Keskustelua unista.

Tuossa tunti pari sitten näin seuraavanlaista unta, johon heräsin ahdistuneena:

Olin ollut kahdeksisen päivää ahdistavan itsetietoisuuden kurssilla jossakin äkkiä pystyynnykäistyssä kurssikeskuksessa. En ollut oppinut mitään, mikä saattoi olla hyväkin ottaen huomioon kurssin aihepiirin. Olimme yöpyneet kahdeksan hengen voimin yhden huoneen asunnossa, jossa meidän lisäksemme asui isäntä ja emäntä, heidän pieni poikansa ja terrierikoira, iloinen valkea näykkijä ja nylkyttäjä, joka tänä viimeisenä aamuna hyppäsi syliini ja katseli minua levollisena kuin vanhaa tuttua tai peräti perheenjäsentä.

Menimme kaikki sitten pihalle ja vähän niinkuin heitimme siinä jo hyvästejä, vaikka vielä olikin vuorossa ruokailu. Emäntä katseli minua hymyillen, en saanut selvää oliko hänen hymynsä ilkikurinen vai viekoitteleva. Emäntä läksi asunnolleen, me muut erkanimme pihalta kohti ruokalaa. Joku sanoi siinä kulkiessamme kuulleensa veljeltäni millainen ihminen oikein olen, että perunannostossakin minun oli muka aina saatava noukkia ensimmäinen peruna. Ajattelin hämmentyneenä millaisia juttuja minusta mahtoi olla liikkeellä.

Ruokalan rappusten yläpäässä matkani katkesi. Kaide oli kuin taikaiskusta tullut niin lähelle seinää, etten millään mahtunut kulkemaan sisään ahtaasta portista. Joku sanoi että vedä vatsa sisään. En kuitenkaan uskaltanut yrittääkään ruokalaan, vaikka olin koko viikon siitä kulkenut. Palasin takaisin pihalle, muut mennä humistivat ruokalaan muina miehinä.

Pihalla mietin pitäisikö minun mennä hymyilevän emännän tykö ja niin sanotusti kirjoittaa jokin värssy hänen vieraskirjaansa. Ajattelin hänen hymyään ja nauttimatta jäänyttä ateriaani. Äkillinen lihomiseni sen sijaan ei tullut mieleenikään. Heräsin tähän tilanteeseen. Olin perin ahdistunut, vaikkakin herääminen kyllä huojensi mieltäni.

Jos tämä olisi tapahtunut Niskavuori-elokuvassa, en olisi mennyt emännän luo, minun jalkani olisivat menneet. Jos kyse olisi pohjoismaisesta kulttielokuvasta, olisin sattunut mansikkapaikalle todistamaan outoa koiratyylin kohtausta. Almodovarin elokuvassa kaikki olisi lähtenyt liikkeelle lopusta ja sitä olisivat seuranneet mittavat taka-uumajaksot. Entä Will Ferrellin elokuvassa? Olisinko ollut liian suuri tonttu vihreissä trikoissa? Siksikö en mahtunut sisään ahtaasta portista? Simahdinko eilen Hokkarihemmoja katsellessani nojatuoliin ja yritin nyt sepittää itse jonkinmoista vapauttavaa loppuratkaisua itselleni?

Näin viime yönä unta, jossa puhuin Turkulaisen entisen voimamiehen Ilkka Nummiston kanssa. Kehusin hänen suorituksiaan voimanostossa ja voimamies kilpailussa ja Nummisto nauroi.

Hauskaa tässä unessa oli se että Ilkka oli noin 150cm pitkä ja muutenkin hyvin pienikokoinen. Oikeastihan Ilkka Nummisto on jotain 186cm pitkä ja painoi voimanosto ja voimamiesuransa aikana jotain 125-135kg. Unessa oli myös Ilkan aisapari Markku Suonenvirta joka oli kanssa pienikokoinen.

Brutus kirjoitti:

Hassua joskus kun muistaa jotain unessa näkemäänsä aivan täytenä totena ja huomaakin vaan yhtäkkiä että sehän taisikin olla vain uneksittua.

Tuo on todella mielenkiintoista. Olen itsekin ollut vakuuttunut, että isälläni on pöytälaatikkoon dekkari kirjoitettuna. Mielenkiintoisin tapaus oli kuitenkin elävä muistikuva siitä, miten laskuhumalassa helsinkiläiseen lähiöön eksyttyäni nukuin liikenteenjakajassa. Vaadittiin paljon tutkimustyötä, ennen kuin koko ryyppyreissu osoittautui mielikuvituksen tuotteeksi.

Näin kerran ehkä erään oudoimman unen koskaan. Olin siinä seikkailemassa ympäri Helsinkiä ja sitten pyörähdin jostain kumman syystä kirpparilla. Ostin vanhoja Britney Spears cd-levyjä ja kassalla rahojani oli vastaanottamassa tubettaja Sini "Papananaama" Laitinen. Maksoin levyt ja lähdin pois kirpparilta.

Jatkoin seikkailua ympäri Helsinkiä. Yhtääkkiä puhelimeni soi. Puhelimessa äiti ihmettelee missä ihmeessä olen ja miksi herään niin aikaisin aamulla.

Ensinnäkin, en osta nykyään juurikaan cd-levyjä. Toiseksi minun on hankala nähdä Papananaamaa noissa hommissa. Tosin en tiedä mitä kaikkia töitä on tehnyt eläissään.

Kolmanneksi. Minun on vaikea kuvitella äitiä soittelemassa minulle, aikuiselle miehelle siitä, missä olen. Ja toiseksi hän ei kummastelisi noin paljoa jos heräisin aikaisin aamulla.

Itse näin poliisista unta, että he ajoivat takaa ja lensin yli puiston ja asutusalueen puskien. Kävin välillä sellissä ja pääsin pois virtuoisumalla hengeksi ja takaisin läpi seinän. Uni loppui, kun pornoleffasta tuttu kasvo Victoria June tuli mieleen, joka kanssa sai paeta kyttiä omalla tavallaan.

Näin toissa yönä unen jossa olin jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta venezuelassa (?). Joka tapauksessa en ollut unessa ainut pidätetty vaan joukossa oli muitakin, joita oli kanssa pidätetty. Unessa oli poliisi (?) joka puhui suomea vaikka ilmeisesti venezuelassa oltiin.

Poliisi selitti meille, että vankilassa voi joutua helposti tapetuksi ja että meidän kannattaa yrittää tappaa niitä, jotka voivat tappaa meitä. Poliisin ääni oli tilanteessa hilpeä. On tullut katsottua tuota vankilassa ulkomailla, niin siitä varmaan tullut mieleen tällainen.

Jokunen päivä sitten näin unta, johon heräsin kuivin pöksyin.

Olin unessa koulupoikana poikakoulussa. Minua pissitti. Koulussa oli kyllä vessoja, mutta kaikki olivat varattuina. Läksin etsimään muita vessoja, joita pitkässä ja sokkeloisessa koulurakennuksessa kyllä löytyi, kunhan tiesi mistä hakea. Päädyin koulun laitimmaisen päädyn kellarikerrokseen, jossa opintojaan suorittivat ylimpien luokkien pojat. Siellä oli tosiaan vessa, mutta kovanaamainen johtajaoppilas selitti minulle melkein nyrkit pystyssä, että ne vessat ovat vain heitä pitkälle opiskelleita varten. Heillä ei ollut aikaa jonottaa vessaan jonkun pikkupojan pissihädän takia. Jouduin perääntymään. Yläkerrassa minua lupasi auttaa koulun uskonnonopettaja, naispastori, joka ajeli pitkin käytäviä vanhassa puutarhakeinussa. Hän kertoi, että hänen haltuunsa oli uskottu kaikkien koulun vessojen yleisavain. Hän nousi seisomaan käytävälle, mutta avainta etsiskellessään hän huomasi hukanneensa sen. Pitkän kaavun taskuissa avainta ei ollut. Huomasin kuitenkin kuolleitten syksyn lehtien peittämällä puutarhakeinun istuimella vanhan, ruostuneen avaimen. Se paljastui avaimen puolikkaaksi. Oli epävarmaa saisiko tuolla keskeltä pitkittäissuunnassa haljenneella valurautaisella avaimella enää edes nenäänsä kaivettua. Uskonnonope väänteli käsiään onnettomana ja minä heräsin siihen. Kumma kyllä minua ei pissittänyt ollenkaan!

Näin viime yönä aika monta unta, mutta ainoastaan yksi jäi mieleen.

Unessa menin jostain syystä jonkun omakotitalon terassille nukkumaan makuupussin kanssa. En siis tiennyt kenen ihmisen talo se oli.

Talon ulko-ovi avataan ja kaksi koiraa tulee pihalle. Koirat olivat varmaan pentuja, kun se verran pieniä olivat. Toinen koirista puree käteen. Pureminen ei sattunut hirveästi oli vähän samanlainen tunne kuin olisi kolauttanut käden johonkin. Lopulta talon väki (keski-ikäinen pariskunta (?) muistaakseni) tulee ulos. Sanon kyseisille henkilöille että koira puri mua käteen ja että eihän se haittaa mitenkään. Talon väki sanoi että ei haittaa ja olivat muutenkin tyyniä. Tähän kohtaan muistikuvat unesta loppuvat.

Oudointa unessa oli se, että vieraan ihmisen terassille nukkumaan meneminen tuntui ihan normaalilta, vaikka tosiasiassa tuo olisi kotirauhan häiritsemistä.

Yksiä mielenkiintoisimpia ja samalla pelottavimpia unia on sellaiset, jossa ei sinäänsä ole mitään pelottavaa, mutta pelottava ja vaarallinen tunnelma on kokoajan läsnä. Olet esim unessa jossain huoneessa ja kokoajan on olo, että pian tapahtuu jotain kamalaa.

Näin kerran tälläista unta ja oli ehkä yksi ahdistavimmista. Tunnelma unessa oli outo ja aavemmainen.

Dekkari kirjoitti:

Näin toissa yönä unen jossa olin jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta venezuelassa (?).

Tuli nähtyä taas unta jossa olin jäänyt kiinni salakuljetuksesta jossain päin maailmaa. Unessa puhuttiin taas suomea. Jouduin putkaan ja putkassa oli penkkejä ja jonkinlainen hattuhylly(?). Unessa putkaan tuli sitten lisäkseni muitakin henkilöitä. Siinä sitten istuttiin putkassa ja en viellä tässä vaiheessa miettinyt tekoni seurauksia suhtauduin lähinnä mielenkiinnolla minkälaisia tulevat tapahtumat ovat.

Yhtäkkiä kuitenkin ääni huusi virolaisia tulemaan ulos ja putkasta poistuivat kaikki minua ja yhtä toista henkilöä lukuunottamatta. Kuulin miten "virolaisille" sanottiin, että nämä pääsevät varoituksella tällä kertaa.

Tässä kohtaa alkoi itseä seuraukset kuumottaa ja mietin, että miten työnantaja suhtautuu ja miten voin jatkossa saada töitä, jos on tälläinen rikostuomio. Alkoi lievä paniikki iskeä ja sitten heräsin. Herättyäni kesti hetken aikaa tajuta, että se mitä unessa tapahtui oli vain unta.

Olen nähnyt muutamaan otteeseen jostain kumman syystä elokuva-aiheista unta Paul Verhoevenin elokuvasta Turkkilaisia makeisia. Ensimmäisessä unessa olin vierailulla elokuvan kuvauspaikoilla sekä kiertelemässä hollantilaista maaseutua. Tapasin jonkun vanhemman maanviljelijän, joka oli ollut avustajana kuvausten aikana (taisi olla se kuuluisa munat vetoketjun väliin -kohtaus) ja sanoi muistaneensa hyvin elävästi Rutger Hauerin sekä Verhoevenin. Jostain kumman syystä tuossa kyseisessä unessa oli vielä 70-luku päällä, vaikka en ollut tuolloin vielä syntynytkään. En muista enää millaista unta näin joskus toisella kerralla, mutta muistan sen verran, että kyseessä oli saman elokuvan kuvauspaikat. Otin tuon ensimmäisen unen taivaallisena käskynä katsoa kyseisen elokuvan.

Kiva kuulla sinusta, Kookosbanaani. Hauska uni myös, erityisesti tuo munat vetoketjun väliin -anekdootti vetoaa sisäiseen lapseeni.

Luen tällä hetkellä Robert Blochin (Psykon kirjoittaja) novellikokoelmaa Pehmustettu selli ja muita kauhun paikkoja. Mukana on hyviäkin tarinoita, mutta suurin osa on kaavamaista tekstiä kömpelöillä loppuyllätyksillä. Blochin tyylille ovat ominaisia perinteisen pulp-kauhun yliluonnolliset elementit yhdistettynä rikostarinoista ammentaviin juoniin ja napakkaan kerrontaan. Omaperäistä aikanaan, nykyään kuluneen tuntuista.

Joka tapauksessa kirjassa on tarina Aarteen vartija (Terror in Cut-Throat Cove, 1958). Luin sen eräänä iltana väsyneenä juuri ennen nukkumaanmenoa. Yöllä näin tarinasta painajaista — en siis tarinan tapahtumista vaan novellista itsestään. Painajaisen sisältö oli yksinkertaisesuudessaan sellainen, että tarina vain jatkui ja jatkui loppumatta milloinkaan. Novelli on siis niin huono, että se alkaa kummitella unissakin. Se on sitä todellista kauhua.

Näin tässä yksi yö taas hauskaa unta. Olin unessa yhden ystäväni kanssa jossain paikassa joka näytti hiukan kesämökiltä, mutta unessa paikka oli ilmeisesti isoäidin asunto. Unen alussa ystäväni hajotti vahingossa kesämökin terassin kaiteen roikkumalla siinä, yritimme sen jälkeen korjata sitä ja taisimme saada paikalleen.

Tämän jälkeen menimme paikkaan sisälle ja aloimme tutkia paikkoja (en tiedä oliko ystävä tässä kohtaa enää unessa mukana). Katsoin yhteen kaappiin sisälle ja siellä oli kaikenlaisia viinapulloja ja taisi olla sellainen vanhan mallinen finlandia vodkapullo. (Taisi olla Wirkkalaa)
Lisäksi unessa samasta kaapista löytyi Carpenterin Hyökkäys poliisiasemalle vhs (1976).

Olen huomannut, että yhden kuin useamman kerran olen ollut unessa samassa paikassa. Kyseinen paikka on unissa jonkinlainen järviympäristö. Kenelläkään muulla ollut samanlaista, että unissa päättyy usein samaan paikkaan?

Minulla oli toissa-aamuna unihalvaus. Nukuin kasvot seinää vasten ja tunsin, kuinka Paavo Pesusienen Jalmari-Kalmari (hirveän näköinen) seisoi selkäni takana ja kumartui uhkaavasti ylleni. Yritin huutaa, mutta vain diskanttista pihinää pääsi ulos.

Näin viime yönä unta, mikä oli noin yleisesti ottaen melko realistinen joissain asioissa ja epärealistinen toisissa asioissa.

Näin unta jossa olin yhden ystäväni kanssa kävelemässä (sama ystävä kuin mökkiunessa). Kävelimme puiston halki ja puhuimme. Lopulta ystäväni lähti. Eräs vanha nainen tuli tämän jälkeen sanomaan, että nauroimme liian kovaa. Pahoittelin tekoa naiselle ja sanoin, ettei kyseinen asia tule toistumaan. Tämän jälkeen nainen ojensi minulle rahaa (muutamia kympin seteleitä) ja sanoi että tämä varmaan riittää näöntarkastukseen.

Tämän jälkeen unessa olin sitä mieltä, että nyt on mentävä ostamaan limonaadia ja saavuin johonkin tehtaan ja ison supermarketin yhdistelmää muistettavaan laitokseen. Muistaakseni kuitenkin luovuin ostosuunnitelmista, koska seinällä oli teksti: "Limonaadia ostettaessa näytettävä hygieniapassia" tai muuta vastaavaa. Tämän jälkeen uni muuttui sekavammaksi ja katkonaisemmaksi. Olin pyörällä liikkellä ja piti ilmeisesti päästä bussiin. Bussipysäkki sijaitsee samassa paikassa, missä puistokohtaukset tapahtuivat. Pääsen pysäkille ja alan etsimään paikkaa mihin pyörän voisi jättää.

Juuri sillä hetkellä kun pyörä pitäisi lukita huomaan ettei minulla ole pyöränlukkoa mukana. Tässä vaiheessa kuitenkin ajattelen että ei voi mitään pyörä pitää ottaa mukaan bussiin. Tämän jälkeen on enään katkonainen muistikuva siitä, miten bussikuski osoittaa siihen rahanvaihtopöytään ja naureskellen osoittaa, että siinä oleva bussikortti ja rahat ovat minun. Muistaakseni tässä kohtaa olin mennyt bussilla johonkin taajama-alueeseen. Huomasin siinä kohtaa, että bussin lattialla oli myös toinen bussikortti joka myös kuului minulle.

Näin unta, että menin aurajokeen uimaan. Vedessä oli myös paljon muita ihmisiä. Olin unessa ilkosillani, mutta se alkoi ahdistamaan vasta lopussa.

Unessa vesi oli jotenkin tummaa, mutta samaan aikaan puhtaan oloista. Unessa jokirannasta oli rakennettu puoleen väliin jokea jonkinlainen laituri joka helpotti veteen menemistä.

Näin viime yönä unta, että YK:lle äänestettiin kunnon parlamentti jolla oli ehdoton valta tehdä kaikkia sitovia päätöksiä. Edustajia valittiin lopulta kolmesta eri puolueesta.

Suurin puolue koostui vakavista asiapoliitikoista. Sen äänisaalis oli noin 60 %. Toiseksi suurin puolue koostui kauhuelokuvien pahiksista. Tämän puolueen äänikuningas oli Halloweenin Michael Myers, jonka valintaa eräs toimittaja kommentoi: ”Tuskinpa Myersiä toista kertaa valitaan, mutta tärkeä lasikatto on nyt murtunut.” Kolmas puolue koostui kokeellisista elokuvantekijöistä, ja sen johtaja oli Salvador Dali.

Parlamentin ensimmäisessä istunnossa kukin puolue sai esitellä itsensä yleisölle. Dalin puolue heitti yleisön päälle valtavan huopakankaan ja laski vapaalle lauman (henkisesti ja fyysisesti) sairaita porsaita. Porsaan kosketus tiesi välitöntä kuolemaa. Vain ne, jotka älysivät kääriytyä huopakankaaseen tarpeeksi tiukasti, selviytyivät.

Seuraavana oli vuorossa asiapoliittikkojen puolue. Toimittaja kommentoi, että edellisen performanssin jälkeen ei kannata edes yrittää mennä asialinjalla, vaan pitää puhua sitä kieltä, jota yleisö ymmärtää. Asiapoliitikot eivät kuitenkaan ottaneet neuvoa kuuleviin korviinsa vaan alkoivat selittää puusta, jonka olivat istuttaneet puheenjohtajan takapihalla sijaitsevaan kukkaruukkuun. Tämä puu oli konkreettinen toimi ilmastonmuutosta vastaan, ja samalla sen kasvu toimi symbolina puolueen menestykselle.

Viimeisenä olivat vuorossa roistot. Myersin johdolla he alkoivat murhata ihmisiä, ja uni päättyi täydelliseen kaaokseen, kun hätääntynyt väkijoukko yritti paeta tappajasikoja ja naamioituja sarjamurhaajia kuhisevasta parlamenttitalosta.