Valitusta ruikutusta toisensa perään.

doomsdaymachine kirjoitti:

Muuten Reino Nordinin biisit on alkanut kuulostaa aika huonoilta viime aikoina.

Musta sen biisit on kuulostanu aina vähän perseen kautta lauletuilta. Tämä on toki vain henkilökohtanen mielipide.

doomsdaymachine kirjoitti:

Itse kannatan pakkorokotuksia. Ei ole oikein, että osa porukasta, joka salaliittoteorioihin perustuen jättää rokotukset ottamatta. Tämä porukka pitää muuta yhteiskuntaa panttivankina ja sitä ei voi hyväksyä.

Tämmöistähän on vähän monessa suunnassa väläyteltykin, mutta se ongelma onkin siinä ettei se kiireellä kyhätty koronarokote estä ihmistä sairastamasta tai levittämästä sitä tautia vaan ainoastaan vahvistaa vähän immuniteettia. Ihan käytännön esimerkkinä Israelissa saatiin silloin alkuvaiheessa puoliväkisin +90% väestä rokotettua eikä se epidemia taittunut silläkään.

Itse olisin enemmän huolissani niistä urpoista, jotka kannustaa joitain muita olemaan ottamatta niitä rokotteita. Tässäkään maassa ei sentään ketään voi muutenkaan pakottaa ottamaan tarjottua apua vastaan, mutta se muiden ihmisten yllyttäminen vaarantamaan itsensä kaikenlaisilla ihme lennokkailla valheilla on kyllä aika moraalitonta touhua.

En oikeasti ole täysin ymmärtänyt niiden koronapassienkaan logiikkaa, koska ne rokotteet ei kuitenkaan estä mitään. Ehkä niiden tarkoitus on luoda jotain turvallisuudentunnetta tai siirtää vastuuta rokotetun suuntaan, kovistella ihmiset ottamaan ne rokotteet puolipakolla tai jotain vastaavaa. Jossain ulkomailla voi kuulemma esim. kuntosalinpitäjä joutua vastuuseen jos asiakas härväilee tai loukkaa itsensä, joten sellaisissa paikoissa tuon ymmärtää aika hyvin.

Taas on kissojen ja koirien kanssa etsitty Suomelle uutta Weinsteinia, kun Spedestä paljastui jonkinasteisia häirintäsyytöksiä vuosikymmenten takaa. Varmasti ikäviä paikkoja niille naisille, joita Pasanen väitetysti ahdisteli, mutta millaisiin toimiin tässä pitäisi ryhtyä? Kielletään elokuvien ja Spede Show'n uusinnat, laudoitetaan kouvolalaisen Speden saluunan ovet, kaadetaan patsaat Kuopiosta, viedään herra oikeuden eteen että oppii olemaan. Ei sillä väliä että hän on maannut haudassa yli 20 vuotta. No, ainakin keskustelut heräävät viihdeteollisuuden pahoista sedistä, jälleen.

Ehkäpä Spede kokee saman kohtalon kuin John Wayne, joka canceloitiin woke-väen toimesta 40 vuotta kuolemansa jälkeen.

Ei kai taas sitä amerikkalaista kiihkoilua. Tuota cancer culturea levittävä vajakkisakki varmaan tarvitseekin aina jonkun vihollisen tai muuten ne alkaisi vaan tappelemaan keskenään siitä kuka on kaikkein hyveellisin ja ottaisi toisensa hengiltä niissä moraalihöyryissään, vähän sama kuin viisi Tarzania nahistelisi siitä kuka saa pelastaa Janen.

Jonkinlaisena optimistina ainakin itse uskon tuon hemmoteltujen kakaroiden harrastaman kiusanteon olevan pelkkä hetken muotijuttu ja niiden vanhojen klassikoiden vielä nousevan arvoonsa. Jos esimerkiksi taiteen historiaa yleisemmin katsoo, niin onhan siellä vaikka minkälaista pervopetteriä ja ihan oikeita rikollisia ja murhaajiakin [www.biography.com], mutta ne taiteelliset ansiot on joillain niin huikeat, että ihmiset pitemmän päälle katsoo mieluummin sormien läpi niitä juttuja kuin heittää niitä teoksia roviolle siihen taiteeseen liittymättömien kuvioiden vuoksi.

Syytä toki muistaa, että esimerkiksi Me Toon myötä on noussut päivänvaloon ihan oikeasti pahoja ihmisiä, jotka ovat tehneet kamalia asioita kanssaihmisilleen ja kollegoilleen. Varmastikaan ei koskaan enää pysty täysin huolettomasti katsomaan elokuvaa, jonka alussa tuottajakrediiteissä on Harvey Weinstein tai pääosassa Kevin Spacey.

Tässä näennäisessä Spede-kohussa itseäni ärsyttää ja harmittaa eniten se, että Lenita Airiston kymmenennessä omaelämäkerrassa mainitsema raiskaussyyte (joka tietenkin on vakava uutinen) on oikeastaan ainoa, jossa Pertti Pasanen selkeästi on ylittänyt rajan raskaasti. Nämä muut perässä tulleet paljastukset sen sijaan paljastavat Pasasesta vain sen, että hän on ollut nuorempiin naisiin ihastunut vanha ukko, joka on suorittanut kosiskelujaan kömpelösti ja yrittänyt hanakasti saada uusia treffejä, kuten Saija Paajasen [www.iltalehti.fi] syyttelyistä käy ilmi. Mistään Jimmy Savilen kaltaisesta hullusta ei todellakaan ole kyse.

Joo, onhan niitä vakaviakin tapauksia ollut, mutta sitten on vastaavasti vaikka kuinka paljon näitä väkisin haettuja "Jussi kertoi homovitsin 20 vuotta sitten" -juttuja, nämä kotimaiset tuuttaajat on lähes kauttaaltaan olleet tätä kamaa.

Tietäisit esimerkiksi minkälainen riesa jälkimmäisen kaltainen touhu on hevipiireissä. Nykyäänhän on ihan normikuvio että jos jossain on vähänkään valtavirrasta eroavien metallibändien keikkaa, niin siinä taustalla on aina tämä somen sankareiden verkosto kaivelemassa kaikki lyriikatkin läpi että löytäisi jotain vanhoja juttuja millä alkaa painostamaan järjestäjiä perumaan tapahtuman. Silläkään ei ole väliä vaikkei sieltä mitään löytyisikään, koska sekin riittää näille että jos tuntee jonkun jolta löytyy. Kaikenkarvaiset uskonnolliset ääriryhmätkin sentään haluaa vaan käännyttää porukan ja homma on sitten okei, mutta tuommoiset huligaanit onkin yleensä liikkeellä ihan loputtoman ihmisten kiusaamisen hengessä. Family Guykin tietää [www.youtube.com] miten käy jos tuommoisilta alkaa nöyristellä ja pyydellä anteeksi.

Varmaan vähän yksilöllistä haittaako tuommoiset pitemmän päälle jonkun elokuvan katsomista. Tuolla Weinsteinillakin on nimi vaikka kuinka monessa ihan oikeassa klassikossa, vaikka ukko ei varmasti mukana tuotannossa olisi ollutkaan kuin paperilla, varsinaisia tekijöitähän siellä on kuitenkin voinut olla monta kymmentä tai sataa kenellä ei ole mitään tekemistä niiden pervoilujen kanssa. Itseä tuskin harmittaisi koskaan katsoa esimerkiksi jotain Pulp Fictionia vaikka siellä olisi kokonainen pedofiilikultti takana, koska Pulp Fiction on niin hieno leffa. Sekin taisi muuten olla niitä "weinsteineja".

Tämä nykyajan täydellisyyden ja virheettömyyden vaatiminen ihmisiltä on kyllä ihan uskomattoman typerää ja kohtuutonta settiä. Varmaan nykyään kun on netit ja somet missä porukka voi esittää mitä tahansa, niin ihmisille on syntynyt tuollainen harhainen kuva missä kaikki on olevinaan jotain teflonia ja pyhimyksiä.

En usko että tässä Spede-kohussa on tarkoitus canceloida Speden tuotantoa tai tavoitella virheettömyyttä, vaan tehdä Suomen viihdeteollisuudesta (ja ylipäätään länsimaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta) turvallisempi paikka naisille. Ainahan on viihdeskene ollut enemmän vähemmän miesten kerhoa, jossa kaverit ovat pitäneet yhtä ja toki vuosikymmeniä sitten naisten asema oli sitä luokkaa, että nieltiin miehiltä saatu paska käytös ja alistuttiin asemaan. Nyt ollaan edetty jo paljon me toon myötä, mutta paljon on vielä tehtävää kun kerran Aku Hirviniemi, Roope Salminen ja Nikke Ankara jatkavat viihteen parissa kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka ovatkin kaikki tuomittuja seksuaalirikollisia.

Cancel-kulttuuri itsessään ei edes toimi ja on aika pahasti juurtunut mielikuvana sen vastustajien mieliin, ainakin siitä näkökulmasta että mitään ei varsinaisesti ole canceloitu edelliset esimerkit huomioon ottaen. Vasta kun tekoja on ollut niinkin paljon kuin Weinsteinilla ja niinkin rajuja, niin tuntuu menevän kuppi nurin kaikilla ja siihen toivotaan parannusta. Eli reagoitaisiin riittävän ajoissa mitä ei selvästi Speden aikana vielä ollut. Kuitenkaan tässä ei kukaan ole kieltämässä Speden tuotantoa, eikä näin pitäisikään tehdä. Tuleehan tv:stäkin Alaston ase -elokuvat jatkuvasti uusintoina vaikka niissä on O. J. Simpson.

Julkisuuden ihmisillä on yhtä lailla vastuu teoistaan, eli kun tulee tehtyä väärin, niin on syytäkin kärsiä sen seuraukset. Ei välttämättä loppuelämäänsä kuitenkaan, riippuen teon vakavuudesta, mutta tuskin uhreja lohduttaa nähdä ja kuulla tekijä vielä teon jälkeen joka paikassa.

Tuo somen cancel culture -juttu ei kyllä ole mikään pelkän metoon ympärillä pyörivä ilmiö, vaan sen maalittamisen, uhkailun ja ajojahdin kohteeksi voi joutua vaikka sillä että menee sanomaan jotain jonkun mielestä epäkorrektia. Noista hevibändeistä jo mainitsinkin, sieltä sanoituksista voi kieroutunut mieli helposti löytää ihan mitä tahansa, viimeksi vuosia seuraamani Lindsay Ellis joutui lopettamaan videoesseiden teon koska tämä cancel-porukka aloitti jälleen sen kampanjansa Ellisin kritisoitua jotain Disney-leffaa. Sitä ennen Ellis oli kuulemma joutunut viettämään pariin otteesen aikaa mielisairaalassakin sen nettikiusaamisen vuoksi.

Sitten on tietysti J.K. Rowling, joka päätyi näiden hönöjen tappolistalle ja poistettiin kaikista Harry Potteriin liittyvästä sen jälkeen kun tämä meni arvodtelemaan jonkun hönöporukan performanssia. Viimeksi naistenpäivänä oli taas yksi näyttävä yhteenotto Rowlingin ja somehönöjen välillä, väkivaltaisesta parisuhteesta selvinnyt Rowling tietää onneksi miten tätä sakkia kuuluu käsitellä eikä anna tuumaakaan periksi millekään uhkailijoille.

Tässä on vielä viimeisen vuoden aikana ollut metoo kotimaisissa punk- ja metallipiireissäkin, missä porukkaa on alettu jahtaamaan jonkun vuosikymmeniä sitten lauotun mauttoman vitsin vuoksi. Suurin osa oli jotain ihan epämääräisiä "katsoi mua epämääräisesti" -tyylisiä juttuja, jotka ei olleet edes rikollisia eikä voinut mitenkään todistaa, mutta kun se meni monella niin tunteisiin niin sitten alettiin soittelemaan työpaikalle, järkkäämään potkuja ja mitä muuta jäynää tämä somesakki tapaa harrastaa. Tuo cancel-touhu on muutaman näyttävän weinsteinin ulkopuolella tätä tasoa ihmisten kiusaamista.

(Näin siis sivujuonteena tuohon Spede-keskusteluun.)

Eih! Taas on kultainen lapsuus vähän enemmän pilalla: Ikoninen tv-sarja Matlock käynnistetään uudelleen – sukupuoli vaihtoon.

https://www.episodi.fi/uu...lleen-sukupuoli-vaihtoon/

Matlock on itselleni yksi lapsuuden klassikkosarjoista, jota tuli vahdattua kesäisin ja koulupäivien jälkeen ahkerasti. Etenkin ensimmäiset tuotantokaudet olivat hyvää viihdettä, mutta turha sarjan pitkittämien vaivasi loppupuolella. Ben Matlock hahmona aivan loistava, kiitos Andy Griffithin. Matlock on myös omalta pieneltä osaltaan vaikuttanut nykyiseen suuntautumiseeni lakiopintojen pariin.

Ei vain itselläni löydy ymmärrystä tällaisille uudelleenlämmittelyille. Kathy Bates on hyvä näyttelijä, ei siinä mitään, mutta "hieman" vaikea häntä on Matlockina nähdä. Rohkeasti vaan uutta (nimi-)ideaa kehiin, eikä tällaista täysin turhaa reboottausta.

On vain yksi ainoa oikea.

No voi nyt taas tätä. Matlock on niin ikoninen hahmo kaiken kaikkiaan, ettei tuollaisella uudelleenlämmittelyllä ole yhtään mitään palaa olipa siinä sitten kuka tahansa näyttelemässä.

Mutta mitä näihin sukupuolen- ja ihonvärinvaihdoksiin tulee, niin itse uskon että kyseessä on lähinnä someajan tempauksia, missä isot televisiofirmat ja Hollywood ihan tarkoituksella provosoivat aggressiivisen somekuhinan ja laskevat saavansa helpon pikavoiton sillä ilmaisella mainoksella ja vihakatsomisella mitä porukka nykyään harrastaa. Tämmöinen touhu on suoraan sanottuna perseestä ja haittaa kyllä pitkällä tähtäimellä myös Hollywoodia itseäänkin. Jos ihmiset somessa alkaisi hyljeksimään tällaisia niin homma loppuisi siihen.

Matlockia tuli kans katottua lapsena (ja Columboa), muistan vieläkin sen kengänlankkauksen ja hodarikojulla käymisen ja sen Matlockin ovelan virnuilun. Aina tulee hyvä mieli ihan vain kun joskus muistelee vain koko ohjelman olleen edes olemassa. Vain yhdestä jaksosta muistan erityisesti jotain yksityiskohtia koska siitä katselusta on niin paljon aikaa, siinä oli joku missä murhaajan henkilöllisyys selvisi oikeussalissa sen takia koska sillä oli punavihersokeus. Silloin kuulin ekaa kertaa kyseisestä vaivasta ja se oli musta jännää. Tälläiset uudistukset on pyllystä, lainaisivat vain edes idean, pakkoko sen on olla juuri Matlock? Niinkun, miksei vain voi olla lakimiessarja? Ai niin, hyödynnetään Matlockin nimeä. Pyhäinhäväistystä!

Näköjään Disney alkaa sensuroida seuraavaksi klassisia Aku Ankka -sarjakuviakin. Nyt siis uutisoitiin [www.iltalehti.fi], että muutaman Don Rosan tarinan julkaisu lopetetaan, koska ne eivät vastaa firman monikulttuurista ja suvaitsevaista identiteettipolitiikkaa tai jotain. Näissä tarinoissa esiintyy siis se Bombi-zombi, jonka poppamies usuttaa kirouksellaan Roope Ankan perään. Koska kyseessä on eteläinen alkuasukasheimo, niin zombikin on tummaihoinen.

Tyhmä juttu, mutta minkäs teet. Ei Don Rosakaan niitä tarinoitaan omista, vaan Disneyn leivissä nekin on kyhätty.

Onneksi tuli ennakoitu tämäkin ja tuli vuosia sitten hommattua Elämä ja Teot yksissä kansissa ja Rosan parhaat, josta löytyy Unelmoiden läpi elämän-tarina, joten suosittelen muitakin etsimään nuo kotikirjastoon ennen kuin katoavat markkinoilta lopullisesti.

Itse ostin Don Rosan kootut teokset, kun ne kymmenisen vuotta sitten julkaistiin. Niitä lukiessa tosin vähän katosi se Rosan hohto. Ehkä se liittyy osittain siihen, että Akkarissa tarinoita tuli luettua harvakseltaan ja muiden juttujen joukossa. Niistä ne erottuivat edukseen realistisemmalla tyylillään, kunnianhimoisella taustatutkimuksellaan sekä omaperäisellä kuivalla huumorilla.

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän pidän Rosan tarinoista. Hänen piirrosjälkensä on aika kankeaa eikä oikein sovi funny animal -tyyliin, vaikka sinänsä arvostankin sen pikkutarkkuutta. Juonissa korostuu mielestäni liiaksi Rosan halu olla hyvien puolella, niistä puuttuu Barksin kertomusten moraalinen ambivalenssi ja katkeransuloisuus. Erityisesti Roope Ankan hahmo on Rosan kertomuksissa muuttunut liian selkeästi ihannoiduksi sankariksi, jonka paskamaisemmat piirteet on häivytetty lähes kokonaan pois. Tarinoiden lopussa on tietysti aina joku selkeä moraaliopetus, kaikki päättyy onnellisesti ja paha saa palkkansa. Tämän seurauksena kertomuksissa ei oikein ole jännitettä eivätkä ne jää mieleen kummittelemaan.

Roope Ankan elämä ja teot on mielestäni aina ollut Rosan jutuissa heikommasta päästä. Se ei toimi itsenäisenä kertomuksena vaan muuttuu loppua kohden pelkäksi Barks-viittausten läpijuoksemiseksi. Parhaimmillaan Rosa on tehdessään itsenäisiä, pitkiä seikkailutarinoita — Hollantilaisen kaivos on suosikkini. Akkarista tällaiset vanhan koulukunnan seikkailukertomukset ovat muuten Barks-uusintoja lukuun ottamatta lähes kokonaan kadonneet. Niiden tilalla on kaikenlaisia opettavaisia koulu-, internet- ja kännykkätarinoita. Jos seikkailua on, niin sitten siinä pitää aina olla joku järkiheitto fantasia- tai scifi-twisti. Ymmärrän toki, että se vanha asetelma, jossa amerikkalainen porho lähtee kehitysmaahan ryöväämään paikallisia aarteita, on poliittisesti epäkorrekti, mutta kai siitä jotain jatkokehitelmää olisi mahdollista tehdä sen sijaan että koko aiheesta luovutaan tykkänään.

Don Rosan kootuista teoksista vielä sen verran, etten yhtään tykkää tietokoneella tehdystä liukuvärityksestä ja kirjasimesta. Kyllä tämmöiseen keräilijöille suunnattuun ja jo muutenkin hyvin kalliiseen kirjasarjaan olisi voitu tehdä väritys ja tekstaus käsin. En muuten sinänsä vastusta liukuvärejä, mutta noissa Don Rosan kootuissa on mielestäni käytetty hyvin rumia ja epäkiinnostavia värivalintoja, vähän samanhenkisiä mitä Paintin nykyisessä versiossa on oletuksena tarjolla. Yhdistelmä realistisen murrettuja ja perinteikkään räikeitä värisävyjä olisi todennäköisesti toiminut paremmin.

Klassikkojen peukalointia en arvosta. Siihen on historiassa kerta toisensa jälkeen ryhdytty, ja yhä uudestaan sitä on jälkeenpäin jouduttu katumaan. Jos niissä nähdään jotain ongelmia, niin parempi olisi puhua avoimesti ja analyyttisesti niistä ongelmista kuin lakaista koko juttu maton alle. Mikä tahansa taideteos vanhenee lopulta. Ensin se muuttuu vastenmieliseksi, sitten naurettavaksi ja lopulta epäkiinnostavaksi. Uudelleentulkinnat ovat sitten asia erikseen. Nehän ovat varsin hedelmällinen genre, ja esimerkiksi maailmankirjallisuuden suurimmat klassikot (Gilgameš, Raamattu, Ilias, Odysseia, Tuhat ja yksi yötä) edustavat vuosituhantisen perinteen jatkuvaa uudelleentulkintaa. Tällä tarkoitan sitä, että Aku Ankan perinteisistäkin aineksista voisi varmasti luoda kiinnostavan ja nykyajan ihanteita vastaavan pitkän sarjakuvaromaanin, jos joku vain vaivautuisi ryhtymään sellaiseen hankkeeseen.

Carl Barksin kootut himottaisi, mutta niiden hinta vähän kirvelee. Uusintapainosta odotellessa...

Nolostuttaa vähän myöntää, mutta itse en ole ikinä lukenut noita Rosan koottuja tai Roope Ankan elämää ja tekoja, muistan vaan porukoiden aikoinaan kovasti niistä kohisseen. Silloin kun Rosan juttuja Aku Ankassa julkaistiin harvakseltaan, ne oli järjestään aina poikkeuksellisia tapauksia ja pakko lukea. Varmaan se verkkainen julkaisufrekvenssi ja massasta erottuva tyyli tosiaan vähän vaikutti siihen vastaanottoonkin.

Edelleen harmittaa, ettei Daniel Brancan tuotannosta taida olla suomeksi kokoelmia. Branca oli etenkin vanhemmalla iällään mielettömän ilmaisuvoimainen tekijä, se miehen tausta kubistisena taiteilijana paistoi aika vahvasti siitä tyylistä läpi. Se oli vähän kuin Carl Barksia, mutta vielä vähän karikatyyrimäisemmällä otteella, ja Branca vielä tykkäsi piirtää kaikenlaisia irvokkaita ja groteskeja otuksia.

Flemming Andersen on toinen ässä, josta on aina tullut tykättyä. Sarjakuvien piirtäminen on oma juttunsa, mutta vielä tunnistettavan ja uniikin tyylin kehittäminen on aivan eri tason juttunsa. Andersen taitaa olla vielä sen verran tuore tekijä, ettei mitään kokoelmia tarvitse odotella vähään aikaan.

Marco Rota on kans erottunu ihanasti, pidän sen piirrostyylistä tosi paljon! Onko siltä jotain kokoelmaa? Itekin pidin aikoinaan Rosaa aikoinaan suuressa arvossa, mut en enää pidä niin paljoo.

Wikipedian mukaan Ankantekijät 4: Painajainen Paratiisitiellä on pelkästään Marco Rotan tarinoihin keskittyvä kokoelma. Itse en ole lukenut.

Marco Rota oli kanssa joo kova tekijä. Rotaltahan oli niitä muinaistarinoita missä Aku Ankka oli joku rautakautinen soturi, siinä oli ne tietyt omat hahmonsa ja taustatarinansa mitkä jäi vahvasti mieleen.