Paras elokuva, jonka olet pitkään aikaan nähnyt?

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Paras elokuva, jonka olet pitkään aikaan nähnyt?

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

12.02.10 klo 14:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuntematon Sotilas (1985) tuli katsottua eilen nyt kolmatta kertaa, ja kyllähän se tuntuu paranevan kokoajan. Elokuvaa katsoessa tulee oikeasti sellainen olo, että tuntee hahmot. "Oon jutellu tolle jätkälle joskus...". Toisin kuin Laineen filmatisointi, jota oli otettu pilaamaan suomalaiset irvinaamat, ei mitään uskottavuutta. Nostaisin tämän myöhemmän filmatisoinnin maailman parhaaksi sotaelokuvaksi ja samantien suomalaiseksi filmiksi Jäniksen vuoden ja Calamari unionin ohella.

Tapio
Käyttäjä
700 viestiä

18.02.10 klo 05:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Possession (Zulawski, 1981)

Oij saatana. Paras. Kauhu. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Just sellaista elokuvaa, joka kummittelee mielessä ja vainoaa vielä päiviä katselun jälkeen. On ehkä vähän väärin tosin sanoa tätä kauhuksi, koska tämä yhdistelee eri elementtejä kuten nimenomaan kauhua, draamaa, trilleriä, mysteeriä, gorea ja myös todella mustaa huumoria toisiinsa luoden jotain täysin uniikkia ja ennennäkemätöntä. Jos jotenkin täytyisi kuvailla, niin jos Lynch ja Cronenberg tekisi yhteisen elokuvan, lopputulos saattaisi olla jotain tämäntyyppistä. Tarina kertoo upeasti rakoilevasta avioliitosta ja saa elokuvan edetessä yhä oudompia ja pelottavampia sävyjä pintaansa. Käsikirjoitus on myös aivan loistavaa materiaalia, se uppoutuu pikkuhiljaa ja kiehtovasti filmin keskeiseen “mysteeriin”, paljastamatta siitä koskaan liikaa ja jättäen tarpeeksi mietittävää myös katsojalle. Avioparia esittävät näyttelijät tekee ihan uskomatonta työtä, eikä Isabelle Adjanin upeaa eläytymistä hahmonsa ahdistuneisuuteen ja maaniseen hulluuteen voi ylistää tarpeeksi. Kaikista mahdollisista näkemistäni roolisuorituksista tämä olisi varmaan viiden parhaan joukossa, ehkä jopa kaikkein paras. Lisäksi koko elokuvassa vallitsee alusta loppuun ihan vitun ahdistava, häiriintynyt ja klaustrofobinen tunnelma, mitä upea äänimaailma ja loistava kuvaus vaan tukee. Zulawskin kamera liikkuu, vai täytyisiköhän sanoa pyörii, mielipuolisella tavalla huoneiden ja näyttelijöiden ympäri, pysähtyen välillä myös painajaismaisiin lähikuviin hahmojen kasvoista. Kokonaisuus on ihan vitun ainutlaatuinen, hämmentävä, surrealistinen ja allegorinen teos, josta saattaisi löytää jotain uutta useammilla katselukerroilla.

Äärimmäisen vituttavaa, että DVD-julkaisu on niin kiven alla, sillä tämä on kyllä ehdottomasti sellaista materiaalia, joka pitää saada hyllyyn (traumatisoidakseen mahdollisimman monia ihmisiä näyttämällä tämän niille, hihi).

Dr. Gonzo
Käyttäjä
7 viestiä

25.03.10 klo 19:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Storyteller kirjoitti:
Dr. Gonzo kirjoitti:

Football factor. Voin suositella kaikille.

Varför? Miksi? Why? det är så bra? se on niin hyvä? is it so good?

Tällä foorumilla pitää nykyään osata kaikenmaailman kieliä. -.-

Viesti oli lyhyt ja ytikemäs. Alussa kerroin minkä leffan olin nähnyt ja sitten suosittelin sitä. Ehkä syy miksi muidenkin kannattaisi pätkä katsoa jäi sanomatta. Mutta nyt... parempi myöhään kuin ei milloinkaan voin antaa ainakin pari syytä katsoa kyseisen leffan, ennen kuin pahempaa vahinkoa ehtii tapahtua. Leffa on erittäin hyvä kertomus englannin jalkapallo huligaaneista , jonka yksi syy voi olla se että leffa perustuu kirjaan jonka on oikea jalkapallohuligaani kirjoittanut. Eikä esim. joku touhua sivusta seurannut Matti Meikäläinen joka ei asiasta tiedä yhtään mitään. Toinen hyvä syy on se että leffa on höystetty hyvällä äijä huumorilla ja tappelu kohtaukset oli kuvattu oikein erinomaisesti. Lisäksi elokuvan päähahmoa esittänyt Danny Dyer teki erittäin hyvän roolisuorituksen. Vieläkin jäi köyhäksi mutta yritin vähän korjata tilannetta. Ja pyydän anteeksi kaikilta jotka kärsivät kirjoituksestani ja saivat turhaa päänvaivaa. Kiitän ja kuittaan.

Vasuri
Käyttäjä
1315 viestiä

30.03.10 klo 00:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vertigo - Punainen kyynel
Innostuin yks ilta pitkästä aikaa katsomaan tätä ja funtsasin koko leffan aikana, että onkohan tää vieläkin omistamisen arvoinen ja olenko kyllästynyt vai en. No eihän tähän pysty kyllästymään, elokuva vaan paranee joka katselukerralla. Tässä on jotain sellaista tunnetasolla mielenkiintoista ja ajattelemaan laittavaa. Lopussa tunnelma vaan jotenkin lässähti, ja siksi tuo puolikas tähti. En todellakaan viitsi luopua tästä.

Sgt.Rane
Käyttäjä
523 viestiä

14.04.10 klo 17:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Avaruusboltsit

Selvää hulluutta! Mel Brooks ei yleensä ole tehnyt mitenkään loistavia parodioita, vain keskitason tai yläpuolen, kuten Villiä hurjempi länsi. Tämä elokuva osui suoraan nauruhermoon. Avaruusboltsit pilkaa tunnettuja sci-fielokuvia, mutta elokuva ei mene yleiseksi sekoiluksi vaan käsikirjoitus on yllättävänkin toimiva. Ja ne koomiset kohtaukset: selvää neroutta ja lähdemateriaalin loistavaa tulkintaa. Tämä elokuva palautti uskoni parodiaelokuviin umpisurkeitten Epic Movie tyylisten jälkeen.

Storyteller

17.04.10 klo 19:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pleasantville (Gary Ross, 1998)

Ajatuksia herättävä, koskettava, merkityksellinen, tärkeä ja kaunis elokuva, jonka jälkeen katsoja tulee näkemään elämänsä uudessa valossa. Gary Ross on tuonut valkokankaalle elämää suurempia ajatuksia käsikirjoittamalla huolella, taidolla ja intohimolla yhden tärkeimmistä elokuvista maamme päällä. Miehen tyyli tuoda asiat esille hahmojen silmin, näyttämällä tapahtumat kertomisen sijaan saa katsojan ymmärtämään itse tilantaiden merkityksen ja suorastaan hämmästymään elämän kauneudesta. Elokuvan värimaailma on sanoinkuvailemattoman merkityksellinen ja kaunis. Mustavalkoisen kuvan ja värillisen kuvan sekoittaminen tuodakseen esille elokuvan sanomaa on ehkäpä yksi tärkeimmistä ja parhaimmista ratkaisuista elokuvan kannalta Gary Rossin pääkopasta tätä elokuvaa tehdessä. On hämmästyttävää kuinka tärkeitä seikkoja elämästä saa esille tuolla idealla.

Gary Ross ei toki kerro kaikkea kädestä pitäen, eikä myöskään kiirehdi eteenpäin, vaan kertoo tarinaansa rauhalliseen tahtiin antaen katsojalle omaa aikaa miettiä asioita ja elokuvan tapahtumia. Elokuva herättää sen verran suuria ajatuksia ja uusia näkökulmia, että katsojan mieli tuskin pysyy pelkästään elokuvan esittämissä asioissa ja sanomassa, vaan mieli avartuu hyvin laajalle skaalalle ja se lienee osa elokuvan tarkoitusta. Elämäähän tuo elokuva käsittelee yleisestikin. Näyttelijävalinnat ovat erinomaisia ottaen huomioon elokuvan pirteähkön tunnelman, ympäristön ja maailman ylipäätään. Tobey Maguire toistaa ehkäpä samoja ilmeitä kuin aikaisemmissakin rooleissaan, mutta tuo tyyli sopii hänen hahmolleen ja elokuvaan erinomaisesti. Mies onnistuu välittämään hahmonsa tunnetilat ja ajatukset katsojalle hyvin onnistuneesti ja sujuvasti, mitenkään ärsyttämättä. William H. Macy tulkitsee oikein mukavasti pirteän isähahmon roolin Pleasantvillen täydellisessä kaupungissa ylipirteällä asenteellaan ja loppuakohti muuntautumalla entistä vakavammaksi. Tuo sama vaikutus ja muutos hahmoissa on hyvin kuvattu ja ihmisten ajatusmaailman muuttumista ja asioiden ymmärtämistä kuvataan upean värimaailman ja loistavien suoritusten avulla oikeasti merkityksellisesti ja aidosti.

Lavastus on hyvin Saksikäsi Edward & Truman Shown tyylinen ja oikein toimiva sellainen tuollaiseen pirtsakkaan kaupunkiin. Muutenkin kyseinen pirteä ilme on herkkua silmälle, kuin silmälle. Lavastus onkin osa tunnelmaa siinä mielessä, että se jotenkin korostaa elokuvan satumaista tunnelmaa ja kerrontaa, missä mitään ei kannata ottaa aivan tosissaan, jos asiat eivät sattumoisin tapahdukaan niin kuin ne tosielämässä menisivät. Pleasantville on hyvin tärkeä elokuva, mikä jokaisen tulisi nähdä. Pleasantville ei vain herätä tärkeitä ajatuksia ja pistä katsojaa pohtimaan, vaan jättää kaiken kukkuraksi oikein hyvän mielen, oli katsoja missä tunnetilassa tahansa. Väittäisin jopa melkeinpä, että Pleasantville parantaa osan katsojan henkisistä haavoista, mikäli tämä omaa sellaisia. Katsokaa, ihastukaa, nauttikaa, rakastakaa, mutta ennen kaikkea ihmetelkää ja pohtikaa elokuvan esittämiä asioita. Omalle toplistalleni tämä nousee ilman sen suurempaa harkintaa, ja vieläpä top 5 joukkoon, ilman minkäänlaisia mutinoita. Itseasiassa nostan sen tämän hetkiseksi top 1 elokuvaksi.

ZukuZuku
Käyttäjä
119 viestiä

25.04.10 klo 17:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Fight Club (David Fincher, 1999)

Eilen illalla katoin kyseisen leffan ja olin sitä ennen kaverilta kuullut, että oli jättänyt sen kesken, koska leffa oli olut niin pitkäveteinen. No arvosteluista päätellen päätin tämän leffan katsoa ja voin kyllä sanoa, että kaveri oli väärässä ja pahasti :D

Brad Pitt ja Edwart Norton tekevät tässä varmasti parhaat roolisuoritukset ikinä ainakin mitä herrojen leffoja on itse tullut katseltua.

Viimeiset 20 min vetää kyllä sanattomaksi ja tulee tunne, että kyllähän se nyt ois pitäny älytä.

sale
Käyttäjä
8 viestiä

14.05.10 klo 20:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Superbad oli tosi hyvä pätkä

harava
Käyttäjä
128 viestiä

23.05.10 klo 13:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hot Fuzz

Yksi parhaista elokuvista mitä on nähnyt.
Simon Pegg ja Nick Frost onnistuvat tässä loistavasti. 2 kertaa katsonut ja vain paranee

klässik
Käyttäjä
4 viestiä

31.05.10 klo 00:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kyl oli toi Death Proof katselemisen arvoinen. Kohta jossa "stuntman mike" ajaa mallin ja tämän ystävien autoa päin oli aivan upeasti tehty! Ja the hangover sai kyllä pitkästä aikaa nauramaan oikein kunnolla

Zani
Käyttäjä
6 viestiä

21.06.10 klo 22:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Körkarlen (Victor Sjöström, 1921)

Mitään näin hyvää ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Kyseessä on mustavalkoinen mykkäelokuva ruotsista 1920-luvulta, jonka tarinan voisi helposti sijoittaa nykypäivään. Tarinassa ruotsalainen juoppo, nimeltään David Holm, kohtaa Kuolemaa palvelevan, ihmisten sieluja keräävän, vankkurikuskin. Kuoleman sielunkeräysvankkureita ajava, myöskin entinen juoppo(entinen tosiaankin kun on potkaissut tyhjää), näyttää ja kertoo mitä kaikkea pahaa Holm on elämässään saanut aikaan ja yrittää saada häntä katumaan tekojaan tai edes tuntemaan jotain vastuuta. Tarina elokuvassa on aivan mainio ja elokuvaan on saatu aivan uskomattoman hyvä tunnelma aikaan. Elokuvan musiikit ovat aivan ensiluokkaiset ja ne tukevat kuvallista kerrontaa uskomattoman hyvin. Kohtaus jossa Kuoleman vankkurit näkyvät ensimmäistä kertaa saa ihon kananlihalle. On uskomatonta, että näin synkkä, pelottava ja surumielinen kohtaus on pystytty toteuttamaan ja että se on tehty 90 vuotta sitten. Suosittelen!

(Huom huom! Itsellä on elokuvasta versio joka tuli Svenska stumfilms-klassiker boksin mukana. Tässä versiossa musiikit on Matti Bye:n käsialaa ja se merkitsee tässä tapauksessa jotain, koska elokuvasta on versioita joissa musiikit on eri säveltäjien käsialaa ja ne luovat elokuvaan täysin eri tunnelman. Omasta mielestä Bye:n sävellykset pesee muut kuulemani versiot 100 - 0)

Eba94
Käyttäjä
41 viestiä

21.06.10 klo 23:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katoin tänään japanilaisen laatuelokuvan House aka Hausu. Oli aivan loistava elokuva! Leikkaus oli todella mielenkiintoinen ja leffan toteutus muutenkin aika erikoinen. Näyttelijät ei oikeastaan päässyt loistamaan, mutta elokuvan kylmä asenne kantaa todella pitkälle, eikä huono juoni ja näyttelijät pääse haittaamaan missään vaiheessa.

Suosittelen kaikille lämpimästi kyseistä elokuvaa!

Battery
Käyttäjä
14 viestiä

23.06.10 klo 18:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

The Truman Show (Peter Weir, 1998)

Tuli katsottua eilen tämä elokuva ja siitä on vain hyvää sanottavaa. Ohjaus, juoni ja varsinkin näyttely on hoidettu erinomaisesti. Olin ihmeissäni, koska pääosin komedioissa näytellyt Jim Carrey oli itse päähenkilö Trumanin osassa. En uskonut Carreyn suoriutuvan roolistaan draama-elokuvassa, mutta kyllähän siinä niin kävi, että mies veti roolinsa aivan käsittämättömän upeasti. Elokuvan myötä Jim Carrey on noussut yhdeksi lempi näyttelijöistäni ja seuraavaksi pitäisi katsastaa häneltä tämä elokuva:

Tahraton mieli (Michael Gondry, 2004)

suklaamonni
Käyttäjä
20 viestiä

27.06.10 klo 23:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Liftari oli kyllä ehdottomasti viiden tähden arvoinen

zanika
Käyttäjä
8 viestiä

01.07.10 klo 21:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mela kateissa ja pomon tytär on yksiä parhaita ja hauskimpia mitä oon kattonu.

X-tyyppi
Moderaattori
1678 viestiä

01.07.10 klo 22:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Spoilerivaroitus. Seuraavien elokuvien sisällöstä tulee pölistyä kaikennäköistä.

Laputa - linna taivaalla (Hayao Miyazaki, 1986)

Studio Ghiblillä on kaikennäköistä tarkkaanrakennettua rikkautta, joten on hieman yllättävää löytää näinkin suoraviivahtava seikkailu muiden mestariteosten joukosta. Laputaa ei tähän joukkoon usein lueta samalla arvolla kuin vaikkapa Henkien kätkemää, Nausciaää tai Mononokea, mutta itse ainakin löysin oivan lisän seikkailugenren merkkipaalujen joukkoon.

Kun usean osapuolen kilpajuoksu rikkauksien ja edistyneen teknisen osaamisen perään alkaa, ja kaksi esi-teini-ikäistä nuorta päätyy mukaan vauhtikekkereihin, räjähdeainetta aletaan viljellä ympäriinsä sitä tahtia että Michael Baytakin alkaa hirvittää. Vauhdilla etenevät toimintajaksot ovat huikaisevia, ja animaattorien kynistä lähteneet yksityiskohtaiset ympäristöt kaivoskaupungin kuiluista ilmalaivojen käytäville tarjoavat sopivan areenan näille kohtauksille. Takaa-ajojen välillä tosin tahdituksessa on pientä ongelmaa, muttei se hauskanpitoa haittaa.

Henkilöhahmot eivät ole järin tarkkaan rakennettuja, ja dialogikin töksähtelee välillä miten sattuu, mutta asennetta pursuavia vauhtiveikkoja ja vinksahtaneita viiksivalluja riittää joka kulman taakse. Kyllä sellaisen sakin seurassa viihtyy. Tarmokaasti ryöväriporukkaa johtava isoäiti jää lähtemättömästi mieleen.

Kun myrskypilven sisässä leijuvaa Laputaa lähestytään, elokuva onnistuu lisäämään suorastaan runollisen puolen. Taivasmahdin muinaisesta loistosta ja monesta muustakin asiasta löytyy komeita vastakohtapareja. Esimerkiksi robotteja ja eläviä ihmisiä näyttää menneestä loistosta säilyneen vain kaksi kumpaakin. Molempien tapauksessa toinen levittää tuhoa ja toinen pyrkii ylläpitämään rauhaa. Myös maan ja taivaan sekä niiden rinnakaisuudesta ja ihmisen kaipuusta molempiin saadaan paljon mukavaa materiaalia. Tässä mielessä loppukuva jää jopa kummittelemaan mieleen.

Kiitoksia taas, hra Miyazaki. Pirteä, vauhdikas ja kaunis seikkailu nuorensi minua viisi vuotta.

Franklyn (Gerald McMorrow, 2008)

Gerald McMorrowin esikoispitkä alkaa todella koukuttavasti. Tarina kulkee kahta tasoa: tapahtumat etenevät dystopisessa ja uskontopolitiikaltaan pakkomielteisessä Meanwhile Cityssä ja nykypäivän Lontoossa. Vaan mikä on niiden yhteys? Kumpi symbolisoi kumpaa, vai täydentävätkö ne toisiaan? Mikä on lopullinen viesti? Ikävä kyllä puolitoistatuntinen elokuva alkaa paljastaa korttejaan vasta tunnin paikkeilla, ja iso osa kärsimättömistä katsojista on varmaan painanut kaukosäätimen stoppia siihen mennessä. Kahdesta tarinasta Meanwhile Cityn tapahtumat ovat monella tapaa kiintoisampia kuin arkisen Lontoon kuivahko rutiinielämä. Tämä johtuu taitoa osoittavasta visuaalisesta annista, mysteeristoorista sekä Rorschachia ja Verikoston V:tä yhdistävän hahmon uteliaisuutta kirvoittavista dialogista ja toimista.

Ikävä kyllä lopussa notkahdetaan. Pari visuaalista huippuhetkeä ja lätinät kohtalon rattaista eivät riitä paikkaamaan antikliimattisuutta tai heikosti päättyviä ja ontosti yhteen taipuvia ihmiskohtaloita. Siitä huolimatta Franklyn löytää kiehtovan tavan kertoa verrattain simppelin stoorin mielenterveyden ja elämänkatsomuksen rajalta. Jännä yhdistelmä V niin kuin verikoston, Magnolian ja Fight Clubin murusia.

Ale
Käyttäjä
2246 viestiä

04.07.10 klo 22:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Universal Soldier: Regeneration
http://www.imdb.com/title/tt1288403/

Odotukset olivat suht kovat. Ensimmäisellä yrityksellä en päässyt vuokraamaan, koska mokoma oli mennyt loppumaan Filmtownista! Hauska oli kyllä huomata, että kansalle kelpaa laatu. Ja laatua tämä leffa tarjosi. Ensimmäisillä minuuteilla näytetään missä mennään. Kovan luokan takaa-ajo poliisi-Ladoja vastaan konetuliaseiden räiskyessä ja veren roiskuessa. Toimintaa riittää läpi keston ihailtavan paljon, otot ovat sopivan pitkiä ja vastustajan vaarallisuuden saa tuta nahoissaan. Van Damme on yllättävän pienessä roolissa, mutta se ei oikeastaan haittaa ollenkaan. UniSol 3 on kirjoitettu ja rakennettu todella vetäväksi elokuvaksi jota katsoessa Dammen vähäisen ruutuajan hyväksyy mukisematta. The Pitbull tarjoaa varteenotettavan vastuksen, mutta entäpä sitten Dolppa? Sanotaanko, vaikka näin, että Dammen ja Dolpan yhteenotto on hienoimpia matseja vähään aikaan. Leffa myös ottaa itsensä juuri sopivalla lailla vakavissaan eikä ärsyttävään itseironiaan ja camp-huumoriin sorruta, vaikka huumoriakin toki hitusen verran löytyy.
Itä-Eurooppa-actionia sieltä parhaasta päästä. Todella hienosti tehty kunnon toimintaleffa, josta ei roiskeita ja asennetta puutu.

suklaamonni
Käyttäjä
20 viestiä

05.07.10 klo 00:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

The Boondock Saints - Etelä-Bostonin enkelit
http://www.imdb.com/title/tt0144117/

Odotukset ei ollut kauhean korkeella, mutta pakko myöntää että tää oli paras elokuva jonka oon pitkään aikaan nähnyt. Upeasti tehty ja toteutettu, näyttelijävalinnat olivat myös hyvät. Omaperäinen juoni, toimintaa oli tarpeeksi mutta mukaan mahtui myös huumoria, mikä oli hyvä juttu. Ehdottomasti paras toimintaleffa ja yksi parhaista elokuvista jonka oon nähnyt.

HorrorFreak
Käyttäjä
274 viestiä

05.07.10 klo 15:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässä vähän aikaa sitten tuli katseltua vanha klassikko, Yksi lensi yli käenpesän. Yleensä en erityisemmin innostu draamoista (joitain poikkeuksia, kuten esim. Kummisedät, lukuunottamatta), mutta tämä leffa onnistui yllättämään minut. Siis onhan tätä paljon ylistetty, mutta en olisi uskonut itse kyseisestä elokuvasta kovinkaan paljon innostuvani, katsoin sen lähinnä sivistääkseni itseäni. Mutta leffahan oli täynnä loistavia näyttelijänsuorituksia, Nicholsonin roolin lisäksi myös Will Sampsonin suoritus Päällikönä sekä Danny DeViton (taisi muuten oli miehen elokuvadebyytti) rooli Martinina. Lisäksi elokuvan huumori oli jopa minun, roskakomedioiden ystävän, mielestä hauskaa ja nerokasta. Ja inhosin oikeasti sitä hirviömäistä hoitajaa - oikein kylmät inhotuksen väreet kulkee selkäpiitä kun sitä ämmää edes ajattelee. Elokuvan loppu oli yksi koskettavimmista ikinä.

barros
Käyttäjä
1468 viestiä

07.07.10 klo 20:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ovista ja ikkunoista alkaa kantautua rikokseen liittyviä vihjeitä, kunnes koiran alkaessa olla haudattuna tulee Gyllenhaal roolihahmoineen, jonka mestarilliset otteet on tähän asti vain onnistuneesti missannut. Mark Ruffalo tempaisee olemuksellaan ainutlaatuisen roolin, joka kantaa hedelmää vielä varmasti.

Tavan jampan asemastakaan perhe-elämän asetelma Zodiac:ssa ei antanut aihetta tuntea itseään huonommaksi. Toisaalta edellisen keskityttyä enemmän kansakunnan eduista nauttivan sarjakuvapiirtäjän arkeen 60-luvun taitteesta 70-90 luvulle, niin elokuvan vähemmän myönteinen puoli saattaa olla sadistisuudessaan vieruskaverille pala purtavaksi. Sisällössä riittää karskia asennetta kylmän murhaajahahmon muodossa, hiomatonta nerokkuutta poliisirapottien -ja nauhoituksien parissa, mutta myös aiheen vierestä ironiaa tai nyökyttelyä edellisen sukupolven oman vanhan ajan elokuvien toimintasankarille, Dirty Harrylle.

Erilaisten symbolien käytön ja koodien ratkominen murhien selvittelyssä on muutenkin hienolla tavalla aikaan ja paikkaan sidottujen yhdistelyjen kautta siloteltu näin maukkaaksi, erityismainintapointtina myöskin katsojaa helliväksi. Kuitenkin jo alkumetreillä elokuvan johdatuksessa kerrotaan kuvan sisältävän materiaalia poliisiraporteista, johon liityvää ratkontaprosessia ei pääse osoittamaan sormella laahaavudesta tai minkään verkkaisuuteen liittyvistä merkeistä. Tämä on sommiteltu johdonmukaisesti selvästi esille ja helpoksi seurata ajan ja sopivan näppituntuman hallitsevien tekijöiden kanssa.

Keskustelut