Arvostele edellinen biisi

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Arvostele edellinen biisi

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

29.05.20 klo 17:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miljoonasade - Poijan tie

Itselläni on aika lailla samanlainen suhde Miljoonasateeseen kuin käyttäjällä Joku. En ole tosin levyhyllystäni löytyvän Lelukaupan häät -albumin lisäksi kokonaisia studioalbumeita toistaiseksi yhtyeeltä juurikaan kuunnellut, vaan omistamani Made in Taiwas -kokoelman (2 CD:n versio) voimin olen itse pärjännyt - ja mainittakoon vielä, että tuo on sekä musiikkinsa että Heikki Salon kansitekstien myötä yksi kaikkien aikojen kokoelma-albumeista.

Olihan tämä muutamiin helpommin haltuunotettavimpiin Miljoonasade-hitteihin verrattuna vähän romuluisempi ja vaikeampi kappale, mutta useamman kuuntelun myötä tästä kuitenkin alkoi vähän enemmän tykkäämään. Tässäkin kappaleessa varmasti korostuu Heikki Salon sanoitusten ja laulun merkitys: huonommilla lyriikoilla tämä olisi todennäköisesti vajonnut enemmän keskinkertaisuuden suohon. Salon tekstissä oli tosiaan muutamia oivaltavia ja kappaletta piristäviä kohtia, vaikka näin lyhyellä tutustumisella ei vielä osaa sanoa, mille sijalle kappaleen voisi sijoittaa Salon muun laululyriikan listalla, mutta pikaisesti ajatellen monia nerokkaampiakin sanoituksia on Salo saanut aikaan. Kappaleessa paras kohta oli muuta kappaletta melodisempi ja menevämpi kertosäe, ja se nosti kappaletta ylemmäs keskinkertaisemmasta massasta.

- - -

Tuli tuossa muutama viesti takaperin mainittua eurooppalainen proge, joten laitetaan seuraavaksi osittain sen innoittamana italialaista avant-garde black metaliksi luokiteltua soitantaa:

In Tormentata Quiete - Rosso Sangue

Joku
Käyttäjä
1263 viestiä

29.05.20 klo 18:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Miljoonasade - Poijan tie

Itselläni on aika lailla samanlainen suhde Miljoonasateeseen kuin käyttäjällä Joku. En ole tosin levyhyllystäni löytyvän Lelukaupan häät -albumin lisäksi kokonaisia studioalbumeita toistaiseksi yhtyeeltä juurikaan kuunnellut, vaan omistamani Made in Taiwas -kokoelman (2 CD:n versio) voimin olen itse pärjännyt - ja mainittakoon vielä, että tuo on sekä musiikkinsa että Heikki Salon kansitekstien myötä yksi kaikkien aikojen kokoelma-albumeista.

Jos innostut kokonaisia levyjä kuunteleen, niin suosittelen ehdottomasti ottaan seuraavaks haltuun tuon Käärmeenkantaja -albumin. Melko mainio kokonaisuus. Seassa on sellasta varmempaa hittirenkutusta (esim. 16 ja 36, Made in Hong Kong), tutunlaista enemmän tarinoivaa kappaletta (Merestä löytynyt) ja Koiran mies) sekä yks suoranainen punkralli! (Piru ja sen isoäiti). Sekä monia muita hyviä. Tosi kova levy.

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

20.11.20 klo 23:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:


In Tormentata Quiete - Rosso Sangue


Olisiko kellään mitään sanottavaa tästä kappaleesta: pitäisikö vaihtaa jokin muu kappale tilalle? Vai jatketaanko harvasanaisempina musiikkikeskustelua muiden otsikoiden alla?

Miihkali
Moderaattori
2675 viestiä

24.11.20 klo 14:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

In Tormentata Quiete - Rosso Sangue

Tässä vähän mietteitä biisistä.

Ensinnäkin mukava kuulla vaihteeksi muuta kuin englannin- tai suomenkielistä musiikkia. Laulukielestä ja hiukan kulmikkaasti eri sävel- ja tahtilajien välillä häälyvästä sävellyksestä tulee itse asiassa mieleen Goblin. Varmaan kappaleen nimikin vaikuttaa assosiaatioon. Tämä oli siis kehu.

Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan pahemmin perusta melodisesta black metalista. Melodioita vastaan minulla ei ole mitään, eikä black metaliakaan, mutta näiden kahden yhdistelmä on aina tuntunut kovin hankalalta tavalta risteyttää kaksi ääripäätä.

Erityisesti soundipolitiikka jää mielestäni siihen ikävään välimaastoon, jossa kitarasärö on liian tuhnu ollakseen aidosti raskas, mutta samalla kuitenkin turhan kliininen päästäkseen kunnon kellaribänditunnelmiin. Tulee itse asiassa mieleen lukioaikaiset demot, joita kaverien kanssa äänitimme törkkäämällä kitaran suoraan tietokoneeseen kiinni.

Halvanoloisissa syntikkasoundeissa on vähän sama ongelma. Tähän voi vaikuttaa se, että soitan itse syntetisaattoria ja arvostan laadukkaita soittimia. Jos lo-fi-estetiikkaa arvostaa, niin vanha, vähän epävireinen piano kaikuvassa tilassa huonolla mikillä äänitettynä voisi tavoittaa synkeän fiiliksen kuulostamatta muoviselta.

Naislaulajasta tykkään. Myös sävellys on vaihtelevuudessaan virkistävä ja perustelee seitsemän minuutin kestonsa hyvin. Parhaimmillaan biisi on kaikkein äänekkäimmissä hampaanporaushetkissä sekä myös letkeämmissä progehenkisissä osuuksissa. Sen sijaan näiden sekoittaminen yhtaikaisesti ei oikein vakuuta.

Seuraavaksi
Gigliola Cinquetti – Alle Porte Del Sole [www.youtube.com]

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

24.11.20 klo 15:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

Seuraavaksi
Gigliola Cinquetti – Alle Porte Del Sole [www.youtube.com]

Hieno kertosäe, mutta jotain potkua olisi saanut olla, jotta biisi lähtisi kunnolla lentoon. En ole varma olenko kuullut Suomen kielisen version, mutta parempi tämä vissiin alkuperäinen on kaikella tavalla. Melankolinen viba kautta linjan ja vaikka en sanoituksista tajua tuon taivaallista, niin tarttuva biisi ja kaunis ääni on naislaulajalla.

https://www.youtube.com/w...U&ab_channel=CandiceNight

Blackmore's Night - Under A Violet Moon

Jurpo
Tähtääjä
1136 viestiä

24.11.20 klo 17:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jokseenkin epäkoherentti yhdistelmä kantria ja jotain muuta. En oikein osaa sanoa mikä siinä oikein iskee. Vaatii aika ison annoksen pureskelua lopulliseen tuomiointiin ja sen takia tuomiointi on siinä emmäoikeitiä-skaalassa , joskin tekijät ovat ilmiselvästi tienneet mitä ovat olleet tekemässä.

Vastineena CMX - negatiivinen asenne [www.youtube.com] ihan vaan huvikseni laitettuna.

Nosfecoff
Käyttäjä
765 viestiä

25.11.20 klo 01:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

11.12.20 klo 21:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jurpo kirjoitti:

Vastineena CMX - negatiivinen asenne [www.youtube.com] ihan vaan huvikseni laitettuna.

Jälkikäteen ajatellen tätä Cloaca Maxima II -kokoelmaa ja sen ehkä mielenkiintoisinta harvinaisuuksista koostuvaa Uraani-levyä ei ole tullut viime vuosina enää niin aktiivisesti kuunneltua, kuin muita aiempia tai myöhempiä CMX:n virallisia studiolevytyksiä. Monia yksittäisiä hyviä kappaleita tuoltakin levyltä löytyy, mutta jonkin verran biisilistan kautta tarkasteltuna kokonaisuus ei ole ehkä yhtä jäntevä kuin CMX:n yhtenäisemmät viralliset julkaisut (mikä on toki ihan luonnollistakin sekalaisen materiaalin ollessa kyseessä), ja joitain etukäteismielikuvissa vähemmän muistettaviakin kappaleita tuolta Cloaca Maximan II:n Uraanilta saattaa löytyä.

Tämä Negatiivinen asenne kuulunee Uraanin parempaan puoliskoon, vaikka tässä teksti lienee vähemmän vakavastiotettava kuin moni muu A. W. Yrjänän teksti (jollain tapaa tekstistä tulee mieleen esim. Seittemän jeesusta). Kappaleessa ensikuuntelussa huomio taisi kiinnittyä myös syntikoihin, ja jälkikäteen jonkinlainen ennakkoaavistuksen kappale saattoi antaa linjasta, johon CMX suuntautui viimeisimmällä Alkuteos-levyllä (joka omasta mielestäni on yksi yhtyeen parhaimmista).

- - - - - -

Serj Tankian - Borders Are

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

17.01.21 klo 18:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Paljon tapetilla ollut aihe saanut biisin SoaD:n nokkamieheltä. Melko tasapaksua puurtamista, kun vertaa emopändin ässävetoihin, vaikka kuuntelee tätä vaivattomasti loppuun asti. Hieno lauluääni, mutta sävellys nyt on mitä on räpeltämistä.
____________________
Kalmah saa vuoron nyty:

https://www.youtube.com/w...k&ab_channel=SpinefarmRec

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

05.03.21 klo 13:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kalmah - Take Me Away

Täytyy myöntää, että vaikka kausittain jonkin kokoonpanon tai tyylisuunnan raskaampaa (ja usein vanhempaa) metallia tulee enemmän kuunneltua, niin yleisesti viime vuosina nykymetallin seuraaminen ja trendeistä perilläolo on kyllä vähentynyt. Siksi tämäkin reilut kaksi vuotta vanha kappale päätyi kuunteluun vasta nyt.

Kalmah on sellainen yhtye, jonka olemassaolon olen kyllä tiedostanut ja jonka muutamaa kappaletta pidän yksinä tämän vuosituhannen Suomi-metallin muistettavimmista teoksista, mutta albumimitassa en yhtäkään Kalmah-levyä ole tainnut kuunnella. Kuitenkin, esimerkiksi tämä kappale edustaa nykymetallinkin puitteissa sellaista jälkeä, jollaisena itse mielelläni rankemman musiikin aikaansaannokset nautin - rauhallisesta pianointrosta alkaen.

Tämänkaltaisesta melankoliasta ovat (suomalaisista) nykykokoonpanoista mm. Swallow the Sun ja Insomnium saaneet aikaan enemmän itseäni kouraisevia teoksia aikaan, mutta ei tämä Take Me Away tosiaan paljon kalpene edellämainittujen yhtyeiden tuotannon rinnalla (myös ne pari muuta itseni tutuinta Kalmah-kappaletta [For The Revolution, Seventh Swamphony] menevät varmaan hitusen Take Me Away -kappaleen edelle).

Mutta ilman vertailua mihinkään muuhun Take Me Away on musiikkivideonsa tarinaa ja kuvastoa myöten suomalaiseen melankoliaan hyvin uppoava teos.

- - - -

Vaikka äskettäisen lopetuspäätöksen myötä yhtyeen tuotantoa juhlistakoon tämä harvemmin mainittu, vähemmän hitikäs kappale.

Daft Punk - Prime Time Of Your Life

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

11.05.21 klo 12:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hyvin tyylitietoinen valinta, jonka kaiketi ennen olen kuullut ohimennen. Nyt kun paneutuu piisiin ja huumorin sävyttämään videoon, niin tulee mieleen Prime Time Players WWE:n painijoista. Mutta menevää ja ei herkimmille katselijoille ehkä suositella.

https://www.youtube.com/w...ngVirallinenartistikanava

Shadows Fall - Forever More

Pitkästä aikaa metalcore video löytyi siis poppoolta {ninjaedit🀄💹🎸}.

Brutus
Käyttäjä
1037 viestiä

11.05.21 klo 13:56 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aika tyypillinen 2000-luvun melodinen thrash- ja death metal -biisi, toi vähän mieleen jonkun Triviumin ja Lamb of Godin ym. vastaavat viritykset. En ole itse pitänyt Shadows Fallia oikein koskaan minään erityisen omaperäisenä tai edes genrensä kärkibändinä, joten tämäkään ei varsinaisesti tajuntaa räjäyttänyt. Ihan peruskivaa heviä.

Seuraavalle Ted Greene - Both Sides Now [www.youtube.com]

Spoileri: näytä

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

11.05.21 klo 15:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Aika tyypillinen 2000-luvun melodinen thrash- ja death metal -biisi, toi vähän mieleen jonkun Triviumin ja Lamb of Godin ym. vastaavat viritykset. En ole itse pitänyt Shadows Fallia oikein koskaan minään erityisen omaperäisenä tai edes genrensä kärkibändinä, joten tämäkään ei varsinaisesti tajuntaa räjäyttänyt. Ihan peruskivaa heviä.

Seuraavalle Ted Greene - Both Sides Now [www.youtube.com]

Spoileri: näytä

En saletisti varma ole, mutta blues vivahteita kitaran säestyksellä soi rauhalliseen tahtiin. Hento keväinen tuulahdus, joka sopisi hyvin vaikka teemaksi leffaan. Musiikki on peliä tai leikkiä ja ko. rauhallista säestystä kuuntelee ikäänkuin katsoisi nuotion hidasta, mutta puun varmaa kuivumista palaen. Tiedätkös Brutus soittaako tuo mies ihan omalla nimellään kyseistä kitaraa?

Spiritual Beggarsia si:
Misty Valley another way To shine levyltä.

Brutus
Käyttäjä
1037 viestiä

11.05.21 klo 16:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joo, ihan omalla nimellään soitti. Ted Greene kuolikin jo 2005.

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

18.05.21 klo 23:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

barros kirjoitti:

Spiritual Beggarsia si:
Misty Valley another way To shine levyltä.

...toivottavasti tämä on barrosin tarkoittama kappale...

Stoner ei ole raskaan musiikin puolella ollut itselleni koskaan mitenkään erityinen kiinnostuksen kohde tai genre, jonka historiaan olisin aktiivisesti perehtynyt. En ole kuitenkaan genren teoksia kohdalle osuessa kääntänyt selkääni, vaan mielenkiinnolla olen senhetkisen tarjottavan ottanut vastaan.

Vuosien saatossa tähänkin on tullut ehkä pientä muutosta, ja joskus genren pitkät ja jumittavammat teokset päätyvät satunnaiskuunteluun. Tämän kappaleen kaltainen melodisempi ja perinteisempään rakenteeseen kallellaan oleva stoner harvemmin kuunteluun päätyy: koska stoner yleisesti vaikuttaa raskaan metallin ja kevyemmän rockin yhdistelmältä, niin yleensä valitsen kuunteluun selkeästi näiden edustajia.

Yksittäisenä kappaleena tämä ei ollut lainkaan hassumpi teos. Yhtyeestä en aikaisemmin tiennyt kaiketi muuta kuin nimen, mutta yhtyeessä näyttää vaikuttavan mm. Arch Enemy -yhteyksistä tuttu ja mieluisaa materiaalia aikaansaanut Michael Amott. Ehkä Amottin ote vaikuttaa siihen, että tässäkin oli joitain mieluisia sovitusratkaisuja, jotka nostavat kappaleen hieman persoonallisemmaksi kuin genren tasapaksummat "jurnutukset".

- - -

Seuraavaksi progea (tämä on ollut yksittäisenä kappaleena eniten kuuntelemani genren kappale sen jälkeen, kun tämän joskus loppuvuodesta 2019 löysin).

Jeff Wayne - The Eve of the War

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

22.05.21 klo 01:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jees sehän se siitä piisistä. Arvioidessa maskipään kappaletta täytyy alkuun todeta, että kerrontaosuudet ovat huikaisevan hyvä lisä muuten melodisessa progejärkäleisessä vedossa. Itse ensimmäisen ja toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneena yhtyeen kappaleen nimi lämmittää jo vain mieltä ja sydäntä. Laulua kuullaan vähän tai harvakselleen, mutta sitäkin uljaampana vokaalit kuullaan tässä vedossa. En ollut kuullut pändiä ennen, joten tämäkin on siinä mielessä piristävä ja mieluinen yllätys tiskissä. Syntikkapiano kuullostaa erinomaiselta lisältä kokonaisuutta ajatellen kuin lentäisi avaruusaluksella auringon lävitse ja sieltä hypernopeudella muihin ulottuvuuksiin. Kokonaisarvosana on siis täysi kymppi ja papukaijamerkkinen.

+

Seuraavalle klassikko progelevytys myös:

Camel - Nimrodel (Medley)

https://www.youtube.com/w...bw&ab_channel=Camel-Topic

Joku
Käyttäjä
1263 viestiä

22.05.21 klo 08:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Camelia on tullu kuunneltua jonkinverran, lähinnä juurikin tuota Mirage -levyä. Se löytyy omasta levyhyllystäkin. Ja onhan se ihan mieletöntä musisointia. Tää on oikeestaan vielä Lady Fantasyn ohella suosikkinihetkeni koko albumilta. Progelle ominaiseen tyyliin kestoa on, ja meininki polveilee vähän sinne tänne. On pehmeämpää kitarointia ja särmikkäämpää, päräyttäviä rumpufillejä ja kirsikkana kakun päälle Andrew Latimerin helkkarin upeat vokaalit. Mitä muuta tälle voi antaa kuin täydet viis tähteä?

Seuraavaks oma suosikkibändini kautta aikain. Ja vähän bändille tyypillistä hitaammalla kappaleella:

https://www.youtube.com/watch?v=IJ5DWUu-MlE

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

29.05.21 klo 14:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Motörhead - God Was Never on Your Side

Tämä olikin itselleni ennestään tuttu Motörhead-kappale, sillä jonkin YouTube-selailun yhteydessä tähän olen törmännyt. Yhtyeelle rauhallisemman otteen takia tämä pisti aikoinaan korvaan, ja on tämä yksi Motörheadin parhaimmista kappaleista [en tunne läpikotaisin yhtyeen kaikkia vaiheita].

En tiedä, ehkä kappale olisi hieman parempi, jos se olisi uskallettu jättää vieläkin akustisemmaksi esim. vähemmän rock-soundisilla sähkökitaroilla.

Kappale kokonaisuudessaan on lakonisen toteava ja samalla arkisen lohduttava, vaikka tekstin pohjalta tämä voisi olla hyvinkin synkkä tunnelmaltaan.

- - -

Seuraavaksi jotain vähän erilaista (toivottavasti joku tähän jaksaa tarttua ja kommentoida, vaikka tämä ei pituutensa ja sisältönsä puolesta ihan perinteisintä "purkkapoppia" tai vastaavaa ole).

Laurie Anderson - O Superman

barros
Käyttäjä
1417 viestiä

31.05.21 klo 12:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aikas yksinkertainen, mutta ei vastenmielinenkään melodia tässä kappaleessa. Musavideo on rautaa ja syntikkapimputus on ihana lisämauste muuten melkolailla melankolisen fiiliksen tuottavassa yleiskatsauksessa. Laurien vokaalit ovat kuin ylhäisen laulajan suusta tulleita sulosointuja rauhalliseen ja nuotissa pysyvään tapaan. Nämä kaikki ovat tietenkin velkaa Joy Division -yhtyeelle, joten paljonkaan tähteitä ei nyt heru tälle vedolle!

Seuraavaksi tuoretta Insomniumia ja The Reticent kipaletta arvioimaan:

https://www.youtube.com/w...ecordsCenturyMediaRecords

mäskipää
Käyttäjä
175 viestiä

11.06.21 klo 22:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

barros kirjoitti:

Seuraavaksi tuoretta Insomniumia ja The Reticent kipaletta arvioimaan:

https://www.youtube.com/w...ecordsCenturyMediaRecords

Olen tällä foorumilla joskus maininnut, että satunnaiskuuntelujen myötä Insomnium on joillain kappaleilla ja niiden melankolialla tehnyt vaikutuksen. "Perinnetietoisuudesta" huolimatta yhtye on nykyisistä metallikokoonpanoista mielenkiintoisimpia, vaikka yhtyeen koko kuva ei itselleni ole täysin selkeä, johtuen Insomniumin kohdalla ehkä enemmän yksittäisten kappaleiden kuin albumikokonaisuuksien kuuntelusta.

Nyt kohdalle osui kuitenkin ehkä hieman tasapaksumpi veto yhtyeeltä. Mitään varsinaista vikaa tässäkään kappaleessa ei ole, ja perusasiat ovat kunnossa. Kuitenkin moni muu Insomniumin kappale on tätä The Reticentiä kouraisevampi (mm. samoihin aikoihin julkaistu The Conjurer oli tuossa äsken ensi kertaa kuunneltuna vaikuttavampi teos). On tämä The Reticent kuitenkin muutaman toiston myötä kuunneltuna kasvattanut tehoaan, joten ei tätä huononakaan kappaleena voi pitää. Lievästä tasapaksuudesta huolimatta siis varsin hyvä kappale (PS: vaikka Insomnium on ollut parhaimmillaan raaoilla örinävokaaleilla, niin tämän kappaleen puhdas laulukin sopii yhtyeelle hyvin).

- - -

Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa

Keskustelut