Valitusta ruikutusta toisensa perään.

On kulunut ihan vähän yli viisi vuotta Tykin foorumin legendaarisen Episodinkritisoimisketjun aloituksesta. Valitettavasti minun on myönnettävä, että en ole onnistunut boikotoimaan klikkihakuisia otsikoita, vaan naputellut niitä lähes päivittäin, vain pettyäkseni sisältöihin lähes joka ikinen kerta. Yksi niistä seikoista, joista itse ketjussa valitin, oli loputtomat "parhaat elokuvat listattu" -uutiset... ja nyt suosikkijulkaisuni/-julkaisumme koki sitten jälleen kerran tarpeelliseksi uutisoida Youtuben asiantuntevimman korkeakulttuurikanavan, Watchmojon, tekemästä 20 parhaan ysärielokuvan listasta. Ohessa lista:

20. Audition - オーディション (1999)
19. Boheemielämää - La Vie de bohème (1992)
18. Dead or Alive - Dead or Alive: 犯罪者 (1999)
17. Full Contact - 俠盜高飛 (1992)
16. Housut pois! - The Full Monty (1997)
15. Il Capitano - nuori kapinallinen - Il Capitano (1991)
14. Kauas pilvet karkaavat (1996)
13. Rainy Dog - Gokudô kuroshakai (1997)
12. Rukajärven tie (1999)
11. Pitkä kuuma kesä (1999)
10. Gonin - ゴニン (1995)
9. Trainspotting (1996)
8. Tulikukkia - 花火 (1997)
7. Ley Lines - 日本黒社会 (1999)
6. Moon Warriors - 戰神傳說 (1993)
5. Häjyt (1999)
4. Jäähyväiset jalkavaimolle - 霸王别姬 (1993)
3. Once Upon a Time in China II - 黃飛鴻之二男兒當自強 (1992)
2. Bullet In The Head - 喋血街頭 (1990)
1. Hard Boiled - 辣手神探 (1992)

Katsoin tota watchmojon listaa myös, ylipäänsä nää listat on aina jenkkipainotteisia eikä oikeasti listaa parhaita elokuvia vaan suosittuja (amerikkalaisia) leffoja. Olen huono tekemään listoja, mutta nyt Nosfecoffin innoittamana voisin yrittää sellaisen väsätä. Tulen sitten myöhemmin laittamaan tähän ketjuun lopputuloksen. Tosin sekin taitaa olla aika jenkkipainotteinen koska pahemmin en muuta ole nähnyt, vaikka haluaisin.

Watchmojon kaltaiset listauskanavat on kyllä täyttä syöpää ja ihmisten huijausta. Tyypillisesti ne tyypit siellä ei ole mitään asiantuntijoita oikein missään asiassa, joten ne videot on sitten ihan mitä sattuu ja taustaselitykset sen mukaisia, eli tasoa "löysin netistä muutaman hienolta kuulostavan aiheeseen liittyvän termin joiden merkitystä en tiedä, joten viljelen niitä mahdollisimman paljon, että kuulostan tosi fiksulta ja asiantuntevalta sellaisten tavallisten ihmisten korvissa, jotka ei välttämättä ole asiasta täysin perillä". Tuollaisten ydinliiketoimintaa on varmaan lähinnä kerätä klikkaukset pois sillä vähäisellä negatiivisella julkisuudella ja kritiikillä mitä nuo surkeat listaukset yleensä kerää.

Jotain Episodin uskottavuudesta kyllä kertoo, että jakelevat noita linkkejä ilmeisesti ihan tosissaan jonain kovanakin juttuna. Voisivat yhtä hyvin linkata vaikka jonkun satunnaisen harrastajan blogauksia, videoita tai vaikka Leffatykin juttuja niin saisivat ainakin laadukasta sisältöä ja tukisivat myös sellaisen tuottamista jonkun tuollaisen watchmojo-roskan sijaan.

Nosfecoff kirjoitti:

1. Hard Boiled - 辣手神探 (1992)

Nonii, TOP 12 ysärileffat!

(ei järjestyksessä)

Memories- muistoja tulevaisuudesta (メモリーズ, 1995)
American Beauty (1999)
American History X (1998)
Die Hard: With a Vengeance (1995)
Notre Damen kellonsoittaja (1996)
Independence Day (1996)
Jackie Brown (1997)
L.A. Confidential (1997)
Pulp Fiction (1994)
Reservoir Dogs (1992)
Terminator 2: Judgment Day (1991)
Wallace & Gromit: Väärät housut (1993)

Huomaan, että taideleffat uupuu ja toimintaa riittää. Spacey ja Tarantino rulaa tällä listalla ja että nämä ovat aika samankaltaisia keskenään ja yleisesti suosittuja myös. Mutta niin, olen aina ollut leffoilta viihdettä hakemassa ensisijaisesti. Taidan olla watchmojon kohdeyleisöä. Paljon jäi pois sellaisiakin leffoja mille olen antanut paljon tähtiä mutta kun en muista niitä niin en viitti tähänkään pistää. Amerikkakeskeinen kuten arvelinkin.

Nyt tuli kyllä vastaan niin surrealistiset epäonnistumisfiilikset, ettei tähän eläin pysty. Olen nyt ollut melkein vuoden vapaa opiskelusta ja tuskastellut siitä asti työnhaun kanssa viime kuukausiin asti. Äsken huomasin, että samoihin aikoihin oman tuskailun kanssa on ollut pinnalla joku isomman profiilin humoristinen kotimainen romaani, jonka päähenkilöllä on sama nimi, ammatti ja erikoistumisalue kuin itselläni. Tuli vaan ensimmäisenä mieleen, että miten moni työnantaja on todellisuudessa pitänyt sitä omaakin hakemusta jonain ihan läppänä. Planeetat varmaan jotenkin väärässä asennossa taas.

Fiilikset on vähän samat kuin jos oma nimi sattuisi olemaan "Uuno Turhapuro" ja löytäisi ne leffat ekaa kertaa.

Kyllä on vuorotyöläisen aika niukkaa ja lomat ei tunnu riittävän...

Varmaan tästä nousee joku paskamyrsky, mutta nouskoon. Tämä koko juttu on niin rasittava ja typerä, että pakko päästää vähän höyryjä jotenkin.

Viime päivinä on taas printtimediassa ja somessa kohistu ilmiöstä nimeltä "punktoo", eli jostain metoon uudesta tulemisesta, jonka ideana on "paljastaa punk-alakulttuurissa vallitseva naisviha ja misogynia", eli käytännössä kerätä jonnekin someen punk-yleisöstä ja -artisteista ties mitä "kohupaljastuksia" ja törkyjuttuja kansan nähtäville, minkä jälkeen alkaa perinteinen kohkaaminen ja ajojahti. Tätä samaa roskaa on varmaan jo jokaisesta alakulttuurista, myös metallimusiikista, se on jo onnistunut kaatamaan pienempiä bändejä, järjestämään potkuja töistä ja lakkauttamaan tapahtumia ym. joidenkin epämääräisten lokajuttujen perusteella.

Nämä kyseiset anonyymit "paljastukset" on siis tyypillisesti kirjoitettu niin väljästi ja epämääräisesti, ettei niistä aina pysty edes sanomaan milloin ne on tapahtunut ja missä, saati sitten kukaan pystyisi konkreettisesti todistamaan mitään suuntaan tai toiseen, osa ei edes nimeä syytettyä kuin väljästi nimikirjaimilla, joten siinä on potentiaalisesti sivullisiakin vähän tulilinjalla. Näistä ei pysty sanomaan onko ne ollenkaan tosia tai onko kirjoittaja edes se mikä väittää olevansa tai että onko esim. yksi sama katkera tai huomionhakuinen kirjoittaja kyhännyt useamman lokajutun ihan piruilu- tai kostomielessä jollekin exälleen vähän samaan tapaan kuin yleensä tuppaa näiden kanssa käymään. Nämähän voi yhtä hyvin olla jonkun ylilaudan käyttäjien tai uusnatsien jäynää perinteisen vasemmistolaisille punkkareille.

Kaikkein tuskastuttavinta tällaisessa on se vimma, jolla kansa lähtee noiden epämääräisten juttujen perusteella sitten vainoamaan muita ihmisiä ilman skeptisyyden häivääkään. Mitään muuta ei oikeasti yksittäisen ihmisen täydelliseen tuhoamiseen näköjään tarvitse kuin vähän tunteita nostattavaa lokaa ilman konkretiaa netissä. Jopa sosiaalisessa mediassa kiertävien epämääräisten anonyymien kauhutarinoiden kyseenalaistaminen on synneistä suurimpia, koska "eihän noi oo mitään syytöksiä vaan uhrien kertomuksia!" ja päälle muuta ulvontaa. Tuonne voisi oikeasti kuka tahansa kirjoittaa kännissä vaikka mitä "paljastuksia" aivan kenestä tahansa jonka naama ei satu miellyttämään ja se menisi tällä asenteella todennäköisesti sukkana läpi.

Tässä vaiheessa tietysti löytyy se perinteinen, joka alkaa ulista allekirjoittaneen vähättelevän raiskauksia ym. mutta vastaan jo ennaltaehkäisevästi että oikeasti tässä onkin ongelmana tuo hyväksikäytölle ja trollailulle täysin avoin anonyymi ilmiantojärjestelmä ja ihmisten itsensä hysteerinen suhtautuminen noihin juttuihin. Rikokset sopisi selvittää ihan virallista tietä eikä missään somessa ja lynkkausporukoiden voimin, tällaista varten koko oikeusjärjestelmä onkin olemassa.

Joo, samaa nyt lueskellu tässä parina päivänä. Samoilla linjoilla ollaan. Ihan järjetön ajojahti ja lynkkaus meneillään, ja moni muusikko taatusti menettää kasvonsa tässä nyt pysyvästi. Osa kenties syystä, osa syyttöminä. Nykyään on ihan järjetöntä, että ihminen tuomitaan aivan täysin sosiaalisessa mediassa jo ennen minkäänlaisia konkreettisia todisteita tai tuomioita. Kuka tahansa voi kirjottaa nettiin ja väittää ihan mitä tahansa. Osa noista jutuista on vielä niin tuulesta temmatun oloisia ja ympäripyöreitä. "Pertti haukkui bändiäni seksuaalissävytteisillä ilmaisuilla Ögöblögö -festivaalilla vuonna 1989". Kusipäisiä ja ylimielisiä muusikoitahan on Suomi pullollaan, mutta se ei vielä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Raiskarit ynnä muut hyväksikäyttäjä-ihmispaskat tottakai pitääkin tuoda ilmi ja saattaa tuomiolle teoistaan, mutta se on poliisin heiniä, ei minkään virtuaalitalikoilla varustetun some-lynkkauspossen.

Lempipaitani meni eilen rikki. Olen murtunut.

Ei Miihkali muuta kun joku kuosiin sopiva paikka tuohon, ja taas mennään

Joku kirjoitti:

Ei Miihkali muuta kun joku kuosiin sopiva paikka tuohon, ja taas mennään :D

Siskoni lupasi tehdä paidasta pojalleni ja veljenpojalleni housut.

No menee hyvään käyttöön sillainkin!

Aloitin viime maanantaina työt uudessa paikassa. Edellinen työsuhde päättyi 4 viikkoa sitten.

Nyt jo alkanut työt ärsyttämään. Työpaikka missä olen, on tuotantotyöntekoa tehtaalla. Koko ajan on kiire ja kireä olo. Pitää olla useassa paikassa samaan aikaan ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paljon asiaa muistettava. Pitäisi olla samaan aikaan sekä tarkka että ripeä. Ja tahti oletettavasti vain kiristyy lähiaikoina. Palkka on mitätön. Työpäivän jälkeen kun kotiin pääsee niin putoaa samantien nojatuoliin.

Taukoja on työpäivän aikana vain 2 kahvitaukoa ja 1 lounastauko. Kahvitauot on 12min ja ruokataukokin vain 20min. Ja näille perkeleille pitäisi vielä erikseen leimata sisään! Olen sitä mieltä, että jos tauoille pitää leimautua erikseen sisään ja ulos, se kertoo siitä, ettei johto luota työntekijöihinsä.

Työpaikalla on myös kova vaihtuvuus työvoiman suhteen. Liekö syynä määräaikaisuudet, vai sitten tuo työtahti jossa polttaa itsensä helposti loppuun.

Saa nähdä kauanko jaksaa tuolla olla. Oikeasti on tosi tympeää jos työpäivän jälkeen ei tee mieli mitään muuta kuin vain lojua nojatuolissa. Tai jos on kokoajan kireä kuin viulunkieli ja kokoajan tunne, että on väärässä paikassa.

doomsdaymachine kirjoitti:

Saa nähdä kauanko jaksaa tuolla olla. Oikeasti on tosi tympeää jos työpäivän jälkeen ei tee mieli mitään muuta kuin vain lojua nojatuolissa. Tai jos on kokoajan kireä kuin viulunkieli ja kokoajan tunne, että on väärässä paikassa.

Täältä tulee sympatiapisteet. Olen kanssa parikin kertaa ollut tuollaisessa duunissa, homma on raskasta ja porukat yleensä niin kyrpiintyneitä itsekin että mitään sosiaalisia virikkeitäkään on turha tuommoisessa odottaa. Jos tuommoiseen menoon ei muutaman viikon tai kuukauden kuluessa ala henkisesti tottumaan, niin sitten on kyllä väärässä paikassa. Jotkut masokistithan tykkää nimenomaan tuollaisesta kunnon tekemisestä.

Kertomasi perusteella paikka on surkea, Johto oletettavasti ei omaa minkäänlaista käsitystä työpaikan käytännön arjesta ja mielivaltaisesti yrittää parantaa "tuottavuutta" tahtia kiristämällä. EI tarvitse olla nero huomatakseen että sellaisella meiningillä tuottavuus laskee ja työntekijät häipyvät. Jopa ne epätoivoisimmat joille kokemusta saattaa kertyäkin.

Otan osaa, kuulostaa todella ankealta! Mitä tuolla tehdään? Kuulostaa yhdeltä pesulalta, jossa ex-vaimoni aikanaan työskenteli. Ei sillä, etteikö kurjia duuneja olisi maailma väärällään. Itse olin kerran firmassa, jossa litteroitiin lääkärien saneluja. Toimisto oli iso, äänekäs avokonttori, jossa oli lähes mahdoton saada puheesta selvää. Otin lopputilin parin viikon jälkeen, joista muutama päivä sairaslomalla migreenin vuoksi. Se oli niin paha, etten pystynyt nostamaan vasenta kättä.

Siellä tehdään rakennusmateriaaleja. Tuottavuutta tuolla yritetään varmaan maksimoida lisäämällä työntekijöiden kuormitusta. Minitauot ja helvetin äänekäs ja kuormittava työympäristö. Koko ajan käy ylikierroksilla. Eihän ne pomot siellä konttorissa tajua varmaan mitään mitä tapahtuu tehtaalla, eivät varmaan osaa samaistua mitenkään siellä mukavassa konttorissa. Ja jos menee sanomaan, niin vastaus luultavasti on "jos et tykkää niin aina voi lähteä".

Yksi etu edelliseen työpaikkaan on se, että samalla viikolla tehdään yhtä vuoroa, ja seuraavana viikolla toista vuoroa. Aamu ja iltavuorot siis. Edellisessä työpaikassa tehtiin vuorokausirytmiä sekoittavaa kolmivuoroa.

Kuitenkin, edellisessä työpaikassa oli työtahti paljon parempi, ja työpäivien jälkeen jaksoi jotain tehdä (yövuorot poislukien). Lisäksi oli kunnon tauot (ellei ollut kiireellinen hetki, eikä niitäkään ollut siellä kokoaikaa).

Tänään iltavuoroon ja myöhään illalla kotiin. Saa nähdä miten jaksaa ja millainen päivä muutenkin edessä.

Jaksamisia!

Monissa paikoissa tuntuu olevan ongelmana se, että johtoporras ei tosiaan osaa asettua työntekijän asemaan, vaan kuvitellaan että kyllä ne työntekijät hoitaa kiireaikataulullakin kaiken kokoajan nopeammin ja nopeammin. Karsitaan vähän väkee sitten viä että säästetään kustannuksia, ja kasataan kolmen ihmisen hommat yhden harteille ja ajatellaan ettei se uskalla lopareita ottaa. Ite ollu monenlaisilla eri työmailla ja näitäkin on joutunu näkeen ikävä kyllä. Nykyään oon onneks tekemässä osa-aikasta tosi mukavassa mestassa, tosi joustavaa meininkiä ja lepposaa tuotanto/varastotyötä. Kiireisimpinä päivinä pomot heittää rukkaset ite käteen ja tulee painaan ihan samoja hommia mitä muutkin. Ja näin se pitäis ollakkin. Itellä on muutenkin sellanen suhtautuminen työntekoon, että ei siitä pidä liikaa paineita ottaa. Ihmiselämä on ihan perkeleesti liian lyhyt siihen että kärvistelet väkisin jossain paskapaikassa jonne kyrpii joka aamu herätä. Mulle ei ainakaan tuota mitään ongelmaa nostaa kytkintä siinä kohtaa.

Voi luoja minkälaiseksi tuskailuksi kulunut alkusyksy menikään. Määräaikainen työsuhde loppui elokuun lopulla ja ajattelin siinä huvikseni mennä yliopistolle tekemään parin kurssin verran täydennysopintoja. Sitten tuli yhtäkkiä ilmoitus, että Kelalla ja työkkärillä onkin näistä omat erityiset tiukat sääntönsä, joten jouduin siinä sitten näiden kahden laitoksen pyöritykseen ilman minkäänlaisia tuloja ja jätin varmuuden vuoksi ne opinnot keskenkin parin ensimmäisen viikon jälkeen ettei tule ainakaan enempää vahinkoa.

Lopulta peräti kahden kuukauden kiirastulen jälkeen tuli lyhyt vastaus, että homma okei ja jatka vaan samaa rataa.

Kauan eläköön suomalainen byrokratia.