Victim eli Uhattu muistuttaa väkevistä näyttelijäsuorituksista huolimatta jonkin verran kotoisia nk. kuppaelokuviamme. Toisin kuin jälkimmäiset, Uhattu ei silti ole valistuselokuva, jonka tarkoitus olisi säikyttää kansalaiset lopettamaan rietastelu. 1960-luvun brittiläinen tiukkaknallisuus aiheuttaa kuitenkin sen, että elokuvassa esiintyy kuppaelokuvillemme tyypillistä kauhistelevuutta, joka tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa näyttää lähinnä huvittavalta.
Uhattu on kiristystarina, joka alkaa kiertyä auki siitä hetkestä, kun nuori raksapoika Barrett (McEnery) karkaa poliisia pakoon minkä kintuistaan kerkeää. Poika on varastanut rahaa, mutta kuten poliisikin epäilee, tämä rikollinen on itse asiassa uhri. Leffan aikana paljastuu, ettei Barrett ole ainut, joka kokee itsensä uhatuksi ja joutuu uhrin asemaan. Asianajaja Melville Farr (Bogarde) tuntee kivuliaan piston sydämessään Barrettin takia, ja ryhtyy kunniansa hinnalla ratkomaan pojan ja monen muun uhrin tapausta.
Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli jopa rikos, Uhattu oli uskalias elokuva. Uhattua rasittaa eniten sen tekijöiden tarkoituksellinen yritys myydä leffaansa aiheella, jonka myyntivoima seksuaalisen vallankumouksen edettyä ei enää ole tippaakaan yhtä vahva. Leffan käsikirjoitukselle voi katsoa ansioksi, että se pyrkii esittelemään mahdollisimman monipuolisen valikoiman homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä. Yllättäen tuo valikoima on jopa kirjavampi kuin tämän päivän Hollywoodin tarjoama. Harmi kyllä määrä on samalla niin suuri, että tunnin ja puolikkaan mittaisessa leffassa henkilökaartin suuruus estää tilanteita paikoin etenemästä luontevasti.
Uhatun näyttelijät kuitenkin ovat pääasiassa luontevia. Peter McEneryn ahtaalle ajetun nuorenmiehen katse kouraisee, varsinkin sen piirtyessä verkkokalvolle erittäin kauniin mustavalkokuvauksen (ja teräviin kontrasteihin tukeutuvan valaistuksen) kautta. Sivuosissa pääsevät pätemään myös sellaiset brittitähdet kuin mm. Ruth Rendell -sarjassa esiintynyt Sylvia Syms (Laura) ja Kruunupäitä ja hyviä sydämiä -rainassa Alec Guinnessin hahmoja hengiltä ottanut Dennis Price (Calloway). Osastaan jopa BAFTAlle ehdolla ollut Dirk Bogarde on luku sinänsä. Elokuvan keinotekoisesta todellisuudesta huolimatta Bogarden hahmon tuntemukset tuntuvat tulevan iholle asti. Kevyistä yleisöön menevistä viihdepätkistä hyvinkin erilaisiin elokuviin hakeutunut ex-nättipoika antautuu Melville Farrina paljaimmilleen.
Networkin julkaisema region 2-DVD sisältää myös Dirk Bogarden 1960-lukulaisen haastattelun, joka antaa vihiä siitä, mihin elokuvan näyttelijät oikeastaan itsensä pistivät likoon. Moni tähti kieltäytyi lähtemästä mukaan produktioon sen aiheen vuoksi. Levyllä ei ole minkäänlaista tekstitystä, mutta elokuvan ja haastattelun ääniraita ovat hyviä ja esiintyjien artikulaatio moitteetonta. Englantia taitavat siis tuskin jäävät tekstityksen puuttumista tuskailemaan.
