Oscar®-voittaja Alexander Paynen (Sideways) ohjaama Havaijin huikeisiin maisemiin sijoittuva THE DESCENDANTS on tragikoominen kuvaus perheestä suurten päätösten edessä.
Matt King (George Clooney), kahden nuoren tytön keski-ikäinen isä, joutuu pohtimaan tulevaisuutensa ja menneisyytensä uusiksi, kun perheen äiti joutuu veneonnettomuuteen Waikikilla. Samaan aikaan kun hän yrittää kömpelösti löytää yhteistä säveltä vieraantuneiden tytärtensä kanssa, saa hän hämmennyksekseen kuulla vaimollaan olleen suhde ennen onnettomuutta. Tyttäret perässään Matt lähtee matkalle etsimään vaimonsa rakastajaa. Seuraa sarja vaikeita, koomisia ja vähän sekaviakin tilanteita ja sattumuksia, jotka johdattavat hänet löytämään uuden suunnan itselleen ja perheelleen.
.
Tuli hiljattain katsottua uudelleen Alexander Paynen mestarillinen Sideways ja huomasin samalla, että löytyy hyllystä myös tämä samaisen ohjaajan myöhemmin ilmestynyt The Descendants. Jotenkin tuosta Sidewaysin loistavuudesta innostuneena tuli sitten tämäkin katseltua, eikä leffa kyllä sinällään pettänyt. Eihän tää Sidewaysin tasolle yllä, mutta oikein hyvä draamaelokuva on kyllä tämäkin. Leffa on lämminhenkinen vaikka sen huumori on paikoin aika mustaa. Vakavia aiheita käsitellään taidokkaasti sortumatta mihinkään siirappiosaston puolelle. Tarina on myös maanläheinen ja sanoisin jopa koskettava. Juoni soljuu eteenpäin omalla painollaan kun asiat alkaa loksahdella kohdilleen, tai paikoitellen pois kohdiltaan. Roolisuorituksista on pakko nostaa esiin George Clooney, joka vetää kyllä todella mainion pääosan leffassa. Eikä muukaan cast jää kyllä mitenkään paitsioon vaan hyviä rooleja nähdään yhdeltä jos toiseltakin näyttelijältä. Mukavaa oli nähdä myös nimiä kuten Matthew Lillard ja erityisesti Robert Forster kärttyisänä appiukkona oli ihan helvetin hyvä. Kuten Sidewaysissa myös The Descendantsissa miljöö on tärkeässä avainasemassa. Tässä oikeastaan jopa vielä tuota verrokkia enemmän, sikäli kun se on ihan juonessa tärkeänä palasena mukana. Maisemat on upeita myös kuten nyt voi olettaa, kun leffa sijoittuu Hawaii:lle. Musiikki on myös teemaan sopivaa. Ehkä juonessa olis saanut vielä enemmänkin käsitellä tuota Clooneyn hahmon suhdetta omaan kotipaikkaansa ja juuriinsa.
Kyllä tätä suositella voi mikäli tän tyyppisestä filmistä tykkää. Kuten Sidewaysinkin kohdalla, ei kannata antaa hiukan lässynläältä kuulostavan premissin hämätä. Mikään romanttinen höpöhöpö-komedia ei todellakaan ole kyseessä, vaan huomattavasti syvemmillä urilla liikutaan tämänkin parissa.
Lievästi yliarvostettu, mutta muuten hyvä, viihdyttävä ja lämminhenkinen 10-luvun draama/komedia.
⭐️⭐️⭐️⭐️