Tuli käytyä ennakkoon katsomassa. Olipa kyllä mukavan erilainen suomidraama, vaikka suht rankka leffa onkin kyseessä. Lavastajat ja puvustajat olivat kyllä onnistuneet loihtimaan 70-luvun valkokankaalle lähes käsinkoskeltavaksi.

Yllättävänkin hyvä. Aihe on rankka ja sen kauhistuttava todellisuus välittyy katsojalle kuin katsojalle ja pistää ajattelemaan tosielämän vaikeuksia. Myös ajan kuva on loihdittu hienosti ja vaikuttaa aidolta. Näkökulma on koko ajan päähenkilöpojan ja asioita nähdään ja koetaan hänen kauttaan, mikä sopii tarinaan hyvin. Edelmann tekee erittäin vakuuttavan roolisuorituksen, kuten muutkin näyttelijät. Miinusta saa ainoastaan kohtaukset, jotka ovat isoisän kertomia stooreja. Ne vaikuttavat jotenkin oudosti tehdyiltä, vaikka niillä onkin yllättävän suuri rooli.

Yllättävän hyvä leffa. Olavi Angervo tekee mainion suorituksen Petenä ja myös Matleena Kuusniemi perheen äitinä on hyvä. Parhaan suorituksen tekee kuitenkin Samuli Edelmann perheen alkoholisti-isänä, jonka ahdistavat raivonpurkaukset saivat myös minut tuntemaan pienoista ahdistusta. Elokuvan ohjaus on onnistunut hyvin ja leffan 1970-lukulainen tunnelmakin on saatu hienosti välittymään katsojalle. Suosittelen lämpimästi kaikille suomalaisten elokuvien ystäville.

Esikoisohjaukseksi todella hyvä leffa, joka on paikoin erittäin ahdistava, kuin koskettavakin. Näyttelijät ovat loistavia, etenkin lapsinäyttelijä Olavi Angervo ja Samuli Edelmann, joka on perheen isänä paikoin jopa erittäin pelottava. Myös Matleena Kuusniemi on hyvä perheen hätää kärsivänä äitinä, joka kaikesta huolimatta yrittää pysyä vahvana. Kuusniemi pokasikin roolistaan Jussi-patsaan.

Franzen ohjaa erittäin vahvasti ja elokuvan tunnelma saattaa muuttua lapsenomaisen huolettomasta äärimmäisen ahdistavaan silmänräpäyksessä. Pientä irrallisuutta on kuitenkin paikka paikoin havaittavissa ja Franzenin oma roolihahmo jää hieman liian ohueksi. Vioistaan huolimatta erittäin koskettava draama pienen pojan elämästä perheväkivallan kourissa.