Tim Burton päätti ohjata animaatio elokuvan. Aiempaa kokemusta mieheltä oli lukuisat lyhyt elokuvat mitä hän ohjasi ennen uransa virallista alkua. Vuonna 1993 ilmestynyt Painajainen ennen joulua oli samanlainen stop-motion animaatio ja sen tuottamisesta ja käsikirjoituksesta vastasi Burton. Ohjaaja oli Henry Selick. Että Burtonilta oli aiempaa kokemusta alalta mutta sitten hän päätti ohjata oman tälläisen stop-motion elokuvan. Pääosaan hän sai tietysti vakionäyttelijänsä Johnny Deppin ja hänen vakiosäveltäjänsä Danny Elfman huolehtii musiiikista. No, mitäs tuosta syntyy. No loistavan ”Burtonmainen” anmaatio.
Viktor (Johnny Depp) elelee 1800-luvun euroopassa ja hänen on määrä mennä naimisiin mutta hän ei saa itse päättää kenen kamssa. Hän joutuu menemään naimisiiin Viktorian (Emily Watson) kanssa. Liiton tarkoituksena olisi että Viktorian ilkeät vanhemmat pääsisivät käsiksi Viktorin perheen rahoihin. No suurena yllätyksenä Viktor ja Viktoria sitten pitävätkin toisistaan, mutta eräänä yönä harjoitellessaan vihkivalaansa, Viktor kosii vahingossa Ruumismorsianta (Helena Bonham Carter) ja hänet vedetään maanalaiseen kuolleiden maailman. Paikka on kreisi ja paljon rennompi kuin oikea maailma eikä se tuleva vaimokaan loppujen lopuksi niin paha ole, mutta Viktor silti ikävöi Viktoriaa…
No Depp on tietysti jälleen kerran listava roolissaan. Hänen äänensä sopii viattomalle Viktorille. Bonham Carter irrottelee Corpse Briden roolissa myös hienosti. Muissa rooliessa Elimy Watson onnistuu mahtavasti tulkitsemaan myös niin viattoman Viktorian. Erityismaininta Christpher Leelle jylhänä, mutta hauskana pstorina.
Danny Elfman on tehnyt tapansa mukaan hienot ja svengaavat musiikit tähän elokuvaan. Löytyy sekä liikuttavia biisejä että hauskoja biisejä. Ja elokuvahan on osittain musikaali joten musiikkilla on aika iso rooli.
Painajainen Ennen Joulua oli loistava elokuva ja tämä on yhtä hyvä. Molemmat ovat aika samanlaisia leffoja ja tässä leffassa huomaa samanlaisia juttuja kuin Painajaisessa. Mutta Burton on aina Burton. Kyllä tyylin tunnistaa. Burton elementtejä on valtavasti. Ja koko leffan maagisuus ja satumaisuus on myös samaa kuin muissa Burtonin saduissa. Eipä mies ole pahemmin muita leffoja kuin satuj ohjannut ja toivotaan että psyy sillä linjalla. Ohjatkaa te muut tavallisia leffoja, Burton ohjaa satuja. Ne se osaa.
Samana vuonna kun tämä ilmestyi ilmestyi Jali ja Suklaatehdas jossa oli myös kaksikko Burton-Depp. Että jos se ilmestyi ennen tätä niin tämä on viides Burton-Depp leffa. Kyllä he ovat yksi mahtavimmista parivaljakoista ja tekevät omaperäisä leffoja. Tai kolmikoista ja Elfmankin lisätään siihen sekaan.
