Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

barros
Käyttäjä
1369 viestiä

28.09.20 klo 11:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vähän mietteitä katsotuista teoksista:

The Mandalorian: 1. tuotantokausi

"Tämä on se tie" -toistaa palkkionmetsästäjä useasti, jonka opetti taistelemaan hänet huostaanottanut Mandalorilainen pentuna. Muutama täytejakso mahtuu mukaan, kuten Prisoner, jossa omat joukot kääntyvät yllättäen vastaan ja x-wing joukot tuhoavat lopussa linnakkeen, jossa kätyri luuhaa vailla mitään tekemistä.

Kypäräänsä palkkionmetsästäjä ei riisu edes pakon edessä ja saa vahvistuksia sepältä, joka tekee haarniskan ja asuun muutamia muutoksia.

Droidit ovat sivuosassa mainio lisä ja eräs hahmo kuolee dramaattisesti, kun yrittää suojella alusta asti mukana ollutta tuttua hahmoa kätyreiltä. Ihan mukiin menevä Spin-Off, jossa dialogin kautta rakennetaan tarinaa ja lihaa luiden ympärille.

Sädepyssyt ja juonittelu ovat osana tarinaa, vaikka voiman puolen valomiekka taistelua jää jonkin verran kaipaamaan, kun kyseessä on Tähtien Sota. Jonkin verran lainattua, kuten yhdessä jaksossa nähtävä kyläläisten taistelemaan opettaminen nähdään, mutta Disney on ottanut jonkin verran opiksi ja turha söpöily ja kikkailu on jätetty onneksi vähemmälle sarjassa kokonaisuudessaan.

Taistelu on massiivisen hienoa seurattavaa ja alun palkkioiden ja töiden etsinnän jälkeen alkaa vasta itse tarina rakentua, kun isähahmo ja pienen olennon suojelija ottaa harteilleen tärkeän tehtävän kantaakseen. Seuraavalla kaudella odotan itse pahiksen kunnollista sisääntuloa, kun Gideon vs. Mandalorian saa uusintaottelun mahdollisuuden. Tämä on kuin "aikuisten satua" sanoi eräs kuuluttaja nyrkkeilymatsin aikana.

The Predator

Sarja jatkuu hullunkuristen kaverusten kohtaamisella ja samalla koitetaan tuoda mytologiaan mausteita lisää. Tykkäsin näistä hulluista, mutta Saalistaja toisaalta pätkii nämä harmillisesti viimeistä myöten aivan lopuksi. Huumori oikeasti toimii tällä kertaa ja iso örvelö on tuotu kankaalle toimivan juonen kera, jota katsoo tietysti popparit kourassa nakerrellen. Uhkan tuntu on todellinen, kun peilaa sitä pikkupojan tärkeään rooliin leffassa.

Olennon asuun ollaan kehitelty mitä eriskummallisimpia vempaimia, joista metallin pyöreä pallo muuttaa kantajansa näkymättömäksi muun muassa. Voiman pesä Arskaan verrattavaa tässä on silti vähän, kun pienenä näitä avaruus jännäreitä aloin seuraamaan. Black ohjaa hienosti tapahtumia ja joukon kemia on ensiluokkaista katsottavaa härskin komiikan ollessa läsnä. Olivia Munnia ja muita on myös mieluisa seurata, mitä ikinä heillä sanottavaa onkaan ja lopulta kaikki nivoutuu helposti yhteen tässä rainassa. Ei mikään pelileffa, kuten jotkut Marvel tuotteet on vähän tapana olla, vaan vanhan ajan hikistä turpiin vetoahan tässä tarjotaan koko rahalla.

Terminator - tuhoaja

Tarina on Scifin ja toiminnan yhteensulautuminen, jossa Linda Hamilton on tarjoilija kuppilassa, jonka kaimat alkavat saada surman toisensa jälkeen. Terminaattori jahtaa John Connorin äitiä, joka on lähetetty tulevaisuudesta asti surmaamaan tätä. Avuksi tulee Kyle Reese, joka on saanut oppinsa ja sotimistaitonsa maan parhaalta Johnilta. Kyle kertoo tulevaisuudesta Sarahille, joka lopulta alkaa uskoa tätä alun vastahakuisuuden jälkeen.

Unessa nähdään loputonta sotimista koneita vastaan ja yksi jopa pääsee tuhoamaan ihmisten piilopaikan, joita koirat ovat erinomaisia tunnistamaan. Musiikki on hienoa kuunneltavaa ja säestää milloin rauhallisia kohtia, kuten toiminnan ja räiskinnän välissä tunnelmaa. Score on kaikkien tuntema kappale historiaa.

James Cameron onnistuu joka osa-alueella ohjaamisessa mielestäni ja Arska on täydellinen roolissaan muhkeine lihaksineen ja hoitaa kyborgin roolia ikonisen vahvasti. Puhelimessa tämä osaa jopa muuttaa ääntänsä Sarahin äidin mukaiseksi ja ottaa selvää tämän kodista löytyvästä asiakirjasta osoitteen.

Robotti itse terminoidaan mäsäksi ensin räjäyttämällä putkipommi ja tehtaan painokoneen väliin puristamalla. Tämän jälkeen myrskyä ja mahdollista vastaisuutta varten Sarah ajaa bensa-aseman kautta raskaana kohti uutta mahdollisuutta ja tuomion päivän koitto mielessä.

Hot Shots 2 - Kaikkien jatko-osien äiti

Ace Venturan ja tämän kaltainen on minun aikani komediaa parhaimmillaan. Star Wars ja muut Rambot parodisoidaan tyylikkäästi ja Charlien karisma ja heitot on edelleen hyviä jo tässä leffassa verrattuna Miehen Puolikkaisiin.

Tolkien

JRR Tolkien matkaa halki ystävyyssuhteiden ja sotien sekä kasvaa tarinankertojaksi. Itse kirjojen synnyttämis tuskiin ja tolvauksiin ei sitten leffassa paneuduta kunnolla, joka on sääli. Draama on keskinkertaista ja pakolliset koulutus vaiheet esitetään, mutta mitään ei saada oikein vielä tuotettua ja koko teos jää tökeröksi ja mauttomaksi esitykseksi.

John Wick: Chapter 3 - Parabellum

Kohellusta riittää eikä naurulle jää paljon sijaa tässä toimintaflikassa. Visuaalisesti tapot on koirien kanssa toimivasti kuvattu purkkiin, mutta entäs juoni, jota ei kummoista jostain syystä erämaassa jorailun ja Fishburnen älähtelyn kera ole suunniteltu. Keaunu on kunnon tilipussin jo tienannut, mutta tekee tälläista liian perusvarmaa jälkeä.

-"I need more firepower"

Syvä joki

Banjo ja skitta soivat alussa rennolla tavalla, mutta kanoottimaktalla kohtaa onnettomuus, jos toinenkin. Luonto on mallinnettu näyttävästi mukaan kuvioihin eikä turhia sanoja ole mukana jännärissä. Neljä toverusta keksii lopussa peitetarinan tapahtumille ja kuolleen käden noustessa vedessä voi ihmetellä oliko kaikki unta vai löytyikö ruumista?

Tappava ase 2

Kun Riggsin vaimoa ja tyttöystävää nyt uhataan niin taikuri näyttää veden alla taitoaan katkaista kätensä. Iskän ja minun lemppareita, jolla on myös uusintakatselu arvoa. Hahmot on hienosti kirjoitettuja ja oikeus näissä voittaa kuitenkin lopulta. Roistot eivät epäröi saada hengiltä diplomaattoman koskemattomuuden avulla kyttäkaksikkoa!

Pyhimys

Korneja kohtauksia ihan tolkuton määrä ja pyhimys on tässä flikassa monine nimineen selitetty vallankumouksen pelastajaksi sekä Venäjän romahduksen aiheuttajaksi. Pirullisen alkukohtauksen jälkeen alkaa tarina, jossa Val Kilmer pallinaamaalailee Volvolla ja mainostaa Nokian kännykkää. Hän saa tehtäväkseen varjostaa Kylmäfuusion kehittäjää ja huomaa vähitellen rakastuvansa kauniimpaan osapuoleen.

50 milliä riittää eläkepäiville jäämiseen ja Venäläisten kustannuksella tämä jopa onnistuu, kunnes kaunotar joutuu tulen alle. Liian paksut takaumat ja henkiinjäämiset hauskojen alter egojen tulemiset nipistävät terää tältä jännäriltä. Jos sitä sellaiseksi voi tohkeen määrästä riippuen laskea.

Taistelulähetit - 1917

Viihdyttävä pätkä lähetin vaaroista, mutta ei kaavoihin kangistuvasta erilaisesta matkasta. Sotilaat kuvataan haavoittuvaisina ja yksi pirulainen pääsee puukottamaan pääosan esittäjääkin, jonka veljeä ja muita lähdetään porukassa varoittamaan.

Kuvaus ja visuaalisuus on maalta käsin tällä kertaa kuvatussa mainiossa pätkässä tunnelmallista seurata. Maisemat ovat luonnonkauniita ja kirsikkapuut korostavat kodin merkitystä ja kuinka muualla kaipaa sinne takaisin.

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

03.10.20 klo 00:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämmöistä tuli tuijoteltua syyskuussa:

Bob Rafelson: Musta leski (1987):

Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja toteutuskin on onnistunut ihan kivasti, ja Debra Winger sekä Theresa Russell tekevät hyvät suoritukset. Muutamia tylsiä hetkiäkin mukaan kuitenkin mahtui. Loppu oli yllättävä.

Clyde Geronimi, Jack Kinney, James Algar: The Adventures of Ichabod and Mr. Toad (1949):

Ihan kivoja tarinoita molemmat. Tykkäsin kuitenkin enemmän herra Rupikonnan touhusta ja siinä varsinkin lopussa nähtävä kartanosekoilu oli hauska. Jälkimmäinen tarina ei ollut yhtä hyvä. Ilman laulamista se olisi ehkä toiminut paremmin. Vaikka tarina on lopussa aika jännä ja vähän jopa pelottavakin, niin onneksi mukaan on laitettu kevennykseksi sitä Disneylle tyypillista kohellusta. Aikuiseen makuun se saattaa olla vähän liian lapsellinen, mutta lapsia se tietysti naurattaa. Ei nouse kuitenkaan muiden Disney-klassikoiden tasolle.

Francis Ford Coppola: Kummisetä (1972):

Alusta loppuun täydellinen elokuva! Francis Ford Coppola hoitaa ohjauksen mestarillisesti, kuvaus on upeaa ja Nino Rotan musiikki on myös hienoa kuultavaa. Näyttelijät Marlon Brandon johdolla sopivat kaikki rooleihinsa enemmän kuin hyvin ja Brandon ohella Al Pacino ja myös James Caan vetävät roolinsa todella upeasti.

Mikko Kouki: Fingerpori (2019):

Kaupunginjohtajan touhut olivat leffan parasta antia, muuten oli aika väsähtänyttä menoa ja mukana oli myös vähän liikaa sitä sarjakuvista tuttua sanaleikittelyä. Hahmot toki olivat esikuviensa näköisiä ja oloisia, mutta muuten tämä ei vaan ole toteutuksensa puolesta onnistunut yhtä hyvin kuin itse sarjakuva. Kaksi tähteä hyvästä yrityksestä ja hahmosta Aulis Homelius.

Steven Spielberg: Kadonneen aarteen metsästäjät (1981):

Yksi Spielbergin parhaista elokuvista. Toimintaa löytyy ja myös huumoriakin on sopivasti. Harrison Ford tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista tässä leffassa eivätkä muutkaan näyttelijät huonoja ole. Lopun erikoistehosteet on myös aikaansa nähden hienosti toteutettu.

Steven Spielberg: Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984):

Väkivaltaa leffassa on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän ja leffa on myös paikoin aika jännä ja muistan ainakin lapsena vähän pelänneeni Mola Ramia. Harrison Ford tekee jälleen vakuuttavaa työtä ja myös Jonathan Ke Quan Short Roundin roolissa on hauska. Ei tämä aivan ensimmäinen ja kolmannen Indyn tasolle nouse, mutta neljännen osan tämä voittaa mennen tullen. Lopun kaivos- ja siltarymistelyt olivat leffan parasta antia. Ohjaaja Spielbergille tämä on tärkeä elokuva siitä syystä, että hän tapasi nykyisen vaimonsa Kate Capshaw'n tämän elokuvan kuvauksissa.

Steven Spielberg: Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989):

Yksi lapsuuteni suosikkielokuvista. Harrison Ford loistaa tässäkin ja hyvän lisän Indyn seikkailuihin tuo Sean Conneryn esittämä isä-Jones. Myös leffan alussa nähtävä River Phoenix tekee nuorena Indiana Jonesina hienon suorituksen. Toimintaa löytyy kiitettävästi ja huumoriakin on enemmän kuin kahdessa aiemmassa osassa. Tähän olisi ollut hyvä päättää koko leffasarja.

Lewis Teague: Cujo - kauhun silmät (1983):

Ei heikkohermoisille. Leffa oli varsinkin ensimmäisellä katselukerralla aika järkyttävä ja myös todella ahdistava. Nyt toisella katselukerralla ne koiran hyökkäykset olivat edelleen aika järkyttäviä. Cujo oli myös saatu näyttämään todella pelottavalta ja muutamassa kohdassa oikean säpsähti kun koira hyökkäsi. Leffa loppui hieman kummallisesti töksähtäen. Loppu siis ei ollut paras mahdollinen.

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

10.11.20 klo 02:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lokakuussa tuli katsottua tällaista:

Paul Verhoeven: Total Recall - unohda tai kuole (1990):

Edelleen Schwarzeneggerin ja myös ohjaaja Verhoevenin paras leffa. Juoni on todella nerokas ja toimintaakin löytyy kiitettävästi ja se on myös todella rajua. Myös tehosteet ovat kestäneet hyvin aikaa. Täyden kympin leffa.

James Glickenhaus: Blue Jean Cop - Farkkukyttä (1988):

Muutama ihan hieno toimintakohtaus oli mukana, mutta muuten oli vähän tylsää touhua. Weller ja Elliott vetävät hyvät roolit ja leffassa oli myös aitoa kasaritunnelmaa! Loppu oli vähän erikoinen.

John Woo: The Killer (1989):

Todella upea ja raju leffa John Woolta. Chow Yun-Fat tekee hienon roolisuorituksen ja myös toimintakohtaukset ovat täyttä rautaa. Veri lentää ja aseet paukkuvat siihen tahtiin, että heikkopäistä hirvittää. Ehdottomasti paras näkemäni John Woon leffa.

Tim Burton Batman (1989):

Paras kaikista Batman-elokuvista. Michael Keaton on loistava Batmanin roolissa, mutta vielä paremman roolin vetää Jack Nicholson Jokerina. Tunnelma on upean goottimainen kuten Tim Burtonin tyyliin kuuluu. Loppu on myös hieno.

Daniel Attias: Hopealuoti (1985):

Kingin itse laatima käsikirjoitus omasta pienisromaanistaan. Ihan hyvä, vaikka ajan hammas onkin päässyt puraisemaan leffaa jonkin verran. Tunnelma on paikoin aika jännä. Hieman tosin häiritsi se kun ihmissusi heilui pesäpallomailan kanssa. Gary Busey tekee leffan parhaan suorituksen. Ei tämä paras ihmissusileffa ole, mutta ei huonokaan.

John Bruno: Virus (1999):

Ihan kiva pikkujännäri, mutta ei mikään mestariteos kuitenkaan. Donald Sutherland ja Jamie Lee Curtis tekevät leffan parhaat roolit ja olihan se toimintakin ihan näyttävää. Loppu oli vähän tylsä.

Michael Mann: Psykopaatin jäljillä (1986):

Hyvä ja tiivistunnelmainen jännäri, mutta mahtui mukaan myös muutama vähän tylsempikin hetki. William L. Petersen tekee hienon roolisuorituksen poliisina ja myös Tom Noonan loistaa roolissaan. Brian Coxin esittämä Hannibal jää vähän vaisuksi vaikka ihan hyvän suorituksen hänkin tekee. Loppu oli hieno.

JuicyFruity
Käyttäjä
75 viestiä

10.11.20 klo 21:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Halloween tuli ja meni. Itse en vietä tätä amerikkalaisten kaupallistamaa juhlaa. Mutta katsoin kummiskin Halloween elokuvat, mitkä löytyvät hyllystäni. Halloween 1-5 tuli katseltua pitkästä aikaa.Näistä elokuvista on arviointeja ja kommentteja niin paljon etten rupea niitä enää arvostelemaan.
Ykkös ja kakkos-osa oli mukavaa katsella putkeen. Kolmos osa miksi tämä on olemassa, nelonen ja vitonen taas tuki toisiaan.
Ensi Perjantai on kolmastoista päivä. Minkähän elokuvan silloin katsoisi?

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

10.11.20 klo 23:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

JuicyFruity kirjoitti:


Ykkös ja kakkos-osa oli mukavaa katsella putkeen. Kolmos osa miksi tämä on olemassa

Kolmas osa on olemassa siitä syystä, että sarjaa oli alunperin tarkoitus viedä siihen suuntaan, että joka vuosi tehtäis erilainen Halloween -elokuva. Sarja olis jatkunu siis eräänlaisena antologia-sarjana. Myers oli kuitenkin jo tässä kohtaa kuoppaamisestaan huolimatta niin suosittu hahmo, että pitihän se repiä väkisin takaisin kuvioihin.

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

11.11.20 klo 10:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

En osaa sanoa, mutta älä nyt ainakaan Perjantai 13. päivä, osa 3 tai Friday the 13th: The Final Chapteria katso. Ne nimittäin tapahtuvat lauantaina 14. päivä ja sunnuntaina 15. päivä.

Joku kirjoitti:
JuicyFruity kirjoitti:


Ykkös ja kakkos-osa oli mukavaa katsella putkeen. Kolmos osa miksi tämä on olemassa

Kolmas osa on olemassa siitä syystä, että sarjaa oli alunperin tarkoitus viedä siihen suuntaan, että joka vuosi tehtäis erilainen Halloween -elokuva. Sarja olis jatkunu siis eräänlaisena antologia-sarjana. Myers oli kuitenkin jo tässä kohtaa kuoppaamisestaan huolimatta niin suosittu hahmo, että pitihän se repiä väkisin takaisin kuvioihin.

Samaahan yritettiin Perjantai 13. -saagan suhteen (vitososa). Vähän veikkaan sellaista, että manööverin onnistuessa kummankin sarjan taso olisi voinut nousta aika tavalla. Kuka tietää vaikka sinne olisi osunut jotain pienimuotoisia klassikkoja mukaan.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

11.11.20 klo 21:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

Samaahan yritettiin Perjantai 13. -saagan suhteen (vitososa). Vähän veikkaan sellaista, että manööverin onnistuessa kummankin sarjan taso olisi voinut nousta aika tavalla. Kuka tietää vaikka sinne olisi osunut jotain pienimuotoisia klassikkoja mukaan.

Kyllä juuri näin, ja oon samaa mieltä. Samasta aiheesta lypsettiin niin paljon, että homma meni tosi puisevaks. Fridayt olis periaatteessa voitu lopettaa neljänteen osaan, mun mielestä se on sarjan paras elokuva, sekä koko sarjan kulminaatiopiste. Itseasiassa se on ylipäänsä slashergenren tyylipuhtaimpia ja parhaimpia edustajia. Halloweenien kanssa taso tipahti myös huimasti heti toisen osan jälkeen. Kolmonen on erilaisuudessaan mainio, mutta sen jälkeen rima meni melko alas. Nelonenkin on tavallaan ihan jees, mutta sitä seuraavat osat sellasta tuubaa että huhhuh...

JuicyFruity
Käyttäjä
75 viestiä

13.11.20 klo 19:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Perjantai 13. Marraskuuta. Tuli katsottua elokuva nimeltä Perjantai 13.
Lopun kohtaukset ja musiikki. Tuleeko muille mieleen Alfred Hichtcockin Psycho? Siis musiikista?
Lisätään tähän samaan: katsottu Perjantai 13 osa kaksi. Äitikompleksi sama kuin psykossa
Musiikki on myös samankaltaista tässä osassa.

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

16.11.20 klo 16:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Fridayt olis periaatteessa voitu lopettaa neljänteen osaan, mun mielestä se on sarjan paras elokuva, sekä koko sarjan kulminaatiopiste. Itseasiassa se on ylipäänsä slashergenren tyylipuhtaimpia ja parhaimpia edustajia.

Juu, pidän itsekin nelososaa parhaana. Sehän on käytännössä sama elokuva kuin kolme edellistä, mutta paremmin tehtynä. Ehkä tärkeimpänä oivalluksena nelososan teinit eivät ole tarkoituksellisen ärsyttäviä ja tyhmiä, vaan heistä jopa välittää ihmisinä.

Myöhemmistä osista pidän eniten seiskasta. Sehän on ilmeisen Carrie-vaikutteinen. Seiskaosassa näkyy ehkä parhaiten viitteitä siitä, millaisia kokeiluja Perjantai 13. -brändin puitteissa olisi ollut mahdollista tehdä, jos sarja ei olisi hyytynyt höyläämään samaa juonikuviota kerta toisensa perään.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

16.11.20 klo 21:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

Myöhemmistä osista pidän eniten seiskasta. Sehän on ilmeisen Carrie-vaikutteinen. Seiskaosassa näkyy ehkä parhaiten viitteitä siitä, millaisia kokeiluja Perjantai 13. -brändin puitteissa olisi ollut mahdollista tehdä, jos sarja ei olisi hyytynyt höyläämään samaa juonikuviota kerta toisensa perään.

Joo seiska on varsin kelvollinen slässeri, ja vieläpä suhteellisen omaperäinen genressään. Se olis taatusti sarjan parhaita osia, ellei olis niin piloille saksittu. MPAA ei tykänny Perjantai-filmeistä yhtään, ja seiska jäikin pahasti lautakunnan hampaisiin. Siitä on leikattu kaikki mahtavat gore-efektit veke. Ja se on iso sääli.

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

20.11.20 klo 21:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joo, se seiska on selvästi piloille leikattu. Olisi hienoa, jos siitä joskus julkaistaisiin alkuperäinen versio. Paha sanoa, missä kunnossa ne leikattujen kohtausten kelat ovat. Varmaan aika huonossa, jos ovat ylipäätään tallessa.

Mutta tykkään seiskasta silti enemmän kuin myöhemmistä osista. Päähenkilö on selvästi sarjan muita osia kiinnostavampi ja syvällisempi, ja sekin on kiinnostava käänne, että päähenkilö pystyy panemaan Jasonille kampoihin tasaväkisesti. Ja tietysti siinä on Kane Hodder mukana ensimmäistä kertaa. Mies muun muassa putoaa romahtavan portaikon mukana kellariin, hänen päähänsä rikotaan lamppuja ja lopussa kaveri vielä sytytetään palamaan.

Vitososa on kaikessa paskuudessaan loistavaa tahatonta komiikkaa. En olisi millään arvannut, että murhaaja olikin se ambulanssimies. Hänhän vaikutti täysin normaalilta! Myös se alun suklaapatukkapoika ja kirvesmurhaaja piristävät synkintäkin päivää.

Kutosesta monet tykkäävät, mutta en ole siitä koskaan jaksanut innostua. Ihan hauska leffa, ei sen enempää.

Jason Manhattanilla voisi olla virkistävää vaihtelua, jos se tosiaan tapahtuisi Manhattanilla eikä jossain saatanan huvipurrella keskellä ulappaa. Puolitoista tuntiakin on tällaiselle idiotismille aika paljon, saati sitten 100 minuuttia. Hodderin sulavaa dinosaurusta muistuttava kuminaamari on varmaan koko sarjan rumin. Elokuvan loppuhuipennuksesta on jäänyt mieleen James A. Janissen kommentti: ”Is it real? Is it another dream? I don’t know and I don’t care and it’s about a time for this fucking shit show to end!”

Ysi yritti vihdoin uudistaa sarjaa aidosti, mutta siinä vaiheessa oli jo ihan liian myöhäistä. Varsinkaan kun ne uudistukset eivät ole millään lailla linjassa aiempien osien kanssa. Silmäniskut muiden kauhuklassikoiden suuntaan herättävät lähinnä myötähäpeää. Gore on tosin aika herkullista, paikoin jopa kirjaimellisesti.

Kymppiä en jaksa edes kommentoida.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

21.11.20 klo 11:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aika samoilla linjoilla ollaan. Manhattanissa on itelle kyllä jotain viehätystä, nostalgiasta johtuen. Tiedostan kyllä että se on ihan perseestä, mutta kun se oli ensimmäinen osa jonka koko sarjasta näin, niin on siitä muodostunu sellanen pienimuotoinen guilty-pleasure. Tuota ysiä en oo muuten edes viittiny ikinä katsoa, enkä tiedä tarviiko edes.

Tuon seiskaosan leikattuja kohtauksia näkee Youtubesta, mutta kuvanlaatu on toooooosi kämänen. Niin kämänen että niitä tuskin koskaan saadaan parsittua sujuvasti itse elokuvaan. Luultavasti alkuperäiset kelatkin on jo tosiaan hävinny jonnekin.

Jostain muuten kuulin, että My Bloody Valentinesta saatiin vihdoin sellainen julkaisu jossa on leikatut kohtaukset remasteroitu ja ympätty leffaan. Sehän on kans surullisenkuuluisa filmi niistä leikkauksista. Käytännössä pilattu kokonaan. Kokolailla kaikki kohtaukset joissa vähänkin on gorea on nippastu poikki.

Ainiin, videosensuurista vielä, luitkos Miihkali tätä?

https://suomenkuvalehti.f...odan-1980-luvun-suomessa/

Tosi mielenkiintoinen juttu kotimaisesta videosensuurista. Pohjolassahan tehtiin ihan älyttömiä leikkauksia nauhoihin. Esimerkiks Evil Dead oli leikattu lähes 20 minuuttia, ja Van Dammen Bloodsport jonkun 18 minuuttia. Ihan älytöntä!

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

22.11.20 klo 12:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Juu, luinhan minä. Hämmentävää, etteivät nuo videosensuurilain vanhat pääpukarit selvästikään ole oppineet mitään. Ymmärränhän minä sen, että porno ja tolkuton verellä läträys halutaan pitää poissa lasten ulottuvilta. Täysin kannatettava tavoite. Ja toki nuo 80–90-lukujen vaihteen divarit olivat aika hämyisiä paikkoja, joissa myytiin vähän kaikkea piraateista eläinpornoon. Mutta oli sen videosensuurin hinta silti aika korkea. Se käytännössä tuhosi elokuvakulttuurin, ja samalla kuitenkin tiskin alta sai vähän kaikkea.

Surullisintahan on se, että päätökset tehtiin ihan mielikuvapohjalta. Oli kaikenlaisia huhuja snuff-elokuvista. Texasin moottorisahamurhat ehkä ikonisimpana esimerkkinä. Sen maine on niin hurja, että harva elokuvan nähnytkään tajuaa, ettei leffassa itse asiassa näytetä gorea juuri lainkaan. Ei siinä taida olla yhtään sahauskohtausta, jossa näkyisi, mitä sen moottorisahan kanssa oikeastaan tehdään.

Mutta niin tai näin, oikein kiinnostava ja hyvä artikkeli. Olisi saanut olla pidempi. Ja se täytyy sanoa, että tuo Pako linnunradalta III vaikuttaa tosi laadukkaalta:

VHS:n takakansi kirjoitti:

Kaukana aurinkokunnastamme raivoaa kosminen sota, koska kaunis prinsessa Bellastar ja avaruuskapteeni Lithan taistelevat yön kuninkaan Ureklonin pahoja voimia vastaan. Kadoksissa avaruudessa he törmäävät kaukaiseen planeettaan jossakin linnunradalla. Planeetalla asuu kaunis kansa, joka opettaa heille rakkauden ilot – rakkauden, joka melkein saa heidät unohtamaan, että ilkeä Ureklon on heidä jäljillään.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

22.11.20 klo 18:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Juu kyllähän ikärajasysteemi on ihan hyvä olla, ja ihan kaikkea ei tarvitse lasten ulottuville saada, mutta tosiaan tollanen täysin mielivaltanen systeemi teki aivan tuhottomasti enemmän hallaa kun hyötyä kotimaiselle elokuvakulttuurille. Mitä tiskien alta myyntiin tulee, niin tunnen muutamankin antikvariaatinpitäjän, joista esimerkiks yks oli kaivellu aikanaan myyntiin vanhan omistajan varastoja, ja sano että ihan suoraan oli pakko heittää roskiin osa matskusta, että ei niitä olis uskaltanu ees laittaa myyntiin tänäpäivänä. Sen verran hämystä tavaraa tohon kasettiaikaan liikku. Nykyäänhän kaikki sairas sonta on internetissä..

Texas Chain Saw Massacre on kyllä legendaarinen maineeltaan rajuna elokuvana. Varmaan kovimpia "lapsia turmelevista videoväkivaltafilmeistä" Siinäkin sitten kuitenkin loppukädessä se vastenmielisyys ja kauhu tulee nimenomaan tunnelmasta ja niistä saastasista hahmoista, eikä niinkään goresta. Uusintaversiossahan sitten otettiin tuokin puoli haltuun, mutta se on kokonaisuutena ihan rutosti heikompi elokuva. Yks syy tohon maineeseen lienee aivan varmasti elokuvan raflaava nimi, joka on kyllä kieltämättä yks elokuvahistorian mainioimmista titteleistä!

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

01.12.20 klo 09:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Marraskuun katsotut leffat:

Paul Brickman: Riskibisnes (1983):

Hauska ja viihdyttävä komedia 80-luvulta. Näyttelijät Tom Cruisen johdolla tekevät hyvät roolisuoritukset ja myös ohjaus on onnistunut. Alkupuoli tosin oli hieman tylsä, mutta leffa parani onneksi loppua kohti edetessään.

Chris Columbus: Yksin kotona (1990):

Edelleen yksi hauskimmista joulukomedioista, joita olen nähnyt. Joe Pesci ja Daniel Stern tekevät hauskat roolisuoritukset roistoina ja myös John Candy polkkaheppuna vetää pienen, mutta sitäkin hulvattomamman roolisuorituksen. Roistojen kokemukset voivat ehkä nykyään olla jo vähän liian rajuja aivan pienempien lasten katsottavaksi, vaikka ne onkin tarkoitettu hauskoiksi. Culkinille jäi leffasta muistoksi Joe Pescin puremajälki sormeen.

Chris Columbus: Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa (1992):

Tämä tuli aikoinaan käytyä leffateatterissa asti katsomassa. Vähän vanhan toistoa oli mukana, mutta muuten tämä New Yorkin seikkailu on oikein onnistunut ja hauska. Ansat olivat myös paikoin aika ovelia. Ei tämä ensimmäiselle osalle pärjää, mutta voittaa kyllä muut sarjan elokuvat mennen tullen.

Alex Mann: Mikki Hiiri - Olipa kerran joulu (1999):

Kokoelma sisältää kolme jouluista tarinaa: Tulkoon joulu ainainen, Hessun joulu ja Kalleimmat joululahjat. Paras näistä tarinoista on ensimmäinen, eli Tulkoon joulu ainainen, jossa Tupu, Hupu ja Lupu toivovat, että joulu olisi joka päivä. Parhaimmillaan nämä Disneyn lyhärit ovat alkuperäiskielellä puhuttuna, mutta perheen pienimpiä ajatellen nämä voi myös katsoa suomeksi puhuttuna. Alkuperäisessä versiossa kertojana kuullaan Frasier-sarjasta tuttua Kelsey Grammeria. Ei tämä ihan sitä parasta Disneytä ole, mutta viihdyttävä ja kiva paketti joulun odotukseen kuitenkin.

Don Siegel: Likainen Harry (1971):

Edelleen niitä Eastwoodin parhaimpia leffoja. Toimintaa ei hirveästi ole, mutta jännitystä löytyy sitäkin enemmän. Eastwood loistaa roolissaan Likasena Harryna ja myös Andrew Robinson tappajan roolissa tekee hienon suorituksen.

Brian De Palma: Lahjomattomat (1987):

Vaikka tässä olikin menty hiukan muuttelemaan tapahtumien kulkua, niin ei se silti menoa pahemmin haittaa. Loistava näyttelijäkaarti, loistava musiikki ja raju toiminta takaavat todella viihdyttävän elokuvaelämyksen. Kevin Costner tekee hyvän suorituksen Eliot Nessinä ja myös sivuosassa nähtävä Sean Connery on vakuuttava. Ja palkittiinpa tuo Conneryn suoritus myös parhaan sivuosan Oscar-palkinnolla.

Chris Columbus: Ilta kaupungilla (1987):

Erittäin hauska pätkä, vaikka ei vielä edustanutkaan Chris Columbusta parhaimmillaan. Columbuksen paras leffa, Yksin kotona, ilmestyi vasta 3 vuotta tämän jälkeen. Vauhtia riittää ja nauraa saa paikoin todella paljon. Elisabeth Shue tekee hyvän roolisuorituksen ja myös nuoremmat näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Lastenvahdin blues oli yksi leffan hauskimmista kohtauksista.

Pekka Parikka: Talvisota (1989):

Yksi parhaista koskaan tehdyistä suomalaisista sotaelokuvista. Leffassa nähdään loistava näyttelijäkaarti ja myös leffan tunnelma on upea ja sotakohtaukset ovat myös todella realistisesti tehty. Ja vaikka leffalla on kestoa reluisti yli 3 tuntia, yhtään tylsää hetkeä ei leffaa katsoessa vastaan tullut. Kuuluu ehdottomasti niihin leffoihin, joka täytyy vähintään kerran vuodessa katsoa.

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

01.12.20 klo 14:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:
JuicyFruity kirjoitti:

Kolmos osa

Kolmas osa

Katsoin Halloweenin kolmos osan tuossa aamupäivällä ja täytyy kyllä sanoa, että kyseessä on ehkä järjettömin koskaan näkemäni elokuva. Ainoastaan Highlander 2 - Paluu kykenee kilpailemaan tämän kanssa. On todella arvokasta, että joku on vaivautunut tekemään tällaisia ja vieläpä aivan tosissaan.

Dekkari
Käyttäjä
259 viestiä

04.12.20 klo 17:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli tuosta elokuvasensuurista mieleen, että vaikka jouluyö, murha yö (1985) ilmeisesti kielettiin 1989 (kk)https://elonet.finna.fi/R...avi.elonet_elokuva_121116, niin siitä huolimatta siitä oltiin kuitenkin julkaistu suomenkielinen kasetti vuonna 1986.https://64.media.tumblr.c...iygehzPm1sh2woeo1_640.jpg. Tosin videoita kiristävä laki tuli voimaan vasta seuraavana vuonna.

Nukkemurhaajasta myös outo juttu. https://www.videospace.fi...emurhaaja_vhs_curly_video
Oli on olemassa suomenkielinen vhs julkaisu, mutta takana lukee kokonaan kieletty.

Olen ymmärtänyt, että vaikka videokasetit/tv-esitykset piti leikata siten, että ikärajaksi tuli k-16, niin siitä huolimatta elokuviin sai tuoda elokuvia, jonka ikäraja oli k-18?

doomsdaymachine
Käyttäjä
1579 viestiä

11.12.20 klo 16:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ennen videolakia meno oli aika vapaata. Videolevittäjät saattoi menetellä niin, että kiellettyjä elokuvia leikattiin itse, ja laitettiin sitten levitykseen. Toisaalta taas videoiden levittäjät harrasti jonkin verran itsesensuuria, ja videoiden versiot saattoivat olla leikattuja, vaikka teattereissa olisi ollut leikkaamattomana. Ajateltiin että sillä vältetään säätely korkeammalta taholta. Eipä asia sitten mennytkään niin. Vasemmistolaiset ja uskonnolliset halusivat sitä videosensuuria niin palavasti.

Nukkemurhaaja oli kielletty Suomessa, mutta levittäjät sovelsi siihen tuota itsesensuuria ja leikkeli sitä hieman. Kaikissa murhakohtauksissa kuva pysäytettiin ja ääniraita jatkuu taustalla. En tosin tiedä sovellettinko tuota keinoa muissa julkaisuissa.

Videolain aikaan sai sitten K18 elokuvia näyttää telkkarissa ja elokuvateattereissa, mutta ei videolla. Kilpailuetu siis siirtyi pois videoilta muille.

barros
Käyttäjä
1369 viestiä

27.12.20 klo 13:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mandalorian 2. tuotantokausi:

Hieno seikkailu ja Scifi -sarja saa jatkoa toisella tuotantokaudella, jossa nähdään Jedi mätkettä ja Gideon pahiksen ilkeitä suunnitelmia. Myös ensimmäisellä kaudella olleet tutut hahmot kehittyvät entisestään ja tarina saa lihaa luiden ympärille. Eräs hahmo kidnapataan ja vikassa jaksossa Luke Skywalker tulee avuksi pelastus hommiin. Visuaaliselta ilmeeltä sarja on puhdasta kultaa ja Mandalorian Bescar on upea ilmestys kokonaisuudessaan. Suosittelen sarjaa Star Wars faneille ja tämä on parasta sitten alkuperäisen trilogian Disneylta.

Näyttelytyö, lavastus, musiikki ja ohjaus on dialogineen selkeää ja suoraviivaista ja ohjaajina on tämän hetken kärkinimiä maailmassa. Ensiluokkainen tarina ja juonen kulku on selkeää ja helppoa seurattavaa eikä tämä silti ole mitään aivot narikkaan viihdettä, vaan valomiekkoja, pommeja ja aseita sekä räjähdyksiä nähdään totuttuun tapaan runsaasti. Hienoa, että Disney perusti oman Suoratoistopalvelun ja tämä sarja on sen oma lippulaiva!

Niilin jalokivi:

Pahan oloinen Omar yrittää kaapata Niilin suiston herruuden ja reportteri/kirjailijalla jää neljä päivää aikaa tehdä kumppaneidensa kanssa tehdä asialle jotakin. Leffan tähti douglas vetää kieli poskessa karkuun väistellen roistojen luoteja ja ajelee hävittäjällä tuhoten beissiä ja omaisuutta oikein olan takaa. Leffan alku on unenomainen ja hieman vanhanaikainen tunnelmaltaan. Alkuperäiskansoja nähdään myös tanssimassa ja päälle keskitason seikkailuelokuvasta on tässä kyseessä.

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

01.01.21 klo 18:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vuoden 2020 viimeiset leffat tulevat tässä, lopussa yhteenveto koko vuodesta.

Peggy Holmes: Pieni merenneito 3: Arielin tarina (2008):

Aikuiseen makuun aivan liian lapsellinen. Mukana on myös aivan liikaa laulamista ja itse tarina hukkuu sinne jonnekin laulujen alle. Mutta nämä Arielithan ovatkin lähinnä lapsille tehtyjä ja etenkin kaikista prinsessajutuista pitäville tytöille. Myös seurassani leffaa katsonut 5-vuotias tykkäsi tästä kovasti ja myös lauloi mukana.

Tuukka Temonen: Aika jonka sain (2020):

Hieno ja koskettava eokuva. Olga Temonen tekee pääosassa todella vakuuttavaa työtä. Erityisen kiinnostavan leffasta tekee se, että se perustuu todellisiin tapahtumiin. Ja vaikka leffan aiheena on ratsastaja ja ratsastus, niin elokuva sopii myös niille, joita ratsastus ei kiinnosta.

Jeremiah S. Chechik: Joulupuu on kärvennetty (1989):

Todella hauska leffa, jossa riittää kohellusta lähes koko leffan keston ajan. Clarkin valoshow on yksi leffan hauskimmista kohtauksista. Myös Eddien "Paskis"-kohtaus on aika hulvaton. Ei ehkä aivan sitä parasta John Hughesia, mutta kyllä tästä ihan mukavasti joulutunnelman saa viritettyä ja kutitteleepa tämä aika makeasti myös nauruhermoja.

Peter Sohn: Kunnon dinosaurus (2015):

Paikoin ihan hauska leffa, josta löytyy myös koskettavuutta. Aikuiseen makuun tämäkin oli aivan liian lapsellinen, mutta seurassani tätä katsonut 5-vuotias tyttö tykkäsi ja naureskeli paljon Dinon törmäilylle. Visuaalisesti leffa on upeaa katsottavaa, mutta tarinaltaan tämä ei yllä aivan niiden Pixarin parhaimpien tasolle. Leffa on myös vähän synkkä, kun joka välissä puhutaan kuolemasta. Suomalainen ääninäyttely on onnistunut hyvin.

Clyde Geronimi, Hamilton Luske, Wolfgang Reitherman: 101 dalmatialaista (1961):

Ei ehkä ihan sitä parasta Disneytä, mutta hauska leffa kuitenkin. Leffa sisältää myös yhden Disneyn elokuvien parhaista pahiksista, Cruella De Vil. Hauska oli myös bongata muutamia Kaunotar ja Kulkuri -elokuvasta tuttuja hännäheiluttajia. Suomalainen ääninäyttely on taas onnistunut hyvin ja etenkin Hannele Lauri Cruellan roolissa tekee loistavaa työtä. Koirien lisäksi toheloivat rosvot Jasper ja Jesper olivat hauskoja.

Richard Donner: Haamujen kosto (1988):

Hieman erilainen versio Charles Dickensin Joulutarinasta. Bill Murray tekee hyvän roolisuorituksen ilkeänä tv-johtajana, joka saa vieraakseen kolme varsin erikoista kummitusta. Paikoin leffa on vähän lapsellinen, mutta kokonaisuutena oikein onnistunut joululeffa. Tosin lopussa tunnelma vähän lässähti eikä jaksanut oikein loppuun saakka. Ei ole ohjaajansa eikä myöskään Bill Murrayn parhaimpia, mutta kyllä tästä joulutunnelma välittyi kuitenkin ihan mukavasti.

Terence Hill: Lucky Luke (1991):

Vuoden 1971 animaatioon Lucky Luke - Daisy Town perustuva leffa, jonka ohjauksesta ja pääosasta vastaa legendaarinen lännenkomedioiden stara Terence Hill. Tässä elokuvassa Lucky Lukesta tulee Daisy Townin uusi sheriffi ja hän kohtaa myös kuuluisat Daltonin veljekset. Hill vetää hyvän suorituksen Lucky Lukena ja myös muut näyttelijät siinä sivussa ovat hyviä. Tosin hieman häiritsi, kun Lucky Luke ja Daltonit eivät olleet vaatetukseltaan ihan esikuviensa näköisiä. Jolly Jumper oli hauska ja myös Daltoneista tyhmimmän, eli Averellin, juttuja sai nauraa paljon. Jostain syystä hahmon nimi oli tässä suomennettu muotoon Averill. Tunnusmusiikki (Lucky Luke Rides Again) kuulosti myös hienolta.

Roger Spottiswoode: Turner ja täystuho (1989):

Yksi parhaista Tom Hanksin 80-luvun leffoista. Hanks tekee hyvän suorituksen ja myös Ihanan Hoochin kohellukselle saa nauraa todella paljon. Loppu oli surullinen.

Tässä koko vuonna 2020 katsottujen elokuvien topit ja flopit, eli ensin ne joille olen antanut 3-5 tähteä ja sitten ne joille olen antanut 0-2 tähteä. Leffat ovat satunnaisessa järjestyksessä

Yhteenveto: Vuonna 2020 katsoin 20 kotimaista ja 132 ulkomaista elokuvaa. Yhteensä katsoin siis 152 elokuvaa koko vuonna. Vähiten leffoja tuli katsottua helmikuussa (4 kpl) ja eniten toukokuussa (31 kpl).

Näin katsoin:

DVD: 60
BLU-RAY: 45
TV: 1
MUUT (Yle Areena, Viaplay ja muut suoratoistopalvelut): 46

Keskustelut