Aleksandr Rogozhkin ohjaama ja käsikirjoittama Käki on suurimmaksi osaksi kolmen ihmisen näyttelemä draamakomedia, jatko-sodan loppuvaiheiden ajoilta.
Suomalainen Veikko on kahlittu kiinni kallioon, josta hän onnistuu puurtamaan itsensä irti. Samaoihin aikoihin Venäläistä Ivania ollaan viemässä sotaoikeuteen, mutta pommikoneiden pommitukset edesauttavat Ivanin pakoon. Piakkoin onnettomuuspaikalle sattuu Lappalaistyttö Anni, joka vie Ivanin kotiinsa parantaakseen tämän. Hieman jälkeen päin Veikko ilmantuu samoille seuduille ja päätyy myös Annin talolle. Suomalaisella ja Venäläisellä menevät sukset useamminkin kuin kerran ristiin, eikä kommelluksilta vältytä kun kukaan kolmikosta ei puhu samaa kieltä.
Käki kritisoi sotaa, mutta tämä on naamioitu melkolailla komediaksi. Mukana on myös vahvaakin draamaa ja kritiikkiä, josta muodostuukin leffan pahin ongelma. Käki yrittää olla samaan aikaan sekä hauska, että oikeasti ajattelemaan pistävä elokuva. Draamaosuudet eivät ole mitään onnettomia, mutta suuhun jää silti hieman hiilihapottoman limsan maku, joka johtunee siitä että ensin kohelletaan mikä keretään ja seuraavaksi pitäisi olla sitten vakavampaa juttua. Ilman minkäänsortin välivaiheita tämä ei oikein toimi. Komediaosuudet onnistuvat irroittamaan monet naurut, vaikka hauskuus perustuukin melkolailla samoihin vitseihin. Kukaan ei ymmärrä toisten kieltä ja ihmiset puhuvat ihan eri asioista. Toinen puhuu oman sotansa loppumisesta, kun taas toinen tilittää naisasioitaan. Henkilöhahmot ovat myös melko kärjisteltyjä, joten kovinkaan todenmukainen fiilis ei pääse missään vaiheessa ilmoille. No tämä seikka ei erityisemmin pääse haittamaan, vaikka vähän lattea fiilis jääkin.
Näyttelijätyöskentelyä on sen sijaan ilo seurata. Kolmikon kemiat osuvat hyvin kohdilleen ja leffa nojaakin pitkälti näyttelijöidensä taitoon. Ville Haapasalo sopii rooliinsa hyvin ja kuulostaa, niinkuin näyttääkin perussuomalaiselta. Viktor Bychkov taas on niin venäläinen kuin mahdollista ja onnistuu roolissaan vähintään yhtä hyvin kuin edellänmainittu suomalaisvahvistus. Annia näyttelevä Anni-Kristiina Juuso ei jää miesten varjoon, vaan tekee vähintään yhtä hyvän, jollei jopa paremmankin roolin kuin kollegansa.
Käsikirjoitus on melko yksinkertainen, mutta dialogi pelaa ja kerronta pysyy kokoajan tarpeeksi nopeana. Melkein musiikiton maailma istuu leffan yleisilmeeseen hyvin ja muutamat ulinamusiikit ja luonnon omat äänet lisäävät vain sotaista tunnelmaa. Sotaosuudet jäävät onneksi melko pieniksi, tai oikeastaan olemattomaksi. Aleksandr Rogozhkin ohjaa elokuvansa hyvin, eikä sorru kikkailemaan liikaa. Henkilöohjaus näyttää olevan reilassa ja käsikirjoituksenkin pikkukömmähdykset antavat helposti anteeksi.
Käkeä voisi tiukkapipoisimmat sanoa tylsäksi leffaksi, mutta kuka tahansa joka on nähnyt muutakin kuin hollywoodin actionpaukuttelua tuskin yhtyy tähän. Sen verran leppoisena, pelottavana ja elämänläheisenä saadaan meno pidettyä.
nimimerkki: Siperia Jones
