Leffatykkiläisten lemppari alkoholijuomat ja pahimmat mokat kännissä

In case haluatte avautua ketjuun, niin omia suosikkeja ovat Jagernaister, Breezer ja sininen enkeli paukut. Pahin moka oli hävittää matkapuhelin kaverin luona, joka on 3110 mallinen vanha tapaus.

Guinness ja muut tummat oluet. Tavallisen kirkkaan oluen vetisestä mausta en ole ikinä pitänyt enkä varsinaisesti harrasta muutenkaan kännäilyä, joten eipä noista väkevämmistä juuri erityisen positiivista mielikuvaa ole. Yhden tumman oluen vetää välillä ihan silkassa nautintomielessä.

Joskus lukion viimeisenä vuonna ensin kännissä riitauduin silloisen tyttöystävän kanssa, sitten toisella kertaa yhden parhaista kavereista ja kumpikin periaatteessa täysin turhaan. Siinä on mokaa kerrakseen, hävettää ja kyrpii vieläkin se oma lapsellinen käytös.

Olutlinjalla hyvin pitkälti täälläkin. Normi lagerien lisäksi Guinness uppoaa, sitä on tullu käytyä hörppimässä ihan ko. panimon tehtaalla asti Dublinissa. Oli hieno kattobaari mistä näkyi koko kaupunki, siinä oli mukava lempparioluttaan hörpötellä kyllä. Jäykempiä jos tulee otettua niin yleensä se on joko Cuba Libre tai Jack Daniels & Cola. Kännimokailuja riittäis varmaan kirjan verran, eikä niitä oikein viitti ruveta sen kummemmin availemaan. Joskus kun enemmän meni menovettä niin tuli kyllä opittua kantapään kautta omat rajansa. Mutta nykyään tulee otettua maltillisemmin jo ihan senkin takia, että krapulat on tänäpäivänä itellä sellasia, että saa pariin kertaan miettiä että onko edes sen arvoista alkaa isommissa määrin ryyppäämään. Mukavampi hörppiä ihan muutama keppana ja vaikka joku drinkki siihen päälle, saa hyvän pöhnän päälle muttei oo sitten niin kuolettava olo aamusta

Kyllä minäkin tummia oluita joisin, mutta taloussyistä yleensä ostan ihan näitä virkamieskeppanoita ruokakaupasta. Yhteen aikaan join usein latvialaista Aldaris portteria, mutta sitä ei ole enää ollut ainakaan meillä Alkossa. Tuskin kuitenkaan kaikkia join. Velkopopovicky on tummana hyvää, mutta siitä on tarjolla vain jotain kakkosolutversiota. Liettuassa oli hyvää olutta, Svyturus-merkkistä, mutta oli aika vahvaa. Viime aikoina olen jokseenkin säännöllisesti ostanut liettualaista votkaa viikonlopuksi. Se on kelpo evästä. Ei maistu Rajamäelle. Oikeastaan poikkeuksetta nautitaan alkkohoolia vain kotona. Vaimolle ostan valkoviiniä. Sitä tuppaa aina jäämään tähteeksi.

On sattunut joitakin nolojakin tapauksia alkoholin käytön vuoksi, mutta eivät ne kuulostaisi miltään kerrottuna toisin kuin nuo juomasuosikit, he-heh.

Oluesta puhuttaessa viime aikoina on tullut jätettyä perus keppanat lähes kokonaan. Suosikeiksi on tilalle tulleet tumma Kozel tai vaihtoehtoisesti Auran IV. Toki Guinneskin maistuu. Väkeviäkin tulee naukkailtua välistä, tummaa rommia tai calvadosta tarttuu nykyisellään mukaan alkossa käydessä. Mutta enhän toki jallu- tai votkasnapsiakaan jätä kulauttamatta, jos kohdalle sattuu...

En nyt minäkään ala tässä tuiterissa toikkaroinneilla leveilemään. Myönnettävä on, että ikä alkaa painaa eikä enää palaudu entiseen malliin pitkäksi venähtäneestä illasta.

Toikkaroinneista en mainitse, mutta Kozel on miellyttävää olutta ja kotimaisista liukuhihnalagereista Koffin III maistuu, mutta on paras huonoista.

Cocktaileista suosin klassista Gin & Tonicia. Historiallinen ja eri aineiden vahvat maut tasaavat. Keksin myös Ruuvimeisselistä ilkeämmän version, Rälläkän: osa neuvostoliittolaista vodkaa ja kaksi osaa puristettua sitruunamehua.Jäitä mukaan.

Alkoholista suosikkeja on väkevät ja niistä tehdyt sekoitukset.

Onhan noita kännisekoiluja ja sammumisia ollut, mutta onneksi suurin osa niistä tapahtui vuosina 2014-2018, eli niistä on jo jonkin verran aikaa. Viimeisin sammuminen tapahtui alkuvuodesta 2021, mutta silloin olin omassa kodissani.

Ranskalais-tyyliset suodattamattomat siiderit, hyvät ginit ja tonicit tai Tom Collins drinkki. Perus hanalappari ei enää uppoa ja tähän on monia eri syitä.

Pidän erikoisoluista. Suosikkini on saksalaisen Ayinger-panimon vaalea lager, jota harmillisesti ei ihan joka kaupasta tai edes Alkosta saa. Kupittaan Citymarketista sitä ainakin vielä viime yrittämällä löytyi, puolen litran pullo vihreällä etiketillä. Zodiac-IPA ja Einstök -white ale lukeutuvat myös lemppareihini, ne ovat raikkaita mutta aromikkaita.

Yleisesti ottaen suosikkejani ovat maultaan täyteläiset mutta samalla sopivan pehmeät, suodattamattomat vaaleat oluet. Tummista oluista en tykkää, kuten en myöskään kohtuuttoman happamista saisoneista ja vastaavista limppareista. Tiskivesiin en ole koskenut moneen vuoteen.

Keväällä 2015 ostin Venäjältä 32 litraa Hoegaardenia tuliaisiksi Suomeen. Sen jälkeen ei ole kauheasti tehnyt vehnäolutta mieli. Toisinaan kuitenkin otan suodattamatonta vehnäolutta ruoan kanssa. Ayinger on tässäkin lajissa kärkeä. Varsinkin rasvaisen ja raskaan ruoan, kuten kermaperunoiden ja pihvin, päälle se se sopii hyvin.

Työskentelen tällä hetkellä Loimaalla, ja paikallisen pienpanimon golden ale Loiva on hyvää perusolutta. Raikasta, mutta makua ja täyteläisyyttäkin löytyy. Viljan maku on siinä mielestäni poikkeuksellisen hyvin esillä. Sopii varsinkin saunajuomaksi tai grilliruuan palanpainikkeeksi.

Viineistä suosikkini on Villa Valentina, joka on mukavan makea ja hedelmäinen punaviini hyvällä hinta-laatusuhteella. Ylellisenä silauksena etiketti on samettia! Valkoviineistä en niin perusta, paitsi ehkä kaikkein poreilevimmista ja kevyimmistä. Kuohuviini menettelee, mutta harvemmin sitä tulee itse ostettua, paitsi joskus lahjaksi.

Väkevämmistä tulee juotua lähinnä bourbonia. Siskoni on asunut Kentuckyssa ja toi sieltä ensimmäisen pulloni lahjaksi. Pidän niiden raikkaudesta ja lievästä makeudesta, savuiset skottiviskit eivät ole makuuni.