Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

barros
Käyttäjä
1379 viestiä

17.01.21 klo 18:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pari sanaa katsotuista animeleffoista tämän vuoden puolelta...

Lupin III: Cagliostron linna

Rahan pesua ja todellinen jymy-yllätys lopussa, jossa paljastuu aarteen todellinen alkuperä. Ensimmäinen Lupin leffa, jonka olen nähnyt ja teki vaikutuksen ja janoan katsoa loputkin tässä ajan saatossa. Hahmot ja härski huumori ovat kantava voima hulttiossa tarinassa. Kultaisen vuosikymmenen lopun ohjaajansa kyseessä oleva mestariteos ja uran suunnannäyttäjä on tämä teos.

Lupinin pelastusyritykset linnan neitoa kohtaan ovat hulppeaa seurattavaa ja hän onnistuu jälleen kerran varastamaan hänen sydämensä kaiken olennaisen ja sattumusten jälkeen. Erilainen kaikkien aseiden mukana olon ja paukuttelun osalta Hayao Miyazaki:lta, jonka repertueerissa laajuutta riittää, vaikka muille jakaa.

Naapurini Totoro

Lapsukaiset törmäävät pienimpiin Totoro hahmoihin, jotka elävät onkalossa puun alla ja tulevat esiin, kun esim. hankkivat syötävää. Lopussa nähdään myös kissabussi, joka matkaa etsimään toista sisaruksista, kun heille tulee pieni kina. Iso Totoro on hassu ja sympaattinen hahmo, joka karjumalla osaa tehdä taikoja mm. nostaa pienestä siemenestä valtavan kokoisen puun sateen suojaksi perheen talolle. Hyvin ohjattua animea on mukava katsoa ja loppua kohti meno vaan paranee hyvän musiikin säestyksellä.

Toinen lapsista on jo koulussa ja leikkii tavallista elämää ja tuntuu olevan tarinan keskushahmo mielikuvituksen osalta, vaikka pienin sisaruksista ensin löytää Totoro:n ja pääsee suureen seikkailuun käsiksi. Vanha mummo uskottelee ehkä hiukan pelottavallakin olemuksellaan pienokaisille, että jotain kummituksen tapaisia henkimaailman olentoja vasta ostetussa talossa liikkuu väistämättä aina silloin tällöin. Mummeli kun on nuoruudessaan nähnyt näitä mystisiä veitikoita ja toivoo, että näkisi ne vielä kerran eläessään. Sisimmässään hän kuitenkin toivoo, että lasten elämään sattuneet henkimaailman asiat saadaan kuntoon ja perheen äiti toipuisi nopeasti hemmottelemaan lapsia vakavasta tuberkuloosista.

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

22.01.21 klo 20:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

King Kong elokuvia katselin tässä männä viikolla.
Ensimmäisenä Peter Jacsonin tulkinta vuodelta 2005.
Visuaalisesti näyttävä, mutta yli kolmen tunnin kestollaan, tunnin liian pitkä

King Kong 1933
Tämä jaksaa vieläkin kiinnostaa, ollen paras versio tästä elokuvasta

King Kongin Poika 1933
Samana vuonna hätäiseen kyhätty jatko-osa
Mukava huomata, ettei ennenkään ole osattu tehdä hyviä jatko-osia

King Kong 1976
Saarelle mennään taas, mutta eri syistä. Öljykriisi paistaa läpi tästä elokuvasta.
Muuten kelpo versio. Tykkäsin tästä

King Kong Lives 1986
Linda Hamilton. Muuta hyvää en keksinyt tästä elokuvasta

Juki
Käyttäjä
1540 viestiä

03.02.21 klo 02:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vuoden 2021 ensimmäisen kuukauden katsotut leffat tulevat tässä:

Tiina Lymi: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2019):

Todella hauska ja myös ajatuksia herättävä naurupommi. Kinnunen onnistuu täyttämään hyvin Antti Litjan saappaat Mielensäpahoittajana. Voisi jopa sanoa, että Kinnunen on aavistuksen hauskempi kuin Litja. Jo pelkkä Kinnusen olemus karvahattupäisenä jääränä saa suupielet hymyyn. Myös nuori Satu Tuuli Karhu on mainio pojantyttären roolissa. Vaikka leffan aihe on vakava, niin hauskaa riittää silti koko leffan keston ajan.

Jaakko Pyhälä: Jon (1983):

Hieman sekavan oloinen pätkä, mutta loppujen lopuksi ihan hauskaa katsottavaa. Väänänen vetää roolinsa hyvin, mutta Loiri oli ehkä aavistuksen verran hauskempi. Norjalaiset maisemat olivat upeita ja myös leffan musiikki kuulosti hienolta. Ei tämä kuitenkaan niitä Loirin ja Vänän parhaita leffoja ole. Väänänen palkittiin roolistaan parhaan miespääosan Jussilla.

Jukka Virtanen: Fakta Homma (1987):

Pelkkää turhanpäiväistä höpinää koko leffa. TV:stä tuttuina kymmenminuuttisina tätä kyllä jaksaa katsoa, mutta ihan kokoillan leffana tämä ei onnistu kiinnostamaan. Pääosanelikko on kyllä hyvä, mutta varsinkin Vilppaan ja Havukaisen jutut alkavat pidemmän päälle lähinnä vain ärsyttämään. Mikään naurupommi tämä siis ei ole. Täytyypä vain ihmetellä miten legendaarinen Jukka Virtanen on päätynyt tämmöisen kalkkunan ohjaamaan. Yksi huonoimmista, ellei jopa huonoin, Spede-tuotanto.

Roger Donaldson: Cocktail (1988):

Ei ole Cruisen parhaimpia, mutta kivasti tästä kuitenkin välittyi se aito kasarifiilis. Cruise vetää ihan hyvän roolisuorituksen ja muutamat naurutkin irtosi leffan aikana. Palkintojakin leffa sai: huonoimman elokuvan sekä huonoimman käsikirjoituksen kultaiset vadelmat. Ehdokkuudet tulivat kategorioissa Huonoin pääosa (Tom Cruise) ja huonoin ohjaaja (Roger Donaldson).

Walter Murch: Oz - ihmeiden maailma (1985):

Edellisestä katsomiskerrasta oli ehtinyt vierähtää jo lähes 30 vuotta ja silloin noin 6-vuotiaana nähtynä tämä oli aika pelottava tapaus. Onhan tämä edelleen paikoin aika karmiva ja monta ahdistavaakin kohtausta sisältävä fantasiaseikkailu. Varsinkin se päätön Mombi sai edelleen aikaan kylmiä väreitä ja myös ne pyörillä liikkuneet Mombin apurit olivat edelleen aika karmeita. Myöhemmällä iällään lähinnä kauhuleffoissa esiintynyt Fairuza Balk tekee hienon valkokangasdebyyttinsä Dorothy Galena. Leffan tehosteet ovat aikaansa nähden hienosti toteutettu, mutta nykyään ne vaikuttava jo hieman vanhentuneilta. Rahallisesti tämä "jatko-osa" oli Disneylle paha floppi, sillä se tuotti Yhdysvalloissa vain 11 miljoonaa dollaria, kun sen budjetti oli noin 28 miljoonaa dollaria.

Ere Kokkonen: Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti (1992):

Uuno koheltaa tällä kertaa presidenttinä ja pyrkii myös kuninkaaksi. Tämä tuli aikoinaan nähtyä oikein valkokankaalta. Leffan hauskimpia kohtauksia ovat mm. Uunon vappunenien myynti, Aake Kalliala rahaa reikiin tunkevana äijänä sekä Uunon ja Härskin puhelu sekä se kun Tuura nimittää uuden ja vähän eriskummallisen hallituksen. Loiri toki loistaa kuten aina, vaikka taisi jo tässä vaiheessa olla hieman väsähtänyt Uunon rooliin. Myös Tapio Hämäläinen appiukkona on hauska. Tämä taisi olla niitä viimeisiä hauskoja Uunoja, mutta ei tämä kuitenkaan Uunon kulta-ajan eli vuosien 1984-1986 tasolle yllä.

George A. Romero: Creepshow - yöjuttu (1982):

Ei edusta parasta Kingiä, mutta ihan kiva kokoelma lyhyitä kauhutarinoita kuitenkin. Outoa oli nähdä lähinnä kreisikomedioistaan tunnettu Leslie Nielsen tämmöisessä vähän vakavammassa roolissa. Mies tekee hyvän roolisuorituksen vaikka itse tarina jossa hän esiintyy ei lukeudu leffan parhaimpiin. Parhaat tarinat ovat Arkku ja Jordy Verrillin yksinäinen kuolema. Stephen King on juuri sopiva henkilö sekopäisen maajussin rooliin. Arkku-tarinassa esiintyvä hirviö oli todella pelottavan näköinen ja kyseinen tarina oli myös koko leffan pelottavin, vaikka siinä toki pieni huumorinpilkahdus mukana olikin. Yököttävintä katsottavaa sen sijaan oli viimeinen torakkatarina.

John Badham: Viime hetkellä (1995):

Hyvä ja tiivistunnelmainen jännäri. Johnny Depp ja Christopher Walken tekevät molemmat hyvät roolisuoritukset. Alku oli vähän tylsä, mutta leffa onneksi parani loppua kohti. Muutama hieno ja hieman yllättäväkin toimintakohtaus oli mukaan saatu ja loppukin oli aika tyylikäs.

Peter Hyams: Rikospaikkana Presidio (1988):

Sean Connery vetää yrmynä sotilasukkona hyvän roolin ja myös Mark Harmon onnistuu roolissaan. Alku oli vähän tylsä, mutta kuten yleensä, tämäkin parani huomattavasti loppua kohti. Toimintaa tosin olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä tämä näinkin menettelee. Loppuammuskelu on leffan parasta antia.

Ron Howard: Willow - suuri seikkailu (1988):

Valmistumisaikanaan 80-luvun lopulla tämä on varmasti ollut upea ja aikaansa edellä ainakin tehosteiden suhteen. Itse tosin näin tämän vasta nyt ensimmäisen kerran, joten mitään nostalgiapisteitä tälle ei voi antaa. Tehosteet olivat toki upeita, mutta muutamissa kohdissa hahmot näyttivät pahasti päälle liimatuilta, varsinkin ne menninkäiset ja leffan loppupuolella nähty kaksipäinen hirviö. Taistelukohtaukset olivat myös aika näyttäviä ja leffa oli myös paikoin yllättävän raaka. Huumoriakin löytyi mukavasti, mutta sekin oli paikoin hieman lapsellista. Leffan budjetti oli huimat 35 miljoonaa dollaria ja sen kyllä huomaa. Leffassa on todella upea ja mahtipontinen lavastus. Vaikka tämä hyvä leffa onkin, niin mikään mestariteos tämä ei kuitenkaan ole. Suositeltavaa katsottavaa kuitenkin kaikille fantasialeffojen ystäville.

barros
Käyttäjä
1379 viestiä

24.02.21 klo 14:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Seuraa kommentteja katsotuista teoksista:

Musta narsissi

Vahva draama vuodelta 1947, jossa Himalajaan muuttaa joukkio nunnia luostariin. Melkein Everest vuoren korkeuksissa naisten huomio keskittyy paikalliseen yhteisöön, johon koulua ja maataloutta myös suunnitellaan. Nunnia alkaa vaivaamaan erilaiset viettelykset elokuvassa ja loppuratkaisuun asti saadaan eri vaikeuksia nähdä ruudulla.

Kielikulttuuri on vaikea ja kuria sekä järjestystä on ajoittain vaikeata osata hallita yksin. Homman eroottisuudesta Britanniassa voidaan olla montaa mieltä, mutta historiallinen tarina on kiinnostava nähdä ja kokea, kuinka kristinuskon vaikutus yltää Telluksen joka kolkkaan. Mustan Narsissin yhden päähenkilön pasmat menevät aivan sekaisin varmaan jonkinlaisen demonin riivauksen alla ja siinä näytetään periaatteellinen valta ja totaalinen romahdus. Olisin draamaan toivonut vielä ihmetekoja lisää, mutta näin tähtiä neljä kappaletta viidestä on lähes erinomainen suoritus kertomukselle.

The Shining - Hohto

Jack on tavallinen työläinen, joka ei halua enää huoltoasemille, vaan kirjailijan ammattiin ja ottaa vastaan toimen vastata Overlook hotellista talven ajaksi. Poika Danny näkee jo alussa näkyjä ja äiti on hysteerinen, mutta poikaansa rakastava oma luja itsensä. Lopussa nähdään kuva, jossa Jack on vuonna 1921 ollut mukana tanssimassa.

Ei ole Kubrickin parhaimmistoa tämä filmi, vaikka 80-luvun parhaisiin kauhuluihin tämä tietysti lukeutuu. Loppua kohden piinaava ja erinomaista kuvastoa tarjoillaan parilla karmivalla näyllä vanhus mummosta, jota Jack suutelee ja huoneista/hissistä tuleva veri ennakoi jotain pahaenteistä käyvän ja vielä palaan alkuun, jossa Jack ottaa työn vastaan. Silloin hän vannoo, että ei sekoaisi ja että vaimoke on suostuvainen miehensä työn kuvaan täysin.

Dannya kuristetaan ja Jack saa baarimikolta, jonka kanssa ilmaiset juomat saaneena ottaa syyn niskoilleen. Käy ilmi, että hovimestarin mainitsemassa kielletyssä huoneessa sattunut vahinko on kuin ilmaa Jackin mielestä, vaikka ei sitä oikeaa tapahtunutta ikinä pääse vaimolleen tunnustamaan. Oliko tämä mummo, joka on jo käymispisteessä Jack vainaan entinen puoliso tai rakastettu vai?

Star Wars Episodi III - Sithin Kosto

Juonessa Anakin muuttuu Lord Darth Vader nimiseksi Sith soturiksi. Erittäin hienosti ohjattu leffa, vaikka näyttelysuoritukset eivät nosta päätään suuresti. Padme saa kaksoset, joista kasvaa Prinsessa Leia ja Luke Skywalker sekä Anakinin on ennustettu tuovan tasapainon demokratiaan ja tasavaltaan. Ilkeä rautakansleri hautoo juoniaan ja ottaa Anakinin oppipojakseen. Jäätävän hienoista musiikeista vielä plussa kylkeen.

Dialogi ja visuaalinen ilmeen ollessa kohdallaan on kyseessä erinomainen esiosa leffo tyylilleen uskollisena. Myös Sith lordin sähköinen tappokyky ja Sith voiman parantaa ihmistä ja henkiin herättämis taito ovat mainioita ideoita mielestäni.

Juki
Käyttäjä
1540 viestiä

06.03.21 klo 20:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Helmikuussa tuli katsottua tällaisia leffoja:

Ere Kokkonen: Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984):

Yksi Uunon kultakauden parhaista leffosta. Vitsit ovat hauskoja ja leffa sisältää myös monta legendaarista kohtausta, kuten Uuno parturina, Uunon biljardimatsi, konekirjoitussekoilu, väärät koordinaatit jne. Myös leffan loppu on hauska, kun elokuvan loputtua siirrytään leffateatteriin, jossa kaikki miehet ovat ihan Uunon näköisiä. Uuno myös itse vaimoineen katsojien joukossa. Tässä oli ohjaaja Kokkoselta pientä piikittelyä kriitikoille, jotka aina haukkuivat ja lyttäsivät Speden porukan leffat.

Uuno: Äläkä sinä siinä herrottele ja majurittele! Sano Uuno vaan.
Alokas-Reiska: Kyllä herra majuri!

Stephen Hopkins: Predator 2 - Saalistaja (1990):

Hiukan liian raaka meikäläisen makuun. Toimintaa oli ihan kiitettävästi ja Danny Glover vetäisee hyvän roolisuorituksen. Gary Busey sen sijaan ei ollut ihan yhtä hyvä, mutta ihan ok suorituksen hänkin tekee. Tunnelmaltaan leffa ei pärjää ensimmäiselle osalle eikä leffan lopputaistelukaan ollut niin hyvä kuin odotin. Suurin miinus siitä, että tapahtumat on tällä kertaa sijoitettu viidakon sijasta kaupunkiin.

George P. Cosmatos: Rambo - taistelija 2 (1985):

Alunperin leffan käsikirjoitus oli draamapainotteisempi, kun James Cameron oli mukana kirjoittamassa. Sitten kun Stallone tuli mukaan kuvioihin, niin hän päätti lisätä leffaan enemmän toiminnallisuutta ja draamapuoli jäi lähes kokonaan taka-alalle. Ihan hyvä jatko-osa tämä silti on vaikkei ensimmäiselle osalle pärjääkään. Stallone tekee tuttua ja turvallista työtä John Rambon roolissa ja myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan.

Mark L. Lester: Commando (1985):

Loistavaa toimintaa Arskalta jälleen. Tämä on ollut lapsesta saakka oma suosikkini kaikista Schwarzeneggerin leffoista. Arska heittelee one-linereita ja pistää ukkoja pinoon enemmän kuin laki sallii. Todellinen klassikko, josta löytyy sopivasti huumoria ja rajua toimintaa.

Mick Jackson: Bodyguard (1992):

Ei mikään mestariteos, mutta ihan hyvä jännäri kuitenkin. Houston esittää leffassa lähinnä itseään. Kevin Costner henkivartija Frankin roolissa tekee hyvän suorituksen. Toimintaa olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä tämä näinkin ihan katsottava pätkä on. Houstonin esittämä tunnusbiisi on hieno. Leffa oli ilmestymisvuonnaan aikamoinen hitti, sillä se tuotti maailmanlaajuisesti noin 400 miljoonaa dollaria, budjetin ollessa 25 miljoonaa dollaria. Leffan soundtracklevyäkin myytiin mukavasti, 45 miljoonaa kappaletta.

Russell Mulcahy: Highlander - kuolematon (1986):

Miekkailukohtaukset olivat hienoja ja skotlannin maisemat myös upeita. Näyttelijöistä Clancy Brown ja Sean Connery tekevät hyvät suoritukset. Sen sijaan Christopher Lambertista en ole oikein koskaan pitänyt ja tässäkin hän oli aika kökkö. Sean Conneryn touhua olisi mielellään seurannut enemmänkin. Loppumiekkailu oli leffan parasta antia. Huumoriakin leffasta löytyi, mutta se oli välillä aika typerää ja lapsellista.

Rupert Wainwright: Pikku pohatta (1994):

Yllättävän hauska kohellus. Brian Bonsell tekee ihan kivan suorituksen äkkirikastumisen kokevana pikkujätkänä ja Miguel Ferrer konnan roolissa on mainio. Suositeltavaa katsottavaa kaikille Riku Rikas -leffasta pitäville, mutta mikään komedian helmi tämä ei ole.

Mary Lambert: Uinu, uinu lemmikkini 2 (1992):

Huomattavasti ensimmäistä osaa raaempi ja verisempi. Kuolleista herätetty Zowie koira oli todella pelottavan näköinen punaisine silmineen. Kuolleista noussut Gus sen sijaan oli vähän liian koominen. Loppu meni vähän pelleilyksi kun ruvettiin niitä kuolleita herättelemään enemmän. Edward Furlong tekee kuitenkin ihan hyvän suorituksen ja myös Clancy Brown on hyvä. Ihan kiva jatko-osa, vaikka ei pärjääkään ensimmäiselle osalle.

Bruce Bilson: Kartanon kummitukset (1980):

Aikuiseen makuun vähän liian lapsellinen, kuten Disneyn leffat yleensä. Kummitukset eivät olleet yhtään pelottavia, vaan päinvastoin aika hauskoja, varsinkin Dick O'Neillin esittämä kenraali Eulace. Alunperin tämä kaksituntinen leffa tehtiin televisiolle ja se esitettiinkin osana Disneyn ihmeellinen maailma -sarjaa. Myöhemmin tämä lyhennettiin 1,5 tunnin mittaiseksi. Ei mikään mestariteos, mutta viihdyttävä pläjäys kuitenkin.

Stanley Tong: Mr. Magoo (1997):

Yksi huonoimmista, ellei jopa huonoin Leslie Nielsenin tähdittämä komedia jonka olen nähnyt. Vaikka Nielsen kuuluu meikäläisen suosikeihin, niin tässä hän ei onnistu olemaan ollenkaan hauska. Hänen toikkarointinsa ei kutkuttanut nauruhermoja eivätkä vitsit jaksaneet pahemmin naurattaa. Juoni toki oli mielenkiintoinen, mutta toteutus on kaikkea muuta kuin onnistunut. Plussaa kuitenkin nuoresta Jennifer Garnerista.

George A. Romero: Day of the Dead (1985):

Romeron alkuperäisen Dead-trilogian paras ja synkin osa. Toimintaa on muita osia enemmän ja meno on myös sopivan rajua. Tosin lopussa mentiin ehkä vähän liiallisuuksiin niiden suolien ja muiden sisäelinten esittelyssä. Tom Savini on onnistunut luomaan todella aidon näköiset tehosteet ja myös zombien maskeeraus on onnistunut hyvin. Osa zombeista on oikeasti pelottavan näköisiä. Näyttelijöistä parhaan suorituksen tekee Joseph Pilato sekopäisenä kapteeni Rhodesina. Bub oli aika hauska. Leffaa ei suositella heikkohermoisille!

Mel Brooks: Villiä hurjempi länsi (1974):

Mel Brooksin huonoimpia leffoja. Muutamat vitsit olivat hauskoja, mutta kokonaisuutena tämä oli paha pettymys. Mel Brooks kuvernöörinä oli todella lapsellinen ja ehkä jopa vähän turhakin. Gene Wilder pelastaa paljon ja myös Cleavon Little on hauska sheriffinä. Loppu oli aika kummalista sekoilua ja koheltamista.

Taneli Mustonen: Se mieletön remppa (2020):

Muutamat naurut tämä tarjosi, mutta ei tämä mikään vuoden hauskin komedia ole, kuten tätä on mainostettu. Sami Hedbergin esittämät hahmot Jalmaria lukuunottamatta olivat aika typeriä. Parasta antia oli lopputekstien aikana pyörinyt pilalle menneiden otosten kooste.

David Zucker: Mies ja alaston ase (1988):

Todella hauska pätkä. Vitsi jaksavat edelleen naurattaa vaikka leffa on tullut katsottua jo useamman kerran. Nielsen vetää tässä yhden uransa parhaista roolisuorituksista törttöilevänä Frank Drebininä. Muutama hiukan yliammuttu kohtaus oli mukana, mutta muuten kyseessä on todellinen kreisikomedian helmi. Nauraa saa paljon kun Leslie Nielsen sekoilee oikein olan takaa.

David Zucker: Mies ja alaston ase 2½ (1991):

Mies ja alaston ase -trilogian paras osa. Nauruhermoja kutkuttavaa sekoilua ja vitsinheittoa alusta loppuun. Tällä kertaa Frank Drebinin lisäksi ensimmäistä leffaa isommassa roolissa on O.J. Simpsonin esittämä Nordberg, joka myös törttöilee oikein olan takaa. Muutamia yliammuttuja kohtauksia tästäkin löytyy, mutta on tämä silti todellinen kreisikomedian helmi, kuten sarjan ensimmäinen elokuvakin.

Kristina Lindström, Maud Nycander: Palme (2012):

Mielenkiintoinen henkilökuva Ruotsin entisestä pääministeristä. Dokumentti seuraa Palmen uraa ja yksityiselämää lukuisten arkistomateriaalien ja ennennäkemättömien kaitafilmien kautta. Dokumentissa kuullaan niin kollegoiden kuin perheenjäsentenkin luonnehdintoja Palmesta ja ääneen pääsevät myös elokuvaohjaajat Ingmar Bergman ja Jörn Donner. Sen sijaan Palmen vielä tänä päivänäkin selvittämättömään murhaan ei puututa kuin lyhyesti dokumentin alussa ja lopussa. Ja siinäkin kuullaan vain pojan lyhyt kertomus, että hän ehdotti leffan jälkeen vanhemmilleen, että menisivät taksilla, mutta Olof halusi mennä kävellen, koska oli istunut koko päivän. Lisäksi kuullaan muutamia hätäkeskustallenteita murhaillalta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla juttua niistä varsinaisista murhatutkimuksista ja eri epäillyistä.

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

25.03.21 klo 21:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Stephen Kingin ohjaus Maximum Overdrive.
Tästä on kuulemma olemassa vieläkin huonompi versio. Sen haluan nähdä
Tämmöisiä elokuvia tarvitaan lisää piristämään ihmisiä.
Aivot narikkaan ja kunnon känni päälle

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

30.03.21 klo 22:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viikonloppuna tuli katsottua pari Sam Peckinpahin leffaa, mitkä ovat jääneet tuonne hyllyn perukoille Elikä Verinen viikonloppu (The Osterman Weekend), sekä Olkikoirat (Straw Dogs).
Verinen viikonloppu leffassa jahdataan vieraanvallan agentteja, mikä on tyypillistä kahdeksankymmenluvun amerikkalaisille elokuville.
Olkikoirat on tämmöinen home invasion klassikko. Olet kotona ja sitten sinne yrittää tunkeutua joukkio ihmisiä. Oma mielipide on, että olivat aika tylsiä elokuvia. Kumpikaan ei ole Pakotie

Joku
Käyttäjä
1222 viestiä

31.03.21 klo 19:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse pidin molemmista. Olkikoirat toki on valovuosia parempi kuin jo Peckinpahin "ohjaajan otteen" heikentymisen osoittanut Verinen viikonloppu. Olis tarkotus jossainkohtaa tänävuonna katsoa kaikki Veri-Sampan elokuvat uudestaan, suuren osan olen nähnyt, mutta muutama olis ihan ensikatseluja. Alkupään länkkäreistä Preerian laki ja Balladi Cable Hoguesta on ainakin jääny näkemättä. Nyt hiljattain sain viimeisenkin puuttuvan äijän elokuvan hyllyyn, niin on sitten helppo aloittaa kronologisessa järjestyksessä noita kahlaamaan.

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

01.04.21 klo 22:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

En tarkoittanut, että nämä huonoja elokuvia on. Muistikuvat vaan olivat niin erilaiset molemmista elokuvista. Ja ne hidastukset. Aivan omaa luokkaansa.

Joku
Käyttäjä
1222 viestiä

01.04.21 klo 22:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sam Peckinpah kyllä osas käyttää noita hidastuksia. Lienee suorastaan yks äijän trademarkeja, vaikkei hän toki ollut ensimmäinen ohjaaja joka tuota tehokeinoa käytti. Mutta ne on kyllä todellisella tyylillä toteutettu. Samaa vois sanoa Walter Hillistä. Hill ohjas myös jokusen westernin, jotka on miellyttäny ainakin omaa silmää jokainen. Ja niissä on hidastuksia. Aivan vitusti hidastuksia! Hill myöskin on aivan taatusti erittäin tietoinen ja inspiroitunut nimenomaan Peckinpahin tuotannosta ja ohjaustyylistä.

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

01.04.21 klo 23:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Se oli perjantai 13. päivä, kun aloitin katselemaan näitä elokuvia.En muista kuukautta, mutta nyt ne on kaikki taas katottu.
Näistä elokuvista on jo niin kattavat kirjoittelut,joten ei niistä sen enempää.
Nämä kaksi nousivat minun suosikeiksi tältä katsomakerralta.
- Friday the 13th part 3
- Friday the 13th part 7

Jason goes to hell. Mitä helvettiä?
Jason X Lexa Doig. Oliko tässä muuta katsottavaa?

JuicyFruity
Käyttäjä
88 viestiä

01.04.21 klo 23:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Sam Peckinpah kyllä osas käyttää noita hidastuksia. Lienee suorastaan yks äijän trademarkeja, vaikkei hän toki ollut ensimmäinen ohjaaja joka tuota tehokeinoa käytti. Mutta ne on kyllä todellisella tyylillä toteutettu. Samaa vois sanoa Walter Hillistä. Hill ohjas myös jokusen westernin, jotka on miellyttäny ainakin omaa silmää jokainen. Ja niissä on hidastuksia. Aivan vitusti hidastuksia! Hill myöskin on aivan taatusti erittäin tietoinen ja inspiroitunut nimenomaan Peckinpahin tuotannosta ja ohjaustyylistä.

Tulee mieleen Walter Hillin elokuvista Lainsuojattomat (the Long Riders) ja Oikeuden Puolesta (Extreme prejudice), missä näkyy Peckinpahin vaikutus aika selvästi

Juki
Käyttäjä
1540 viestiä

04.04.21 klo 13:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Maaliskuussa katsotut leffat:

Lawrence Kasdan: Silverado (1985):

Tyylikäs vanhan ajan länkkäri varustettuna loistavalla näyttelijäkaartilla. Toimintakohtaukset ovat hienoja ja myös huumoriakin löytyy mukavasti. Legendaarinen koomikko John Cleese tekee tässä leffassa harvinaisen vakavan roolin, joka taitaa olla niitä herran ainoita vakavampia juttuja.

Steven Spielberg: Jurassic Park (1993):

Aikanaan jo leffateatterissa teki minuun suuren vaikutuksen ja onhan tämä edelleen todella upeaa katsottavaa. Dinosaurukset on luotu upeasti ja leffasta löytyy myös sopivasti jännitystä ja huumoria. Hienon elokuvan kruunaa hieno loppukohtaus ja loistava musiikki.

Rick Friedberg: Spy Hard - lupa läikyttää (1996):

Muutama hauska leffaparodia ja muutama ihan onnistunut vitsikin on mukaan saatu. Ei tämä silti Nielsenin parhaimpien eli Alaston ase -trilogian tasolle nouse. Hauskimmat leffaparodiat ovat Rambo, Pulp Fiction ja Nunnia ja konnia. Yksin kotona -parodia oli vähän typerä, kun Culkin oli vaihdettu Ville Vallaton -elokuvasta tuttuun Mason Gambleen. No, Culkinhan oli leffan valmistumisen aikaan jo 16 ja Gamble vasta 10, joten siinä mielessä Gamble oli ihan hyvä valinta rooliin. Matlockista tuttu Andy Griffith tekee hauskan roolin konnana ja kyllähän se Nielsenkin ihan kivasti Jorma Teräksenä koheltaa. Weird Al Yankovicin tunnusbiisi oli myös aika hauska.

Mike Nichols: Wolf (1994):

Jack Nicholson tekee jälleen loistavan roolisuorituksen. Maskeeraus on tässä vähän erilainen kuin mitä näissä susileffoissa yleensä. Leffassa on sopivasti jännitystä ja huumoria. Mitään varsinaista kauhua tämä ei ole, vaan enemmänkin sellainen jännityksen ja draaman sekoitus. Loppu oli vähän kummallinen.

Alejandro Amenábar: The Others (2001):

Viimeksi noin 10 vuotta sitten olen tämän nähnyt ja silloin jo teki vaikutuksen. Olin jo lähes täysin ehtinyt unohtamaan suurimman osan leffan tapahtumista. Tunnelma on paikoin todella jännittävä ja muutamassa kohdassa myös säikähtää ihan kunnolla. Loppu on myös todella yllättävä. Nicole Kidman tekee tässä leffassa yhden uransa parhaista suorituksista. Tässä siis kauhuleffa joka ei perustu pelkkään murhaamiseen tai veren roiskuttamiseen.

Peter Segal: Mies ja alaston ase 33 1/3: Viimeinen solvaus (1994):

Ihan kelpo päätös Mies ja alaston ase -trilogialle. Loistavassa vireessä oleva Leslie Nielsen sekoilee tässä ehkä enemmän kuin aiemmissa osissa yhteensä. Vitsiä heitetään tauotta ja osa vitseistä saa myös nauramaan jopa ihan ääneen. Drebinin lisäksi myös Roccon äiti on aika hulvaton tyyppi. Parasta ja hauskinta antia on sekoilu Oscar-gaalassa.

David Cronenberg: Kärpänen (1986):

Edelleen todella hienoa katseltavaa. Jeff Goldblum tekee hienon suorituksen kärpäseksi muuttuvana tiedemiehenä. Maskeeraus on paikoin aika upeaa. Leffa on yhtä aikaa sekä ällöttävä että koskettava ja varsinkin leffan loppukohtaus saa kyyneleet valumaan silmäkulmasta. Lopussa nähtävä kärpäsen "kuoriutuminen" on yksi leffan hienoimmista kohtauksista ja vetää jopa vertoja 80-luvun ihmissusileffojen muuntautumiskohtauksille. Tämä traaginen, ällöttävä ja surullinen tarina on yksi Cronenbergin hienoimmista.

James Lampine: Tenavatähdet (1993):

Ei ole Michael J. Foxin parhaimpia, mutta on tässä sentään muutama ihan hauska kohtaus ja kyllähän se Fox myös ihan kivan roolin vetäisee. Muutamat lapsinäyttelijät olivat myös aika hauskoja. Ja olipa mukana myös laulaja Cyndi Lauperkin sihteerin roolissa. Alku oli parasta koko leffassa.

Frank Oz: Pieni kauhukauppa (1986):

Todella hauska ja erikoinen kauhukomedia. Rick Moranis tekee loistavan roolisuorituksen hieman nynnynä Seymourina. Lihansyöjäkasvi oli aika huvittava ja myös vähän pelottavankin oloinen. Sivuosassa nähtävä Steve Martin tekee hammaslääkärinä hulvattoman hauskan roolisuorituksen. Osa lauluista on myös hauskoja ja Rick Moranis osoittaa myös osaavansa laulaa. Myös John Candy tekee pienen, mutta erittäin hauskan roolin radiojuontajana.

Brad Silberling: Casper (1995):

Hauska ja vähän jopa pelottaviakin elementtejä sisältävä leffa. Chirstina Ricci ja Bill Pullman tekevät hyvät roolisuoritukset ja myös Monty Python -mies Eric Idle sivuosassa on hauska. Haamukolmikon kohellus oli hauskinta koko leffassa, mutta Casperista on tehty hiukan liian nössö. Leffan erikoistehosteet ovat upeita vielä 26 vuotta leffan valmistumisen jälkeenkin. Vaikka tämä onkin koko perheen elokuva, niin aivan perheen pienimmille tämä saattaa silti olla liian pelottava. Ja onhan leffalle myös annettu 11 vuoden ikäraja.

Veikko Aaltonen: Dinosaurus (2021):

Mielenkiintoinen ja kaunistelematon dokumentti elokuvaohjaaja Rauni Mollbergista, joka on yksi suomen menestyneimmistä elokuvaohjaajista. Esikoiselokuvallaan jo huimat yli 700 000 katsojaa teattereihin keränneen ohjaajan elokuvaura käydään dokumentissa läpi laajan kuvamateriaalin avulla sekä näyttelijöiden, työryhmän jäsenten haastattelujen kautta. Mollea ja elokuvia ovat muistelemassa mm. Maritta Viitamäki, Hannu Kivioja, Irma Huntus, Risto Tuorila, Pauli Poranen sekä moni muu Mollen kanssa työskennellyt henkilö. Eniten tilaa saa Tuntematon sotilas ja sen kuvauksista nähtävä materiaali ja elokuvan näyttelijöiden muistelut elokuvan teosta ovatkin dokumentin parasta antia. Mm. Koskelaa näytellyt Risto Tuorila muistelee nähneensä painajaisia vielä monta vuotta elokuvan kuvausten jälkeen. Mollberg ei siis ollut mikään helppo ohjaaja. Toiset vihasivat ja toiset rakastivat häntä.

Mario Van Peebles: New Jack City (1991):

Hieno rikosleffa, jossa näkyivät selvät vaikutteet mm. Brian De Palman ohjaamasta Arpinaamasta. Toimintakohtaukset ovat rajuja ja hienosti toteutettuja. Sekaan mahtui kuitenkin myös vähän tylsääkin menoa, joten ei tämä mikään mestariteos ole. Wesley Snipes tekee hienon roolisuorituksen rikollispomona.

Ron Howard: Cocoon - nuoruudenlähde (1985):

Hyvän mielen leffa, jossa on muakana myös ripaus haikeuttakin. Erikoistehosteet näyttävät hienoilta edelleen ja ne ovat paikoin todella näyttäviä, varsinkin leffan loppupuolella. Näyttelijät tekevät kaikki hienoa työtä, tunnetuimpina Brian Dennehy ja Steve Guttenberg. Omalla listallani yksi Ron Howardin hienoimpia elokuvia.

Ron Howard: Yövuoro (1982):

Michael Keaton loistaa ensimmäisessä suuremmassa elokuvaroolissaan. Henry Winkler sen sijaan on vähän vaisu, mutta ihan kivan roolin hänkin vetäisee. Juoni on mielenkiintoinen ja ruumishuone tapahtumapaikka aika erikoinen, mutta ihan hyvä valinta. Leffan tunnelma ei jaksa kannatella ihan koko leffaa, alkupuoli on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin vähän lässähtävä loppupuoli. Ohjaaja Ron Howardille tämä kuitenkin oli se leffa, joka nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

George P. Cosmatos: Tombstone (1993):

Näyttelijät hoitavat roolinsa loistavasti, etenkin Kurt Russell, joka tekee hienoa työtä Wyatt Earpin roolissa eikä Val Kilmerkään Doc Hollidaynä kauaksi jää. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja toiminnantäyteinen länkkäri jonka parissa viihtyy kyllä hetken jos toisenkin.

George P. Cosmatos: Vallan varjossa (1997):

Aika sekava leffa. Toimintaa oli kyllä ihan kiitettävästi, mutta juoni hukkui pahasti kaiken toiminnan ja ammuskelun alle sekä siihen, kun minuuttitolkulla seurattiin Charlie Sheenin esittämän Bobbyn yrityksiä eksyttää häntä jahtaava tappaja. Sheen toki tekee hyvän roolisuorituksen kaikesta juoksentelustaan huolimatta. Sen sijaan Donald Sutherlandin hahmo jää vähän vaisuksi eikä Linda Hamiltonkaan pahemmin loistamaan pääse. Harmi, että tämmöinen keskinkertainen teos jäi ohjaajansa viimeiseksi leffaksi. Cosmatos muistetaan paremmin kasariklassikoista Rambo 2 ja Cobra sekä ysärilänkkäristä Tombstone.

Bruce Beresford: Viimeinen tanssi (1996):

Sharon Stone esittää kahdesta murhasta tuomittua Cindy Liggettiä, jolle Rob Morrown esittämä asianajaja yrittää saada vapautuksen. Ei ole Sharon Stonen parhaimpia, vaan oikeastaan sieltä huonoimmasta päästä. Leffa ei myöskään onnistu olemaan mikään hirveän jännä eikä kukaan näyttelijäkään tee oikein mieleen jäävää suoritusta. Loppukin oli aika tylsä. Jonkinlaisena meriittinä voi kai pitää sitä, että Sharon Stone sai roolistaan Kultainen vadelma -ehdokkuuden kategoriassa "surkein uusi tähti".

James Cameron: Abyss - syvyys (1989):

James Cameron on tässä leffassa päässyt suosikkiaiheensa sukelluksen pariin. Leffa on visuaalisesti upeaa katsottavaa ja tehosteet ovat myös edelleen todella näyttäviä. Aikanaan jopa Oscarin arvoisia. Ed Harris tekee leffan parhaan roolin ja myös Michael Biehn on hyvä. Rakkaustarina ei oikein sopinut kuvioihin ja loppukin oli vähän tylsä. Niistä miinuksena yksi piste.

Walter Hill: Raivoisa ajojahti (1981):

Ihan kiva toimintajännäri, joka ei kuitenkaan lukeudu niihin Walter Hillin parhaimpiin. Toiminta on rajua ja myös näyttelijät ovat hyviä rooleissaan, vaikka kukaan ei mitään kovin muistetaavaa roolisuoritusta teekään. Loppu on hieno, vaikka ei mikään paras mahdollinen. Muutamassa kohdassa leffa on vähän tylsä ja paikallaan junnaava.

John McTiernan: Die Hard - Koston enkeli (1995):

Loistavaa toimintaa, mutta ei aivan ykkösosan veroinen mestariteos kuitenkaan. Myös huumori on iskevää ja varsinkin Willisin ja Jacksonin sanailua saa monessa kohdassa nauraa oikein kunnolla. Kaksikon ohella myös Jeremy Irons tekee hienon roolisuorituksen. Ja vilahtaapa kuvissa myös nyt jo edesmennyt ex-painija-kansanedustajamme Tony Halme (1963-2010). Omalla listallani sarjan toiseksi paras elokuva.

Dorothy Ann Puzo: Kylmä teräs (1987):

Ihan kivaa kasaritoimintaa ja jännitystä. Brad Davis ja Jonathan Banks tekevät parhaat suoritukset, mutta Sharon Stone sen sijaa on vähän vaisu, vaikka lopussa pääseekin hiukan loistamaan. Leffa on paikoin myös aika raaka. Pari hienoa autostunttiakin on mukaan saatu. Tällaisia perus kostotarinoita on kuitenkin nähty niin paljon, ettei tämä oikein mitään uutta ja mullistavaa tarjoa.

Fred Dekker: Lötköjen yö (1986):

Mielenkiintoinen ja vähän jopa erikoinenkin kauhukomedia. Paino sanalla komedia. On tässä toki vähän kauhuakin, mutta enimmäkseen mennään koomisella otteella. Eihän tämmöistä leffaa kovin vakavasti voi ottaa, kun hahmojen nimetkin ovat genrensä kuuluisimmilta ohjaajilta lainattuja, kuten Cronenberg, Craven, Carpenter, Hooper, Landis, Raimi, Romero, Dante ja De Palma. Tehosteet ovat myös aika näyttäviä ja pari hienoa pään räjähdystäkin nähdään. Tom Atkins on leffan paras ja tyylikkäin heppu.

Ari Matikainen: Karpo (2020):

Mielenkiintoinen dokkari Suomen tunnetuimmasta karvahattupäästä sekä pienen ja vähäosaisen ihmisen puolella olevasta toimittajasta. Dokkarissa on mukana monta mielenkiintoista ohjelmapätkää vuosien varrelta, parhaimpana Nilsiän öljysheikki vuodelta 1986 ja onpa mukana myös se legendaarinen naisen puhelinsoitto jossa tämä haukkuu Karpoa useaan otteeseen "hullu, sika, sika" jne. Mielenkiintoista oli kuulla myös Karpon omia tarinoita siitä kun hän teki töitä Ylelle ja siitä kun hän myöhemmin siirtyi Maikkarille. Kyseessä on siis erittäin hyvä dokkari, joka on suositeltavaa katsottavaa erityisesti Karpon ohjelmista ja touhusta muutenkin kiinnostuneille.

barros
Käyttäjä
1379 viestiä

15.04.21 klo 00:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässä viimeisimmät levyn pyöräytykset katsotuista teoksista:

Notre Damen kellonsoittaja

Synkkiä ja unohtumattomia asioita tapahtuu, kuten pahiksen uunin kanssa keskustelukohtaus sekä mustalaisneidon monet vaiheet (tanssiesiintymiset). Piirun verran jäädään neljästä tähdestä ja katsoin sen enkun kielellä, jolloin ääninäyttely jää ehkä kotomaisen kielen varjoon.

Tykkäsin ja annan suosittelut, sillä tämän parempaa viidettä tuskin on tehnyt tekovuoden jälkeen. Juonessa kelllonsoittajaa kohtaan tullaan näkemään pilkkaa ja väkivahva kyttyräselkä nousee suostaan ja pimeän puolensa voittaa lopulta sankarin ottein sekä näyttää mistä pesee ja tarvittaessa linkoaa.

Suuret toiveet

Juonessa nuori Pip pelastaa vangin hautausmaalla antamalla hänelle viilan ja ruokaa. Myöhemmin vanki paljastuu hyväntekijäksi ja Pipin rakastetuksi olleen Estellan isäksi. Kun Pip varttuu, niin hän saa tältä tuntemattomalta lähteeltä rahaa elämiseen. Hieno tarina kerta kaikkiaan ja David Leanin rautaisessa ohjaamisessa ei ole moitteen sijaa, vaan kyseessä on mestariteos Draama.

Täysnuijat

Hassu urheilukomedia, jossa täysnuijia heiluu keilojen kanssa ja heidän perässään miltsiä metsästää pari muuta veijaria Nevadassa, Renossa turnauksessa. Woody saa sponsoritukea Amish yhteisön pelastamiseksi ja Vanessan kanssa lähtee uusiin koitoksiin. Ei yllä komediallisilta osiltaan törkylukemiin, mutta kyseessä on hienoa kamppailua ja henkeen sekä vereen asti buddy kämppiä suuren unelman saavuttamiseksi.

Keskustelut