Leffaklassikko, jonka näit vasta nyt

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Leffaklassikko, jonka näit vasta nyt

kunnegut
Käyttäjä
11 viestiä

24.01.18 klo 16:56 - linkitä tähän kommenttiin: #

Avaan uuden keskusteluaiheen. Itselleni ensikokemus leffaklassikosta oli Uneton Seattlessa. Lällyä, tiedän, mutta eiköhän tämä ole kuitenkin oman genrensä Top kympissä.

Johtuneekohan omasta sukupuolesta, että jutun juoni ei oikein uponnut minuun. Listasin pilke silmäkulmassa muutaman leffateesin ja vastineen siitä, miten asia menee tosielämässä:

"Naiset ihastuvat ääneen radioissa? Come on! Aika paksua. Siis oikeasti joku leskimies kertoo radiossa elämästään ja tuhannet naiset ihastuvat häneen. Pitäkäähän miehet naisistanne kiinni..."

Voit lukea koko arvostelun blogistani:

http://worldisaweiredplac...oi-uneton-seattlessa.html

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

24.01.18 klo 17:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katselin itsekkin kyseisen leffan n. vuosi sitten ensimmäistä kertaa yleissivistyksen nimissä ja koska Tom Hanks on aina hyvä kaikessa.

Noh, niin perinteisen perinteistä romanttista komediaa kuin vain olla ja voi, uskottavuuden rajoja venyttäen äärimmilleen. Varmasti aikoinaan oli kovakin juttu, muttei kertakaikkiaan iskenyt meikäläiseen. Romanttiset komediat eivät myönnettävästi ole oma genreni. Toisaalta, välillä löytyy upeita yllätyksiäkin, kuten James L. Brooksin loistava "As good as it gets".

Brutus
Käyttäjä
1117 viestiä

24.01.18 klo 18:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku
Käyttäjä
1305 viestiä

19.02.18 klo 12:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Koko perheen elokuvien klassikkoelokuva E.T The extra terrestrial tuli katseltua. Oon varmasti lapsuudessani joskus jossain nähny ainakin osan tästä, niin tutulta osa kohtauksista tuntui. Tokihan E.T:hen viitataan monissa muissa leffoissa, ja ohjelmissa ylipäätään. Jokatapauksessa, en koskaan oo antanu tälle pisteytystä, enkä muista koskaan kokonaan katsoneeni, joten voin sanoa nähneeni sen nyt kunnolla ajatuksella katsottuna ensimmäistä kertaa. No minkälainen elokuva se sitten olikaan? Lyhyesti sanottuna, pienoinen pettymys. Ei varsinaisesti huono elokuva, mutta 80-luvulla on tehty pirusti parempiakin kokoperheen filmejä. Samankaltaisia siirappisia, lämminhenkisiä, lapsille soveltuvia elokuvia löytyy kyllä. Varmasti jos olisin kasvanut lapsuuteni tän filmin parissa, pitäisin siitä enemmän. Varmasti monella ihmisellä on nostalgia-arvoa tätä leffaa kohtaan, sen voi ymmärtää helposti. Kyllähän tuo hassulla äänellä mutiseva muukalainen ja jopa yllättävän hauskat lapsinäyttelijät muksuihin vetoaa aivan varmasti. Tälläin aikuis-iällä katsottuna tää jätti kuitenkin aika kylmäksi. Yks asia mikä muuten nauratti on noiden pentujen kielenkäyttö. 80-luvun filmeissä sai lapsetkin kiroilla ja heittää aika härskiäkin läppää. Toisin kun tänäpäivänä.

E.T on mielestäni kyllä Spielbergin heikoimpia elokuvia, joita on tullu tähän mennessä katsottua. Viihdyttävä, mutta elokuvan olemus on liian lattea ja yksiulotteinen, jotta siitä sais tänäpäivänä mitään sen suurempia fiiliksiä. Lapsena olis tosiaan toiminut varmasti täysillä. Nyt kuitenkin vain tasanen kolmonen.

Brutus
Käyttäjä
1117 viestiä

18.04.18 klo 18:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali
Moderaattori
2718 viestiä

18.04.18 klo 20:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kiinnostavan oloinen leffa! Liittyykös se jotenkin Gustav Meyrinkin romaaniin Golem? Mainio kirja muuten, vahvasti symbolitasolla liikkuva kauhutarina, joka sijoittuu Prahan ghettoon runsaan sadan vuoden taakse. Kivimiehiä ei teoksessa nimestä huolimatta juuri nähdä, vaan golem toimii siinä gheton henkilöitymänä.

Brutus
Käyttäjä
1117 viestiä

18.04.18 klo 21:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku
Käyttäjä
1305 viestiä

04.05.18 klo 11:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Eilen katsoin vihdosta viimein John Hughesin vuonna 1987 ohjaaman amerikkalaisen komedian klassikon Planes, Trains & Automobiles. Suomeksi tuttavallisemmin Vauhdilla Chicagoon. Täytyy sanoa että vaikka pidänkin enemmän sellasesta mustasta huumorista, mitä esimerkiks brittikomediassa viljellään paljon tehokkaammin kun jenkkiläisessä, on mulla myös pehmeä kohta näille tän tyylisille filmeille. Amerikkalaisessa 80-luvun komediassa on yleensä aina se tietty fiilis. Suurin osa näistä on jonkinasteisia hyvänmielen elokuvia. Niin myös tämä. Juonihan menee niin, että Steve Martinin näyttelemä hahmo yrittää päästä kotiin perheensä luo kiitospäivää viettämään, ja kaikki menee oikein kunnolla vituiksi. Mies saa vielä matkaseurakseen melkosen rasittavan ja lähes kaiken tunaroivan kaverin, jota tulkitsee loistavasti toinen tän ajan komedioista tunnettu kasvo, John Candy. Matkan varrella sattuu jos jonkinmoista kohellusta, mutta kyllähän nää tyypit yhteisen sävelen löytää matkan edetessä, kuten arvata saattaa. Loppu onkin sitten melkoista siirappia. Mutta olkoon. Kyseessä on kuitenkin elokuva, josta on tarkoitus jäädäkkin hyvä fiilis.

Tähän tunteeseen voi välillä samaistua:

https://www.youtube.com/watch?v=nWRxPDhd3d0

Hauska pätkä. Katsokaa ihmeessä jos kasari-komedia nappaa. Vauhdilla Chicagoon ei tuota pettymystä tässä genressä.

Keskustelut