempeäksi.

Naimisissa olen ollut kohta vuoden ja asuntolainaakin maksettu pian neljä vuotta. Mitä lapsiin tulee, niin ei tule ainakaan meille, olemme vaimon kanssa siitä samaa mieltä. Meillä on kissa, se riittää.

Olen kihloissa tyttöystäväni kanssa pelkästään symbolisena juttuna suhteemme kestävyydestä. Kumpikin meistä kun paitsi pitää avioliittoa turhana rahanmenona, on myös tavalla tai toisella kirkkoakin vastaan, eikä parempi puoliskoni kaiken kukkuraksi edes rippikouluakaan ole käynyt. Eli vaikka avioliitto joku päivä alkaisikin huvittamaan, niin sen vain sanon, että missään maistraatissa en kuuna päivänä alkaisi häitäni viettämään (kaveripiirini tosin on jo alkanut vauhkota "spuge-häistä" Elvis-kirkossa..).

Lapset taas ovat pannassa pallon ylikansoitetuksen vuoksi, enkä myöskään katso olevani sopiva henkilö kasvattajaksi. Ja meneehän niihin vielä mitä ilmeisemmin aika ja seksielämäkin, eli ei kiitos.

^Mikä vika maistraatissa on? Me hoidimme häät siellä eikä tämäkään ole mitään muuta kuin symbolista - ny on hieman turvatumpi olo ainakin, mikäli toiselle tapahtuu jotain. Eikä meilläkään kumpikaan ole rippikoulua käynyt. Ja miksi avioliitto on rahanmenoa, vai tarkoitatko häiden juhlimista?

Cujo kirjoitti:

^Mikä vika maistraatissa on? Me hoidimme häät siellä eikä tämäkään ole mitään muuta kuin symbolista - ny on hieman turvatumpi olo ainakin, mikäli toiselle tapahtuu jotain. Eikä meilläkään kumpikaan ole rippikoulua käynyt. Ja miksi avioliitto on rahanmenoa, vai tarkoitatko häiden juhlimista?

Häiden juhliminen KUNNOLLA tosiaan olisi köyhälle avioparille perkeleen kallista, ellemme sitten viettäisi niitä jossain lähimetsän kallioilla muutamasta halvasta viinipullosta koostuvan tarjoilun kera, mutten henkilökohtaisesti ehkä moista toimintaa kuitenkaan hääjuhliksi mieltäisi. Missään virastossa seisominen taasen ei kuulosta korvassani kovinkaan hehkeältä tai ikimuistoiselta, olen kai vain liikaa tottunut elämäni aikana kirkkohäissä möllöttämään, enkä muuta siten osaa "oikeaksi" vihkimiseksi mieltää (ruukun särkemistä tosin voisin jopa harkitakin)... Oli miten oli, nämähän ovat vain omat päänsisäiset mietteeni touhusta kieltäytymisestä, jokaisella on oikeus ajatella itse.