On kulunut jo 26 vuotta ensimmäisestä Karate Kid -elokuvasta, joten Hollywood-mittapuulla on jo aikakin tehtailla elokuvasta uudelleenversiointi. Uusi Karate Kid on kuitenkin virkistävän erilainen remake; karate on vaihtunut kung fuksi, Kalifornia Kiinaksi ja noin 16-vuotiasta teinipoikaa esittävä italianamerikkalainen Ralph Macchio 12-vuotiaaksi mustaksi Jaden Smithiksi.
Smith näyttelee Dretä, poikaa joka muuttaa äitinsä työn perässä Pekingiin. Uudessa kotikaupungissa Dre flirttailee paikallisen kaunottaren, Meiyingin (Wenwen Han), kanssa ja saa välittömästi nokkaansa koulun pahiksilta. Pahoinpitely ei jää kertaluontoiseksi joten Dren on pakko oppia puolustamaan itseään. Apuun astuu talonmies Herra Han (Jackie Chan), joka yllättäen onkin suuri kung fu -taitaja. Han opettaa Drelle lajin salat ja nuori mies pääsee taistelemaan kiusaajiaan vastaan suuressa kung fu -turnauksessa. Treenien lomassa nuori mies deittailee Meiyingia ja nauttii elämästä, niin kuin… öh, 12-vuotias nauttii. Eli kyllä, tarina on periaatteessa sama kuin alkuperäisessä pätkässäkin, mutta jo lokaation vaihto piristää tarinaa mukavasti. Hollywood-tuotantoja ei juurikaan ole päästy Kiinaan kuvaamaan, joten maisemat ja kulttuuri tuovat hienoa visuaalisuutta elokuvan kuvakieleen. Myös kung fu on näyttävää katsottavaa, vaikkei se lajeja tuntemattomalle paljoa karatesta poikkeavalta näytäkään. Eri laji kuitenkin, josta johtuen elokuvan nimeksi valikoitunut Karate Kid hämmentää. Aasiassa leffaa markkinoidaankin lajin mukaisesti Kung fu Kidinä, mutta länsimaissa ilmeisesti halutaan ratsastaa alkuperäisen tittelin markkina-arvolla.
Elokuva on oppikirjan mukainen eepos; on helikopterikuvia Kiinan muurilla treenaavasta Drestä ja hidastettuja taistelukohtauksia SUUREN musiikin pauhatessa taustalla. Loppukohtaus paisuu megalomaanisiin mittoihin ja lipsahtelee överin puolelle, mutta onnistuu viihdyttämään, todennäköisesti varsinkin kohdeyleisöään (eli allekirjoittanutta reippaasti nuorempia). Muuten elokuva vaatisi kovasti tiivistystä. Vaikka eepos onkin kyseessä, alle 15-vuotiaille suunnattuja viihde-elokuvia tuskin kannattaa jättää lähes kolmetuntisiksi. Tarina ei vaadi niin syvällistä pohdintaa, joten vähempikin värittäminen riittäisi. Vanhan jalat puutuvat ja nuorempia alkaa pissattaa kokistuopin tuhoamisen jälkeen. Myös elokuvan väkivaltaisuus ihmetyttää. Vaikka kovasti toitotettiinkiin, että kung fulla luodaan rauhaa eikä sotaa, kyllä se meikäläisestä väkivallalta näyttää kun lapset potkivat toisiaan päähän ja yrittävät saada luita sirpaleiksi. Saatan olla pasifistimpi nyt kuin ensimmäisen Karate Kidin aikoihin, mutta en muista sen olleen näin puhdasta mäiskettä.
Näyttelijävanhempien ja elokuvan tuottajien Will Smithin ja Jada Pinkett-Smithin jälkikasvu Jaden ansaitsee suorituksestaan papukaijamerkit ja lauantaikarkit. Pakko antaa arvostusta sille määrätietoisuudelle millä jannu on treenannut itsensä huippukuntoon, harvalta 12-vuotiaalta (kuvausten aikaan 11-vuotiaalta) löytyy noin paljoa sitkeyttä ja työmoraalia. Vaikka tuskin Smith kaikkia temppujaan itse tekee, en muista ennen nähneeni noin lihaksikasta pikkupoikaa. Tietysti sopii kysyä kuinka kyseenalaista on, että kamera nuolee muutamassakin kohtauksessa lapsen hikeä valuvia vatsalihaksia… Ainakin allekirjoittanelle tuli olo että täti näkee nyt vähän liikaa, mutta voin kuvitella, että kohdeyleisöksi sopivammat 12-vuotiaat tytöt lähtevät teatterista sydän syrjällään. Ja kyllä tätikin myöntää, että onhan se Jaden tosi söötti ja sympaattinen. Sööttiys menee sekin kuitenkin paikoittain överiksi, kun viaton ensi-ihastus muuttuu epäuskottavaksi pelimieheilyksi. Pikkujätkä flirttailee itsevarmemmin kuin suurin osa suomalaismiehistä koskaan, ja vaikka kuinka isänsä poika onkin, niin ei se ihan mene läpi. Oikeasti, 12-vuotias. Eikö sen ikäisenä vielä leikitä Turtleseilla ja vältellä tyttöbakteereja? Myös vanhempi herra Chan suoriutuu roolistaan tasaisen varmasti, vaikka Mr. Miaygin saappaat ovat mahdottomat täytettäväksi. Ei ole Pat Moritan karate-mestaria voittanutta, ei edes vaikka olisi taistelulajien monitaitaja Jackie Chan.
Kaikenkaikkiaan uusi Karate Kid on vähän naiivi, vähän korni, vähän yliampuva. Mutta niinhän taisi alkuperäinenkin olla? Ala-asteen viattomuudessa sitä ei kuitenkaan nähnyt, leffa oli vaan tosi jännä ja Daniel Larusso cool (vaikka itse fanitinkin aina enemmän Mr. Miyagia). Jännä ja cool Karate Kid vuosimallia 2010 on todennäköisesti oman sukupolvensa faneille. Meidät vanhemmat maailma on ehkä jo katkeroittanut, mutta tämän hetken 10-13-vuotiaat todennäköisesti muistelevat 20 vuoden päästä Jaden Smithin Karate Kidiä nostalgisesti hymyillen. Kolmekymppisenä leffan voi ajatella olevan korni, mutta 12-vuotiaana se on cool.
