Arvostelu

Viihdyttävintä vampyyrihömppää vuosikausiin.

Vampyyreillä, ihmissusilla ja muilla vekkuleilla ei totta tosiaan ole pitkiin aikoihin mennyt kovin kehuttavasti. Sen paremmin maksavaa yleisöä kuin tuottavaa porrastakaan ei ole enää pitkiin aikoihin jaksanut kiinnostaa vanhojen klassikkoaiheiden lämmittely entiseen tapaan; viimeisestä kiinnostavasta vampyyrileffastakin taitaa olla aikaa enemmän kuin parikymmentä vuotta ja vanhoista klassikoistakin on aikaa myöden tullut yhä harvempien ja harvempien harrastajien juttu. Ja sitten on tällainen alelaarista käteen osunut elokuva nimeltä Suck. Kyseessä on suhteellisen tuore pienellä budjetilla toteutettu humoristinen vampyyrielokuva, jolla nimestään huolimatta ole mitään tekemistä sen samannimisen kohmeloisen Twilight-parodian kanssa, luojan kiitos. Vampyyrihömpän nykyisen alennustilan tuntien en ainakaan ensialkuun voinut välttyä ajatukselta, että nimi olisi enne. Miten hyvä voi oikeasti olla elokuva nimeltä Suck?

Elokuvan tarinan keskiössä on piskuinen kanadalainen rock-yhtye nimeltä "The Winners", joka suosionsa puolesta on kaikkea muuta kuin nimensä mukainen menestys. Kaikki muuttuu, kun yhtyeen basisti Jennifer (Jessica Paré) erään salaperäisen kikkarapäisen kaverin kanssa käymänsä imuttelusession jälkeen tuntee itsensä varsin erikoiseksi ja voimaantuneeksi, ihmisliha ja verikin alkavat nuorelle naiselle maittaa. Yhtye lähtee etelään Yhdysvaltoihin pienelle kiertueelle, jonka taitteissa pumppu jättää jälkeensä vanan paloiteltuja ruumiita ja gorea. Tämä on siis komedia. Yhtyeen vanavedessä ympäri maata kiertää vampyyrinmetsästäjä Eddie van Helsing (Malcolm McDowell), joka elokuvan ajan yrittää jäljittää mahtavaa vampyyria, joka surmasi hänen rakastajattarensa vuosia sitten. Rock-henkisen elokuvan aikana sivuosissa vilahtaa mm. Alice Cooper, Iggy Pop, Alex Lifeson ja Henry Rollins.

Suckin tarina on varsin perinteinen kertomus erään ryhmittymän noususta, uhosta ja tuhosta sekä hinnasta, joka menestyäkseen on kunkin maksettava. Siihen haudanvakava aines jääkin, sillä koko homma on oikeastaan rempseästi pilke silmäkulmassa toteutettu satiiri typerryttävän showbisneksen kiemuroista. Kuten todellisessa elämässäkään, tässäkään tapauksessa ei yleisöä tai manageria jaksa kiinnostaa rocktähtien sekoilut olipa kyseessä sitten perinteinen hotellihuoneen tuhoaminen tai paloittelumurha eikä levytyssopimuksia tai kriitikoiden suosiota ansaita musiikillisilla ansioilla vaan ihan muin keinoin. Hauskimmista kohtauksista mainittakoon ainakin Henry Rollinsin tulkitsema hykerryttävän hauska päätään aukova radiojuontaja sekä hassu montaasi, jonka aikana yhtyä mm. murhaa Jonas Brothersin. Huonompaa äärilaitaa edustaa elokuvan yksi ja onneksi ainut pissavitsi, jonka olisi mielestäni saanut jättää tekemättä.

Elokuvan varsinaisesta soundtrackista sanottakoon, ettei se edusta varsinaisesti rockin rankinta ja epäkaupallisinta äärilaitaa vaan lähinnä perussäväkkää vaihtoehtogoottia, mikä tässä tapauksessa lienee osa koko jutun vitsiä. Todella isona positiivisena puolena koko elokuvassa ei nähdä kertaakaan cgi-tehosteita, vaan kaikki tarvittava on tehty perinteisin konstein. Komeaa jälkeä on niin ikään meikkaus sekä puvustus, etenkin Alice Cooperin kohdalla. Tiettävästi vanha showmies käytti omia vetimiään yhtä kohtausta lukuun ottamatta.

Näyttelijöistä päänelikko tekee mielestäni varsin mukiinmenevän suorituksen rock-bändinä, joka on valmis menemään äärimmäisyyksiin menestystä saavuttaakseen. Todellisuudessa shown varastaa täydellisesti Malcolm McDowellin lisäksi elokuvassa hauskat cameoroolit vetävä rock-tähtien kirjo, erityisesti Alice Cooper baarimikkona ja Iggy Pop viisaana wanhan liiton tosirokkarina, puhumattakaan pienemmissä rooleissa nähtäviä tuntemattomampia rock-miehiä ja -naisia. Näyttelijöiden suhteen yksi harmittavan iso missattu mahdollisuus olisi ollut elokuvan kuvausaikaan elossa olleen gootti-ikoni Peter Steelin pestaaminen vampyyrin rooliin.

Suck ei ole missään nimessä täydellinen tai virheetön elokuva, mutta se on kaikessa persoonallisuudessaan viihdyttävä ja hauska teos, paljon fiksumpi ja hupaisampi kuin useimmat näkemäni sadan miljoonan jenkkipierut, joilla hädin tuskin muuta tarkoitusta onkaan kuin yleisön veren imeminen. Tällaisia lisää, kiitos!

Pisteet: rating 80,000

Brutus
Käyttäjä, 933 arvostelua
Arvosteltu: 23.08.2016
Katsottu: Kotona

Saman kategorian TOP-leffoja

Kaasua, komisario Palmu!
Kaasua, komisario Palmu! arvosana 4,12
Kaasua, komisario Palmu!
Keltainen sukellusvene
Keltainen sukellusvene arvosana 3,83
Keltainen sukellusvene
Kuolema saapuu yöllä
Kuolema saapuu yöllä arvosana 4,31
Kuolema saapuu yöllä
Kyttäyskeikka
Kyttäyskeikka arvosana 3,68
Kyttäyskeikka

Elokuvan tiedot

Suck
Suck arvosana 3,36
Genret:
Komedia,
Valmistusvuosi:
2009
Pituus:
91 min
K15
Ohjaajat:
Rob Stefaniuk
Käsikirjoittajat:
Rob Stefaniuk
Pääosanäyttelijät:
Alice Cooper, Chris Ratz, Iggy Pop, Jessica Paré, Malcolm McDowell, Mike Lobel, Moby, Paul Anthony, Rob Stefaniuk
Maat:
Kanada
Kielet:
englanti