Elisabeth Shuen aviosiippana tunnettu ja moneen televisiosarjaan vierailevaksi ohjaajaksi ehtinyt Davis Guggenheim yhdisti muutama vuosi takaperin voimansa Al Goren kanssa, ja tuloksena syntyi sittemmin Oscareitakin pokannut dokumentti nimeltä Epämiellyttävä totuus.
On väärin sanoa, etteikö dokumentin esittämä ilmaston lämpeneminen olisi teemana pelottava ajankohtainen, mutta dokumentiksi naamioidulla Goren yksinpuhelulla on jotenkin väärä tapa ilmaista asiansa. Kuulua Vale, Emävale, Tilasto -vitsiä tulee ajatelleeksi monta kertaa laskelmoidun puheen ja epämiellyttävän ”totuuden” julistamisen aikana. Samoin mielessä käy, että onko kyseessä oikea maapallon pelastusoperaatio vai vain kukkanen omaan hattuun sekä ilmainen mainos ekoarvoilla myytäviin uusiin trendituotteisiin, joilla ei loppupeleissä ole mitään tekemistä kauniin aatteen kanssa.
Vaikka Al Gore puhuu hyvän asian puolesta ja vieläpä hyvän luennoitsijan elkein, käytetyt propagandaa lähentelevät keinot eivät jätä järin freshiä mieltä toteutuksesta. Animaatioin höystetyt tilanteen vääntämiset rautalangasta, kaihoisaa siirappia henkivät muistelot Alin nuoruusvuosista ja oikeisiin kohtiin ängetyt huumorikevennykset sekä kysymykset yleisölle tuovat mieleen enemmän uskontokultin kokouksen kuin asialuennon. Aivan kuin kyseessä olisi uskonasia eikä niinkään tieteellisten tutkimusten tulosten arviointi ja niitä seuraavien menettelytapojen pohdinta.
Oli toteutus kuinka ristiriitainen tahansa, niin kyllä parituntisen hyvillä mielin katsoo. Guggenheimin totuus on kovin yksipuolinen ja jättää turhaan vasta-argumentteja käsittelemättä, mutta näillä mennään. Varmasti monen katsojan sydän sulaa jäävuoren lailla viimeistään siinä vaiheessa, kun Melissa Etheridgen esittämä I Need To Wake Up pärähtää soimaan ja nätisti visioitu Kuinka pelastat omalta osaltasi maapallon –ohjeistus alkaa. Kyseessä on myös ainoa hetki, kun jo muutaman kerran tässäkin tekstissä mainittu miekkonen on sivussa.
