Kauhugenren parhaimmisto

Tuollainen kauhumaraton kuulostaa oikein hyvältä. Ajattelin joskus katsoa uudestaan kaikki Elm Streetit.
Kerran pistin itselleni tavoitteeksi katsoa ensimmäiset viisikymmentä kauhuleffaa tuosta TOP 50-listasta. Hieman vaikeaahan se on, kun lista koko ajan muuttuu. Montakos olette nähneet tuolta listalta? Itse olen 31 ja tässä alla ne kaikki ovat:

1. Psyko
2. The Shining - Hohto
3. Possession
4. Dawn of the Dead
5. Alien - kahdeksas matkustaja
6. Tappajahai (Itse pidän Jawsia enemmän trillerinä)
7. Aivokuollut
8. Tri Caligarin kabinetti
9. Pan's Labyrinth
10. Ihmissusi Lontoossa
11. Kauhujen kaupunki
12. Elävien kuolleiden yö
13. The Thing - "Se" jostakin
14. Noidantappajat
15. Ruumiinsieppaajat
16. Halloween - naamioiden yö
17. Räsynukke
18. Eraserhead
19. Evil Dead 2
20. Videodrome
21. Nosferatu
22. Riiviöt
23. Ystävät hämärän jälkeen
24. Zombie Flesh-Eaters
25. Talo puiston laidalla
26. Antichrist
27. Bad Taste
28. Carrie
29. Uhrijuhla
30. Inho
31. Dellamorte Dellamore
32. Suspiria - tappavat huokaukset
33. Shaun of the Dead
34. Twin Peaks - tuli kulje kanssani
35. Child's Play
36. Frankensteinin morsian
37. Texasin moottorisahamurhat
38. Cannibal! The Musical
39. Ennustus
40. Santa sangre
41. Cannibal Holocaust - kannibaalien polttouhrit
42. Visitor Q
43. The Others
44. Evil Dead - Kauhun riivaamat
45. Pieni kauhukauppa
46. Re-Animator
47. Musta joulu
48. The Descent - Loukussa
49. Godzilla
50. Rocky Horror Picture Show

Näkemättä ovat siis Possession, Tri Caligarin kabinetti, Kauhujen kaupunki, Noidantappajat, Ruumiinsieppaajat, Räsynukke, Eraserhead, Nosferatu, Zombie Flesh-Eaters, Talo puiston laidalla, Uhrijuhla, Dellamorte Dellamore, Twin Peaks, Frankensteinin morsian, Cannibal! The Musical, Santa Sangre, Visitor Q, Pieni kauhukauppa ja Godzilla. Frankensteinin Morsiamen ja Zombie Flesh-Eatersin voisin vaikka katsoa heti, koska ne löytyvät hyllystä. Listalla on paljon sellaisia elokuvia, joita on vaikea hankkia Suomesta. Esimerkiksi Visitor ja Dellamorte ovat tälläisiä. Paljon on kuitenkin tultu nähtyä ja siitä voin olla tyytyväinen. Katsokaa te muutkin, mitkä elokuvat olette nähneet Top 50-kauhuista ja laittakaa tänne. Kysymyksiä voi esittää, jos haluaa tietää, miksi en ole pitänyt jostain listan leffasta tai päinvastoin.

1. Psyko
2. The Shining - Hohto
3. Possession
4. Dawn of the Dead
5. Alien - kahdeksas matkustaja
6. Tappajahai
7. Aivokuollut
8. Tri Caligarin kabinetti
9. Pan's Labyrinth
10. Ihmissusi Lontoossa
11. Kauhujen kaupunki
12. Elävien kuolleiden yö
13. The Thing - "Se" jostakin
14. Noidantappajat
15. Ruumiinsieppaajat
16. Halloween - naamioiden yö
17. Räsynukke
18. Eraserhead ?
19. Evil Dead 2
20. Videodrome
21. Nosferatu
22. Riiviöt
23. Ystävät hämärän jälkeen
24. Zombie Flesh-Eaters
25. Talo puiston laidalla
26. Antichrist
27. Bad Taste
28. Carrie
29. Uhrijuhla
30. Inho
31. Dellamorte Dellamore
32. Suspiria - tappavat huokaukset
33. Shaun of the Dead
34. Twin Peaks - tuli kulje kanssani
35. Child's Play
36. Frankensteinin morsian
37. Texasin moottorisahamurhat
38. Cannibal! The Musical
39. Ennustus
40. Santa sangre
41. Cannibal Holocaust - kannibaalien polttouhrit
42. Visitor Q
43. The Others
44. Evil Dead - Kauhun riivaamat ?
45. Pieni kauhukauppa
46. Re-Animator
47. Musta joulu
48. The Descent - Loukussa
49. Godzilla
50. Rocky Horror Picture Show

39/50. Olin laiska enkä käynyt tarkastamassa että onko lista muuttunut, vaan kopioin Keyltä suoraan. Näistä suurin osa tuli nähtyä ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja yllättävän moni onkin tarkoitus laittaa uusintakatseluun; mm. Elävien kuolleiden yö, Ruumiinsieppaajat, Alien, Musta joulu ja Nosferatu. Nimenomaan näitä kahta viimeistä olen metsästänyt omaan hyllyyni, onko kellään tietoa että onko alkuperäistä Musta joulu -elokuvaa saatavilla blu-rayna ja suomitekstein? Nosferatua tuskin tullaan koskaan siirtämään teräväpiirtoon, mutta kyllä tuo DVD:kin kelpaisi vallan hyvin.
Eraserheadin olen nähnyt, mutta en osannut pisteyttää sitä, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Liioittelematta oudoin elokuva minkä olen koskaan nähnyt, mielenkiinnolla lukisin kommentteja jos joku muu täällä on katsonut kyseisen pätkän. Ensimmäisen Evil Deadin katsoin noin vuosi sitten, mutta jostain syystä en pisteyttänyt sitä(kään). Muistaakseni en pitänyt kyseisestä kuvasta.
Tulen varmasti saamaan kaikkien vihat päälleni Suspiria pisteytyksestä.

M16 kirjoitti:

Tulen varmasti saamaan kaikkien vihat päälleni Suspiria pisteytyksestä.

Eipä siinä mun mielestä mitään sen kummempaa ole. Itse annoin Suspirialle viime vuonna ja kyseessä taisi olla toinen tai kolmas katselukerta. Omaahan leffa tosi omalaatuisen tunnelman ja Argento osaa kyllä luoda salamyhkäistä kuumottelua balettikoulun käytäviin. Leffa kuitenkin lässähtää aika pahasti perseelleen loppupuolella. Loppuratkaisu ei miellyttänyt mua sitten yhtään.

Mun mielestä Argentolle ja Suspirialle saa antaa kritiikkiä ihan siinä missä muillekin. Se, että nyt on kyseessä italialainen auteur ei tarkoita, etteikö hänellä olisi jotain koskemattomuutta jenkkikollegoihinsa nähden.

Itse taisin olla listalta nähnyt 22, pikaisen laskun jälkeen. Lähinnä noista ihan perusklassikoista luku taisi muodostua. Ennen 60-lukua tehtyjä en tainnut olla nähdä yhtään. Ehkä sellainen "spessuin" noista minkä oon nähnyt on toi Fulcin Zombie Flesh-Eaters.

Juu nimenomaan. On paljon parempi sanoo oikea mielipiteensä, kuin esittää pitävänsä jostain leffasta vaan sen takia että "se nyt sattuu oleen klassikko" tai "no kun muutkin tykkää". Dario Argenton Suspiria on ehkä meikäläisen suosikki kauhuleffojen top kolmessa, ellei peräti se ykkönen. En mä silti pistä vihaksi jos joku täälä sanoo ettei pidä siitä.

Tosta top viidestäkympistä tulokseks tuli 28. Pari oli sellasia jotka oon kattonu joskus todella kauan sitten enkä niistä juuri muista, niin en sitten niitä laskenu mukaan. Vielä olis siis reippaasti katsottavaa.

Vedimpäs pohjat. 18 on oma tulokseni top 50:stä. Huono tulos, jota ehdottomasti tulee parantaa.

Lyhyitä ajatuksia noista 18:sta leffasta:

1. Psyko

Itse olen uuden aikakauden miehiä, joten minulle ei aukea nämä ''vanhat'' kauhuelokuvat kovin hyvin. Silti Psyko on mielenkiintoinen tapaus ja ehdottomasti katselun arvoinen. Siinä on lukuisia jippoja, joita ennen tehtiin paremmin. Esim. tarinan kerronta. Ja Anthony Perkins ansaitsee tietenkin erityismaininnan.

2. Hohto

Oma henkilökohtainen suosikki. Jack Nicholson kirveineen on parasta ja kauheinta, mitä TV ruutu on minulle tarjonnut. Pienempänä jouduin lukemaan kirjankin ja katsomaan Kingin oman sarjan Hohdosta. Kirja oli loistava, sarja aivan paska. Tässä kolahtaa kaikki kauhun palaset kohdalleen, enkä ole vielä löytänyt haastajaa Hohdolle.

5. Alien - kahdeksas matkustaja

Hyvä scifi pätkä, vaikken itse niin tieteis leffoista pidäkään. Ahdas tunnelma ja hienot tehosteet jäivät mieleeni.

6. Tappajahai

Loistava klassikko, mutta itsekin pidän enemmän tätä trillerinä. Käsittämätöntä, kuinka huonoja jatko-osia tästä tehtiin...

7. Aivokuollut

Paikoitellen todella hauska splatteri. Peter Jacksonin ohjaajan lahjat löytyvät nimenomaan näistä vanhoista leffoista.

9. Pan's Labyrinth

Tämä meni itseltäni täysin ohi. Jostain syystä hämmästelin koko elokuvan ajan leffan arvostusta, enkä ainakaan kauhua saanut irti mistään kohtauksesta. Hyvin omalaatuinen seikkailu.

10. Ihmissusi Lontoossa

Todella hyvä. Kauhua ei niinkään, mutta viihdepakkauksena lähes täydellinen.

13. The Thing - "Se" jostakin

Klassikko. Ja hyvä sellainen.

16. Halloween - naamioiden yö

Ei säväyttänyt juuri ollenkaan ja lisäksi en voi sietää Halloweenin äänimaailmaa. Päänäyttelijä-muija on myös hiton ärsyttävä. Muuten ihan ok leffa.

19. Evil Dead 2

En voi pisteyttää, koska kerran krapulassa katsoin, enkä ymmärtänyt juuri mitään sillä hetkellä. En kyllä silloin tykännyt yhtään, mutta täytyy joskus tarkistaa onko mieli muuttunut.

22. Riiviöt

En musita tästäkään paljoa, enkä ole uskaltanut katsoa enää nykypäivänä uudestaan. On voinut vähän ränsistyä ajan saatossa, mutta pikkukaiffana viihdyin Riiviöiden parissa.

23. Ystävät hämärän jälkeen

Ystävät hämärän jälkeen oli yllättävän koskettava, josta johtuen katsoin myös jenkkiversionkin. Se tosin ei ole niin laadukas. Ruotsalaistuotannon parhaasta päästä.

27. Bad Taste

Kauhua??? Nyt vasta heräsin, että Peter Jacksonin vanha klassikko luokitellaan myös kauhuelokuvaksi. Enemmänkin viihdykästä toimintaa, joka on täysin hyvän maun tuolla puolen.

33. Shaun of the Dead

Mukiinmenevää komediaa. Nick Frost ja Simon Pegg -kaksikolla rullaa lujaa.

39. Ennustus

Yksi parhaista kauhuleffoista vuosien takaa. Loistavan synkkä tunnelma.

43. The Others

Loistava kummitustarina. Parhaita loppuratkaisuja kauhugenren historiassa. Tunnelman luonti on myös huippuluokkaa.

44. Evil Dead - Kauhun riivaamat

En vain pidä ''Kaveriporukka menee syrjäiselle mökille'' -asettelusta. Elokuva kulkee vielä ärsyttävyyden rajamailla, joten ei uponnut, vaikka jonkinlainen klassikko onkin.

48. The Descent - Loukussa

Ihan hyvin toteutettu klaustrofobinen kauhuleffa, jolla on hetkensä. Toimii erittäin hyvin pimeässä huoneessa katsottuna.

Olipahan sittenkin urakka keksiä pari sanaa. Tässä ahkeroidessa tulikin mieleen, että miksei Kuudes aisti ole tuolla listalla ja tajusin, että se luokitellaan trilleriksi. Tämä on suunnaton vääryys, sillä pojan koltiaisena pelkäsin aivan helvetisti tätä nerokasta leffaa! Blair Witch Project myös olisi ollut heittämällä omalla listallani. Mitä teidän mielestänne ehdottomasti uupuu tuolta listalta, eli mitkä kauhuleffat ovat pahasti alirankattuja?

Aliarvostettuja leffoja joita puuttuu tosta listalta.. Hmm.. Muutama nimike pamahti ainakin samantien mieleen. Tässä tulee:

The Fog (tietysti se wanhempi versio, uus on sontaa)

The Hills Have Eyes (sama juttu, originaalia tarkoitan)

Day of the dead, harmillisen vähälle huomiolle jäänyt Romeron zombiesarjan kolmas osa. Aivan huikee pätkä.

Käärme ja sateenkaari on myös loistava Wes Cravenin elokuva joka ei yleensä saa listoilla jne minkäänlaista mainintaa.

^Oletkin maininnut viestissäsi elokuvia, joista itsekin kovasti pidän. On harmillista, että Wes Craven tunnetaan enemmän Screamista ja Painajaisesta (jotka ovat toki loistavia). Harvoin kukaan kuitenkaan mainitsee Cravenin esikoisohjausta The Last House On The Leftiä, joka on yksi aliarvostetuimmista leffoista koskaan. Siinä on jotenkin kummallinen ilmapiiri, ja Krug on ehkä elokuvahistorian vastenmielisin pahis. Cravenin alkupään tuotannosta suosikkeihini lukeutuvat myös Yön silmät (The Hills Have Eyes, 1977) ja Pelon kesä, jotka ovat jääneet Last Housen kanssa vähemmälle huomiolle. Day of the Dead on mielestäni jopa parempi kuin sen kaksi edeltäjää: Night of the Living Dead ja Dawn of the Dead. Pidän myös alkuperäisestä Usvasta, mutta se kaipaisi uusintakatselun. Käärme ja sateenkaari vain tuotti pienen pettymyksen.

Listalta puuttuu sellaisia hyviä kauhuja, jotka ovat jo olleet siellä aiemmin (mm. Hellraiser, Inside, Deep Red ja Rosemaryn Painajainen). The Skeleton Key, Apartment 1303, Entity - tuntematon voima, Luojan tähden paetkaa! ja Pahan yhteys (Tale of Two Sisters) ansaitsisivat myös paikkansa viidenkympin kärkeen.

Ah, unohdin mainita Last House On The Leftin! Wes Cravenin tuotannon alkupäästä tuo Pelon Kesä on mulla jäänyt näkemättä. Day of the dead on mun suosikki myös alkuperäisestä trilogiasta. Dawn of the dead ja Night of the living dead on molemmat mahtavia myös mutta joku siinä kolmannessa kolahti. Clive Barkerin Hellraiser on myös todella hyvä. Yks ensimmäisiä kauhuleffoja joita oon katsonu. Jatko-osista en oo nähny yhtäkään, mutta ilmeisesti ne on melkoista kuraa.

Olen näköjään nähnyt näistä 50:stä 46.

1. Psyko
2. The Shining - Hohto
3. Possession
4. Dawn of the Dead
5. Alien - kahdeksas matkustaja
6. Tappajahai
7. Aivokuollut
8. Tri Caligarin kabinetti
9. Pan's Labyrinth
10. Ihmissusi Lontoossa
11. Kauhujen kaupunki
12. Elävien kuolleiden yö
13. The Thing - "Se" jostakin
14. Noidantappajat
15. Ruumiinsieppaajat
16. Halloween - naamioiden yö
17. Räsynukke
18. Eraserhead
19. Evil Dead 2
20. Videodrome
21. Nosferatu
22. Riiviöt
23. Ystävät hämärän jälkeen
24. Zombie Flesh-Eaters
25. Talo puiston laidalla
26. Antichrist
27. Bad Taste
28. Carrie
29. Uhrijuhla
30. Inho
31. Dellamorte Dellamore
32. Suspiria - tappavat huokaukset
33. Shaun of the Dead
34. Twin Peaks - tuli kulje kanssani
35. Child's Play
36. Frankensteinin morsian
37. Texasin moottorisahamurhat
38. Cannibal! The Musical
39. Ennustus
40. Santa sangre
41. Cannibal Holocaust - kannibaalien polttouhrit
42. Visitor Q
43. The Others
44. Evil Dead - Kauhun riivaamat
45. Pieni kauhukauppa
46. Re-Animator
47. Musta joulu
48. The Descent - Loukussa
49. Godzilla
50. Rocky Horror Picture Show

Ensinnäkin en ymmärrä, mitä hittoa Rocky Horror, Pieni kauhukauppa, Cannibal! The Musical, Godzilla, Visitor Q, Twin Peaks-elokuva tai Räsynukke tekevät tällä listalla. Ekat kolme ovat musikaaleja, Visitorissa on yhtä paljon kauhua kuin märässä pierussa (se on typerä komedia!), Godzilla hirviö/toimintaelokuva kolonialismin aiheuttamasta rappeumasta japanilaiseen kulttuuriin, Twin Peaksissa on korkeintaan kauhun elementtejä ja Räsynukke... Ööö. No, siinä on murhaaja? Sillä ole mitään tekemistä koko genren kanssa. Ahdistavuus ei sinänsä päästä kauhugenreen tai muuten joku I Stand Alone olisi kauhua.

Noista neljästä näkemättömästä suurin fiba itselläni on ehkä tuo Witchfinder General. Jaws on kulttuuritietouden kannalta merkittävä, mutta olen nähnyt siitä about kaikki merkittävät kohtaukset muodossa tai toisessa ties kuinka usein kiitos dokumenttien, parodioiden ja kirjojen kautta olen lukenut kys. kohtauksista ihan liikaa. Ei se itse elokuva enää kiinnosta millään tasolla.

Sanottakoon, että Zulawskin Possession kolmantena tällä listalla on erittäin hieno ja Leffatykin tulevaisuudelle toivoa antava asia. Onhan kyseessä kuitenkin samalla sekä 80-luvun, kauhun että taide-elokuvan parhaita teoksia, jota ei tällaisilla sivuilla hirveästi yleensä noteerata. Sam Neillin hahmon kokema kauhu tulee myös katsojalle ja tavalla, josta muut elokuvat voivat vain haaveilla. Sitä nurkan takana lymyävää murhaajaa on vaikea pelätä ihan aikuisten oikeasti, mutta parisuhdeen tuhoutumista tuntemattoman syyn aiheuttaman puolison psyyken hajoamisen ansiosta on hyvin vaikea seurata, jos on sellaisessa itsekin.

Sinänsä suuria valituksia minulla ei listan sisällöstä ole noita aiemmin mainitsemiani genrejuttuja lukuun ottamatta. Suurimmat inhokkini, The Others, Salem's Lot, Child's Play ja Carrie ovat kaikki aika suuria osia kauhun pop-kulttuuria Suomessa ainakin joltain osin, ja myös sellaisia, mitä monet ovat nähneet kiitos TV-esitysten tai tunnettujen hahmojen.

Hoplaa! Tuli eilen pitkästä pitkästä aikaa katsottua Stephen Kingin kirjaan perustuva minisarja The Stand a.k.a Tukikohta. Oli kyllä parempi kun muistinkaan, suorastaan loistava. Kirpparilta löyty kans viikonloppuna useempi King-adaptaatio, pääsi kyllä hyllyyn hyvin äkkiä. Rose Red, Dead Zone ja Lawnmower Man. Dead Zonen oon nähny joskus aiemmin, Rose Red ja Lawnmower Man on täysin uusia tuttavuuksia. Lawnmower Man kyllä kuulostaa melkoselta scheisseltä mutta saas ny nähä. Ei viitti antaa tuomioo ennenku on katsonu, että minkälaisesta perseilystä on kyse.

PS. En kyllä tiedä miks keräilen noita King-elokuvia, ne kun tuppaa useimmiten oleen melkosta köntsää.

Kingin filkat ovat todellakin ääripäästä ääripäähän.

Sain viimeinkin katsottua kauan katselulistalla olleen Luojan tähden paetkaa! (The Amityville Horror) leffan. Olin aiemmin katsonut uusintaversion vuodelta 2005, mikä hieman häiritsi samankaltaisuuden vuoksi, mutta se ei tarinan mielenkiintoisuutta yhtään latistanut. Vanhempi versio oli mielestäni hivenen parempi, mitä uusi, vaikka sekin ihan ok pätkä on.

The Amityville Horror leffahan on Jay Ansonin kirjaan perustuva teos, joka jollain tapaa pitäisi perustua myös tositapahtumiin?

Wikipediasta: ''Joulukuussa 1975 George ja Kathreen Lutz sekä heidän lapsensa muuttivat Ocean Avenue 112:een, joka oli suuri hollantilaisella tyylillä sisustettu talo Amityvillessä, esikaupunkiseudulla Long Islandin eteläisellä rannikolla. Kolmetoista kuukautta aiemmin Ronald Defeo Jr. oli ampunut ja tappanut kuusi perheenjäsentään samassa talossa. Lutzit muuttivat talosta pois jo 28 päivän jälkeen, sillä väitetyt paranormaalit ilmiöt terrorisoivat heidän eloaan''

Onko jollain kokemusta noista muista leffoista tai itse kirjasta, eli kannattaako niihin tutustua?

metalhead90 kirjoitti:

Onko jollain kokemusta noista muista leffoista tai itse kirjasta, eli kannattaako niihin tutustua?

Itse en alkuperäisestä tai uusintaversiosta niin perusta (uusintaversio ehkä vähän parempi koska valuva mönjä on yhtä pelottavaa kuin märkä pieru), mutta nuo jatko-osat ovat varsin omaa luokkaansa. Etenkin vitosen kohdalla, kun juonet alkavat pyöriä milloin minkäkin esineen ympärillä, joka talosta on epähuomiossa tuotu uuteen taloon. "Voi ei, Amityville-peili uhkaa tätä perhettä!" Voi pojat.

Huh, nyt täytyy sanoo että noi leffat on jääny meikäläiseltä kyllä ihan pimentoon. Tiedän kyllä tarinan ja sarjan, mutta yhtäkään osaa en oo nähny. Täytyis sekin asia varmaan korjata.

Katselussa olis nyt ainakin seuraavaks vuorossa Omen & saman leffan remake vuodelta 2006, sitten tossa on noita Kingejä mitä mainitsin aiemmin. American Psycho olis myös odottelemassa vuoroaan.

Olen nähnyt sekä alkuperäisen että uuden Amityvillen, jotka ovat mielestäni molemmat yhtä hyviä. Jatko-osista vain Amityville 3 on tullut tarkastettua ja sanonpa vain, ettei siihen kannata aikaa tuhlata.

metalhead90 kirjoitti:

The Amityville Horror leffahan on Jay Ansonin kirjaan perustuva teos, joka jollain tapaa pitäisi perustua myös tositapahtumiin?

Amityville tosiaan perustuu osittain tositapahtumiin. Ampumavälikohtaus on ihan todellinen, mutta noista paranormaaleista ilmiöistä ei ole täyttä varmuutta. Lutzien tapausta on väitetty humpuukiksi, mutta Lorraine Warren (joka tutki Ed Warrenin kanssa myös Harrisvillen ja Connecticutin tapauksia; Kirottu, The Haunting in Connecticut) on sanonut jossain dokumentissa, ettei se ole huijausta.
Lisää tietoa löytyy Wikipediasta englanniksi: http://en.wikipedia.org/w...ki/Ed_and_Lorraine_Warren

Mielenkiintoista luettavaa kyllä. Melko karu toi DeFeon tapaus. Noissa ton Lutzin perheen tarinoissa sitten näköjään olikin melkosia ristiriitoja, mutta mistä sitä totuutta ikinä tietää. Muut kun kyseinen perhe itse. Kun rupee tonkiin, niin aika paljon löytyy kauhuleffoja joihin on saatu inspiraatio oikeista tapahtumista.

Tollanen tuli joskus vastaan. Vaikuttajana ainakin Child's Play sarjaan ollut tämä stoori.

http://paranormaaliblogi....obert-nukke-kirottu-lelu/

Nykyään törmää juuri noihin kauhuelokuviin, jotka perustuvat tositapahtumiin. Valtaosa tuskin niistä kuitenkaan on täysin totta. Liioitelluin näkemäni kauhu, joka perustuu löyhästi todellisiin tapahtumiin, on Ole Bornedalin The Possession, joka toimii kumminkin mainiosti kertaviihdykkeenä. Myös James Wanin The Conjuring on mielestäni hieman yliampuva, sillä
onhan leffassa nähtävä Annabelle-nukke oikeasti vain tämän näköinen:

Psyko ja Texasin moottorisahamurhat -elokuvien hahmot: Norman Bates ja Leatherface perustuvat molemmat samaan henkilöön, sarjamurhaaja Ed Geiniin. Tietääkseni vuoden 1974 Moottorisahamurhat versiossa esiintynyttä Sally Hardesty -nimistä naista ei kuitenkaan ole koskaan ollut olemassakaan, eikä Geinillä ollut samanlaista hullua perhettä kuin elokuvassa. Lisää tietoa Geinistä laajasti Murhainfossa: http://www.murha.info/php.../viewtopic.php?f=7&t=1553

Muita hyviä (muka) tosipohjaisia kauhuelokuvia ovat: Wolf Creek, Cradle Will Fall, Emily Rosen riivaaja ja Entity - tuntematon voima. Cravenin The Hills Have Eyesin on väitetty perustuvan tositapahtumiin, mutta tuskin.

Kirjoittelin blogiini muistelmia kauhuleffoista 80-luvulta. Vaikka VHS-Videot tulivat, ei vuosikymmen ollut helppo kauhufanille. Mukana muutama linkki mielestäni hyviin leffoihin, osa jo unohdettuja:

http://worldisaweiredplac...fojen-lyhytoppimaara.html

Tuli katseltua eilen keskiyöllä Insidious: Chapter 2. Itse pidin tästä jatkosta oikein paljon. Leffa jatkaa oikeastaan suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Juonessa on jatko-osan kannalta tarpeaksi kerrottavaa tehdäkseen siitä oleellisen ja mielestäni tämä oli ehkä hitusen enemmänkin tarinapainotteinen kuin loistava ensimmäinen osa. Ei häviä omissa silmissäni ensimmäiselle osalle, vaan takuuvarmaa kauhuilua James Wanin tyyliin on luvassa. Sydän kurkussa sai kahlata elokuvan läpi, piinaavan ahdistava tunnelma ei nimittäin lopahda missään vaiheessa. Näyttelijät jatkavat pitkälti samaa linjaa, mutta Patrick Wilsonille täytyy antaa plussaa tästä toisesta osasta. Erittäin hienoa muuntautumiskykyä, jota ei voi sen kummemmin spoilaamatta selitellä. Täytyy kuitenkin hitusen moittia muutamaa kohtausta, joilla pyritään luomaan heikohkoa huumoria keventämään piinaavaa tunnelmaa. Onneksi näitä ei ole kuin tosiaan se muutama.

Itse pidin ensimmäistä osaa jo aikamme parhaimpina kauhuelokuvina ja niin harvoin näkee oikeasti hyvää jatko-osaa, joka on vieläpä oleellinen tarinan suhteen, eikä vain silkka rahastustemppu ensimmäisen nimellä ratsastaen. Siksi onkin vaikea uskoa, että tämä on oikeasti hyvä elokuva, mutta kyllä minä loppujen lopuksi tulen tälle lätkäisemään samat tähtilukemat kuin ensimmäiselle osalle: .

Lyhyesti voisin sanoa, että Insidious 2 on tyylikkäästi kuvattu erittäin piinaava, ahdistava kauhuelokuva, jonka tarina jaksaa kiinnostaa. James Wanin ote ei petä.

Sinäpä sen sanoit. Kaikki oleellinen taisi tullakin Insidiouksen jatko-osasta edellisessä viestissä. Täytyy silti sanoa, että nyt paloi verkkokalvoon sellaisia kauhukuvia, että joutuu katsoa pari keventävää komediaa perään. Leffa sisältää lukuisia kohtauksia, jotka toivat kylmät väreet pintaan pelkästään karmivuudellaan. On aivan uskomatonta kuinka James Wan ylläpitää koko leffan ajan niin rankkaa tunnelmaa ja samalla kantaa tarinaa eteenpäin. Juoni on lisäksi todella mielenkiintoinen, kunhan on katsonut ensimmäisen osan ennen toista.

Se, mitä Maximuksen viestissä ei vielä mainittu, mutta minun mielestäni äärimmäisen tärkeä asia on; äänimaailma. Se on jälleen aivan omaa luokkaansa, kuten ensimmäisessä osassakin. Aivan alusta lähtien lopputeksteihin saakka pienet äänelliset yksityiskohdat tuovat omat mausteensa tähän soppaan. Insidious-tekstin esille tuonti voimakkaineen ''musiikkineen'' elokuvan alussa ja lopussa ikäänkuin naulaa katsojan mieleen, että näkemäsi elokuva tulee olemaan sieltä rankimmasta päästä.

Pieniä miinuksiakin löytyy, mutta oma arvosanani keinuu 4 - 4,5 tähden hujakoilla. Mutta merkittävintä on se, että Insidious: Chapter 2 on minulle tästä eteenpäin maailman pelottavin elokuva.

metalhead90 kirjoitti:

Se, mitä Maximuksen viestissä ei vielä mainittu, mutta minun mielestäni äärimmäisen tärkeä asia on; äänimaailma. Se on jälleen aivan omaa luokkaansa, kuten ensimmäisessä osassakin. Aivan alusta lähtien lopputeksteihin saakka pienet äänelliset yksityiskohdat tuovat omat mausteensa tähän soppaan. Insidious-tekstin esille tuonti voimakkaineen ''musiikkineen'' elokuvan alussa ja lopussa ikäänkuin naulaa katsojan mieleen, että näkemäsi elokuva tulee olemaan sieltä rankimmasta päästä.

Aivan. Unohdinkin mainita tuosta. Itseasiassa äänimaailma on hyvin merkillinen osa James Wanin elokuvia, sen avulla mies luo elokuviinsa erittäin piinaavaa ja painostavaa tunnelmaa. Miehen kikkailu äänitehosteiden kanssa on jotenkin yllätyksellistä ja omaperäistä. Suurimassa osin kauhuelokuvissa äänimaailma on hyvin paljon samaa luokkaa, eikä katsoja enää tänäpäivänä ylläty niinkään. Wanin tapa on ensiksi imaista katsoja mukaan, sen jälkeen pitää hänet loukussa tuossa maailmassa päästämättä pois noin vain, kuten tavallisten säikäytysten parissa katsoja on tottunut pääsemään "lepoon" säikäytyksen jälkeen. Tämä on mielestäni yksi hyvin arvokas tekijä miehen elokuvissa, nimittäin vähäiset levähdykset piinausten välillä. Ehkäpä se onkin juuri se, millä mies kuvailee todellista kauhua, kauhukun ei koskaan ole mikään parin sekunnin säikäytys vaan jatkuvaa piinaa. Eritoten vielä mainittakoon elokuvan nimen pamahtaessa ruutuun viulujen vinkuessa.