Ihan hyvin ohjattu dokumentti ampuu argumenttiaan nilkkaan väärällä lähestymistavalla.

Super Size Me:ta on sanottu viihdedokumentiksi, jonka ensisijainen tarkoitus on viihdyttää katsojaa, ei niinkään saada ajattelemaan niin kuin "oikeat" dokumentit. Pöh, kyllähän tämä viihdyttää, mutta roskaruoka on aina tärkeä aihe. Lisäksi dokumentti on hyvin jäsennelty ja rytmitetty. Se toimii yllättävän samalla tavalla kuin Michael Mooren Bowling For Columbine: kummatkin naurattava mutta pelottavat.

Vakava ongelma esitellään viihdyttävästi.

Itselläni tekee tiukkaa syödä Suomen iso ateria, verratkaapas tuota jenkkien jättiateriaa tuohon Suomen isoon. Voi herra mun jee.
Amerikassa kaikki on isompaa.

Mieltäni järkyttää Amerikan ymmärtämys terveellisestä ruoasta etenkin kouluissa.
Ajoi hyvin asiansa ja kehottaa selväsanaisesti ihmisiä välttämään pikaruokia.

Huumoria tihkuva dokumenttielokuva. Ei ole pikaruoan ajatteleminen ollut enää entisensä tämän jälkeen.

Roskaruokakulttuuriin pureutuva ihmiskoe, joka herättää vastenmielisyyttä länsimaisia ravintotottumuksia kohtaan. Dokumentissa esitetyistä tutkimustuloksista ja johtopäätöksistä on käyty jonkin verran kriittistä keskustelua.

Hyvin onnistunut dokumentti. Paikoittain todella epämiellyttävää katsottavaa, mutta se onkin tarkoitus. Tämän jälkeen ei voisi tehdä vähempää mieli pikaruokaa ja se jos mikä on positiivista kaikille.

Dokumentissa järkytti ehkä eniten amerikkalainen kouluruoka. Niin usein kun on tullut haukuttua suomalaista kouluruokaa, niin meille ei kuitenkaan ole tarjoiltu ranskalaisia tai pannupizzoja.

Paljon kertoo myös se, että lääkärit eivät osanneet ennakoida kuinka paljon mäkkidietti vaikuttaakaan elimistöön. Elokuva oli hyvä katsoa juuri kun oli päättänyt aloittaa terveellisemmät elämäntavat.