Keskustelua unista.

Minäkin näin toissayönä unta. Viime yönäkin näin, mutta unohdin sen heti herätessäni, mikä vähän harmittaa, koska se taisi olla ihan kiva uni. Mutta se toissaöinen uni jäi mieleeni, kerroin siitä vaimollekin heti aamulla.

Unessa olin vaimon kanssa ostoksilla jossain autotarvikkeitakin myyvässä kaupassa. Ostelimme muutamia tarvikkeita ja pakkasimme kyytiin myös auton vararenkaan, mutta sen renkaan me unohdimme maksaa. Kun kotona tajusin erehdyksen, palasin takaisin kauppaan maksaakseni renkaan. Yritin vakuutella kauppiaalle, että rengas jäi maksamatta vahingossa, että ei meillä ollut mitään tarkoitusta ryhtyä toisen omaisuuteen. Kauppias oli harvinainen mies, sellainen rehellinen ja reilu kauppamies, joita vain toisinaan tapaa ja joita sitten muistelee kaiholla lopun elämänsä. Hän lausahti humoristisesti: "Ei ole asiakkaan vika ollenkaan. Me kauppiaat sitä vain pakotamme ostamaan tavaraa laittamalla niitä kierosti esille, niin että asiakas menee retkuun." Ja hän hymyili silmillään lämmintä ja arvoituksellisella tavalla ymmärtäväistä hymyä, joka päihitti Mona Lisan katseen mennen tullen. "Käydäänpäs katsomassa!" kauppias sanoi ja kiiruhti juoksujalkaa kentän poikki varastoalueelle, josta olin renkaan napannut. Minä yritin seurata perässä, mutta kenttä osoittautui vetiseksi pelloksi, jota reunustivat tulvivat valtaojat, niin että jokaisella askeleellani - joita tosin en monta ehtinyt ottaa ennen kuin heräsin - tunsin vajoavani mutaan nilkkojani myöten.

Herättyäni yritin miettiä missä olen tosielämässä tavannut tämän reilun ja ystävällisen mieshenkilön, joka ei pienestä honimisesta syvällisemmin loukkaantunut. En ainakaan missään autokaupassa. Jossain vaiheessa päivää tajusin, että kyseessä oli luultavasti elokuvaohjaaja Heikki Kujanpää, jonka olen nähnyt esiintyvän elokuvassa Isä meidän. Siinä hän esittää mainiosti katkelman laulelmasta "Pelko pois Rosmarii!"

Näin jokin aika sitten unta, missä olin saanut varastettua sievoisen summan rahaa, en tiedä oliko kyseessä jokin pankki, mutta jonkin asteisesta konttorista sain vietyä useita 500 euron seteleitä.

Aloin unessa katua varkautta ja mietin pitäisikö minun vain palauttaa rahat sinne mistä olin ne varastanut. Luin jopa unessa uutisia ja aloin lukea olisiko varkauteni saatettu jo huomata. Tässä kohtaa aloin jo panikoida ja mietin olisiko tiloissa ollut valvontakameroita tai muuta mistä varkaus olisi huomattu.

Herättyäni oli erittäin huojentunut olo.

Unessani juttelin The Wiren Bunk Morelandin kanssa ja kysyin, onko The Wire hänen mielestään realistinen kuvaus poliisin työstä. Bunk vastasi, ettei todellakaan ole.

Tästä unesta on jo muutama päivä. Unessa räjäytettiin ydinase Iowassa ja jossakin Yhdysvaltain koillisosan suurkaupungissa, jonka tarkkaa nimeä ja sijaintia en enää muista. Räjähdyksiä seurasi inhottava epätietoisuus: oliko kyse sotilaallisesta hyökkäyksestä vai terrori-iskusta? Räjähdykset tapahtuivat tunnin tai parin erolla. Pieni toivo heräsi, kun uusia räjähdyksiä ei heti kuulunut, mutta muutamaa tuntia myöhemmin räjähti vielä Venäjän Jakutiassakin. Sen jälkeen jotkut alkoivat epäillä, että Venäjä oli toimittanut ydinaseet amerikkalaisille hulluille ja räjäytti näön vuoksi ydinpommin omalla syrjäseudullaan välttyäkseen epäilyksiltä. Liekö sitten Venäjän tavoitteena ollut Yhdysvaltain talouden raunioittaminen ja sisäpolitiikan suistaminen raiteiltaan, vai oliko taustalla joku kolmas osapuoli.

Muistan, kuinka vielä herättyänikin viipyili sellainen inhottava epävarmuus tulevaisuudesta sekä siitä, oliko kyse tosiaan unesta vai oikeista tapahtumista.

Unelma on inspiraationi. Näen usein unia ja näen unia parhaiten ennen nukkumaanmenoa. Mutta en muista uniani lainkaan. Joskus onnistun vain saamaan kiinni unessa heräävistä tunteista, mutta harvoin muistan tarkalleen, mitä unessa tapahtui.

Auttaisiko jos nukkuessasi kirjoittaisit ylös niitä unia joita olet ennen nukkumaanmenoa katsellut? Voisi tulla säväyttävää luettavaa!

Joku yö taaksepäin näin unen, jossa olin lähtenyt Kuopioon ostoksille. Autoilin siinä Hatsalankatua alaspäin, kun totesin tien olevan tukossa. Raikas talvisää oli lunta tulvillaan eikä Kauppakadulle päässyt ajamaan, kun edessä oli iso penkka. Pääsin siitä sitten jotenkin peruuttamalla pois, unessahan tämä onnistuu, tosielämässä menisin kolmesti katon kautta ympäri niinkun Esapekka, joka särki tuulilasinsa kahteen kertaan samassa rallissa ja potki lopulta koko tuulilasin pois. ("Nämä on kalliita laitteita...!")

Seuraavassa vaiheessa olin sitten Tulliportinkadulla ja jouduin pysähtymään liikennevaloihin torin kulmalla. Siinä seisoi sitten muutakin porukkaa. Takanani oli vaalea pitkätukkainen häiskä joka jutteli viekastelevasti oikealla kaistalla seisovan kaverinsa kanssa. (Me tosiaan seisoimme kaikki siinä jäisellä kadulla liikennevaloissa!) Huomautin takanani olevalla jannulle, että hänen takanaan seisoi jepari. Niin asia olikin. Hänen selkänsä takana tiiraili pää kallellaan parimetrinen passipoliisi karvalakki päässä ja pitkä poliisinsinelli yllään. Kun pitkätukka näki poliisin, hän pakeni paikalta juoksujalkaa. Kaverinsakin alkoi tehdä lähtöä. Tarkistin heti että kaikki sibeliuksenkuvat olivat lompakossani tallella, olin näet käynyt pankkiautomaatilta rahaa nostamassa niitä mahdollisia ostoksiani varten. En ehtinyt nähdä miten pitkätukan pakomatkassa kävi, sillä valot vaihtuivat ja lähdettiin kaikki kävelemään eteenpäin. Minä tosin laitoin vilkun päälle ja irtaannuin liikennevirrasta sillä ajattelin mennä torin poikki Anttilaan, mutta sinnekin piti kavuta korkean penkan yli. Joku nainen siinä oli menossa kanssani yhtä aikaa, mutta kun pysähdyin ja mulkaisin häntä vihaisesti, nainen kiirehti minua ennen eikä enää vilkuillut minuun päin. Siihen heräsin tuohtuneena.

Vaimolta löytyi selitys tähän uneen. Kaikki oli kuulemma selitettävissä sillä nuorallatanssijaelokuvalla, joka edellisiltana oli katseltu. Selvähän se, Kuopijon tori ja WTC-tornit, melkein kuin veljeksiä Kallaveen rannoilta, tiirustelevat ja tuulastelevat. Minä siinä nuorallatanssijana. Ehkä Jyväskylän rallin tapahtumatkin sekoittuvat uneen, kun tajusin jättää auton parkkiin ja siirryin jalkamieheksi?

Minä olen nähnyt lapsesta saakka useita toistuvia unia. Lapsena unessa usein joko lensin, hukuin tai olin ruumisarkussa. Lentounet olivat kivoja, ne alkoivat kun olin katsonut Dumbon. Noi muut ei sit ollutkaan niin kivoja. Yhden hukkumisunen muistan vieläkin selvästi. Ajoin kesällä laiturilta veteen pyörällä ja en päässyt ylös, minä vain yritin polkemalla päästä ylös ja happi alkoi loppumaan ja siinä samalla aloin havainnoimaan ympäristöä. Vesi oli todella kirkasta ja hiekka oli kullankeltaista. Ajattelin vain miten se hiekan sävy niin kovasti muistuttaa siitä kun me kävimme perheeni kanssa eräässä saaressa ja vanhempani pitivät kaljoja viileässä vedessä ja siellä oli hiekkaranta. Se kullankeltaisuus tuli taas siitä miten kaljapullojen väri sävyttyi ilta-auringossa niihin pulloihin ja hiekkaan. Semmoisia minä mietin samalla kun tukehduin ja poljin pyörää ylöspäin vedestä

Jotain kymmenisen vuotta sitten, jolloin itselläni oli silloin yläasteesta jo noin 10 vuotta aikaa, aloin näkemään unia siitä miten minun pitää päästä kouluun tekemään äidinkielen kurssit loppuun. Se tunne siitä etten olisi päässyt läpi oli niin vahva, että rupesin jo vakavasti pohtimaan pääsinkö minä oikeasti ikinä yläasteesta läpi Uni on vielä siitä kummallinen että äidinkieli oli yksi vahvimpia aineitani.

Muutama vuosi sitten aloin näkemään sellaisia unia missä en pääse paikasta A paikkaan B. Eka versio on sellainen että olen yläasteella, samaisessa rakennuksessa jota siis kävin, enkä pääse mitenkään sieltä pois vaikka kuinka yritän. Saatan mennä jopa mennä myöhemmin samaan huoneeseen ja se on silti eri. Huoneet vaihtuvat vaikka paikat ei. Toinen versio on sellainen missä kävelen entisen asuinkuntani eräällä asuinalueella, se kylä on jotenkin pelottava, se on pimeä ja ahdistava mutta kukaan ei ikinä ole siellä. Kävelen aina samaa tietä sen kylän läpi, samalla tavalla. Ja päädyn metsänreunaan josta pitäisi päästä autotielle ja siten myöhemmin takaisin kotiin (lapsuudenkotiin siis). Siitä metsästä on jotenkin todella hankalaa päästä pois. Mutta aina pääsen jotenkin. Loppuosa unesta varioi: 1) tietä pitkin tulee pitkänmatkan bussi jota ei aja kukaan eikä ketään muita ole kyydissä ja pääsen melkein kotio, mut jätetään moottoritielle (sellainen kulki kotini ohi). 2) tulee lähibussi ja maksaminen on aina hankalaa ja kotiin en pääse koskaan. 3) pääsen junalla lähelle kotia. Viime unessa juna oli kolmekerroksinen ja kilometrejä pitkä ja siellä mentiin rullaportaita yläkertaan ja siellä oli kauheet lasvegas-valot joka paikassa. Juuri kun sain maksettua matkan ja pääsin yläkertaan niin tuli kiire mennä alakertaan koska oltiinkin jo perillä, tuli hiki koska se juna oli niin hemmetin pitkä ja jouduin juoksemaan.

Näen usein unia paikoista joista en pääse pois. Viimeksi se oli Koskikeskus (tamperelainen ostoskeskus).

Pari vuotta sitten näin ihan oikean painajaisen. Minä olen sellaisia nähnyt aiemmin vain kaksi (lapsena). Olin synkässä metsässä ja minun piti päästä pois sieltä mutta se oli täynnä dinosauruksia. Se oli ihan hirvittävän pelottava! Poikaystävä herätti mut koska kiljuin ihan vertahyytävästi kuulemma, no ei mikään ihme kun t-rex jahtaa mua ja yrittää nyt siinäkin sitten hiiviskellä tuulen alapuolella ääniä päästämättä.

edit: muistin että usein myös olen jossain sikakorkeella ja mun joko pitää hypätä alas tai mut tönätään alas ja se tunne mikä mahassa on korkeella tuntuu siinä unessakin ja tosi voimakkaana. Välillä heräänkin siihen kun pitelen mahaani ja mahaa huimaa edelleen.

Muistan kanssa joskus nähneeni sarjan jotain unia, joissa se tarina tavallaan jatkui ja sijoittui aina samaan paikkaan. Tapahtumapaikkana oli joku kuvitteellinen satama, jonka kupeessa on sarja jotain toimisto- ja kerrostaloja ja liiketiloja vähän kuin jossain pienessä suomalaisessa kaupungissa. Yhdessä niistä taloista oli vanhoihin pelikonsoleihin keskittyvä liike, josta syystä tai toisesta tykkäsin tosi paljon, siellä oli kasibittiset nintendot, segat ja kaikki. Kävin siellä unissa monta kertaa hakemassa omani kotiin, yhdessä unessa muistan ostaneeni sieltä jonkinlaisen mystisen piraattikonsolin, jolla pystyi pelaamaan Super Mario Worldia ja se oli ihan parhautta. Unissa taisin olla tyyliin 12-vuotias.

Näin tuossa joku yönä unta, että asuin sellaisessa kaameassa ruskeassa tyhjässä parakissa, missä oli yksi iso kämäinen huone ja kaksi ulko-ovea vierekkäin. Parakki oli jossain useamman kerroksen korkuisen rakennelman päällä, missä oli enemmänkin sellaisia ankeita parakkiasuntoja. Lukkoja niissä ovissa ei tainnut ollakaan, sillä väkeä lappasi jatkuvana vanana sisään ja ulos miten sattui.

Tuosta unesta tuli mieleen, miten paljon onkaan tullut nähtyä viimeisten vuosien aikana unia erilaisista asumuksista ja taloista. Yksi toistuva oli Turussa sijaitsevasta kuvitteellisesta kerrostaloasunnosta, jonka olin "unohtanut" oman onnen nojaansa muuttaessani toisaalle. Unissa palasin siihen kämppään jatkuvasti, mutta se oli aina yhtä ankea ja toi mieleen jonkun 70-luvulle jämähtäneen lama-ajan koulun millainen meillä aikoinaan oli. Joskus talon arkkitehtuuri muuttui unien välillä, muistan sen sijainneen erityisen korkealla ja rappusten olleen erityisen vaarallisia ja epävakaita kiivetä. Tuohon tyhjillään olevaan kämppään liittyi jatkuvasti jotain huolia ja murheita, milloin murehdittiin onko avain tallessa, onko muistettu maksaa vuokraa, onko se ehkä poissaollessa mennyt jotenkin huonoon kuntoon...

Kolmas samanlainen liittyi jonkinlaiseen hotelliin josta muistan useammassakin unessa etsineeni jotain. Ongelma tietysti oli, että hotelli on valtava ja sekava labyrintti mihin tavallinen ihminen hukkuu täydellisesti ja ehkä löytyy parhaimmillaankin henkitoreissaan viikkokausien vaellusten jälkeen. Muistan lähinnä miten turhauttavan mahdottomalta sellaisessa navigointi siinä unessa oli, siinäkin korostui ne mahdottomat portaat ja korkean paikan kammo, ym.

Muistan lukeneeni että talo on kuulemma varsin tavallinen symboli unissa, kuulemma merkitsee omaa psyykettä. Tyhjä talo muistaakseni tarkoitti epävarmuutta ja ylin kerros ilmeisesti viittaa tietoiseen minään. Noita tuli nähtyä paljon korona-aikaan kun kaikki oli kiinni eikä jatkoista tiennyt yhtään mitään, joten eipä ihme jos otti meno vähän päähän ja meni uniinkin.

Mä näin jokseenkin kummallista sellaista unen ja valveillaolon välimaastossa tapahtuvaa settiä yks yö. Meidän makuuhuoneesta näkee aika hyvin olkkarin ovelle josta pääsee talon etupuolelle. Muistan että olin puoliunessa ja tuijotin sitä ovea, että perkele tossa seisoo joku tumma hahmo ja ovi on auki. Olin vissiin ensin nähny unta, että siinä seisoo joku, ja sitten heränny ja jäänyt jotenkin sellaiseen unenpöpperöön jossa uskoin sen olevan totta. No, pakko oli mennä tsekkaan ja ovihan oli tietenkin kiinni eikä ketään missään. Asutaan vielä sillain korvessa, ettei täällä ketään kuljeskele lähitienoilla. No, viimeyönä olin vastaavanlaisesti sekoillu unissani ja kantanu uimashortsit sängyn viereen Tiedä sitten mihin niitä oli tarkoitus käyttää? Kummallista sinänsä koska en aikuisiällä ole juurikaan unissani kävellyt tai muutenkaan kikkaillu mitään tollasta. Toi ensinnä mainittu "hahmo" ovensuussa oli kyllä jotenkin vähän kuumottava.

Brutus kirjoitti:

Joskus talon arkkitehtuuri muuttui unien välillä, muistan sen sijainneen erityisen korkealla ja rappusten olleen erityisen vaarallisia ja epävakaita kiivetä.

Mä oon useemman kerran nähnyt unta sellaisesta ostoskeskuksesta, jossa on tyyliin yhdeksän kerrosta, ja liukuportaita siellä täällä. Jutun jujuna kuitenkin on, että niissä liukuportaissa ei ole minkäänlaisia kaiteita tai mitään, ainoastaan se alusta ja portaat jotka rullaa tyhjänpäällä. Jossain unessa samanlaisessa ostarissa oli myös lasiportaita ilman kaiteita. Sitten tottakai jotain asiaa oli sinne ylimpään kerrokseen ja piti hapuilla niitä kuolettavia portaita pitkin ympäriinsä. Mistähän tällänenkin uni juontaa juurensa, en oo mitenkään erityisen korkean paikan kammoinen, vaikken myöskään mikään niiden ystävä ole.

Brutus kirjoitti:

Muistan lukeneeni että talo on kuulemma varsin tavallinen symboli unissa, kuulemma merkitsee omaa psyykettä. Tyhjä talo muistaakseni tarkoitti epävarmuutta ja ylin kerros ilmeisesti viittaa tietoiseen minään.

Tuo unisymboliikka on kyllä täysin huuhaata. Varsinkin silloin, jos yritetään rakentaa joku kattava järjestelmä, joka pätisi kaikkiin ihmisiin, kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina. Tämähän ei ole estänyt ihmisiä yrittämästä, ja unien selittäjiä on todennäköisesti ollut jo esihistoriallisina aikoina. Uudemmista kuuluisin on tietysti Freudin Unien tulkinta. Lisäksi on toki kaikenlaisia hömppäkirjoja, jotka usein on järjestetty aakkosellisesti ja joista voi sitten tarkistaa, mitä mikäkin symboli merkitsee.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, ettei unien merkitystä kukaan varmaksi tiedä eikä niillä sellaista välttämättä edes ole. Evoluutiopsykologisesti unia on selitetty eräänlaiseksi kuivaharjoitteluksi haastavia tilanteita varten. Tätä tukisi se, että suurin osa unista ilmeisesti on painajaisia tai muuten käsittelee vaikeiksi ja tuskallisiksi koettuja asioita. Asiaa on tutkittu herättelemällä koehenkilöjä kesken REM-unen ja pyytämällä näitä kertomaan keskeytyneestä unestaan. Toinen suosittu selitys liittyy muistin toimintaan ja oppimiseen, eli unissa ikään kuin käytäisiin arkistoa läpi. Tätä tukisi se, että unissa usein esiintyy hiljattaisia tapahtumia tai muutoin vain mielessä pyörineitä asioita. Kolmas selitys ehdottaa, että unet kannustavat luovuutta ja ovat sitä kautta hyödyllisiä. Muitakin selityksiä on, mutta en rupea niitä tässä käymään läpi enkä kaikkia edes tiedä. Olennaista on se, etteivät tutkijat ole yksimielisiä. Voihan olla niinkin, että unista on monenlaisia hyötyjä, ihan niin kuin valve-elämän toiminnotkin ovat monikäyttöisiä.

Sitä en kiistä, etteivätkö unet voisi olla vaikuttavia tai jopa avartavia kokemuksia, ja siten ihmiselle itselleen merkityksellisiä – kuten mikä tahansa muukin kokemus. Mutta mitään johdonmukaista logiikkaa noudattavia alitajuisia viestejä ne eivät ole.

Olen muuten kuullut sellaisen väittämän, ettei ihmismieli suunnittele unia etukäteen vaan keksii juonenkäänteitä lennosta. Sitä en tiedä, miten tällaista asiaa voi tutkia, mutta kyllähän se selittäisi monta asiaa. Sellaisenkin selityksen olen kuullut, ettei unissa ole järkeä tai juonta laisinkaan vaan ihmismieli keksimällä keksii jonkinlaisen logiikan jälkikäteen, kun unta valvetilassa muistelee. Uni olisi siis vain kaoottinen sarja muistista esiin pulpahtavia kuvia. Olen kyllä huomannut, että unen muisteleminen muuttaa muistikuvia itse unesta ja usein se tarinan pitkä jatkumo ja logiikka tosiaan hahmottuu vasta takautuvasti. Ainakin itse pidän eniten tarinallisista unista, joita on hauska jälkeenpäinkin ajatella ja yrittää rakentaa niiden varaan kunnollinen juoni. Ihan täysin maallikkona en kuitenkaan itse usko tuohon kaaosteoriaan. Väliin näen unia puolivalveilla, jolloin olen tietoinen unennäöstä. Toisinaan jopa unen aikana pohdin, että "tämä juonenkäänne oli kyllä pettymys" tai vastaavaa. En jaksa uskoa, että tällainen tietoisuuden kokemus olisi vain jälkikäteen syntynyt valemuisto. Välillä voin jopa itse ohjailla unen tapahtumia ja tiedän, etten ole ainoa joka tähän pystyy.

Pari–kolme kertaa olen nähnyt niin tolkuttomia unia, että olen herännyt omaan nauruuni. Eräässäkin unessa oli Hall & Oatesia muistuttavan yhtyeen huvipursi, jossa kummitteli riivattu skeittilauta.

Muistan joskus lukioaikoina lukeneeni tuon Freudin Unien tulkinnan, se taisi olla ainut miehen kirja mitä oli yleisesti saatavilla ja kaikki tosi kovat jätkät sen tietysti luki. Aika lennokasta settiähän se on, ja Freudilla taisi itselläänkin olla jotain eroottisia pakkomielteitä, mutta niitä tulkintoja lukiessa tulikin nopeasti mieleen että mitenköhän noista nyt niin on voitu varmistua ja miten paljon on ihan täyttä sepitettä. Ehkä unissa on enemmän johdonmukaisuutta nimenomaan jonkun psykoterapeutin näkökulmasta silloin kun siinä samassa prosessissa paneutuu niiden näkijän henkilökohtaiseen elämään enemmän..

Aamiaispöydässä vaimoni kertoi näkemästään unesta:

Hän oli matkalla lapsuudenkotiinsa ja päätti sitä ennen käydä kyläkaupassa ostoksilla. Liikkeellä hän oli kokoontaitettavalla liukurilla, jonka kuvaus sai minut ajattelemaan armeijan telttapatjaa. Kyläkaupalle tullessaan hän oli ensin kiertänyt rakennuksen ympäri. Takaovella oli joku tumma mies remonttipuuhissa. Kaupan ikkunasta häntä olivat katselleet luihun näköiset juipit, jotka vaikuttivat olevan kaupassa aikaansa kuluttamassa ja kyttäämässä muita kaupassa kävijöitä. Vaimo oli kuitenkin mennyt kauppaan, taitellut liukurinsa kasaan ja asettanut sen ovenpieleen. Siihen uni oli katkennut, koska herätyskello oli soinut. Jatkoa ei piisannut vaikka vaimo oli odotellut torkkuherätykseen asti. Mieleeni tuli kysäistä lukiko kaupan ovessa Leffatykki, mutta onneksi sain hillittyä itseni.

Brutus kirjoitti:

Muistan joskus lukioaikoina lukeneeni tuon Freudin Unien tulkinnan

Minäkin luin sen lukiossa. Luin myös Toteemin ja tabun, mutta muistan siitä vain monimutkaiset kaaviot ja sukutaulukot, joiden piti jotenkin selittää luonnonkansojen neuroosit.

Freudin logiikka ei kuolevaiselle aukene vaan on aivan omassa luokassaan. Susimiehen unessa valkoiset sudet seisoivat hievahtamatta puun oksilla. Freudin mukaan Susimies oli lapsena nähnyt vanhempiensa paneskelevan koira-asennossa ja tästä syntynyt trauma selitti sekä unen että psyykkisen oireilun. Valkoinen merkitsi lakanoiden väriä, susi merkitsi koiraa, liikkumattomuus merkitsi päinvastaista eli liikettä...

Viime yön uneni jäi joiltain osin mieleeni. Olin vaimoni kanssa kirkossa mukamas Juankoskella. Kirkko oli ulkoa ja sisältä vaaleasävyinen ja moderni. Luultavasti unessa muistelin Lieksan kirkkoa, josta äitini näytti minulle kuvia muutama vuosikymmen sitten, jolloin uusi kirkko oli valmistunut ja äiti vieraili siellä eläkeporukan mukana. Tosin unessani kirkko oli toisen näköinen, korkeampi ja muutenkin eri tavoin suunniteltu. Osallistuimme jumalanpalvelukseen. Seurakunnalla oli viisikymppinen mies kirkkoherrana. Hän oli dynaaminen käytökseltään, puheiltaan suora ja reipashenkinen. Hänen tarkoituksensa oli selvästi uudistaa julistuksen tyyliä ja rikkoa kirkon hiljaista harmoniaa. Eri puolille kirkkosalia heijastettiin sanoja, jotka tukivat saarnaa tai muuten liittyivät hengelliseen etsintään. Ensimmäistä kertaa kuulin saarnastuolista sanan "mulkku", joka liittyi seurakunnan saamaan asiakaspalautteeseen. Tunsin sympatiaa tuota vilpitöntä, Lutherin hengessä askaroivaa sielunpaimenta kohtaan. Myös kirkon penkkejä kansoittanut mummoväki lähinnä hymyili lämpöisesti pastorilleen.

Jumalanpalveluksen jälkeen emme poistuneet kirkosta, monet muutkin jäivät penkkiinsä istumaan. Pastori lähestyi meitä ja halusi toivottaa uudet kävijät tervetulleiksi. Kävimme keskustelun, jossa tämä hengenmies kertoi seurakunnan tavoitteista, haasteista ja kaikenpuolisista pyrkimyksistä. Vielä kun olimme poistumassa kirkosta, hän tarttui minua vasemmasta kädestä molemmin käsin kuin osoittaakseen että seurakunta pitäisi kiinni jäsenistään. Hän myös kertoi miten häntä harmitti kun läheinen museo vaati kaadettavaksi kirkon edustan puustoa. Ihmettelin miten museo voisi vaatia mitään kirkolta, kun puut kerran olivat kirkon alueella.

Tunsin museon, sillä olin nähnyt sen jo aikaisemmissa unissani useamman kerran. Se oli viisikerroksinen vanha kivirakennus, jossa saattoi nähdä gotiikan raskautta yhtä hyvin kuin jugendin keveyttä. Muistin, että ylimmässä kerroksessa oli hyvinkin mielenkiintoista esineistöä, mutta emme nyt poikenneet sinne. Sen sijaan kuljimme kohti keskustaa läpi hautausmaan, joka vaikutti marraskuiselta, mikä ei unessa yllättänyt vaikka kirkosta poistuessamme elettiin selvästi toukokuuta. Ilta pimeni, hautausmaalla ei liikkunut meidän lisäksemme ketään. Siinä vaiheessa hautausmaa alkoikin vaikuttaa Porvoon kaupunginpuistolta ja uni katkesi.

Unia on varmaan turha selitellä leffatykin palstalla, mutta kerron muutaman seikan, jotka aamulla unta pähkäillessäni tulivat mieleeni. Lieksan tai Juankosken kirkoissa en ole käynyt. Toisaalta tärkeämpi kai oli sen kirkkoherran nuorekas uudistushenkinen asenne. Mies vaikutti eräältä Vehmersalmen kesäteatterin näyttelijältä. En tiedä tuntuuko kirkko minusta kesäteatterilta...? Seinille heijastetut tekstit kyllä toivat mieleeni ajatuksen siitä, että teattereissa käytettäisiin rohkeammin näitäkin tehokeinoja hyödyksi. Vieraskielisten esitysten tekstityksethän ovat jo olleet kauan käytössä. Teattereissa käy yleensä aika lailla samanikäistä väestöä kuin kirkossakin. Hiljattain varattiin liput yhteen esitykseen. Vanha museo on minulle arvoitus. Joskus unissani samantapainen museo sijaitsee Kuopiossa Väinölänniemelle mentäessä. Rakennus on osittain raunioitunut, ylimmän kerroksen lattia on osin romahtanut ja siellä on vaarallista liikkua. Toisinaan kivirakennuksen ylimpään kerrokseen pääsee vain hissillä kuten Puijon torniin. Näyttelyesineet liittyvät jotenkin keskiaikaan. Porvoon kaupunginpuiston halki kuljin kun viimeksi tapasin serkkuni muutama vuosi sitten kesäiseen aikaan. Pari viikkoa sen jälkeen hän kuoli.

Viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä oli kyllä jännä uni.

Olin osa työryhmää, jonka tarkoituksena oli raahata Mount Everest vuori takaisin Himalajalle Kiinan läpi. Ja se perkeleen vuori jopa liikahti muutaman tuuman!

En osaa soittaa mitään instrumenttiä, mutta näin silti unta, jossa soitin erikoista vanhaa selloa, jossa oli 20 kieltä. Kielet oli järjestelty viiteen ryhmään, joista kussakin oli neljä kieltä. Kunkin ryhmän kielistä lähti samanlainen ääni kuin ryhmän muista kielistä, niin että eipä olisi pahasti haitannut vaikka olisi jokunen kieli katkennut. Jousella oli aika vaikea osua täsmällisesti muihin kuin laitimmaisiin kieliin, sillä kieliryhmät olivat kaikki täysin samassa tasossa. Näppäilemällä pystyi soittamaan sisempiäkin kieliä erikseen. Ajattelin, että jos jousi olisi taivutettu kaarelle, sillä voisi soitella mistä kohtaa hyvviinsä.

Minä vetelin ronskisti menemään kuin kokenutkin jatsari. Olin saanut jostain musiikinkirjasta nuotit, joitten mukaan yritin saada melodiaa aikaiseksi. Soitin jousella ja välillä vähän näppäilin. Huomasin, että kyseessä oli vanha virsi, en aluksi muistanut sen sanoja, mutta joku etsi ne ja minä lauloin ja soitin tunteella ja lujaa. Sinne hiihteli jotain väkeä kuuntelemaan. En viitsinyt kumminkaan laittaa hattua kiertämään, kun se hattu olisi voinut hävitä.