Ihmistyypit Ärsyttää

Brutus kirjoitti:

Jonkun Trumpin kohdalla tästä kohkattiin vuosikausia, mutta nyt sekin salalìitto on ihan virallisesti kuopattu.

Mielestäni epäilyjä Trumpin Venäjä-kytköksistä ei voi pitää salaliittoteoriana sanan paranoidissa merkityksessä. Yhdysvaltain oikeusministeriö katsoi syytökset siinä määrin uskottaviksi, että piti asian selvittämistä perusteltuna. On aika liikuttavaa, jos uskoo olevansa aihetta työkseen tutkivia ammattilaisia paremmin perillä asiasta. Muellerin tutkintahan sitä paitsi löysi todisteita monenlaisista rötöksistä, mutta Trump itse oli ainakin tässä suhteessa viaton.

Eri asia sitten on, jos vieläkin jankkaa Trumpin henkilökohtaisesti juonineen venäläisten kanssa, vaikka päinvastaisesta on nyt mustaa valkoisella. Silloin kyse tosiaankin on salaliittoteoriasta, koska selvästikään mikään todiste ei riitä vakaumusta kumoamaan. Itse missään vaiheessa uskonut Trumpin henkilökohtaiseen syyllisyyteen, mutta eipä se uskon asia olekaan vaan tiedon, ja sitä tietoa ei ilman Muellerin tutkintaa olisi. Jos tästä jotain opitaan, niin se, että oikeusprosesseissa kannattaisi aina odottaa lopputulosta ennen kuin tekee johtopäätöksiä. Totta kai on mahdollista, että uusia todisteita ilmaantuu myöhemmin, mutta toistaiseksi on viisainta pysyä odottavalla kannalla.

Yleisempien Venäjä-teorioiden kohdalla en myöskään puhuisi varsinaisista salaliittoteorioista, koska tiedetään varsin hyvin, että Venäjä investoi huomattavia summia hybridivaikuttamiseen ja vakoiluun. Niiden merkitystä kyllä liioitellaan huomattavasti, mutta Venäjän todellinen tavoitehan ei olekaan sanan varsinaisessa merkityksessä vaikuttaa, vaan se haluaa kylvää epäluuloa ja epäsopua.

Ärsyttävistä ihmistyypeistä puhuttaessa salaliittoteoreetikoissa raivostuttavinta on mielestäni tapa, jolla mikä tahansa todiste saadaan taivuteltua osaksi isompaa salaliittoa.

EDIT: Mutu poistettu, seuraavassa viestissä oikeaa asiaa.

Pureuduin salaliittoteoreetikon psyykeen huolellisesti Google-haun avulla. Tässä referaatti erään tutkimuksen abstraktista [eprints.lse.ac.uk].

Sen mukaan salaliittoteorioihin uskomista selittää vahvimmin ”vaikutusvaltaisia toimijoita” kohtaan tunnettu epäluulo. Vastaavasti luottavaiset ihmiset harvemmin uskovat salaliittoihin. Ihmisen poliittiset näkemykset syntyvät jo varhaislapsuudessa kasvatuksen, ihmissuhteiden ja koulutuksen vaikutuksesta, samoin ”salaliittoideologia” tai sen puute. Herkkyys salaliittouskomuksille on kuitenkin riippumaton oikeisto–vasemmisto ja demokraatti–republikaani -akseleista.

Tietyt ihmisryhmät ovat muita alttiimpia salaliittouskomuksille. Esimerkiksi afroamerikkalaiset suhtautuvat kohtaamansa syrjimmän vuoksi epäluuloisesti auktoriteetteihin. Vuosina 1965–1980 syntyneet amerikkalaiset taas varttuivat Vietnamin ja Watergaten ilmapiirissä. He uskovatkin muita ikäluokkia herkemmin salaliittoihin.

Poliittinen näkemys vaikuttaa kuitenkin siten, että ihmiset omaksuvat omaa maailmankuvaansa tukevia uskomuksia. Esimerkiksi demokraatit uskovat republikaaneja useammin, että Bushin hallinto oli WTC-iskujen takana. Republikaanit taas uskovat demokraatteja useammin, ettei Obama ole amerikkalainen.

Oma huomio: luottamuksen puute selittää, miksi salaliittoteoriat ovat marginaalia länsimaissa mutta todella suosittuja epävakaissa diktatuureissa, kuten Lähi-idässä tai Venezuelassa. Myös Yhdysvalloissa on perinteisesti suhtauduttu epäluuloisesti hallitukseen, ja tendenssi on vuosi vuodelta vahvistunut.

doomsdaymachine kirjoitti:

Salaliittoteoreettikot ovat usein melko arvokonservatiivisia, kuten meren takainen seko Alex Jones.

Poliittinen kanta ei ilmeisesti siis korreloi salaliittoteorioiden kanssa. Sen verran DDM:n väitteessä voi kuitenkin olla perää, että viime vuosina juuri konservatiivinen oikeisto on pyrkinyt ratsastamaan salaliittoteorioilla. (Ilmastonmuutos on satua, kreationismi on totta, Obama on muslimi, maahanmuuton tavoitteena on väestönvaihto.) Liberaaleilla ja vasemmistolaisillakin on huru-ukkonsa, mutta heitä ei toistaiseksi ole länsimaissa valittu johtaviin asemiin.

Jos pitäisi veikata syytä, niin länsimaiden radikaalivasemmisto on radikaalioikeistoon verrattuna pieni ja marginaalinen. Radikaaleissa ryhmissä salaliittoteoreetikoiden suhteellinen edustus on voimakkaampi ja he voivat sitä kautta tuoda näkemyksiään osaksi poliittista valtavirtaa. Tämä tulee kuitenkin kristallipallosta, ei edellä mainitusta tutkimuksesta.

Työskentelen neurologisesti poikkeavien nuorten kanssa. (Ei mitään hohdokasta, olen henkilökohtainen avustaja.) Hannu Lauerma piti kerran aiheesta luennon. Häneltä kysyttiin, miksi Yhdysvalloissa ADHD-lääkkeille kirjoitetaan selvästi Eurooppaa enemmän reseptejä.

Lauerma vastasi eron johtuvan hoitokäytännöistä. Mutta hän pohdiskeli myös sitä mahdollisuutta, että ADHD:lle altistavat geenit saattavat historiallisista syistä todella olla yliedustettuina Yhdysvaltojen väestössä. Ei sinne Amerikkaan mitkään peräkammarinpojat lähteneet.

Ei liity ärsyttäviin ihmisiin ja edelliseen viestiinkin vain aasinsillan kautta.

Sellaiset, joilla on joku pakottava tarve olla seurueen alfa / kukko tunkiolla. Puhutaan alentavasti omille kavereille / seuralaisille, vähätellään heidän mielipiteitään ihan puhtaasti periaatteesta vailla tietoa asiasta ja ylipäätään pakottava tarve saada viimeinen sana joka asiassa.

Ihmiset, jotka eivät osaa olla hiljaa. Sellaiset, joiden on pakko nauraa ja huutaa muiden yli. Varsinkin sellainen kaakattava nauru, saan heti veritulpan kun kuulen sellaisen.

Pidän toisinaan väittelystä ja kävin lukiossa väittelykurssin. Väittely on itseasiassa melko mukavaa, jos henkilö on oikea...

Mutta, kun väittelet "väärän" ihmisen kanssa tilanne muuttuu. Eli ihmiset jotka vastaavat sarkastisesti ja eivät osaa puolustaa omaa kantaansa muuten kuin asettamalla toisen väitteen ad hominem asemaan. Jotenkin viellä ymmärrän, jos henkilöt ovat yläasteikäisiä, mutta jotkut aikuisetkin harrastavat valittettavasti tälläista.

Toinen on se jos ihminen ei osaa puolustaa omaa väittämäänsä mitenkään ja heittää jatkuvasti vastaväitteen. Vastaväite ei kuitenkaan ole varsinaisesti sellainen, joka tukisi henkilön omaa väitettä. Legendaarinen esimerkki voisi olla, että kaksi ihmistä keskustelee siitä oliko Hitler paha ja toinen sanoo, että Stalin oli viellä pahempi. https://fi.wikipedia.org/...A4_tuottaa_yhden_oikeuden

Pidin nuorempana väittelystä. En enää. Retoriikalla voi todistaa mitä tahansa.

Yhdysvalloissa toimi 1800-luvulla Seteettinen seura, joka järjesti julkisia väittelyjä siitä, onko maa pyöreä vai litteä. Seteettinen seura oli litteyden kannalla. Yleensä väittelyn jälkeen suurin osa yleisöstä arvioi heidän tarjonneen vastustajia vakuuttavammat argumentit.

Väittely on vähän kuin tennis. Siinä voi olla hyvä tai huono. Mutta väittelyn voittaminen ei vielä kerro todellisuudesta mitään.

Jatkan viellä. Unohdin äsken kirjoituksestani pointin ja lisää sen nyt. Pointti siis ei ollut väittely itsessään vaan siinä, että asiallinen väittely on mielestäni osa hyviä käytöstapoja. Valitettavasti jotkut ihmiset joilla käytöstavat ovat vähän hakusessa saattavat olla väittelyissäkin enemmän "asiattomaan" toimintaan turvautuvia. Suurin piirtein sellaista, että väittelyn toista osapuolta solvataan. Tyylin: vitunvassarisuvakkihomo.

Jos kuulen jonkun henkilön omaavan täysin eri näkökannan kuin itse en aloita mitään väittelyä, koska en halua, että henkilö kokee minut tuputtaja. Jokaisella on oikeus omaan näkökantaan asiassa kuin asiassa, mutta siitä huolimatta voi olla asiallinen.

Tätä ei välttämättä ole mainittu. Henkilöt, jotka vetävät kateuskortin miltein jokaiseen asiaan ja siihen yhdistettynä viellä sellainen uhrautuvaisuus/marttyyriasenne.

Luin vuosina 2011-2013 pakkotoisto.com nimistä sivustoa hyvin paljon. Yhden kerran satuin yhteen keskusteluun. Keskustelun aihe oli hihaton t-paita. Niin osa kommenteista oli tälläisia. "Suomessa ei voi kulkea hihaton t-paita päällä, kun kaikki on kateellisia sun lihaksista ja katsoo sua sen takia pahasti, yhyy"

Voisin sanoa, että ihmisten kummastelevat ilmeet tulee siitä että kävelet +5 asteessa hihaton t-paita päällä. 99% ihmisistä ei todennäköisesti ole kiinnostunut henkiön lihaksista. Lisäksi samassa keskutelussa osa kirjoittajista sanoi, etteivät suvaitse lihavia ihmisiä. Taitaa joillain ihmisillä kusi nousta päähän yllättävän helposti.

Nostelen itsekkin painoja, mutta lähinnä tuollainen kertoo mielestäni heikosta itsetunnosta.

Ilmeeni oli aika pitkälti tälläinen kun "jouduin" keskustelua seuraamaan.

Uskovaiset ärsyttää joskus.

Minulla on tästä syystä myös korkea kynnys katsoa elokuvia missä käsitellään kiihkoilua, tai uskonnollista suvaitsemattomuutta. Tulee agressiivinen olo ja halu vetää jotakuta turpaan.

doomsdaymachine kirjoitti:

Uskovaiset ärsyttää joskus.

Minulla on tästä syystä myös korkea kynnys katsoa elokuvia missä käsitellään kiihkoilua, tai uskonnollista suvaitsemattomuutta. Tulee agressiivinen olo ja halu vetää jotakuta turpaan.

Suvaitsemattomuus on aina typerää. Varsinkaan silloin jos siihen ei löydy mitään syytä. Esim. Ihmiset, jotka ovat suvaitsemattomia seksuaalivähemmistöjä kohtaan, vetävät aina jotain ääripäitä esimerkeiksi.

E: Uskoivaisia vastaan ei minulle ole mitään ja olen itseasiassa tavannut hyvin järkeviäkin uskoivaisia ja pappeja joiden kanssa olen puhunut ovat olleet hyvin mukavia ihmisiä. Itse en kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Uskonto on silloin hyvä asia, jos ihmisen pitää sen omana tietonaan eikä yritä tuputtaa toisille.

"Uskovaiset" jotka saa veren kiehumaan on niitä joiden mielestä homoseksuaalisuus on väärin ja pitäisi kieltää lailla, koska raamattu sanoo niin. Samaan aikaan kuitenkin fantasioidaan yhden illan jutuista nuorten naisten kanssa. Joo, se varmasti on raamatun mukaan oikein.

Kirjoitetaampa viellä kerran. Ärsyttää ihmiset jotka ovat vapaaehtoisesti työttömiä ja täysin työkykyisiä ja siihen päälle viellä se, että nämä ihmiset eivät ole koskaan tehneet töitä, eivätkä aiokkaan. Eivätkä edes halua osallistua mitenkään yhteiskunnan toimintaan. Ovat siis täysin syrjäytyneitä.

Tuossa nyt ei varsinaisesti mitään sen ihmeempää, mutta silloin kun henkilö kieltää olevansa laiska ja sanoo, että syy tähän on se ettei halua olla oravanpyörässä (tai muita pseudoviisauksia), niin kyllähän se vähän särähtää korvaan. Kummasti vain käyttämänsä varat tulevat oravanpyörää pyörittävien ihmisten ansiosta. (Monessa tapauksessa)

Olisiko ollut vuonna 2013 kun uutisissa oli juttu eräästä tanskalaisesta miehestä jolla oli lempinimi Laiska-Robert. Ukko siis oli työtön ja eli työttömyystuella ja sanoi vapaaehtoisen työttömyytensä syyksi luonnonvarojen vähäisyyden? Kaikensa huolimatta kaveri kuitenkin asettui ehdolle parlamentti tms. vaaleihin. Se työ ei varmaan luonnonvaroja kuluta.

Koitin olla enään kirjoittamatta, mutta päätin sittenkin kirjoittaa.

Kun 2007 tapahtui jokelan kouluammuskelu, niin keskustelupalstoille tuli ihmisiä jotka kirjoittivat: RIP Pekka-Eric Auvinen.

Ymmärrän, että koulukiusaaminen jättää traumoja ja on ikävää, mutta miten se oikeuttaa vuosia myöhemmin murhaamaan useita viattomia ihmisiä. Mielestäni joukkomurha, jonka jälkeen tehdään itsemurha on silkkaa narsismia. Halutaan jäädä historiankirjoihin. Mielestäni noissa kirjoituksissa pahinta on se, että ammuskelun uhrit nähdään kasvottomina on erittäin epäkunnioittavaa.

Oletan toki, että kirjoittajat ovat itsekkin nuoressa iässä kun kirjoittavat tuollaista, mutta voisi olla toinen ääni kellossa, jos omainen olisi ollut yksi niistä joka sai luodista.

Samaan kategoriaan menee Pentti Linkolan ihailijat. Ukko joka sanoo, ettei ihmiset saisi lisääntyä yhtään, mutta jostain kumman syystä Penttikkin on tähän maailmaan pari lasta siittänyt.

Jos jokin tyyppi pitäisi mainita, niin ehkäpä eniten verenpaineen nousua aiheuttaa nämä yhteiskunnan elätit ja elämämkoululaiset. Maksan kyllä mielelläni veroni tähän yhteiskuntaan jotta pidetään huolta niistä jotka eivät oikeasti kykene tai pysty itseään elättämään joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Vähäosaisista täytyykin pitää huolta. Sitten on näitä elämäntapaloisia, jotka hyödyntävät meidän sosiaalijärjestelmää vain koska se on rakennettu naurettavan löysäksi. Kaiken lisäksi kiittämättömyys vaikuttaa vain lisääntyvän tällaisten henkilöiden kohdalla vaikkeivat tajua sitä että olisivat kylmästi kadulla moisella asenteella jos asuisivat Suomen rajojen ulkopuolella.

Tässäkin yhteydessä voisi mainita ajankohtaisena asiana ylikriittinen maahanmuuttoasenne. Sellaiset tyypit, jotka vastustavat kaikentyyppistä maahanmuuttoa ja ulkomaalaisia oli se sitten vaikka työperäistäkin. Meillä on toki tällä hetkellä kontrolloimaton maahanmuuttopolitiikka turvapaikanhakijoineen joka on korjattava, mutta on mielestäni melko kapeakatseista leimata kaikki ulkomaalaistaustaiset automaattisesti Kela-Gold vinguttajiksi. Tunnen itsekin pari ulkomaalaistaustaista hyvin suomea puhuvia työssäkäyviä perheellisiä ihmisiä, ja mulle on ainakin yksi ja vitun sama mistä on kotoisin kunhan antaa yhteiskunnalle jotain takaisinkin kun tänne tulee ja taustat ovat kaikin puolin kunnossa.

Kolmantena besserwisser tyypit. Jahkailua ja vastaanväittelyä on jatkettava, vaikkei aiheesta mitään tietoa olisikaan. Tästä huolimatta ei voida todeta tai myöntää olevansa väärässä. Helvetin raskasta.

Neljäntenä "äijämäisyys" tai machoilu. Joskus muinoin työpaikalla eräs "äijä" ei esimerkiksi ikinä itse keittänyt kahvia koska se on kuulemma ämmien puuhaa vaan kahvi piti keittää niin että se on valmiina kun tämä alfojen alfa saapuu kaffepöydän ääreen.

Ei tähän hätään muuta mieleen tule, itsestä keksisi pointin jos toisenkin mutta ei siitä sen enempää