Uusintakatselu melkein tuplasi pisteet. Hyviä näyttelijäsuorituksia kauttaaltaan. Tehostepuoli on varsinaista ilotulitusta, mistä on kiittäminen Rob Bottinia. Kuvauspaikat sopivat erittäin hyvin aiheeseen kuten myös musiikit. Elokuvan pituus on kohdillaan. Huumori on sopivan hienovaraista, ja sitä on juuri sopivasti mausteena. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kohtaus ruumishuoneella ja loppukohtaus. Mielestäni tämä on pykälän verran parempi kuin saman vuoden American Werewolf in London.

Varsin erinomainen ihmissusipätkä, ja kenties lajityyppinsä yksi parhaista. Maskeeraukset, kolkko tunnelma, juoni ja näyttelijät..kaikki toimii moitteetta. Eihän tätä nyt pelottavaksi voi sanoa, vaikka tunnelmaa luodaankin maltilla heti alusta alkaen. Jo aiemmin mainitut maskeeraukset ovat hupaisia, ja herättävät oikein virittäytyneessä katsojassa varmasti nostalgisia viboja. Dee Wallace kirkuu pääosassa, ja muutkin näyttelijät onnistuvat rooleissaan kohtalaisesti. Viihdyttävä pätkä, vaikkei merkkaakkaan itseänsä kasarin kirkkaimpien tähtien sakkiin.

Ainut kohtaus joka ärsytti (ja huvitti) oli lopussa, kun

Hyvä ja jännittävä ihmissusi leffa. Tällä hetkellä paras näkemäni!! Muodonmuutos ja sudet muutenkin erittäin hienoja, ei mitään nykyajan pilipali ököjä. Leffa pitää kynsissään loppu minuuteille asti!

The Howling on erittäin hyvin onnistunut ihmissusielokuva ja se kuuluu selkeään parhaimistoon lajityyppinsä elokuvien joukossa. Juonessa Dee Wallacen esittämä uutistenlukija Karen White joutuu kahden keskeiseen kohtaamiseen kaupungissa riehuvan Robert Picardon esittämän sarjamurhaajan Eddien kanssa ja se järkyttää häntä perinpohjaisesti. Hän lähtee rentoutumaan ja unohtamaan kokemaansa tapausta vuorella sijaitsevaan lomakohteeseen. Paikalle päästyään hän huomaa asukkaiden olevan hieman omituisia ja yön saapuessa hän joutuu vaaraan. Elokuvan vahvuus on erinomaisesti tehdyt erikoistehosteet ja Rob Bottin on onnistunut työssään mahtavasti. Näyttelijät tekevät varmaa työtä rooleissaan, mutta juoni lähtee ehkä hieman rauhallisesti liikkeelle, mutta loppua kohti mentäessä meno paranee mukavasti. Tunnelma kauhukohtauksissa on hyvää ja myös Pino Donaggion musiikit ovat toimivia.