Kuolleita

Tähän topikkiin kaikki tärkeät kuolintapaukset ja mielipiteenvaihdot siitä, erityisesti elokuvan ja television maailmasta ja mielellään jotain sanoja voitaisiin kuolleista lausua. Tarkoitus ei ole nyyhkiä hirveästi, vaan muistella ja mahdollisesti tutustua uusiin mielenkiintoisiin tekijöihin ja antaa viimeistään sitä kunniaa, joka heille kuuluu. Onhan tietty wikipediassakin recent deaths, mutta tämä olisi tällainen keskustelun kaltainen myös.

Nyt vasta huomasin että yli viikko sitten kuoli ranskalainen Claude Berri, käsikirjoittaja, tuottaja ja elokuvaohjaaja.

http://finnish.imdb.com/name/nm0001945/

Muistetuimmat ohjaustyöt varmasti juutalaisen pojan ja antisemitistisen papan ystävyystarina Two of Us ja filmikaksikko Jean de Florette/Manon Des Sources. Ensin mainittu allekirjoittanutta kiinnostaa suuresti.

Merkittävinä tuotantotöinä mainittakoon Maurice Pialatin vastikään Masters of Cinema-sarjassa julkaistu esikoispitkä L'Enfance nue, muusikko Serge Gainsbourgin esikoispitkä Je t'aime moi non plus ja Roman Polanskin Tess, muutamia mainitakseni. Myös uudemmista Asterixeista kaksi ensimmäistä ovat olleet Berrin tuotantoa.

1934 - 2009

Kukaan nähnyt miehen teoksia?

Berrin ohjaustöistä olen nähnyt vain Jean de Floretten sekä sen jatko-osan. Muistan pitäneeni molemmista todella paljon, mutta ensimmäisestä kuitenkin reilusti enemmän, koska toinen osa keskittyy enemmän tarinankuljetukseen dialogin avulla. Ensimmäinen osa taas on enemmän tunnelmointia valtavan kauniissa maisemissa.

Tarinasta en enää paljoa muista, mutta muistelisin että myös sen osalta nämä eroaisivat sisällöltään aika selvästi toisistaan tyylinsä puolesta. Ensimmäinen osa on kylmempi ja synkempi, toinen osa jopa hieman sentimentaalinen.

Tärkeä ohjaaja siis näiden kahden elokuvan perusteella, mutta enemmän pitäisi nähdä jotta voisi sanoa että löytyykö sieltä tuotannosta muitakin helmiä.

Berrin ohjauksista en ikävä kyllä ole nähnyt yhtään, tuotannoista taas jokusen.

Ricardo Montalban

1920-2009

Eli 14. Tammikuuta edesmennyt legenda. Toki myöhäisemmällä urallaan enimmäkseen television puolella näytellyt milloin missäkin tusinasarjassa alkaen Fantasy Islandista aina Virginialaiseen. Katsoisin kuitenkin, että kyseessä on yksi muistettavimmista film noir tähdistä Hollywoodin kulta-ajalta. Vaikka miehellä ei kovin monta roolia ehkä ollutkaan.

Olemukseltaan todella karismaattinen ja mielenkiintoinen näyttelijä ja varasti shown kuin shown oli sitten kyseessä televisiosarjan cameo tai elokuvapääosa. Vanhemmasta tuotannosta itselläni nähtynä vain Border Incident ja Mystery Street, mutta kiinnostusta olisi nähdä muitakin miehen alkupään töitä, käsittääkseni herra esiintyi mm. muutamissa musikaaleissa ja lännenelokuvissa ennen siirtymistään lähes kokonaan television puolelle.

Tieto Patrick McGoohanin kuolemasta järkytti mua vähän 13. tammikuuta 2009. McGoohan on näytellyt mm. The Prisoner ja Danger Man sarjoissa, ja Jääasema Zebra ja Pako Alcatrazista elokuvissa. Mies oli kuollessaan 81-vuotias.

19. maaliskuuta 1928 - 13. tammikuuta 2009

Doc kirjoitti:

Berrin ohjauksista en ikävä kyllä ole nähnyt yhtään, tuotannoista taas jokusen.

Ricardo Montalban

1920-2009

Niisk, Khan on nyt siis lopullisesti poissa. R.I.P.
http://www.youtube.com/watch?v=jjyWzKY5yhA

^ No olihan hän jo ikäihminen ja ehtinyt lukuisia hienoa elokuvaa tehdä, mutta on se silti tosi harmi, niin kuin kaikkien muidenkin poismenneiden kohdalla.

Tekiköhän muuten vielä näinä loppuaikoinakin elokuvia?

^Montalban oli nähdäkseni enemmän TV- kuin leffanäyttelijä, mutta hän oli vielä 2000-luvulla parissa rainassa mukana. Ne ovat kuitenkin kaukana Wrath of Khanista, johon aiemmin viittasin. Totta puhuakseni on hiukan vaikea surra henkilöä, jota ei henkilökohtaisesti ole tuntenut. Khan, jota Montalban siis esitti, on kuitenkin sellainen hahmo, jonka olisi voinut kuvitella nousevan ja iskevän vielä kerran. Vaan nyt ei nouse, eikä iske enää.

^ Juuri edellämainitun suremisen vaikeuden takia tosiaan ei nyyhkimisketjua tästä. Söpön rehellisyys on virkistävää kun yleensä näissä "kuolleita" -ketjuissa julistetaan että kyllä suren ainakin kolme viikkoa nyt ja ruoskin itseäni tuon itelleni puolituntemattoman tekijän takia. Tekopyhyys hittoon. Ja tekijät tutuiksi! Kuten jo ekassa viestissä sanoin.

Vittu ku Heath kuoli. Nyyh oli se niin hieno näytteliä! RIP HEAT LEDGER olet aina sydänmessäni. Yhyyyyyyyh.

Marie Glory [finnish.imdb.com], varmasti yksi viimeisistä pääosissa mykkäkauden aikana näytelleistä näyttelijöistä kuoli viikko sitten. Ei minulla kyllä hänestä sanottavaa ole, mutta L'Argentin ehdin kuitenkin katsella ennen hänen kuolemaansa ja hämmästelin silloin kun huomasin hänen vielä tuolloin olleen elossa.

James Whitmore (1.11.1921 - 6.2.2009)

Tämä nimi ei välttämättä monelle kerro heti mitään. James Whitmore oli joka tapauksessa ansioitunut sivuosa- ja ajoittain myös pääosanäyttelijä useissa amerikkalaisissa ikoneiksi muodostuneissa elokuvissa monen vuosikymmenen ajan. Whitmoren tunnetuimpia filmejä lienevät John Hustonin film noir klassikko Asfalttiviidakko, George Sidneyn musikaali Kiss Me Kate, Japanin ja Yhdysvaltain yhteistyösotaelokuva Tora! Tora! Tora! ja scifiklassikko Them!, jossa Whitmore oli pääosassa.

Oscar-ehdokkaana näyttelijä oli kahdesti, pääosassa roolistaan presidentti Harry S. Trumanin elämänkertaelokuvassa Give 'em Hell, Harry ja sivuosaroolista William A. Wellmanin sotapätkässä Battleground. Lähes kolme vuosikymmentä erottaa näitä ehdokkuuksia, joten voitaneen puhua hyvin pitkän linjan televisio- ja elokuva-ammattilaisesta.

Whitmoren tunnetuin myöhäisuran työ lienee Brooks Hatlenin rooli suurta arvostusta nauttivassa Shawshank Redemptionissa. Hän voitti myös vierailevan tähden Emmyn sarjasta Oikeus ja kohtuus.

Sinänsä mielenkiintoinen asia että Montalban ja Whitmore, sekä 12 joulukuuta -08 kuollut Van Johnson näyttelivät tuossa Lamourhaajan mainitsemassa Battleground (-49) elokuvassa, ja he kaikki siis kuolivat varsin lyhyen ajan sisällä toisistaan.

Olen tuon elokuvan nähnyt, mutta en kyseisiä herroja siitä edes ulkonäöltä tunnistanut. No joo. Ihmiset 60-vuodessa hieman muuttuvat.

Kuollut on myös ranskalainen animaattori, ohjaaja ja käsikirjoittaja

Albert Barillé (1920 tai 1921 - 11.2.2009.)

Barillén elämäntyö ovat Olipa kerran -piirrettysarjan kaikki jaksot. Joku voi ehkä ihmetellä, että mitä Barillé tässä listassa tekee kun tämä ei muuta tehnyt tai ollut merkittävä elokuvamies ja myönnän, että tässä on oma, hyvinkin nostalginen lehmäni ojassa.

Väitän että Barillén nerokkaat animaatiot viihdyttivät suomalaisia(kin) naperoita jo kauan ennen kuin minä edes olin pieni. Itseeni lapsena nämä piirretyt tekivät aika suuren vaikutuksen, ne olivat pelottavia, ajoittain väkivaltaisia ja julmia, mutta ne antoivat biologiasta ja historiasta ymmärrettävän ja helposti sulavan tietopaketin, vaikka jo lapsena dubbaukset olivat mitä olivat - nykyäänhän niitä kuuntelee nostalgialla. Samalla erityisesti historialliset teokset opettivat jotain siitä, että maailma ei lopu tyranneista tai julmuuksista huolimatta, vaan elämä jatkuu eri muodoissaan eteenpäin ja siinä on paljon hyviäkin puolia joiden vuoksi olla olemassa ja kokea. Edelleen Teema ja ajoittain Ylen muutkin kanavat pyörittävät näitä samoja sarjoja uusintoina ja maratoneina niille ketkä nyt ovat lapsia ja dvd-boksit myyvät. Opettavaisia, hauskoja ja edelleen, kun siskonlapsia katselen, muksuihin uppoavia, hyödyllisiä sarjoja. Hyvä niin. Nukkukaa hyvin Monsieur Barillé.

^Kyllä Olipa kerran -sarjan piirretyt, teknisestä kökköydestään huolimatta, ovat ehdottomasti fiksuimmasta päästä animaatioita, mitä lapsille on tarjottu. Esimerkiksi Digimon tai Teletapit ei taatusti sivistä lapsia yhtä paljon kuin Olipa kerran ihminen tai Olipa kerran elämä. Sitä paitsi näissä faktat on puristettu sellaiseen muottiin, joka on helppo ymmärtää ja sisäistää. Barillé sitäisi saada muistokseen vähintäänkin sellaisen patsaan, joka kuvaa näistä sarjoista tuttua pitkäpartaista ukkohahmoa.

Aiheesta nyt hiukan poiketen: nykypäivän piirretyt ne vasta jotain ovatkin! Pikkutytöille on Bratz, jossa käydään kauneusleikkauksissa, tehdään abortteja ja näytetään juuri siltä samalta aineelta, mistä sarjasta tutut lelut on valmistettu. Pojille löytyy ohjelma Hirveä Henri (josta olen ajatellut jopa Ylelle tehdä valituksen, tokkopa se jotain auttaisi), jonka ideana päähenkilö koko jakson ajan kiusaa ja satuttaa muita ihmisiä, lähinnä kuitenkin omaa perhettään, henkisesti ja fyysisesti ja lopulta nauraa räkäisesti päälle saamatta minkäänmoista rangaistusta tai opetusta. Mm. näiden kahden sarjan kasvattavat ja sivistävät opetukset ovat mielestäni paitsi todella kyseenalaisia, myös järkyttävämpiä ja sairaampia kuin verisinkään splatter tai saatanaa ylistävin musiikkikappale. Ja sitten ihmetellään miten nykypäivän kakarat ovat niin pirun kieroon kasvaneita...

Kansan aivopesu aloitetaan mahdollisimman aikaisin ja toteutetaan niin hitaasti aste asteelta, että lopulta ihminen pitää painajaisesta revittyä nykytilaa täysin normaalina ja luonnollisena, eikä pystyisi kuvittelemaankaan asioiden voivan olla toisin.

Anteeksi jos sivusin liikaa keskusteluaiheesta, oli vain pakko hieman tilittää..

kurkkuharja kirjoitti:

Pojille löytyy ohjelma Hirveä Henri (josta olen ajatellut jopa Ylelle tehdä valituksen, tokkopa se jotain auttaisi), jonka ideana päähenkilö koko jakson ajan kiusaa ja satuttaa muita ihmisiä, lähinnä kuitenkin omaa perhettään, henkisesti ja fyysisesti ja lopulta nauraa räkäisesti päälle saamatta minkäänmoista rangaistusta tai opetusta.

Ja offtopicilla jatketaan, sori siitä, mutta kurkkuharjan loistava viestin johdosta on minunkin pakko avautua.

Viestisi on täyttä asiaa. Katsoin juuri jakson Hirveää Henriä, ja laittoi kyllä ajattelemaan. Henri uittaa helvetin ärsyttävän veljensä Pekan kiikarit paskaan, hänen seurauksenaan hipiltä vaikuttava äiti (joka ei tee muuta kuin sanoo aina samanlailla; "ei saa olla tuhma Henri") astuu paskaan, isä lentää nokkosiin. Hän myöskin väittää veljellensä että ampiaiset eivät pistä, joten hyväuskoinen pieni rääpäle kiipeää puuhun sorkkimaan ampiaispesää. Tämän lisäksi Henri päästää verenhimoisen sonnin perheensä kimppuun jonka jälkeen omahyväinen Henri vittuilee sonnille minkä kerkeää. Jakso päättyy näin; Henri pahoinpitelee veljensä ja jää yksin hurraamaan kun voi katsoa Räppi-Sepiä.

Tässä kyseinen jakso. [areena.yle.fi]

MITÄ VITTUA? HH on kyllä yksi häiritsevimmistä ohjelmista mitä tiedän. Kurkkuharja löysikin hyvinvointivaltiomme sisäisen salasien vallankumouksen, jossa sadistset Pikku-Kakkosen johtokunnan paskiaiset yrittävät päästä hallitsemaan maatamme muuttamalla lapsemme päästään viallisiksi lihakimpaleiksi, jotka eivät muuta tee kuin aiheatu tuskaa ja surua. Että näin.

Muutenkin nykyisen kaikki piirretyt ovat menneet huonoon suuntaan. Esimerkkinä Disneyn piirretyt. Esimerkkinä vanhat kunnon Aku-piirretyt:

http://www.youtube.com/wa...2Hwls&feature=related

Kyseinen piirretty on tehty hyvin, ja piirtämisessä näkyy panostus.

Nykypäivän paskoista animaatioista mainittakoon "Keisarin uusi koulu":

http://www.youtube.com/watch?v=yFhbifQF9d4

Sarjahan perustuu The Emperor's New Groove -nimiseen elokuvaan, joka oli varsin hyvä ja mielekkäästi piirretty. Mutta tämä kyseinen sarja on paskin tietämäni ja paras esimerkki siitä, kuinka nykyisen edes Disneyn piirtäjät eivät yritä tarjota nuorille hyvää viihdettä vaan tekevät palikkamaisia paskasarjoja kuten yllä.

Suomalaisen elokuvan grand old man, legendaarinen ohjaajanäyttelijä Åke Lindman.

11.1.1928 - 3.3.2009

40-luvulla elokuvissa aloittanut Lindman tunnettiin rooleistaan muiden muassa Teuvo Tulion, T.J. Särkän ja Jack Witikan elokuvissa. Tärkeitä elokuvia olivat esimerkiksi 1918, Olet mennyt minun vereeni, Silja - nuorena nukkunut, Valkoinen peura, Hän varasti elämän ja Hornankoski. Lindmanin tunnetuin rooli on Lehtona Edvin Laineen 50-luvulla tehdyssä Tuntemattomassa sotilaassa, suomalaisen elokuvan kansalliseepoksessa.

Lindman oli myös pitkän linjan ohjaaja niin television kuin elokuvan puolella. Tämän 60-luvun rikosdraamat, 70-luvun Myrskyluodon Maija-tv-sarja ja myöhemmällä uralla tehdyt suurteokset Etulinjan edessä, Lapin kullan kimallus ja Tali-Ihantala 1944 kuuluvat suomalaiseen elokuvahistoriaan, niin hyvässä kuin (kiisteltävästi) pahassa. Lindman oli yksi viimeisiä "vanhan kaartin" vielä elossa olevia elokuvantekijöitä ja omalla presenssillään ja erityisesti Lehdon esittämisestä kansakunnan muistijälkeen syvästi kiinnipalaneella statuksellaan pala maamme elävää cinema-historiaa.

Kyllä Lindman kuuluu ainakin näyttelijänä suomen kärkikaartiin. Ne roolit, joissa olen kyseisen herran nähnyt, ovat olleet varsin vakuuttavia. Lindmanille sopii täydellisesti kivikasvoisen Suomalaisen miehen rooli, josta heijastuu elämän kovuus ja ankeus. Varsinkin Tulion Hornankoskessa ja olet mennyt minun vereeni -leffoissa Lindmanin perinteinen, ehkä joillakin tasolla yksinkertainen näyttely sopii kuin nyrkki silmään. Samoin Tuntematon sotilas on maininnan arvoinen tässä yhteydessä.

Levätköön rauhassa.

Onkos niitä enää muita elossa kuin Pentti Siimes ja Matti Ranin? (Ja Helena Vinkka). Niin ja tottakai, RIP Åke.

Åke Lindman oli tosiaankin yksi kotimaisen elokuvan ikoneista. R.I.P.
Vaikka hänen yhteydessään mainitaankin yleensä Tuntematon sotilas, nyt olisi sopiva aika muistella miestä ja hänen monipuolista uraansa vaikka kipaisemalla kirjastosta katsottavaksi ns. northernin Villin Pohjolan kulta.

Scarface kirjoitti:

Onkos niitä enää muita elossa kuin Pentti Siimes ja Matti Ranin? (Ja Helena Vinkka). Niin ja tottakai, RIP Åke.

Pitkästä näyttelijälistasta taitaa heidän lisäkseen olla elossa myös Taneli Rinne, näyttelijä Tommi Rinteen veli ja Jalmari Rinteen poika. Matti Ranin on kumminkin vanhimmasta päästä (s.1926).