The Swimmer

Joku

Vaikka tästä olin kuullutkin paljon, niin enpä osannut odottaa tälläistä elokuvaa kun aloin sitä katsomaan. The Swimmer on taatusti yksi 60-luvun, tai ylipäänsä aikakauteen katsomatta omaperäisimmistä ja monitasoisimmista elokuvista mitä oon hetkeen nähnyt. Samaa vois sanoa Burt Lancasterin esittämästä Ned Merrill -hahmosta, joka eräänä kesäpäivänä päättää ”uida” kotiin. Mies siis tekee kotimatkan ökykartanolleen uimalla matkalla tielle osuvien tuttavien ja ystävien uima-altaissa. Kuulostaako kovin syvälliseltä tai erinomaiselta juonelta? Ei varsinaisesti, mutta sitä se on. Tämä elokuva on erikoinen sukellus ihmisen psyykkeeseen ja tietynlaiseen ulkokuoren ja imagon pakkomielteiseen ylläpitämiseen. Samalla se piikittelee vahvasti jenkkiläiseen materian palvomiseen ja pröystäilykulttuuriin. Vahvan 60-lukulainen elokuva on kyseessä ulkoasultaan. Myös teemat on aika tuttuja tuohon 60-luvun lopun elokuvaan, näihin aikoihinhan New Hollywood -ilmiö alkoi nostaa päätään ja tuulettaa vanhoja tunkkaisia elokuvia uuteen uskoon. Ja hyvä niin. The Swimmer on vielä siitä erikoinen tapaus, että se onnistuu olemaan vähän kuin kaikkea samaan aikaan. Miten onkaan mahdollista sitoa älytön määrä tunneskaaloja ja ylipäänsä tunnelmaa tuollaiselle lyhyelle matkalle ja elokuva ei kestoltaankaan ole mikään mammutti. No niin se vaan istuttaa psykedeelisen unenomaisen fiiliksen samaan askiin lämminhenkisyyden ja lopulta traagisen ja surumielisen elokuvan kanssa, täysin sujuvasti. Burt Lancaster vetää vielä päälle elämänsä roolisuorituksen Nedinä, jonka matkanteko käy kokoajan mielenkiintoisemmaksi, mitä enemmän elämän kovat kävyt alkaa päällisin puolin ”amerikkalaiselta unelmalta” näyttävän äijän päähän kolista. Tästä elokuvassa pitkälti onkin kyse. Pinnallisuudesta ja kulisseista, siitä miten ihminen voi itselleen uskotella ja valehdella ihan mitä tahansa. Heijastus on mun mielestä ihan erinomainen käännösnimi tälle elokuvalle, se kummaksutti alkuun, mutta kun elokuvan on katsonut niin sekin käy järkeen.

The Swimmer on täysin uniikki elokuva jossa yksiulotteisen kuoren alta paljastuu tuhansia sävyjä. Upea mestariteos, ei siitä mihinkään pääse. Vahva suositus perään vielä Indicatorin laadukkaalle julkaisulle!