Päivän pulinat

Vilperi kirjoitti:

Se on juuri se shakkia käsittelevä sarja, mutta se sisältää niin paljon muutakin shakin ulkopuolelta, itse asiassa niin paljon etten viitsi niitä spoilata.

OK!

Tänään Episodissa: "Tampereen Sara Hildénin taidemuseossa avautuu kuvanveistäjä Thomas Houseagon näyttely, jonka yhteydessä esitellään myös hänen ystäviensä teoksia. Ystävät ovat Brad Pitt ja Nick Cave, jotka ovat tehneet kuvanveistoa ensimmäistä kertaa.

Thomas Houseagon näyttely WE with Nick Cave & Brad Pitt nähdään museossa 18.9.2022–15.1.2023."

Kun on tämä Kaikukortti niin taidanpa mennä!

Kävin joku aika sitten tampereella tähtien sota näyttelyssä. Ilmeisesti oli suurin yksityinen kokoelma kyseessä. Oli näytillä enemmän kuin leluja ja legoja.

Kävin sitten eilen siinä Thomas Houseagon näyttelyssä, johon hän otti mukaan kavereidensa Nick Caven ja Brad Pittin töitä myös.

Rehellisesti sanoen enemmän kiinnosti Caven ja Pittin työt ja niitä menin katsomaan. Houseagon työt olivat aikalailla juuri sellaisia kuin mitä pelkäsinkin, hyvin taiteilijamaisia joiden hienoutta en ihan ymmärtänyt. Muutama värikäs maalaus tosin oli ihan jänniä. Caven lasitettu keramiikka oli ihan klassisen nättiä, ei päätähuimaavaa mutta hyvin tehtyä, enemmän tykkäsin sen mustasta huumorista. Kyseessä oli siis The Devil - A Life. Työssä oli 17 eri keramiikkapatsasta jotka kuvas paholaisen elämän syntymästä kuolemaan. Brad Pitt oli mulle sellanen josta en olis uskonu et tyyppihän osaa. Odotin jotain tikku-ukkoja, sain ihan pätevän (ja oudon) näköistä taidetta jossa oli myös mustaa huumoria havaittavissa. Lempityöni oli se jossa mies oli pistänyt päänsä ruuvipenkkiin puristuksiin. Ihan onnistunut näyttely mielestäni.

Tässä oli kivaa sekin, että viimeisin keikkani missä olin, oli Nick Caven keikka Provinssissa 2009 ja jouduin lähtemään sieltä etuajassa pois koska oksetti. Lopulta selvisi että sain korvavaurion siellä koska minulla ei ollut korvatulppia (on niin pienet korvat että sellaset ei pysy korvissani ja useimmat kuulokkeet puristaa korvia päähän niin paljon et sattuu etten niitäkään voi käyttää), ja nyt pääsin vihdoin kuitenkin jotain Caven luomaa katsomaan vaikka ääntä ei ollutkaan eikä herraa itseäänkään.

Itse päätin alkaa viime viikolla jatkaa yhtä projektia vuoden takaa. Ideana oli koodata jonkinlainen toimiva kaksiulotteisen indie-pelin prototyyppi, jossa lähinnä testaillaan sitä pelimekaniikkaa, kikkailaan ääniefektien ja grafiikoiden kanssa ym. teknisiä trikkejä. Alkujaan tarkoitus oli koota jotain konkreettista näyttöä osaamisesta työnhakua ajatellen, mutta jostain syystä vaan meni motivaatio.

Nyt sitä peliä on tullut tehtyä ihan vain huvin vuoksi. Tällä hetkellä siihen on tullut tehtyä valikot, alku- ja lopputekstit, pelaajan ja vihollisen hahmot, jonkinlainen yksinkertainen ampumismekaniikka, spriteille jotain perusominaisuuksia, sisäänrakennettu Konami-koodi, ohjaintuki ym. mutta mitään Atari 2600 -tasoista menoa syvällisempää ei ainakaan vielä pelillisesti ole syntynyt. Seuraavaksi pitäisi varmaan luoda jonkinlainen tallennusjärjestelmä, mutta se onkin jo vähän haastavampi tehtävä ja todennäköisesti vaatii koko aiemman työn muokkaamista uudenlaiseen muotoon.

Itse koodia työläämpää on kuitenkin väsätä niitä animaatioita. Vaikka tässä pläräilläänkin kotona koneen kanssa, niin se perusta on täsmälleen sama kuin kaikissa piirretyissäkin, eli jonkun yksinkertaisenkin väsäämiseen voi mennä päiväkaupalla aikaa kun jonkun isommankin probleemin koodissa pystyy korjaamaan tai ominaisuuksia lisäämään kymmenissä minuuteissa.

Mielekkäintä tässä hommassa on, että nämä asiat pitää käytännössä oppia vain kerran, ja seuraavassa projektissa useimmat näistä nikseistä onkin jo valmiiksi hanskassa ja koodit valmiina. Ongelmanratkaisuharrastuksena tämä on ainakin mukavan stimuloivaa ja älyllisesti haastavaa, vaikka se aloituskynnys on aivan kammottava vaikka olisi jotain kouluja käynytkin. Hyvällä tuurilla tällaisesta voi saada vähän rahaakin.

Steven Seagal viikonloppu.Ensimmäisenä eetteeriin A dangerous man. Vähän oli tullut Seagalille painoa lisää, mutta se ei toimintaa haitannut.Luut murtuu ja aina oikeassa oleva mies pieksää kaikki.Sitten oli vuorossa Vaarallisella alueella. Alaskan öljyvaroille sijoittuva elokuva, missä Seagalin esittämä hahmo joutuu ajojahdin kohteeksi ja lopussa pieksää ja ampuu kaikkea mikä liikkuu.Viimeisimpänä elokuva nimeltä Exit Wounds. Tyhjänpäiväistä ammuskelua ja sanailua koko elokuva keston ajan.

Kyllä potuttaa, kun Instagram tili huijattiin pois alta. 170 julkaisua ja monta vuotta ladannut kuvia. Jostain netseizzin syövereistä löytyisi email josta salasana löytyisi. Kyseessä joku nainen sanoi olevinaan tuulesta ja tuiskeesta tallettavansa rahaa tilille, jos lisään Gmail osoitteen omaan tiliin siihen asetusten puolelle. Älä missään tapauksessa tee näin, sillä lähtö voi olla lähellä.

Kiva olla vieläkin hereillä koska katoin aiemmin illalla leffaa (Demons 2 mut jätin kesken koska ei kiinnostanu niin paljoa) ja sen jälkeen Stranger Thingsin uusimman kauden kolmosjakson ja nyt pelottaa niin et saan paniikkikohtauksia jos joudun yksin pimeeseen tai yksin huoneeseen. Joten valvomme nyt sit yhdessä poikaystäväni kanssa, täytyy kattoo jotain hauskaa tai söpöö. Toi neloskausi on muutenkin ollu tosi vahvasti kauhua niin on saanu pelätä joka jakson jälkeen aina seuraavaan aamuun saakka.

Kylläpä se aika rientää. Blade Runnerin tapahtumista on kulunut jo kolme vuotta.

^tosta tulikin mieleen, että kyllästyinpä vihdoin metsästämään seinälleni aitoa Blade Runnerin leffajulistetta, joten päädyin kaivamaan kuvettani ja teetättämään sellaisen. Fuck the shit, Blade Runner on sen verran päällikkö leffa että kelpaa vähän maksaakin siitä, sain vielä itse päättää sen koon omien tarpeiden mukaan (lue: mahdollisimman iso ja näyttävä), joten aina parempi. Eiköhän se ensi viikon aikana löydy jo seinältä.

Elokuvajulisteet on kyllä mitä hienoimpia sisustuselementtejä. Itellä on nykyään sellainen oleskelutila (kaljottelupaikka) hallissa mihin oon rontannu biljardipöydän yms. Samalla paikka toimii kokoelman säilytyspaikkana. Laitoin sinne seinälle alkuperäiset suomalaiset elokuvajulisteet ainakin leffoista: Ihmissusi Lontoossa, Ironmaster, Halloween III, Southern Comfort, High Plains Drifter sekä Frankenheimerin Prophecy. Ai niin ja Smoke! Myös vanhoja filmikansia on tullu laitettua seinille ja soundtrack-älppyjä.

Kunnon setit on. Tuo Ihmissusi Lontoossa on varmaan jonkinlainen kestosuosikki näiden leffajulisteiden saralla, niitä näkee aina välillä kirppareilla ja ihmisten seinillä, itselläkin oli tuo yhteen aikaan vuosikausia paraatipaikalla mistä jokainen sisään astuva näki sen heti. Se valuvasta verestä muodostuva suden kuva onkin ollut näyttävyyden lisäksi harvinaisen nerokas idea ihan jo markkinointimielessäkin, menee leffan pointti perille ilman spoilereita ja pitää samalla sen hirviön ulkonäön sopivasti mysteerinä että uteliaampien on pakko se katsoa.

Joo siinä on kyllä kuvasta vastaava taiteilija ollut kekseliäs!

Rahapäivänä käväisin ostamassa uuden akun IPhone 8 mallin luuriin. Entinen alkoi temppuilla twitch tahi YouTubea seuratessa. Hinta vaihdolle oli melko suolainen 78 €, mutta nyt kun luurikin pelittää, niin mikäs tässä elämän kannalta tärkeämpää on kuin viettää aikaa oman mussukan Jenskuliin kanssa ja tiirailla vaikka lisää kuvia.

Mukavaa ja rauhallista joulua Leffatykin käyttäjille!

Pienenä joulubonuksena juhlaan kuuluva pätkä [www.youtube.com] yhdeltä suosikkikanavista. Tuossa ideana oli tuottaa Don Bluthin tyyliin animoituja pätkiä Seinfeldin pohjalta, mutta koska homma oli yhdelle ihmiselle vähän liian työläs, niin kaveri alkoikin tekemään niitä videoitaan stillkuvina. Hienoa jälkeä ne videot on silti, itse menin aikoinaan täysin halpaan ja luulin niitä ennestään tuntemattomiksi Bluthin teoksiksi.

Hyvää Joulua koko foorumin väelle ja pian se vuosikin taas vaihtuu!

Hyvää joulua näin jälkikäteen ja samalla 1500. viesti foorumille vaan.

Hyvää uutta vuotta 2023!!!

Tuli tänään (tai noh, eilen) mielenkiinnosta kirjauduttua monen vuoden tauon jälkeen tänne Leffatykkiin tarkistamaan, että joko kyseinen sivusto on kokonaan kuollut. Ei sentään, sillä arvosteluja, kommentteja ja jopa foorumiviestejä(!) on ilmestynyt ihan viime päivien aikana, joten vielä henki pihisee.

Kävin katsomassa, että viimeisimmän pisteytykseni (ja luultavasti viimeisimmän kirjautumiseni) olin suorittanut 02.01.2016. Ja nyt tasan seitsemän vuotta myöhemmmin, eli 02.01.2023, olin jälleen kirjautunut sivustolle. Tämänhän on oltava merkki jostain, joten kävin välittömästi nakkaamassa pisteytykset ja kommentit parille viimeksi katsomalleni leffalle.

Tuntui sen verran tyydyttävältä napauttaa arvosteluasteikkoa ja haukkua paria elokuvaa, että tätähän voisi jatkaa myös lähitulevaisuudessa. Tai ehkä sitten jälleen seitsemän vuoden kuluttua.

Tuli äskettäin pitkästä aikaan mieleen yksi ajatus, mitä olen aina ihmetellyt.

Jokainenhan on varmasti joskus kohdannut näitä tällaisia tyyppejä, jotka pukeutuu riemunkirjaviin ja tarkoituksellisen huomiota herättäviin pellevaatteisiin, vetää naaman ja hanurinsa täyteen jotain tarkoituksellisen rumia tatuointeja ja lävistyksiä, ja julistaa vielä pää märkänä olevansa jotain erityisen yksilöllisiä, poikkeuksellisia, erottuvansa massasta ym.

En siis ole ikinä ymmärtänyt, miksi tällaistenkin ihmisten kohdalla se erityisyys ja yksilöllisyys rajoittuu nimenomaan kaiken maailman pinnallisuuksiin, eikä näy ulospäin esimerkiksi jollain hyödyllisellä tai iloisella tavalla vaikka poikkeuksellisena ahkeruutena tai luovuutena, lukeneisuutena, yritteliäisyytenä, olemalla vaikka erityisen lähimmäisenrakas kaveri tai hyvä vanhempi omille lapsille ym.

Ei liity mihinkään tai kehenkään, kunhan itsekseni äimistelin. Oma järki vaan sanoo, että jos ihmisellä on oikeasti jotain järjellistä annettavaa maailmalle, niin mitään naurettavaa rekvisiittaa tuskin tarvitsisi kantaa mukanaan tai julistaa muutenkaan omaa erinomaisuuttaan.

Brutus kirjoitti:

Ei liity mihinkään tai kehenkään, kunhan itsekseni äimistelin. Oma järki vaan sanoo, että jos ihmisellä on oikeasti jotain järjellistä annettavaa maailmalle, niin mitään naurettavaa rekvisiittaa tuskin tarvitsisi kantaa mukanaan tai julistaa muutenkaan omaa erinomaisuuttaan.

Saman olen pistänyt merkille. Yleensä kovinta älämölöä itsestään pitävillä ihmisillä on kaikista vähiten mitään annettavaa.