Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Leffa Timppa
Käyttäjä
89 viestiä

18.10.19 klo 20:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

En ole taas hetkeen täällä Tykissä ollut aktiivinen, mutta ajattelin laittaa tänne mietteitä joistakin lähiaikoina katsomistani leffoista.

Joker (2019)
Kävin katsomassa ensi-illan jälkeisenä päivänä ja täytyy myöntää, että kyseessä oli eräitä voimakkaimpia kokemuksia teattereissa. On tullut luettua tästä palautetta, jonka mukaan esittäisi väkivaltaisen Jokerin sankarina ja muutenkin ylistäisi väkivaltaa. Näille jutuille olen sitten välillä kunnolla nauranut, sillä ainakin itse koin leffan sanoman aivan täysin erilaiseksi. Lavastus ja miljöö varsinkin tekivät vaikutuksen ja näyttelijäsuoritukset olivat täyttä priimaa. Musiikin käyttö pääasiassa upeaa, mutta sitä tunnuttiin välillä ylikäytettävän hieman väärin.

Seconds (1966)
En odottanut tältä leffalta paljoakaan, ehkä se on yksi syistä, miksi se iski niin kovaa. Kaikki se aikaansa edellä oleva kerronta ja kuvaus, tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että se nousi jopa suosikkielokuviini kautta aikojen. Leffa ei taida olla mikään järin kuuluisa, joten suosittelen jokaista kokeellisista elokuvista pitäviä vilkaisemaan sen. Ajaton mestariteos!

American Honey (2016)
Sitten vaihteeksi pettymys. Rakastan ja arvostan suuresti A24:n elokuvia ja odotin tämänkin olevan sitä ehtaa timanttia. Toisin kävi, sillä American Honey ei todellakaan tarjoa pituudensa nähden tarpeeksi. Se kierättää paljon samaa uudelleen ja uudelleen, eikä keksi oikeastaan mitään uutta. Muuten tämä olisikin voinut toimia, mutta pituus olisi vaatinut jotain muutakin. Se on monella tapaa hyvä, näyttely esimerkiksi oli mainiota, mutta kaiken kaikkiaan se ei nouse joukosta erottuvan laadukkaaksi. Ja tiedän, että tälläkin studioilla on huonot elokuvat, mutta en vain odottanut tämän olevan selvästi heikompi. Mutta siis missään nimessä tämä ei ole huono.

Invaders from Mars (1953)
Seuraavaksi 50-luvun scifin pariin. Aikalailla elokuva tarjosi sitäkin mitä odotin. Ei kovin älykästä tai suuresta genrensä massasta erottuvaa. Hulvattomissa vihreissä lenkkipuvuissa juoksentelevat alienit pyssyineen takaavat varmaa viihdettä, mutta ei mitään sen enempää.

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

26.10.19 klo 21:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vengeance: A love story (2017)

Sokkona katsastin netflixistä. Nimenä oli netflixissä vain Vengeance ja pääosissa Nicholas Cage. Odotin siis perus kostoelokuvaa, ehkä vähän kenhomman luontoista mutta Nicholas Cagea jaksaa katsella paskoissakin elokuvissa.

Valitettavasti tämä leffa keskittyy lähinnä maailman tylsimpiin hahmoihin ja antaa Nicholas Cagen olla ruudulla noin sen 15 min ajan. Todella epäuskottava tarina ja surkea kässäri joka ottaa itsensä haudanvakavasti. Huonointa elokuvaa ollessaan todella tylsä, typerä ja saarnaava. Ei katsojille, jotka omaavat pienintäkään aivotoimintaa.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

01.11.19 klo 10:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli lokakuun ajaks otettua itselle tällänen pienimuotoinen elokuvahaaste, 31 days of horror. Jokapäivä siis yks kauhuelokuva. Välillä jäi välistä, ja saatoin katsoa seuraavana päivänä kaks, mutta pääasia että loppulukema on kuitenkin 31. Melko vaihtelevaa tasoa oli elokuvat, kaikki katsoin omasta katseluläjästä sekä hyllystä. Näistä tuli sitten kirjoteltua lyhkäsiä arvioita sitämukaan tonne Facebookin puolelle. Ajattelin käydä nyt tässä vielä lyhkäsesti pisteytyksineen filmit lävitse. Tästä lähtee!

1. The Crazies (1973)

George A. Romeron Night of the Living Deadin ja Dawn of the Deadin välissä ohjaama teos. Aiheena eräänlainen katastrofijännäri. Tässä siis pienessä kaupungissa leviää biologisen aseen aiheuttama virus. Kelpo leffa, ei Romeron parhaimmistoa, mutta mielenkiintoinen aihe ja vakaa ohjaus saa mielenkiinnon pysyyn yllä loppuun asti. Lopetus on myös jees.

2. Overlord

Melko tuore natsizombi-leffa. Ei herättäny mitään suuria tunteita. Itse elokuvan sotaosuus toimi ehkä jopa paremmin kuin se kauhupuoli. Viihdyttävää mäiskettä jokatapauksessa.

3. Blue Sunshine

70-luvun paranoiakauhua. LSD-kokeen suorittaneet ihmiset alkaa aikojen jälkeen muuttua murhanhimoisiksi, niin kovaa että tukkakin karisee päästä. Kivaa ajankuvaa, ja paikoittain ihan tehokastakin tunnelmointia. Ei kuitenkaan mitään genren merkkiteoksia, vaan aika obskuuri leffa. 70-luvun horrorin ystäville voinee kuitenkin suositella.

4. Firestarter

Mark L. Lesterin ohjaama melko köpönen adaptaatio Stephen Kingin kirjasta. Hienoja pyroefektejä, siinäpä se.

Pandorum

Tämä oli hehkutuksesta huolimatta itselle kova pettymys. Leffan perusidea on lähes nerokas, toteutus ontuu kuitenkin pahasti. Alku ja loppu toimi hyvin, kaikki muu siinä välillä on ihan sitä peruskliseistä scifikauhutoimintaa, jota on nähty kymmeniä kertoja. Visuaalisesti kuitenkin ihan näppärä paketti, eikä tässä tylsistymään asti kuitenkaan pääse. Ärsyttää vaan kun Pandorum on jotenkin "älykkään" scifileffan maineessa. Jota se ei todellakaan ole.

-

6. Fright Night (1985)

Loistava vampyyri-kauhukomedia. Tekee tavallaan vampyyrileffoille samanlaisen käsittelyn, mitä John Landiksen Ihmissusi Lontoossa teki ihmissusifilmeille. Älytön määrä viittauksia vanhoihin kauhuleffoihin, hyvät näyttelijät, 80-luvun henkeä huokuva tunnelma jne. Oman genrensä merkkiteos ja liian vähän tunnustettu leffa.

7. Lights Out

Täytyy sanoa, että tästä ei oo edes paljoa muistikuvia. Vaikkei sen katselusta ole edes kuukautta aikaa. Kliseistä kummituskauhua, kovaäänisillä jumpscareilla. Pisteiks oon laittanu puolitoista.

8. Faust

Faustin klassisesta tarinasta tehdyn sarjakuvan filmatisointi, a la Brian Yuzna. Hyvää gorekuvastoo, paskaa näyttelyä, tahatonta komiikkaa ja yleistä perseilyä. Hyvä krapulaleffa vaikka, jossei muuten.

9. Mountain of the Cannibal God

Sergio Martinon ote kannibaaligenreen. Paska leffahan tää on. Loppukohtausta lukuunottamatta todella vaisu ja tylsä teos, ja mukana taas täysin turhaa eläinten rääkkäämistä.

10. Beyond Re-Animator

Toinen Yuzna-leffa. Re-Animator trilogian päätösfilmi nappasee ihan kivasti miljöökseen vankilan, joka muuten toimii tässä filmissä hienosti. Tehostepuoli on ihan huippukamaa, taas!

11. Audrey Rose

70-luvun kummitus/riivaaja-elokuva Anthony Hopkinsin tähdittämänä. Tässä homma jotenkin kaatu mun mielestä keskeistä roolia esittävän lapsinäyttelijän epäuskottavuuteen, ja muutenkin melko hölmöön juoneen. Lupaava alku, sitten homma lässähtää.

12. Christmas Evil

Yks jouluelokuvakin mahtu listalle! Tässä on melko hyvä joulukauhufilmi tosiaan. Ei vaan kannata odottaa mitään slasher-myllytystä ja yyberviihdyttävää rellestystä Silent Night, Deadly Nightin tapaan, vaan Christmas Evil on enemmänkin perinteinen psykopaattitarina. Vertaisin hiukan William Lustigin Maniaciin tätä, toki Maniac on sata kertaa väkivaltaisempi, mutta pohjavireeltään kyseessä on samankaltainen teos. Suosittelen ensjouluna vaikka fiilisteleen. Tässä on hulvattomuudessaan ihan mahtava lopetus.

13. Berberian Sound Studio

Visuaalisesti lähes täydellinen elokuva, mutta muuten jokseenkin laahaava ja päämäärätön. Tuntuu oikeesti ettei tekijät tienny itekkään mitä tässä haetaan takaa, vaan laitetaan vaan jotain sekoilua ja sanotaan että tässä on nyt tämmönen David Lynch -henkinen filmi.

14 & 15 Addams Family & Addams Family II

Nämäkin oli pakko katsastaa pitkästä aikaa, sopii niin hyvin tähän vuodenaikaan ja teemaan. Mulle nämä Barry Sonnenfeldin Addams Familyt on todella nostalgisia, ja tärkeitä elokuvia. Oon rakastanu näitä ihan pikkupojasta saakka, ja ilokseni sain huomata että toimii edelleen ihan täysillä. Elokuvien cast on ihan huippuluokkaa, musta huumori puree ja jotenkin näissä on sellanen tosi huoleton ja hyväntuulinen yleisfiilis. Ysärikomedian kärkeä. Raul Julia Gomez Addamsina on jotenkin saavuttanu itelle sellasen ikonisen elokuvahahmon statuksen. En pysty näitä objektiivisesti varmaan koskaan katsomaan ja arvioimaan, mutta eipä tarvikkaan.


16 & 17. Ringu & The Ring

No tässä tulee epäsuosittu mielipide. Ringu on mun mielestä yliarvostettu filmi. En ymmärrä yhtään mikä siitä tekee pelottavan. Mun mielestä se on hyvin samanlainen kuin muut japanilaiset/aasialaiset kauhuleffat yleensäkin. Juoni on melko tympeä ja laahaava, eikä näyttelypuolikaan oikein vakuuta. Hetkellisesti on todella hienojakin kohtauksia mukana, sitä en kiistä. Mutta jännittävää tunnelmaa en oikein aistinu missään kohtaa. Ja yritin katsella tän todella keskittyneesti. Onneks sentään se aasialaisille kauhufilmeille monesti olennainen saippuaoopperamainen meininki loisti poissaolollaan. Näinollen ihan katselukelpoinen leffa, mutta ei maineensa arvoinen mun mielestä. Jenkkiremake on puolestaan taas sitten tyhjänpäiväinen tekele, ja kun juoni ei toiminu mulle alkuperäisessä, niin eipä toiminu tässäkään. Visuaalisesti tosin hyvännäköinen leffa. Eipä muuta.


18. Halloween (2018)

Noniin, tämän kävinkin jo teatterissa katsomassa. Nyt otin revanssin. Kyseessä on monia Halloween-sarjan jatko-osia parempi leffa, viihdyttävä sellainen, mutta silti osittain pettymys. Tässä on paljon lunastamatonta potentiaalia. Homman olis pitäny keskittyä enemmän Laurie Stroden ja Michael Myersin väliseen kamppailuun, ja tästä olis saanu saksia sellasen 15min kestosta pois. Näinollen meillä saattais olla todella hyvä Halloween jatko-osa. Nyt kuitenkin hommassa on liikaa haahuilua, sivuhahmoja, yks ihan helvetin typerä juonenkäänne ja muuta scheissee. Kyllä tän parissa viihtyy, mutta kokoajan takaraivossa takoo "tää olis voinu olla niin paljon parempi!" Loppuun vielä maininta, että John Carpenterin ja hänen poikansa Cody Carpenterin tähän säveltämä soundtrack on täyttä timanttia.

+

19. Wolf Creek

Ihan hyvä hiukan Texas Chain Saw Massacre henkinen kauhufilmi Australiasta. Tappajana Crocodile Dundee suoraan helvetistä.

20. Baba Yaga

Oikein hyvä italo-noitakauhu. Omalaatuinen juoni, George Eastman, hämyiset ja happoiset visuaalit jne tekee tästä oikein nautittavan elokuvan. Lopetus on myös loistava.

21. Kill List

Aikoinaan kovan hypen saanu hitaasti rakentuva brittikauhuelokuva. Tuo hiukan mieleen Wicker Manin, ei kuitenkaan ihan samoille tasoille päästä, mutta ihan hyvä leffa tämäkin. Kannattaa jättää arvostelut lukematta ennenkuin katsoo.

22. Club Dread

Broken Lizard -komediaryhmän kauhukomedia jossa paratiisisaarella murhaaja alkaa jahtaamaan bilesaaren henkilökuntaa. Hauskaa pilvenpolttoläppää ja muuta sopimatonta. Bill Paxton vetäsee loistavan roolin vanhana hippirokkarina Coconut Petenä.

23. My Name Is Bruce

Kauhukomedia tämäkin. Hyödyntää hienosti Bruce Campbellin itseironiaa ja kuivakkaa huumoria. Miehen faneille must see. Tuskin kolahtaa niin hyvin jossei äijän uraa tai taustoja tunne, mutta tosiaan jos Campbellin leffat on hallussa, kannattaa tämä katsoa.

24 - 29 Puppet Master I-IV & Retro Puppet Master

Näistä en jaksa ruveta erikseen kirjotteleen, mutta ensimmäiset kolme on todella viihdyttäviä ja hölmöllä tavalla hauskoja nukkekauhuelokuvia. Nelosessa taso romahtaa, ja se tekee perinteisen jatko-osan virheen, eli alkaa selittelemään leffojen lorea ihan liikaa. Retro Puppet Master on sitten jo ihan puhdasta paskaa, todella tylsä pg-13 "kauhuelokuva" jossa ei tapahdu yhtikäs mitään.

I-III
IV
Retro

30. King of the Ants

Stuart Gordonin mainio rikostrilleri kauhuelementeillä. Väkivalta on rujon realistista, sellaista mitä katsoessa tekee aidosti pahaa tietyissä kohdissa. Näyttelijäpuolella nähdään myös ihan hyviä suorituksia esim Daniel Baldwinilta sekä Vernon Wellsiltä.

31. The Lair of the White Worm

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä on kovasti arvostamani ohjaajan Ken Russellin teos. Mustaa ja camp-henkistä huumoria, mystiikkaa, alastomuutta, hienoja efektejä ja maskeerauksia, hyvää musaa ja todella kasarimainen yleisilme ja fiilis. Sitä on tää leffa. Suositukset voi varauksetta heittää. Vähän kevyempää osastoa Russellin tuotannosta, eikä mene sinne parhaimmistoon, mutta erittäin viihdyttävä leffa silti!

+

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

01.11.19 klo 23:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lokakuussa tuli katsottua tämmöistä kamaa:

Danny DeVito: Ruusujen sota (1989):

Todella hauskaa ja sekopäistä menoa ja meininkiä mustalla huumorilla höystettynä. Michael Douglas ja Kathleen Turner tekevät huikeat roolisuoritukset ja myös leffan ohjaaja Danny DeVito on hauska roolissaan. Monessa kohdassa sai nauraa lähes vedet silmissä kun Douglas ja Turner antoivat palaa oikein kunnolla.

Jerry Zucker: Ghost - näkymätön rakkaus (1990):

Kun näin, että leffan ohjaajana hääri kreisikomedioistaan tunnettu Jerry Zucker, niin kuvittelin että tämäkin on taas jotain kreisihuttua, mutta yllätyinkin positiivisesti, sillä tämä olikin erittäin hyvin toteutettu pätkä. Huumoriahan tässä toki oli, mutta ei liikaa. Whoopi Goldberg on hauska meedion roolissa ja myös Patrick Swayze tekee hienon suorituksen. Leffa oli myös paikoin aika koskettava.

Jon Watts: Clown (2014):

Juoni vaikutti mielenkiintoiselta ja leffa olikin noin puoliväliin asti oikein onnistunut, mutta sitten kaikki alkoi mennä liian tavanomaiseksi säikyttelyksi ja mielenkiinto vähän katosi. Tunnelmakaan ei pysynyt jännitävän aivan loppuun saakka. Mitään varsnaista kauhua tämä ei ollut, vaan enemmänkin jännitystä. Andy Powers tekee hyvän suorituksen pikku hiljaa klovniksi muuttuvana isänä ja myös Peter Stormare on hyvä kuten aina.

James Cameron: Terminator - tuhoaja (1984):

Todella hyvä leffa, mutta ei vedä vertoja T2:lle. Maskeeraus näytti muutamassa kohdassa jo vähän vanhentuneelta, mutta muuten leffa oli täyttä rautaa. Arskan lisäksi myös Michael Biehn ja Linda Hamilton onnistuvat rooleissaan.

James Cameron Terminator 2 - Tuomion päivä (1991):

James Cameronin ja myös Schwarzeneggerin paras leffa. Tähän leffaan ei kyllästy koskaan. Leffa on myös visuaalisesti upeaa katsottavaa ja toimintakohtauksetkin on hienosti toteutettu. Ensimmäiseen osaan verrattuna tässä maskeeraus ei näyttänyt vanhentuneen päivääkään. Taisipa jopa olla aikaansa edellä, kuten leffan hienot erikoistehosteetkin.

David Leitch: Atomic Blonde (2017):

Hieno 1980-luvun neonvärimaailma ja oivalliset musiikkivalinat ja myös tyyliin on panostettu, mutta ehkä hieman leffan sisällön kustannuksella. Ei tämä oikeastaan erotu mitenkään perinteisestä toimintaleffasta vaikka sitä on todennäköisesti yritetty. Sitä samaa perusmättöä tämäkin. Charlize Theron tekee kuitenkin hyvän roolisuorituksen ja myös toiminta on paikoin aika näyttävää.

Angela Pope: Kuristavat kahleet (1994):

Toimintaa olisi saanut olla enemmän, sillä leffa oli todella tylsä ja aivan liian hidastempoinen. Tim Rothia lukuun ottamatta näyttelijät eivät säväyttäneet ollenkaan. Suurin osa näyttelijöistä - kuten ohjaajakin - olivatkin minulle täysin tuntemattomia. Vankilamaailmaan sijoitettu rakkaustarina oli hyvin keksitty, mutta muuten leffa ei jaksanut oikein innostaa. Pienellä ripauksella toimintaa leffa olisi saattanut toimia huomattavasti paremmin.

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

04.11.19 klo 15:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässäpäs aloitettiin katselemaan klassikko Halloweeneja. Musistan kuin tuli yläasteella näitä tuijoteltua vielä silloin kun näissä oli jotain pelotavaankin aikoinansa. Kiva nostalgiatrippi sinäänsä.

Halloween (1978)

Ehdottomasti klassikko. Vaikka aika onkin syönyt pelottavuudesta parhaan terän, on silti kyseessä erinomainen elokuva. Juoni on sinäänsä simppeli, mutta oikeastaan siksi loistava sen toteutuksesta. Tykkään kuinka Michael Meyers on tässä vielä ihmisenkaltainen, mutta silti päästään sekasin. Tämä mielestäni lisää elokuvan muuten realistisempaan otteeseen ja uskottavuuteen. Meyers vaanii uhrejaan pitkään ennenkuin iskee näiden kimppuun. Myös yleinen verettömyys etenkin nykypäivänä on todella virkistävää ja osoittaa erinomaista tyylitajua tekijöiltä. Tämäkin kustaan sitten heti seuraavassa osassa.

Halloween 2(1981)

Leffa alkaa suoraan siitä mihinkä ykkönen loppui. Edelleen hyvin kuvattu, mutta huomaa kuinka rahastuksen maku on tässä läsnä. Tähän tungetaan halpamaista exploitaatiota goren ja tissien muodossa, mikä oli Halloweenin kopioissa vahvasti läsnä. Tämä ei ehkä muuten haittaisi, mutta tässä ollaan sorruttu myös toiseen perus slashereiden perisyntiin; turhiin hahmoihin. Halloween 2 siis kopioi halloweenin kopioijia ja heittää ruudulle hahmoja joista ei välitä. Tämä on tehty vain että saataisiin enemmän ruumiita ja verisempiä tappoja. Tän takia leffa junnaa paikallaan lähes koko kestonsa ajan, paitsi lopussa kun Michael Meyers saatetaan tyylikkäästi haudan lepoon.

Halloween 3: Season of the witch(1982)

Tykkäsin mitä tässä yritettiin, elikkä ideana oli aikanaan Halloween 2:n jälkeen tehdä aina seuraavasta Halloween jatkiksesta itsenäinen tarinansa ilman Maikkelia. Väitetään että fanit kimpaantuivat tästä siksi koska mukana ei ole Michael Meyersia. Luulempa fanien kimpaantuvan enemmän siitä, että kyseessä on yksinkertaisesti harvinaisen paska leffa. Tämä on kuitenkin paskuudessaan jo hauskaa seurattavaa. Musiikeista plussaa!!

Halloween 4: Return of Michael Meyers(1988)

Nyt tarjottiin sitä mitä fanit halusivatkin. Tämä on oikeastaan aika hyvin ja tyylikkäästi ohjattu raina. Elokuvan ehdottomasti paras puoli on sen alkupuolisko. Tunnelma on kohillaan ja hahmot käyttäytyvät uskottavasti. En tykännyt siitä mitenkä Michael Meyersista oltiin tehty Jasonin kaltainen voittamaton voimamies. Pystyy sormettamaan(keh keh) uhrinsa kuoliaaksi tuosta vaan ja puristelee päitä paskaksi. Myöskin hahmot tyhmenevät leffan jälkipuoliskolla rutkasti eikä homma pysy enään uskottavana, saatika kiinnostavana. Dr. Loomis on edelleen loistava kuten aina ja Danielle Harris vetää roolinsa uskomattoman hyvin nuorena lapsinäyttelijänä! Silti, sortuu loppujenlopuksi perus slasherkaavaan jälleen.

Halloween 5: Revenge of Michael Meyers(1989)

No nyt on sellaista paskaa luvassa että huhhuh. Pieni plussa siitä, että Maikkeli on enemmän ykkösen kaltainen eikä supervoimamies jasoni. Tästä huolimatta leffa on lähes tuskallisen tylsä. Keskitytään ärsyttäviin ja tylsiin hahmoihin pelkästään. Paremmat hahmotkin tekevät tyhmiä ratkaisuja. Dr.Loomis on jostain syystä muutettu kusipääksi. Ainoastaan elokuvan loppupuolella ollaan onnistuttu luomaan pieni intensiivinen jahtauskohtaus Maikkelin talossa. Valitettavasti elokuvan paskat asiat hautaavat ne pienet hyvätkin asiat allensa.

Ensi kerralla katsastellaan loput halloweenit.

Brutus
Käyttäjä
1001 viestiä

07.11.19 klo 01:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

barros
Käyttäjä
1369 viestiä

07.11.19 klo 22:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Melkoisen vähän tullut elokuvia katsottua, mutta aina silloin tällöin saan tänne rustattua nuista rapsut.

Hopeatähti

Nuoren kolliaisen on aika astua sheriffin saappaisiin ja alkaa lavastettu villin lännen tarina, kun entinen vanha mies saapuu kaupunkiin ja ryhtyy auttamaan tätä. Lopussa risukasaa tulella tarjoava Fonda päihittää sheriffiä hiushalkeamaan ampuvan Lee Van Cleefin onkalossa. Loppurutistus on käsinkosketeltavissa, kun taas kerran sheriffiä uhataan mestauspartion johtajan toimesta. Kelpoisa western ja ohjaajan taidon näyte kuljettaa tarinaa ihan mallikkaalla dialogilla! (TV)

Punaiset kengät

Huikeaa satua, eksotiikkaa ja baletin ylistystä tässä tanssin juhlanumerossa. Traaginen loppu, jossa tanssii vain punaiset kengät estraadilla vain hetki sitten rakkaansa käsivarsille kuolleen Vickin jaloista saa tosiaan pohtimaan asioita. Olisiko kannattanut valita ura vai siirtyä miehen kanssa paremmille laitumille?

Lavastus ja musikaaliosuudet ovat kantava voima ja elokuva sai niistä oscarin molemmista. Elokuva alkaa hyvin katsomosta ja roolisuoritukset ovat tarinan konnasta lähtien hyvin kirjoitettuja. Kuten aikaisemmassa ohjaajan tuotoksessa tästä jäänee jonkinlainen muistijälki jatkaa hienon työn seuraamista tulevaisuudessa.

Lohikäärmeen vuosi

Sivullisia uhreja tulee molemmille puolille, mutta siirron Chinatowniin saanut M. Rourken näyttelemä hahmo alkaa selvittämään mafia bisnesten outoa sarjaa. Juuret todellakin ulottuvat syvälle ja edes pomopamput eivät oikein tohdi uskoa tahi auttaa, kun lahjonta ja kiristys ovat osana toimintaa.

Draaman osalta Rourke lyöttäytyy yhteen reportterin kanssa, jolle ei tässä leffassa käy kuitenkaan ruusuisesti hänellekään. "Nilkkikinkit" ovat rantautuneet jäädäkseen ja saavat vertaisensa vastuksen mainekkaasta poliisista.

Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Konflikti tässä satiirissa on loppua lähestyessään massiivisten ydinpommien kautta vääjäämätön tosiasia. Peter Sellers loistaa leffassa kolmoisroolissaan eikä muutkaan herätä pahemmin kummastusta tai moitteita täältä suunnasta.

Kapiaisen tultua siihen tulokseen, että sielun nesteiden pilaannuttua Neuvostoliittolaisten klooriveden kautta hän päättää antaa käskyn R alukseen, jossa miehistö alkaa vimmatusti purkamaan tätä koodia ja lähteä tulittamaan annettua kohdetta.

Kohde kuitenkin muuttuu kuljetuksen aikana ja presidentin joukkioineen on pysäytettävä tämä ja keksittävä sotasuunnitelma sekä pakoreitti tuomionpäivänkoneen pysäyttämiseksi Dr. Strangeloven avulla.

Ohjauksessa käydään kolmesta vinkkelistä läpi leffaa eli lentokonetilat, sotahuone ja tämän em. kapiaisen metkut tulevat hyvin tutuiksi tarkoitusperiltään. Hieno mustan komedian klassikko!

Spider-Man: Far From Home

Alun jälkeen menevää illuusioihin ja visuaalisuuteen pohjautuvaa viihdettä. Muutama paljastus tekee tuloaan ja ne ovat kirsikkana kakun päällä, jos comic book leffojen ystävä vielä olet.

Grafiikka on komean näköistä tosiaan ja näyttely mukavan rennolla ranteella taattua kauraa. Paha korporaatio on tosin melkein yhden miehen varassa, kun JG täräyttelee spuidermania vähän omilla aseillaan vieläpä.

Kunnian Mies

Sir Thomas More ottaa kupin lahjuksena ja antaa sen veneessä tai kotikonnuillaan nuorelle miehelle. Pian Thomaksesta tulee suurmies kuninkaalle ja hän tulee illalliselle ökyveneiden saattelemana, vaikka arvovalta antaa tällekkin mahdollisuuden. Musiikkia rakastava kuningas toruu jo alussa Thomasta, joka ei vielä välttämättä ole tajunnut elämänsä suuntaa. Thomaksesta tulee tärkein mies kuninkaan avioliiton eteen, vaikka Thomas mestataan pää pölkyllä.

Puvustus on näyttävää ja dialogia kuuntelee mielellään kuinka Englanti on tärkein eikä mikään Espanjan mahti ole näihin kykenevä. Pikari, joka lensi jo kerran veteen saa noin sata puntaa ja uuden viitan. Walesin lakimies siis valehtelee oikeuden edessä ja saa Sir Thomaksen kertomaan viimein oman näkemyksensä avioliittojen sarjan olennaisesta luonteesta.

Kunnian mies alkaa Orson Wellesin näyttelemän miehen näkemyksestä siitä, että kuninkaan tulee saada perillinen ja loppuu uskovaisen miehen oikeudentajun ja rakkauden näyttäessä suuntaa tulevalle.

Kätkijät

Kätkijät kertoo pienestä peukalois perheestä, joka asuu erään talon alla pienessä kolossa. Tarinassa sydän sairas poika ja kätkijä ystävystyvät ja seikkailu muualle asumaan alkaa, kun eräs vanhempi rouva äkkää kätkijät ja sulloo kätkijä perheen äidin pulloon.

Onnitunutta animaatiota ja viekas tarina lennokkaalla kässärillä tietävät voittavansa katsojan puolelleen.

Over the Top - Terästäkin kovempi

Kädenvääntöä ja ihmissuhde draamasta diggaavalle reilu puolitoista tuntia taattua vääntöä Stallonen malliin. Ex-muijan siirryttyä ajasta ikuisuuteen alkaa isän ja pojan suhde rakoilla, mutta lopun talja ja ripaus taikaa (lippis väärinperin ja otteet kesken matsin?=) auttaa hipomaan lähes täydellisyyttä kesken kesän villeissä menoissa.

Creed II

Creed 2 jatkaa Rocky tarinaa, mutta täysosumaa ei vielä löydetä tällä pätkällä. Kunnianhimoinen Adonis lähtee kaataamaan isänsä pahoin piesseen Dragon lasta, josta on kasvanut melkoinen jässikkä. Musiikki puolella lopussa vasta kuullaan Lil Wayneä tms. rap artistia, josta Iso jo mainitsi omassa jutussaan.

Kemia tosiaan pelaa ja loppuottelu on alun tuskailun ja perhelisäyksen saaneen Adoniksen sekä Sly:n kanssa jo kunnon vääntöä mielestäni. Harjoittelu jätetään vähemmälle ja tilalle tulleen draaman koskettavuudesta olen tosin eri mieltä.

Creed: The Legacy of Rocky

"He just found his name last night."

Kovana Rocky ja aikuisten satujen fanina vihdoin pääsin katsomaan onko Creedistä mihinkään. Pakko tykästyä näyttelijöiden kemiaan. Nöyrä, mutta aikaansa tapellen ja räyhäämisen keskeltä itsensä löytävän pääosan esittäjä päättää ottaa loparit. Tämän jälkeen itse satu saa alkunsa. Kun hänen äitinsä päättää lähettää housut, jollaisia nyrkkeilijät yleensä käyttää valuu kyynel poskelle ja valmis nyrkkeilijä, joka on täysin kasvanut koitokseen lähtee ständille eli nousee kehään alkaa kamppailu.

Tylsiä maneereita ei tästä leffasta löydy, vaikka rakkaustarinassa kulkeva aihio välillä lyö päätään seinään tai milloin mikäkin epäonnistuminen tai puhelinsoitto voisi heilauttaa vaakakuppia. Rockyn valmennuksessa tietysti on nämä kanan lennosta koppaamiset, mutta pakollista kamitsua noin nyrkkeilyä seuraaville tai muita kamppailulajeja nälkäisesti odottavalle. Leffa tarjoaa täyden laidallisen taattua laatua.

JuicyFruity
Käyttäjä
75 viestiä

09.11.19 klo 02:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kovaa peliä Havaijilla ( Hard ticket to Hawaii )
Aivan uskomatonta roskaa, mutta viiden tähden roskaa, minä tykkäsin.
Typerä juoni,huonoa näyttelemistä, isotissisiä naisia ja kökköä toimintaa. Mitä muuta odottaa b-luokan elokuvalta?
Kannattaa katsoa jos miljoonabudjetin elokuvat rupeaa tökkimään

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

13.11.19 klo 01:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Halloweenit (miinus zombien!) taputeltu loppuun!

Halloween 6: Curse of Michael Meyers (1995)

Paskaa jälleen, mutta eri tavalla. Kyseessä siis teatteriversio minkä katsoin ja aivan järkyttävän sekavaa shaibaa koko pätkä. Toisin kuin vitosessa, tässä tuntui olevan jokin punainen lanka. Harmi vain että se ei oikein selvinnyt että mikä se mahtoi olla. Michael on jälleen Jason Voorhees tässä, elikkä mahdottomia supervoima övereitä ja oikein gorentäytteisiä tappoja tulee jälleen, tunnelman ja fiksujen hahmojen sijasta. Lopusta huomasi sen olevan reshoot, sillä ei ollut mitään tekemistä aikaisempien leffan tapahtumien kanssa. Myöskin vittumaisen ärsyttävän strobovaloeditoinnit häiritsi katsomista oikein kunnolla. Ei tule toistamiseen tuijoteltua, ellei kyseessä ole Producer's cut.

Halloween H20 (1998)

Kun on tottunut aikaisempiin kehnoihin Halloween jatko-osiin, tulee H20 lähes shokkina. Tämä on oikeasti hyvin toteutettu ja alkuperäiselle elokuvalle uskollinen pätkä. Hahmoista tykkää ja he eivät ole idiootteja! Vihdoinkin! Vaikka jatkaakin Halloween 2:sta, olisi silti ollut kiva tietää mitenkä Maikkeli sai näkönsä takaisin. Jos jostain pitäisi isoa miinusta antaa, olisi se Michael Meyersin surkea maski. Vielä se loppu... Paras päätös millekkään kauhusaagalle ikinä!

Halloween: Resurrection(2002)

Aijaih, pitipä se paras kauhusaagan päätös pilata sitten tälläkin paskalla. Halloweenin jatko-osat osoittaa, että Hollywood -tuottajien ahneudella ei ole rajoja. Siitä huolimatta, yllättäen tämä on ehkäpä paras näistä huonoista jatko-osista. Tähän auttaa se, että leffa ei ota itseään vakavasti. Busta Rhymesin hilpeä kung fu -mätke ja Maikkelin munien sähköttäminen leffan loppupuolella aiheutti sellaista huutonaurua, ettei tälle leffalle voinut pysyä enää niin katkerana.

Halloween (2018)

Leffa on suora jatkumo ensimmäiselle Halloweenille. Oletin tämän olevan paljon parempi, kun kerta näin kovasti retconnasivat ja toivat Jamie Lee Curtisin ja John Carpenterin pienessä kapasiteetissa takaisin. Leffa on ihan ok, mutta pienoinen pettymys. Olisi toivonut tyydyttävempää ja ihan oikeaa lopetusta H20:n tyyliin. Arvatkaapa onko tulossa jatkoa tälle seuraavana vuonna? Muutoinhan tämä on ihan pätevä, mutta kieltämättä aivan turha jatkumo alkuperäiselle Halloweenille.

Olisikohan se sitten seuraavaksi Friday The 13th sarjan pariin.

Brutus
Käyttäjä
1001 viestiä

13.11.19 klo 07:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

13.11.19 klo 11:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pitääpä ottaa tähtäimeen tuo seuraavana vuonna, kun taas Halloweeneja tuijotellaan tähän vuoden aikaan. Oikeastaan lähes kaikki uudet ideat, mitä halloween sarjaan ollaan tuotu, ovat olleet paperilla suht mielenkiintoisia, mutta toteutus on aina ontunut. Halloween 3, thorn kultti, maikkeli murhaa perheenjäseniään, yms. Tarvitsevat kipeästi parempia kässäreitä ja vähemmän studioiden häirintää.

Miihkali
Moderaattori
2646 viestiä

13.11.19 klo 11:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onko noista Halloweeneista muuten olemassa jotain mielekästä kokoelmajulkaisua, jonka hinta ei liikkuisi sadoissa euroissa ja jossa olisivat sarjan kaikki elokuvat? Mielellään blu-ray, mutta DVD:kin käy, jos se on halpa.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

13.11.19 klo 13:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onhan noista se kotimainen scanboxin dvd-boksi. Siinon ensimmäisestä osasta Resurrectioniin asti kaikki. Osa leffoista ikävä kyllä on saksittuja. Mä maksoin omastani 35€, en tiä kyl missä hinnoissa tällähetkellä pyörii.

Joku
Käyttäjä
1203 viestiä

13.11.19 klo 16:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli tässä flunssan kourissa sellanen fiilis, että nyt täytyy kattella jotain hyvää ja kevyttä viihde-elokuvaa. Ekana tuli fiilis Indiana Jonesien uusintakatselusta, sit muistin että perkele, mullahan seisoo tuolla katselupinossa kaks just tähän sopivaa elokuvaa. Ei Indyjä, mutta vahvasti samassa hengessä mennään. Double featurena siis tuli katsottua High Road to China, sekä Firewalker - Tulijalka.

High Road to Chinassa ideana on, että Tom Selleckin esittämä vanha taistelulentäjä lähtee auttamaan naista hädässä (hyvästä palkkiosta tietenki). Tarkotuksena olis löytää daamin isä, jotta tytär sais turvattua oman perintönsä, joka on menossa isän täysmulkulle yhtiökumppanille. Isukkia etitäänkin sitten ties kuinka monesta maasta, ja matkalla tulee vastaan kaikennäköstä estettä. Tom Selleckinhän piti alunperin näytellä Indiana Jonesia, mutta aikataulut samaanaikaan kuvatun Magnum P.I:n kanssa ei antanu myöden. Moneen kertaan oon kuullu, että tämä leffa on taidonnäyte Selleckiltä, että kannukset tosiaan olis riittäny tohon Indynkin rooliin. Ja oon täysin samaa mieltä. Äijä suorastaan loistaa tässä, ensimmäisessä isossa elokuvaroolissaan. Helvetin hyvä roolisuoritus. Leffa itsessään on muutenkin erinomainen näyte kunnollisesta vanhanajan seikkailuelokuvasta. Tässä on kaikki, mitä lajityypin leffassa kuuluukin olla. Ohjaaja Brian G. Huttonin tausta myös sotaelokuvien ohjaajana näkyy hyvin, taistelulentokohtaukset on törkeen komeita. Taistelukohtaukset oikeestaan ylipäänsä. Kyllähän tässä on hiukan hölmöjäkin juonenkäänteitä, ja kökköö huumoria, mutta pääosin kyseessä on todella rautanen leffa. Etenkin seikkailuelokuvien ystäville vahva suositus. Tuun taatusti jatkossa katselemaan myös tämän uudestaan aina Indiana Jones -trilogian yhteydessä. Painosana vielä tohon trilogiaan. Hieno teos.

No, sitten oli myös Firewalker. Kyseessähän on legendaarisen Cannon filmsin tuottama seikkailufilmi, jossa pääosissa nähdään Chuck Norris ja Louis Jr. Gossett. Tää ei yllä ihan samoille leveleille kun High Road to China, mutta samantyyppistä todella viihdyttävää vanhanajan seikkailufiilistä tässäkin on. Osa kohtauksista on kuvattu todella hienoissa lokaatioissa, mikä on tärkeetä tän tyyppisissä leffoissa, ja osa taas sitten melko muovisen näkösissä seteissä, mitä ei oo niin kiva kattella. Chuck Norris heittelee kiertopotkuja, niinkun kuuluu, ja Gossett toimii vähän sellasena Roger Murtaugh -henkisenä aisaparina siinä. Norrisin ja naispääosaa näyttelevän Melody Andersonin välille viritellään romanttista suhdetta, samaan tapaan kun näissä seikkailuleffoissa aina. Tässä se vaan tuntu jotenkin hiukan päälleliimatulta, eikä kovin uskottavalta. Toiminta on kuitenkin hyvää Cannon-laatua (ei toki yhtä veristä kun yleensä), musiikit on jees, kesto maltillinen ja mukana on myös aina yhtä hyvin pahisrooleja takova Sonny Landham. Viihdyttävä elokuva, vikoineenkin.

High Road to China
Firewalker

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

18.11.19 klo 21:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Highlander(1985)

Tämä taisi olla toinen kerta kun tämän olen katsastanut eläissäni. Leffa on hölmö, mutta etenee hyvällä energialla ja aivan mahtavalla Queenin soundtrackilla! Action on suht hyvää ja plussaa pitää antaa erityisesti leffan visuaalisesta puolesta. Hienoja kamera-ajoja ja kuvakulmia vilisee lähes jatkuvasti. Välillä tuli yllättävän tunteellisia sävyjäkin matkaan. Muutamia hölmöilyjä eksynyt leffaan, kuten se takaperivoltteja heittelevä keski-ikäinen matti alussa :D. Silti tavallaan lisää leffaan charmia.

Highlander 2(1991)

Special editioni kyseessä. Maineeltaan legendaarisen huono leffa eikä syyttä. Tavallaan olisin halunnut nähdä tästä alkuperäisen teatteriversion, koska sen hölmöilyt kuulostivat niin paljon viihdyttävemmiltä. Tykkään elokuvan settingistä, elikkä blade runnermainen tulevaisuus 2024, jota ei kuitenkaan hyödynnetä juuri lainkaan. Jos eka elokuva vaikutti hölmöltä, niin tämä leffa on täysin aivokuollut. Asioita vain tapahtuu ja selitykset yleensä vedetään perseestä tai aiheuttavat vain lisää hämmennystä. Välillä ekan elokuvan tapahtumat otetaan huomioon, mutta välillä niillä pyyhitään persettä oikeen olan takaa. Sean Connery pelastaa vähäsen, vaikka hänelle olisi toivonut enemmän ruutuaikaa ja enemmän osallistumista äksöniin. Vaikka leffaa ollaan yritetty parantaa useaan otteeseen vuosien varrella, on silti kyseessä valitettavan tylsä lopputulos hyvästä yrityksestä huolimatta.

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

26.11.19 klo 21:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Noniin! Saimme Friday The 13th leffasarjan tulille. Näistähän tulee itseasiassa jopa hieman nostalginen olo, kun tuli yläasteella katseltua Halloweeneja, Perjantai 13. päiviä ja freddyjä läpi. Yllättäen Freddyt on jäänyt vähiten mieleen! Freddy sarja siis seuraavaksi!

Friday the 13th (1980)

Hyvin juustoinen ja rahastusmielessä tehty sarjan aloitus halloween kopiona. Halpamaisuus paistaa läpi ja musiikit ovat niin ylidramaattisen meluista että väkisinkin meinaa tahaton nauru purskahtaa. Myös Tom Savinin verisiä tehosteita nähdään harmillisen vähän jopa unrated -versiossa. Hahmot ovat hieman pökkelöitä kanssa, joista ei juuri välitä kummastikkaan. Silti on annettava edes vähän propseja tietynlaisesta fiiliksestä ja kesäleiriympäristöstä huokuu tietynlainen naturalistisuus mitä näkee suomessakin kesällä. Tämä itseasiassa tuo meikäläiselle leffaan pientä immersiota. Jokatapauksessa elokuvalliselta puolelta ei löydy mitään kotiin kirjoitettavaa. Aika on puraissut elokuvaa pahasti ja olihan tämä silloinkin vain rahastusmielessä tehty Halloween kopio. En voi uskoa että tämä aikoinaan jopa hieman pelotti muksuna. Mukana on myös todella hölmöä filleriä, kun saamme seurata lähes viiden minuutin ajan päähenkilömme laittamassa kahvia kun pitäisi jo jotain jännitystä tapahtua lehvan loppupuolella. Ei todellakaan sarjan parhaimpia.

Friday the 13th part 2 (1981)

No nyt on parempi! Alkuperäisen ohjaajan Sean S. Cunninghamin puikkoihin on astunut nuori Steve Miner ja yllättäen leffa on kaikilla tavoin parempi ekaan osaan verrattuna. Nyt saamme legendaarisen Jasonin myös murhaamaan porukkaa, vaikka selitys tälle on äärimmäisen typerä. Valitettavasti lätkämaskia ei nähdä vielä tällä kertaa vaan tyynyliina yhdellä silmäreiällä. Tavallaan tämä olisi voitu toteuttaa karmivasti. Hahmot ovat itseasiassa hieman parempia kuin edellisessä osassa kaikin tavoin ja loppujahtaukseen ollaan saatu pienimuotoista jännitystä ja hyviä oivalluksia! Myös päähenkilö ollaan riittävän hyvin pohjustettu tällaiselle elokuvalle. Leffa liikkuu hyvin eteenpäin, eikä mukana ole tarpeettomia kahvinkeittelykohtauksia. Valitettavasti MPAA:n toimesta kaikki murhat ollaan leikattu aika lyhkäisiksi. Cheesyjä hetkiä edelleen pullollaan mutta niistä joko pitää tai ei.

Friday the 13th part 3D (1982)

No nyt päästään asiaan. Leffasarja tiedostaa tässä osassa olevan jo hieman hupsu, eikä ota itseään läheskään niin vakavasti kuin edelliset osat. Jasoni saa ikonisen lätkämaskinsa ja tapot muuttuvat tyylikkäämmiksi myös. Hahmot ovat aavistuksen heikompia edelliseen verrattuna, mutta sitäkin mieleenpainuvempia karikatyyrejä. Elokuva tehtiin 3D:tä varten ja tämä myös näkyy hölmöistä 3D pelleilyistä. Katsojan naamaan tungetaan millon mitäkin aina jojoista silmämuniin. Toistaa samaa kaavaa kuin edelliset osat, mutta ehkäpä tyylikkäimmillään! Leffaa voisi luonnnehtia kummitusjuna-ajeluksi melkeinpä. Se on tehty täysin viihde edellä ja on tavallaan ehkäpä sympaattisin sarjan osa. Loppujahtaukset ovat ehdottomasti sarjan parhaimpia. Steve Miner osaa! Kuuluu omiin sarjan suosikkeihini ja ihmis-Jason leffoista paras.

Friday the 13th: The final chapter (1984)

Alkaa lupaavasti. Huomaa budjetin kasvun saman tien isossa skenessä missä on mukana poliisiautoja ja poliisihelikopteri. Kauan ei tosin kulu, kun leffa alkaa mennä alamäkeen. Mielestäni sarjan yliarvostetuin osa. Tämä kaikki johtuu siitä, että mukana on oikeasti potentiaalisesti mielenkiintoisia hahmoja Tommy Jarvisin, Crispin Gloverin ja Jasonia jahtaamaan tulleen heebon muodossa. Valitettavasti tätä potentiaalia ei hyödynnetä turrhautumiseen saakka ja tämä osa tuntuukin olevan ehkä aikaisempiin osiin enemmän olevan dollarin kuvat silmissä tehty. Joseph Zito ei osaa hommaa Steve Minerin tavoin ja käsikirjoitus on täysin vasurilla tehty. Keskitytään turhanpäiväisiin hahmoihin liikaa ja nämä vain haluaa nopeasti pois päivilä. Elokuvassa on myös isoja editointimokia, joista ilmenee Jasonin kuuluisat teleporttaustaidot. Esim. talon alakerrassa tapetaan häiskä, sitten tapetaankin talon ulkopuolella yläkerrasta joku ja yhtäkkiä ollaan taas talon alakerrassa tappamassa joku. Kukaan ei tietenkään kuule mitään ääniä. Plussaa tulee Tom Savinin verisistä tehosteista ja loppurähinästä, missä Jason tapetaan todella tyydyttävästi. Muuten täysin mitäänsanomaton pätkä.

Friday the 13th part 5: A new beginning (1985)

Jälleen kerran leffa alkaa lupaavasti täynnä potentiaalia, joka kustaan taas sen ekan älyttömän hauskan vartin jälkeen ihan totaalisesti. Tällä kertaa ei esitelläkkään lahdattavaa teinijoukkoa, vaan esitellään koko elokuvan ajan turhanpäiväisiä idiootteja, jotka tapetaan lähes samantien. Elokuva palaa ensimmäisen osan who-dunnit meininkiin, mutta epäonnistuu siinäkin täysin. Mysteeri murhien takana on äärimmäisen mielenkiinnoton, koska jälleen keskitytään vain turhaan bullshittiin millä ei ole mitään tekemistä paskan olemattoman juonen kanssa. Itse mysteeri myös on todella mälsä ja vielä haavoja suolaamassa ovat täysin leikatut tapot. Mitäpä jos oltaisiin vain keskitytty elokuvan alussa esiteltyihin hahmoihin sen sijaan ja ehkäpä enemmän Tommy Jarvisin hahmoarkkiin? Ehodttomasti paskin osa tähän astisista!

Friday the 13th part 6: Jason Lives (1986)

ISO parannus edelliseen osaan. Nyt on mukana tyyliä, viihdyttäviä hahmoja ja jopa toimiva kässärikin! Tämä osa tiedostaa ensimmäistä kertaa olevan hölmö, ja hyvä niin. Juoni siis on vähän pöhkö, mutta tässä sentäs on oikea juoni. Kerrankin mieshahmot eivät ole täysiä vittupäitä jotka ovat pelkkää tykinruokaa vaan tuntuvat ihan ajattelevilta ihmisitlä.lähestulkoon. Tapot ovat hyviä ja luovia. Zombie-Jason on uhkaava ja todella badass ilmestys. Vanhoista universal horroreista inspiroitunut juoni ja atmosfääri todellakin toimii perjantai 13. päivä leffaa varten ja huumori varmistaa viihdyttävyyden. Muistin tämän olleen paras sarjan osista ja eikä suotta. Kerrankin palaset tuntuvat loksahtavan paikoileen edes tyydyttävästi. Myös Alice Cooperin musat nostavat tunnelman ja viihdearvon uusiin svääreihin.

Juki
Käyttäjä
1524 viestiä

03.12.19 klo 22:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämmöisiä pläjäyksiä eksyi meikäläisen silmien eteen marraskuussa:

Richard Donner: Ennustus (1976):

Yksi parhaista näkemistäni kauhuleffoista ja myös ohjaaja Richard Donnerin paras elokuva. Leffa ei ole yli 40 vuoden iästään huolimatta vanhentunut yhtään ja leffan tunnelma on todella selkäpiitä karmiva ja Jerry Goldsmithin musiikki korostaa tätä karmivuutta. Gregory Peck tekee hienon roolin suurlähettiläs Thornina ja myös Nuori Harvey Stephens onnistuu Damienin roolissa olemaan oikeasti pelottava.

Tim Burton: Päätön ratsumies (1999):

Tunnelma on upean goottimainen, kuten Tim Burtonin tyyliin kuuluu. Johnny Depp on jälleen hyvä, kuten aina ja jännitystäkin löytyy sopivasti. Päät putoilevat hienosti ja muutamassa kohdassa vähän jopa säikähtikin. Christina Ricci oli söpö. Kuuluu ehdottomasti Burtonin ja Deppin yhteistyön parhaimmistoon.

Joe Dante: Riiviöt (1984):

Yksi lapsuuteni suosikkileffoista. Kauhua tässä oli oikeastaan vain loppupuolella, muuten mentiin aika komediallisella otteella. Yllättävää leffassa on se, että käsikirjoituksen on väsännyt Chris Columbus, joka tunnetaan ehkä parhaiten perheleffoista Yksin kotona 1 & 2 sekä kahdesta ensimmäisestä Harry Potterista. Leffan juoni on mielenkiintoinen ja toteutuskin on onnistunut enemmän kuin hyvin. Pientä miinusta tulee leffan liiasta komediallisuudesta. Loppu oli parasta koko leffassa.

Laszlo Benedek: Hurjapäät (1953):

Ei ole mikään mestariteos, vaan oikeastaan aika tylsä. Muutamissa ajokohtauksissa huomasi selvästi, että kohtaus oli kuvattu studiossa liikkuvaa taustaa vasten. Brando tekee hyvän roolisuoriutksen ja pelkästään hänen takiaan tämä leffa kannattakin katsoa. Muuta hyvää en tästä oikein löytänyt.

Werner Herzog: Nosferatu - Yön valtias (1979):

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut näkemäni Herzogin ja Kinskin elokuva. Vampyyri oli aika pelottavan näköinen ja paikoin tunnelmakin oli aika ahdistava ja samalla hieman pelottava, mutta löytyi tästä myös paljon tylsääkin, joten ei tämä mitään klassikkostatusta ansaitse. Merkillistä leffassa oli se kun Dracula hortoili siellä kaduilla niitä ruumisarkkuja kanniskellen. Sitä en tajunnut. Muuten ihan kelpo vampyyritarina.

Steven Spielberg: Minority Report (2002)

Ei pärjää Spielbergin 1980- ja 1990-luvun leffoille, mutta yksi herran parhaimpia 2000-luvun leffoja tämä kuitenkin on. Tosin Cruisen parhaimpiin tämä ei lukeudu. Leffa on myös visuaalisesti upeaa katsottavaa ja Tompan ohella myös Colin Farrell tekee hienon roolin.

Conrad Vernon, Greg Tiernan: Sausage Party (2016):

F-sanoja vilisi melkeinpä enemmän kuin Quentin Tarantinon leffoissa yhteensä. Leffa alkoi ihan mielenkiintoisesti, mutta sitten kun päästiin "asiaan", niin tunnelma lässähti. Huumori oli lähinnä sitä alakoulutasoista alapääläppäosastoa ja myös se jatkuva kiroileminen lähinnä vain ärsytti. Olihan tämä toki visuaalisesti hieno animaatio, mutta sisältönsä puolesta todella kökköä kamaa. Loppu oli aika erikoinen, mutta niinhän oli koko leffa muutenkin.

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

04.12.19 klo 15:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Samaa mieltä Sausage Partystä. Animaatio on todellakin elokuvan paras asia, sillä kässäri on täyttä paskaa. Leffa voisi potentiaalisesti olla hauskoja, mutta ollaan kaukana esim. South Parkin tasosta yhdistää purevaa satiiria ja kusipaskakiroilu läppää. Ollaan menty siitä mistä aita on matalin. Jos jostain leffalle antaisin plussaa, niin se olisi sen loppukohtaus. Tämmöinen loppukohtaus mielummin kuin nämä iänikuiset ärsyttävät tanssiosiot Disney/Dreamworks leffojen lopussa.

Leffan ohjaajat ja tuotantoporras myös ansaitsee kengänjäljen persuuksiinsa ja keskisormen animaattoreiden huonosta kohtelusta elokuvan tekovaiheessa. Animaattoreiden urat uhattiin tuhota, mikäli he eivät tehneet ylitöitä palkatta. Tämä selittää elokuvan suhteellisen pienen budjetin, josta suurin osa meni mitä todennäköisemmin leffan äänicastille, joka vilisee mitä turhimpia hollywood staroja.

Brutus
Käyttäjä
1001 viestiä

04.12.19 klo 18:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vänski
Käyttäjä
315 viestiä

12.12.19 klo 06:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Apocalypse Now: Final Cut(1979/2019)

Huikea elämys isolta kankaalta! Tämä leffa ei ole vanhentunut päivääkään. Valitettavasti teatteriversio on edelleen paras versio tästä pätkästä. Vaikka tästä on pätkitty joitakin Reduxin turhuuksia pois, on tässä edelleen leffan loppupuoliskolla Ranskalaisten plantaasi -kohtaus. Viimeistään tällä kertaa huomasi, mitenkä tämä kohtaus todella tuhosi momentin ja piinaavan tunnelman, joka kiristyi mitä lähemmäksi vene pääsi Kurtzia. Kohtaus itsessään ei ole lainkaan hassumpi, mutta se ei vain toimi kokonaisuuden kannalta. Harmi että Coppola ei tätä ole vieläkään tajunnut. Silti, ehdottomasti lippunsa arvoinen teatterikokemus.

En muistanut elokuvan sisältävän näin paljon mustaa huumoria! Nerokkaita heittoja ja kohtauksia vilisee lähes koko keston ajan! Myös Kilgore on elokuvan ehdoton kohokohta. Kaikki kohtaukset missä tämä hahmo on mukana, ovat täyttä kultaa.

Keskustelut