Kuolleita

Marcell Jankovics 21.10.1941 – 31.5.2021
https://www.cartoonbrew.c...on-dies-at-79-205690.html

Unkarilaisen animaation Walt Disneyksi luonnehdittu Marcell Jankovics on kuollut 79-vuotiaana. Jankovics oli yksi maansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia tekijöitä alallaan, miehellä oli hyllyssä mm. kultainen palmu ja yksi parhaan lyhytanimaation Oscar-ehdokkuus. Miehen euraasialaista kansantaidetta ja psykedeliaa yhdistelevistä elokuvista mainittakoon vaikka vuosikausia sitten arvostelemani Son of the White Mare sekä Disneyn Keisarin uudet kuviot, jonka ulkoasua Jankovich oli mukana suunnittelemassa. Jankovich oli animaation ohella kansantarinoiden, mytologioiden ja symboliikan asiantuntija, joka teki paljon designjuttuja alan kirjallisuuteen.

Arvostettu ohjaaja Richard Donner on näemmä potkaissut tyhjää 91 -vuoden kunnioitettavassa iässä. Kevyet mullat miehelle. Jälleen tuli kerrattua, että mitä kaikkea ukko ehtikään ohjaamaan, ja teosluettelo on todella vakuuttava. Useita klassikkoasemaan nousseita elokuvia, ja myös useita elokuvia joita itse ainakin pidän jopa tietynlaisina unohtuneina helminä. Donnerilla oli mielettömän kova tatsi elokuvantekoon, ja käsittääkseni äijä oli piireissä pidetty henkilö muutenkin. Jokunen leffa noista hänen ohjaustöistään on itseltä näkemättäkin (esim Teräsmies), mutta listaanpa tähän pisteytyksineen ne, jotka olen nähnyt.

Lethal Weapon - Tappava ase
Lethal Weapon 2
Lethal Weapon 3
Lethal Weapon 4
The Omen - Ennustus
The Goonies - Arkajalat
Ladyhawke - Legenda haukasta
Scrooged - Haamujen kosto
Maverick
Assassins - Ammattitappajat
16 Blocks

Aika huima keskiarvo tulis näillekin elokuville pisteillä. Donner on elokuvissa jokseenkin varma valinta. Hyllyssä olis näkemättömänä ainakin Conspiracy Theory - Salaliittoteoria sekä Timeline - Aikamatka. Molemmat edustaa Donnerin uran loppupuolen teoksia.

Mitenköhän mahtaa nyt käydä sen Tappava Ase 5:en kanssa? Ottaakohan Mel se ohjattavakseen, vai?

Pelimies kirjoitti:

Mitenköhän mahtaa nyt käydä sen Tappava Ase 5:en kanssa? Ottaakohan Mel se ohjattavakseen, vai?

Mel Gibsonin tulkinta saattaisi olla turhan kaukana letkeästä kyttäkomediasta, mikä kuitenkin on Tappavien aseiden lajityyppi ja se seikka, mistä useimmat leffasarjassa ovat nauttineet. Riggsinä Gibson on toki viihdyttävä, mutta kameran toisella puolella miestä on kiinnostanut tehdä jotain muuta (kuten raakuudestaan tunnetut mayakielinen Apocalypto ja pitkälti arameaksi puhuttu Kristuksen viimeinen kiusaus). Studio ei ollut käsittääkseni ottanut vielä Tappava ase 5:sta varsinaiseen tuotantoon, eikä Donnerin kuolema taatusti auta asiaa. MovieWebissä oli asiantuntevasti tästä myös juttu [movieweb.com].

Ei oikein liity leffoihin kuin välillisesti. ZZ Top teki yli 50 vuotta kestäneen uran samalla miehityksellä. Nyt miehistövaihdos on pakollinen, sillä basisti Dusty Hill kuoli 27.7.2021 kotonaan Texasin Houstonissa. Hän oli 72-vuotias.

Aarre Karén 29.11.1932 - 8.8.2021
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008179628.html

Tokiossa vuonna 1932 syntynyt näyttelijä Aarre Karén on kuollut sunnuntaina 8.8.2021 88 vuoden iässä. Itselleni Karén tuli tutuksi mm. Uuno Turhapuro -elokuvista, sekä monista lastenohjelmien ja piirroselokuvien äänirooleista (mm. Kani Nalle Puhissa, Vekara Joulupukki ja noitarumpu -elokuvassa, Sulo Sählä Ankronikassa sekä useat Disneyn piirroselokuvat). Elokuvien ja tv-sarjojen lisäksi Karén oli mm. Kansallisteatterissa kiinnitettynä näyttelijänä vuosina 1987-1999. Kuolinsyytä ei ole kerrottu.

Vaikeaa kuvitella elämää ilman Aarre Karenia. Sen miehen tunnistettava pistävä ääni on ollut niin täysin itsestäänselvyys kaikissa vähäisemmissäkin leffoissa, sarjoissa ja animaatioissa, että mies on itsekin tuntunut jonkinlaiselta iättömältä myyttiseltä hahmolta, joka vain on ja ääntelee kunnes maailmankaikkeus joko pysähtyy kokonaan tai romahtaa itseensä jättimäiseksi mustaksi aukoksi.

Jurpo kirjoitti:

Ei oikein liity leffoihin kuin välillisesti. ZZ Top teki yli 50 vuotta kestäneen uran samalla miehityksellä. Nyt miehistövaihdos on pakollinen, sillä basisti Dusty Hill kuoli 27.7.2021 kotonaan Texasin Houstonissa. Hän oli 72-vuotias.

Höh, just kun viime vuonna löysin ZZ Topin Tuntuu et mua seuraa jokin kirous, et kaikki jotka löydän vähän myöhässä niin kuolee tai alkaa tekeen surkeeta musaa.

Sama juttu mullakin Glenn Campbellin kanssa, kun tutustuin tyyppiin Kova kuin kivi-leffan 60-luvunnversion kautta 2015 ja 2 vuotta myöhemmin Campbell vaihtoi hiippakuntaa. Jännä juttu.

Varsinkin musapuolella mulla sattuu tota tosi paljon, mutta kyllä myös leffa/sarjapuolella.

Kun nyt keskustelu siirtyi takaisin ZZ Topin suuntaan, niin täytyykin erikseen mainita, miten tuon kuolinuutisen yhteydessä huomasin yhtyeen kasarivuosien levynkansitaiteen olevan Barry E. Jacksonin käsialaa, siis saman tyypin, joka on vastannut myös Ralph Bakshin leffojen, Egyptin prinssin, parin Michael Jacksonin musavideon, parin Tim Burtonin ysäriklassikon, Diablo kolmosen ja monen muun nimekkään leffan ja pelin visuaalisesta suunnittelusta, leffajulisteista, konseptitaiteesta tai/ja taustamaalauksista. Erityisesti tuo Recyclerin kansitaide [pro2-bar-s3-cdn-cf.myportfolio.com] on just sitä tyypillistä miehen hämyistä surrealismia. Tuon kaverin töitä voisi mieluusti kerätä seinille roikkumaan vaikka kuinka paljon.

Legendaarinen japanilainen näyttelijä Sonny Chiba kuollu koronaan. Kepeet mullat äijälle. Pitkä ja hieno ura kieltämättä.

Ed Asner 15.11.1929 - 29.8.2021
https://www.is.fi/viihde/art-2000008226935.html

Yhdysvaltalaisnäyttelijä Jitzhak Edward "Ed" Asner on kuollut eilen sunnuntaina 29.8.2021 91-vuotiaana. Asner kuoli rauhallisesti perheensä ympäröimänä. Tunnetuimpia elokuvia, joissa Asner näytteli ovat mm. Alistair MacLeanin romaaniin perustunut jännäri Kalmankoura (1965), länkkäri El Dorado (1965) ja JFK - avoin tapaus (1991). Hän toimi myös ääninäyttelijänä, joista tunnetuimpana vuonna 2009 valmistuneen Up - kohti korkeuksia -animaation pääosa.

Yhden omista kestosuosikeista, ja samalla pohjoismaiden tärkeimmistä punk-yhtyeistä eli Turbonegron entinen laulaja Hank Von Helvete on kuollu 49-vuoden iässä. Kevyet mullat deathpunkkarille. Oli kyllä energisimpiä ja karismaattisimpia esiintyjiä rock-musiikin saralla.

Dave Draper 16.4.1942 - 30.11.2021
https://www.iltalehti.fi/...24-4eb7-9024-247776b04a4b

Legendaarinen vanhan liiton bodari Dave Draper on kuollut 79-vuotiaana. Draper kuului siihen vanhan ajan bodausporukkaan, jossa Arska ja muut 70-luvun isot starat aikoinaan pörräsi. Vaaleasta tukastaan ja jäänsinisistä silmistään tunnettu Draper teki Arskan tapaan pienen uran myös näyttelijänä, muttei varsinaisesti koskaan lyönyt läpi. Paremmin mies tunnettiin skenessä aktiivisena kirjoittajana ja julkaisi muutaman menestyneen kirjankin. Draper ei ilmeisesti koskaan lopettanut tai himmannut aktiiviurheilua vaan oli suhteellisen kovassa iskussa vielä vajaan kahdeksankymmenen iässäkin.

Timo Eränkö

Muusikko ja näyttelijä Timo Erängön uutisoitiin eilen kuolleen. Eränkö tunnettiin parhaiten huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen perustajajäsenenä ja pitkäaikaisena johtohahmona. Viimeisinä vuosinaan Eränkö vaikutti Puujumalat-yhtyeessä, jonka musiikki muistutti lähinnä Lapinlahden Lintujen varhaistuotantoa. Nuorna miesnä Eränkö oli Helsingin ylioppilasteatterin aktiiveja. Hän teki myös pikkurooleja kotimaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa. Oman lukunsa muodostavat toki Lapinlahden Lintujen omat TV-sarjat ja lukuisat pienimuotoisemmat TV-esiintymiset.

Joku toimittaja — en muista kuka — kuvaili Eränköä ”vekkulin totiseksi”. Se oli mielestäni hyvin sanottu. Sanoituksissaan Eränkö käsitteli mm. isäsuhdettaan (Puumiekka), alkoholismia (Elämä janottaa, Jos on eläin) sekä pienen ihmisen ahdinkoa ison koneiston rattaissa (Palkaton ihminen, Lihanleikkaajat, Vihtaasi on kustu). Tyypillinen sankari on elämässään epäonnistunut mies, joka on kuitenkin siinä määrin nöyrä ja yksinkertainen, että kokee olevansa lähinnä onnekas. Nöyryytyksien vastapainoksi Eränkö kartoittikin seikkaperäisesti elämän pieniä, katkeransuloisia iloja. Hän kirjoitti myös nipun liikuttavia rakkauslauluja, joista omat suosikkini ovat Viimeinen hissityttö ja Patja-apina.

Eränkö ehti nakuilla julkisesti useampaankin otteeseen, ensin ylioppilasteatterin performansseissa, myöhemmin Lapinlahden Lintujen sketseissä, ja aivan lopuksi Puujumalien promokuvissa, jotka otettiin Kolmen sepän patsaan edessä. Oman erikoisen (ja nykynäkökulmasta hyvin ajankohtaisen) sivujuonteensa muodostavat tekstit, joissa Eränkö toivoo olevansa nainen (Kolmas jalka haudassa, Jos mulla ois pillu). Machokulttuuria Eränkö käsitteli kriittiseen sävyyn (Pikkumiesten laulu). Tekstien taustalla olikin vahva vasemmistolainen vakaumus. Tšekkoslovakiassa lomaillessaan mies tiettävästi julisti: ”I’m communist in Finland, but not here.”

Minulle Eränkö oli eräänlainen lapsuuden sankari. Lapinlahden Linnut oli ensimmäinen yhtye, josta toden teolla innostuin ja jonka koko tuotannon hankin hyllyyn. Kasvoin bändin parissa, joten Erängön poismeno on hyvin liikuttava hetki. Hänen lauluihinsa on kiinnittynyt valtava määrä muistoja.

Lapinlahden Linnut - Syksyn harrastevinkki 3 [www.youtube.com]

Hieno nekrologi Miihkalilta, kiitos! Lapinlahden Linnut ja Timo oli myös minulle iso osa lapsuutta ja nuoruutta, jota yhä edelleen yritän elää. Itseironiset ja koskettavat sanat ja soinnut jäävät elämään, vaikka hahmoja poistuu Hiljaisten miesten baariin.

Tänään otan Timon muistoksi yhden gi gi gi gi gin tonicin ja toisen kaivollisen kossua.

Yhdysvaltalaisnäyttelijä Betty White on kuollut tänään perjantaina aamulla paikallista aikaa 99- vuotiaana. Hänet muistetaan sarjasta Tyttökullat.

Sidney Poitier on kuollut. Hän oli ensimmäinen musta parhaan miespääosa oscarin voittanut näyttelijä, elokuvasta Kedon Kukkaset (1963). Parhaiten hänet muistetaan ehkä elokuvasta Yön Kuumuudessa (1967) Virgil Tibbs nimisenä poliisina.

Koska tällä sivustolla sipaistaan aina välillä elokuva-aiheitakin, niin puhalletaan suukko tuonpuoleiseen myös Peter Bogdanovichille (30.7.1939 - 6.1.2022)

En koskaan ole täysin ymmärtänyt, miksi Bogdanovich, tai Pete Bog kuten minua on usein kielletty sanomasta, ei murtanut läpi samalla lailla kuin aikalaisensa. Elokuvapiireissä tietysti arkipäiväinen nimi, mutta olen aina elänyt siinä käsityksessä, että suuremmalle tietoisuudelle hän jäi vieraammaksi kuin Coppola, Nichols tai vaikka Scorsese. Tietty 50 vuotta sitten Bogdanovich puffattiin vielä cineman wunderkindiksi sekä ohjaustöillä että elokuvakirjoituksillaan, mutta liekö pudotus Paperikuun ja Viimeisen elokuvan jälkeen ollut niin korkealta, että se rikkoi siivet nousulta uuteen lentoon. Julkiseksi vuotaneen yksityiselämän vilske muun muassa vaimon ja lasten jättämisestä sopimattoman nuorten partnereiden vuoksi ei liene sekään auttanut.

Mutta eihän tällaisen Nintendo-aikakauden jälkeisen mäntin tarvitse sellaisia ajatella, kun on mahdollisuus vain katsoa elokuvat ilman ylimääräistä hälyä. Mielitietykseni on erityisesti jäänyt tämän ns. uranpohjakauden Naamio, jonka käsikirjoituksen jokaiselta sivulta luulisi loimottavan sellainen Disney Channelin tv-elokuvan maku, mutta se onkin sellaista hiljaisesti viisasta, helppojen ratkaisujen miinakenttäväistelyä. (Tietty ei tarvitse minun sanaan uskoa - isosisko miehensä kanssa teilasi elokuvan epäuskottavana ja haitallisia viestejä lähettävänä.)

Siskosta ja hänen miehestänsä olen ottanut eropaperit.
Saan heidän koiransa onneksi. Olemme kovia saunomaan yhdessä.