Benh Zeitlin todistaa olevansa ohjaaja, jonka nimi kannattaa painaa mieleen tulevia mestariteoksia odotellessa.

9.2.2013 18:43

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Beasts of the Southern Wild
Valmistusvuosi:2012
Pituus:93 min

Benh Zeitlin ei ensimmäistä pitkää elokuvaa tehdessään mennyt siitä, missä aita on matalin. Hän teki kaiken sen, mistä esikoisohjaajia yleensä varoitellaan tekemästä. Hän käytti elokuvansa pääosassa kuusivuotiasta tyttöä ja ”sivuosissa” omituisia hirviöitä. Tuloksena syntyi loistelias melankolista kasvutarinaa ja riehakasta fantasiaa yhdistelevä elokuva, jota parempaa ei Suomen valkokankailla ole pitkään aikaan päästy näkemään.

Hushpuppy (Quvenzhané Wallis) on pieni tyttö, joka asuu alkoholisti-isänsä (Dwight Henry) kanssa slummissa nimeltä Bathtub, jota eräänä päivänä uhkaa tulva. Hushpuppy uneksii ”aurokeista”, pelottavista jääkautisista hirviöistä, jotka maailman tasapainon järkkyessä – kuten Hushpuppy sen lapsen logiikallaan päättelee – pääsevät vapaiksi. Yhtäkkiä isä onkin kuolemaisillaan ja Hushpuppyn pitäisi oppia kantamaan vastuuta.

Elokuvan aihe kuulostaa hyvin arveluttavalta. Yleensä lapsen kasvamista käsittelevät elokuvat ovat joko ällöttävän imeliä tai kohtuuttoman vakavia. Beasts of the Southern Wild onnistuu käsittelemään vaikeaa aihetta uskomattoman sympaattisella ja inhimillisellä tavalla. Parhaiten se tiivistyy kohtauksissa, joissa koko kylän väki on kokoontunut ryyppäämään, mutta kykenevät silti omalaatuisella tavallaan osoittamaan Hushpuppylle hellyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Pääroolissa nähtävää kuvausten aikana vasta kuusivuotiasta Quvenzhané Wallista ei ole hehkutettu suotta. Koko elokuva tuntuu olevan ainoastaan kulissi Walliksen uskomattomalle paneutumiselle näyttelijäntyöhönsä. Kehityspsykologiselta kannalta arvioituna olisin eri mieltä, mutta vain elokuvataiteen harrastajana soisin parhaan naispääosan Oscarin menevän Wallisille.

Kokonaisuutena Beasts of the Southern Wild on henkeäsalpaava elokuva, jonka keskivaiheilla nähtävät pienet dramaturgiset puutteet korvaa paremmin kuin loistavasti sen mieleenpainuva visuaalisuus ja maaginen maailma, jonka vastapainoksi vapiseva käsivarakamera luo realistisen ilmapiirin. Benh Zeitlin todistaa olevansa ohjaaja, jonka nimi kannattaa painaa mieleen tulevia mestariteoksia odotellessa.

Arvosteltu: 09.02.2013

Lisää luettavaa