Hempeilyosio

Elikkäs, mitä kuuluukaan foorumilaisten nais- ja miesrintamille? Onko elämänkumppani jo löytynyt vai vieläkö metsästys jatkuu? Vai onko kaikki toivo menetetty ja kirves heitetty jo kaivoon?

Itse elelen tyytyväisesti sinkkuna, ei tuo miehen ja naisen yhteiselo ole oikein minun juttuni, vaikka sitäkin on koitettu. Elämä on paljon helpompaa, kun ei ole tilivelvollinen kenellekään menoistaan ja tuloistaan. Toisaalta onhan silti joskus aikoja, jolloin kaipaa naisen lämpöä ja läheisyyttä.

DELETED

Olen 16-vuotias, ja ympärilläni olevat naikkoset ovat kaikki enemmän tai vähemmän typeriä. Mieluummin ampuisin ne kuin alkaisin tekstailemaan, käymään ulkona juomassa ja tekemään kaikkea muuta sellaista teinisuhteisiin kuuluvaa. Jonossahan noita kyllä olis

Sanotaanko vaikka näin, että kun edellinen kännykkälasku oli 90 euroa niin oli pakko vaihtaa Saunalahden "1000 ilmaista-liittymään"

Sinkku olen. Ei ole vähään aikaan ollut mitään peliä meneillään. En kuitenkaan pistäisi yhtään pahaksi, jos joku kaunis ja mukava neitokainen löytyisi.

Olen kyllästynyt elämään ja sen ikuiseen pieksemiseen, etten ole aikoihin edes jaksanut ajatella asiaa. Katsotaan sitten jos/kun muutosta tapahtuu.

terwapiru kirjoitti:

Itse elelen tyytyväisesti sinkkuna, ei tuo miehen ja naisen yhteiselo ole oikein minun juttuni, vaikka sitäkin on koitettu. Elämä on paljon helpompaa, kun ei ole tilivelvollinen kenellekään menoistaan ja tuloistaan. Toisaalta onhan silti joskus aikoja, jolloin kaipaa naisen lämpöä ja läheisyyttä.

Aika lailla samoilla linjoilla terwapirun kanssa. Kerran on ollut vipinää erään tytön kanssa, mutta ei siitäkään mitään loppujen lopulta tullut.

Ja mitäs mä naisella teen, onhan mulla terveet kädet.

Eli "erakkoluonne" olen joo, ainakin tällä hetkellä.. luultavasti aina.

Ei ole, ei ole ollut eikä ihan heti tulekaan mitään hempukkaa, ellei sitten jokin mieletön säkä kävisi. Mieluummin heilutaan vielä huolettomasti yksikseen, mutta en nyt sanoisi kukasta kukkaan -systeemiäkään harrastavani ja erakkoluonnekin kuulostaa aika karulta. No joo... Nyyh.

Sinkkuna elellään ainakin toistaiseksi,en kyllä pahitteeksikkaan pistäisi jos jonkun neitosen löytäisikin.Toisaalta sinkkuna on helpompaa kun ei tarvitse tilittää viikonlopun rientoja kellekkään.

Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi ja tällä hetkellä sinkkuna. En oikein äänestykseen osaa vastata. Kunhan sattuu kohdalle sellainen ihminen, jonka arvomaailma on suurinpiirtein samanlainen, niin sitten voisi puhua jostain "virityksestä". Kaksi avoliittoa takana ja nyt hyvin avoimin mielin tarkastellaan tilannetta. "Erakko luonne" tulee jollain tavalla vastaan, kun oppii kyyniseksi parisuhteista. "Viritystä" on päällä jatkuvasti, vaikka terminä se ei ole kovinkaan hyvä. "Kukasta kukkaan" vaihe on sinällään huonoa aikaa, että siitä ei jää kenelläkkään hirveästi käteen.

Aih voih, tapasin eilen juuri yksissä bileissä aivan käsittämttömän söpön unkarilaistytön. Koska juomaosioissa piti pysyä puhtaana, aistit olivat kirkkaat ja omalla juttupuolella skulasi samaan aikaan kun muut kaverukset örvelsivät kännissä tai pilvessä. Suurin osa illasta kului siinä kun opettelin tytölle kaikenlaisia suomalaisfraaseja joita hän todellaa sitkeästi halusi opetella Sainpa kännykkänumeronkin, ja toivon että tästä kehkeytyisikin jotain pitkäkestoisempaa Yritellään tässä lopultakin luopua erakkoluonteen taakasta joka on vuosikausia meikäpoikaa vainonnut.

Tällä hetkellä ei ketää, mut oishan mukava joskus aloittaa elämä jonkun naisen kanssa. Sitten viimeistään kun muutan yksin. Ehkä vähän aikaa asun yksin ja sitten toivottavasti tulee joku nainen, - siis ihan tosissaan - kuvioihin.

Erakkoluonne toistaiseksi. On pari kyselijää ollut, mutta meikäläinen on niitten kanssa niin eri planeetoilta, että no thanks. Haku päällä tietysti, on vaan harvassa yhdistelmä nätti ja fiksu. Ja ei mulla pokkaa ole ketään kysyäkään mihinkään, vaikka haluaisin

Meikäläinen ei ole seurustelevaa tyyppiä. Todennäköisesti katselen leffoja ja pelailen videopelejä yksin vielä kolmenkymmenenkin vuoden kuluttua, ja pelottavinta siinä on se, että juuri niin haluan asioiden olevankin. Kaikkein rasittavinta ihmissuhteissa on se, että niiden eteen pitäisi jatkuvasti nähdä vaivaa, eikä vaivannäkö ole tunnetusti allekirjoittaneen vahvimpia puolia. Tykkään pitää asiat yksinkertaisina, ja kuten kaikki tietävät, naisten on aina pakko vääntää kaikki niin hemmetin monimutkaiseksi.
Vannoutunut poikamies siis olen ainakin tällä hetkellä. En ole koskaan ollut sellainen laumasielu, jolla olisi jokin pakottava tarve saada kumppani rinnalleen. Pidän itsenäisyydestäni ja vapaudestani, enkä ainakaan toistaiseksi kaipaa elämääni mitään rajoittavia tekijöitä.
Wow! Tämähän alkaa jo kuulostamaan joltain MeNaiset-lehden yleisöpalstalta.

Ei löydy tällä hetkellä, eikä ole löytynyt aiemminkaan. En kyllä pistäisi pahaksikaan jos sellainen löytyisi.

Erakkoluonne täälläkin.

Aina pitää olla jotain viritystä meneillään

Thoke kirjoitti:

Ei löydy tällä hetkellä, eikä ole löytynyt aiemminkaan. En kyllä pistäisi pahaksikaan jos sellainen löytyisi.

Sama vastaus. Olen helvetin ujo persoona tälläisissa asioissa enkä viehätä muijia.

Erakkoluonne mullakin on. Ei ole ollut tarvetta aloittaa suhdetta.

Ihan hyvin on omin käsin tultu toimeen tähän asti. Mutta en kyllä minäkään pistäis pahakseni jos... tai no ihan miten vaan.