Oletko muuttunut leffojen katsojana?

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Oletko muuttunut leffojen katsojana?

Elotikka
Käyttäjä
64 viestiä

16.01.13 klo 15:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

"Ai miksi se on erinomainen leffa? No, kun siinä on hyvät näyttelijät, loistokas ohjaus ja kiinnostava juoni."

Tälla lailla joskus ajattelin. Mitä sitä sen enempiä miettimään, kun elokuva teki tehtävänsä eli viihdytti. Kaikki eivät filmeistä muuta haluakaan kuin sen rentouttavan hetken työpaineiden purkaukseen, ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää tuokio vaikka hanipöönsä vieressä hyvän olon leffaa katsoen. Jokainen tarvitsee sen hetken.

Mutta monille koittaa se taitekohta, jossa alkaa ajatella, mikä siinä leffassa niin kovasti viehätti ja miten elokuvantekijät saivatkin sellaisen kokonaisuuden kokoon, oliko henkilöhahmoilla jokaiseen tekoon jokin oikea motiivi. Luultavasti lähes kaikki täällä Leffatykissä etsivät leffoista muutakin kuin sitä viihdykettä, mutta millä tavalla ajattelutapasi muuttui katsoessasi enemmän ja enemmän eläviä kuvia?

Itselleni tapahtui tämä taitekohta jossain vaiheessa murrosikää, luonnollisesti silloin kun tapahtuu eniten kehitystä ihmismielessä. Aloin hitaasti siirtyä komediaa, jännitystä ja toimintaa sisältävistä rämistelyistä hahmovetoisiin elokuviin. Katsoin tuossa vaiheessa todella paljon leffoja, joten uskoakseni turruin elokuviin, joista ei loppujen lopuksi niin sanotusti jäänyt hirveästi käteen. Ja tällaisena herkkiksenä pystyin samaistumaan helposti erilaisiin henkilöhahmoihin. Elokuvien katsominen kohotti varmasti tunneälykkyyttäni, mutta myös lisäsi kriittisyyttäni. Tai ehkä elokuvat itsessään eivät lisänneet kriittisyyttä, vaan niistä keskusteleminen/vuorovaikuttaminen. Halusin saada leffoista opetuksia. Pyrin katsomaan leffoja, joista saisi keskustelujen aiheita yhteiskunnasta tai ihmisluonnosta jne.

Tuossa kehityksessä oli myös huonoja puolia. Kaverini eivät katsoneet leffoja samalla tavalla kuin minä ja luonnollisesti leffamaku erosi silloin jonkin verran. Kaikki eivät arvostaneet lempileffojani yhtä kovasti, ja sellainenhan ei käynyt päinsä, kun minä perustin mielipiteeni niin vankasti, kriittisesti ja oikeamielisesti. En luottanut kavereideni kritisointiin ja pidin itseäni korkeimmalla pallilla tässä asiassa, tiedättehän te murrosikäiset ;) Onneksi ajatusmaailmani oli vain hetkenaikaista ja teini-iän turhuudet taakse jätettyäni osasin arvostaa muidenkin mielipiteitä, vaikka eivät olisikaan niin hyvin perusteltuja. Eihän kaikkia kiinnosta antaa syväanalyysia asiasta, joka ei häntä pahemmin kosketa. Mutta jos sellainen kiinnostaa, sitä voi onneksi harjoittaa esimerkiksi täällä Leffatykissä, jonne itsekin tulin seuraamaan mielenkiintoisia keskusteluja, eivätkä ensimmäiset mielipiteeni juuri häävimpiä olleet kuin ylhäällä lainattuna oleva teksti. Nykyisin ajattelen asioita useammalta kantilta, mutta silti tunnen, että aina on varaa parantaa. Se on se intohimo, joka sielussa raikaa :)

Ajatuksia itsestänne?

Nosfecoff
Käyttäjä
767 viestiä

16.01.13 klo 17:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pari vuotta sitten leffat eivät kiinnostaneet paljoakaan. Telkusta katsoin ainoastaan mahdollisimman väkivaltaisia elokuvia, kun ei mikään muu oikein kiinnostanut. Ensimmäinen leffa-dvd, jonka ostin, oli Rocky / Raging Bull tuplaboksi, mutta Goodfellasin ja Inglourious Basterdsin myötä alkoi aktiivinen hankkiminen, sillä ne vakuuttivat minut. Genreistä piittaamatta tuli tavaraa hankittua.
Kyllähän DVD-kasasta löytyy jos jonkinmoista draamaa, komediaa ja jopa järkevää, mutta ylivoimaisesti eniten itseäni edelleen lumoaa mahdollisimman raju ja viihdyttävä toiminta. Siinä mielessä mitään suurta muutosta ei ole omalla kohdallani tapahtunut.

Eihän sitä voi tietää, vaikka parin vuoden päästä pitäisin 80's actionia pelkkänä rähmänä. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Brutus
Käyttäjä
1229 viestiä

11.05.22 klo 23:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aiemmin tuli hifistelyä kaikenlaisten ikivanhojen mykkäleffojen ja ei-amerikkalaisten parissa, mutta viimeisen vuoden tai puolentoista aikana on alkanut herätä kiinnostus ihan perus Hollywood-meininkiäkin kohtaan. Ei varmaan ole erikseen tullut noista sillä tavalla kirjoitettuakaan kun päähuomio on ollut ihan muualla.

Varmaan tähän suureen muutokseen on syynä kaikenlaiset omat ja muiden huomiot tästä vammaisesta nykymenosta missä joka toinen Hollywood-tuotos on pelkkää erikoistehostemättöä, jatko-osia ja remakeja missä tuntuu olevan tärkeintä somenäkyvyyden maksimointi tarkoituksellisella provoilulla ja hieromalla jotain rasittavaa politiikkaa katsojan naamalle. Oikeasti oivaltavat ja hyvin tehdyt vilpittömät Hollywood-tuotokset tuntuu olevan kiven alla, ja siksi sellaisia onkin ehkä alkanut arvostaa ihan eri tavalla kuin joskus ennen.

Otetaan vaikka tuo Joel Schumacherin Rankka päivä. Muistan joskus katsoneeni tuon telkkarista ja huokailleeni itsekseni miten uskomattoman lapsellinen ja höhlä leffa se on. Nyt kun sitä katsoi vähän toisin silmin niin siitähän sai iloa irti vaikka kuinka paljon, onhan sen premissi toimintaleffaksi suhteellisen omaperäinen ja älyttömän viihdyttävä, ja on siinä ihan oikeaa kypsää yhteiskunnallista sanomaakin pelkän tyhjän provosoinnin ja ihmisten ilon pilaamisen sijaan mitä nykyään tunnutaan harrastavan aivan liian paljon.

Dekkari
Käyttäjä
274 viestiä

14.05.22 klo 13:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aloin teini-ikäisenä pitämään draamaelokuvista. Sitä ennen elokuvat oli hyviä, kunhan niissä oli toimintaa ja menoa.

En osaa oikein sanoa miksi aloin teini-ikäisenä pitämään draamasta, mutta jotenkin se vaikutti omiin ajatuksiin. Draamaa on tietenkin monenlaista.

Nykyään jos katson elokuvia, koitan katsoa niitä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Vaikka aihe ei varsinaisesti kiinnostaisi, niin yritän kuitenkin katsoa elokuvan toteutusta. Viime vuosina olen erityisesti kiinnittänyt huomiota elokuvan tekniseen toteutukseen. Lavastukseen ja efekteihin esimerkiksi.

Miihkali
Moderaattori
2756 viestiä

14.05.22 klo 14:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tulee tästä mieleen, kun yläasteella kerran pyysin Viljamin kylään katsomaan elokuvia. Taisi olla seiskaluokalla. Ensimmäinen ehdokkaani oli Brianin elämä, mutta Viljami kieltäytyi ehdottomasti sitä katsomasta. Toinen ehdokkaani oli Rautaristi. Siihen Viljami myöntyi sillä ehdolla, että dialogin yli kelattiin ja ainoastaan sotakohtaukset katsottiin. Viljamin lempielokuvat olivat Pelastakaa sotamies Ryan ja Pearl Harbor.

Jautsi
Käyttäjä
108 viestiä

19.05.22 klo 16:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olen tietysti muuttunut, koska 1960-luvulla vanhempani eivät antaneet minun katsella myöhäohjelmia, nyt kieltäydyn niistä itse, koska ohjelmia voi tallentaa ja katsella virkeämpänä. 1970-luvulla harvemmin vanhemmat enää kielsivät katsomasta muuten kuin sen takia, että äiti saisi nukkua. Kerran katselin dokumentin englantilaisesta Ramptonin mielisairaalasta, jossa hoitajat olivat pahoinpidelleet potilaita. Siitä meni yöunet ja läksin varhain aamulla kävelylle, kuljin muistaakseni Niuvan sairaalan ohikin. Takaisin tultuani vanhemmat kertoivat hätäilleensä minne olin livahtanut.

Noihin aikoihin tv:n elokuvatarjonta oli yleensä aika leppoisaa. Taisin tottua semmoiseen vähän jähmeänrealistiseen elokuvakerrontaan. Minua ovat aina kiehtoneet elokuvat, joissa on selkeäpiirteinen tarina, taiteelliset nautinnot jätän suosiolla muitten kärsittäviksi. Hiljattain katselin HBO:n ja ViaPlayn elokuvia ihan riittävästi ja nyt kelpaavat aivan hyvin Ylen tarjonnat. Itse asiassa Teema-kanavalta tulee mainiosti valittuja elokuvia sen minkä noita kehtaa katella. Sotaelokuvia katselin lapsena ja nuorukaisena, nyt mieluummin jotain muuta. Mutta Pelastakaa sotamies rannalta on minusta erinomainen elokuva. Olen sen maihinnousukohtauksen katsellut varmaan 20 kertaa. Sota on raakaa peliä. Brianin elämä on kerrassaan loistava! Aika usein on tullut sekin katseltua.

dbgirl
Käyttäjä
221 viestiä

22.05.22 klo 11:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aika pitkään, päälle parikymppiseksi, tuli katsottua leffoja ihan vain telkusta, 99% telkusta ja loput omasta leffakokoelmasta. En katsellut niitä kovinkaan kriittisesti, jos oli huono/tylsä niin vain skippasin (skippaan edelleen aika usein, koska jos en vain jaksa niin ajattelen et maailma on täynnä leffoja, miksi tuhlata aikaansa huonoon). Mitään syvempiä mietteitä niistä ei ollut. Ne joko oli hyviä tai huonoja. Eka genre mihin voin sanoa ihastuneeni, on toiminta. Sillä saralla ei mitään uutta, edelleen pidän siitä kovasti. Isän kanssa tuli telkusta katottua komediaa ja toimintaa tai niiden yhdistelmää, oi niitä aikoja. Parhaimmat muistot on Die Hard kolmosesta ja Doctor Dolittlestä ja Flubberista. Leffojen yhdessäkatsominen on harvoja hyviä hetkiä isän kanssa, me ollaan niin erilaisia että kipinät lentää edelleen jos yritetään puhua toisillemme.

Sitten vähän päälle kakskymppisenä menin mediapajalle koska no jonnekin oli mentävä harjoitteluun kun töihinkään en päässyt. En minä oikein mitään osannut, editointi on vaikeaa ja työlästä, tajusin sen periaatteen mutta en osannut oikein käytännössä. Tarinoiden keksiminen oli vaikeaa koska kaikki mitä keksin olisi vaatinut Hollywood-tason näyttelijöitä/rahaa/lavasteita :D Joten ratkaisin asian luovasti kuvaamalla kaikkea randomilla ja tekemällä siitä tajunnanvirtaa ja esitin niin kovasti että on minulla tässä idea :D Olin siellä päälle puoli vuotta kumminkin, ja pidin silti siitä maailmasta mitä kaikkea siihen liittyy, alkoi ymmärtämään mitä kaikkea kuvauspaikoilla tehdään ja mitä etukäteen pitäisi suunnitella. Odottelua on paljon ja säätämistä. Itse kuvaaminen on lopulta yleensä varsin nopea tapahtuma mikäli näyttelijä muistaa vuorosanansa. Katsottiin pajalla yhdessä leffoja ja käytiin jossain katsomassa muiden pajojen tuotoksia. Se oli ihan hauskaa aikaa. Sieltä sain kipinän ajatella leffoja enemmän ja käytiin Tampereen lyhytfestivaaleilla joissa kävin itsekseni sen pajan jälkeen kolmena seuraavana vuonna. Tulin katsoneeksi enemmän leffoja, ja 2011 taisin tulla tänne. Sen jälkeen on tullut katsottua jokunen filmi, joskaan ei niin montaa kuin haluisi koska huonot silmät estävät sen.

Mutta niin olenko muuttunut katsojana? Kyllä ja en. Ennen katselin huvikseni, sitten tuli vaihe jolloin löysin leffat ja piti päteä ja katsoa taide-leffojakin, olin liian usein tosikko, nyt olen palannut viihteen pariin jo muutama vuosi sitten. Voisi yrittää katsoa uudestaan niitä leffoja joita haukuin silloin 10-luvun alussa. Huomaan, että vaikka joiltain leffoilta haluankin enemmän sisältöä ja syvyyttä (ihan vain niiden parhaansa tähden), loppujen lopuksi katsojana haluan aina eskapismia tästä arjesta. Mitä fantasiamaisempi (en tarkoita välttämättä genreä jossa on haltijoita jne vaan sellaista mikä on niin arjen yläpuolella) tai mitä hölmön viihdyttävämpi, niin todennäköisesti pidän kovasti. Pidän myös kommenttien kirjoittamisesta koska ajatukseni silloin selkiintyvät.

Keskustelut